Oletko milloin muuten käyny maksa-arvoja mittauttamassa? Tuli tässä mieleen.
[size=85]Ahdistaa kaikki mahdollinen ja mahdoton 
Ja millä tän olon taas saa pois… Lääkettä nassuun ja nukkumaan 
[/size]
Maksa-arvot on n. kk sit ja silloin just niit sienii olin ottan… Pikkasen koholla 42/38 mut ei pahast. Iskäl on 48 ja sano et alle 50 pitää olla, mut ei sillee pitäis olla huolta. Vaik oisin edellisen iltan juonu punkkupullon tai ylikin, seuraavan aamun puhallan nollaa. Mä en vaa osaa olla yksin kotona jos en juo. Muuten oisinkii ollu selvänä. Kaveri tuli vähä reilu 8 ja lähti äskee, mies tuli vast kymmenen mais. En mä oo kännis kuitenkaa; ehkä 4-5 annosta juonu viidestä tai kuudesta ast.
No, en mä enää oikeen itekään ymmärrä kuinka tässä kävi näin, et vetäminen loppu. Alkuun ymmärsin paremmin lopettamisen syyt, nyt niitä joutuu ihan miettimään. Siis ehdottomasti parempi näin selvinpäin. Nyt on enemmänkin niitä syitä olla näin, esim. jo se on ihanaa, ettei mun reaktiot ja toiminta perustu minkään aineen vaikutukseen. On helpompi kuunnella omia tarpeitaan ja kunnioittaa niitä. Alkuun syy lopetushaluun ja sitten lopettamiseen lähti monen yrityksen ja epäonnistumisen kautta. Löin vaan niin monta kertaa pääni seinään, että lopulta sattui tosi pahasti. Löysi itsensä kerta kerran jälkeen syvemmältä. Mulle syvällä olo on sitä, että joku muu kuin itse päättää elämästä, ja sitten ollaan toisten armoilla tyyliin “voit alkaa ettii ittelles kadulta käsin kämppää.” 
. En nyt enempii muistele, muutakun taas kun lähden ulos, katselen ikkunoista loistavaa valoa olen onnellinen siitä että mulla on oma koti 
.
Otin eilen yhteyttä (huh mikä zemppaus 
) vanhaan opiskelukaveriin (on tavis, on nainen) hyvin hienovaraisesti. Jes, mahdollinen ystäväkandidaatti. Annan kuitenkin tilaa ajatella rauhassa. Mun kanssa kaveeraus on ollut niin raskasta, kaikille niille monille menetetyille 
.
Olihan tässä aika laajasti, Tuomo?
Kaks päivää ollu tosi surkeit. Kauhee olo, ku menkka-vammasena ja nyt meni viäl jostaa mahakii sekasin. Ois taas miljoona syytä huomen retkahtaa. Aion jättää pankki-kortin miehelle ja pitäis varmaa jättää puhelinkii, ku en mä rahaa tarvi ku on jo ennestää tyyppi pystys. Mietin kans et jos ottaisin niin vähä et mies luulis et oisin ottan tramboi.
En mä kuitenkaa voi pilata meijän Heroes-iltaa ku just sen takii etten retkahtais ni se sovittii et tehää patonkei ja katotaa uusin jakso. Tietää vaa et lähtis heti kaikki kivut ja eipä olis enää mahakaa sekasin jos retkahtais. Vois siivota kämpän niin, et tekis Feng Shui puhdistuksen ja luuttuis kaikki lattiat kunnol, mut sen pystyis kyl tekee ens Maanantainakin. On vaa ollu pari päivää niin väsyny ja mahaa sattunu+lihaksii ku tein treenii pari pv sit.
Toivottavast en huomen töiden jälkeen keksi et pitäiskii ottaa, se pilais KAIKEN!
Mä kävin tänää klinikal puhuus et pelkään retkahtavani ja hakevani sen 20 egee tekosyyn varjol et mulle maksettais sit osa bubrena. Sanoin et ku voin olla jo pysäkil venaas bussii ja siit lähtee kävelee ja et vaik jätin pankkikortin miehelle, ni ois pitän jättää myös puhelin, eikä sekään auta, jos meen käymää oven takana; oves on lukko ja siin täytyy vastata ylhäält et pääsee sisää mut mä pääsen aina jos tää frendi on vaa koton; koska oon sen ystävä. Ja se taas takaa sen et vaik mul ei ois rahaa, saan bubrea ja nyt ku se on mulle velkaa; on ku ois rahaa pankis ja sen saa bubrena ulos.
ONNEKS omahoitsu oli tulos samaa kaupunginosaan kotikäynnille samaa aikaa ku mä pääsin töist, joten se ehdotti et heittää mut kotiin, joten enpä retkahtanu… Oon kyl tosi ilonen ja nyt ku oon kotona en varmaan lähde hakemaan mitään; laitan vaik ennemmin luurin kii ja pidetää miehen kans Heroes-iltamat patongin kanssa.
Kuulin kyl työpaikal ku yks narkki oli yrittän jollee “sairaalle” hommata just tän kaverin kautta bubrea mut se ei ollu koton; no mä tiesin missä se oli, mut en tod. kertonu. Ja sit kävi sellanen moikkaus-tuttu joka on 3 vkoa sit istun samas paikas ja vetän bubree ja sen frendi, et kyl bubre-porukkaa näki… Mut nyt MUN on taas helpompi jatkaa selvänä ku täst päiväst selvisin. Voin sanoo sen jo nyt, koska en oo lähös hakee mitää mistää… 
iltaa tännekki pitkäst aikaa!! 
en huomannu tos et oliks multa kysytty jotai mutt mä oon sellane et välil skrivailen ja sitt taas en pitkää aikaa… hoidos ja sen jälkee tuli skrivailtuu paljoki, nykyään ei… ei mitää hajuu mitä oon viimeks skrivaillu… mutt jees, putsina oon pysyny ja muutenki homma hanskas 
sen mun rakkaan kans kävi niin ett se vaan dogas, bunkkaili mun kämpil jonku aikaa mutt ny ollu muualla ja tää meiän juttu on ns “katkolla”…
mutt mä oon täss jeesaillu serkkulikkaa, siis ollu henkisenä tukena ku sill aika paha bubrekoukku ja sillä on muksu nii ei uskalla mennä klinikalle jne jne… reilu parikymppinen likka ja se on skidinsä kans saanu bunkata mun luona niin paljo ku haluu (eli aika paljo viimeaikoina!!) Ei haluu hilluu tuol idäs päin… mullehan tulee koht vauvakuume, tälläne vanha täti jo, hehheheeee :mrgreen: esikoisen eli pojan sain kun olin 16vee… Poikaki käyny moikkaan mutsii ahkerasti, niil on joku suomiräppiposse heh, vannoutuneen punkrokkarin skidi
ett tällästä, vinkkei tietty otetaan vastaan ett miten mä tota serkkulikkaa pystysin parhaiten jeesaa… on kyl musta ollu sille ainaki omasta mielestäni apuu ku oon jutskannu omasta elämästä jne ja antanu sen tääl olla yms… nyt sanon teille et hyvää yötä ja meen goisiin!!!
^Tosi hienoa Sinikoo et pystyit olee retkahtamatta, vaik mies ei tahtoiskaa olla selvänä; pelkäsin jo vähä ku et tänne kirjottanu et ootkohan viäl kuivilla; mut tosi kiva et oot …
Ethän sä muuten pysty auttamaan tuota sun serkku-likkaas, ku just ruual, asunnol yms. Tietyst jos itse tahtoo yrittää lopettaa, ni kandee hommata siihen lääkkeit tai edes vähentää se bubre-määrä minimiin ja pudottaa viikon, parin pääst taas vähän jne. Sun tietyst sit pitää olla aika paljon lapsen-likkana, koska serkkus ois kokoajan enemmän tai vähemmän kipeä, mut käsitin et teet sitä jo nyt ja mielelläs … Vai vauvakuume 
, et oo ainoo :mrgreen:
Mä olin eilen hetken vähä allapäin ku ei ollu kamaa enkä viittin kännei vetää; sit lähettii kuitenkii syömää kiinalaisee. Se nyt tietenkii johti siihen et meni maha täysin sekasin, ku mä en vaa kertakaikkiaa enää pysty syömää mitä tahansa ruokia. No mut ihan kivaa oli kuitenkin, se on vaa harmi et nuo Tannoponit meni pois myynnist ja ei oo enää ku 2 tai 3 jäljellä 
…
Mut tänää on ollu ihan jees, pientä kurkkukipua, mut miehen kans on kaikki ollu koko viikonlopun loistavast. Sekii oli tyytyväinen et pystyin olee ilman bubrea ja tästä on hyvä jatkaa. Enkä Perjantainakaa vetäny kännejä, oon ottan 3:n päivän aikan 1-4 annost alkoa per päivä tai sit 3 on max. Ei oo enää niin siistiä ku viikol, mut en mä kauheest oo jättän siivoomatta. Nyt ois mies pois korjaas autoo, mut KERRANKII ku pystyn keskittyy ilman huonoa omaatuntoa tai yleensäkään keskittyy telkun katsomiseen; ni katon sitä nyt. Jos kukat on kastelematta ja kolmen päivän tiskit tiskaamatta; muutama vaate lattial; ni voin huomen hoitaa ne. Tosin aion vaihtaa lakanat varmaa tänää, mut siihen menee vain vartti… Ihan hyvä fiilis ku on ollu ilman, vaik ei se niin helppoo oo aina ollukaan.
helou Malibu ja tsemiä paljon!! vai vauvakuumetta sielläki ilmas, heh nojees, en mä enää taida “täs iäs” alkaa lisääntyynn… ohan mulla jo 2 ihanaa lasta
olit skrivaillu tosi paljo ja pitkästi tos aiemmin, mut en ehtiny lukee kaikkia stoorejas mutt luin rivien välist, ett oisit retkahtanu…no siihenhän ei maailma kaadu, sehän me tiietään,ett eteenpäin vaa!!
jees, oon ollu lapsenlikkana TOSI mielelläni ja oon kyl jatkossaki!! Serkkulikas on kyll sellasta powerii,mitä mull itelläni ei ollu ees viel puol vuotta sitte, tai ei varmaa vielkää…
se oli kyll ennen aina vitun sekasin kokoaika, veti pollee ja pirii jne…kaikkee… no sitt siirty subuun ja raskausajan oli melkei kuivilla, senjälkee sillä onki sit sitä subuu menny… 
mutt nyt on helvetisti onnistunu vähentään subuu tai siirtyny melkei kokonaan temeihin ja jättäny subun melkei kokonaan…eli aikalailla just tollain on toiminu kuten sä Malibu kirjotit ja tarkotus sillä on sitä määrää just kokoaika vähentää!! Ja uskon, ett se likka siihe myös pystyy!!! Ja mun avustuksella
Siitä mun “raksusta”… se tosiaan sitt alko dogaileen iha urakalla ja savuja poltteli…noh,ne savuthan ei mua kiinnosta,niinku tullu mun stooreista jo varmaa aiemmin selväks… (meinaan sitä NA-hommaa…)
sitt sen alko tekeen mieli muutaki douppii, joten lähti sit omille teilleen… ja tää on ny tosiaanki parempi homma näin, ku on toi serkkulikka tääl, ett ei tää tyyppi pyöri kuvioiss… ehkä sitt myöhemmin, JOS se pystyy pysyyn putsina(mitä kyl epäilen)mutt se on sitt sen ajan murhe…
Serkkulikan jeesaaminen on ny tärkein homma, ja meil on kyl tosi kivaa tääl kolmistaan tehdään safkaa, jutskaillaan ja kaikkee sellast
jees,mutt mä palailen taas
Vitun vaikea! 5pvää vaille kuukausi ilman vipua. alku on mennyt hyvin, mutta nyt alkaa toden teolla aivo laittamaan vastaa tähän selvänä oloon…kyllä vaikeeksi menee 
Hei Jymmi!
Olet siis uusi kirjottaja tällä palstalla?
Haluatko tarkentaa, että miksi on vaikeaa? ( sorry tämä yksinkertaistettu kysymys…)
Uusi oon joo. vaikeeta siksi kun alkaa pikkuhiljaa tulemaan mieleen kaikki ne “hyvät asiat” joita vipu toi tullessaan…vaikka on päivisin tekemistä pojan ja tämän äidin kanssa. (joka tukee ja uskoo kun itse ei siihen oikein kykene). mieli repii liian voimakkaasti joka suuntaan. tätä on vaikee kuvailla miltä nyt tuntuu. lääkkeitä en syö muuta kuin puolikkaan Tenoxin jotta saa unenpäästä kiinni.
Mä olen tän asian kanssa taas epävarma. Olen katkaissut välit niihin,joilta olen saanut - no en lekuriin :mrgreen: (hänen kanssaan tehtiin mun aloitteesta sopimus, että hoidossa ei näitä lääkeitä käytetä), mutta kun soittoja tulee, mietin ja mietin, että vastaisinko. Motiiveis varmaan pitäis olla jotain hienoja moraalisia pohdintoja, mutta kun lähinnä tää on alkanut häiritsemään harrastusta, joka vaatii erittäin hyvää kuntoa…Häh?
Päivän väri, kuvaa fiilistä, jotenkii ei mitenkää sellanen väri et oisin jossaa pumpuli-unelmis vaa tänää on värikäs päivä. . Hyvä fiilis, energinen oma itteni, toisin ku silloin menkkavaivasena ja anemiaa potevana. Just hyvä päivä siivota viikonlopun jäljet … Harmi et arvostelen itteeni kodin kunnon perusteel, mut onneks NYKYÄÄ osaan ja pystyn sen siistinä pitämää; johtuisko aika pitkälle siit et oon putsina Ja ois aivan kamala hinku MAALATA, mä jo töis piirtelin ja aion viedä sinne paremmat kynät, siis tekis aivan älyttömäst miel saada kaikkea luovaa aikaan, mut mulle siivoaminenkin on tavallaan luovaa; näkyy kädenjälki. Eka työ sit huvi
Tosi upeeta Sinikoo, et sä tavallaan niinku “opetat” samalla sun serkulles tavallista elämää jonka oot ite oppin. Sehän on sille ku laitosjakso mut ilman laitostoimenpiteitä. Mä ennenku alotin Ardinex-hoidon vajaa kolme vuotta sit vähensin bubren ihan minimiin ja koska en ite pystyny pitämään sitä hanskas, annoin aina miehelle millin tai pari et se antaa ku mul alkaa tulee kipee olo. Hyvä et sun serkku-likkas on vahvempi ja toi kuulostaa tosi hyvält et sä oot selvänä, hän yrittää eroo bubresta (ja sun tuella on myös eros porukasta) ja sit viäl yhes leikitte lapsen kaa ja etenkii et laitatte ruokaa! Täysin normaalia perhe-elämää ja sun serkkua varmaan inspiroi lapsen lisäks kuiville pääsyssä myös se, et SÄ oot siihen pystyny ja se et se näkee nyt kongreettisest kuinka kivaa teil on, vaik hänel tuo riippuvuus onkin. Mut uskon et tahtois olla ilman riippuvuutta ja näkee sussa sen et pystyy pitää hauskaa ilman kamaa/alkoakin (oon jääny käsityksee ettet täys absolutisti oo, mut ettet ihan joka päivä kännis oo, U know ?? Et lähinnä menis juhlapäivinä eikä lapsen aikan. Toivottavast meni oikein )
Tahtoisit sä Jymmi esitellä meille vähä enemmän et minkä ikänen oot ja kauan oot ilm. virtaa käyttän? Tsemppiä! En oo ite käyttän tota nimitystä et vetää vipuu, mut tuli mielee et pirii se taitaa olla … Itekii oon aikoinaa jättän pirin, nyt on ainoo ongelma satunnaiset bubre-retkahtelut.
Mä ostin tänää kaupasta Muratin. Olin ihaillu sitä parisen viikkoa ja nyt sen sit otin mukaani. Meinasin et sais eteiseen sellasen kukan mikä ei pimeää pelkää. Toisaalta kyl jotain valoja tuohon eteiseen on hankittava; samoin mä TAHDON siihen vaatekaapin… Murjotan jos en saa. Ainoo vaa et ostaisin halvimman mitä on, pyökinvärisen tod.näk. ja en aikois MISSÄÄ nimessä jättää sitä tänne muutettaes; sanoinkii siit jo vuokran-antajalle et se mitä tänne osta; otan mukaa ja sille se oli tietty ok.
Töis meni ihan jees. Iteasias jollei tuo meijän pomo ois hiukan sillee häilyvä, et ku sil on kans ilm. adhd, tai onkii vaik sit ei oo tutkittu, ni se on yhest jutust innoissaa ja aikoo Helmikuus palkata mut ja mä en uskalla ottaa sitä niin tosissaa ku oikeest se ehtii vaihtaa mieltä viäl 10 kertaa. Se onkii kysyn et enks mä oo ilonen et pääsen oikeisiin töihin, hmm.
Mä oon ihan tyytyväinen et olin viikonlopun ilman bubrea, ja ku oli kivaa miehen kans ni jos NYT sit pystyis vihdoin lopettaa. Tänää oon ottan kolminkertasen annoksen tramboi about, vähä reilu ja sanoin omahoitsulle et keksin keinon kiertää asiaa ja se sano et sit niit vähennetää, mut mä en KESTÄ ajatusta et oisin täysin ilman mitää, en vielä oikeasti.
Tänää on siivouspäivä ja on jo lakanat konees ja tuol pakkases tyynyt ja peitot . (Heh onhan siäl viäl 0,3C plussaa, mut ei kauaa ) Mä en viikonloppusin niin osaa/viitsi pitää kämppää siistinä; ei tää siis ku pommin jäliltä oo, vaa tiskiä ja vaatteita kertyy; mä mielummin siivoon ku mies on pois, saan paljo paremmin tehtyä. Sit vois palkkioks ku oon hirveen pitkän listan siivonnu, ni värjätä hiukset ja lakata kynnet. Taidankii taas laittaa tavoitteet tuonne siivous-topicciin, tosin ne on jo paperilla, mut silti ettei varmast tuu lepsuiltuu. (IHME SANA )
Eilee tein allergiast huolimatta nakkikeittoa, tai siis se on broileri tai kalkkuna-nakkeja ja oon allerginen raaàlle perunalle ja porkkanale, mut ei haittaa ku tulee niin hyvää keittoo 
. Pe söin pastaa ja pestoa ja nyt laitan ne sit pakkasee; on PAKKO yrittää syödä lämmin ruoka lihomatta, koska mä meen menkkojen aikaa niin huonoo kuntoo ku mul se normaali hemoglobiini on 116, mikä ei mua vaivaa, mut sit ku vuotaa ni on ihan väsyny ja särkee eikä JAKSA yhtää mitää; hyvä et pari kirjaa jaksaa nostaa; siis ihan puhti pois. On vaa pakkanen niin täynnä, pitäis varmaa heittää se ayahuascha mäkeen sieltä Ostettiiki maksamakkaraa, vaik en siit niin välitä, mut ajattelin et aamusin söisin sellasta luomu-jogurtti, alle 10kcal/dl mehukeitto, kaurahiutale+pellavansiemen- juomaa, ni siit sais rautaa; ainoo ongelma on et juon aamul kahvia mikä saattaa estää imeytymist ku juon maidon kans… Huomen on taas miehenkaa klinikal aika, oon siit ilonen; viimeks meni hyvin ja meidän pari-suhde on täl hetkel hyväl mallil. Kumpakaan ei tahdo erota vaa tehää yhteistyötä kuten pari-suhtees kuuluu. Mä teen enemmän kotitöitä, mut jos ja kun mies tekee niit, se tekee ne hyvin .
Että mä tahtoisin tuon eteisen uudistaa, ois viäl maaliakii ku silloin muutettii; mut tarvis jonkuu pari hunttia ylimäärästä; no pitää miettii jos mies tulis vastaa… Tänää tipaton! Mut nyt pitää alkaa hommii et ehtii ennenku mies tulee, vaik tod.näk se tulee vast vähä vaille kasi.
Tsemii kaikille, sori et teksti on sekavaa mut on niiiiin paljo kaikkee tehtävää ettei malta ees kirjottaa järkeväst… Mä pompin aiheesta toiseen… lumipallona luokses pompin taas Oon ihan sekasin enkä kamast vaa muuten vaa Happy, käyn aina hiukan ylikierroksil tai sit ala-vireisest; ei oo normi-tilaa . No ei tää mua haittaa eikä täl hetkel ketää muutakaa ku oon yksin kotona
Hei BP oli kirjottan jotain, tulitko sä katumapäällee niist lääkkeist; mä katon tot viestiä ku kirjotan, ni en ihan ehkä tajuu sitä??? Mä tunnen et sus on aika paljon samaa ku mussa, sä oot tosi herkkä ja tunteva ihminen; sä vaa uskallat myöntää sen, mä en. Mä en haluu olla näin herkkä, saa vaa surua ku maailma on niin raaka 
. Mun mielest maailma on niin julma paikka, siks pitää osata vetää raja omalle itelle ja muulle maailmalle. Mäkii suren niiin montaa asiaa johon en voi vaikuttaa ja siks mä esim. kierrätän et on parempi omatunto et vaikutan edes JOHONKIN. Toivottavast tuut taas lopettelee. Ja mä oon jo aikoja sit tehny päätelmän et käyttäjät (käytti ne mitä hyvänsä) on useesti paljon herkempiä ku muut ihmiset; he reagoi tosi voimakkaasti asioihin ja ottaa monet itseensä; ainakin naiset. Miehetkii tosin puhuu paljo enemän kokemuksistaan ja jopa itkee. Käyttäjät on oikeesti monest tunteiden takia käyttäjä; tunteet on liian voimakkaita, pahoja tunteita ja asioihin ei voi vaikuttaa… Lyhyest sanottuna, toivottavast huomasit sittenkii et ei ne pillerit tuo elämää yhtää onnellisemmaks… Tai tuo hetkeks mut sekii on niin “väärin” jotenkii, mä toivoisin et pärjäisit ilman
Nyt lopetan tän romaanin Näkee et oon hyväl pääl
[size=85]Hyvä että jollain on hyvä fiilis.
Itse voisin hävitä maan alle, kun taas ahdistaa liian paljon pientä ihmistä eikä ajatukset sen lievittämisestä ole mitenkään päin järkeviä… [/size]
Koita jaksaa nimetön. Must jotenkii tuntuu et sä oot hautautunu tuonne kivun & kivunlievityksen alle niin pahast, et oot kokoajan liian masentunu . Mä tiiän milt tuntuu olla masentunu, olin noin neljä vuotta sitä nuorena ja viiltelin ja dokasin ja halusin kuolla. Usko pois jonaa päivänä se voi helpottaa, masennus ainakin. Sun kyl varmaan pitää pystyä oppimaan elämään kivun kanssa ja se on varmasti rankkaa; harmi et kipu vie elämäst kaiken kivan pois .
Sitä mä en kyl tajua, et etkö sä oo tyytyväinen et oot töis ja saat asioita siäl aikaan vai ootko sä niin masentunu, ettet saa siitäkään mitään iloa et sua tarvitaan ees töissä??? Mä oon saanu vaa tuollaisen kuvan sun kirjotuksista. Yritä etsiä voimia jostain halit, sä oot aina niin maas jotenkin
Ootko sä muuten kokeillu Lyricaa?? Ku oon vaa lukenu et se auttaa aika hyvin monella ahdistukseen. Oon joskus ite meinan sitä pyytää, ku mul on sillion ku diagnisoitii adhd, ollu huomattavan paljon masennus- ja ahdistus-oireita mut jotenkii mitä kuivemmal on ni sitä paremmin mä pärjään. Tai etenkii ku oon noi benet tiputtan niin alas ja sit ku en retkahtele, ni pystyn tekee normaalit kotityöt selvänä. Ennen en pystyny vaa se piti tehdä kamoissaa. Pystytkö missään puhuu sun AHDISTUKSESTA? Oon käsittän et sua hoidetaan kivun takia, teen omia johtopäätöksiä, koska et kovin pitkästi kirjoita, korjaa jos oon vääräs… Ja mis sua edes hoidetaa? Oliko se kipupoli? Kyl mun mielest tuohon sun jatkuvaan ahdistukseen ja masennukseen pitäis saada apua; eihän tuollaista kroonista pahaa oloa kukaan kauaa kestä, en itse kestänyt ainakaan ja aloin käyttämään huumeita…
Mun elämä on aika vuoristorataa, toivottavast sul ei tuu huono fiilis ku mä kirjotan tänne välil tosi hyväl tuulel ja välil sit taas retkahtaneena tai ahistuneena… 
Täs ei oo sit mitään tarkotust loukata, en tiiä sä vaikutat vaa niin masentuneelt et pelkään et en huomaa jotain mistä vois loukkaantua; oon vaa huolissaa ku oot aina niin down… Mul on siis kokemuksia et ihmiset loukkaantuu jostaa mitä en ite tajua et oon loukannu. Siks tää kommentti…
[size=85]En ihan vähästä suutu/loukkaannu tms.
Ja mitäs tuohon nyt vastais…? Ennemmin oon ehkä turhautunu ja välinpitämätön kaiken suhteen 
[/size]
Kipu & kivunlievitys. [size=85]Kipu on ja pysyy mutta siihen ei ole mitään lievitystä koska kaikki mahdolliset ja mahdottomat lääkkeet on jo kokeiltu. Eikä sitä enää hoideta missään tällä hetkellä. Enää on mahdollisuus yrittää jaksaa elää sen kanssa. Kipu pysyy poissa mielestä niin kauan kuin on muuta ajateltavaa, tekemistä, menemistä jne. Mutta kun ns. vauhti pysähtyy, niin kipu ja kaikki paha olo hautaa alleen enkä kuitenkaan ole ikiliikkuja, että jaksaisin aina olla menossa ja tulossa kaikkialle.[/size]
Työ. [size=85]Se pitää minut elossa ja oon tyytyväinen, että on töitä. En vain tiedä osaanko iloita siitä… 
[/size]
Ahdistus. [size=85]Monen sattuman summa. Ja joka myös vaikuttaa siihen, etten saa vahvempia kipulääkkeitä. Ja kipu ja ahdistus provosoi toisiaan. Ah, mikä niin ihana oravanpyörä. Lyricaa oon kokeillu kipuun ja se oli aika kamala lääke mulle, sekotti nuppia suht pahasti ja aiheutti ahdistusta. En saa ahdistukseenkaan lääkettä koska ei kuulema sopivaa löytynyt 
Tämän kaiken johdosta on terapia alkamassa…
Ja kirjoitan lyhyesti koska en osaa jäsentää ajatuksiani sanoiksi ja myös siksi koska on ahdistavaa kirjoittaa julkisesti omia ajatuksia… Enkä tiiä selvensikö tämä yhtään mitään. [/size]
Tuo selvensi Nimetön paljonkin. Harmi tosiaan et sun tilanne on menny tuollaiseks, et jätetään sit hoitamatta, tai sen kuvan mä sain ku Saunast luin et sut heivataa vaa ulos vaik kipu on jatkuvaa Tosi hyvinvointi-yhteiskunta. Harmi ettei sul oo se Lyrica auttan, oon luken jotaa niin hyvii tarinoi ku se on joillaa auttan. Mul menee masennuksee Suprium, mut monia koitin ennen sitä ja esim. Efexorista tuli JÄRKYTTÄVÄ olo.
Mut mä todella toivon et se terapia edes auttaa ja jos sieltä edes sit jotain sellasia lääkkeitä kokeiltais, mitkä auttais sun oloon. Käsitin et kaikki kipu-lääkkeet on kokeiltu, mut jos sun kipuja ei enää hoideta, mikä on musta törkeää, ni auttais ees parantamaa sun mieli-alaa… Onneks sulle tuo työ on terapiaa, vaik et siitä niin osaisikaan nauttia. Ymmärrän nyt kyllä paremmin miks oot turhautunu ja muuta, sua kohdellaa samallalailla heittopussina ja “rasittavana kansalaisena” (tän kuvan sain Saunan keskustelust, ku sanoit et saat olla vuoden loppuu kipu-lääkityksel ja sit pihalle ku oot muka niin vaikee potilas), kuten meitä useita muitakin täällä (mä työkkäris, Nezumi mones paikas ja moni muu ketkä on esim. kaksoisdiagnoosin alla; en saa nimiä mieleen, mut me ollaa ku heittopusseja et toiselt henkilölt toiselle; mullakii kk:den sisää 3.työntekijä työkkäris jolle mun oma työntekijä mut passitti jälleen :HUOH: ja pelkästää ammattia luen ). Mä en oo sitä ennen tajunnu ku sä oot töis ja luulin et kyse on enemmänkii kivusta ja siitä et se Tramal poistaa kivun mut ahistaa sua. Tää valas paljo asiaa. TOIVOTTAVAST ne ees siäl terapias osaa auttaa eikä ryssi kaikkea… Oikeest suututtaa sun puolest tuollanen välinpitämättömyys, oisin varmaa itekii jatkuvast ahistunu . Mut ihan vaik niiden kiusaks, mee päivä kerrallaa, eiks nii…
On vaa jaksettava puolustautua, mulle sanottii sossus et onneks oon taistelija, moni muu ois luovuttanu, mut ekaa kertaa elämäs suostun käymää koulu-kuraattoril ja annan sen hoitaa mun työkkärin asiat. Välil ne on mulle niin ilkeitä et hyvä etten itkuun purskahda… Taidat olla säkin taistelija-luonne ainakin omalla tavallas, et sä muuten täällä ois…
[size=85]Oikeestaan jo syyskuun puolella loppu viimeset kipulääkkeet ja samoihin aikoihin loppu kipupolikin, ellen väärin muista… Muistiki huonontunu iha sairaan paljo, hyvä ku muistaa ees kuka on [/size]
Täält Area 02 suunnalta oon ja ikää on 28…kaikenkaikkiaan olen “nopeiden” kanssa ollut tekemisissä n.5wee joista 3 oli kola painotteista. mutta ei tää kaikki oo sattunu yhtä soittoa. viimeiset 1,5+wee on menny vivun eli pirin kanssa. ilman nyt oon ollu tosiaa vajaa kuukauden. ja Bentsolle et ei se mullakaan jatkuvaa oo tää että tulee toimeen toisten kanssa. itellä on 99% kaverit kaikonneet…