Retkahdin alkuviikosta lääkkeisiin, kuukauden annos kesti kaksi kolme päivää. Voimakas ahdistus. Huomenna on yksi hoitokontakti. Tänään yritin soittaa lekurille, oisin kertonu sille todellisen tilanteeni, jotta se portti menis kii, mut en saanu yhteyttä. Respan revin jeeeeee! Sinnittelen , kävelen perkeleesti, tulen tänne tilittään ( ), ja lukeen miten muilla menee. Tanssin aamupäivällä levottomuutta pois. Odotan iltaa, että pääsen taas unten maille. Kääk. Kyllä tämä helpottaa vähitellen, aivan varmasti. Mennyt meni jo, pitää oppii hyväksymään, ettei voi kaikkea. Pitää olla helvetin sinnikäs, jos haluaa muuttaa elämänsä.
ja hiki virtaa ja sydän hakkaa helvetin lujaa enkä pysty keskittyyn ja pelottaa
toivottavasti mä voin joku päivä kirjottaa tähän jotain positiivista että mää oon ollu viis vuotta selvin päin ja saanut opintoni loppuun ja teen suomennoksia ja mullon joku rakas ihminen lähellä
tää näyttää hyvältä! mulle tulee kaveri yökylään, ei tartte yksin olla, kattellaan varmaan Olumppian kisoja. Sinnittelen, kattelen kelloa noin viiden minuutin välein, mut kukas se tuonne Saunan puolelle kirjoittikaan, et irti vaikka kirveellä perkele… siinon miun motto nyt. sisu, perkele!
Lähen kävelylle, kiitos tuesta!
… olette olleet sinnikkäitä molemmat. Tilanne vaatii kärsivällisyyttä ja juuri noita pieniä arjen asioita. Tsemppiä!
Kun on edennyt omassa jutussaan, on hyvä katsoa päiväkirjaa ja tehdä eräänlaista inventaariota siitä, mistä on lähtenyt ja mihin on edennyt.
Tällöin huomaa oman kehityksensä.
Toinen päivä siis - moneskohan toinen päivä mun elämän aikana, huh, huh - ilman bentsoja. Takerrun helpotuksen hetkiin, en kuvittele, että kovin nopeasti asiat muuttuvat. Täytän päivääni erilaisella toiminnalla, mut koitan kanssa levätä. Tänä aamuna ei ollut niin vaikea nousta, vaikken kovin paljoa nukkunut.
Tack, detsamma!
Mää tosiaan ajattelin käydä aika sinnikkäästi. Kun mulla on sitä aikaa…
Mä voisin pistää tavoitteeks, että mä joskus kävisin ulkona. Ei tuu iltaisin paljoo käytyä, päivisin saatan istua limpparilla ja opettelen olemaan ihmisten keskellä. Rajanveto on joskus niin pirun vaikeaa toisten suhteen… Mulla on paljon kavereita, joilla on lääkkeitä ja olen asettanut omassa kodissani säännön, että lääkärin määrämäät lääkkeet siellä saa ottaa ja siihen tarkotukseen, mihin on määrätty, mutta tokkuraista ihmistä en nyt halua kotiini, se ahdistaa. Julmaa? Järkevää? Mietin myös sitä kui paljon pystyn auttamaan ystäviäni ja tulin siihen tulokseen, että läheisintä autan niin paljon ku pystyn, muita kuuntelen. Ei voimat riitä kaikkeen.
Tänään leffaan! Kävi ilonen yllätys: olin unohtanut, että tililläni olikin vielä rahaa…
tänään mulla taas toinen päivä ilman subua…aika vetämätön olo vaikka noi ardinexit kyl auttaa pahimpiin refloihin…ja eihän noi pahimmat oo viel alkanukkaa… aamu oli taas aika mielenkiintonen herätä hiestä märkänä ja silti niin prkleen kylmä.pitäs lähteä ratsastamaan eikä yhtään oo sellanen olo mut toisaalta tietää et se vaan auttaa kuhan saa lähettyä liikkeelle…
poikaystävän nään tänään ja tavotteena ny olis etten siltä kinuis helpotusta tähän.paras tietenki ois ettei sil ois ees mukana mitään.
kumma kun tietää et jos nyt taas vetää vedot ni tä sama on joka tapauksessa edessä taas parin päivän päästä…silti sitä on useimmiten aika valmis vetämään ne vedot.
tuntuu olevan ja onki niin helvetin pitkä tie tämä lopettaminen…huoh.
sehän siinä just on… se on vaikeeta. onkohan mikään vaikeempaa…
tupakkariippuvuuden kohdalla mä siirsiin alottamista enkä lopettamista. pari kolme kuukautta meni sillai, että viikosta kolme neljä päivää poltin ja sitten taas olin polttamatta. ja vähitellen se vaan väheni sillai, että viime elokuusta alkaen oon tupakoinu ehkä pari kertaa. no, mullon sitä nikotiinipurkkaa tietty…
mää en haluu enää ikinä tän jälkeen kärsii näitä oloja. EN.
jaksuuta
on tuttuja kenellä aika paha bentsokoukku ja oon kuullu kans noita juttuja kun ei pysty välillä edes puhumaan ku on niin jäässä.jaksamisia siis paljon benzopää…
niin mä itekkin koitan ajatella et ei sitte tartte kärsiä enää näitä oloja mut se on vaan niin masentavaa tietää et ne olot voi kestää mulla kuukaudenki…sit vaan keksii jotain typeriä tekosyitä miks vois vetää vedot.mut nyt pidän tavotteena et tämä päivä ilman…huomenna otan uuden tavotteen…ehkä tämä tästä…
Ajattelin pyytää naapurintytön mukaan liftireissulle - oon matkailuun, etenkin peukalokyydillä, paljon kovemmin koukussa kuin mihinkään douppiin .
Viimeiset pari päivää ois ollu mahdollisuus vetää kuosit - ilmaiseksi ja parissa minuutissa olisin skutsissa, jos siltä tuntuisi. En ole kuitenkaan käyttänyt mahdollisuutta, en vaikka syitäkin olisi riittänyt; putkeen menneet viikon kouluhommat, viikonloppu, douppausseura… tästä olen iloinen.
Loppukuulle on rahaa n. 80 senttiä, se rajaa pois baarit ja bileet eli auttaa skarppaamisessa huomattavasti . Tilin saldo ei mua muuten vaivaa, epäkaupallinen elämäntyyli pitää huolen siitä, ettei rahanpuute rajoita elämää.
Tupakkaa oon polttanut liikaa, röökin tai pari päivässä. Haluaisin vähentää ainakin röökiin tai pariin viikossa, mutta aina vaan tulee pummittua jämät tai kokonainen kämppikseltä, kaverilta tai pahimpaan himoon vaik puolitutulta tai tuntemattomaltakin. Melkeinpä toivon, että kavereita alkaa jatkuva lokittaminen vituttaa niin, etteivät enää tarjoaisi… yleensä tykkään siitä että kaveripiiri on aika läheinen ja sosiaalinen jakamisen ilmapiiri on aina läsnä, mut tän jutun suhteen saisivat vähän vähentää solidaarisuuttaan…
Tänään tilanne on se, että olen ollut raitis ja masentunut ja tunteet kuohahdellu. On hävettänyt, pelottanut, suututtanut. Oon kuitenkin pystynyt tekeen jotain, eli en oo ollu täysin passiivinen.
Tänään ajattelin ekaa kertaa tosissani pyytää jokusen pillerin ja jättää kuitenkin kertomatta lekurille väärinkäytöstä ja sillä tavalla. Mutta emmä sit pyytänyt ja lääkärille on mennyt tieto väärinkäytöstäni (minä toimitin). Syy olis ollu se, että mä oisin taas halunnut vältellä yhtä haastavaa hommaa, joka pitää tehdä; eristäytyy kotiin säälimään itseäni, kuten minulla on tapana. Päätin, et levätään sit, jos on pakkko, mut ilman bentsoja. Itse asiassa sit tekikin mieli lähteä liikkelle…huh.
(muuten pinn: mä en tiedä, onkstää benzokoukku, henkinen kyllä: mä väärinkäytän lääkkeitä, siis syön niitä kahmalokaupalla, sit menee pää sekavaks. selviän krapuloista, voin pitää taukooki, mut sit kun se tilaisuus taas tulee, sama homma. joka kerta kestää rauhottuminen ja tasaantuminen kauemman aikaa. ei enää tiijä mikä on masennusta ja mikä vierotusoiretta, huh. )
Mä sain eka kertaa lääkärin n 5vk sit määrään mulle bubre/opiaatti refloihin tramagetic 150 retard 2xday.
Säästin aluksi niitä 4pv. sit odotin pahat olot ja aluksi söin 4pv tupla annoksen. Ja tilanne nyt 5vk ilman ei mitään refloja missään vaiheessa. MUT joudun 4pv putkeen syömään vain 1kpl 150mg ku kaveri käänsi niitä multa niin pikku reflat alko. Joten nyt olen kait sit Tramaleihin koukussa vai onko se mahdollista?
Hei bentzopää ja Holly 2 teillä menee tosi tosi hyvin mäkin olen ylpeä mitä b teit sille respalle en mä olis voinu siihen.
SINNIKKYYS sitä me kaikki tarvimme näköjään, toivottavasti itse löydän sen myös
p.s. mun tilanne pysyy samana eli olen irti opiaateista jees mut A saa mut joka viikko kii… argh…
uskon, että löydät! mulla on kova motivaatio, mut sen löytymiseen on myös auttanut kiva, ei-pelottava ihminen, jonka kanssa oon hoidossa jutellut ja muutoksenhalu!!!
Tänään ei pillereitä. Välillä aivan helvetillinen stressi, mutta pakko oppii rentoutumaan muilla keinoin kuin lääkkeillä. Hetkittäin tulee hyvin toiveikas (jopa euforinen) olo, sitten taas kiukkua piisaa. Emmä tiedä, ei mulla ainakaan tunteet oo jäässä, oikeestaan päinvastoin (sellasta se on mun kohdalla tällasessa lääkkeitten väärinkäytössä, mitä mullon ollu: se voimistaa jo muutenkin jyrkkiä tunneheittelyitä entisestään). Niitä pitää sit oppii sääteleen muuten kuin kemialla… Mä kävin tällä viikolla jossain joogan tapasessa ja aion käydä jatkossakin. Keskittyminen on hakusessa… Aika yksinäistäkin on…
Mulle on sanottu, että pitäis olla useempii kuukausii ilman lääkkeitä, ennen ku pääsisin sit kokeileen vielä kerran terapiaa, missä vois tarkemmin noita psyykkisiä juttuja kelailla. Aiemmat yritykset mää tyrin paljolti lääkkeillä. Tuli karseita raivareita… Mut mennyt on mennyttä…
Benzopää…Sinulla on hyvä draivi päällä. Jooga kuulostaa hyvältä keinolta. Yksinäistä varmaan on… Mielenrauha ja tasapaino tulevat pikkuhiljaa. Alkuvaiheessa, kun aineista on erossa, fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireet aiheuttavat voimakastakin tunnetilojen vaihetelua.
Ne kuitenkin tasoittuvat, kun on selvin päin.
Tuon tapaiset äkilliset fiilisten vaihelut ovat minulle työntekijänä asioita, joita kuulen lähestulkoon jokaiselta asiakkaalta hoidon alkuvaiheessa.
Muutoinkin ensimmäinen kuukausi menee enemmän tai vähemmän sellaisessa väsyneessä sumumaisessakin olotilassa. Riippuen tietysti siitä, miten paljon on päihteitä käyttänyt ennen päihteiden käytön lopettamista.
Ei tästä tule mitään. Torstaina aloitin terapian ja vähän aikaa tuntui toiveikkaalta olo, mutta selkäkivun takia jouduin taas ottamaan enemmän kuin olisin halunnut. Turha kai yrittääkään mitään. Multa ei ikinä onnistu mikään.
Mä olen nyt 3 iltaa peräkkäin dokannut, 2 kertaa ihan himassa, juonut viiniä, ja sekoilin noitten stilnoctien kanssa, eilen sitten baarissa ihan alkuillasta 4 ään asti. Vaikkei liity aineisiin niin kerron silti tänne. Mä yritän nyt päästä adhd tai add testeihin, kun nää mun oireet viittaat siihen. JA olisi huojentavaa saada joku diagnosi mikä mulla on!!!
Eilenkin yksi sairaanhoitaja kaveri sitä vähän ehdotti. Ja kävin akupunktiossa niin hän selitti jotain että tiettyjen ihmisryhmien ovat alttiinmpia kuin toiset sairastua riippuvuuksiin. Tilanne tänään on se että nyt en juo vähän aikaan, en tänään enkä viikolla.
), ja lukeen miten muilla menee. Tanssin aamupäivällä levottomuutta pois. Odotan iltaa, että pääsen taas unten maille. Kääk. Kyllä tämä helpottaa vähitellen, aivan varmasti. Mennyt meni jo, pitää oppii hyväksymään, ettei voi kaikkea. Pitää olla helvetin sinnikäs, jos haluaa muuttaa elämänsä.
että mää oon ollu viis vuotta selvin päin ja saanut opintoni loppuun ja teen suomennoksia ja mullon joku rakas ihminen lähellä
.
jees mut A saa mut joka viikko kii… argh…
Mut mennyt on mennyttä…