Holly ja M72 kannata nyt lannistua vaan eteen päin!
Välillä tuntuu siltä, ettei tuu mitään ja mikään ei onnistu. Mutta, kyllä onnistuu kun jaksaa vaan luottaa siihen, että onnistuu.
Niin, aika usein on myös niin, että jos on joku riippuvuus, niin lisäksi on joku liitännäisriippuvuus eli on jollakin tavalla alitis niille riippuvuuksille.
Kai ihminen luonnostaankin on riippuvainen, jotkut harrastaa liikuntaa, jotkut pelaavat, jotkut käyttävät päihteitä. Koukkuun voi jäädä myös vaikka saippuasarjoihin. Mutta silloin kun riippuvuus on sen luontoista, että se on itselle vahingollista, niin kannattaa tehdä asialle jotain?
mutta kun ei tiedä mitä asialle pitäisi tehdä, en vaan tiedä. Mä luulen että mun kannattaisi muuttaa ja aloittaa uusi elämä jossain muualla. Ihan alusta puhtailla paperilla, mutta se ei ole nyt mahdollista, koska aion ruveta opiskelemaan syksyllä, ja täällä on kuitenkin perhe ja ystävät.
Mä en sitten tiedä onko mitään lopettamista jos retkahtaa, aina alusta taas, mitä jos mä 50 vuotiaana vielä retkahdan, aina aina, silloin tällöin? Enhän mä sellaista elämää jaksa.
Ja sitten se että kun mua ei nyt innosta mikään, ei siis mikään. Mun pitäis olla ihan täysin raitis, siis en edes juoda, koska mulla se juominenkaan ei pysy kädessä, juon aina liikaa, aina, joka ikinen kerta, ja sitten kun mä juon niin tekee mieli kamaa. Ja mulla menee nykyään aina muisti, ja mä oikeasti olen vaara itselleni, esim saatan liftata ventovieraitten kanssa, tei mennä jatkoille ihan ihmeporukassa, tai heilua keskellä tietä ym… kaatuilen ja sekoilen eikä oo mitään kontrollia. Ihme halu olla sekaisin. Jos vaan se pieni hiprakka riittäisi mulle joskus, mutta ei, aina se humalahkuinen 2.lla kädellä kiskominen 
… niin… edellisessä viestissä olikin jo puhetta näistä riippuvuuksista.
Kynnys käyttää aineita laskee, silloin kun kontrolli laskee. Sitähän juuri alkoholi teettää. Sitä kontrollin alenemista.
Juominen johtaa helposti aineiden käyttöön.
Jotkut jotka ovat käyttäneet vain aineita viimeiset vuodet ja ovat sitten hoidon kautta lopettaneet ovat alkaneet käyttää alkoholia ja sen jälkeen on taas ollut alkoholiongelma. Joskus käy siis niinkin. Ovat kuitenkin siis päässeet aineista eroon.
Se kertoo siitä, että nämä riippuvuusasiat kulkevat käsi kädessä.
Muutto ei ole ainut ratkaisu. Joskus tietysti sekin on paikallaan. Jos muuttaa jonnekin jossa ei tunne ketään, täytyy olla hyvä sopeutuja, muutoin taas ajautuu kuvioihin jne.
Ei varmaankaan jaksa jatkuvaa retkahtelua. Ei kuitenkaan niin tarvitse tehdä. Toivottavasti nyt saat tsemppiä elemässäsi. Sinulla on suunnitelmat opisekeluun jne. joka on kuitenkin hyvä asia.
Tää päivä on ollu hyvä. Aamulla salilla ja pilateksessa. Sitten miehen kanssa shoppailemassa ja syömässä.
Diatsepamit loppu, joten kolme 30 mg:n Oxepamia mennyt. Ei varsinaisesti ollut mitään tarvetta ottaa, mutta en oo uskaltanu olla ottamatta. Kun kuitenkin takana on vuosien bentsoilu, tarvii kai olla aika varovainen lopettelussa. Jos meinaa onnistua. Ja mulla ois tarkoitus.
Toi jooga on muuten kerrassaan mainio “lääke” bentsoista irrottautumiseen. Mulla ainakin tuonut paljon rauhallista mieltä, ja hengitysharjoitukset antaneet eväitä ihan arkielämän tilanteisiinkin.
Mullahan on sen myokardiitin jäljiltä sellainen rytmihäiriötaipumus. Eivät ole vaarallisia kai, mutta tuntuvat pelottavilta ja inhottavilta. Unenpuute on oikeastaan ainoa selvä tekijä jonka huomaan niitä aiheuttavan. Sitä vaan mietin että ku nyt jokin aika sitten saatiin beetasalpaajalääkitys vihdoin lopetettua, niin voiko liian nopea bentsojen vähentäminen aiheuttaa rytmihäiriöitä. Mulla ittellä on epäilys että voi, ainakin takykardiaa. Propranololiahan käytetään joskus vierotusoireissa “tykytyksiä” helpottamaan…
Mulla on ollut lääkkeitten suhteen hyviä päiviä: lääkkeetöön linja jatkuu (toivottavasti tää antaa toivoo… 
).
Hetkittäin on epätoivoinen olo, kun on nii helkkarin paljon muita ongelmia, ja mietin välillä miten mahdan kestää ilman lääkkeitä. Mutta kun käyttö on ollut aina väärinkäyttöä, ja sitä tuli (taukojakin oli) “kokeiltua” yli 15 vee, nii josko vihdoinki oppis, että minä en voi saada niistä apua… Aiemmin väärinkäyttö johti hyvin pahaan bentsoriippuuvuuteen. Mulloli vakava apatia, hirveä itseinho, häpeä, avuttomuus. En osannu tehdä mitään ilman lääkkeitä. Söin pillereitä ja poltin ketjussa. Lopulta itsevihassani yritin surmata itseni yliannostuksella (siinä meni neuroleptit, masennuslääkkeet, unilääkkeet, bentsot ja kaikki mitä kaapista löyty). Parin päivän päästä mut haettiin sieltä hoitoon. Mä kerron tän kai siksi, että ihmiset tajuis, mikä mun tilanne on ollut ja mistä olen selviytynyt ja mitä haluun välttää. Nyt oli todella hyvä hetki pysähtyy, ennen ku o myöhästä…
Keinoja mitä mä käytän: kävely, jotkut jumpat, puuhastelu etc. Kaverit, karkinsyönti, töllö. Rentoutuminen, hengitysharjotukset, vaihtoehtohoidot. Kuivaushuone. Asian kelaaminen, jotta en joutuis enää samaan tilaan ku aiemmin. NOVAT- ryhmiä mietin. Ihan mitä tahansa, mikä ei ole haitallista. Kun hirveet raivarit iskee, mä oon välillä pakottanu itteni piirtään ajatuksistani kuvia (enkä välitä pätkän vertaa, vaikken osaa piirtää 
); se vähän purkaa sitä. Mä taidan alkaa ottaan varmuudeks antabusta, kun on aiemmin käyny tosiaa nii, et aloinki juomaan ku yritin lopettaa…
Mä koitan olla mahdollisimman rehellinen tässä (niinku muutki on olleet, kiitos, se laittaa miettimään) ei kai sitä muuten mitään apuu voi saada tai tukee toisii…Mä uskon, että mun elämästä tulee parempi ilman päihteitä, vaikken nyt sit nii onnellinen koko aikaa oiskaan… Mut hetkittäin tuntuu, että aistit on avoinna koko maailmalle toisella tavalla ku aiemmin. Musiikille ja mauille ja tuoksuille ja kaikelle. Emmä tiä, must se on hyvä…
OIKEESTI: älkää antako periks, vaikka tulee takapakkia! On mullaki ollu aika pitkä ja mutkikas tie…Kiitos.
mua ei kiinnosta mikään!!! Ei mikään muu kuin nukkuminen, ja kun herään oon kauhean ahdistunut että heräsin. Mitään en saa aikaiseksi, enkä jaksa / huvita mitään tehdä. Mutta nyt luulen itse että tää johtuu mielialalääkkeistä, että ne turruttaa liikaa. Mulla on parin viikon päästä lekuriin taas aika, ja puhutaan siitä sitten. Mutta tää ei oo ihan normaalia että on näin allapäin. Mä oon kauhean huonotuulinen ja itkettää ja harmittaa kaikki, varsinkin herääminen.
Mulla kouristaa vattasta aamulla ku herään. Pelko siitä, että kuinkas jaksaa tän päivän. Mä koitan olla nukkumatta päivällä, mutta välillä on pakko. Yleensä jos jään makaileen, ahdistaa enemmän ku vaikka kävelyllä. Mut pakko se on levätäkki… Mä oon laskenu tavotteita ja ajatellu, et kaikki sen sängystä nousemisen jälkeen tehty on plussaa, koska se ei oo mikään itsestäänselyys, että jaksaa.
Nukuin juuri tuossa hikistä ja katkonaista unta kellon ympäri. En ois millään jaksanu nousta, mutta kun teki mieli KARKKIA. Haloo…
Ihmeellistä unta kun nukkuu ja nukkuu ja lopulta herää väsyneempänä kuin ikinä on ollutkaan.
Mulla oli pari viikkoa sitten noita päiviä, etten sängystä noussut kun itkin vaan peiton alla. Luulisin että ne johtui lian nopeasta bentsojen alentamisesat. Tai sitten kuun asennosta… tiedä sitä.
Silloin mietin että oispa ihanaa vaan nukahtaa tähän. Niinku ikuiseen uneen. Rauhoittavilla tmv. lääkkeillä en lähtisi itseäni tappamaan , ne yritykset kun on yleensä melko surkeita. Mutta jos niinä päivinä ois ollu saatavilla riittävä määrä jotain sopivaa ainetta, enpä tiedä mitä olisin tehny. Ehkä vetäny ruiskuun ja miettiny uudestaan. Luulisin. Mutta nuo itkupäivät on vähentyneet. Eilen illalla vähän meinasi, mutta sitten aloin lukea Britti Cosmoa…niin kaikki ei.pinnalliset ajatukset hävisi heti päästä.
Koita Holly kestää…ja yritä saada sitä lääkäriä aikaisemmin. Jos se masennuslääke ei sovi sulle tai jotain…ei ihmistä voi kiduttaa kahta viikkoa ja odottaa että joku SSri tai mikä tahansa alkaa toimia…
Kiitos Lyrica! Valitettavasti mun lekurilla ei oo aikaisempia aikoja, enkä halua vaihtaa ja taas kelata kaikki alusta. Mä nyt itse vaan vähennän näitä mielialalääkkeitä, kun ne ei enää toimi toivotulla tavalla. On varalla tuossa kaapissa sitten noita opamoxeja jos rupeaa ahdistamaan pahasti.
Inhottaa tällainen heittely, että välillä on hetkittäin tosi iloinen ja intoa täynnä, mutta mitään ei pysty tekemään, ei siis mitään
Jatketaan taas tästä. Vois vaikka vuokrata leffan tai jotain, se vie kivasti ajatuksia.
Tilanne tänään on se että taas meni yksi viikonloppu viinan voimalla, ja stilkkareita tuli syötyä parissa päivässä paketillinen. Ihan kyllä vaan oli tarkoitus nukkua ja kun ei pieni määrä auttanut niin otin lisää ja lisää.
Muihin aineisiin en koskenut, vaikka ois ollut mahdollista, taas.
Mun tilanne on sellainen että mun ei kannata käydä kaljalla enää, koska on hiustenhienon pieni se askel että vedän viivat.
Oon pari päivää ollut ihan maassa, aivan täysin maassa, vaikka haluaisin puuhata ja tehdä kaikenlaista niin en jaksa mitään muuta kuin maata ja surffata netissä. Luulen itse että johtuu mielialalääkkeistä. Mä niin haluaisin olla terve ja tehdä normaalia asioita, opiskella, mennä töihin, leipoa ja siivota ja käydä ihan kahvilla päivisin eikä vaan nähdä kavereita baarissa. Sellainen päivä tänään.
Jos ei jaksa, sitten ei jaksa… Noi varmaan vaikuttaa kyllä mielialoihin myös noi nukahtamislääkkeet… Mulla ainakaan ei kovin nopeasti olo tasaannu niitten (mä oon väärinkäyttänyt nukahtamislääkkeistä zopinonoxia ja imovanee, en tiä, onko noi stillnoctit jotai muuta) väärinkäytön jälkeen… Masennuslääkkeetkään eivät yleensä tehoo nopeesti (mullon ny 60 mg sepramii ja vähitellen alkaa toimiin, ehkä. Myös moni muu asia vaikuttaa.) Älä syytä itseäs, jos et jaksa, oikeesti. Itsesyytökset on kamalia. Onko sun mahdollista laittaa vaan yks tavote kerrallaan…? Vai ootko säkin kaikkitaieimitään- ihmisiä…? Mä opettelen toisenlaista ajattelutapaa. Voimiavoimiavoimia!
Vai niin. Viikon olin kyllä keskussairaalassa letkuissa. Harhoja, kouristeluja, pakkoliikkeitä, munuaiset ei toiminu, aivot kuvattiin. Joo voi sitä surkeeksi sanoo. En soittanu mihkään ja aikomukseni ei suinkaan ollut selvitä. Se oli sattumankauppaa.
Joo se oli kiva kommentti tosiaan. Tuli aika paha mieli. Taidan häippästä tästäkin foorumista, että kiitos teille raittiista päivästä ja tuesta. 
Kiitos taas Benzopää että jaksoit äsken kommentoida noita mun ajatuksia. joo, siis nimenomaan olen ‘kaikki tai ei mitään’ tyyppiä. Siis joko makaan täällä paskaisena liimautuneena sängynpohjaan, tai sitten menen tuhatta ja sataa ja loistan ja päteän ja kukaan ei iki maailmassa uskois että voisin olla masentunut.
Yritän myös tuota yksi asia päivässä, mutta kun on niin hirveä kaaos ympärilläni niin haluaisin heti ruveta suorittamaan ja saada ‘kaiken kuntoon’ heti!
Siitä Lyrican kommentista mistä sulle tuli paha mieli, niin mä ymmärsin sen niin että hän tarkoitti ‘surkealla’ että ei ehkä ‘onnistu’ ei niinkään alentavassa sävyssä?!
MUTTA mun ei kuulu kai tässä kommentoida, vaan aina puhua omista tunteistani, eikö se ole se juttu tässä…?!
Mutta kiitos Benzopää, sä jotenkin aina tajuat mun juttuja ja jaksat piristää, se tuntuu hyvältä!
Mulla on nyt vähän sellainen olo että mun jutut ei kuulu ehkä tähän lopettamiseen, vaan olen muutenkin masentunut. Niin ja jos tää olo johtuukin niistä stilkkareista, sitä en ottanut huomioon ollenkaan, eli jos tää onkin ‘lasku’ eli huominen saattaa olla jo parempi
Nyt mä raahaudun ulos piskin kanssa, hain sen eilen mutsilta, ja tehdään lenkki ja sitten keitän kahvit jos se piristäisi, illalla yritän leffaan, kun asun ihan lähelläkin 
Tarmoa ja voimia sinullekin!! Niin tai kaikille teille!
Benzopää.
Anteeksi, tosi paljon. Ei ollut ollenkaan takoitus loukata sinua millään tavalla. Tätä on nyt niin vaikea selittää, mutta yritän, ja toivon että jaksat lukea…
Sillon kun mulla itselläni on ollut itsetuhoisia ajatuksia olen miettinyt/suunnitellut mielessäni miten sen tekisin. Yksi syy siihen etten sitä ole koskaan edes yrittänyt toteuttaa on se ettei "sopivaa"ainetta ole ollut "sopivaan aikaan saatavilla. Rauhoittavilla lääkkeillä en siksi lähtisi yrittämään, että jostain syystä ihan toleranssitonkin ihmiskroppa kestää esim. betsoja ja muita keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä ihan uskomattomia määriä. Siitä yrityksestä toipuminen kun sitten on yhtä helvettiä, kauan. Kuten kuvasitkin.
Toivottavsti en onnistunut pilaamaan sinun päivääsi ihan täysin huonolla sanavalinnallani.
Sinä nimittäin olet monesti piristänyt minun päiväni ja tuonut toivoa ja hyvää mieltä, kun olen lukenut että ilman lääkkeitäkin pärjää. Että jos voisit pysyä “kanavalla”.
Ja hyväksyä mun ihan oikeasti vilpittömät, isot SORIT…
hei…
Niin, kyllä mielestäni tässä voi kommentoida, muutkin kuin minä. Myös kommentit ovat tervetulleita kun ne tekee rakentavassa hengessä-näin ollen syntyy keskustelua ja tottahan on se, että meillä on erilaisia mielipiteitä asioista ja se sallittakoon.
Masennus kannattaa ottaa vakavasti, johtui se sitten päihteistä tai ei.
Välillä se vaikuttaa olevan tavallaan aikamoinen sekamelska. Kun masentaa, niin helpotusta haetaan päihteistä ja päihteet aiheuttavat masennusta. Aika usein on tietysti niin, että kun alkaa olla päihteetön, niin alkaa tuo masennuskuviokin selkiytyä.
Niiin, kyseessä voi olla laskutkin… toivottavasti huominen on sitten parempi. Nyt on ainakin komeat ulkoilukelit.
Bentzopää, minä en nyt oikein ymmärtänyt, mistä oli kysymys?
Noi on hyviä lähestymitapoja eli yksi asia kerrallaan-tyyli. Muutoin päässä on sekamelska eikä tosiaan tiedä enää itsekään mistä on kysymys ja mitä pitäis tehdä jne.
Kuten oliko se nyt benzopaa joka sano et on hienoo et on yx pois eli olen ollu ilman opiaatteja 
on kait ne se pahin.
Paha mieli päällä ku kelaa tätä aikaa ilman opiaatteja ku muisti ei toimi mitä mä oon tehny tän ajan. Ollu parhaimmillaan kait 6pv selvinpäin sit taas piriä muutama päivä jne…
Tahti kiihtyny hurjaa vauhtia…
Ei tunnu tällä hetkellä yhtään hyvältä mikään kun toi paska kai hajottaa mun psyykkeen et kun oon selvinpäin kuten nyt kaikki painostaa mut hajalle. Omaiset painostaa, jankkaa, haukkuu. Raha asiat niin huonosti kuin voi olla (Kirjeet mitä saan on perintä toimisto tai ulos otto). Rikokset tullu kuvioihin.
Miksi mä tuhoan itseni, kun toivoa olisi vielä?
Olen tunnelissa ja valoa näkyy, miksi se ei ole ulospääsy, miksi se on juna?
Pari Oxepamia. Tunti rankkaa liikuntaa, ja päälle yksi kevyempi. Huomenna tarvis mennä töihin. Pelottaa ja jännittää. Jaksanko, selviänkö. Täytyy herätä jo vähän yli viis…enhän oo ehtiny nukahtaakaan ennen sitä.
Tänään se ontto, pimeä möykky taas vähän isompi. Parempiakin päiviä ollut. Huomenna taas kahdeksan tuntia tekohymyä, teeskenneltyä myötätuntoa ja helvetinmoinen väsymys.
En oo ihan varma miten jaksan käydä töissä ja vähentää bentsoilua samalla. Molemmat on aika rankkaa duunia. Itseasiassa pelottaa ihan hirveästi. Tuntuu kuitenkin niin selvästi siltä, että on matkalla parempaan. Mutta jos voimat loppuu kesken…
Tilanne tänään:
Oon tässä pari päivää nyt leikitelly ajatuksella että mitä jos ottaisin ihan vähän vaa pirii.Et pistäisin sen vetämisen poikki yksien vetojen jälkeen 
Mutta tiedän ettei se onnistu.En tunne sanaa hallinta ku kyseessä on amfetamiini.Vituttaa.Tekee ihan helvetisti mieli vetää.Ei voi sanoin kuvailla.Mietin tossa jopa et ostasin pirii ja lähtisin mökille ja vetäsin siellä salaa Joo ja sit ku tuun takas himaa ni eihän se vetäminen enää sillon jatku Eipä
Hävettää tunnustaa et tekee mieli vetää sitä paskaa.Asiat jotenkin lähteny rullaa ja sit mun tekee mieli sitä saatanan myrkkyä.Nyt tän kahden päivän ajan pyöriny toi sama ajatus päässä koko ajan.En oo saannu sitä katoamaan vaikka oon kuinka yrittänyt.Nyt ei oo ollu ketään kelle puhuu ku mutsi ei oo kerenny käymään ollenkaan.
Luulis että järki veisi voiton tässä asiassa.Niin paljon paskaa saannu kokea ton yhen aineen takia et luulis jo uponneen sinne tajuntaan et en saa siitä mitää irti ja et se ei koskaan tuu olee mun hallinassa vaan se hallitsee mua jos otan sitä.
Sellasta tänään.Ja vittu uni ei taas tuu 
Mä nyt tungen sit tähän ketjuun…
Mä nukuin puol päivää, loppuillal alko olee aika huono olo, ni äijä heitti mulle ne vähät viekkaribubret… No sen nähen nenää otin, et…
Mullakii on älyttömäst itsetuhosii ajatuksii just lopettaes ja käyttäes, ku pitäs lopettaa . Otan joka asian itteeni, yritän saaha paljon tehtyä (meil vaihettii viikonloppuna laminaatit, ja vuokranantaja oli tääl, et katotaa tuleeko häätö…), nyt sit taas tavaroit paikoillee ja huonekalujen lakkaamista yms. Mä vaa olin vuokranantajan nähen TOSI sekasin, etenki kolmanten aamun, jolloin ei kuulemma ollu puheessakaan enää järkeä, joten ehkä se tajus jotaa (bubre, Concerta, Dorkajumit, levozinit (3h ennen sen tuloo) ja 7 tunnon yöunet kolmeen vuorokauteen ja sit äkkiherätys ovikelloon! 
)… … Mä oon kuitenkii vuokran aina maksan ajallani ja kaikki mikä on rikki, johtuu kulumisest. Kaiken lisäks mä oon homman mm. uuden suihkun, vessapaperitelineen, pyyhekoukut jne… Ja mä oon ehkä ulkosesti sotkunen (jätän tavarat lojuu kasoihin ja siivoan yhen osan taloa kerrallaa, tosin asia on alkanu huomatavast korjantumaan!), mut siivoan useamman kerran vuodes sellasia paikkoja, joita monet ei tee esim. uunintaustan, viemärit, kaapit, ovet jne… joten ei pitäis valittaa siit ainakaa…
Mul on se lääkäri Torstaina viikon päästä… Mä tarvisin varmaa Supriumin jo nyt (mul se teho alkaa viikos), sit mielummin Tramaleit, Ardinexei ilm. saa, ja ne ei tehoo mul mut… jos tramboi sais ni 50mg vaikka max. 5 pv puoltoista viikkoa ja sit kk:des nollaa, ja sit jos sais ihan Tannoponi ja jotaa pahoinvointilääkettä ja särkylääkettä respal, ni ois halvempaa… Aion ostaa lisäks Danone-actimelii (juon sit päivittäin), banaania, kalanmaksaöljykapseleita, raejuustoa… Siivoan ennen sitä ja teen vaik pakkaseen ruokaa ja jotaa syömist muutenkii, nyt oon hankkin jo Imocurii, magnesiumii, kalkkii, vitamiinei, kylmägeelii, Xanoreit pihistelin, et on extroi ja pamit saan ennen sitä ja Dorkat täytyy jättää äijälle, etten mä pääs niihen ite käsiks… Joku varmaa luovuttaa (ellei lääkäri määrää), mulle vahvempii levareit; tosin ne ois pakko saada myös lukkojen taakse, koska mul jos ois 100*100mg, mä söisin ne vitutuksee kerralla; huolimatta et ne veis tod.näk mun hengen!
Jos lääkäri suostuu tuohon lopetukseen noin (mä oon ennenkii kyl pystyny lopettaa, ku on tahtonu ja nyt mä teen sen, tai jotaa yhä tradigaalii; mä en voi jatkaa tilantees, jos mä selvästi huomaan olevani orjuutettavana-mä en edes löydä tekosyytä siihen! ); testit ois väh. 2vko, mikä olis loistavaa, oikeesti; muuten mä saattasin korvata sen vaik piril (mitä kyl en usko) koska mul on oikeesti mitta täys; mun elämää häiritsee 10enemmän mun diagnisoimattomat sairaudet, ku se prkleen jono ei liiku (hoitajan valitsemiseenkin on menny yli kk… )… Pilveä mä saan polttaa tän hoidon (se Concerta) aikan, en tiedä tosta; en mä paljoa polta, savut parit viikossa… Mä en erikoisemmin siitä välitä, koska etenki päivittäin käytettynä se on tosi tylsä päihde! Kuitenkin mun luon käy pilvenpolttajia (iteasias tääl käy pelkkiä käyttäjiä-toiset enemmän, toiset vähemmän). Mä oon sanonut, et mua käytäis kattomassa selvinpäin (=bubrehoidossa olijat ovat olleet LIUOTUKSESSA, eivätkä oo vetäny kumeja tai pilveä lisäks, bentsokoukussa olijat on syöny vain tarvittavat lääkkeesä ja viikonlopun yli valvoneet ei tu laskuissa tänne; vermet, kama tai rahanpummaus kamaa varten on kielletty KOKONAAN!) Jokaisesta ryhmästä on kuitenki sanottu et he tulee samal tajoo savut, ettei ois niin paska fiilis, eli mä oon varmasti yksin, jos savua ei voi polttaa ! Mua ei haittaa se savu päkääkään, kielletäänkö se vai ei; mul se ei auta! Mä vaa tarvin ihmisiä ympärilleni, jotta mä nään, ettei se oo yks ja sama lopetanks mä vai en! Ja ku mä OON lopettan savun monta kertaa ja mä OON lopettanu bubrenkii monta kertaa ja mä TIEDÄN, et kuukauden pääst mä voin istuu samoilla ihmisillä; vetää ne sit bubree tai savuu; mä en tarvi niitä; en oo tarvin ennenkää!!!
Mä tarvisin niin jonku jolle voi puhua! Omahoitaja on tosi kiireinen ja tän viikon lomal; se on ainut, kelle mä yleensä puhun ihan ajatusten mukaa… Iteasias mä en tiedä, onks se sen MTT:n lekuril käynnin jälkee lukenu jotaa psykologisii teoksii, ku se pystyy ohjailee mua paljo paremmin ku ennen … Ku jo haastattelun perusteelhan se sano et lähes varma ADHD ja pers. häiriö, joist ainoo mahollinen on rajatila (=itsetuhoinen), ni ennen omahoitajal jos oli vaik loma, mul oli aina kuuri. Nykyää ku mä murehin sen alkavia lomia; se sanoo et “mä pystyn olee kunnol ilman sitäkii, ku me laaditaa taas selkeät säännöt”… Sit se viäl muistuttaa, koska me nähää ja mul on aika ain vimpolle työpäivälle… Muutenkii se yrittää ymmärtää mun kannalt elämää, ku se kysyy ain, mitä mä tarkotan ajatelessani sillee tai mitä mä teen, eikä siin oo kuulemma mitää järkee tai sit se on lapsille tavallist; en mä tiiä?!? Ei se tajun esim. itserankaisun pointtia ja sit se ihmetteli mun tapaa tulkita kelloa (10.43 on vähä yli kymment yli puol…). Mä taas ihmettelin sitä, et mul on niin pahast ristiriidassa et mä haluun kuolla ja lopettaa kaman! No jos mä en pysty lopettaa kamaa; mä haluun kuolla ja toisaalta jos mä en oo mukava ihminen, vaik oon lopettan kaman; myös sit mä haluun kuolla. Sit toisaalta saattaa tulla todella vittumaisia päiviä eteen, jolloin mä haluun kuolla ja jolloin kohtalo saattaa puuttua peliin, et mä kuolisin; täl hetkel mulle se on yks hailee; ollu 14-vee alkaen; toisaalt nykyää on myös päiviä, jolloin mä en missään nimessä haluis olla haudassa, mitä ei ennen ollut; mut ei bubren aikana koskaan!
Mä en voi enää ottaa bubrea (mä oon itselle vaarallinen), enkä olla ottamatta (sen lisäks oon myös muille vaarallinen) … ONNEKS mä oon koukahtanu TÄYSIN Feng Shuihun ja Zeniin ja kaikkeen muuhun itämaiseen; sekä sisustukseen <3 … Mä maksan yli 20 egen kirjasto-sakot, haen kaikkea itämaiseen liittyvää kirjallisuutta ja askartelutarvikkeet sohvan viereen ja hankin uusimmat kuvastot Ikeasta ja kaikista muista mahdollisista kauposta, ellei äijä anna käyttää kannettavaa välillä… Mut mistä sais vertaistukea, ku ei Irti Huumeista RY EDES VASTAA !!! Mä en kestä olla yksin omine ajatuksineni…
Mä jaan tän helvetin romaanin kahtee viestii… Eli mä kommentoin koht teille jotaa…
T: -MQ-
Nii mä laitoin teille jotaa kommenttia, mut ei noin pitkää viestiä VOI LÄHETTÄÄ! Ehkä mä kirjoitan kirjan! Mut jotaa mielipiteit teille, tai ajatustenvaihtoa…
Ohno : mä oon tosissaa yli 3-vee lopettan, tää vimppo kerta oli et aine kerrallaa! Yli vuos sit essot (tänä vuon otin 2 päivän, bubren väliaikan, mut en ota enää!), vajaa vuos sit DXM ja POLLE (siit mä oon ylpee, sit saisin vieläkii… ), nyt tänä vuon, mitä oon pirii vetän, on VAIN VITUTTAN; toisen kertan vedin tahallee överit et tipahin eli sen jätin ja nyt on sit se FUCKING bubre jälel! Ja sit tippuu lääkkeet, ku se on tarpeeks kauan ollu pois! Mä vähensin eka lääkkeit ja näin, et pystyn siihen, mut TAJUSIN TÄRKEYSJÄRJESTYKSEN! Pilvi ei oo pieninkää ongelma, psyykkinen Danone-alkoholi-Capuccino-riippuvuus on aivan samaa luokkaa!! Voi olla, et alko korvaa bubren, mut ei kauaa; mä en pidä siitä , tai pillerit, mut mä mielummin sit pudotan niit; sekii on riippuvuutta eri tavoin ajateltuna… Kuten mun syöminenkii, nyt syön, tuona aikana kun pudotan bubren pois tuskin syön lainkaan! Ja sen jälkeen; saa nähdä, ehkä mä alan anoreksia-oiristelemaan… Tai ekaa kertaa oon vaa yli-innostunut itämaisesta terveydestä eri muodoissaan…
Lyrica : jos et jaksa, hae saitsua ihmeessä… Älä ihmeessä jännitä tuota unettomuutta… Jos et nuku; et nuku! Ja eihän sun tarvitse töissä hymyillä, ellet ole kassalla töissä… Kerrot vain työtovereillesi, et sun on ollu tosi vaikea nukkua ja oot siks vähä ärtyisä, etkä jaksa niin osallistua; he varmasti ymmärtävät… Miten päivä meni?
Holly 2 : Mites sulla? sä jaksat istua netissä sentään, mä makaan aina vaa sohvalla; siks mul oiskin sulle ehkä hyvä neuvo?!? Mitäs jos surffailet noilla sivuilla, mitä sä haluut tehä? Laitat kirjanmerkin tai teet johonkin kauniiseen kirjaan kauniilla käsialalla ja kynillä leivonta-ohjeita, opsikella netistä kaikkea sua kiinnostavaa, siivota vaik joku laatikko (jos sul sellasia kertyy), mis on vaik laskuja ja laittaa ne mappeihin tms.? Mä jos ootan siihen ast, et oon kipee, ni mul ei oo mitää tietsikka-tuolia, vaa keittiöntuoli ja mä EN VOI USKOA KENENKÄÄN HALUAVAN EDES LUKEA MUN VALITUSTA, JOTEN MÄ EN O KONEELLA SILLON, MIKÄ ON PAHA! Tiettty mä voisin tehä poikkeuksen, mikäli mun älyttömänpitkiäkirjotuksia kukaan jaksaa katella…on se aina kiva kattoa jos joku vastaa… . Mul on jo nyt niskat kipeet täs koneel olemisesta…
Benzopää, älä lähde täältä minnee, jooko? Mä tätä “kuivaushuoneeksi” nimettyä paikkaa kävin usemman kerran kinuamassa, mut mä en ite kehtaa kirjottaa tänne, mä oon NIIN SAIRAS! Mä en ehtiny katsomaan sun viestiä )itse kirjoitin viimeks tuohon alku-topicciin, ku tää tuntu niin privalt ) … mut täähän vois olla sellanen kaikkien kannustus-topic! Ja täs tilas mul on ainakii KOKOAJAN paha mieli (vaik mä saisin viekkarit pois, vaik mä oisin kuinka sekasin! Mä päätin lopettaa ja nyt mä venaan lääkäriä, ku mun pää ei kestä enää koht mitää!!!) ja just ykskii ees vähääkään neg. kommentti tulee pitää mut useemman päivän täält poissa! Bentsopää, sä oot alottanu käytön samast syyst about ku mä, jos mä oon täysin ajatuksistani rehellinen, mut viedää varmaa pakkohoitoon! Totuus on, et mä halusin kuoklla ja aioin kuolla; nyt mä oon vitun hukas, ku mä en enää tiedä, mitä elämäs ees tehää!!! Ja mul kaikki käyttö on aina ollu “ongelma-käyttöä” ja moni asia on vieläkin; syöminen, liikunta, alko, tupakka, lääkkeet, kama/aine, ystävät, vanhemmat, avomies… Kaikessa on älytön paine pääl, et PYSTYIS ELÄÄ BALANSSIS NIITTEN KAA! No se selvittyis kyl sit sil diagnoosil rajatilahäiriöst, koska mä oon TÄYSIN joko-tai-tyyppiä… Tai siis aivan mustavalkoinen. Mä en voi tehdä päätöksiä ennen mun mielipidettä et onko asia hyvä vai paha! Esim mä en siedä pettämist; silti mun ystävä pettää pettävää puolisoaan, mitä mä voin ajatella hänestä? Koska puoliso pettää, voi hänkin pettää; paitsi hänen täytyy jättää rauhaan se “kiltti-poika”, joka ois ihanteellinen seurustelu-kumppani ja joka tykkää tosi paljo mun kaverist, koska se ei pettäis!
Helppo olla mun kaveri, ku mä sanelen mun mielipiteitä ja sit en kestä jos silti tehää eritaval… Jos sä Benzopää haluut mailata mulle (tai muut lopettajat), ni mun mailiosote on näkyvis; ois ees joku puhe-kaveri, mut ei! Ja kaveritkin on jääny taas; mä en kestä! Mua ei kestä kukaan!
Ja Ohnolle vielä neuvoja :
*Soita ulosottovirastoon ja sano et haluat alkaa makselemaan niitä, mut olet nyt kipeä, etkä pääse sinne; soita sossuun, kaikkialle, minne täytyy; asiat on ainakin saaneet lisäaikaa…
*Mä raahaan ainakin tuo äijän klinkalle KUUNTELEMAAN KUINKA MUA ON AUTETTAVA! Ei mitään saarnausta sukulaisilta tai muilta, saarnaus tulee omasta päästä!
*Sä oot jättän opiaatit, se on hyvä! Mut piri on paska, mä vaihtelin ennen tai oikeestaa mä oon vaihellu puoltoista vuotta välillä bubre-piri, josta Concertan-aloittamisen jälkee bubre tällä kertaa todella näyttävästi vienyt voiton, prkl! Miten olisi irtiotto hetkeks vaikka katkolla? (Mä en tiiä stadin katkoist, mut tääl katkol vaa syödää, nukutaa, tylsistytää kuoliaaks alkoholistien kans ja MIKÄLI ei haluta olla selvinpäin, liittoudutaan narkkareiden kaa ja hankitaa kamaa… Sun tilantees tot vois käyttää kuitenkin rauhallisena paikkana, jos sä saisit sukulaisista, ulos-otto-kirjeistä, rikoksista, kavereista (alkoholistit ON mukavia selvänä ja niitä harmittaa oikeasti retkahdus varmaan yhtä paljon kuin huumeidenkäyttäjiäkin, tää on totta!) JA sä saisit syötyä, lääkkeitä, rauhoittua ja MIETTIÄ MITÄ HALUAT! Mä luin Dr Philin-kirjaa, tosin mä tiiän mitä mä haluun ja mä pääsen siihen; mä vaa tarvin psyykkeen kanssa apua ja mielisairaalaan en lähde ku pakolla!!! Lukisit siel vaik päihderiippuvaisten selviytymistarinoita ja ku siäl on myös ihmisiä, jotka puhuu tyylii “piti mennä jo viime kuus mökille tekee venettä, mut prkl ku ratkesin ryyppää, tääl sitä nyt ollaa ja vast Perjantaina uskallan lähteä…” jne jne. Noiden seurassa sitä itekii miettii et mun pitää olla selvänä!
Ja mul painostaa eniten hajalle se, et mä haluun olla ilman; mä vaa oon niin luuseri, et viekkareis menee pupu pöksyy ja mä flippaan! Mä oon vetän kuitenkii SKK yli 6 vee putkee sillee et kerran lopettan kuukaudeks (“kerran viäl”- johti pirikoukkuu ja useempii bubreviekkareihi…) ja subun yli 4 kk:ks, jolloin “kerran viäl” on johtanu tähän pisteeseen ja useisiin viekkareihin, joista nää tulee olee pahimmat ehdottomast!!! Mut mä oon eri ihminen selvänä, paljo mukavampi ja ONNELLINEN! KAMASTA SE PÄÄ SEKOAA, JA MUN KOKEMUKSEL VAIN KUUKAUSI, NIIN ON JO ONNELLINEN! Pelkästään siitä, et pystyy kieltäytymään…
Mun pitäis käydä nukkuu, mutten uskalla!! Eiiii!!! Ku ois taas pakko tehä jotain hyödyllistä ja nukkua kipeänä, tai oikeastaan siinä välissä… Kipeänä en uskalla nukkua painajaisten, kylmän/kuuman hien ja hiestä märkien lakanoiden takia… Ebkä pysty nukkumaan…
PS. Mä oon löytänyt TODELLISEN apukeinon “surkein-kipein-maailmassa-olotila” musiikiksivlevyn nimeltä Tilkkutäkki! Kyllä, rippikoululauluja eri esittäjillä, virssiä, jotka saavat mutkin itkemään “Käsi minut kantaa, uuteen elämään, ikirauhan anta, aloon jään”, “etsiessäs onneä, harhateille jouduit sä, surua ja tuskaa toi vain maailma, tie on pitkä takaisin, salassa sä itketkin…” tai “minä tahtoisin Isä jo kotiin, isä minua väsyttää… sama hiljainen pieni pyyntö soi syvältä itsestäin”… Mä en oo uskovainen, mut noi sanat on ku itsemurhaa suunnitteleville tehty, niistä muistuu mieleen hyviä aikoja ja ne muistuttaa mua et täs mä oon NYT! Sen sijaan huomenna, mä saatan olla ihan muualla!!! Sori täst sepostuksest, mua ei kukaa kuuntele, mä oon loppupelis täysin yksin tän kaa 
Kait mä yritän ees teit tsemppaa, ku must ei oo ees tuohon ilman apua, mä oon niin perkeleen sairas luuseri
Ninde: pysy ihmeessä erossa, sä oot myöhemmin itsestäs tosi tyytyväinen ja sit sul on siihen aihetta; se vitutttaa nyt, tuo mielihyvää sit, oikeest! Mä oon huoman, et tää on ku laihutus; “vaa puol kiloo viikos ja 50 kiloo pitäs tiputtaa”, mut sit ku ne kaikki on pois, ni sit on elämä just sitä, mitä sen haluaa olevan…
-MQ-
Mä en jaksa korjailla kirjotusvirheitä, sori, mut tää on niin matala tuoli, et mun niskat on aivan jumissa! Yritän taas niin pitkää ilman bubrea ku mahollist, jos psyyke kestää, lääkäriin saakka! Jos ei, mä otan vähä ja KÄRSIN ENEMMÄN SIITÄ ET OTIN, mut mä en VOI mennä mielisairaalaan! Ne kohtaukset kestää vain hetken ja siäl mä oon NIIN masentunu, et mä oikeesti lähen pois heti ku mahollist ja vedän pään täytee aivan varmasti; niin on käynyt kaikissa hoidoissa, josta vaa yks tosin tos paikas! Masentaa näin heti aamusta