[size=85]Eikä paha olo mene pois. Otin lääkkeitä, mitä kaapista löytyy. En puolustele enkä selitä koska mitään selitystä noiden käytölle ei ole 
[/size]
Kyllä tuo rehellisyys on todella tärkeä asia.
Toipumisessa se on yksi kulmakivistä.
Mikä on tämän päivän tilanne?
Olen tervehtinyt ohikulkiessani jo kahta “tuntematonta” tuttua 
. Olen niin tyytyväinen tähän, että on ihmisiä keitä voi hyvällä omatunnolla moikata (eivät ole päihdetuttuja). Sain myös äidin kautta sen veljeltä, eli enolta kehuja edistyksestäni. Oltiin siellä taannoin kyläilemässä, ja oon kuulema aina tervetullut . Eipä mua oon moniin vuosiin näkynytkään…
Viikonloppuna ostin joululahjat siskon lapsille ja mun vanhemmille. Ensimäiset, jotka olen ostanut itse tienatuilla rahoilla 
.
Yläkertalainen voisi ottaa huomioon, että mua ei huvita kuunnella keskellä yötä, kun hän harrastaa äänekästä seksiä 
.
Tänään menee siis plussan puolella.
[size=85]Väsyny ja sekava päivä yhtenä muiden joukossa… [/size]
Siis olet saanut hyvää palautetta. Ilman raittiutta olisi nämäkin asiat kokematta!
Hyvä.
Oon soitellu puhelimel monta tuntia. Nyt on kurssin jatko taattu. Jos ei mitään muuta, ni mun on klinikan lääkärin annettava merkitä mut vajaa-kuntoiseksi (vaikka lääkeriippuvaisuus) ni mun pomo palkkais sit mut ku se saa palkka-tukea. Mut pitää miettiä. Mun opettajan kaa juttelin puol tuntii ja se sano et se on sanon työkkärille et oon todella lahjakas oppilas ja motivoitunut. Lisäks sano et näen asiat usealta eri kantilta jota yleensä mun ikäiset ei osaa katsoa . En oikee tajunnu… mut se sano kurssin alus ettei anna oikeestaa koskaa vitosia ja mul on molemmat arvostellut tehtävät vitosia JeSS! 
Lisäks on yks hyväksytty eli totari on tällä hetkellä 100% 
…
Mutsin mielest mä kuulostin puhelimes silt, et mä retkahan varmaa koht. No tänää taas sain kahviseuraa hlö:st joka sano ettei tarvi myynnin ammattitutkintoo, ku osaa muutenkin myydä bubrea, olin vaa et “kiinnostaapa ihan kympil”… Mut nyt oon taas niin happy et mua tarvitaa töis ja mä pärjään koulus ja sit viäl huomen mennää puhuu miehen kans klinikalle et saatais meidän suhde kuntoon ja kunnol toimivaks. Nyt on kuitenkii varma et pystyn ammattitutkinnon suorittaa.
Vaikka olin tänää vihainen klinikalle ja väitin etten mene töihinkää, ni omahoitaja sano et mä en näe asiaa ku yhelt kantilt ku mäkätin sille et ne ketkä on bubre-koukus käyttää jo olevas olevien bubre-potilaiden bubreja ja et jos sit tulee lisää ni mä en kestä. Et mä saan sit jo nyt liian helpost!!! Ja sanoin et ku ne antaa sekakäyttäjille bubrea ja niille jotka piikittää ja ettei kukaa oo herskast riippuvainen; no mä nään vaa sen asian et MÄ EN PÄÄS KUIVILLE JOS TULEE BUBREN YLITARJONTAA!! Nyt sitä ei ole, mut mua on aiemmin painostettu ostamaan, saa alennusta keltä ostaa jne, ku on ollu ylitarjontaa; hinnat romahtaa ja tyrkytetää väkisin… EN KESTÄ!
No omahoitsu kuitenkii tuli käymää töis ja oli sit ihan iloinen et olin menny töihi enkä mä ollu enää sille suuttunu. Niil on vaa matalan kynnyksen linja. Mä näytin sille mitä kaikkea olin saanu siäl liikkees aikaan ja oli muutenkin hyvä päivä. Mut aamul en tienny tahdonko jatkaa selvänä vai en, oli yks ja sama, nyt ku näin et oli vitonen arvosanana, ni JESS! Kerrankii mä saan täysii numeroi … Mä oon selvänä ja huomen kouluu ku ollaa käyty klinikal… HAPPY, mun puolta pitää opettaja (oli sanon työkkärii et mua pitäis täs elämäntilantees tukee kaksin käsin, eikä kohdella tuollalail ku ne kohtelee; pompottelee hlöltä toiselle), koululaitos, a-klinikka (omahoitaja meinas soittaa työkkärii, et miks helvetis mä en sais ammattia lukee loppuun), sossu (työntekijä varaa säännöllisest aikoi kerran kuus ja kehu et jaksan taistella työkkäriä vastaan ja käski hankkimaan sen ammatin ja taistella edelleen oikeuksistani)+ kaikki mun läheiset ihmiset. Ainoo kuka on vastaan on työkkäri… Mut se joutuu alistumaan, mä oon täydellinen oppilas numeroiden perusteella; mä oon kiinnostunu aiheesta ja tutkin alan uutisia vapaa-ajalla. Kaikkien mielest sovin todella hyvin asiakas-palveluun ja siitä mun perfektionismistä on hyötyä kun suunnittelen myymälän ulko-asua, järjestystä tai/ ja siivoan myymälää samalla … Mä oon tainnu löytää oikean alan ja pärjään elämässä täl hetkel. Pelkään vaan sitä bubre-peikkoa, et se tulee takas mun elämään ku menee näin hyvin, tahtoisin muuttaa 15 kilsan päähän, etten ois tällases aluues, missä on kaikki nisti-tutut. Mä oon lähes päivittäin röökil (vaik en ite polttais) tai jotenkii muuten tekemisis näiden ihmisten kans ja aina en oo osan kieltäytyy. Ees muutama kk ilman näit tyyppejä ja oisin paljon varmempi. Mut täl hetkel pakko mennä näil eväillä mitkä on annettu.
Olen muuten äsken kirjoitellut A4:sen verran kysymyksiä mun ja miehen suhteesta ja asioita joihin tahdon vastauksen. Saadaan kuulemma myös koti-läksyjä, toivottavasti mies alkaa puhumaan enemmän. Oli aika shokki, ku on aiemminkin ku oon retkahtan, ni menny makkariin mut nyt näin et itki; vaik ei sitä myöntäny enkä asiaa jankannu. Oli peiton al ja tosiaan kysyin et aikooko hän jättää mut ja sano just sitä miettivänsä; eli ei todellakaan puhu.
Tahdon suhteeseen vielä lisää molemminpuoleista kunnioitusta ja kompromisseja. Esimerkiks sellasesta tulee riitaa et mies tahtoo työpäivän jälkeen olla koneella ja mä tahtoisin et siivottais jälkiä; siivoon ite heti työpäivän jälkeen. Et tuollaisia kompromisseja et vaikka ois vajaan tunnin koneel sais olla vaik rauhas, sit siivois, tai siivottais yhes ja sit pääsis takasin koneelle tms. Eikä kyse oo pelkästään koneella olosta. Tahdon tietää mis mennää. Vähän jännittää et uskaltaaks mies ammatti-ihmisen luona puhua, sano et haluis puhua mielummin kotona, mut ei puhu kuitenkaan. Mut en mä painosta, ei kuulosta iloselt tuonne joutuessaan; muutamaan asiaan tahdon vain kongreettiset ulkopuolisen henkilön vastaukset et ne asiat ois molemmille tasa-vertaisia, kuten jotkut koti-työt. Mä kuitenkin teen kaiken muun yksin paitsi imuroin, silitän ja tiskaan; miehel on aina puhtaat vaatteet, mä pyyhin pölyt, siivoan ja ruokin marsut (no ne on mun), siivoon vessan ja kaikki muut vuosi-siivoukset yksin. Mies kierrättää omansa, mut mä päätän et koska ne viedään kauppa-reissun myötä kierrätyksee jne. Mut kattoo huomen sit. Toivottavast mies ei oo tuon takia kovin äreä… siis et kun tuonne klinikalle joutuu perhe-elämän takia. Se on samal siihen tarkotukseen. 
Malibun tilanne on hyvä. Kieltämättä luin tuota tekstiä kovalla mielenkiinnolla.
Kuten olet huomannut, sinussa on potkua!
Kun vaan nyt hoidat tuon päihdeongelman niin sinulla on hyvä tulevaisuus edessä.
Kun olet päihteettä ja suuntaat energian ja osaamisen itsesi hyväksi, niin tiedä mihin vielä pääsetkään!
Ihmettelen kyllä tuota työvoimatoimisto, ilmeisesti moni muukin ihmettelee.
[size=85]Alkaa taas tuntua siltä, että kaikki hajoaa omaan mahdottomuuteensa… [/size]
Mikä saa sinut tuntemaan niin?
[size=85]Kipu ja ahdistus hiipii päivä toisensa jälkeen pahemmin takaisin eikä kumpaakaan saa pidettyä aisoissa… Eikä väsymys helpota vaikka saisin nukuttua. Ajatus katkeilee ja tuntuu joskus loppuvan kokonaan. Sekava olo ihan selvinkin päin 
En saa otetta oikein mistään [/size]
[size=85]Tuli myöntävä päätös viimeselle oljenkorrelle.[/size]
Oikein hyvä ja ilahduttava uutinen!
Hyvä malibu, älä anna niiden kyykyttää!
Täytyy myöntää, että pidempi ja yhtäjaksoinen päihteettömyys voi jeesata aikalailla kohti parempaa itsetuntoa. On huomattavasti helpompi pitää puolensa, eikä tule ylilyöntejä niin helposti sanomisissaan ja käänteissään 
.
Törmäsin systeriin ja sen lapsiin kaupassa . Ei olla oltu tekemisissä mun sekoilun takia, eikä se sitten ole enää innostunut pitämään minkäänlaista yhteyttä. Luojan kiitos se ei juossut karkuun, vaan moikkas ja vaihto pari sanaa.
Ja sisko olisi tuskin paljoa jutellu jos olisit ollut päihteissä.
Tuo itsetunto asia on erittäin tärkeä. Raittius palkitsee tässäkin mielessä, että itsetunto kasvaa.
[size=85]Mutta samalla kuitenkin jollakin oudolla tavalla ahdistava 
[/size]
Madde sinulle osoitettu kysymys.
Mitä mieltä olet omasta tilanteestasi tällä hetkellä, laajemmmin ajateltuna, kuin pelkästään tänään?
Mistä sait kipinän raittiuteen?
Mä nyt tuun tähän pikkasen taas häiritsee ku oon tekees montaa asiaa JÄLLEEN samaan aikaan. Kävin tänää töis mut lähin, ku oli maha tosi kipee, on välil tosi raskast olla nainen. Kävin äskee kaupas ja siäl ex-frendi ilm. taas kauppas jotaa; en menny kysyy…
Hiukan oli aiemmin masenutunu mieliala, kuten aina tähä aikaa kuust, mut sit ku pääsin sängystä, ni aloin taas puuhastelee asioit. Feng Shui ja akupunktio ja muut itämaiset keinot käytös mul täl hetkel, aina ne on joko vähän taaempana tai sit tosi intesiivisest opettelen niit. Ja on tehny 2 päivää miel maalata aivan älyttömäst, on jo kunnon kuviakii, mut mul menee siivous edelle, koska se on valitettavast aika pitkälle se mittari mil itseäni arvostelen.
Siks puuhaankii useempaa asiaa yhtäaikaa, sytyttelen kynttilöit, viikkaan eilisii pyykkei, laitan koht kaappii eiliset vaatteet tai sit pyykkii, aion lukee mainokset ja ehkä eilistä Kauneus ja Terveys lehteä jos ehdin ja tahtoisin maalata ja niputtaa papereit, mut epäilen et tiskaus menee edelle; tos on lasagne-vuoka, wokki-pannu ja miehen aamiasmuro-lautanen ja lusikka joten helpol pääsen; yllätys ku toissapäivän tiskasin…
Pitäis myös tehdä Feng Shuin energia-siivous, mut mies ei sais nähdä et mul on nurkissa suolaa lojumas yön yli, se repeis :mrgreen: . Mut mä uskon mihin uskon, se on kuitenkin tuhansia vuosia vanha taolaisuuteen perustuva oppi/usko/tiede ja mä tiiän kokemuksest, et ku siin perimmäisen tarkotuksena on kuitenkii se et on yhtä paljo jingiä ja jangia, mitä käytetään täälläkin vain eri nimillä; ni tietenkin on parempi olo jos koti on siisti ja tavarat järjestyksessä; se ei jarruta sun etenemistä ku et stressaa siit kämpästä.
Mut mäpäs meen jatkaa ni saan joskus valmiiks; vieläkää en oo sitä kynsi-manikyyriä tehny, mut… Mies on tänää töis pitkää mut kaverin pitäs tulla piipahtaa ettei yksin tarvi olla. Ja hiukset pitäis värjätä, mut ehkä sit viikonloppuna … Ja koht alan tekee joulu-korttei ja korui ja sisustaa Feng Shuin mukaan+maalaa; ihan lähipäivinä. On niin siistiä, et sit on aikaa …
Unohin laittaa tuohon, et eilen join ja tänään juon vähän. Mut toissapäivän ja sitä edellisen oli nollalinjaa. Pitää täytellä noit päiväkirjoja taas… Huomen sit ei eikä Pe, en vaa osaa relata ellen ota muutamaa (3-4 sidukkaa, välil jopa 2) jos mies ei oo kotona…