Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hyvin taisteltu 
Kiitos.
Tämä tuntuu kummalliselta. Palkkapäivä oli eilen ja mulla on rahaa jäljellä! Tilillä ja käteisenä. Kummallista. En oo tottunu tällaiseen.
Kävin kaupassa hakemassa täydennystä jääkaappiin. Eikä mun tarvinnut kaupassa laskea senttejä ja miettiä ostanko nuudeleita vai makaroonia. Pystyin ostamaan sitä mitä tarvitsin, jopa sitä mitä halusin. Kummallista. En oo tottunu tällaiseen.
Kohta on viikonloppu. Pystyn käymään leffassa ja pizzalla vaikka palkkapäivästä on silloin kulunut monta päivää. Kummallista. En oo tottunu sellaiseen.
Puolentoista viikon päästä on lomaviikko. Mulla tulee olemaan rahaa jäljellä ruokaan. Kummallista. En oo tottunu sellaiseen.
…sitä mitä tarvitsin… Niin minä kirjoitin. Automaattikorjaus korjaa tekstit usein väärin näissä omppuvempeleissä…
Joillekin arkipäivää, mutta onhan tässä sekin onni, että oppii taas iloitsemaan pienistäkin asioista kuten siitä, että saa ruokakaupasta sellaista ruokaa kuin haluaa tai pääsee leffaan 
Siis kunhan ei pelaa!
Aika monenkin tällaisen monelle erittäin arkisen asian arvo on muuttunut kun on pelannut itsensä velkakierteeseen josta ei selviä. Elokuvissa käyminen tai ulkona syöminen on luksusta! Saati sitten keikoilla tai ulkona käyminen viikonloppuisin. Tai kampaajalla käyminen yms. kauneus- ja hyvinvointihumputtelut. Kaikki on nykyään niin luksusta ja tuntuu hienolta - sitä tietenkin toivoo että sama arvostus näitä asioita kohtaan säilyisi myös sillon kun on sitä ylimääräistä rahaa.
Kävin eilen katsomassa uuden Jason Bourne leffan. Hyvä. Peter Nyman (nykyinen uutisankkuri, entinen Uutisvuodon juontaja) oli samassa salissa katsomassa samaa leffaa. Hämmästyttävän harvoin näkee julkkiksia Helsingissä liikkuessa. En mennyt juttelemaan.
Edelleen pelaamattomuus ja ihmettely jatkuu. Edelleen tuntuu oudolta, että on rahaa jäljellä.
Kävin myös Verkkokaupassa testaamassa sitä Nikon P900 kameraa. Olis se vaan hieno. Mutta sehän on ihan mahdoton järkäle! Ison järkkärin kokoinen. Kolme kertaa suurempi kuin luulin sen olevan. Jospa sen sais joululahjaksi itselleen hankittua. Veronpalautusta tulis just sopivasti siihen, mutta ulosotto vie sen kokonaan niin kuin niin monena jouluna ennenkin.
Tuosta onkin pitänyt kysyä; viekö ulosotto aina veronpalautukset vai onko siinä esimerkiksi jokin summa jota pienempiä palautuksia ei viedä?
Tekisi hirveästi mieli mennä myös leffaan ja heittää aivot hetkeksi narikkaan, paeta elokuvan maailmaan. Toistaiseksi olen paennut vain tv-sarjojen maailmaan viime aikoima ja se toimii kyllä myös erittäin hyvin!
Vie aina veronpalautukset. Sinänsä naurettavaa, että ulosoton “asiakkaalle” jäisi enemmän käteen kun maksaisi ihan minimi vero%.
Joo, ulosotto vie kyllä aina koko veronpalautuksen. Pienin mitä mulla lähti yks vuosi oli muistaakseni 47€ ja suurin melkein 800€.
TV-sarjat toimii kyllä hyvin kans, ainakin jos ne on riittävän hyviä, että jaksaa kiinnostaa. Ihan liian usein TV:stä tulee pelkkää roskaa eikä tee ees mieli avata sitä. Tai jos avaan niin kohta on sellainen kyllästynyt olo, että en jaksa katsoa tätä. Uusi sarja Blindspot vaikuttaa hyvältä.
Raino Aukusti Yhtiö heräsi. Ei voida sanoa hyvällä tahdollakaan, että Raino olisi herännyt aamulla eikä edes aamupäivällä. Raino heräsi myöhään eikä olisi halunnut herätä vielä silloinkaan. Mutta pakko oli. Ei siksi, että olisi pitänyt lähteä töihin, sillä hänhän oli jo eläkkeellä. Eikä myöskään siksi, että olisi jotain sovittuja aikatauluja sillä kutakuinkin kaikki yhteydet sukulaisiin ja ystäviin olivat katkenneet jo vuosia sitten. Ei vaan Rainon oli herättävä ja noustava sängystä koska selkään sattui niin vietävästi ja muutenkin kolotti koko kroppaa. Syynä oli liiallinen nukkuminen ja paikoillaan olo.
Yleensä aamuisin Raino napsautti telkkarin päälle heti herätessään, että edes jotain ihmisääniä olisi kuullut. Mutta ei tänään. Hän oli joutunut myymään TV:n rahapulassa jo viikkoja sitten. Nyt hän toivoi, että se olisi vielä tallessa, että hän voisi myydä sen tänään. Kaikki rahat olivat nimittäin menneet edellisenä yönä. Ja eläkkeenmaksupäivään oli vielä pitkä aika. Ja sekin olisi säälittävän pieni, johtuen julmasta irtisanomisesta. Hän ei ollut saanut kerryttää eläkettään loppuun saakka vaan oli joutunut olemaan kuukausia työttömänä ennen eläkkeen alkamista. Hän oli pudonnut juuri siihen väliin, josta sai kaikista vähiten rahaa.
Raino oli seissyt kaupan aulassa edellisen illan myöhään yöhön saakka. Kauppojen aukioloaikojen vapautumisen myötä kyseinen kauppa oli ympäri vuorokauden auki. Osa pelikoneista suljettiin yöksi ja päällejätetyille oli yleensä jonoa. Tämän Raino oli oppinut jo aikoja sitten ja niinpä hän osasikin mennä hyvissä ajoin pelaamaan juuri niitä oikeita koneita, jotka olivat läpi yön auki. Hän oli voittanut edellisiltaisilla kolikoillaan ensin kymppejä ja sitten satasia. Siksi peliaika olikin jatkunut aamuyöhön saakka.
Jälleen kerran oli käynyt niin kuin niin monta kertaa ennenkin. Hän oli ensin voittanut ja ajatellut, että jospa voitoilla saisi vielä isompia voittoja. Niinpä peli oli jatkunut ja melkein kaikki rahat menneet kunnes viimeisillä kolikoilla oli taas tullut voitto ja heti perään toinen ja vähän ajan päästä kolmas. Raino oli havainnut, että välillä jotkin koneet toimivat 60 euron sykleissä: jos hän pelaa 50€ ja häviää kaiken niin kun laittaa vielä kympin niin tulee voitto tai voittoja. Ja niitä voittoja on usein kertynyt juuri se 60€. Kun hän on sitten jatkanut pelaamista, koko summa on mennyt. Mutta siihen sykliin ei ole voinut luottaa. Hän on usein yrittänyt ja hävinnyt 200€ saamatta yhtään voittoa välillä.
Tällä kertaa voittoja oli siis tullut ja hän olisi helposti saanut pariksi viikoksi ruokaa, mutta hän vain oli jatkanut pelaamista. Ja tietysti Raino oli lopulta hävinnyt kaiken. Asiakas on aina väärässä. Se oli Rainon mielestä RAY:n periaate. Ainakin niin hän ajatteli usein katkerana hävittyään kaikki rahansa. Nyt oli jälleen edessä nälkäiset kaksi viikkoa, jotka saisivat vanhat aivot venymään jälleen uusiin saavutuksiin miettiessä mistä saisi päivän aterian minäkin päivänä.
Taitaa olla melko mielikuvituksellinen tarina siinä mielessä, että harvoin noista koneista pääsee missään vaiheessa voitolle. Jos seisoisin illasta aamuyöhön pelaamassa RAY:n automaatteja, niin en uskalla edes kuvitella mitä se pahimmillaan maksaisi…
Voi kurjuuksien kurjuus Rauno Aukusti. Yksi Rauno pelasi eilen himona kahta pelikonetta kaupassa. On sitä itsekin tullut joskus tehtyä, kun ei yhdellä koneella päässyt tarpeeksi nopeasti rahoista eroon.
[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]
Siinä mielessä tarina perustuu vähän todellisuuteenkin, että minulle itselleni on käynyt ihan liian usein niin, että olen mennyt pelaamaan kympillä tai parilla ja voittanut 100€-300€. Mutta sitten en ookaan pystynyt lopettamaan vaan oon hävinnyt sen kaiken. Ja sitten oon laittanut samaan koneeseen kympin toisensa jälkeen ja satasen toisensa jälkeen kuvitellen kierosti, että kun oon jo näin paljon hävinnyt niin pakkohan niitä voittoja on alkaa tulla. Mutta ei oo tullut. Oon hävinnyt ruokarahat ja oon hävinnyt vuokrarahat.
Oon menettänyt asuntoni pelaamisen takia. Ehkä se oli lopulta se asia, joka mut sai parhaiten heräämään ja tajuamaan pelipirun valehtelevan, kun se yrittää uskotella, että voisin voittaa. Yrittämisestä on seurannut mulle todellisuudessa vain ongelmia, ahdistusta, masennusta ja itsemurhayrityksiä. Jos olisin yhtään viisaampi, olisin jo 25 vuotta sitten tajunnut, että ei kannata pelata. Tai jo aiemmin. Mutta ei. Samaa tyhmää päätä olen samaan RAY-, Veikkaus- ja netticasinoseinään hakannut vuodesta toiseen. Enkä ole tajunnut, että kuhmujahan siitä vain saa.
Ja tästä toisesta kommentista…
Ymmärrän kyllä, että jokainen tarvii oman tapansa olla pelaamatta, joten pidä vain linjasi ja hauku minua ja muita niin paljon kuin sun tarvii. Tärkeintä on, että selviät, että et pelaa ja pääset elämässäsi eteenpäin.
Niinpä niin. Pelaajia näkee jokaikisessä kaupassa jos vain jonkin aikaa seuraa tilannetta. Jotkut naamat alkavat näyttää tutuilta. Ongelmapelaajia on todella paljon enemmän kuin mitä mitkään tutkimukset paljastavat. Se tuho mitä peliautomaatit saavat aikaan on paljon suurempi kuin se hyöty mitä RAY:n lahjoittamista rahoista seuraa. Olisi niin paljon parempi jos pelikoneita ei olisi ollenkaan. Tai jos ne edes olisivat vain yhdessä pisteessä per kaupunki. Todella suuri osa ongelmista katoaisi sillä, että houkutuksia ei olisi tarjolla vaan niiden luo pitäisi erikseen mennä.
Lähes 20 v sitten olisi todellakin voinut lakata hakkaamasta päätä Rayn seinään ja tyytyä niihin max 5 lottoriviin, jotka silloin olivat (joilla parin vuosikymmenen aikana ei edes satasen voittoa ole saanut) ja jättää jackpotit, kenot, nettiarvat, poreet ym. pelaamatta. Jos elämänkulusta jotain voisi muuttaa, niin kyllä se pelien pelaamatta jättäminen olisi tärkein asia, joten ihan pienestä asiasta ei ole kyse.
Nyt on taas tosi rauhaton ja levoton olo. Ahdistunut. Sellainen just ennen pelaamista olo. Oon ollut pelaamatta 19 päivää, mutta nyt kyllä tuntuu siltä, että halkean! Ratkean! Lankean!
En mä enää tänäiltana lähde minnekään pelaamaan, mutta huominen huolestuttaa.
Eilen oli hyvä päivä. Kävin LoveProge konsertissa Helsingin Juhlaviikoilla. En ois itse ostanut 45 euron lippua, mutta kun sain lipun ilmaiseksi niin menin. Ja hyvä että menin. Hyvää progea oli. Lauri Porra teki erityisesti vaikutuksen ja varsinkin yksi bassosoolo. En oo ikinä kuullu livenä niin hyvää bassosooloa. Ja levyltäkin vain B.B. Kingin ja Abraham Laborielin esittäminä, en suomalaisten.
Hyvästä eilisillasta huolimatta nyt ahdistaa.
Älä mene pelaamaan. Eilinen päiväkin sinulla oli varmaan paljon antoisampi kuin pelipäivä olisi ollut. Mene vaikka elokuviin tai selaa netistä eKirjoja kirjastosta, jos sinulla on kirjastokortti. Älä petaa peliajatuksia valitsemalla “vahingossa” reittejä sen mukaan, missä pelimahdollisuuksia on. Hyvä pelaamaton putki päällä, älä katkaise sitä. Taistelit lähes syömättä monta päivää, et nyt kyllä lankea pelaamaankaan! Itse lueskelin eKirjaa, kun nyt tällä viikolla ensi kertaa kirjastosta sellaisen etsin enkä malttanut aiemmin lukemista lopettaa ja vieläkin jäi kesken. Kesken jäänyt kirja kertoo anorektikosta ja siinäkin asiassa ihmisellä on aivan liian paljon itsekuria ja sisua olla syömättä mutta kun pitäisi aloittaa syöminen, on todella vaikeaa, vaikka toinen vaihtoehto on nääntyä hengiltä.
Auttaisikohan sullakin tollanen lista asioista, joita hoitaa pois päiväjärjestyksestä? Huomaan, että se pitää kivasti ajatukset pois peleistä kun on koko ajan jotain pientä tekemistä. Listaan siihen siis aivan kaikki pienetkin asiat; pyykkäämisestä ja siivoamisesta työhakemuksiin ja merkkaan listasta aina päivittäin ne “tärkeimmät”, jotka aion hoitaa sen päivän aikana. Ihan hyvin toimii muuten paitsi nyt kun olen saikulla, enkä saa oikein mitään tehtyä kun flunssa ja kuumeilu pakottaa pysymään levossa. Pelaamiseen kummasti löytyisi pelipirun mukaan energiaa mutta en ole antanut sille valtaa.
Kiitos muuten vastauksista veronpalautusten suhteen, täytyykin ehkä kikkailla sitten toisin sen veroprosentin kanssa. Turhaan sitä kerää niitä joululahjarahoja jos niitä ei saa. Tai toisaalta, ehkä olisikin järkevää kerätä mukava summa ulosottoon ja lyhentää velkaa sitten kerralla kunnolla. Onhan sekin hyvä että saa maksettua velan nopeammin.