Tiikeri75 taistelee vapauteen

Raino Aukusti Yhtiö kaiveli taskunpohjiaan kaupan aulassa. Hän katseli hiljaa kuinka ihmiset kiiruhtivat portista sisään säntäilemään pitkin käytäviä. Ja toiset etsivät jo yhtä vauhdikkaasti lyhintä kassajonoa kaupan toisella laidalla. Rainon kiireet olivat loppuneet jo toista vuosikymmentä sitten, juuri ennen eläkkeelle pääsyä, irtisanomiseen. Hänellä ei ollut kiirettä kaupasta ulos jonottamaan neljän ruuhkaan. Eikä minnekään muuallekaan. Kaupan aulassa saattaisi vierähtää tuntikausia RAY:n kolikkokoneen edessä seisten. Toivoen jälleen kerran, että kourallinen keltaisia kolikoita taskun pohjalta vaihtuisi krominsävyisiin tai jopa seteleihin. Kun eläke jäi potkujen vuoksi pieneksi ja vuokrakämpän hintataso ei ollut sitä mitä sukulaisten mökkipitäjässä kolmesataa kilometriä pohjoisempana niin Raino oli taas kerran saman vaikean valinnan edessä: ostaako makaroonia, hernekeittoa ja kaurapuuroa kahdeksi viikoksi vai yrittääkö tähdätä muutamaan makkarapakettiin, perunoihin, sipuliin ja ehkä jopa lihaliemikuutioihin voittorahoilla.

Eihän se mikään valinta Rainolla enää ollut. Siltä ainakin tuntui. Hän oli ollut RAY:n tulonlähde jo kymmeniä vuosia. Ihan ensimmäisistä pajatsoista lähtien oli koukku ollut tiukasti hauen leuassa kiinni imien tasaisena norona palkat, lomarahat, sairauspäivärahat, eläkkeen ja elämän kolikkokoneiden kylmän nielun kautta suurten tilien täytteeksi. Niinpä totuttuun tapaan Raino asettui koneen eteen. Viisikymmen- ja kaksikymmensenttiset kilahtelivat koneeseen ja rullat alkoivat pyöriä.

Tässäpä tarina, joka iltapäivälehtien kannattaisi julkaista “voittouutisten”= Veikkauksen, Rayn, muiden kasinoiden tiedotteiden lisäksi. Ei ehkä tositarina Raino Aukusti Yhtiöstä, mutta hyvin samanlainen tarina kuin todellisuudessa monella ihmisellä.

Tänään alkaa Shades of Blue poliisisarja 5:lla klo 22! Sitä pitää alkaa seuraamaan. Ainakin aluksi. Saa nähdä millaisena se sit jatkuu. Päärooleissa Jennifer Lopez ja Ray Liotta… Hetkonen… Ray… RAY! Voinkohan sittenkään katsoa sitä?

Juu ei Rainoa oikeasti ole olemassa. Se on vain sellainen kuvitteellinen tarina, jota aloin viimeyönä kirjoittaa. Todellinen inspiraation ilta ja yö.

Kirjoittamisen ja valokuvaamisen lisäksi minä myös piirrän. Olen aina pitänyt piirtämisestä niin paljon, että suunnittelin jonkin aikaa alkavani sarjakuvapiirtäjäksi, mutta luovuin sit siitä haaveesta. Tykkään piirrellä pilakuvia, hassuja hahmoja. Olen piirtänyt todella paljon hassuja eläimiä tyttärelleni väritettäväksi. Ei oo tarvinnut ostaa värityskirjaa.

Suunnittelin kuukausi sitten, että rykäisisin sellaisen pyöreän 1000 piirroksen urakan tässä lähitulevaisuudessa, kun on tullut piirrettyä ihan liian vähän viimeaikoina. En ole vielä aloittanut. Siihen tarvitaan jokunen hyvä kuitukärkikynä ja paksu nippu tulostuspaperia.

Tarinoita, runoja ja aiheita laidasta laitaan, valokuvausta, piirroksia, sarjakuvia, pilakuvia, värityskirjakuvia, noistahan saisi vaikka minkälaisen kirjan/näyttelyn aikaiseksi ja monenlaisia lahjoja vaikka tyttärelle joskus myöhemmin annettavaksi. Älä hyvä ihminen tuhlaa enää elämääsi ja rahaasi tylsiin peleihin, joista saa vain pahaa mieltä, kun on lahjakkuutta ja intohimoa kerran paljon mielenkiintoisempiin asioihin :slight_smile:

Mulla on nälkä. Eikä ole mitä syödä. Eikä ole rahaa millä ostaa ruokaa. Mä vihaan tätä. Mä vihaan nälkää. Mä vihaan köyhyyttä. Mä vihaan pakkoa, valinnanvapauden puuttumista. Sitä, että on pakko olla nälissään, kun ei ole rahaa. Toivottavasti joku tuo huomenna töihin jotain syötävää jakoon kaikille.

Viikko vielä. Ens tiistaina saan rahaa ja voin ostaa ruokaa.

Lähdin tänään töiden jälkeen keräämään tyhjiä pulloja nälissäni, että saisin jotain syötävää. Ja samalla otin kuvia eripuolilla Helsinkiä. En ollut ennen käynyt ollenkaan Ruskeasuolla. Sieltä löytyi hieno lahdenpoukama, jossa sain kuvattua upeaa kyhmyjoutsenta todella läheltä. Ja muutenkin upeita kuvauksellisia maisemia puusiltoineen ja siirtolapuutarhoineen. Ikävä kyllä selvisi myös mistä nimi Ruskeasuo tulee, kun väistin hiekkatien katkaisevaa vesilammikkoa nurmikon kautta ja tänäkesänä ostetut lenkkarit upposivat ruskeaan turpeeseen. Onneksi oli sentään uutena 12 eurolla Dinskosta ostetut niin ei menneet kalliit kengät pilalle vaan halvat löydöt. Mutta oli se kyllä sen arvoista kun sai kuvata ja ihastella sitä joutsenta!

Matka jatkui jalat märkänä (pakko kun oli yhä nälkä ja vasta kaksi tyhjää tölkkiä oli löytynyt). Päädyin Töölönlahdelle kävelemään. En ollut kierrellyt sielläkään ennen. Siellä sain kuvattua hienoa tummankeltaista kuuta joka loisti kauniina tänään taivaalla jo melko aikaisin. Ja sieltä löytyi lisää tyhjiä pulloja, joiden avulla sain kasaan 1,40€.

Kaupassa pohdin mitä sellaista syötävää sillä saisi, jota voisin syödä heti kaupan pihalla osan ja laittaa sit loput makaroonin sekaan huomenna töissä. Päädyin Gouter-leikkeleisiin koska niissä oli paras hinta-kilo-lihapitoisuus-suhde. Nyt ei tarvi mennä nälkäisenä nukkumaan!

Ja toinen ilonaihe oli se, että en pelannut. Mulla oli 1,40€ rahaa enkä yrittänyt voittaa sillä lisää ruokarahaa. Pystyin olemaan pelaamatta. Yes!

Jo vain! Kyllä se vain maisthuupi hyväle tuo pekonisämpylä ku olhaan oltu nälissää jokunen päivä. Sanottais minun kotiseudulla paikallisella murteella, jota olivat täynnä siellä kuvatut elokuvat “Napapiirin sankarit” ja “Napapiirin sankarit 2”.

Eli siis sain kympin lainaan kaverilta ja pääsin ruokaostoksille. Kympillä saa tosi paljon syötävää Lidlistä. Ja itseasiassa mulla meni vain 7€. Eli rahaa jäi. Mutta en pelannut. Enkä pelaa. Eikä rahat polttele lompakossa. Nälkä on niin tuoreessa muistissa, että ei todellakaan tee mieli pelata vaan käyttää rahat järkevästi ruokaan.

Nyt on hyvä olo kun on syötävää viikonlopuksi! Yes!

.

Hei kaikki!

Kirjoitan tätä Suomenlinnassa, jonne päädyin, kun lähdin tänään kiertelemään Helsingin Juhlaviikoille. Matkalla sain viimeiset rahat hyvin sijoitettua, kun puistosta löytyi tunisialainen ruokakoju, josta sain kahdella eurolla suolaisen piirakan ja pari leivosta! Halpaa hyvää ruokaa, jolla jaksaa kierrellä Suomenlinnassa.

Tuntuupa hyvältä, että en todellakaan pelannut niillä kolikoilla vaan ostin syötävää.

Lähdin kuvaamaan Helsingin Juhlaviikoille, mutta unohdin tyhjentää kameran muistikortin ennen lähtöä ja kortti on jo täynnä. Tai kun pienensin kuvakokoa asetuksista niin saan vielä 40 kuvaa otettua. Pitää ehkä mennä käymään kotona tyhjentämässä kortti. Tai sit vain olla kuvaamatta loppupäivä. Harmi. 20 Mpix kuvista on niin hyvä aina tarkentaa myöhemmin ja löytää otoksia joita ei tajunnut edes ottaneensa. Kuten vaikka ilmassa oleva pikkutyttö, joka just hyppäsi, kun olin kuvaamassa puistossa jättimäisiä saippuakuplia tekevää taiteilijaa. Pienemmistä 10 Mpix kuvista ei saa yhtä tarkkaa rajausta.

Hyvä, että lähdit Suomenlinnaan. Ilma on mitä ihanin pitkästä aikaa.
Olen itse kärsinyt morkkiksesta tämän päivän, mutta sain vain opetuksen, jonka toivottavasti muistaisin loppuelämäni:
Jos ei hallitse pelaamista, on parempi olla pelaamatta!

Olen itse nyt lähdössä illalliselle miesystäväni kanssa. Hän on kokannut ja olisi jo aiemmin tänään hakenut minut, mutta minä hullu pelasin eilisen illan aamuyöhön asti, jolloin tulin purkautumaan tänne, ja morkkiksessa parasta lääkettä on kotityöt. Saa edes jotain aikaiseksi. Ja todellakin, nyt on kesän viimeiset päivät, upeat maisemat. Olisi pitänyt mennä jo aiemmin ihmisten pariin sosiaaliseksi yksilöksi, joka kuitenkin olen, nauttimaan tästä hetkestä.

Minulla myös siis on ollut lyhyenä uhkapelihistoria-aikanani pitkiäkin taukoja, mutta sitten pitää mennä kokeilemaan taas. Voittaa, ja häviätä, ja häviätä korkojen kera. Kirpeintä on sen asian tajuaminen, ettei jossain pelikoomassa ymmärrä nostaa niitä rahoja pois, tai kuten eilen tein peruutuksen aiemmin voittamastani 3000:sta eurosta, koskei nostoa oltu vielä käsitelty… ja olin voitolla niillä 6000, mutta menin ja sössin. Tyhmästä päästä kärsii erityisesti mielenterveys :slight_smile:

Pidän Keanu Reevesin leffoista. Ihan huippuja ovat esimerkiksi kaikkien kolmen Matrix-leffan lisäksi elokuvat:

  • John Wick
  • Myrskyn ratsastaja (Point Break, alkuperäinen versio, ei se tän vuoden uusinta)
  • Speed
  • Street Kings
  • Constantine

Siksi ostinkin viime palkkapäivänä Anttilan konkurssialesta DVD:n “Exposed”. Se on Keanun uus leffa tältä vuodelta. Toiselta nimeltään “Daugher of God”. Katsoin sen tänään.

Aika meni täysin hukkaan. Rahat meni täysin hukkaan. Ylivoimaisesti huonoin leffa mitä Keanu on koskaan tehnyt ja yksi huonoimmista mitä olen koskaan nähnyt!

Myydään DVD “Exposed”. Eurolla. Tai vaikka sentillä… mikä pettymys!

Pelinäkeiju, tuo morkkis pelaamisen jälkeen on tuttu tunne. Tai siis häviämisen jälkeen. Jännä juttu, että jos oon pelannut niin en oikestaan juuri koskaan ole katunut ennen kuin olen hävinnyt. En vaikka olis kulunut useampiakin päiviä lankeamisesta. Siis aiemmin. Nythän olen ollut pelaamatta 11 päivää ja se tulee venymään ihan huomaamatta 11 kuukaudeksi ja 11 vuodeksi. Mutta aiemmin.

Sitä ois varmaan hyvä oppia ymmärtämään. Miksi ei tuu morkkista pelaamaan lankeamisesta ennen kuin häviää rahansa? Vai tuleeko teille muille?

Ehkä voitolla ollessa kuvittelee hallitsevansa tilanteen ja vasta sitten, kun rahat ovat menneet, tajuaa missä kusessa oikeasti on ollut koko ajan. Näennäisesti asiat ovat olleet kunnossa, on ollut rahaa, mutta on ollut vain ajan kysymys milloin ne kaikki menee takaisin peleihin. Siihen on mennyt mulla joskus tunteja, joskus päiviä, joskus viikkojakin jopa, mutta lopulta olen kuitenkin hävinnyt. Olen nukkunut hotelleissa ja motelleissa ja hostelleissa voittorahoilla ja ostanut jotain tarpeellista tai jotain mitä olen halunnut (esim. iPod, jota käytän melkein päivittäin edelleen, ainoa laite, johon saan tarpeeksi lempimusaani mukaan kun tilaa on 160 Gt), mutta ne ovat olleet vain pieniä osia niistä summista, joita olisin voinut käyttää ja säästää, mutta en niin tehnyt vaan hävisin rahat. Ja sitten tuli se morkkis. Sitten tajus, että eilen ostin 250 euron soittimen ja tänään haaveilen löytäväni jostain tyhjän pullon, että saan makaroonipussin ostettua. Niin uskamattoman ristiriitaista, outoa, sairasta.

Enkä kyllä tiedä auttaako se ymmärtäminen minua ollenkaan. Ainoa asia mikä minua nyt taitaa auttaa on luja tahto, oma halu, pelkkä yksinkertainen päätös, että tämä poika ei pelaa enää muita pelejä kuin niitä hitaita, joihin menee ehkä 5€ viikossa eli Lotto, Eurojackpot yms. Silloin mulla on edelleen se mahdollisuus voittaa niin paljon, että elämä helpottuu (joka ymmärtääkseni on syy miksi pelaan), mutta ei ole mahdollisuutta hävitä niin paljon, että elämä merkittävästi vaikeutuu. Siis minulla. Ei sinulla. Tämä on minuun pätevä oppi, ei yleismaailmallinen neuvo. Tiedän, että myös Veikkaukselle voi hävitä vaikka kuinka paljon rahaa, mutta mulle tässä tilanteessa se paljon häviäminen ei ole mahdollista.

Monenlaista mielenkiintoista tekemistä olet löytänyt viime aikoina Tiikeri75 Ja huomenna se kauan odotettu palkkapäivä :smiley: Toivottavasti sinulla on jo ostoslista valmiina eli varmuuden vuoksi kaapit täyteen ruokaa tai lahjakortti ruokakauppaan ja sitten sitä piirustuspaperia, kyniä ja mitä muuta kaipaatkaan pitämään pelit loitolla.

Itsellä meni heti pelitön rytmi sekaisin, kun tuli muutoksia arkirutiineihin eli hautajaiset, sairaiden ihmisten tapaamisia, matkustamista ym. joihin joutui erityisesti tsemppaamaan. Kun kaiken sain kunnialla hoidettua, niin sieltäpä kaupan pelikoneelta löysin itseni, kun menin ruokavarastoa täydentämään. Onneksi kuitenkin kävin kaupassa ensin. Nyt taas yritän asettautua tarkoituksella tylsähköön arkirutiiniin mutta pitää kai nuo poikkeustilanteetkin oppia hallitsemaan ilman repsahduksia. Ei luovuteta edelleenkään!

Tuo morkkis kyllä tuli eilen jo kun olin vasta matkalla häviämään kaiken. Jossain välissä muistin, että olen seisonut samassa paikassa kaksi kokonaista sunnuntaita aiemmin pääsemättä kertaakaan omilleni ja hävittyäni satasia. Silloin olin jo todennut, että sunnuntai on Rayn kolehdinkeruupäivä eikä silloin ainakaan kannata pelata yhtään. Vaikka muistin tämän en sittenkään lopettanut eikä nytkään voittanut. Ehkä se kolmas kerta kertoi toden… toivottavasti.

Mitä ihmettä minä oikein kuvittelin? Vai saisin muka kamerarahat säästettyä muutamassa kuukaudessa? Höpöhöpö… Just laitoin laskuja maksuun niin että lähtevät tililtä huomenna kun palkka tulee. Kun sitten jäljellejäävästä summasta lataan Matkakortin ja kännykän rajattoman paketin niin eipä jää kovin hurjia summia. Ihan täytyy euro kerrallaan suunnitella ruokaostoksetkin. Tiukka kuukausi taas edessä. Pelaamiselle otolliset ahdistavan hankalat olot, joihin ennen olen hakenut helpotusta yrittämällä voittaa lisää rahaa nopeasti.

Mutta nyt en sitä tee! Minä taistelen vapaaksi! En pelaa.

Toiveikas, harmi että pelasit, mutta ei muuta kuin uudestaan yrittämään vain. Keinoja on lukemattomia ja mahdollisuuksia aloittaa taas uudestaan vielä enemmän. Koskaan mikään tilanne ei ole niin paha etteikö voisi nousta taas tavalla tai toisella ja jatkaa eteenpäin kolmannella.

Tuo on mielenkiintoista, että sulla tuli morkkis etukäteen. En muista, että mulle ois käynyt niin. Se ei sit ainakaan joka kerta estä pelaamasta.

En oikein tiedä edes, mikä tunne oli. Kauppaan mennessä en edes ajatellut pelaavani. Olisin voinut varmuuden vuoksi jättää osan rahoista kotiin, kun ei ollut aikomus ostaa paljoa. Kassan jälkeen jäin seisomaan jopa muutamiksi sekunneiksi ennen kuin menin koneelle. Miksi menin? Vaikea sanoa. Sellainen morkkiksentunne jo mennessä, kun olin aiemmin jo ajatellut, että en tarvitse niitä peliautomaatteja ja tajuan toki ne vähät voittomahdollisuudet. Kumpaa sitten halusin enemmän, että voittaisin niillä 4 eurolla, jotka alussa olivat kädessäni, kerralla ihan kunnollisen summan eli tässä tapauksessa kymppejä tai ehkä satasen, joilla voisi ostaa seuraavatkin ruoat. Vai halusinko vain nähdä etten saa lopetetua ennen kuin kaikki käteinen on mennyt. Tein jopa setelien syöttämisen välissä pois lähtöä mutta kai minun piti sitten yli 100 euroa hävitä. Ei niin pienintäkään järkeä, ei oikeastaan edes pelihaluja, ei todellista uskoa voittoon, tieto siitä että olisin onnellisempi kun lähtisin kesken pois ja silti… Piti varmaan vaan järjestää oma tilanne taas vähän hankalammaksi. Miten olisi käynyt, jos olisin voittanut vaikka sen 100 euron päävoiton jossain välissä?? Se ajatus pitää saada pois, että en lähtisi taas kokeilemaan… Kaipaankohan minä noilla peliautomaateilla enemmänkin onnistumisen kokemuksia, koska ei niillä pienillä voitoilla ole suurtakaan merkitystä mutta hävityillä rahoilla on sitäkin enemmän.

Toivottavasti olet nauttinut jotain (halpaa ja) hyvää palkkapäiväsi kunniaksi, jotta jaksat jatkaa taistelua vapauteen :smiley:
Täällä meitä on muutama viime aikoina pelaillut eikä kukaan meistä ole iloinen siitä että pelasi. Voitti tai hävisi, niin ei iloinen.

Niinpä niin, ei tietenkään.

Palkkapäivä meni aika ikävästi, mutta pelaamatta kuitenkin. Pankkikortti piti tulla postissa mutta ei tullut ja pankin tiskiltä piti saada nostettua käteistä töiden jälkeen, mutta ei saanut… Kun myöhästyin 5 min palvelutiskin aukioloajasta vaikka pankki kyllä oli klo 19 asti auki. Vaikka pankin puhelinpalvelussa eilen väitettiinkin, että käteistä saa nostettua klo 19 asti. Kyllä otti päähän!!! Satoja euroja rahaa tilillä ja hirmu nälkä kun koko työpäivän on odottanut, että heti töiden jälkeen pääsee ostamaan ruokaa. Taisin avautua vähän liikaa viattomalle kassaneidille.

Sit alkoi nälkäisenä selvittely, että kenen tutun tilin kautta saan kierrätettyä rahani niin että pääsen syömään ja lataamaan Matkakortin, että pääsen huomenna töihin. Piti löytää tuttu, jolla on tili samassa pankissa, että rahat siirtyy heti ja hän sit nostaa automaatista ne mulle. Mutta ei tuntunut löytyvän.

Googlettamalla etsin kaikkia mahdollisia palveluja eikä ratkaisua vaan meinannu löytyä. Sit tuli mieleen Forex ja Western Union. Menin Rautatieaseman Forexille jonottamaan ja kysyyn voinko siirtää tililtäni rahaa heille niin, että sit itse nostan sen. Eivät osanneet vastata muuta ku, että voit kokeilla onnistuuko se. Asiakaspalvelua…

Niinpä rekisteröidyin Western Unionin käyttäjäksi ja siirsin omalle nimelle 250€. Uhkapeliä, kun mistään ei varmuudella selvinnyt saanko rahoja. Mutta ajattelin, että jos en saa niin asian saa sit jälkikäteen kyllä selvitettyä niin, että saan rahani takaisin tililleni. Alkoi kuumeinen odottelu, tuleeko sähköpostiin ilmoitus, että siirto on onnistunut. Meni tunti. Normaali siirtoaika on muutama minuutti. Sit meni vielä puoli tuntia lisää. Lopulta tuli ilmoitus, että rahat on siirretty. Sit aloin jonottaa tiskille. Nälkä oli kehittynyt ihan mukavasti kokoajan. Tiskillä piti vielä selittää tilanne, miksi lähettäjä ja vastaanottaja ovat samannimisiä. Mutta sain rahat. Kuluja tuli 4,90€ mikä ei oo pelurille paljon.

Sain lopulta päivän aterian. Ja jääkaappiin ruokaa. Paine, stressi, tuskastuminen ja suuttumus olivat tänään sitä luokkaa, että ihan varmasti olisin aina ennen just tällaisessa mielentilassa ratkennut pelaamaan. Ray olisi saanut osansa, naapurin osan, sukulaisten osat ja kaikki osat kunnes olisi ollut 0€ tilillä. Mutta en pelannut! Wohoo!