Olipa sinulla koettelemusta siinä taas. Ymmärrän avuttomuutesi. Sanon kuitenkin sen, että sen lapsen juominen tulee eteen varmaan melkein kaikilla meillä, niin se on tullut minullekin. Vaikkakin omat esimerkit luulisi olleen varoittavia, on sen teinin kuitenkin kokeiltava asiaa. Tsemppiä ja selvää viikkoa. Töissä täälläkin paskaa, mukavia lappuja saa jaella loppuviikosta, mutta kestetään, Toivoton, kestetään.
Moi Toivoton
Kiitos kirjoituksistasi. Viesteistäsi tuli fiilis että voisin kirjoittaa aivan kaiken itsekin joku päivä. Oot kyllä saanut kärsiä mokistasi kovilla kertoimilla. Toivotan heti näin alkuun sulle tsemppiä ja kaikkea hyvää!
Kirjoitit että haluaisit että alkoholi on sulle joskus ihan yhdentekevä aine. Mulla on täysin sama tavoite. Mokailun jälkeen sitä haluaa olla juomatta, mutta ajan kuluessa aina vaan helpommin se suunta katoaa samalla vieden tahon olla juomatta. Mitä sä Toivoton tahdot elämältäsi? Tahdotko hyvät välit perheeseesi? Mitä olisit itse halunnut kuulla alkoholista sanottavan, kun olit teini? Ehkä tämä on mahdollisuus puhua lapsesi kanssa ja päästä taas parempiin väleihin perheesi kanssa.
Teinien kokeilut ovat normaaleja. Samoin kiukuttelut ja pahat tölväisyt. Tässä vain on minun kohdallani juuri se, että kaikki heitot juomiseni suuntaan osuvat ja uppoavat sieluuni tosi kivuliaasti. Ihan hienoa, että minua jaksetaan muistuttaa asiasta ja tästä pitäisi tietysti katsoa vain tulevaisuuteen, mutta kun en nyt jaksa. Menneiden peikot hyppivät olkapäällä ja syyllisyyden tuska saa viinapirun kuiskuttelemaan, kuinka hörppy toisi lohtua.
Mietteliään kysymyksiin en osaa antaa vastauksia, koska olen tällä hetkellä henkisesti tuskainen ja mieleltäni tyhjä. Suoritan elämää jokaisena päivänä enkä jaksa muuta. Illalla olen helpottunut kun selvisin ja aamulla helpottunut kun ei ole krapulaa. Juuri nyt haluaisi. elämältäni noin kahden kuukauden lomaa.
En ole koskaan miettinyt, mitä olisin halunnut kuulla alkoholista sanottavan kun olin teini. Hyvä kysymys ! Tuo nuoruusaika Neuvostoliiton kainalossa oli jotenkin niin omaleimaista, että en näin jälkeenpäin ajateltuna varmaankaan edes odottanut, että esim. vanhemmat puhuisivat minulle viinasta tai seksistä. Ei se ainakaan meilläpäin kuulunut kuvioon. Koulussa hihiteltiin näille asioille, mutta ei niiden ääreen sen kummemmin pysähdytty. Mallioppiminen oli tuolloin eityisesti käytössä ollut metodi. Katsoin kun isä joi äijien kanssa ja pelkäsin.
Pohdin myös tuota ns. “mallioppimista” vanhemmilta…ei siis ainakaan minulla ole toiminut lainkaan pelotteena. Muistan jo hyvin varhaiset kokemukset siitä, miten vanhemmat riitelivät ja tappelivat kännissä, olisinkohan ollut 5v?
Sittemminkään vanhemmat eivät sylkeneet lasiin, kyllä kaljaa taisi mennä liki joka päivä, kun itse olin teini.
Ollessani jo ihan aikuinen, oman perheen perustanut ja muualla asuva, taisi viinan juonti kuulua olennaisesti vanhempieni elämään, etenkin äitini. Sitä tuskaa ja ahdistusta, jota se aiheutti. Vanhempani erosivat 11 vuotta sitten, koska isäni ei enää jaksanut katsoa äitiä, saati hoitaa tätä, kantaa viiniä kotiin. Eron jälkeen äidillä alkoikin sitten loppuluisu, arvasin oikein, että ei hyvää seuraa siitä, kun hän on yksin kotona. Ei siitä seurannutkaan, viimeisen huikan äiti otti 10 vuotta sitten, seassa oli pillereitäkin ja ruumiinavausraportista pystyi laskemaan aika monta eri lääkepitoisuutta verestä.
Ja kysymys kuuluu, MIKSI ihmeessä minä en ota moisesta opiksi ja ole edes jollain lailla kohtuullinen? Vastausta en tiedä…Nyt alkoi vähän itkettää…sorry, Toivoton, kun tulin sun ketjuun itkemään 
Muistakaa itkun ja tuskan keskellä, että olette sentään heränneet huomaamaan mistä onkaan kysymys?
Jokainen teidän selvänä olemanne hetki on matkantekoa parempaan myös jälkikasvulle! Tuskan hetkellä muistatte tuon seikan. Vaikka se selvänä eläminen alkuun tuntuukin “elämän suorittamiselta”, niin se on vain väliaikainen olotila.
Mutta eikös sitä sanoa, että alkoholistien lapsista tulee alkoholisteja, vaimon hakkaajien lapsista tulee vaimon hakkaajia jne jne. Taitaa ihan tilastojakin olla tuota asiaa puoltamassa.
Minunkin äiti oli alkoholisti joka välillisesti siihen kuoli. Nuorempana luulinkin, että se asia minua suojelisi. Sanoin aina, että minusta ei voi ikinä tulla alkoholistia kun olen sitä touhua vierestä seurannut, enkä ikinä suostuisi sellaisen kanssa asumaan. No, tässä sitä nyt ollaan. Itse kirjoittelen tänne eikä mieskään todellakaan sylje lasiin.
Mutta tärkeintä kai olisi, että emme nyt enää jää tuohon ajatukseen jumiin. Tapahtunut mikä tapahtunut, nyt pitää sitten keksiä kuinka lakata toistamasta kaavaa. On maailmassa paljon ihmisiä, jotka ovat onnistuneet ns. putomaan kauas puusta tai ainakin sitten myöhemmin vierimään siitä kauemmas.
Tsemppiä epätoivon hetkiin, kyllä teissä on se mitä tarvitaan vierimään kauas siitä puusta!
Toivoton, hienosti alkanut raittiutesi! Pitkä rämpiminen oli minullakin ennenkuin pääsin kiinni pysyvästä raittiudesta. Lopulta vasta kännien muututtua niin itsetuhoiseksi, järjettömäksi sekoiluksi, että olin vakuuttunut seuraavan johtavan kuolemaan, olin valmis jättämään kemiallisen “kainalosauvani”.
Tilanteesi on raskas. Ehkä läheisilläsi ei ole oikein ollut tilaa tunteilleen, tai et ole ollut siinä kunnossa, että niitä olisi sulle pystynyt purkamaan? Paskamaista saada kaikki niskaan, kun jo makaa maassa… 
Ehkä pystyisit ottamaan asian niin, että tunteita on jäljellä ja siten asiat voivat korjaantua? Kylmä välinpitämättömyys saattaisi olla pahempi; ei kiinnosta enää. Ehkä olet vedenjakajalla ja pelkät pääsilittelyt saisivat vajoamaan liikaan turvallisuudentunteeseen, tietty (perheen) menettämisen uhka muistuttaa asioista hyvälläkin tavalla. Joudut miettimään, mitä haluat elämässäsi olevan. Luottamus ei palaudu hetkessä, pettymyksiä voi olla paljon ja nyt malja vuotaa yli. Voimia tilanteesi kyllä kysyy… Raittius on ykkösasia, sen myötä korjaantuvat muut asiat! Usein raitistumisesta alkaa valtava muutosten sarja kun ihminen kasvaa omaksi itsekseen. Mulla on jäänyt ihmissuhteitakin ja elämä on muuttunut monin tavoin. Oikeastaan sitä ihmistä, joka ne valinnat teki ja ihmissuhteet loi, ei ole olemassa, joten ne ei voineetkaan olla enää toimivia. Toisaalta jotkut ihmissuhteet on muuttuneet paljon syvemmiksi… Samoin kuin minä, ehkä sinäkin näät vaikka vuoden päästä nykyiset tapahtumat lopulta uuden siemeniksi ja tähän saumaan varsin hyödyllisiksi? Nyt pitää vaan jaksaa vaikka hetki ja askel kerrallaan rämpiä kohti vakaampaa pohjaa.
Vaikeudet saattavat myös vahvistaa raittiuspäätöstä. Mulla niin kävi. Mitä hirveämpiä asioita (sattumalta samaan aikaan) tapahtui, sitä sitkeämpi olin, vaikka hetkellisesti pohdinkin juovani litran kossua ja käveleväni junan alle… Mutta tässäpä olen. :mrgreen: Syyskussa tuli 2 vuotta raittiina, en mieti viinaa ja se on useimmiten yhdentekevä aine. Voin mennä minne haluan ja toisten juominen ei laukaise omaa halua, pikemminkin päinvastoin. 
Kokeile eri keinoja ja ota käyttöö sulle sopivat. Mulla auttoi paljon, kun otin viivettä juomaimpulssin syntymisen ja juomisen väliin. Himo kun iskee, niin lähtee lenkille, kahvilaan, syö välipalan tai istuskelee hetken jossain rauhallisessa paikassa ja se tunnetila voi mennä ohi. Lopulta voi olla suht välinpitämätön, kun tämä juomahimo-haittaohjelman pätkä muiden prosessien taustalla vetää itsensä läpi. Käynnistyy ja sammuu. Mulla se on liki kadonnutkin nykyään. Ne pienet voitot luo uskoa selviytymiseen. 
Niin. Minä mietin koko ajan, että juon litran kossua ja kävelen junan alle. Oloni on muuttunut todella tukalaksi. Olen eristäytynyt kotona työhuoneeseen ja töissä työhuoneeseeni. En jaksa ihmisiä lähelläni, en ketään.
Varasin lääkäriajan maanantaiksi. Sairaslomaa, lääkkeitä ja terapiasuositus on tulossa. Niin ja sitten tietenkin pitäisi liikkua, syödä hyvin, levätä ja tehdä miellyttäviä asioita. En jaksa mitään näistä. Mieli on koko ajan kallellaan juomisen suuntaan, mutta sitten järki sanoo, että viina vain pahentaisi tilannetta. Mennään hetki kerrallaan.
Koita nyt kestää juomatta! Huomenna pääset lääkärille, niin on mahdollisuus saada apuakin tuohon olotilaan. Koitat sitten levätä kaikessa rauhassa. Ei sitä tuossa jamassa ihmisiä kestä ollenkaan vaikka kuinka rakkaita olisivatkin. Sä olet sairas ja sulla on oikeus sairastaa ja levätä.
Kirjoitin pitkät pätkät mutta sitten teksti hävisi johonkin. Toivoton, haluaisin tukea sinua kun sinulla näyttää olevan nyt vaikea ajanjakso. On aivan selvää että ihminen väsyy kun paskaa tulee niskaan niin töissä kuin kotonakin.
Itsellä on ollut samoja tilanteita ja tunnen tuon tuskan hyvin. Ei ole hauskaa töissäkään kun ei pysty antamaan täyttä panosta ja kotona sanoo mitä tahansa ei saa vastakaikua vain jotain tuskaisia ilmeitä, mistä alkaa kantamaan syyllisyyttä.
Itselle tuli ero viimesyksyllä ja työpaikkakin oli veitsen terällä, fiilikset oli tosi maassa. Mietin sitten että mikä on ollut suurin syy tähän paskaan tilanteeseen , no viinahan se oli vaikka muitakin pienempiä syitä löytyi. No sitten ajattelin että jos aion elää edes jotenkin kelvollista elämää niin siitä pitää pysyä kaikin voimin erossa muuten ollaan kohta sillan alla. Nyt kuitenkin kolmen kuukauden jälkeen tilanne on täysin toinen, suurin piirtein kaikki asiat ovat hyvin mitkä silloin oli huonosti. Kerron tämän vain sen vuoksi ettei asioiden korjaantumista tarvitse loputtomiin odottaa kun suunta vain on oikea.
Toivottavasti saat lomaa mutta älä käytä sitä vanhan paskan märehtimiseen vaan suunnittele uusia asioita, lue vaikka kirjoja että saat ajatukset pois ikävistä asioista.
Toivoton kirjoitti
Hyvää maanantaita sinulle!
Rehellinen lääkärin avun hakeminen on oikea tapa sulla tilanteesi korjaamiseksi. Saat varmaan tukea myös perheeltäsi ja työpaikalta.
Tänään et ole yksin
Toivoton, hyvä päätös tuo avun hakeminen. Olon huononeminen aluksi ilman viinaa on monella edessä, varsinkin, jos juominen on ollut vähän kuin kainalosauva, jonka varassa nilkuttaa.
Keskity tosiaan itseesi nyt, olet sairas ja voimaton ja tarvitset lepoa ja apua. Tuskaiset ajat jää taakse jossain kohtaa ja pahinkin olo menee ohi. Koville tuo helvetti ottaa, muistan sen itsekin.
Toivoton, olen hengessä mukana. Nyt koetellaan, mutta etene hetki kerrallaan. Älä päästä itseäsi kallistumaan sinne viinan vierelle. Mieti, jaksaisitko jotain liikuntaa edes vähän? Siitä yleensä tulee parempi fiilis.
Tsemppiä, Toivoton, älä anna periksi!
Kiitos kaikille viesteistä!
Olen pari viikkoa sairaslomalla ja kokeilen tukalaan oloon lääkehoitoa . Olikohan se diagnoosi nimeltää keskivaikea masennus tms., Uutinen ei sinänsä ollut se, että olen ollut masentunut jo kauan aikaa ja alkoholilla lääkintä on vain pahentanut tilannetta.
Positiivista viime päivinä on ollut se, että olen nukkunut tosi hyvin. Hyvä nukkuminen on todella tärkeää ja sitä oppii arvostamaan unettomien tai huonosti nukuttujen kausien jälkeen. Viinan juontihan vie unet mennessään tai nukkuminen ei ole aitoa nukkumista. Viinan juonnin lopettamisen jälkeen taas alkaa uneton kausi. Sitten kun taas pääsee takaisin normaaliin unirytmiin, niin siitä haluaa pitää kynsin hampain kiinni. Nukkuminen on hyvinvoinnin kannalta olennaista ja vietämme unten mailla huomattavan osan elämästämme. Hyvien unien turvaamisenkin vuoksi on syytä pysyä erossa pullosta. Muuten ei jaksa tai minä en ainakaa jaksa.
Hyvää yötä!
Tuota masennusta minäkin poden. Syön siihen lääkitystä ja varmaan tulen syömään lopun elämäni. Parisen kuukautta se minulla vei ennenkuin tuo lääkkeen vaikutus alkoi tuntumaan, mutta sitä kyllä kannattaa odottaa, sillä vaikutus oli huima. Minulla ainakin ajatukset kirkastuivat huomattavasti ja lähtivät kulkemaan uusia polkuja.
Perjantaita, miten sujuu Toivoton? Onko olosi helpottunut, olin hieman huolissani, mennään yhdessä eteenpäin, eikös vain?
Kyllä on ollut juominen monta kertaa lähellä. Vietin muutaman päivän sairaslomaa ja palasin töihin, koska luulen olevani korvaamaton. No sehän löi takaisin oikein kunnolla ja nyt olen taas sairaslomalla ja käytännössä petipotilaana. En vain jaksa mitään ja mikään ei kiinnosta. Viinaa tekee mieli ja jos pullo jostain löytyisi niin saattaisin juoda . Toisaalta en jaksa aktiivisesti edes suunnitellla kaupoilla käyntiä ja juomisen rakentelua. Ennemmin makaan sängyssä.
[size=150]Kyllä olis kotiin päin ja loistojuttu, mikäli nyt onnistuisit pysyttelemään juomatta![/size]
Niistä masennuspillereistä ei ole mitään hyötyä mikäli juopottelet. Aikansa tuo vie ennenkuin nuo tehoaa ja alkaa elämä maistumaan. Kyllä sä sieltä vielä pystyyn pääset kunhan jätät nyt juopottelematta. Suosittelisin kyllä AA:n palaveriin raahautumista!
Toivoton, luin ketjusi alusta lähtien. Samassa veneessä ollaan, mulla kanssa tunne että voisi vaipua sänkyyn, tai mieluummin sen alle… Yritän rakentaa tätä arkea taas uudelleen, pysyen kaukana pulloista, Raskaat mokailut viime juomaputkesta ahdistaa, samoin kipeimpänä asiana ihmissuhteet, jotka olen systemaattisesti yrittänyt tuhota kännisekoiluilla.
Mutta nyt täytyy sitkeästi vaan ajatella, että sitä syvemmälle vajoaa, jos juo nyt tähän pahaan oloon.
Oletko Toivoton miettinyt , josko A-klinikalta löytyisi apua? Itse kävin 4 viikon kuntoutuksessa viime syksynä. Se oli hieno kokemus kaiken kaikkiaan, sai etäisyyttä kaikkeen. Syystä sattuneesta retkahdin, mutta tuo kuntoutuskokemus auttaa mua nytkin, kun täs rämmin kohti raitista elämääni. A- klinikalla olis tarjota varmaankin tukea perheellesikin, vaimosi tilannekaan ei ole helppo. Vuosikymmeniä sitten, nuorena äitinä olin hieman vastaavassa tilanteessa itsekin.
Itse aloitin Antabuksen tällä viikolla, itsekin impulsiivisenä ihmisenä en ole ehtinyt aina tehdä edes mitään päätöstä juomisesta, hups van ja olen ollut jo kännissä… Amtabus estää tämä vaikeana häpeän ja itseinhon aikana tuon spontaanin reaktion, eli kännin hankkimisen turrutukseen.
Aika auttaa, tiedän kokemuksesta. Yritä jotenkin päästä sieltä sängyn pohjalta, sairausloma kannattaa nyt käyttää uusien toimintamuotojen opettelemiseen. Mäkin yritän tänään vihdoin pääsyä lenkille, inhoan juoksemista mutta reipas kävely auttaa mielialaan. Tsemppiä Toivoton, ja kirjoittele fiiliksistäsi. Mua se on auttanut viime päivinä, samoin muiden kanssa kulkijoiden ketjujen lukeminen.
Miten sulla Toivoton oikein menee???