Tavallinen tarina

Me Lopettajat
81

Kiitos kaikille arvokkaista kirjoituksistanne!
Perjantai oli paha päivä. Töiden jälkeen mietin tunnin verran, lähdenkö kotiin vai baariin. Vielä kotimatkalla hiljensin vauhtia pari kertaa, meinasin tehdä u-käännöksen ja ajaa Alkoon. Painoin kuitenkin kaasua ja ajoin kotiin. Kotona lähdin lenkille. Lenkin jälkeen nostelin painoja autotallissa ja istuin siellä miettimässä asioita. Sitten menin suihkuun, söin iltapalan, luin kirjaa ja kävin nukkumaan. Lauantaina heräsin levänneenä ilman krapulaa tai toisen päivän aloittavaa ryyppyä ja aamuhumalaa. Lauantaina heräsin voittajana.

Lauantaina ei tehnyt mieli juoda. Lauantai meni liikkuessa ja leikkiessä. Saatiin puolison kanssa aikaan rauhallinen keskustelu savupiipun nuohouksesta. Lauantai oli rauhallinen.

Tämä sunnuntai jatkui samalla tavalla. Olo on ollut rauhallinen. Olen ollut itselleni kiitollinen siitä, että en langennut perjantaina juomaan. Jos olisin langennut, niin helvetti olisi taas valloillaan. Miksi sitten en juonut perjantaina? Suurin syys siihen oli se, että olin juuri saanut mieleni ja ruumiini tasapainoon edellisen juomisen jäljiltä. En halunnut palata helvettiin. Mutta kyllä houkutus oli kova. Se “vittuun kaikki” ja “vitut kaikesta” myrkytti mieltäni koko perjantain ja huipentui hirveään kamppailuun itseni kanssa iltapäivällä. Ei se perjantai-ilta kiva ilta ollut, mutta siitä seurasi hyvä viikonloppu.

Mitä olen tehnyt raittiuteni vahvistamiseksi? Erittäin hyvä kysymys. Minä olen oikeastaan koko ajan ollut niin ahdistunut, että en ole tehnyt mitään muuta kuin koettanut löytää jokaisesta päivästä jotain elämisen arvoista. Olen käynyt läpi juomishistoriaani ja etsinyt sieltä erityisiä vaaran merkkejä, jotka ovat johtaneet juomisen aloittamiseen. Olen myös tunnustanut itselleni, että olen suhtautunut alkoholismiini liian löysin rantein ja olen tunnustanut sairauteni vain suuressa hädässä mutta kieltänyt sen, kun olen ollut vahvimmillani. Lisäksi olen huomannut, kuinka säälittävä itsesäälissä oleva ihminen minusta on tullut ja kuinka tämä luo koko ajan hyvän pohjan juomiselleni. Itsesääli ja minä vastaan muu maailma. Kun tämä ajattelu saavuttaa huippunsa, niin pullon henki pääsee pujahtamaan korvasta sisään. Tämän jälkeen tapahtumat eivät ole enää omissa käsissäni.

Kyntöhärän kirjoitus toi silmieni eteen näyn ja kurkkuuni palan. Näyssä olen aamulla hotellissa paniikissa, koska tunnen olevani vielä täydessä kännissä ja kokous alkaa tunnin kuluttua. En voi mennä tässä kunnossa kokoukseeen. Siispä ilmoitan sairastuneeni mahatautiin. Seuraavaksi tyhjennän minibaarin, jonka jälkeen menen kaupungille baariin. Myöhäisimmällä junalla kotiin. Loppua en koskaan muista. Herään kotona lattialta tai sohvalta. Aloitan kolmannen päivän…

Puistattaa pelkät muistot, mutta on erittäin hyvä, että näin on, koska näiden muistojen muistelu on yksi tekijä, joka pitää minut erossa juomisesta. Muistelu tosin johtaa myös helvetillisen syyllisyyden tunteeseen, joka taas johtaa itsesääliin, jonka huipentumana taas alkaa juotattaa… Ei! Tällä kertaa otan muistelun positiivisena muistutuksena siinä, mitä en enää koskaan halua kokea. Tällä kertaa minä olen viinan voittanut sankari enkä viinalle hävinnyt luuseri.

82

Hyvää huomenta, Toivoton!

Kirjoitat varsin osuvasti alkoholismin vahvasti hämäävästä piirteestä.
Alkoholismissa on monta osatekijää. Siksi olen omaksunut tavan muistuttaa itseäni aamuisin, että tänään haluan olla tarttumatta pulloon. Ja muistan, että omin voimin en pystynyt hallitsemaan alkoholinkäyttöäni.
Kokemuksenani voin sanoa, että tänäänkin tarvitsen ja haluan saada saman avun, minkä sain raitistuneilta alkoholisteilta ensimmäisenä raittiina päivänäni. Kokeneet toverit ovat näyttäneet tien, jonka askelmerkit ovat kenen tahansa käytettävissä halutessaan lopettaa juomisensa.
Jokainen raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen aihe.

Tänään et ole yksin

83

Miten on Toivottoman jouluvalmistelut menneet? Hyvällä mielellä, päivä kerrallaan? Itsellä ollut sen verran jouluhässäkkää käynnissä, etten ole paljoa mietiskellyt alkon olemassaoloa… toista se on nyt, kun pahin meno on ohi ja ehtii sohvalle istahtaa. Tosin nyt väsyttää päivän puuhat niin, että on ilo mennä nukkumaan ja herätä huomenna selvään päivään. Toista taisi olla mm. vuosi sitten… :unamused:

84

Kiitos kysymästä. Viikko on ollut niin kiireinen töissä ja päivät n. 12 tuntisia, joten en ole päässyt ollenkaan joulun tunnelmaan. Olen kyllä laittanut itse maustekaloja ja hankkinut kinkut yms. sekä tietenkin lahjoja, mutta ainakaan vielä ei tunnu joululta. Ehkä se lauantaina korjaantuu, kun koristelen kotia jouluiseksi.

Minulla ei ole kovin kivoja muistoja menneiltä jouluilta. Olen lähes kaikki joulut ollut enemmän tai vähemmän humalassa. Pahin kokemus oli lahjojen jaon jälkeen sammua kuusen alle. Usein olen pukin saapuessa punoittanut enemmän kuin pukki itse. Nämä joulut eivät valitettavasti unohdu koskaan.

Onko sinulla niin, että kun meno rauhoittuu, niin alkaa tekemään alhoholia mieli? Tälläisinä hetkinä minä koetan päästä houkutuksesta eroon, miettimällä tuon hetken hurman seurauksia. Ja aamulla ollaan taas voittajia.

Voimia sinulle raittiiseen jouluun! Ollaan hengessä mukana!

85

Voi Toivoton, kuinka haluan sinua kannustaa! Itseinho mm ymmärrän kyllä, mutta se on turhaa. Mieti, kuinka suhtaudut läheiseen joka sairastaa alkoholismia; et inhoten vaan lempeästi ja raittiuteen kannustaen. Kukaan töissä ei muista parin vuoden päästä ees koko juttua ja perheesi vaik haluaa pitää sinut, eikä antaa sinua viinapirulle. Sinulla on vaikka mitä hyvää tulossa, moni täälläkin kertoo, että on mokannut tosi pahasti, mutta ajan kuluessa pystyy antamaan myös itselleen anteeksi.

86

Kiitos Ilo-na kannustavasta viestistäsi!

Joulu alkaa olla kärsitty. Tai ei se ihan kärsimystäkään ollut. Jouluaattona ja joulupäivänä oli muutama vaikea hetki, kun teki aivan helvetisti mieli terästettyä glögiä, saunan jälkeen vahvaa jouluolutta ja ruuan yhteydessä viiniä sekä kyytipoikana vodkaa jäähdytettyä. Juomisrituaalit ovat vakiintuneet osaksi jouluani, joten aivan kuin joku elementti perinteisestä joulustani olisi otettu väkivaltaiseksi pois.

Mutta sitten sain myös jotain sellaista, joka teki minun joulustani ainutlaatuisen. Sain selvän ja kaikilla aisteilla havaittavan joulun. Ajatus oli koko ajan kirkas ja koin paljon sellaista, jota en humalaisin jouluina ole kokenut.

87

Ja ajattelehan mitä kaikkea hyvää annoit siinä samalla perheellesi kun olit läsnä ja selvin päin!

Mukavaa luettavaa tällaiset…hyvä toivoton!

88

Joulu on mennyt ja uusi vuosi edessä, miten perhe on suhtautunut uuteen sinuun? Kirjoitit aiemmin, että sait uudenlaisen joulun, jossa oli selvänä hyvä olla. Onko valoa näköpiirissä, että saisit tukea sieltä kotirintamalta? Itsellä se on tärkeää nyt, että perhe tai no, vanhin lapsi ja mies tietävät. Nyt myös anoppi tietää eli hänellekin kerroin jouluaattona, yritti viiniä tarjota, sanoin, että olen ollut 3 viikkoa juomatta enkä halua sitä pilata.
Ei muuta kuin selvänä kohti vuotta 2018 :slight_smile:

89

Kotona on ns. kauhun tasapaino. Kaikki ovat vähän sukkasillaan ja vältetään kaikkea ärsyttävää. Heti kun olen hiljaisempi tai kiroan jotain arkista asiaa, niin puoliso säpsähtää ja kysyy heti, miksi olen hiljainen tai hermostunut ja tekeekö minun viinaa mieli. Puoliso ja vanhin lapseni selvästi hakevat takaisin luottamusta minuun, mutta ovat varuillaan. Aika ja minun seuraavat liikkeet juomisen rintamalla ratkaisevat. Luulen saavani perhe-elämän tasapainoon, jos vain pysyn juomatta. Näin on ollut monta kertaa aiemminkin. Toivottavasti aika entinen ei enää palaa…

90

Aika entinen ei enää palaa. Joka aamu on armo uus ja päivä kerrallaan täällä mennään. Itselleni oli aika vahva kannustin kun tajusin, että psyyke ei enää kestä lääkkeitä, että tapan itseni jos jatkan. Makasin lenkillä ojan pientareella ja oikeasti huusin, että jos siellä yläkerrassa on joku, niin auta. Ja hiljalleen paraneminen tapahtui. Ensin a-klinikan avulla, myöhemmin itsenäisesti. Jos minä pystyin raitistumaan, pystyt sinäkin.

91

Kiitos Ilo-Na.

Kyllähän täällä plinkissä on sellaisia selviytymistarinoita, että tekee mieli ottaa hattu kouraan ja kumartaa. Näiden tarinoiden ja suoran tuen merkitys on todella suuri omassa kiirastulessani.

Minä olen toistaiseksi onnistunut säilyttämään perheeni, työni, autoni, ajokorttini ja asuntoni. Henkisesti olen hävinnyt kuluneina vuosina todella paljon. Tosin ensimmäinen avioliiittoni kuulemma päättyi juomiseeni vaikka en tuolloin juonutkaan humalaan itseäni kuin neljänä iltana vuodessa. Tuolloisen vaimoni lukuisilla miesseikkailuilla ei kuulemma ollut ratkaisevaa merkitystä…

Eron jälkeen alkoivat kosteat vuodet ja niitä on riittänyt tämän vuoden joulukuun alkuun saakka. Takana on vähentämisyrityksiä, lopettamisyrityksiä ja itsemurhayrityksiä. Kaikki yritykset ovat epäonnistuneet. Nyt yritän jälleen kerran lopettaa. Rakastan lapsiani aivan tolkuttoman paljon ja voisin kuolla heidän puolestaan. Mutta kysymys kuulukin: olenko valmis elämään? Tilanne on nimittäin erilainen kuin esim. edellisen yritykseni jälkeen. Perhe on kypsä, elimistöni on kypsä ja minä olen kypsä. Luulen myös, että työpaikalla ovat kypsiä. Tunnen olevani elämäni risteyksessä. Jokainen päivä on elämäni viimeinen päivä ja jokainen hetki on viimeinen hetki. Ainoa asia, johon voin vaikuttaa, on seuraava hetki ja huominen päivä. Eilinen on eletty. Haluan selväjärkisen ja puhdastunteisen loppuelämän, jota ei viina sumenna millään tavalla. En nimittäin kaipaa alkoholia missään muodossa sen maun vuoksi, vaan sen tuoman humalan vuoksi. Aivomatkojen vuoksi minä juon enkä siksi, että pihvi maistuu punaviinin kanssa paremmalta.

Olen tällä hetkellä tyytyväinen itseeni, koska olen pysynyt raittiina. Jokainen hetki raittiina tarkoittaa minulle aitoa elämää. Haluan päivä päivältä enemmän jatkaa elämistä luomuna. Luomuelämää ilman päihteitä.

Toivon, että jokainen lopettaja on tyytyväinen jokaiseen hetkeensä raittiina ja arvostaa itseään tästä suorituksesta. Sanon tarkoituksella sanan suoritus, koska aikakin toistaiseksi tämä on minulle suorittamista, jotta pääsen irti pullon hengen otteesta. Toivon mukaan voin joskus luottaa itseeni niin paljon, että voin hymyillen löysätä kravattia pullon edessä ja sanoa ääneen niin, että muutkin kuulevat: “ei kiitos, en juo alkoholia ollenkaan, koskaan.”

92

Toivoton.
Tilanne ei ole toivoton, kun juuri tämän asian pitää mielessä.
“Tunnen olevani elämäni risteyksessä. Jokainen päivä on elämäni viimeinen päivä ja jokainen hetki on viimeinen hetki. Ainoa asia, johon voin vaikuttaa, on seuraava hetki ja huominen päivä. Eilinen on eletty.”
Toivoa siis on, kun voi itse vaikuttaa siihen seuraavaan hetkeen ja huomiseen päivään.
Sillä mä menen nyt eteenpäin. Hetki kerrallaan. Kohti parempaa.
Takana on vasta kaksi selvää päivää, mutta olen siihenkin tyytyväinen, sillä olen tämän kahden päivän aikana käynyt itseni kanssa melkoista puhuttelua. Tuntuu että vihdoin olen pääsemässä oikeaan suuntaan, kun olen oivaltanut monia asioita itsestäni suhteessa viinaan.
Niin lukuisia kertoja olen päättänyt vähentää ja luvannut itselleni että otan vain muutaman. Lopputulos on aina sama. Homma ei pysy hanskassa. Enään en lupaa mitään. Keskityn vain ja ainostaan tähän hetkeen ja päivään. Katson viinipulloa ja mietin miten paljon paskaa se on mun elämään tuonut. Siten tiedän että pysyn selvänä huomiseen.
Hyvää raitista päivää sinullekin!

93

Lauseesi kaksi viimeistä sanaa alkoholistin suusta lausuttuna ovat tuottaneet maailmaan miljoonia pettymyksiä. Niihin sanoihin ovat pettyneet alkoholistit itse ja läheiset, työtoverit, ystävät jne. Alkoholistille ei ole itseluottamuksesta mitään hyötyä alkoholin suhteen. Vasta tappion myöntäminen antaa pohjan vakaalle raittiudelle.

Jatka kirjoittamistasi tänne, täältä saat tukea ja annat sitä meille. Alkoholismiinhan ei ole olemassa pilleriä tai muuta lääkettä, mutta vertaistuki on osoittautunut yhdeksi toimivaksi raittiuden tukemisen keinoksi.

Tänään et ole yksin

94

Hyvin olet tilanteesi kartoittanut, Toivot :unamused: on.

Olennaista on se, että tiedät mitä tulevaisuudeltasi haluat.
Silloin on päätöksenteko helpompaa. Päätöksen, joka ei sisällä takaportteja eikä epäilyä että jos kuitenkin…

Nyt sitten vaan aikaa ja etäisyyttä, kaikki asiat kutistuvat kokoisikseen kun niitä pääsee katsomaan tarpeeksi kaukaa.

95

Kiitos teille!

Lomapuistolle kommentoisin sen verran, että tappion viinan edessä olen jo myöntänyt. Itseluottamuksella tarkoitin lähinnä sitä, että aikojen kuluttua en enää tarvitse tekosyitä juomattomuudelle tai en tarvitse kieltäytyä juhlista. Voin olla ihmisten ilmoilla ja näin ollen luottaa itseeni siinä, ettei viina ota minusta valtaa, koska se on minulle täysin yhdentekevä ja turha aine. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi ns. varuillani tai että olisin jotenkin ylimielinen suhteessa alkoholismiini.

Tänään on sitten vuoden viimeinen päivä. Mietin tuossa päivällä että minkähänlaisen säväyksen neloskaljan näkeminen kaupassa minulle aiheuttaa. Olen pyrkinyt aina juomaan nimenomaan nelosta, kun se on mahdollista. Prismassa käydessäni, olen käynyt Alkosta nelosta ja nyt tuota herkkua saa lähikaupasta. Myönnän, että houkutus ostaa laatikko nelosta on suuri. Tämä voi kuulostaa luettunakin älyttömältä, mutta mikäpä ajatus tai tempaus alkoholistilla ei olisi älytön, kun juomisesta puhutaan. Luulen, että alkuhuuman jälkeen tämä vimma nelosen ostamisesta menee ohi. Haluan enemmän raittiutta kuin nelosta.

Vichy on väkevin juoma uudenvuoden juhliini. Eipähän ole 1.1.2018 haikea huominen.

Kaikkea hyvää vuodelle 2018 kaikille!

96

Mä tunnustan miettineeni vähän surkeena, että mitähän kaikkia ihania limuviinoja Prisman (tai Lidlin!!!) hyllyille ilmestyykään…

Ihan niinku olisin maun takia juonut. Ihan pelkästään olin niiden aivomatkojen perässä, kuten osuvasti asian ilmasit.

Selvästi hyvää vuodenvaihdetta!

97

Toivoton, oletko linjoilla? Miten vuosi 2018 on pärähtänyt käyntiin? Vähän kummia ajatuksia täällä päin pääkopassa, mutta selkeästi tekee hyvää tuon oman viestiketjun lukeminen alusta alkaen…ei muuta kuin selkeänä eteenpäin! :slight_smile:

98

Kiitos kysymästä. Vuosi on lähtenyt liikkeelle influenssaa potiessa. Tähän liittyy sellainen episodi, että sain yskään vahvaa yskänlääkettä, joka nousi päähän aika kivasti. Otin sitten lääkettä hieman reippaammin, niin sehän nousi päähän vielä kivemmin. Tämä taas johti siihen mielentilaan, että olin jo valmis tekemään mitä vain, ettei tuo kiva leijumisen tunne katoaisi mihinkään. Tauti hellitti, mutta toinen tauti aktivoitui. En keksinyt muuta keinoa kuin hävittää tuon yskänlääkkeen. En kerta kaikkiaan uskaltanut pitää itselläni vajaata puolta litraa päihdettä ulottuvillani. Nyt sitten yskin keuhkoja pihalle ja en saa nukutuksi, mutta ainakin olen päihteetön.

Olen nähnyt aika voimakkaita unia tautini aikana. Aika usein olen ollut juomassa ja herään helpottuneena, ettei se olekaan totta. Eräässä unessa olin keskustelukerhossa, jossa istui johtaja, poliitikko, eläkeläinen, urheilija, työtön, kaupan kassa, insinööri, opiskelija, tutkija, lääkäri, pappi ja minä. Kerhon vetäjä kysyi arvoituksen: mikä meitä kaikkia tässä kerhossa paikalla olevia yhdistää? Kukaan ei tiennyt vastausta. Vastaus oli, että olemme kaikki asemaamme, ikäämme, uskontoomme, sukupuoleemme tai rotuumme katsomatta alkoholisteja. Tämän jälkeen tunnelma vapautui ja meillä oli kerhossa oikein lämmin ja sisarellinen tunnelma. Heräsin ja hymyilin.

99

Olipahan tänään pahoja paikkoja. Aamuyölllä teini kömpi kotiin tuhannen päissään. Saatoin lapsen nukkumaan ja varasin ämpärin sängyn vierelle. Päivällä tapahtuneen läpikäyminen tapahtui niin, että ensin teini vittuli minun juomisestani ja puoliso säesti, kuinka nyt korjataan minun ryyppäämisen satoa. En pystynyt olemaan tilanteessa aikuinen, vaan lähdin pitkälle kävelylenkille. Loppuilta oltiinkin kotona hiljaa, kukin omissa koloissaan.

Olen asian kanssa täysin takalukossa eli en osaa sanoa yhtään mitään. En osaa sanoa mitää lapselle enkä puolisolle. Olen täysin pihalla. Mielessäni kävi mennä kylille juomaan tähän surkeuteen, mutta onneksi sain tämän kuningasidean nopeasti pois mielestäni.

Ensimmäisen liittoni jälkeen olin lapseni yksinhuoltajana pari vuottta. Pidin huolta lapsestani tuurilla ja taidolla. Viina oli kuvioissa mukana, mutta en hänen aikaansa ollut hirmukänneissä. Olin joo joskus humalassa ja sekin oli väärin. Ja määrät lisääntyivät koko ajan. Ei kai ole ihme, että minun niskaani kaadetaan teinin kännäilyt. Olen helppo kohde. Olen kai johonkin syyllinenkin, mutta en tiedä oikein mihin. Ajatukset ovat aika sekaisin, uneton yö tulossa ja huomenna töissä saan lisää paskaa niskaani. Kiva.

100

Hei Toivoton!

Tässä on palattava lähtökohtaan, voimaton alkoholiin nähden ja elämä muodostunut sellaiseksi, että ei yksin pysty selviytymään.
Voimattomuus alkoholiin nähden tarkoittaa, että sinua ei pysty kukaan raitistamaan, ei puoiiso eikä lapset.
Eikä sinun vallassasi ennen pitkää ole myöskään lapsesi alkoholinkäyttö.

Tiedät kuitenkin, että on olemassa alkoholiakin suurempi voima, joka haluaisi vapauttaa ihmisen alkoholin orjuudesta.

Tänään et ole yksin