Hyvä täsmennys tyräkki! … ei pidä liian suurta numeroa tehdä koko kuviosta itselleen…riittää kun on juomatta 
mielestäni tuossa on minua auttanut, että hyväksyn ajoittaisen voimakkaankin halun ottamiseen.
jotenkin niin, etten yritä taistella vastaan, koska se kuuluu asiaan ja luulen noin ajatellen
jostain syystä olevan lopulta helpompaa olla ottamatta.
kuuluu selkeästi sairauden luonteeseen, että haluaa ottaa päihteitä.
totta kai asia pitkä ajan kuluttua helpottaa, mutta siinä piilee toisaalta se vaara, että ei enää muista
mihin ottaminen tulee jossain vaiheessa johtamaan.
tuokin on mielestäni tyypillistä tautiin liittyvää, koska päihderiippuvan aivoissa on tapahtunut jokin
pysycvä muutos, joka haluaa millä tahansa keinolla antaa luvan otta päihteitä.
siinä mielessä viinapiru on jotenkin kuvaava käsite, että vastoin kaikkea järkeä, halu ottaa on ajoittain
voimakas ja tuntuu, ettei sille mitään voi.
itselleni pari ajatusmallia on olleet hyvin tärkeitä: päivä kerrallaan, eli yksi päivä menee vaikka aidanvitsaksena
tai päällään seisten ja olo helpottaa takuulla jossain vaiheessa, ettei tarvitse ottaa.
toinen on ajattelu, että moni muukijn on selvinnyt ja minulla on hyvät mahdollisuudet myös, yhtä
hyvät.
eli positiivisen ajattelun opetteleminen ja huomaaminen, että ajattelemaan voi opetella hyödyllisemmin ja
että se auttaa kaikessa elämässä, niin myös päihteiden jättämisessä.
hyvä esimerkki positiiviseen pyrkimisestä on itselleni sellainen, että kerron itselleni mieleellää joka päivä, että
olen hyvä tyyppi, samanarvoinen muiden kanssa, ym. samankaltaista. myös että pääsen
eroon juomisesta ja päihteistä.
ei ollenkaan helppoa negatiiviselle ihmiselle, kuten olen, mutta tuottaa tulosta ajan kanssa, kun
jaksaa kärsivällisesti tehdä pientä asian kanssa.
vertaistuen yksi suuri nati on itselleni, että voin kannustaa ja saada kannustusta. kun joku vaikka kertoo
minulle, että olen hyvä tyyppi, se tuntuu tosi hyvälle ja kannustaa minua pysymään raittiina.
pieniä hyviä asioita, jotaka ainakin minua ovat auttaneet ja auttavat varmasti jatkossakin.
hyvää päivää sulle Toivoton, toivoa on, ei oteta tänään.
Hyvä lisäys, ak47. Minullekin oli tärkeää tajuta alkoholismi ulkopuolelta ohjaavana ilmiönä jonka lieveilmiöille en voi mitään. Kuuluu sairauden luonteeseen ja kun tämän tiedostaa, voi muuttaa asennettaan ja konkreettista käytöstään . Yhtä oleellista on se, että alkoholismi on vain yksi osa kokonaisuuttamme, ei koko persoona. Ajan mittaan tosiaan se vanha andantekin on taas putkahtanut esiin!
Ak47, sinulle haluaisin sanoa että olet kehittynyt kirjoitustesi perusteella huimaa vauhtia. Mehän tunnemme toisemme täältä jo muutaman vuoden ajan ja taisimme tavatakin livenä silloin kun sinulla oli vielä toinen nimmari.
Samaa mieltä olen… fiksua tekstiä jälleen ak!
On muutenkin todella hienoa ja rohkaisevaakin huomata kuinka joissakuissa näkyy täällä raittiuden ohella myös muunlaista henkistä kasvua ja/ tai eheytymistä…jatka samaan malliin ak!
Ja toivottamalle tsemppiä, sekä andantelle hyvää päivää myös saksanmaalle!
Päivä kerrallaan juomatta on tosiaan parasta lääkettä viinan himoon. Lisäksi ak:n mainitsema positiivinen ajattelu toisi elämääni aivan uuden lähestymiskulman.
Kiitos paljon teille kaikille kannustavista ja paljon oivalluksia tuoneista viesteistä. Täällä linkissä on kerta kaikkiaan mahtavaa porukkaa. Kaiken lisäksi en enää tunne olevani ongelmani kanssa yksin, jotenkin friikki tai ihmislajin epäonnistumisen ruumillistuma. Minullakin taitaa siis olla oikeus elää ja olla itsekäs omassa elämässäni, vaikka olenkin alkoholisti.
Haastavat ajat ovat toki edessä. Kun arki iskee, niin minulle tulee jossain vaiheessa se “hällä väliä” tunne, jolloin tie on usein vienyt baariin. Mutta varmaankin on järkevää myöntää se, että viinapiru hyppää välillä harteille kuiskuttelemaan. Se ei siis sinällään ole kummallista, kunhan vain ei ota sitä ensimmäistäkään.
Huomenia Toivoton. Pysähdyin tähän koska jäin miettimään sitä, miksi puhut juuri arjesta lumivyöryalueena? Mikä siinä häiritsee eniten? Useinhan nimittäin lukee raitistelua aloittavilta, että tietyt juhla- ja merkkipäivät ovat karikkoisia.
Raota aikaikkunaasi sen verran tätä päivää pidemmälle, että näet ne ihmiset, paikat ja tilanteet jotka saatat kokea häiritsevinä arkirutiineissasi. Voit ennakoida paremmin koska viinapiru alkaa supisemaan.
Arkista tiistaita sinulle ja meille muillekin!
Suurin osa viikosta on tavallista arkea, jotkut sanovat sitä harmaaksi. Raittiuden säilyttämiseksi on siis toimittava ajallisesti enemmän arkena kuin viikonvaihteissa. Päivä kerrallaan on kannettava vastuu tämänkin päivän raittiudesta. Ja vaikka raittius voi olla alkoholistille armoa tai lahjaa, on sen pysyvyyden hyväksi tehtäväkin jotain. Tekeminen puolestaan vaatii tyyntä harkintaa sekä rohkeutta ja nöyryyttä mahdollisiin muutoksiin.
Hiljaa hyvä tulee
juu, tavattu on ja hyvä muisto jäi.
kiitos kun kannustat.
sen verran Toivottomalle(vaihda tuo joksikin jossain vaiheessa…ehdotus vaan) , että tuo hällä väliä
tunne on aika lailla tuttu ja itselleni se on kertonut sen, että minun kuuluu alkaa pitää itsestäni enemmän
ja arvostamaan itseäni ja elämääni. tai saan tehdä noin, olen samanarvoinen muiden kanssa, olen arvokas ihminen.
samaa mieltä, että kun on samanlaisten joukossa, muiden alkoholistien ja addiktien, päihderiippuvaisten,
oma olo helpottaa, kun huomaa, ettei ole ainoa, kummajainen, ainoa epäonnistuja koko maailmassa.
mukavaa päivää, mahdollisimman mukavaa olosuhteet huomioiden, en väitä, että tilanteesi olisi helppo, mutta
aina on jotain, vaikka miten pientä, mitä voi tehdä hyväkseen. myönteinen toiminta ja ajattelu alkavat ajan
kanssa toimimaan, siitä olen vakuuttunut.
takapakkia voi tulla ja tuleekin, mutta aina vaan yrittää niin eteenpäin pääsee.
Pitänee vaihtaa nimimerkkiä sitten, kun olen raittiuden suhteen vankemmalla pohjalla ja mieli muutenkin tasapainossa. Silloin Toivoton muuttuu muotoon toivot on.
Mikä arjessa ahdistaa ja tekee siitä minulle vaaravyöhykkeen? Käännän asian toisinpäin: viikonloput ja juhlapyhät saan olla maailmalta rauhassa kotona, vailla valtaisaa ärsyketulvaa, jota koen arkisin. Vapaa-aikana viihdyn parhaiten yksin tai ydinperheeni parissa. Kun kotiuduin vapaan viettoon, niin en jaksa kotoa lähteä mihinkään. Kuulostaa hölmöltä, mutta jos pääsen perjantaina kotiin käymättä baarissa tai viinakaupassa, niin en muista, milloin olisin tällaisille retkille kotoa varta vasten lähtenyt. Kotona minulla nimittäin ei ole viinaa. Kaikki työreissut pyrin jättämään minimiin, koska noilla reissuilla ei ole hyvä heilunut.
Tähän päivään kuuluu fyysisesti parempaa, koska sain viime yönä nukuttua ja päivä oli aivokemialtaan tasainen. Kotona jääkausi jatkuu vieläkin ja vaikka nautinkin yksin olosta, niin tämä yksinäisyys tuntuu pahalta.
Mitäpä kuuluu toivottamalle tänään?
Luin koko viestiketjusi läpi, oli tosi paljon yhtäläisyyksiä minunkin elämääni. Aivan samoja asioita olen pohtinut ja käynyt vääntöä siitä olenko niin syvällä ettenkö voisi vielä hieman juoda, ja sitten taas on putken jälkeen samat kuviot, en voi juoda ja morkkikset jne. Olen myös esimiesasemassa ja monesti olen selittänyt juomaan ryhtymistäni kovalla työstressillä mikä osittain pitää paikkansakin mutta sitten se vasta stressi on ollut kun on putken juonut ja yrittää palailla töihin. Minulla on ollut suhteellisen vapaat työajat mutta noin vuosi sitten kärähdin putken pidosta ja sain kahden vuoden “ehdonalaisen” eli jos jään kiinni tänä aikana työaikana juomisesta työnantaja voi antaa potkut ilman irtisanomisaikaa, Tämäkään ei ollut riittävä peloite vaan vuoden raittiinjakson jälkeen menin viikonlopuksi mökille ja aloin juoda koska oli perjantai ja aikaa olisi riittävästi juoda niin että maanantaiksi toipuu töihin, paskat se niin mennyt koko kuukausi meni enemmän ja vähemmän dokatessa, tuli ero ja muutto muualle. Yksi asia mistä kuitenkin selvisin oli se etten kärähtänyt työpaikalla juomisesta, etäpäiviä oli ja lomapäiviä mutta työmaajuopottelusta en jäänyt kiinni. Nyt minulla on vielä vuosi jäljellä tätä ehdonalaista ja tavoite on tietenkin se että ainakin sen pysyn juomatta.
Minulla ei myöskään ole kuukausiin mitään viinanhimoa mutta sitten kun se tilaisuus tulee, usein kuin kirkkaalta taivaalta tosin ehkä siinä on jonkinlainen ajatuskuvio sitä ennen jolle antaa vallan ja taas örvelletään kännissä ja ollaan suurta johtajaa, raha palaa ja taksin ovet paukkuu.
Yhdestä asiasta olen välttynyt, päätin jo kolmekymmentä vuotta sitten etten mene mihinkään firman juhliin juomaan,olen ottanut tavakseni jo hyvissä alkaa ottamaan Antabusta ettei juominen niissä onnistu, se on ollut hyvä resepti siihen. Olen ajatellut että juon vaikka seuraavana päivänä mutta firman juhlissa en juo.
Ei tämä raittiina pysyminen tosiaankaan täysin toivotonta ole ja ainahan se hyvä jos pystyy olemaan edes jaksoja.
Itsellänikin on pisin jakso ollut 13 vuotta ja onhan sinä aikana edes monelta kurjuudelta säästynyt.
Kiva kyntöhärkä kun annoit kuulua itsestäsi taas!
Kiitos kysymästä metsien mies. Päivä pulkassa ja pulkka täynnä raskaita ajatuksia. Tänään kuulin töissä kuitteja parin viikon takaisesta remellyksestä. Kotona kuulin kunniani vaimon ja lapsen suusta. Luottamus on kuulemma mennyt. Suoraan sanottuna masentaa aika paljon. Hetken jo luulin, että tämä kääntyy parempaan päin, mutta ei. Eihän tietysti aikaakaan ole kulunut kuin pari viikkoa ja olen kenties kärsimätön. Enhän voi vaatia anteeksiantoa. Tuhansien lupausten jälkeen, petin taas lupaukseni. Väkisin siinä menee ihmisiltä usko minuun. Enkä ole varma, uskonko itsekään itseeni. Suoraan sanottuna tuossa ennen yhdeksää kävi mielessä, että vittuun kaikki, antaa mennä perseelleen vaan lopullisesti. Minä lähden markettiin hakemaan kaksi laatikkoa humalaa. En lähtenyt. Ihan hyvä , että en lähtenyt.
Kiitos kyntöhärkä viestistäsi. Oliko niin, että sinulla oli tässä hiljattain tuo mökkireissu vai ymmärsinkö väärin? Onko sinulla lapsia? Oletko ennen röpötellyt myös työreissuilla? Minähän olen juonut monta reissua pilalle, mutta kukaan ei ole koskaan puuttunut siihen. Nyt tiedän, ettei minusta ole nukkumaan minibaarin vieressä, joten jätän reissut väliin. Videopuhelut ovat pelastaneet minut monelta häpeältä.
Raittiina pysyminen ei varmaankaan ole toivotonta, mutta kyllä minulla on itsessäni pitelemistä. Olen myös aika impulsiivinen ihminen ja tämä tarkoittaa juomisen suhteen sitä, että siinä ei ole paljoa harkinta-aikaa välissä, kun säntään tilaisuuden tullen juoman ääreen, kun siltä tuntuu. Huomenna on perjantai ja saan oikeasti tehdä töitä sen eteen, että en karkaa töistä tuopille. Saas nähdä, kuinka äijän käy…
Tuossa itsen ruoskinnassa on hyvä koettaa muistaa, että en eroa, kun ajattelee, että minussa on
paljon ominaisuuksia, jotka vaativat parannusta, puutteita, heikkouksia, ym. Siis sen sijaan,
että ajattelee: ‘minä olen paha, huono, arvoton, epäonnistuja jne.’
Ei kukaan ole huonompi toista, arvo on sama jokaisella.
Se myös jäi ajatteluttamaan, kun kerroit, että viihdyt hyvin kotona perheen parissa ja sosiaaliset
tilanteet, ainakin työhön liittyvä informaatiotulva on hyvin rasittavaa sinulle.
Tuo lienee aika yleistäkin tämän päivän suorituskeskeisessä maailmassa ja varsinkin herkemmille
ihmisille.
Joten juuri tyo saattaisi olla osa ratkaisua, että tekis mahdolliseksi olla vähemmän tekemisissä
pahasti stressaavien, kiihdyttävävien asioiden ja tilanteiden kanssa. Juuri noin, että käyttää
vaikka tuollaista videoneuvottelua, milloin mahdollista.
Toisaalta on myös sekin hyvä ajan kanssa miettiä, onko tuohon rasittavuuteen mitä syitä ja
haluaako kenties ollakkin ihmisten kanssa erilaisissa ympyröissä. Kuitenkin allekirjoitan sen sanonnan, että
yksinäinen juoppo on huonossa seurassa eli eristäytyminen on pidemmän päälle varma tapa ajautua juomaan
tai masennnukseen, Ainakin omalla kohdallani tajuan tuon pitävän täysin paikkansa ja toisaalta haluankin
olla tekemisissä ihmisten kansssa, kun saan itse säädellä minkä verran ja keiden ihmisten.
Tarkoitan ns. vapaa.ajalla, jota minulla on melkein kaikki aika, mutta myös heidän kohdalla, jotka
ovat työelämässä tai opiskelemassa, eli joutuvat olemaan paljon tekemisissä kiireen ja paineiden kanssa.
Toivoton kirjoitti
Hyvää huomenta ja hyvää työpäivää sinulle, Toivoton!
Moneen kertaan menetetty luottamus ei hetkessä voi tulla takaisin. Se vaatii aikaa, toimintaa ja näyttöä.
Kysyn minäkin sinulta erästä asiaa: mitä konkreettista tänne kirjoittamisen lisäksi olet tehnyt jo pian kaksi viikkoa kestäneen raittiutesi jatkumisen vahvistamiseksi?
Ensimmäiset asiat ensiksi
Huomenta Toivoton. Tänään on perjantai ja se ilmestyi aivan ilman myötävaikutustamme kuvioihin. Kivempi aloittaa päivä raittiina.
Lomapuisto esitti kysymyksen joka itsellänikin oli mielessä. Eli oletko tehnyt mitään konkreettisia toimenpiteitä joko tilanteesi ulkopuoliseen kartoittamiseen tai ainakin kontaktoinut jotain ryhmittymää saadaksesi hieman muutakin kuin duunia ja uunia elämääsi?
Itsensä ruoskiminen ja itsesäälittely eivät auta ketään. Tämä suorasti, pidetään kuitenkin mielessä, että kaksi viikkoa raittiutta riittää nippa nappa saamaan kropan puhdistumaan. Älä vaadi itseltäsi liikoja, sen verran kuitenkin että voit huomisaamuna sanoa itsellesi perjantain menneen oikealla tavalla juomisen suhteen. Hällis eli hällä-väliä on viinapirun kätyri, varo!
Tuli myös mieleen kysyä, miksi haluat siirtää juomista aiheuttavat syyt sille alueelle jonka pitäisi olla turvavyöhykettä eli kotiisi? Liittynee hällikseen sekä alkoholisteille tyypilliseen itsetuhoisuuteen/itsensä vähentämiseen. Tämä on seikka joka vaatii syväluotausta ja oman kokemukseni mukaan ammattiapua. Sekä aikaa. Oman perussolmuni sain vasta klinikkaterapiassa auki, se olikin uuden suunnan alku. Kokeile ulkopuolisia tahoja, voit vain voittaa. Olet siinä mielessä minua paremmassa lähtötilanteessa ettet ole vielä menettänyt mitään konkreettista. Luottamuksen voit saada sekä töissä että kotona takaisin. Tiedät itsekin, miten!
Toivoton hei!
Äskeiseen kirjoitukseeni haluan vielä lisätä, että et ole suinkaan velvollinen vastaamaan minulle mitään. Riittää kun mietit kysymystäni ja vastaat rehellisesti itsellesi. Eikä sekään ole pakko. Pyhimyksiä emme ole.
Päivä kerrallaan
Kun nyt muististani kaivelin omia kokemuksiani siltä ajalta kun lopettaminen oli sikäli kesken, että vielä teki mieli korkata kaljapullo niin oli siinä sentään jotain lempeyttäkin itseäni kohtaan.
Ehkei ihan aina tarvitse itseään piiskata tekemään jotain. Muistaakseni sekin riitti hyvin kun jätti jotain tekemättä, ainakin sen juomisen. Aika on merkillinen elementti, se luo etäisyyttä, vieraannuttaa vanhoista tottumuksista ja siivoaa tilaa uusille, toivon mukaan paremmille.
Kaikenlaisilla tyhjiöillä on tässä maailmassa taipumus täyttyä. Hetken se kesti, mutta juomisen tilalle tuli muita asioita.
Kyllä sinä siitä selviät, Toivoton, aikansa se ottaa mutta kunhan jaksat… ja tosiaan, sitten jonain päivänä alkaa tuntumaan siltä että eihän tuo nimimerkki enää olemassaolevan todellisuuden kanssa olekaan sovinnossa.
Muuten, just luin jostain että kirjoittamisen on todettu vähentävän stressihormoonia veressä. Saattaapa hyvinkin olla, ei se ainakaan ole tuntunut stresiä lisäävän, joten suosittelen edelleen.
Mites Toivoton viikonloppu on mennyt? Onko kaikki hyvin?
Nyt meikäläisellä ekaa kertaa vaikeaa…mutta kyllä se tästä hissukseen taittuu lauantai sunnuntaiksi ja
sitten taas arki koittaa…
Toivoton, tuo minun mökkireissu oli syyskuun alussa tänä vuonna, olen asunut oman laskuni mukaan elämäni aikana ainakin 5-6 vuotta hotelleissa joten on kyllä ollut paljonkin reissuja jotka ovat menneet perseelleen tai ainakin kovissa krapuloissa on hotellilta eteenpäin lähdetty. Kerran paloi korttikin kun aamukrapulassa ajoin. Tässä on kuitenkin pitkä jakso mistä kerron yli 30 vuotta, bailaaminen oli muutenkin enemmän normaalia ns. kunnon kansalaistenkin mielestä vielä 80luvulla ja 90 luvun alussa myös viikolla. Ei ne toki kaikki reissut ole poskelleen menneet kun ei juo niin menee tosi hyvin ja reissuista nauttiikin, onhan ne vaihtelua. Muuten vielä tuohon hotellissa työmatkalla krapulassa pyörimiseen, ei sen kauheampaa paikkaa olekaan kun hotellihuone ja kova krapula siellä jos missä mieli ja tahto punnitaan ottaako baarikaapista loiventavaa vai odottaako niin kauan että on promilien puolesta taas on ajokykyinen. Noita aamuja on ollut paljon ja ne jäävät muistiin kyllä painajaisina, olisi ollut sovittuja tapaamisia mutta kun ei tiedä voiko lähteä niihin vai ei ja tietysti tapaamisista on puhti pois krapulassa. Se on valtava se itsesyytösten kuorma mitä olen vuosien varrella takanani vetänyt. Olen kyllä kokenut tuon saman halveksunnan perheeltäni kuin sinäkin toivoton mutta suurin halveksuja olen näiden vuosien ajan olen ollut minä itse itselleni.
Olen ollut kahdesti pitkässä suhteessa, ensimmäisestä suhteesta josta meillä on aikuinen tytär erotti kuolema toisesta sitten erotti juominen kun sitä oli tarpeeksi tehnyt. En uskonut sitä vaikka tiesin muiden kertomuksista että kyllä se akka juomalla lähtee jos siitä ei muuten eroa saa. Kyllä se sillä lähti tai paremminkin jouduin lähtemään itse.
Asustelen nykyään ihan yksin ja onneksi sain viimein uuden vuokra-asunnon kun oma on vielä myymättä ja ex asuu siinä. En ole nyt juonut vaikkei mikään sitä estäisikään ei ole tehnyt edes mieli. Niinhän se minulla on aina ollutkin kun olen tuurijuoppo että se juominen alkaa sitten joko kahden kuukauden tai kahden vuoden kuluttua. Ajattelen että se on vielä paljon pahempi ongelma kun tissuttelun lopettaminen kun juomahimo iskee kuin puskista.
Olen käynyt lähes kaikki mahdolliset hoidot ja AA aat vuosien varrella ja kaikista on kai ollut jotain apua mutta nyt elän elämääni ihan omillani mitä nyt käyn säännöllisesti päihdeohjelman mukaisesti terveydenhoitajaa moikkaamassa.
Olen sitä mieltä että ei saa vihmoa itseään syytöksillään, tämä elämä on kuitenkin niin lyhyt retki että vaikka haluaisikin ei tästä jää mitään jäljelle, sadan vuoden päästä meistä ei kestään enää muisteta mitään ollaan sitten eletty millainen elämä tahansa. Pääasia on että oppii tulemaan toimeen itsensä kanssa, siinäkin tietysti on haastetta kerrakseen.