Kiitos tuesta!
Tuossa Metsien miehen ideassa on kaksi puolta: Kannattaa tosiaan kokeilla raittiutta ja sitä, mitä se tuo tullessaan. Ja nyt puhutaan pidemmästä raittiudesta. Toinen puoli on se, että jos käy niin (kuten on usein käynyt) että jostain selittämättömästä tai selitettävissä olevasta syystä tarttuukin pulloon, niin sen rännin jälkeen voisikin alkaa järjestelemään hautajaisiaan. Noissa juomarännin jälkitiloissa käy aikamoista helvettiä läpi, niin kuin kaikki tietävät. Usein mielessä käy myös itsensä lopettaminen, koska ei enää jaksaisi nousta. Pahimmillaan noiden ajatusten toimeenpano on ollut lähellä ja onpahan yrityksistä kokemustakin.
Mikäli juomisen alkusyy on ollut se ettei kestä arkea ilman viinaa ja tekee sen johtopäätöksen, ettei tule koskaan kestämään arkea ilman viinaa, niin voiko todeta, että tämä on nyt nähty ja kokeiltu, jolloin voi siirtyä ns. lopulliseen vaiheeseen. Näinkö se menee? “Kaikkensa yrittäneenä ja lopullisesti luovuttaneena”.
Hyvä Toivoton
Tuurijuoppona tuo kummallinen, aivan kuin ulkopuolinen vastustamataon voima, joka saa yhtäkkiä juomaan, on minulle kovin tuttu. MUTTA kokemuksesta voin sanoa, että sen voi voittaa ja, että elämä on paljon parempaa.
Itsetuhoiset ajatukset ovat myös tuttuja. Yhdessä vaiheessa päätin juoda itseni hengiltä. Päämärätietoisesti sitä teinkin kunnes lopulta tuli niin huono olo, etten mitään saanut alas. Silloin tulin siihen tulokseen, että kyllä minulla vielä tässä maailmassa jokin tehtävä ja tarkoitus on. Kävin sitten läpi psykologit, huippupsykiatrit ym. Minulle kuitenkin auttoi AA-ryhmät mutta en väitä, että se jokaiselle toimisi.
MIkä siinä arjessa sitten on ettei sitä ilman viinaa kestä? Tuskin viina asioita parantaa. Olisiko syytä ryhtyä vaikka pienin askelin korjaamaan arkea niin, että sen kestää? Minun elämäni ehdottomasti paras aika on ollut raittiina ja olen saanut monia , siihen asti vain unelmia, toteutettua.
Minusta tuntuu, että sinulle olisi parasta, jokin määrämuotonen, laitosmainen jossa voisit todella pysähtyä ja miettiä omaa elämääsi ja mikä on todella tärkeää.
Ensimmäiseksi muuttaisin kuitenkin nimimerkkiäsi. Sehän on suoraan itseään toteuttava ennustus.
Toivoton kirjoitti
Hyvä, että pistit lainausmerkit tuohon lauseeseesi, sillä sehän sulla on osittain itseironiaa. En ainakaan muista sinun käyttäneen raitistumisesi edistämiseksi tarjolla olevaa ja hyväksi havaittua neljän viikon hoitojaksoa. Se on osoittautunut monelle alkoholistille juomisen kurjuudesta ja toivottomuudesta pelastavaksi pysyvän raittiuden lujaksi pohjaksi.
Dave myös arvelee, että sinulle sellainen pysähdysjakso olisi paikallaan.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Missä Toivoton? Terveisin nimim. Huolestunut kanssakulkija
Olen ollut kompuroiva kanssakulkija. Jos edessäni on ollut pienikin kivi, niin olen kompastunut siihen. Mutta aina olen noussut ylös.
Viime joulukuun pikkujouluissa luulin saavuttaneeni käännekohdan elämässäni. Näin ehkä tapahtuikin, mutta ei aivan välittömästi. Tästä nimittäin käynnistyi prosesssi, joka kaikkine käänteineen on ollut odotettavissa ja sen toteutuminen on olut vain ajan kysymys. Silti kaikki on tullut minulle yllätyksenä. Kai.
Olen ollut ns. loppu jo kauan aikaa. Lisäksi pohjalla on ollut tiedostamattani, mutta tehokkaasti kehittynyt riippuvuus viinaan. Viinaan minä olen pahaa oloani paennut, ja välillä hyvääkin oloa. Aina on olut syy juoda.
Olen kauan aikaa tehnyt päätöksiä juomisen lopettamisesta. Olen luvannut lopettaa juomisen lasteni nimeen, käsi raamatulla tai puolisolleni itkien. Olen ostanut kellon tai kaulakorun ja ajatellut, että nämä symboloivat uutta elämääni; tämä koru kaulassani minä en juo. Tai sitten olen aloittanut himokuntoilun. Kuntoilu pitää varmasti minut erossa viinasta eli kun viinaa tekee mieli, niin lähden lenkille. Pahimmillaan ja parhaimmillaan tämä tepsikin: lenkki helpotti viinantuskaa tai se vei suoraan terassille, josta tulinkin taksilla takaisin. Ostin minä autonkin sillä ajatuksella, että tästä alkaa uusi elämä, kun tällä autolla ei viinaa kuskata. Muutto uuteen kotiin oli viimeisin “uuden elämän alku”. Uusi koti poistaa vanhan kodin pahat muistot ja uudessa kodissa voin aloittaa puhtaalta pöydältä. Muuttopäivästä kahden viikon kuluttua tutustuin uusiin naapuriini tuhannen päissäni…
Olen luvannut raittiuttani muille. Olen luullut, että viinanhimo pysyy poissa, kun vannon raittiutta Jeesukselle tai lapsilleni. Olen uskonut, että kun kiinnitän juomattomuuteni johonkin maalliseen, niin pysyn raittiina. Olen henkisesti kiinnittänyt juomattomuuslupaukseni johonkin ulkoiseen. Olen tosin luvannut itselleni samalla pysyä juomatta, mutta aina siihen on liittynyt lupaus jollekin, vannominen jonkun nimeen tai symbolinen uusia alku johonkin esineeseen tai asiaan kiinnittymällä. Tuntuu siltä, että olen ulkoistanut ongelmani ja "ostanut " lupauksillani paremman omantunnon. Olen ostanut määräaikaisen omantunnon ja voimieni tunnon. Olen huijannut kaikkia ja itseäni äärimmäisen ovelasti. Viinanhimoa, viinanpirua tai hällistä en ole huijannut, koska sitä ei voi näin alkeellisesti huijata. Tai jos voisi, niin juomattomuus olisi äärimmäisen helppoa; koru kaulaan, lupaus puolisolle ja eikun raittiiseen elämään.
Samalla olen kiertänyt sen totuuden, että olen henkisesti rikki. En ole halunnut myöntää sitä enkä ole halunnut kuulla, kun kehonikin on koettanut siitä minulle kertoa. Päinvastoin: olen laittanut vaihteen isommalle ja ajatellut, että siitä se helpottaa ja menee ohi. Ja ainahan on voinut juoda… jolloin on tullut hetken helpotus ja sen jälkeen helvetillinen masennus, mutta sen jälkeen taas puhdistava ylösnousemus kaikkine lupauksineen uudesta elämästä jne. jne…
Työssä, kotona ja entisessä ystäväpiirissäni olen tehnyt kaikkeni, että saisin hyväksyntää ja onnistuisin. Olen vetänyt kaikilla rintamilla itseni piippuun ja sitten paennut viinamäelle. En ole koskaan ollut itselleni armollinen. Olen aina vaatinut itseltäni täydellistä onnistumista. Olen aina heijastanut itsetuntoani muiden kautta. Olen jo lapsena hakenut hyväksynnän olemassaololleni vanhempia miellyttämällä. Vanhempani riitelivät ja tappelivat ja minä koetin siinä välissä leikkiä rauhanturvaajaa ja ilmoittaa olemassaolostani. Olen aina koettanut aistia, mistä narusta pitää milloinkin vetää, että kokisin tulevani hyväksytyksi. Näin oli lapsena ja näin on ollut aikuisena.
Nyt tuntuu siltä, että en enää jaksa. Kun vain vihdoinkin saisin mielenrauhan ja tasapainon. Kun lopultakin löytäisi itsensä ja löydettyäni hyväksyisin itseni sellaisena kuin olen. En kaipaa mitään ulkoista, vaan pelkästään sisäistä. En jaksa enää pelastaa maailmaa. Haluan vain päästää irti.
Oikein levollista sunnuntaipäivää kaikille.
Hieno kirjoitus, Toivoton!
Olet tainnut löytää ongelmiesi ytimen, jonkinlaisen juurikoodin. Oma tarinani muistuttaa hiukan sinun tarinaasi. Ankeissa oloissa lapsi kehittää keinot selviytyä, kun ei muuta voi. Harmi vaan kun ne jää jotenkin päälle ja ovat aika huonoja aikuisena haitaten vähän kaikkea, itseä ja ihmissuhteita. Helposti jää roolinsa vangiksi ja väsyy, eikä kuitenkaan saavuta sitä mitä hakee.
Pikkuhiljaa voi oppia uutta. Huomata hassulla tavalla, että kelpaa ja riittää ilman ylimaallisia ponnisteluja muille ja ennekaikkea itselleen. Elämästä tulee rennompaa, itsekin on mukavampi ihminen kun ei ole väsynyt ja kireä.
Käyn AAL-ryhmissä. Siis alkoholistien aikuiset lapset. Ryhmä on myös muutoin toimintahäiriöisissä perheissa kasvaneille. Ongelmat on usein samankaltaisia, sairaissa ja riitaisissa perheissa lapsi joutuu väärään rooliin. Kantamaan vastuuta, joka ei lapselle kuulu ja huolehtimaan, olemaan peloissaakin.
Huomasin vasta raitistuttuani, että automaatilla skannaan ilmapiirin ja helposti aistin kireän ilmapiirin. Istumapaikan valitsen siten, että on suora poistumistie… en tajunnut tätäkään vuosiin, en sitä tietoisesti tee… huomaan sen kun istun bussissa tai alan katsella ruokalistaa ravintolassa, että samalla logiikalla meni taas paikan valinta. Kyläilyllä takki ja reppu ym on aina lähekkäin, niinkuin muka tulisi äkkilähtö… surkuhan tämmönen tietysti on, vaikka hassuakin… joku automaattiohjelma pyörii hiljaa taustalla koko ajan.
Rohkeutta mukaan matkalle kohti pysyvää raittiutta ja mielenrauhaa! Mieli selkenee ja sinäkin olet aika tärkeisiin asioihin päässyt käsiksi tässä vaiheessa.
Rauhaisaa yötä!
Toivoton kirjoitti
Vaatimukset ja katteettomat lupaukset synnyttävät vaikeuksia. Onneksi maailmaan on syntynyt epäonnistuneiden ihmisten muodostamia yhteisöjä, joissa henkilökohtaisen pohjansa löytäneet ihmiset voivat auttaa toisiaan. Sellaisessa seurassa minun on ollut armollista ja vapauttavaa luopua kaikessa onnistumisen vaatimuksista. Alkuun riitti juomisesta irti pääsy. Muuta myönteistä tulee sitten vaatimattakin aikanaan, jos on tullakseen,.
Tänään et ole yksin
Superperjantai. Avioeropaperit ja uhkaus töistä eli jos en ensi viikolla palaa töihin, ei tarvitse palata ollenkaan. Teini sanoi toivovansa kuolemaani ja pieni poika heitti helvetinkokoisella levolla otsaan.
Olen linnoittautun vierashuoneesen fiksujen ja tappioiden kanssa.
Nyt en enää jaksa.
…siis ei levolla vaan legolla. Tää perkeleen kone toimii kuten minun elämä eri aina vääriä vastauksia.
Hmm. Asiat ei ole koskaan niin huonosti, ettei niitä saisi juomalla vielä huonommalle tolalle.
Voi kun sinä ja muutkin, joilla homma on lähtenyt lapasesta, saisitte voimia hakea apua. Toivoton, sulla taitaa olla vielä kova halu juoda ja silsi ponnistelut on jotenkin puolittaisia. Mulla oli sama jossain kohtaa, ongelmia ja haittaa oli pirun paljon, mutta silti alkoholi tuntui liian rakkaalle, että täyttä pesäeroa olisi voinut tosissaan ajatella… mutta se hetki, jolloin oikeasti olet kypsä ja haluat tehdä kaikkesi pelastaaksesi itsesi, voi hyvinkin vielä tulla.
Koita pysyä hengissä/kunnossa siihen saakka.
Osalla meistä on kivisempi tie kuin toisilla.
Kiitos metsänpeitto
Kai se niinkin on, että sain hyvän syyn juoda, En osaa muuta kuin paeta viinimäelle
Ei tule luontokuvia tai arvuuttelua kantajäsenien nimistä.Vittu vakka soittimambulanssin
Toivoton kirjoitti
Kun myönnät, että voimasi eivät riitä, voisitko pyytää apua työpaikkasi lääkäriltä päästäksesi alkoholismisi vuoksi perusteelliseen hoitoon?
Ensimmäiset asiat ensiksi
Sinä lomapuisto olet ihana ihminen. Kiitos että olet olemassa.
- minulla on tosi huono työterveys jakanut tuli yyti pihaan
Kiitos arviostasi, joka menee osittain kauaskin todellisuudesta. Mutta puutteistani ja vioistani huolimatta olen saanut raitistua ja lähteä alkoholismista toipumisen tielle. Se tapahtui hädän pakottamana ja liittymällä raitistumisen kokeneiden miesten ja naisten toveriseuraan. Siihen saa liittyä kuka tahansa, joka haluaa lopettaa juomisensa.
Päivä kerrallaan
Jos tämä kryptaus avautuu käsittämälläni tavalla, että vaimosi soitti sulle lanssin, niin ehkä se on hyvä juuri nyt. Toisekseen se on kyytinä mukavampi kuin poliisiauto, omakohtaisena kokemuksena sanoisin näin. 
Onnea matkaan!
Uskon, että jokaisessa on potentiaalia ja rohkeutta lakata pakenemasta ja kohdata sisäiset demoninsa ja ulkoiset vastoinkäymiset selvinpäin ja löytää muita keinoja lievittää oloaan. Itsesääli ei auta, eikä itsensä ruoskintakaan. Saattaa olla että olet jonkinlaisessa tienhaarassa, koska asiat ei oikein suju vanhalla tyylillä…
Toivottavasti saat jotain apua, toisaalta sun puolesta ei kukaan sitä avun vastaanottamisen päätöstä voi tehdä.
Kiitos muuten siitä, että kertomuksellasi toit mieleeni oman via dolorosani… ei helkkari ne kankkuset ja sekoilut… 
Hesarissa muuten joku aika sitten oli Samuli Edelmannin haastattelu, jossa hän mainitsi, että suurinpiirtein polvillaan kiittää joka päivä, ettei enää tarvitse juoda… Siinä se on: kun ajattelutapa muuttuu, ettei tarvitse juoda, eikä harmittele, ettei saa juoda.
Toivoton, ehkä sinäkin vielä tunnet ja ajattelet noin, mullekin ajatus juomisesta on nykyään tuo kiitollisuus, ettei enää onneksi tarvitse. Voimia!
Olen pahoillani kaikille tyhmistä kirjoituksistani. Koen, että olen kaikilla rintamilla nurkkaan ajettu. En ole muuta jaksanut kuin maata sängyssä. Ei ole nälkä eikä jano. Pahimman ahdistuksen tullen otan lääkettä ja nukun taas.
Juominen lopppui sunnuntaina. En oikein muista viikonlopun tapahtumista mitään. Ambulanssi oli käynyt pihassa, koska vaimo luuli, että olen ryöstämässä henkeäni viinalla ja lääkkeillä. Olin niin tiedoton, että en saanut juurikaan sanaa suustani. No siinä oli taas lapsille ja naapureille tapahtumaa kerrassaan.
Aloitan vihdoinkin terapian ja menen uudelleen psykiatrille, kun nykyinen lääkitys ei pure .
Kyllä minä yritän, mutta kun en oikein jaksaisi.
Voimia loppuunpalamisestasi eheytymiseen!
… Onneksi et jaksa sieltä sängystä nyt ainakaan aluksi liiemmin nousta , niin ei tule hölmöiltyä ja kohellettua enempää!
Tsemppiä…sitä tarvitsee nyt itse kukin!..
Toivoton kirjoitti
Terapeutin ja psykiatrin luona ota esille mahdollisuus päästä sairaalahoitoon. Sulla on ollut niin rankkaa, että muutos vaatii perusteellista terveydenhoitoa.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Minun taitaa olla aika laskea irti muustakin kuin viinasta. Taitaa olla aika lopettaa olevansa paras esimies, isä ja puoliso. Taitaa olla aika lopettaa lähes viisikymppisenä tavoitella kaksikymppisen kuntoa.
Tai en tiedä onnistuuko tämäkään ajatuskuvio. Jos saisi raittiita päiviä alle. Jos pääsisi käymään vaikka kirjastossa tai lenkillä. Jos pääsisi sängystä ylös ja saisi hetken hengähtää ilman puristavaa tunnetta rinnassa.
En odota enää mitään tai lupaa mitään. En enää mieti työkuvioita. En jaksa. Harmittaa kun tämä ajautui tähän pisteeseen.