Tästä se lähtee

Me Lopettajat
41

Ei se ole osaamisesta eikä voimisesta kiinni. Ei juominen ole kiellettyä, ei se ole rikollista toimintaa, ei se ole erityisen tuhmaa, persoonallista, kapinallista, vapauttavaa tms. yms. jne. ja loputtomiin.

Kyse on loppujen lopuksi siitä, mitä haluaa ja mitä tarvitsee. Miksi HALUTA juoda, kun se on sinullakin tuollaista - hyvin samanlaista kuin minunkin juomiseni - ja mihin juomista TARVITSISI? Emme me ole jäämässä MISTÄÄN oleellisesta paitsi, vaan pikemmin etsimässä sitä.

Onnea löytöretkille! Morkkikset haihtuvat nopeasti. Mikä kantaisi sitäkin pidemmälle? Kyllä se niin on, että vaikka retkahdukset vievät kaiken itsekunnioituksen ja -tunnon, ne voivat kääntyä myös voitoksi: kyse on ehkä siitä, mitä pystyy ottamaan niistä opikseen. Itse en ole varma siitä, olenko oppinut yhdestäkään retkahduksesta yhtään mitään. Opin vain raittiista päivistä raittiina elämistä. Juomisesta en ole saanut enää vuosiin mitään muita kuin muistutuksia toisensa perään siitä, mitä juominen minulle aiheuttaa - ja joka ikisen muistutuksen olen saman tien unohtanut.

Itselleen voi ja pitääkin antaa anteeksi, mutta se on varmasti prosessi, joka tapahtuu monen muun jutun myötä. Nyt voi elää vain tätä päivää, iloita sen iloista ja kantaa sitä taakkaa, mikä juuri tänään on kannettava. Eilinen meni jo, tulevaisuuden näkee sitten.

Tervetuloa takaisin!

42

Hei Selene! Olet nyt astunut samaan miinaan kuin minäkin ah niin monta kertaa. Ja varmasti moni muukin täällä. Kun luin ketjuasi, selkäkarvat alkoivat hiljalleen nousta pystyyn: lähes täsmälleen samalla ajatuskuviolla olen itse aina repsahtanut. Mutta ei siinä mitään, tämän tapahtuman voit kääntää voitoksi! Pysy täällä meidän kanssa, täältä saa aivan mielettömän loistavaa tukea ja tarpeen vaatiessa herättelyläpsyttelyä poskille, kun omat ajatukset alkavat kieputtaa kohti mennyttä elämää. Oikotietä onneen ei ole, ja mikään hyvä ei tule tässä elämässä helpolla. Mutta perskeles, sisulla eteenpäin vaan, sano mummo lumessa! :smiley:

43

Kuulostaa tutulta tuo repsahdus, sitä edeltävät ajatukset, ensin se että ei voi enää juoda, pitää raitistua sitten toiveet “normaalista” juomisesta. Ja sitten mennään taas ihan samalla tavalla pohjalle, hirveet morkkiksiet jne. Minä en ainakaan kerrasta oppinut mutta ehkä sitten tarpeeksi monesta kerrasta kuitenkin…

Tsemppiä selvään päivään.

44

Minulla on sellainen olo, etten myöskään ole kerrasta oppijoita enkä välttämättä virheistä oppijoitakaan. Olen vain juonut niin paljon ja niillä seurauksilla, etten halua enää - tai ehkä uskallakaan. Hullua hommaa!!! :confused:

45

Moikka “Antiloopin paluu”!
Pistin tänään Sinulle tekstiä toiseen ketjuun. Olin ilmeisesti ilmaissut itseäni jollain lailla epäselvästi,koska en todellakaan ole millään lailla “suorittamista” ta “tuloshakuisuutta” vastaan. Päinvastoin. Ja mitä sitten itseasiassa täällä plinkissä sitten päivät kaiket muuta teemmekään kuin “suoritamme”,haemme ja saamme hyviä tuloksia aikaan. Itselleni se on pääasia. Ja toimii.
Minäkin olen jonkinlainen “suorittaja”. Raittiuteni ylläpitämistä on helpottanut kovasti,kun sain sisäistettyä sen jo satoja kertoja todetun raaán tosiasian, että “aktivisuuskelloni” pysähtyy sillä sekunnilla kun erehdyn ottamaan kulaustakaan. Mekaniikka käynnistyy vuorenvarmasti.
Mitään ei tarvitse edes tapahtua ulkosuhteissani. Harmittaa vain rutkasti aloittaa taas samasta pisteestä jossa olin ajat sitten. Vähän sama juttu kuin monopoli-pelissä. Tai jos olisin maratoonari ja minulta pyydettäisiin maalintulon jälkeen kunniakierrosta. Ei jaksa innostaa.
Tsemppiä, olen hengessä mukana! :slight_smile:

46
47

Kiitos taas ihan hirmusesti kaikille vastauksista, on se vaan ihanaa kun on muitakin jotka ymmärtää niiiiin hyvin mistä on kyse, ei se ole sama asia puhua jonku kanssa joka ei ole samaa kokenut :confused:

Mietin tossa aikasempaa kirjotustani siitä möröstä joka hyppää puskasta… ei se ollutkaan mörkö, se oli ennemmin viekas ja ovela kettu tai käärme joka luikerteli salaa esiin. Mitä ihmettä mä oikein taas ajattelin?!?
No tuo taitaa olla aika yleinen kysymys meillä kaikilla :smiley:
Mä pelkään että tuleeko noita samoja harhakuvitelmia taas jossain vaiheessa, täytyy muistaa sillon tulla tänne lukemaan omia ja muiden fiiliksiä siitä kun retkahtaa.
Toisaalta musta tuntuu et oon entistä vahvempi, toi kokemus anto lisää voimaa mun päätökselle.

Tänään tai huomenna saan tietää pääsenkö hakemani koulun pääsykokeisiin :smiley: Lähihoitajaksi olis tarkotus opiskella ja mahdollisesti viellä sen jälkeen jatko-opiskelut. Haaveissa olisi työ mielenterveyden parissa tai nuorten parissa. Pitäkää peukkuja!! :slight_smile:

48

Huomenta “Selene”.

Hyvä,että tunnistit tilanteen. Omia mörköjäni nimitän “retkahduspeikoiksi” joista muutamia olen oppinut tuntemaan ja käsittelemään oikein. Nämä ovat olleet pyytämättömänä matkaseurana jo vuosia ja tulevat aina olemaankin.Kyse ei ole harhaluuloista vaan tietynlaisista aistimaailmamme ulkopuolella olevista tunnemaailman impulsseista/ärsykkeistä,jotka saattavat laukaista retkahduksen.Esittelin näitä jossain aikaisemmassa kirjoituksessani.Vilkaise jos kiinnostaa-ketjussa oli hyviä ajatuksia.

Pidän kovasti peukkuja kokeillesi!

49

Hyvä, jos retkahtamisen voi jotenkin onnistua kääntämään voitoksi: juominen ei koskaan ole mikään voitto sinänsä, kun taistellaan juomisen pakkoa vastaan, mutta täystyrmätyn tulee mietittyä jalkatyöskentelyään analyyttisemmin kuin tyrmänneen - ja näin se voi antaa evästä opintoihin jatkossa.

Moni meistä - niin kuin minäkin - puhuu alkoholismistaan, riippuvuudestaan, miltei kolmannessa persoonassa. Aivan kuin se olisi jokin itsemme ulkopuolinen mahtivoima ja paha, joka vain tulee ja ottaa tahtomme hallintaansa. Niin ylivoimaiselta vastukselta se tuntuu ja niin ristiriitaisella tavalla se saa meidät toimimaan: tekemään jotain sellaista itseämme (ja muita) vastaan, mitä emme itse tahtoisi. Itse olen halunnut raittiutta jo kovin pitkään. Se on ollut ongelmallista niin kauan kuin jokin minussa on silti halunnut yhä juoda. Riippuvuus on olemukseltaan tällainen. Minä en ole yhtä kuin alkoholismini, mutta alkoholismi on minussa.

Mielenkiintoinen vertaus siis tuo hyökkäävä käärme. Samainen mörköhän viettelee ihmisen myös muinaisessa syntiinlankeemuskertomuksessa. Jos luet sen, niin luepa käärmeen ja Eevan välinen keskustelu ja lue se nimenomaisesti alkoholistin näkökulmasta, kuvittele paholaiskäärme riippuvuudeksi, houkutuksia ja lupauksia kuiskuttavaksi kuningas alkoholiksi, ja mieti, löytyykö ihmisen reaktioista mitään tutun oloista :laughing: Entä sitten, kun kiusaus on voittanut? Ketä Eeva syyttää: itseään, joka söi “kielletystä puusta” vai käärmettä? :smiley:

Taitaa olla niin, että loppujen lopuksi, vaikka se alkoholinmörkö niin suurelta voimalta tuntuu, sitä joutuu tyytymään siihen ratkaisuun, että sekä ongelma että sen ratkaisu tapahtuvat itsessämme, omissa valinnoissamme, tekemisissämme ja tekemättä jättämisissämme. “Olin niin päissäni” on nyt viimeistään tehottomaksi ja turhaksi käynyt selitys. Yksin, itse ei tarvitse pärjätä, mutta itse pitää ottaa vastuu: kukaan ei voi sitä puolestamme tehdä. Tämä on sellainen juttu, jonka kohdalla joudun itse melkoiselle koetukselle juurikin siksi, että olen kyllä halunnut raittiutta noin periaatteessa, mutten tavallaan tarpeeksi: jokin osa minussa on yhä halunnut myös juoda.

Raittius ei pyydä vain puolia, se haluaa kaiken. Mutta elämä ei ole pelkkää sen pyörittelyä, juoko vai ei: elämä ei ole raittiutta varten vaan raittius elämää varten. Siksi on päästävä itse perille siitä, mitä elämältään haluaa, mitä tavoittelee ja mitä siltä olisi valmis myös toivomaan. Meikäläisten tapauksessa juominen estää sen kaiken: niin hävyttömän pieni, mutta akuutissa vaiheessaan suuri ja monimutkainen, tuhovoimainen juttu kuin pelkkä juominen!!

Tosiasia on, ettei viina pakota meitä pilaamaan koko elämäämme. Viinapullo, alkoholimainos, lauantai, kapakka… mikään noista ei pakota meitä juomaan. Olemassa olevina asioina niistä on yhtä paljon uhkaa ihmiselle kuin puhuvista käärmeistä: oleellinen ydin on itsessämme, se olemme me. Ja sieltä, mistä löytyy ongelma, löytyy myös ratkaisu. Mitä pitää tehdä, jos juominen on ongelma?

Pysytään tiellä :slight_smile:

50

Se olis taas viikko takana raittiutta. Viimeksi pääsin kolmeen viikkoon ja hiukan harmittaa että taas lähdettiin alusta. Mutta tällä kertaa viikkoja tulee aikas paljon enemmän, niin paljon etten niitä jaksakkaan laskea jossain vaiheessa, jossain vaiheessa ne muuttuu vuosiksi :smiley:
Tuntuu että nyt vasta olen todella tajunnut etten meinaa enään koskaan juoda, hyvässä mielessä siis… viimeksi taisi olla kokoajan se pieni ajatus takaraivossa että joskus viellä juon, nyt sitä ei ole, nyt ei ole sitä kiistelyä itsensä kanssa että voinko juoda vai en, nyt on vaan normaali olo, rauhallinen olo, elämässä on selvät sävelet eikä tarvitse hukata ajatustakaan juomisen miettimiseen, päätös on tehty.

Antabus on todella auttanut mua tässä asiassa. Tiedän että ilman niitä ei olisi tästä tullut mitään. Joka kerta olisin itselleni uskotellut ja selitellyt miksi voin juoda. Antabuksia syödessä ei ole mitään vaihtoehtoja, sitä vaan ollaan juomatta, jolloinka se juominen ei edes käy mielessä, se on itsestään selvää ettei voi juoda.
Täytyy vaan muistaa “robottimaisesti” se pilleri ottaa joka aamu, kertaakaan ei ole tarvinnut epäröidä että otanko vai en. Joten pakko sano että iso kiitos antabukselle :mrgreen:

Hukkaamani tavaratkin sitten löytyi poliisin huomasta, kaikki muu oli tallella paitsi kännykkä :unamused: Uuden jo kerkesinkin hommata ja kohta on vanha lukossa kun käyn rikosilmoituksen kanssa liikkeessä niin lukitsevat koko puhelimen, eipä ole sille varkaalle siitä paljon iloa :laughing:

Tiistaina olisi tiedossa laivareissu miehen ja vanhemman pojan kanssa. Kerran aikasemmin ollaan oltu tänä vuonna ja oli todella ihana reissu! Sanomattakin selvää että selvinpäin oltiin silloin ja niin nytkin :smiley: Mies saa kaljaa juoda jos tahtoo, se ei minua häiritse.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

51

Alku se on viikkokin ja viime kerrasta voi vain ottaa opiksi. Käytkö A-klinikalla säännöllisesti? Itseä kannattaa hoitaa nyt mahd. monipuolisesti ja koko ajan. Vaikeita paikkoja tulee, niihin on varauduttava ja niiden kanssa elettävä… paljon on työtä tehtävänä. Tärkeintä lienee kaikessa, että pidät tavoitteen ja tosiasiat mielessä, kuljet niitä kohti ja ne mielessäsi, vaikka mummoja sataisi. Tärkeintä on se, mitä teet nyt, tänään. Se, mitä on vuosien kuluttua, selviää sitten vuosien kuluttua :slight_smile:

Tsemppiä tähän alkuun! Ajallaan se, ettei “tavallaan ole vaihtoehtoja”, muuttuu elämäntavaksi, automaatioksi, ihan vain asiaksi muiden joukossa… lakkaat tarvitsemasta alkoholia, mutta vasta ajallaan. Niin kauan kuin jokin sisälläsi tarvitsee vähänkään alkoholia, tulee niitä tiukkojakin paikkoja, mutta silloin ovat aina olemassa ne apukeinot: sinulla tärkeänä Antabus, Plinkki, ehkä jotain muutakin. Näihin kannattaa nyt tarrata vielä suuremmalla innolla kuin aikoinasi pulloon :slight_smile: Ja mikäs on tarratessa, jos olo ja elämäkin helpottuvat, tulevat keveämmiksi, iloisemmiksi ja ehjemmiksi!

52

Kiitos Antiloopin paluu taas viisaista sanoistasi! A-klinikalla en käy, mielessä on kyllä ollut jos menis tohon naistenryhmään ainakin käymään et millasta se on… Olevinaan ei oo kerenny :unamused:

Kauheen flunssan iski sitten päälle :confused: Eilen tultiin laivalta ja sekin reissu meni vähän pilalle kun kipeäksi tulin.
Ajattelin kun kuljin siellä kaameen näkösenä et mahtaa ihmiset miettiä että onpa muijalla kova kankkunen :laughing: Särkylääkkeen jouduin hakemaan infosta ja sekin varmasti luuli et kankkunen meikäläisellä :unamused:
Paluumatka menikin vaan hytissä maaten…

Hakemaani kouluun en päässyt. Hakijoita 79 ja paikkoja 15… hain nyt sitten uudestaan tähän oman paikkakunnan kouluun joka alkaa marraskuussa. Periks en perkele anna! :smiley:

53

Yritäpä järjestää aikaa naistenryhmälle, Selene! Uskon vahvasti, että sinä hyötyisit siitä ja tuntisit sellaisen toiminnan jopa mukavaksi - senhän takia ihmiset käyvät ryhmissä ja A-klinikallakin, että saavat niissä asioitaan jäsenneltyä, kuormaansa puretuksi ja ylipäätään kirkastettua näkyään sen osalta, mihin he oikeasti kykenevät: pointti, joka monelle alkoholistille on kipeä paikka pohjamutiin vajonneen itsetunnon takia. Kyllä itseään kannattaa kehittää. Kouluun muuten ehtii tuonnempanakin: ota kouluksesi tällä hetkellä tämä itsesi hoitaminen! :slight_smile:

Lainasin tuon pätkän tekstistäsi, koska se paljastaa meille alkoholisteille niin kovin tyypillisen tavan peilata koko olemistamme ja olemustamme yksinomaan juomiseen. Sinä, Selene, kuvittelet muiden miettineen automaattisesti sinun olleen mahdollisesti darrassa - koska vain sinun omat ajatuksesi ovat niin fokusoituneet juomiseen. On tuttua minullekin! Entä, jos ne muut ihmiset ovat katsoneetkin sinua ja miettineet korkeintaan sitä, että “tuo on varmaan tullut kipeäksi” :wink: Kas kun “normaalia” ei ole se, että KAIKKI pyörii vain juomiseen liittyvien asioiden ympärillä - se on “normaalia” vain meille ja kertoo ajattelumme tavasta tässä vaiheessa, missä nyt elämme.

54

Kaksi viikkoa, ei mitään mielitekoja. Mä en ymmärrä miksi se on joskus muka ollut niin vaikeaa, olla edes yksi perjantai juomatta, nyt tuntuu että voin helposti olla koko loppuelämän juomatta! Mä en kaipaa, en tarvitse enkä halua alkoholia. Kaikki parhaat asiat mun elämässä on tapahtunut selvinpäin, kaikki huonoimmat humalassa.

Oon nähnyt unia, taas viimeyönä, painajaista. Mä olen menossa juomaan, en halua mutta mun on pakko, joku pakottaa, olo on ihan kamala! Ihankun en itse voisi hallita sitä! Mua hirvittää, itkettää, oksettaa ja silti mä olen vaan menossa juomaan… kummallista… Mä herään ja oon viellä hiukan paniikissa kunnes tajuan sen olleen unta ja oon maailman onnellisin!

Miten joku asia jota ei ennen pitänyt niin isona ja vakavana onkin nyt todella vakava asia, niin vakava ja pelottava että siitä näkee painajaisia.

Toi on myös hyvä, noi painajaiset, se on muistutus siitä tunteesta joka on seuraavana aamuna ja aina kun herää painajaisesta on niiiin kiitollinen omasta raittiudesta!

Ihanaa viikkoa muruset! :slight_smile:

55

Se on sitä siksi, että sinä olet herännyt unestasi ja teet nyt tuttavuutta todellisuuden kanssa. :slight_smile: Painajaiset auttavat todellakin pitämään realiteetit mielessä, mielesi työstää asioita nyt kovasti.

56

Kolme viikkoa :smiley:
Kaikki mennyt hienosti, paljon on tullut puhuttua tästä riippuvuudesta muiden kanssa. Oon ihmetellyt sitäkin että miten ihmeessä on ollut varaa moiseen elämäntyyliin :open_mouth: Tai no eihän sitä olekkaan ollut varaa, velkoja kertyi ja luottotiedot meni. Velkatilanne on nyt onneksi nolla, mutta luottotietojen takaisin saamisesta on turha unelmoida viellä pitkään aikaan…
Mä olen nyt joka päivä miettinyt sitä kuinka onnellinen nyt olen! Aina olen ollut positiivinen mutta nyt se on ihan joka päivästä ja melkeen kokoaikaista. Mulla on ihana elämä ja mä en todellakaan tahdo sitä pilata jollain niinkin typerällä asialla kuin alkoholi! Se entinen elämä oli olevinaan hauskaa ja kivaa mutta se ei todellakaan sitä ollut! Kyllä tällä raittiilla elämällä on paljon enemmän annettavaa :smiley:

Terveellisemmät elämäntavat on nyt muutenkin aloitettu. Paljon liikuntaa on tullut harrastettua ja samoin ruokavaliota oon pistänyt uusiksi, meikäläisellä kun olis tota painoa pudotettavana jonkin verran :unamused: Hyvin on uusi elämä siis lähtenyt alkuun ja toivottavasti siinä myös pysytään, ihan kaikilla osa-alueilla!

57

Hyvältä kuulostaa, Selene! :slight_smile: Jo hyvinkin pian pääset juhlimaan raitista kuukauttasi ja se on riippuvaiselle erittäin kova suoritus, hyvä pohja jolta ponnistaa!

Hyvä, että puhut asiasta avoimesti ja että sulla on elämässäsi luotettavia yhteyksiä. Juomista voi raahata mukanaan salaa ja sisällään jonkin aikaa, mutta raittius perustuu rehellisyyteen ennen kaikkea itseä kohtaan ja myös toisia. Vain sillä tavoin voi kasvaa yksi Selene, jolla on yksi mieli, sielu ja julkisivu aina ja kaikkialla ilman, että roolia pitää vaihtaa tilanteen mukaan. Päihderiippuvaisen elämä on raskasta jo siksikin, että siihen liittyy jatkuva sovittamattoman ristiriidan kanssa eläminen: yhtäältä haluaisi elää täysillä ja vapaata elämää, toisaalta se ainut hallittu yrittämisen keino johtaa vain häpeään ja itseinhoon. Joku on kirjoittanut, että “luulin elämänjanoani janoksi ja join viiniä”. Niinpä, juomisella yrittää moni saavuttaa jotain aivan muuta kuin humalaa ensinkään: sillä yritetään saavuttaa tasapaino, jota muuten ei ole, mutta joka selvästi on alkanut sinullekin raottaa omaa luonnettaan. Se, että tuntee itsensä onnelliseksi tavallaan koko ajan, johtuu raittiudesta: se ei ole häiriötila.

Meidän on tässä vain opeteltava tosiasioita. Yksi tärkeä on se, että koko korttitalo sortuu tasan siihen paikkaan, kun ryystämme sen ensimmäisen suullisen. Se on pienestä kiinni eikä sille mitään voi. Alkoholi on todella typerä valinta, kun vaihtoehdot ovat huonoimmillaankin paljon parempia kuin se.

58

Iiiiiiihanaa sunnuntai aamua rakkaat plinkkiläiset :smiley:

Tiiättekö et se ois kuukausi takana nyt! Kyllä olen nyt ylpeä itsestäni ja onnellinen!

Oikeastaan tää alkaa olemaan ihan normaalia jo, enään ei tarvitse kummastella jokaista selvää viikonloppua vaan se on ihan normaalia nyt. Mä en edes muista ottaa joka päivä antabusta, nytkin viimeksi ottanut torstaina, en siis meinaa niitä viellä lopettaa, otan ainakin pari kertaa viikossa, ihan varmuudeksi, vastahan tässä ollaan kuitenkin niin alussa ja edelleen on pelko retkahduksesta vahvana mukana.

Toissapäivänä saatiin taas perheenlisäystä, eli aikasemman pennun veli muutti jengiin mukaan, nyt sitten kaksi 5kk koiranpentua pitää meikäläisen aika kiireisenä, eihän tässä edes kerkeis ryypiskellä :laughing:
Eli elämä menee nyt koirien, lasten ja liikunnan parissa, tuo laihdutusprokkis on hyvin lähteny käyntiin. Tarkkailen kaloreita ja liikun paljon. Ens viikolla olis tarkoitus aloittaa salilla käynti. Mä en ole ikinä ollut mikään kotona nyhjääjä, tykkään että on paljon tekemistä arkisin, viikonloppuisin myös mutta hiukka rauhallisemmin.

Toivottavasti en kehitä jotain muuta riippuvuutta tähän tilalle, sitä on tullut paljon mietittyä, mulla kun on tapana jäädä kaikkeen koukkuun :unamused: tupakka, ruoka, alkoholi, tatuoinnit… kai se seuraavaksi on tuo liikunta, mut hyvähän se on jos pysyy järkevissä mitoissa. Ja itsekuri mulla on maailman huonoin!! :unamused:

Mutta nyt ei muuta kun reipasta sunnuntaita kaikille ja raitista ennenkaikkea!!

59

Hienoa Selene, onnittelut ensimmäisestä kuukaudesta! Minusta kuukausi on iso kilometripylväs tällä matkalla. Silloin alkaa olo pikkuhiljaa tasaantua ja raittiudesta on tullut rutiinia. Pelko päätöksestä alkaa hellittää. Monta viikonloppua ja tylsähköä iltaa on tullut oltua selvinpäin. Hyvin on sinulla lähtenyt!

Sinulle kovasti tahdon voimaa ja viisautta toivottaen!

60

Erittäin jees, Selene! Nyt on hyvä pohja jo alla! Kannattaa ehkä kuitenkin pitää Antabukset käden ulottuvilla ja varautua siihen, että tiukkoja paikkoja tulee. Puhuvat, että ensimmäiset 6-8 kuukautta olisivat niitä kriittisiä ja siihen varaudun ainakin itse. Jos en muuten, niin varautuneena siihen, että varaudun :slight_smile:

Tie on pitkä, mutta vie eteenpäin niin kuin jo kuukauden kohdalla voi huomata!