Uusi jännä elämä…
Tänään otettu ensimmäinen antabuspilleri ja fiilis on luottavainen.
Jaa mie vai? Nooh, ikää on 28 ja viikonloppuryyppäystä takana noin 10v, pois suljetaan raskausajat, juu kyllä! kaksi lasta löytyy ja aviomieskin viellä.
Mä mietin usein ennen tätä et enhän mä mikään alkoholisti ole, mä juon vaan kerran viikossa! Kunnes asiaa sitten alko tarkemmin pohtimaan, mä juon niin kauan et joko loppuu rahat tai jalat, teen kaikkea typerää mitä en vois kuvitellakaan selvänä tekeväni! Ennenkaikkea et en oo voinut kuvitellakaan perjantaita ilman känniä!
Herään lauantaina päivällä ja olen edelleen kännissä, rapula kestää sen kolme päivää, morkkis on kamala ja kuljetaan häveten pää kumarassa.
Mun isä oli alkoholisti ja sehän sen sit lopulta tappokin. Mun isänisä oli myös alkoholisti. Miehen isällä sama kohtalo kun mun isällä. Mä tunnen paljon alkoholisteja, ne on joko raitistunut tai kuollut, se kertoo jo aika paljon…
Sen takia sitä kai osas “jo” tässä vaiheessa apua hakea kun tiesi et siinä on kaks vaihtoehtoa.
Mä olen todella kiitollinen ja yllättynyt kuinka nopeasti ja helposti sain apua! Maanantaina sitä hain, kävin klinikalla ja tänään sain lääkkeet. Tarkoitus olisi viellä käydä ryhmässä juttelemassa.
Tervetuloa mukaan, Selene!
Hienoa, että olet herännyt asian vakavuuteen jo tuossa iässä. Kaikkea ei tarvitse kokea oman kantapään kautta, olisi hienoa jos meidän kantapäänsä mustiksi kolauttaneiden kertomukset olisivat matkallasi avuksi
Joka Pe&La gänäs on se alkoholismin alkupää. Suomessa on sitkeässä uskomus että ihminen voi ryypätä joka Pe&La kännit ilman että se aiheuttaa ongelmia. Mutta totuus on se että tuosta se juuri alkaa. Nykypäivän Lasol/Sinol/Marinol -mies oli 10-20v sitten kova viikjonloppubailaaja. veti ykköset päälle ja tukkaan geelii ja painui yökerhoon votakoita jahtaamaan. nyt liikkuu pissit ja kakat housus pitkin kylänraitteja…
Monet puhuvat pohjalla käymisistään ja useat heistä vielä siitä, miten tuolla pohjalla on eri ihmisten kohdalla aivan erilainen tasonsa, ehkä jopa koko luonteensa. Eihän alkoholismi katso ikään, naamaan, sukupuoleen, koulutustaustaan eikä asemaan yhteiskunnassa ynnä muuhun. Tuskinpa täälläkään kirjoittelee moni kaduilta, roskiksista taikka siltojen alta - mutta oman pohjansa on varmasti moni jo löytänyt ja sinä omasi.
Ehkä pohjalla käyminen onkin juuri havahtumista, heräämistä jostain omasta luulostaan. Sinäkin puhut asiasta siihen tyyliin kuin ongelmasi tunnistautuminen olisi suorastaan yllättänyt sinut aluksi. Tottahan on, että alkoholi voi olla ongelma niin monella eri tavalla. Itse tunnen miehen, joka ehti juoda 30 vuotta ja sen mukana esim. talonsa ja perintönsä. Kerran meni parissa kuukaudessa hänen kertomansa mukaan 38 000 markkaa (se oli sitä aikaa se) ja toki siihen sisältyi ruokajuomien lisäksi muut aiheutuneet edustuskulut. Tunnen myös naisen, joka alkoi nukahtamisvaikeuksiinsa juoda siiderin taikka kaksi aivan joka ilta - ja hän joutui lopettamaan sen ja etsimään varsinaiseen ongelmaansa toimivampia ratkaisuja. Molemmille on yhteistä se, että heidän ongelmakseen muodostui alkoholi - ja se, että he ratkaisivat sen.
Laaja on tämä haarukka, jonka me erilaiset ihmiset joka tapauksessa muodostamme. Minä olen tavallaan vanha tapaus tällä foorumilla, mutta olen tullut takaisin ja siihen on kaksi syytä: en voi edelleenkään juoda ja kun en voi, tartun siihen, minkä tiedän kohdallani toimivan; siksi Plinkkiin
Tosiaan unohtu kertoa että ennen tätä kokeilin josko osaisin juoda “sivistyneesti”. Oon koittanut etten juo viinaa, mietoja vaan, ei onnistunu, kummasti se viinalasi aina eksy käteen. Oon koittanut et juon vaan kaks kertaa kuussa, ei onnistu, torstaihin asti voin vakuutella etten perjantaina juo, kunnes se perjantai aamu valkenee ja ekana mielessä et bilettää pitää päästä!
Ei oo väliä onko rahaa, sitten sitä lainataan vaikkei ole tietoa pystyykö takasin maksamaan. Luottotiedot jo mennyt tän takia kun vippiä piti ottaa et pääsee bailaamaan ja eihän niitä takasin pystyny maksaa…
Oon satuttanu itseäni ja muita kännissä, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Jalka leikattu kaksi kertaa kännisekoilujen takia ja rannetta tikattu umpeen
Niin sitä pitää. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihmiset jotka myöntävät, että eivät pärjää ilman apua tuon viinan kanssa, ovat kovia jätkiä(sukupuoleen katsomatta). Kaikista nimittäin ei siihen ole. Oli se apu sitten kirjoittelua tänne, Antabusta tai ihan mitä vaan. Ei muuta kuin pää pystyssä ja selvinpäin kohti uusia seikkailuja
Kyllä se nyt Selene on niin, että tässä on kans monet kerrat kokeiltu sitä sivistystäkin Mutta eihän se niin mene! Ja mitä alkoholistien aivotoimintaan tulee, itse kyllä tunnen oikeastaan vain voittopuolisesti hyvin fiksuja alkoholisteja. Jos meissä jotain yhteistä on, niin ehkä se, että useimmat ovat tietyllä tavalla jotenkin herkkiä - siis herkkiä elämälle ylipäätään, ei vain yliherkkiä ja allergisia alkoholille.
Okei, tämä oli aikamoinen yleistys, mutta kun omaa tuttavapiiriäni arvioin, niin useinta tuntemaani alkoholistia tekisi mieleni luonnehtia juuri noin.
Mitä ongelman kanssa elämiseen tulee, vain juodessaan tarvitsee hävetä. Minulla on vahva tunne siitä, että riippuvuutensa kampittavalla taasen on aika paljon, mistä olla ainakin sisäisesti ylpeä.
Mä olen avoimesti kertonut tästä mun ongelmasta ja siitä että nyt syön antabusta, sanoin ettei mulla ole mitään hävettävää tai hävittävää, ne joilla on ongelmia tän mun ongelman kanssa, se on niiden ongelma sitten, ei mun ja sellasia ihmisiä en tarvitse mun elämään.
Omasta puolestani haluan toivottaa sinut lämpimästi tervetulleeksi tälle taipaleelle kohti tasapainoista elämää. Kärsivällisesti päivän kerrallaan yhdessä tässä matkaten, säästymme molemmat siltä surulliselta kohtalolta, jonka meidän molempien isät valitettavasti tämän sairauden kohdalla joutuivat kokemaan. Samalla estäen sen, ettei omat lapsemme joudu samalla tavoin seisomaan vanhempansa haudalla surren tämän sairauden tappavaa ominaisuutta. Annetaan lapsillemme raitis vanhempi, päivän kerrallaan opetellen sitä itse.
Voimia taipaleellesi. Toivoa matkallesi. Täältä niitä molempia annetaan jokaiselta jokaiselle, ilmaiseksi roppakaupalla.
Selene, sellaistakin voit miettiä, että säästät 200 000 euroa, jos et dokaa seuraavia 20 vuotta.
Plus mielenterveys ja terveys, mahdollisesti myös joku lapsi ei kuole auton yliajamana.
Mutta noi toki unohtuu yleensä kun tulee terassikelit päälle.
Eihän se pari olutta nyt voi olla niin vakavia… niin se sairas mieli väittää. Se on valetta. Ensimmäinen
kulaus on äärimmäisen vakava. Toinen on miltei kohtalokas.
Alkoholismi on vakava, kuolemaan johtava sairaus. Se myös pyrkii kieltämään itsensä.
Ensimmäiset kaksi viikonloppua ovat vaikeimpia, sen jälkeen alkaa helpottaa.
Se todella pyrkii kieltämään itsensä, siinä sen pirullisuus juuri on. Välillä joutuu elämään sellaisenkin TUNTEEN kanssa, jonka vallassa ei tunnu olevan mitään muita mahdollisuuksia kuin juoda: kaikki tiet näyttävät vievän Roomaan, jossa orgiat ovat huipussaan. Miten sen tunteen kanssa silloin eletään muuten kuin teippauttamalla itsensä lavitsaan kiinni ja puremalla puukalikkaa?
Ei välttämättä mitenkään muuten, mutta se on sentään vaihtoehto ja mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin se ensimmäinen kulaus. On kiellettävä sisäistä saatanaansa kieltämästä itsensä, tai mikä ikinä onkin. Mutta ehkä ne hetket ovat niitä ääritilanteita, jotka aikansa koulivat. Ne kyllä jäävät taakse, eivät ole lopullinen kohtalo.
Jos aiot tehdä tuollaisen lavitsan itsellesi, tee samalla toinenkin, maksan tuosta riihikuivaa rahaa!
Mitä mieltä olet Antilooppi siitä ajatuksesta, että niin kauan kuin ikään kuin pidän ajankohtaisena ajatusta,
että TÄNÄÄN oikeasti voin langeta, niin sitä kautta pystynkin olemaan raittiina, koska pelkään sitä, että
voin langeta? Ja kun ko. asia alkaa painua unholaan, jättää sen nyt-hetkessä elämisen, ja alkaa pyöriä
monet tulevaisuuden huolet ja menneisyyden tuskat päällimmäisinä, niin sitten pari olutta tuntuukin jo
hyvin helpottavilta…
Ensimmäinen perjantai-ilta piiiiitkään aikaan kun olen tähän aikaan selvänä, normaalisti olis mukava nousuhumala päällä. Mä en ole viellä edes kerennyt ajattelemaan koko asiaa ennen kuin nyt kun istuin tähän koneen ääreen… oishan se mukavaa joo, se ihana humaltumisen tunne, jännitys siitä ettei tiedä mitä ilta tuo tullessaan… Sitten taas toinen puoli, ihanaa herätä aamulla ilman krapulaa, ilman morkkista, ilman vitutusta että taas meni 100 euroa niin että holahti ja ennenkaikkea ylpeänä itsestäni!!
Tsemppiä Selene, huomenna olet iloinen kun olet päässyt yhden “perjantain”
käytyä läpi raittiina. Ei jälkiseuraumuksia ja krapulaa.
Viikonloput ovat aluksi vaikeita mutta se helpottaa, päivä kerrallaan, viikko kerrallaan,
viikonloppu kerrallaan. Kannattaa, suosittelen.
Mahtavaa! Aamulla oli niiiin hyvä fiilis kun silmät aukasin! Tupakalle, suihkuun ja aamukahvi, fiilis on mahtava!! Mitä mitä! tän piti olla vaikeeta, nyt on jossain jotain häikkää, kohta joku mörkö hyppää puskan takaa
No voi hypätä, mutta tämäkin kuuluu kuvioon: onnistuminen, ilo, rauhoittuminen, uuden löytäminen, voimien palautuminen, itsetunnon ja -luottamuksen koheneminen, elämän uusiutuminen, aikuistuminen… Onhan tämä välillä vaikeaa ja raskasta, mutta kelaa näitä aamuja… Niiden puolesta voi välillä vähän purra huultaankin
Mutta eihän se niin mene! Ja mitä alkoholistien aivotoimintaan tulee, itse kyllä tunnen oikeastaan vain voittopuolisesti hyvin fiksuja alkoholisteja. Jos meissä jotain yhteistä on, niin ehkä se, että useimmat ovat tietyllä tavalla jotenkin herkkiä - siis herkkiä elämälle ylipäätään, ei vain yliherkkiä ja allergisia alkoholille.
