Tuneethan ne meitä holisteja pyörittää. Ei sillä ole väliä, millaista elämämme tapahtumat ovay, omasta tunne-elämästämme riippuu se, miltä raittius tuntuu.
Minä koin kauheimmat tunnemyrskyt, raittiuden alussa, isäni ja parhaam ystäväni itsemurhien kautta. Nuo menetykset sysäsivät minut tutkimusmatkalle itseeni, lähinnä siitä syystä, kun huomasin käyneeni jo aikaisemmin läpi yhtä voimakkaita tunteita, huomattavan paljon pienimmistäkin asioista. Aloin pohtien kirjoittaa ja puhuen prosessoida sitä, mistä syystä reagoin tunnetasolla niin voimakkaasti kaikkeen. Tänään tunne-elämäni on tasoittunut huomattavasti, joten sen myötä on poistunut tarve paeta noita ylivoimaisen tuntuisia tunnetiloja mihinkään riippuvuuksiin. Siinä on minun koetinkiveni tänään. Elänkö raittiina, tasaista hyvää elämää vai hankinko itselleni riippuvuuksiin palaten helvetilliset tunnemyrskyt, jotka kohdallani aiheuttaisivat ennenaikaisen tuhoutumisen.
Juu, ei kannata niitä riippuvuuksia alkaa itsessään enää herättelemään. Elämä tasoittuu kyllä, mutta toki se tuo aina tullessaan myös niitä kimurantteja paikkoja. Siksi itsensä hoitaminen hyväksi havaituilla keinoilla - Kaaleppisella ja minulla myös tuo kirjoittaminen näyttää toimivan - on tärkeää aina, vaikkei juominen olisi ollut kuvioissa enää vuosiin. Kokemusta on siitä, miten käy, jos sitä hairahtuu itsensä unohdettuaan leikkimään tulella. Mikä ikinä on se riippuvuuden mekanismi kaikkine salaisuuksineen tuolla minunkin päässäni, ei se sieltä katoa. Se vaikenee ja jättää rauhaan ajallaan, mutta mihinkään se ei sieltä häviä. Joskus olisin voinut lisätä tähän, että “valitettavasti”, mutta jos asiaa aivan rehellisesti tutkii voi kysyä, mitä valitettavaa siinä on, ettei “voi” juoda? Mitä siinä muka häviää? Ei yhtään mitään, ei tämä maailma viinalla pyöri.
Selene, ihmettelit sitä, kuinka helppoa olikin olla ilta raittiina. Niin se onkin. Mutta vanhat tavat istuvat lujassa. Sillä tavalla se viinapiru vaanii vanhoissa rutiineissa, että on helppo lipsahtaa elämäntavoiltaan väärille raiteille. Siksi pitää olla koko ajan varuillaan ja muistaa, että juoppo ei voi juoda. Minä kuulun niihin, joille täysin raittiina oleminen on varsin helppoa. En tunne minkäänlaista viinahampaan kolotusta enkä vähintäkään viinanhimoa. Tiedän, että jos juon pari lasillista, niin taas mennään. Minä en halua juoda vain vähän. Siksi minusta ei koskaan voi tulla kohtuu käyttäjää.
Miksi sitten join, jos minun on helppo olla juomatta? Sanopa se. Ehkäpä kuvittelin, että viina kuuluu siihen elämäntapaan, joka minulla on. Ainakaan en ymmärtänyt olevani alkoholiin koukussa, ennen kuin addiktio oli jo kehittynyt. Olin pösilö. En tajunnut, kuinka mukavaa raitis elämä on, koska en aikuisiällä monta päivää selvinpäin ole viettänyt. Luulin, että kaikki ystäväni juovat (oikeasti osa ei juo juuri lainkaan, osa juo jonkun verran eikä kukaan ystävästistäni juo yhtä plajon, kuin minä join). Oin niin tyhmä, että kuvttelin, ettei alkoholi tee minusta alkoholistia. Kaipa ne syyt jotain tuollaisia ovat. Ehkä nuorempana kuvittelin olevani jotenkin retee juodessani paljon. En tiedä.
Onnittelen, että olet huomannut oman ongelmasi noin nuorena. Varmasti on helpompi ryhtyä raittiiksi ennen kuin alkoholi on syövyttänyt pään ja selkärangan.
Arvatkaa mitä… mä kävin eilen baarissa No tietysti selvinpäin! Oli jopa mukavaa! eikä tullut yhtään sellanen vitutus et oispa itekkin kännissä, ennemmin päinvastoin, olin tyytyväinen etten ollut yksi niistä kännisistä! Mietin et luoja miltä se meikäläisenki touhu on mahtanut näyttää Näistä ihmisistä kuitenkin suurin osa oli ihan normaalissa humalassa ja jo se näytti typerältä, saatika sitten meikäläinen joka on aina ollu sellasessa kaatokännissä et hyvä kun pystyssä pysyy… huhhuh…
Meinaan kyllä jatkossakin käydä toisinaan, oli mukavaa olla parhaan kaverin kanssa joka sekään ei juo alkoholia nykyään, pelata bilistä ja jutella kaikesta, ihan mahtavaa!
Ihanaa, krapulatonta sunnuntaita kaikille muruille!
Kiitos samoin! Kiva kuulla, että olosta saattoi nauttia tuollaisessakin ympäristössä! Itselleni kävi taannoin niin, että kun aloin raitistella, jäivät kaikki baarit saman tien pois kuvioista. Tosin, olin juonut 2-3 pääsääntöisesti vain kotona piilossa - eikä minulla silloisiin kapakoihin paljoa asiaa ollutkaan. Syyt olivat ne, jotka sinullekin ovat humalakäyttäytymisestäsi tulleet tutuiksi No joo, joka tapauksessa, ne jäivät ja lopulta lakkasivat kiinnostamasta kokonaan. Sitä vain tulee ajallaan niin paljon kaikkea muuta ja uutta tilalle. Välttämättähän näin ei tapahdu, mutta minulle tapahtui.
Nykyään kaipaan sitä olotilaani, jossa minulle on aivan se ja sama, miten muut juovat: se ei hetkauttanut minua mihinkään suuntaan, en peilannut omaa itseäni sen kautta.
Eka selvä viikonloppu takana, viimesin oli…en edes muista
Ei mitään ongelmia, tekemistä oli kyllä sen verran paljon ettei asiaa kerennyt pahemmin edes miettimään.
Antabus ei ole aiheuttanut muita sivuvaikutuksia kun väsymystä. Oon kyllä huomannut että oon normaalia rauhallisempi ja vaisumpi, en tiedä mistä se johtuu, hyvä fiilis mulla on kuitenkin kokoajan, eli mitenkään masentunut en ole… Olenko sisäisesti saanut jonkinlaisen rauhan.
Mullahan toi juominen taisi oikeestaan sillon revetä käsistä kun aloin parantua paniikkihäiriöstä ja otin elämän motoksi “eletään vaan kerran ni eletään se täysillä” joka siis meikäläisellä tarkotti armotonta bailausta Meinasin vissiin et koskaan ei tiedä millon sen lusikan heittää nurkkaan ni nyt pitää juhlia kun huomenna kuolis… No tätä menoa se varmaan olis joskus toteutunut jos en olis jotain asialle tehny…
Oon ruvennu lukemaan paljon ja kattelemaan leffoja, ennen ei muka ollu aikaa kun kokoajan ihme rauhaton olo. Nyt on menossa Nikki Sixx, heroiinipäiväkirja ja tarkotus olis tilata Juhani Seppäsen selvästi juovuksissa.
Mä taidan olla rakastunut, rakastunut tähän mun uuteen elämään.
Kuulostaa hyvältä, Selene! Mehän voisimme useampikin ottaa ohjenuoraksemme tuosta motostasi, että kerran täällä vain eletään, eletään se sitten aivan täysillä. Itse tunnen, että täyteen vauhtiin pääsemisestä en voi kuin haaveilla juodessani Veli Garde puhuu lievin ilmauksin raittiista, täydestä elämästä kutsuen sitä seikkailuksi
Toinen viikonloppu selvyyttä Eilen en tainnut edes tajuta että on perjantai! se normi kännienvetopäivä. Käytiin eilen miehen kanssa ottamassa tatskat, miehelle eka ja mulle kuudestoista :mrgreen: Toistemme nimet tatskattiin käsiimme, hullua joo mut sitähän me ollaanki
Tänään sitten nuorimmaisen synttärit! 2v tulee plakkariin pikkumiehellä, joten siivotessa mennyt tämä aamu ja klo 15 alkaa sitten “bileet”
Moni tuttu, ystävä ja veljet menossa tänään “puistoilemaan” eli istumaan puistoon iltaa ja kittaamaan alkomaholia, kieltämättä miettinyt et voi perse kun haluis itekkin mennä Mutta, mä korjaan tilanteen vetämällä itteni ähkyyn kaikkia herkkuja ja koomailen loppuillan sohvalla
Saatan jossain vaiheessa siirtyä vähentäjiin. Tässä on keskusteltu siitä että jos kerran parissa kuussa joisin… Eli kaks viikkoa ennen jätän antabukset, käyn bilettämässä ja alotan taas antabukset parin päivän päästä… voikohan toi onnistua… No sitähän ei varmaan tiedä kun kokeilemalla, eli voi olla et palaan sitten takasin jossain vaiheessa… who knows
Kokeilla voi ihan mitä tahansa, omalla vastuulla. Minusta tuo kuulostaa vain niin perityypilliseltä juomisen petailulta ja sen itselleen selittämiseltä ja oikeuttamiselta. En oikein usko ihmeisiin näissä asioissa. Kannattaa ainakin pitää itselle pikku puhuttelu ja pohtia, oletko saanut Antabukset jatkaaksesi juomista “kontrolloidusti” vai lopettaaksesi juomisen, jolla tuhoat itseäsi, omaa ja toisten elämää.
Dave puhui asiaa, Selene. Haluatko sitten taas pitää kaksi viikkoa morkkista pankkitili tyhjänä, juodaksesi jälleen pääsi täyteen ja jalat altasi.
Mikä tässä muuttui?
Voi siellä puistossa istua ilman kännäämistäkin. Etsi vain selvempää seuraa ja ota ne ruoat mukaan. Picnic josta lapsetkin voivat nauttia.
Arvaanko oikein, jos kuvittelen että mies on sitä mieltä, että joskus voi ottaa?
Niin tai näin, toivon että löydät itsellesi parhaan tavan olla ja elää!
Miksi ajattelet vapaaehtoisesti luopua jo saavutetusta asemasta. Minusta tämä kuulostaa siltä kuin olisit luovuttamassa ennenkuin olet kunnolla aloittanutkaan! Sorry jos on liian suoraa tekstiä,mutta tätä linjaahan käsitin Sinun arvostavan. Pysy remmissä vaan-itse olen jo lyhyenkin ajan jälkeen saanut paljon tukea ja hyvää peilausta omille- usein liian monimutkaisille-ajatuksilleni!
cricket: Arvaat väärin, kyllä se olin minä joka asian otti puheeksi.
Kolmas viikonloppu selvyyttä, tuntuu hyvältä. Elämä on muuttunut paljon ja olen entistä varmempi että mun elämä ei palaa siihen entiseen, se ei ollut hauskaa, hienoa, kivaa, mukavaa, se ei ollut mitään kun itsensä tuhoomista.
Mä en meinaa olla raitis loppuelämää, mä meinaan viellä juoda, kerran parissa kuussa? ehkä harvemmin, en tiedä, mutta en useemmin ainakaan.
Mä olin varmaan unohtanu miten “normaali” ihmiset toimii, ne jotka ei juo joka viikonloppu, miltä se normaali elämä tuntuu. Mietin silloin usein et kuin joku voi olla juomatta joka vkl, sehän on tylsää! Mut ei se oo! Se on ihanaa!! Tuntuu hyvältä olla “normaali”.
Meidän perhe sai perheenlisäystä karvasessa muodossa keskiviikkona Ihana karvainen koiranpentu! Elämää täynnä, iloinen, vilkas, pehmeä ja suloinen. Meillä on ennestään jo kolme kissaa ja nyt sitten kaksi koiraa, eipähän tarvitse tämän lauman kanssa miettiä mihin aikansa kuluttaa
Perjantai… oli ja meni, ei selvänä… Edelleen kauhee vapina, morkkis, tavarat kadoksissa, muisti kadoksissa… ei tässä ollu taas mitään järkeä… ruhjeita jaloissa ja käsissä… fyysisellä kivulla ei ole väliä… henkinen olo on kaikista pahin!
Koitan selvittää ajatuksia ja palaan sitten takaisin…
Pää on täynnä ajatuksia, itseinho on taas huipussaan. Mut pääasia on se että ainakin tuli se selväksi etten voi todellakaan juoda! koskaan! Kai se sitten on niin et jokaisen alkoholistin on joskus ratkettava. Oikeestaan tää oli hyvä juttu, nyt on ainakin täysin selvää miten mun pitää toimia, eikä kuvitella että osaisin/voisin juoda joskus.
Huomenna jatkan taas antabusten ottamista ja tällä kertaa en suunittele taukojen pitämistä. Tänään en viellä uskaltanut ottaa, olo sen verran hutera viellä.
Illalla lähden metsästämään hukkuneita tavaroita Toivottavasti löytyy! kännykkä, lompakko, koko laukku siis hävyksissä tähän hymiö joka hakkaa päätä seinään
Varmasti kestää aikansa että itselleni voin anteeksi antaa… Sitä odotellessa…
Asia tuli sitten selväksi ja tulevaisuus on valoisampi. Ainakin on yksi päämäärä tiedossa. Pieni morkkis on toki paikallaan mutta älä jää siihen turhan pitkäksi aikaa. Eteenpäin elävän mieli.
Toivottavasti laukku löytyy, eikä kovin kauheita kertomuksia.
No tietysti selvinpäin! Oli jopa mukavaa! eikä tullut yhtään sellanen vitutus et oispa itekkin kännissä, ennemmin päinvastoin, olin tyytyväinen etten ollut yksi niistä kännisistä! Mietin et luoja miltä se meikäläisenki touhu on mahtanut näyttää 
Näistä ihmisistä kuitenkin suurin osa oli ihan normaalissa humalassa ja jo se näytti typerältä, saatika sitten meikäläinen joka on aina ollu sellasessa kaatokännissä et hyvä kun pystyssä pysyy… huhhuh…
Meinasin vissiin et koskaan ei tiedä millon sen lusikan heittää nurkkaan ni nyt pitää juhlia kun huomenna kuolis… No tätä menoa se varmaan olis joskus toteutunut jos en olis jotain asialle tehny…
Veli Garde puhuu lievin ilmauksin raittiista, täydestä elämästä kutsuen sitä seikkailuksi 
Mutta, mä korjaan tilanteen vetämällä itteni ähkyyn kaikkia herkkuja ja koomailen loppuillan sohvalla 