Keskittymällä ensisijaisesti omaan hyvinvointiisi, selviät kyllä ja keksit uusia apukeinoja. Luota vahvasti itseesi. Olet se ensimmäinen ja tärkein henkilö elämässäsi.
Ei joka päivä ole onnea ja euforiaa kenelläkään. Itellä ne on joskus tosi lyhyitä hetkiä, mutta ne auttaa kohtaamaan sen kurjemman ajan.
Mullakin tulee viini vielä joskus ajatuksiin ja puntaroin sitä juomista. Ajattelen sitä pahaa mieltä ,mitä sillä aiheuttaisin lähimmilleni. Itseltäni se veisi tämän terveemmän, iloisemman oloni ja hetkessä elämiseni. Alkoholin tuoma hyvä fiilis on valhetta, joka katoaa heti laskuhumalassa.
Sinnitellään vaan päivä kerrallaan kohti kesää. Koetaan sen tuomat elämykset selkein mielin nauttien.
Aina löytyy aihetta kiitollisuuteenkin
Olo kuin nuorallatanssijalla, sanoit toisessa ketjussa.
Kävin eilen sirkus-esitystä katsomassa. Kiva harrastus nuorilla. Katsomo oli aivan täys. Etupäässä sirkusporukan lasten ja nuorten vanhempia ja muita sukulaisia. Oman pojan tytär sielä myös joitakin temppuja teki. Nuorallatanssijoita oli myös ja yksi putosi. Ei hätää, hän alotti uudelleen ja hyvin meni.
Tehdään mekin samoin. Jos tulis joku epäonnistuminen, jatketaan taas yhtä kokemusta rikkaampana miettien, miten onnistua paremmin.
Ryhmän loppuminen osaltasi painaa mieltäsi kovin. Kuten @Metsanpoika sinulle vastasi. Syksyyn on vielä aikaa. Nauti niistä hetkistä sen porukan kanssa. Muista, että Sinä olet ainutlaatuinen.
Monia muita ryhmiä on. Kun toinen ovi sulkeutuu, toinen avautuu ja jännittävää, mitä sen oven takana oleva tuo elämääsi.
Viisi kuukautta sitten tein päätöksen, jota en ole katunut. Kännikorkki meni kiinni. Helppoa? Ei! Mutta ehdottomasti paras tekoni tälle vuodelle. Ei oikein sanoja nyt löydy, miten tätä kuvaisin. Ei ole voittajafiilis, mutta olen tyytyväinen, että olen pysynyt päätöksessäni. Viikottain tulee edelleen tilanteita, jolloin ajattelen, että nyt lähtee. Mutta ei ole lähtenyt. Onneksi.
Hienoa että korkki pysyy kiinni. Luin aiemmista kirjoituksista kun joku kirjoitti että lääkäri oli sanonut kuinka aivoihin jää muistijälki alkoholista, päihteistä, ja se virkistyy heti kun ottaa. Näin minullekkin on sanottu ja ole sen jossain lääkärin luennolla kuullutkin. Eli en minäkään, vaikka olen ollut kauan raittiina, halua ärsyttää tuota muistijälkiä. Sen verran kamalaa aikaa juomisen loppuvaihe oli ja raittiuden alku oli myös kamalaa mutta taas ihanaakin, jännä juttu kuinka tunteet teki vuoristorataa, syvä masennus ja ääretön ilo. Kunnes tulee tasaisempi olo. Mutten minä ainakaan ole “parantunut”, sama impulsiivisuus, kärsimättömyys, pelot, ahdistukset velloo mielessä ja niiden kans vaan on pitänyt opetella elämään ja hyväksyn itseni tällaisena. Mieluummin näin kuin täysin tunnoton, ja raaka ja välinpitämätön itsestä ja toisista.
Niin se aika menee ja olo helpottuu päivä päivältä.Itelläkin päiviä, ettei alko käy mielessäkään. Mieliteko kaiketi loppuu aikanaan kokonaan. Eikä aleta kokeilemaan kohtuukäyttöä.
No niin… niinhän siinä kävi, että eilinen ilta kului alkoholin parissa. Harmittaa ja kaduttaa. Ketutus alkoi jo eilen illalla kun huomasin tilani. Jotenkin pelkäsin tätä juhannuksen aikaa. Ratkeaminen on vaaninut nurkan takana… on ollut sellainen olo että kohta se tapahtuu. Ja niin kävi. Jostain olen lukenut, että puolen vuoden saavuttaminen raittiudessa on kriittinen vaihe repsahduksille. Mene ja tiedä, mutta niin kävi minulle.
Lisäys: Pelottavaa oli huomata, että juominen oli jotenkin pakonomaista, tyyliin Antaa mennä, kun on tälle tielle nyt lähdetty.
Pelkään myös retkahtavani ja tiedän, että se tapahtuu tietyssä tunnetilassa itselläni, jos niin joskus käy. Mitä useammin näistä tunnetiloista on selvinnyt ilman alkoholia, on alkanut ymmärtää, että ne tosiaan menee ohi jopa aika nopeastikkin.
On tää ollut välillä aikamoista taisteluakin. On tiedostanut kuitenkin kuinka lähipiiri on onnellinen puolestani, kun olen pysynyt juomatta.
Älä soimaa itseäsi retkahduksesta. Aloita taas puhtaalta pöydältä. Täällä ei kukaan vähättele sinua. Muistele niitä hyviä hetkiä, mitä koit ilman alkoholia.
Jatketaan yhdessä eteenpäin ilman päihteitä. Näin on elo raikasta ja aistitaan kesä joka solulla. Taas mennään päivä ja hetki kerrallaan.
Kiitos kun olet aloittanut ketjun, sain tästä(kin) toivoa itselleni.
Puoli vuotta on upea saavutus, retkahdus saa jäädä omaan arvoonsa hälvenemään, jatka vaan raittiutta <3 Itsekin kompuroin niin, etten halua ketjuuni kirjoittaa, luen teidän muiden ketjuja enimmäkseen kirjautumatta.
Ihanaa kesän jatkoa sinulle, tie kulkee eteenpäin <3
Kiitos sanoistasi @orkidea Kyllä on mieli ollut matalalla ja ahdistus asunut sisuksissa. Onneksi minulla on ylihuomenna päihdehoitajan luona käynti. Saan purkaa mieltäni. Kesälomakin häämöttää viikon päässä. Nyt tuntuu, että ajatukset ovat yhtä harmaata mössöä. Ja haluaisin paeta tätä kaikkea…
Hienoa, että päihdehoitajan käynti on noinkin pian. Itselläni on pitkähkö tauko lomien vuoksi.
Älä ole liian ankara itsellesi. Alkoholi on depressantti, kuten varmasti tiedätkin, ja mieliala tulee kohenemaan sitä mukaa kun sen aiheuttama myrsky aivoissa laantuu <3
Matalaan mielialaan, häpeään ja itsesyytöksiin olen itse toisinaan hakenut helpotusta rentoutusvideoista. Jos osaan, tässä on linkki affirmaatioon itsensä rakastamisesta esimerkiksi. https://www.youtube.com/watch?v=Lwzs2YTjr68&t=13s
Tsemppiä, @Pakkastyttö . Kyllä sä selviät tästä! Itselläni oli siis samanlainen/-tyyppinen tilanne tässä hiljan, join. Ja join muuten paljon, ihan pakonomaisesti. Nyt 16 pv juomatta ja vakaa aikomus jatkaa samalla linjalla.
Sun 6 kk raittius ei ole hukkaan heitettyä, se on hieno asia, ja uskon että kykenet olemaan juomatta. Vaikka nyt morkkis, häpeä, masennus jne. päällä. Mulla samat tunteet pari viikkoa sitten tosi pahoina, enkä nytkään vielä sinänsä laulaa rilluttele elämän ihanuudesta… Mutta se paranee vähitellen, vaikka välillä tulisikin takapakkia/huonompi päivä.
Yhdessä toisiamme tukien ja omia prosessejamme läpi käyden tästä selvitään.
Kiitos @Lapsus sanoistasi. Saisinpa taas nämä ensimmäiset päivät ja viikot menemään kunnialla, siis raittiina, niin olisi helpompi jatkaa. On ollut ahdistavia tilanteita niin privaatti- kuin työelämässäkin, niin nyt tuntuu että kuupa hajoaa. Oon yrittänyt ja ollutkin pitkään vahva, selvinnyt yksin. En ole rasittanut muita murheillani ja peloillani. Haenko tässä nyt sitten tekosyitä, miksi ratkesin? Huokaus…
Elämässä pätee kaikkialla yksi tosiasia. Onnistujat erottaa asiassa kuin asiassa siitä, että he eivät luovuta. Joitain helpottaa jaetut kortit, geenit ja tuurit, mutta kukaan ei ole immuuni epäonnistumisille.
Vaikka ihmisen keksimiä numeroita pyörittävä päivälaskuri näyttäisi nyt alkaneen alusta, niin se on vain numero. Kehosi ei ole unohtanut raittiutta, jonka se on jo kokenut. Olet edelleen pitkällä lähtöpisteestä, eikä yksi taka-askel nollaa kehoa. Yritysmaailmassakin hoetaan nykyään kyllästymiseen saakka “fail fast” mantraa. Vedetään siis nopeasti vihkoon, opitaan ja yritetään uudestaan uusin opein.
Jossain on sellainen imelä huoneentaulukin, jossa seisoo notta “F.A.I.L. - First Attempt In Learning.”
Huomenta. Ahdistus alkaa pikku hiljaa helpottaa. Tänään aamusta menen päihdehoitajan juttusille. En tiedä, mitä odotan käynniltä. Tuskin sieltä mitään viisastenkiveä tarjotaan, mutta saisi jotenkin näitä mielen kiemuroita auki. Oon miettinyt, että kumpaa tarvitsen enemmän päihdehoitajalla käyntejä vai mt-puolen terapiaa. Mulla näyttää vaikuttavan vahvasti alkon käyttöön oma mielenterveys. Mutta kenelläpä ei? Aurinkoa tähänkin päivään ja raittiutta!
Kohta vuorokausi vaihtuu ja alkaa heinäkuu. Ja minun kesäloma. Kesälomalta en odota mitään. Ei suunniteltuja reissuja eikä tapaamisia. Oikeastaan ahdistun liiasta suunnitelmallisuudesta. En halua liikaa tapahtumia, vaan mennä oman tunnetilani mukaan. Kunpa ei tarvitsisi huolehtia eikä kantaa murheita kenestäkään. Apeaa tekstiä… kuitenkin korkki on pysynyt kiinni juhannuksen jälkeen. Se on hyvä. Tämä oma passiivisuuteni vaan ärsyttää! Mikään ei kiinnosta. En jaksa mitään. Pakolliset kotityötkin jäävät tekemättä, ja asunto on kuin menneitten maja. Otin alkuillasta parin tunnin kauneusunet. Voi olla, että uni nyt karttelee…
Niinpä niin. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Kesäloman ensimmäinen viikko ja minä rypenyt kaljan kanssa oikein urakalla. Perjantaina on päihdehoitajan juttusille meno. Miksi minä juon?! Mikä on se paha ja ahdistava asia jota pakenen juomisella? Turrutan itseni. Haluaisin kirjoittaa tuntojani tänne, mutta en saa sanoja ulos. On vaan apaattinen ja paha olla.
Hei taas. Pikkuhiljaa alkaa mieli kirkastua. Ei enää koko loppuelämä ole pilalla. Ihmettelen vaan, vaikka olisin monta kuukautta raittiina, kun otan, se on heti nappulat kaakkoon! Todella humalahakuista ja nopeaa. Parin oluen verran olotila on mitä mainioin, juttu luistaa ja kaukana kavala maailma. Mutta loppuvaiheessa, kun olutta on mennyt “pesuvadillinen” (reilusti yli 10), olet se vanha, väsähtänyt, hyvin juovuksissa oleva Pakkastyttö. Baarissa minulle sanotaan “Voi sitä lomalla ottaa! “ Enpä oikeastaan voi. Ei tähän raitistumiseen taida mitään poppakonsteja olla. Tänään en juo.
Monestakaan ei oo kohtuukäyttäjäksi. Tiedän, ettei musta ainakaan.
Hyvä, että mielialasi vähän piristyi ja oot ollu juomatta. Itsensä soimaaminen on aivan turhaa.
Mitää poppakonstia raittiuteen ei taida olla. Antabus joillakin on ollut hyvä apu. Piti kirjoittaa tsemppiviesti, mutta ei ny löydy sanoja. Toivotan sulle hyvää raitista lomaa Keksit varmaan jotakin mukavaa, mistä tykkäät.
Perjantaina on päihdehoitajan juttusille meno. Miksi minä juon?! Mikä on se paha ja ahdistava asia jota pakenen juomisella? Turrutan itseni. Haluaisin kirjoittaa tuntojani tänne, mutta en saa sanoja ulos. On vaan apaattinen ja paha olla.