Tarinan jatko-osa

Me Lopettajat
41

Kyllähän mä lomapuisto noi mainitsemasi asiat tiedostan. Kuten myös sen, ettei tää nykyinen touhu oo mikään ratkaisu mihinkään - päinvastoin. Tästä vaan on nyt tullut ihan hirveä kehä, että kun tottui paikkaamaan dokaamista liikunnalla, niin pahin ongelma on että kun et kykene liikkumaan niin pinna on todella kireällä. Ja toihan auttoi myös huomattavasti mun keskittymishäiriöön, mistä nyt syntyi todella inhottava kombo paska yleismieliala - et pysty keskittymään graduun - siitä tullut syyllisyys - huonot yöunet - viihtymättömyys omassa kodissa → padam, otollinen asetelma dokaamiselle on valmis. TOKI siihen eniten vaikuttaa se, että mä oon juoppo, eihän nyt normaali ihminen tuollaisiin viinaa ryystä. Mutta kun mä en vaan nyt ymmärrä, miten saisin tän homman katkaistua, jos ei normaalissa arjessa ole itselle tärkeitä rutiineita enää, vaan elo on yhtä ketutusta ja keskittymiskyvyttömyyttä :frowning: Niin, ja kivut sun muut siihen sitten vielä päälle. PLUS se, että kun en treenaa, niin oon alkanut kehitellä pakkomielteitä pitkästä aikaa myös syömisten suhteen, ja v*tuttaa nähdä peilistä oman sporttisen kehon kuihtuminen :frowning:

Se oli helppoa olla raittiina, kun elämä oli mukavaa ja mielekästä ilman viinaa. Tietty se nytkin on paskempaa viinan kanssa, mutta lähtökohta olla selvänä ei ole IMO oikein kunnossa, jos tilanne on toi.

42

Millanen, nopea kommentti, mihin kiteytyykin kaikki mitä tunnen voivani nyt sulle sanoa; mä uskon suhun! Voimia :heart:

43

Kiitti Lintuanna <3 sinä ootkin varmaan tällä hetkellä suurinpiirtein ainoa.

Tota mun arjen luisumista kurjaan suuntaan on hankala kuvailla kunnolla. Ennenhän repsun jälkeen jäätävän paskaa oloa kesti oman aikansa, minkä jälkeen palasin salille & uima-altaaseen ja omiin rutiineihini - ja viimeistään parin viikon päästä fiilis oli ns normaali. No nyt mä sinnittelin kuukauden, ja vika viikko tuosta oli todella, todella hankala. Unirytmit aivan sekaisin kun kämpässä ei voi(nut) nukkua (lopulta ahdistuin jo säätiedotuksen katsomisesta - täällä on paistanut aurinko KOKO AJAN, senkin viikon kun etelässä sateli vettä), en kyennyt keskittymään MIHINKÄÄN - itkin ja yritin pakolla vääntää opiskelujuttuja koneella, eikä siitä tullut yhtään mitään. Aamulla herätessä ensimmäinen tunne oli ahdistus, enkä mä saanut itseäni kunnolla käyntiin.

Sitäkin on mulle jo väläytelty, että aiheuttaisiko kevät mulle jonkinlaisen manian, minkä vuoksi en kykene nukkumaan/keskittymään (viime vuonnahan oli just näihin samoihin aikoihin ihan karmea vaihe). Jopa mun läheiset näkivät, että olin kuin aikapommi, eikä varmaan yllättänyt lopulta ketään toi homman käsiin leviäminen. Mutta tasan tarkkaan oon tällä hetkellä myös depressiivinen, enkä mä haluaisi lähteä siihen lääkerumbaan enää…vikan puolentoista vuoden aikana on vedelty naamariin SSRI-nappi Fluvosol, jota en ainakaan enää aloita kun pahensi mun keskittymishäröä entisestään, puhumattakaan vieroitusoireista joiden myötä hyvä ettei henki lähtenyt. Ton lisäksi käytetty/testattu Tenox, Imovane, Ketipinor, Mirtazepanin (vai mikä nyt olikaan), Diapam, tuju melatoniini kolmiolla varustettua, Risolid aikanaan katkolla, ja mitäköhän vielä… Imovane ei sanonut juuri mitään, Tenox auttoi nukkumiseen hetken mutta johti pian kierteeseen, jonka katkaisu oli perseestä, Mirtazepan aiheutti jäätävän nälän tunteen ja heikon olon, Ketipinor oli NIIN sairas lääke mulle etten todellakaan halua siihen enää puuttua, Risolidista tuli kauhukohtaus ja pameista tykkäsin vähän liikaakin - ja niitä jos on niin kynnys dokaamisen madaltuu, kun ei tartte potea darraa tämän ihmepillerin ansiosta :unamused: . Summa summarum: Lääkkeillä mä en tahtoisi alkaa tätä vyyhtiä selvittää, kun siinä mennään helposti vain ojasta allikkoon.

Jos jotain positiivista tämän hetkisestä tilanteesta revitään, niin mä oon todellakin löytänyt oman alani. Ja kenties mulla on sille myös lahjoja, kun vaikeuksista huolimatta oon saanut kaikki kurssit suoritettua ja vieläpä huippuarvosanoin. Nyt mulla on vaan kamalat paineet, etten mokaa gradua, joka on se tärkein yksittäinen juttu tässä hommassa. Ja nykymenollahan siitä ei todellakaan tule yhtään mitään, jos välillä oot täysin keskittymiskyvytön ja välillä sit taas kännissä/darrassa :unamused: Semmoinen kiinnostava juttu muuten: Mä tajusin tuossa kenttätutkimuksia suorittaessani, että pari annosta alkoholia auttaa mua keskittymään paremmin kuin mikään lääke tähän mennessä on auttanut (paitsi ehkä ne pamit). Mietin siinä juodessakin jo, että on tää varmaan kaiken arvoista, kun saan nyt ton yhden työn tehtyä, jonka kanssa olin tuskaillut sen vikan viikon ennen repsua :open_mouth: Siis tiesin hyvin että homma leviäisi käsiin, vaan kun ei kiinnostanut siinä vaiheessa yhtään :open_mouth: Olis kyllä saanut jäädä tekemättä toikin havainto.

44

Toivottavasti, et kyllästy, kun korostan sitä, että alkoholismi on muutakin kuin fyysinen sairaus.

Hienoa kuulla, että olet tehnyt huippuarvosanoin kiitettyä työtä. Sinun iässäsi minäkin löysin itselleni sopivan koulutuksen ja työn.
Kaikissa gradu-kaupungeissa on AA-ryhmiä, ja jonkun osoitteenhan kävit jo katsomassakin. Tiedän toki, että niihin meno ei ole helppo päätös, mutta joka päivä niissä käy suuri joukko alkoholisteja varmistamassa raittiutensa laatua ja kestoa, kun eivät halua enää juoda. Ja etköhän sinäkin jo ole juonut riittävästi.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

45

Lomapuisto: Mä tiedän tuon varsin hyvin. Ja todellakin oon juonut riittävästi. Lähinnä tarkoitin vain sitä, ettei ryhmä ole mulle ollut sellainen simsalabim-asia, että kun siellä käyn niin korkki pysyy kiinni. Tiedän sen siitä, että mähän olen ryhmässä aiemmin käynyt. En usko että se tässä tilanteessa auttais vaikka joka päivä kävisin (aikataulujen vuoksi en päivittäin edes voisi käydä), jos loppuaika on tuota samaa keskittymishäiriötä ja surkeita yöunia ja jatkuvaa pinnan kiristelyä. Mun on nyt vain kyettävä luomaan itselle jonkinlainen rutiini sen menetetyn tilalle, ja siinä ryhmä voi toki olla yksi osatekijä: Esim silloin kun treenasin ja rutiini oli kunnossa, yleismieliala oli hyvä eikä mun edes TEHNYT MIELI juoda. Tähän mennessä toi kuvailemani asetelma on ehdottomasti ollut mulle toimivin keino pysyä raittiissa elämässä kiinni, ja ilman sitä tää on nyt melkoista taaplaamista - varsinkin, kun on myös muita ongelmia. Silloisia pitkien raittiiden kausien välisiä repsuja en vähättele yhtään, mutta ne olivat luonteeltaan erilaisia - usein “vain” pari annosta - ja johtuivat eri syistä. Ei tämmöistä “tietoista” dokaamista, kuten nyt on ollut.

Ehkä yksi iso osasyy nykytilanteeseen on se, että mä tavallaan loin itselleni sellaisen raittiin identiteetin liikunnallisen elämäntyylin ympärille. Ja nyt oon ollut ihan hukassa, kun se identiteetti on kadonnut jonnekin pois. Tää kuulostaa nyt varmaan hirveeltä nillitykseltä, mitä tietty onkin, mutta ei sekään skulannut yhtään, että yritin väkisin esittää positiivista ja psyykata itseäni siihen.

46

Jatkoa vielä edelliseen viestiin: Se oli itse asiassa just ryhmässä, kun joku kerran sanoi, että raittiina olo ei onnistu jos dokaamisen tilalle ei kehittele jotain mielekästä muuta toimintaa. Ja tossa mun mielestä aika pitkälle kiteytyy tämän mun tänhetkisen ongelman ydin (jos en nyt täysin hakoteillä ole itseni kanssa) :unamused:

47

Heippa Millanen pitkästä aikaa. Luulen ymmärtäväni mistä on kyse. Aika vakiona suositellaan juomisen tilalle jotain toiminnallisuutta. Sinänsä aivan oikein, mutta päihteen poistuminen elämästä jättää kaksi suurta tyhjiötä jälkeensä.
Aikatyhjiön ja sitten sellaisen perustavampaa laatua olevan tyhjiön jota minä kutsun mielekkyystyhjiöksi.
Aikaa voi tosiaan käyttää parempaankin kuin juomiseen - epäilemättä. Aikatyhjiö täyttyy tekemisellä. Jossain vaiheessa vaan saattaa käydä niin, että näissä toiminnallisuuksissa tulee joko suoritus- tai kyllästymisraja vastaan. Tai molemmat. Ja raitistelija alkaakin kysellä itseltään koko touhun merkitystä ja tarkoituksenmukaisuutta.
Kokeilin minäkin kaikenlaista ja päädyin siihen lopputulokseen, että kaikki mikä on mitattavissa, ei toimi itselläni. Aina on mahdollisuus enempään tai vähempään. Vasta sellaiset enemmän syväluotaukseen perustuvat asiat toimivat. Kuten esim. kirkolliset tai aatteelliset yhteisötehtävät. Näihin mulla on kosketus ja niiden arvoa itselleni ei voi mitata mitenkään konkreettisesti.
Kukin tyylillään. Sulle, Millanen tsemppiä ja onnittelut hyvistä suorituksistasi.

48

Kyllä se vielä siitä.

49

Joo tuossa andanten mainitsemassa mittailun välttämisessä on varmaan ideaa - ei esim treeni mulla toiminut enää yhtään, kun siihen talvella tuli suorittamisen maku ja karkasi tekemisen ilo. Niin kävi siis aiemmin ja nyt tuli nää ongelmat, vaikka tein ns täti-treenejä fiiliksen kautta. Mutta kyllä mulle se liikkuminen kuitenkin on niin tärkeää, ettei neljän seinän sisälle jumittuminen voi enää olla vaihtoehto. Tänään tein testin ja menin kuntokeskukselle - jotenkin olin alkanut vältellä sitä, kun ei kykene kunnolla mitään siellä tekemään. Mutta tänään huomasin, että pelkkä kevyt pyörän polkeminen ja viruttelu piristää mieltä - plus tekee hyvää mun risalle kropalle. Lisäksi mulla on siellä tuttuja, joiden kanssa sosialisoimisesta oli tullut piristävä osa arkea. Tänään sain jopa hyviä vinkkejä että mitä kannattaisi tehdä jatkossa, että tää tilanne lähtisi mahdollisesti korjaantumaan. Joten mä aion nyt ottaa tuon rutiinin takas arkeen, plus alkaa käydä jälleen uimassa. Sekin todnäk tekee vain hyvää mun keholle, ja on nyt taas mahdollista aikataulullisesti jne. Plus toi on asia, josta oon varmaan eniten nauttinut kaikista mahdollisista raittiusajan harrastuksistani.

Katotaan nyt miten tää lähtee sujumaan - se, että kelit VIHDOIN viileni helpottaa jo paljon. Ehkä saan viimein myös katki sen järkyttävän unettomuus- ja ahdistuskierteen, kun hima oli kuin pätsi eikä täällä voinut kunnolla olla. Tärkeintä on, että luon itselleni taas jonkinlaisen rutiinin - sellaisen joka on mahdollista näissä olosuhteissa…enkä jää paikoilleni tuskailemaan keskittymisongelmia ja pyörittämään kaikenlaisia paskakeloja päässäni. Ei sellainen ole elämisen arvoista elämää kenellekään, ja juopolle ihan erityisen haitallista.

50

Tällä hetkellä mä oon niiin kiitollinen kahdesta asiasta: 1) sää on muuttunut - sais mun puolesta olla tämmöstä vaikka koko loppukesä, jos ja kun joudun tässä kämpässä asustamaan. 2) siitä, että menin kuntokeskukselle eilen ja kokeilin kahtena päivänä peräkkäin juttuja ton paskana olevan selän kuntouttamiseen. Uskomatonta, miten suurta edistystä voi tapahtua tässä ajassa, kun vain teki liikkeitä, vaikka se sattui!! dokaamisen jälkeisestä paskasta olotilasta huolimatta fiilis on aika helpottunut, kun krooninen kipu ja “kiristämisen tunne” on poissa…plus sietämätön pätsi himassa samoin.

51

Osittain muissa ketjuissa pohtimieni juttujen perusteella aloin kelata, että suurin ongelma tämän hetkisessä tilanteessa on kenties se, että jotenkin oon kadottanut yhteyden omaan itseeni. Ei oo enää selkeetä näkemystä siitä, mikä on mulle oikein ja mikä ei, saati luottamusta tulevaan/siihen, että elämä loppupeleissä kantaa aina. Esim eilen mulla oli hyvä fiilis, kun lähdin liikkeelle jne., mutta tänään negatiiviset kelat siitä, ettei se mua ennenkään oo pysyvästi raitistanut ja ehkä jumitankin tossa vaan paikallani, kun oikeesti pitäs tehdä jotain muuta. Se on ihan selvää, että ilman liikuntaa/muuta hallintakeinoa en pärjää keskittymisongelman kanssa, ja jopa oon tässä kelannut, että onko mun “lääkevastaisuuteni” fiksu valinta. Tai siis mun läheiset on nalkuttaneet kun en lekurien ohjeista huolimatta oo alkanut niitä Mirtazepaania, Ketipinoria, Fluvosolia jne rouskia, vaan päinvastoin vedän nykyään täysin luomukuupalla noilta osin. Että pitäskö tässä sittenkin ottaa resepti kauniiseen käteen ja katsoa, mihin se tie johtaa :open_mouth: Toi vaihtoehto mua kyllä pelottaa ihan helvetisti, enkä mitenkään perin tahtoisi siihen ryhtyä…mutta jos ne lääkärit tietääkin nää jutut mua paremmin.

52

Mä oon tässä nyt pohdiskellut tuota lääke-asiaa ja tullut siihen lopputulokseen, etten lähde kyseiselle linjalle. Mun on nyt vaan nöyrryttävä ja myönnettävä, että alkoholismia täytyy tavalla tai toisella hoitaa ja piste - vaikka olis muka muuta “tärkeämpää” tekemistä. Plus on pidettävä rutiineista kiinni, eikä jäädä neljän seinän sisälle ahdistumaan. Selkäkivun kanssakin mentiin heti parempaan suuntaan kun repäisin itseni liikkeelle, aktiivisena on pysyttävä myös dokaamisen hoitamisessa.

Vaikeat ajat ovat tulossa, kun oon herättänyt henkiin tämän riippuvuuden. Mieleen on palauteltava myös päivä- tai hetki kerrallaan ajattelu, eikä asetella raittiudelle samanlaisia “tavoitteita” tai odotuksia kuin muulle puuhastelulle. Tai vaihtoehtoisesti ryhtyä pelkäämään sitä päivää, kun homma leviää taas käsiin. Mulla on elämässä tällä hetkellä stressiä ja paineita, mutta on yksinkertaisesti muistettava hengittämisen, rauhoittumisen ja pysähtymisen merkitys.

Hetki kerrallaan.

53

Kenenköhän idea muuten on, että AA-ryhmät laitetaan koko kesäksi tauolle??? Jo oli mieltäylentävää huomata, että YKSIKÄÄN niistä muutamasta ryhmästä, joita olin ajatellut, ei kokoonnu kesäkuukausina :frowning: Luulis että just kesällä ihmiset tarttis tukea raittiuteen, kun on lomat, helteet sun muut vaaranpaikat.

54

Onko ne kokoontumispaikat kenties kouluja tms. paikkoja, joissa vahtimestarinpalveluita ei kesällä ole, kun “ei tarvita”? Tällöinhän olisi luonnollinen selitys, miksi ryhmiä ei ole kesällä. Ihan vaan hatusta tällainen ajatus tuli.

55

Ei oo kouluja, mutta ehkä siinä on tuollainen syy takana. Vaan toihan on oikeesti ihan perseestä - se kaupunki jossa oon ennen käynyt naisten ryhmässä on yli puolet pienempi mitä tää, ja tänään katoin ettei siellä yksikään monista ryhmistä oo tauolla kesällä.

56

Tiiättekö, minä tästä nykytilanteestani kettuuntuneena oon suorittanut kevyttä itsetutkiskelua viime päivien aikana. Enkä oikein pidä “näkemästäni” :open_mouth: Juomisaikojen mokissa rypemisessä tai niiden erittelyssä ei IMO tässä kohtaa oo kamalasti järkeä, sitä on tehty muutenkin, mutta nää välissä olevat raittiit kaudet… :unamused: Voin sanoa, ettei näitä asioita ole helppo myöntää itselleen saatika sanoa ääneen, mutta tässä tulis Milla-tätin "virhe"lista alkoholismin “hoitamisessa”, olkaapa hyvät:

  • Pyrkimys olla kuin muutkin, kieltää ongelman olemassaolo
  • Perustella, miten ei muka oo aikaa sairauden hoitamiselle
  • Repsujen jälkeen märehtiä hetki syvissä keloissa, sitten jumittua paikalleen ja toivoa, että tällä kertaa ongelma katoaisi itsestään pois
  • Menneisyydessä roikkuminen, nykytilan kieltäminen
  • Tyhjien lupausten antaminen itselleen tyyliin “teen enemmän jos vielä tulee retkahdus” → enkä oo tähän mennessä tehnyt
  • Edellä mainittuun liittyen päätös aktivoitua uudelleen Plinkissä → kesti vissiin jopa pari viikkoa, kunnes iloisesti painui taka-alalle
  • Raittiudesta pakko-asian tekeminen kaavalla “nyt kun oot täällä opiskelemassa niin ET SAA repsuilla, siun ON PAKKO olla juomatta jne.” → ei toimi meitsille
  • Takaporttien auki jättäminen, esim. lipsuminen Antabuksen ottamisesta tekosyiden varjolla
  • Uhriutuminen, itsesäälissä kieriskely, marttyyrina oleminen
  • Haluttomuus poistua mukavuusalueelta, sen “perustelu” itselleen kaiken maailman venkoilulla
  • Mielenterveysongelmien taakse piiloutuminen → “ei se nyt mikään ihme oo että juon ku oon hullu” jne.
  • Itsestään “erityisen” tekeminen tyyliin “ei kukaan voi ymmärtää minua, ei se ihme oo että sen takia juon”
  • Haluttomuus myöntää itselleen alkoholistin tunnusomaisia käytös- ja ajatusmalleja, vaikka ne itsestään tunnistaakin
  • Haluttomuus ottaa mistään vastuuta
  • Epäsuotuisien käytösmallien “salliminen” itselleen alkoholismin varjolla (esim. ihmissuhteissa)
    jne.jne.

Siis voi hyvää päivää mikä lista :open_mouth: Ja tiiättekö mitä, nyt tää touhu sai luvan loppua. Se, että ne AA-ryhmät joihin mä olisin “halunnut” mennä eivät kokoonnu kesällä, ei oo enää mikään syy jäädä paikalleen makaamaan. Tää tilanne on huono ja mulla avunhankkimis-kanavat on tällä hetkellä OIKEASTI vähissä, mutta se ei tarkoita etteikö mitään voisi tehdä. Viikonloppuna on mun seuraava mahdollisuus mennä ryhmään, ja sen mä aion tehdä. Tällä kertaa mä aion OIKEASTI tehdä edes jotain, meni syteen tai saveen. Prkl. :smiley:

57

Hei, Millanen!

Hyvän listan kokosit itsestäsi, ihan tyypillinen alkoholisti olet, et mikään erityistapaus. Sun kaltaisillasikin on mahdollisuus lopettaa juominen.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

58

Lomapuisto: kiitos <3 Siitä, että mä ton listan tein alkoi joku prosessi, tai niin ainakin luulen. Pari juttua voisin lisätä siihen vielä:

  • Vaikka oon toisaalta rypenyt itsesyytöksissä ja tiedostanut esim. kaiken paskan, jota oon kännissä tehnyt, niin mä oon samalla ollut ylimielinen. Luullut tietäväni paremmin ja siitä syystä esim. tän palstan viesteistä suodattanut “käyttöön” ne, jotka on tukeneet tuota mieleeni luomaani rakennelmaa.
  • Vaihtoehtoisesti oon muokannut toisten sanomien juttujen sisältöä päässäni niin, että oon saanu sen näyttämään siltä, kuin se tukisi tuota rakennelmaa.

Vaan nyt kun asia lävähti omaan tietoisuuteen ja myönsin sen teille, mä sain ensimmäistä kertaa aikoihin AIDON YHTEYDEN omaan sisimpääni. Sitä en tiedä, miksi se silloin vuos sitten alkoi kadota, kun takana oli tuolloin AIDOSTI onnellista raittiutta. Anyway tuli tää ns. ikäkriisi ja joku alkoi mun elämää siinä kohtaa nakertaa, mitä en ymmärtänyt/osannut käsitellä. Tovin yritin esittää, ettei mikään olis muuttunut, ja siitä alkaen tilanne on vaan kurjistunut ku oon koettanut roikkua vanhassa kiinni. Samanaikaisesti oon vahvistanut noita omia valheellisia rakennelmia/rakennellut uusia, ja sen vuoksi mun olo on vain huonontunut ja huonontunut.

Vaan nyt jotain tapahtui - yllättäen siinä vaiheessa, kun mun olo kävi niin hirveäksi, ettei sitä enää kestänyt. Oksensin ulos noi omat virheeni, ja yllättäen mä sain jotain voimaa tai ainakin muutoshalua/-toivoa kun sen tein. Aiemmin en oo esim. AA:n askelista tajunnut KUNNOLLA hölkäsen pöläystä, vaan tänään luin niitä läpi ja nyt tajuan. Ja samalla oon ihan kauhuissani kun mietin sitä prosessia, joka mulla tän ongelman kanssa on edessä. Tuntuu etten mä selviä siitä ikinä, ja yksin en ainakaan selviä siitä ikinä. Meinasin jo mennä paniikkiin/toivottomuuteen ton tietoisuuden edessä, mutta sit mä päätin, etten yritäkään nyt ratkaista tuota itse. Mä menen vertaistuen piiriin, mä haluan tehdä sen, ja katon että mihin se johtaa…sen sijaan, että alkaisin tätä asiaa nyt suorittaa tai hallita. Mä en siihen pysty, enkä mä enää jaksa sitä yrittää. Ehkä tää on jotain, mitä ei edes pysty korjaamaan enää, mutta ainakin mä asetan itteni avun piiriin…en mä muuta edes osaa tehdä.

Hitto oon oikeesti tän koko aamun vaan itkenyt täällä :smiley: Tein sellaisenkin jutun, että mä kun oon tavannut sellasen tyypin, jonka elämän tärkein arvo on rehellisyys ja joka selkeesti on tasapainossa itsensä kanssa…ni sen sijaan, että mä olisin sille vaan sanonut, etten voi enää olla yhteyksissä jne. kuten olin suunnitellut, ni mä myönsin sille tän tilanteen. Sanoin, että mä oon edelleen niin syvällä niissä addiktin kuvioissa, etten oo sitä tajunnutkaan tätä aiemmin. Sanoin, että mä oon hänellekin ollut epärehellinen ja valehdellut, ja ymmärrän jos ei tahdo enää olla missään tekemisissä. Sen sijaan että se olis vetänyt kilarit tai vähintään tokassut että tosiaan saa mennä tollanen valehteleva ämmä, ni vastaus oli täysin toisenlainen. Mitään parisuhdeasiaa tms. en tod. tässä oo virittelemässä, mutta jo se oli NIIN puhdistavaa, että pystyit myöntämään tuollaisen asian suoraan - vaikkakaan en kyllä sen tarkemmin niitä juttuja eritellyt, joissa oon epärehellinen ollut. Sillekin sanoin että sen aika tulee sit myöhemmin, jos on tullakseen.

59

Huhhuh kun on kamala olo. Eilen ja toissapäivänä selvästi tapahtui jonkinlaisia nytkähdyksiä, viime yönä ja tänään oon ollut tosi ahdistunut. Rintaa ihan sattuu, tuntuu ettei saa henkeä kun ahdistaa, sydän muljahtelee. Vikasta juomiskerrasta on reilu viikko, enkä usko että menee enää fyysisten vieroitusoireiden piikkiin. Toivo on kyllä aika hyvin kadonnut elämästä, mä oon jotenkin iskenyt kiinni uskoon etten selviä tästä ikinä :frowning:

60

Hei Millanen! En tiedä mitä kirjoittaisin kun käyt kovaa taistelua siellä jossain, mutta toivon kovasti että selviät siitä. Sillä yhtä kovia tuskia oli minullakin aikoinaan kun raitistuin. Tai oikeastaan ne vuorotteli, välillä hirveän hyvä mieli ja kiitollisuus ja taas tuskainen ahdistus. Mutta minulle sanottiin että ne menee ohi kun jaksaa vain odottaa,se menee ohi.
Keho on vain shokissa kun se ei saa ainetta mitä se ennen sai.
Lääkevastainen minäkin olin enkä suostunut syömään lääkkeitä mitä lääkäri (psykiatri) määräsi kun diagnosoi minulle kroonistuneen masennuksen. itse olin vakaasti sitä mieltä että olin vain juonut mielenterveyteni pilalle, niinkuin olinkin. Ruokailutottumuksia uusin, samoin aloin juoda yrttiteetä joista voisin olla apua (kamomilla yms.) netistä saa paljon tietoa miten voi itseään hoitaa.
Kuntoilu oli minullekin tärkeä, mutten kyennyt juuri menemään muuhun kuin yksinäiselle lenkkipolulle metsään. No, jossain vaiheessa meni sitten uimahalliinkin ja tykkäsin kovasti, siitä tuli rutiini.
ja luin paljon kaikenlaista psykologista ja hengellistä kirjallisuutta kun etsin uutta elämäntapaa. Entinen kun ei enää toiminut.
Voimia sinulle ja mene ryhmiin, Jos joku ryhmä menee kiinni kesäksi niin ne ihmiset menee johonkin toiseen ryhmään joten tuttuja voi olla muissa ryhmissä jos sitä kaipaat, ja tutuksi ne tulee kun alat käydä. :slight_smile:)