Aikansa sitä ja aikansa tätä.
En tiedä minäkään. Voin sanoa että olen: “lopettanut,” mutta lisään siihen: “toistaiseksi.” Kuten tiedetään, ylpeys käypi lankeemuksen edellä. Ja ihmisille tuottaa aina suunnatonta iloa jos joku monta vuotta selvinpäin ollut ratkeaa rapajuopoksi, varsinkin jos on kovasti paasannut ja saarnannut muille. Toki läheisille se on järkytys.
Ainakin toivon, ettei täällä kovasti olisi ihmisiä, jotka iloitsevat yhtään kenenkään retkahtamisesta. Sikälikin, kun tämä on ainoa paikka, jossa uskallan nimimerkin takaa vähän “paasata” ![]()
Itse en todellakaan käytä tuota “toistaiseksi” ilmaisua. Mistään ei koskaan tiedä, mutta en halua yhtään antaa itselleni takaporttia. Päihde-sh eräässä tapaamisessa toi esiin sitä, että ei ole maailmanloppu, jos ratkeaa juomaan ja että siitä pääsee takaisin raittiiksi. Ei olekaan ja tietysti pääsee, mutta minusta on hölmöä pohtia tuollaisia. Sehän olisi kuin juomisen petaamista juuri sillä alkoholistin logiikalla. Että voinhan minä vähän vielä juoda, eihän se haittaa. Saatoin sanoa kyllä tämän hänelle aika suoraan.
Ihan totta tuo kaikki! Kiitän tarkennuksesta. Mutta kaikilla lienee hieman erilainen tapa käsitellä tätä riippuvuuttaan. Itse en ala itselleni mitään ikuisuus-määreitä langettamaan. Silti tiedän että bisseäkään en voi ottaa. Mutta missä menee se raja milloin murtuu? Olen siitä kirjoittanut ennenkin. Miten käsitellä esimerkiksi läheisen kuolemaa kun jäät aivan yksin? Mitään apua täältä ei julkiselta puolen saa, se on jo kokeiltu. Sama kuin työntäisi kätensä lihamyllyyn.
Sen tiedän että jos on onnistunut pitämään pitkän tauon se ei takaa sitä että onnistuisi siinä koskaan enää uudestaan.
Tässä osuit naulankantaan!
Jokainen retkahdus tai tietoisesti päätetty kohtuukäytön kokeilu voi olla silläkin tavalla viimeinen, ettei sieltä enää takaisin raittiuteen pääsekään.
Hassu ajatus. Ei siitä välttämättä enää raittiiksi pääse. Osa toki pääsee, osa jää juomaan ja kuolee lopulta.
Nykyisin tuntuu vallalla olevan asiakasta myötäilevä suhtautuminen ja kohtuukäytön voi päihdehoitajallakin ravatessa asettaa tavoitteekseen ihan vapaasti, vaikka olisi jo niin pahasti riippuvainen, ettei se tule onnistumaan.
Sanamuodot ei kai niin oleellisia ole, itse ajattelen, että olen juomatta nyt, tänään. Tässä hetkessähän ne valinnat ain atehdään ja raittiina pysymiseen riittää vannomisten sijaan se, että valitsee raittiuden tässä ja nyt, joka hetki.
En pidä todennäköisenä, että joisin, kun raittius on jo juurtunut tavaksi. Tosin pullistellakaan ei kannata, joku heikko hetki tai elämässä sattuva katastrofi voi altistaa retkahdukselle, mutten varsinaisesti sitä pelkää.
“kohtuukäytön voi päihdehoitajallakin ravatessa asettaa tavoitteekseen ihan vapaasti, vaikka olisi jo niin pahasti riippuvainen, ettei se tule onnistumaan.”
Hah, niinpä!
Kaverini selvisi edellisestä ryyppyputkestaan ilmeisesti ilman suurempia keskushermostovaurioita ja deliriumin läpikäytyään pyhästi vannoi lopettaneensa, mutta on tuskin viikko kulunut kun jo on oppinut hallitsemaan juomistaan niin hyvin että osaa jo ottaa muutamia siidereitä ja vähän viiniä päälle. Ei tarvitse käydä sadan euron Tarot-kortteja hakemassa kun tietää miten tuossa käy. Että sillä lailla perkele.
Olen itsekkin kokenut tuon dokaamisen vaikka on lopettanut. Tavallaan päätös juomisen lopettamisesta on tehty mutta silti otetaan huikkaa. Saattaa olla jopa surumielinen olo kun on joutunut luopumaan siitä alkoholista mitä kuitenkin koko ajan juo. Itsepetoksen juhlat.
Mä luulen että se vuosi on vain pakko kärvistellä lävitse ennen kuin asiat alkaa muuttumaan. Jos jättää leikin kesken niin ei sitä satoakaan pääse korjaamaan, kyllä asia on näin.
No niin ihmiset, hyvää joulua (Mitä en vietä itse.) ja pitäkäähän se korkki lujasti kiinni!
Muistakaa, että jos aikoo muuttaa elämänsä suuntaa se vaatii lopullisia ratkaisuja myöskin!
Hoitakaa se päihdeongelma ensin! Jos on esimerkiksi masennusta niin siihen ei ole parannuskeinoa ennen kuin on lopettanut dokaamisen. Vähän sama kuin yrittäisi elää terveellisesti muuten mutta tupakoi!
Päihdeongelmaisella kaikki paraneminen alkaa sen päihdeongelman hoitamisella, ongelmia ei voi korjata sen alta. Näin ainakin meillä joilla muut syyt ovat kehittäneet tämän alkoholismin, kun sitä on käytetty vääränlaisena ja täysin toimimattomana itselääkityksenä vuosikymmeniä.
Että Parempaa Tulewaa Vuotta jok"ikiselle ![]()
Mitä jos menettää kaikki voimansa ja halunsa elää?
Olen miettinyt samaa. Silloin ainakin harvoin on motivaatiota lopettaa. Miksi lopettaisi, jos ei ole halua edes elää? Järkisyitä voi tosin aina silti miettiä ja kokeilla lopettaa juominen näin ulkoisella motivaatiolla. Joskus sinä aikana alkaakin syntyä myös sisäinen motivaatio. Suosittelen kokeilemaan, vaikka itse en olekaan mikään esimerkki.
Niin mutta kun en ole juonut yli vuoteen. Eikä tee mielikään. Aikaisemmin kun oli tällainen olo niin lääkekin oli selvillä, eli naula päähän.
Anteeksi en tiennyt. Tiedätkö tämän;
MIELI Kriisipuhelin antaa kertaluonteista keskusteluapua 24 tuntia vuorokaudessa numerossa 09 2525 0111 Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Kannattaa soittaa, kovasti tsemppiä❣️
Kyllä näitä teidän kirjoituksia lukiessa tulee taas mieleen että onpa hyvä että tulin pitkästä aikaa tänne. Nyt on 7 h 48 minuuttia siitä hetkestä kun päätin lopettaa alkoholinkäytön. Jos joku kysyisi nyt niin sanoisin että oon tipattomalla. Mutta oikeesti mä haluaisin oikeesti irti kokonaan. Sillätavalla ettei juhlahetkinä, matkoilla tai missään muussakaan tilanteessa tarttisi ajatella että se alkoholi jotenkin kuuluu välttämättömänä asiana siihen. Mä vihaan itseäni että oon päästänyt itseni tähän kuntoon. Mä vihaan peilikuvaani. Vihaan kameralla otettuja kuvia itsestäni. Puolen viinipullon jälkeen se tossa vyötäröllä roikkuva läskipallo on aina vähän siedettävämpi, eihän se silloin niin paha oo jos katsoo edestäpäin vaan. Ja sitäpaitsi enhän mä paina ees sataa kiloa. Vaan 98kg missä on 40kiloa ylimääräistä. Vihaan itseäni joka kerta kun esitän olevani keski-ikäinen itsensä hyväksyvä nainen joka nyt vähän sattuu tykkäämään hyvästä ruuasta ja karkista. Silleen voi puhua kun muut ympärillä kamppailee karkki ja herkkuaddiktioidensa kanssa ja päättää pitää karkkilakon. Ei niille voi sanoa että hei mä juon liikaa. Nyt on just tosi kriittinen hetki. Kello on sen verran että hyvin ehtis ottaa pari. Tai 4 tai 6 tai 8 ja silti aamulla mennä töihin. 6 ei tekis vielä mitään. 8 aiheuttais yökkäämistä aamulla mutta se helpottais yhteentoista mennessä. Oli pakko käydä jo sänkyyn peiton alle koska vaakatasossa ei pysty juomaan ja makkariin asti ei oo ollut onneksi tapana tuoda juomia.
@Puutiainen pysy lujana. Tämän illan voit hyvin olla selvänä. Sen pidempiä suunnitelmia ei tarvii tehdä
Täällä Lopettajissa kirjoittaa hienoa porukkaa. Kannattaa lukea esim.tämä ja muistaa, että täälläkin pidetään toinen toisistamme huolta. ![]()
Apua saa aina, kunhan sitä on valmis vastaanottamaan, kuten tuossakin tarinassa se näkyy. Kirjoittele @Turpauuno ja @Puutiainen kuulumisistasi, me luemme niitä kyllä. Hae myös tarvittaessa apua, se voi helpottaa paljonkin. ![]()
Ei ollut nyt tarkoitus silti rinnastaa tilanteitanne Putkiksen tarinan mieheen. Ymmärrän, että olette eri ihmisiä erilaisissa tilanteissanne. Joko jo pitkään selvinpäin olleita tai alussa, mutta ei tarinan kaltaisessa tilanteessa. Linkkasin tarinan vain siksi, että mielestäni se parhaiten nyt osoittaa miten toiset ihmiset voivat auttaa. Ehkä tuomaan perspektiiviä myös.
Kiitos! Ainakin tänään mä voitan!
Ohoh, en saa puhelimella lainattua koko tekstiä ja muutenkin sählään tän kanssa mutta itselläkin välillä tuo elämänhalu katoilee. Mutta sitten taas miettii että on niitä kuitenkin olemassa jotka jäisi kaipaamaan. Sä oot ollut jo niin kauan selvinpäin plus tähän ketjuun kirjoittamasi tekstit on täyttä asiaa joten minä ainakin toivon että jatkat kirjoittamista.
Ainakin yksi asia on naurattanut tänään, nimittäin tuo Puutiaisen lainaus: halunsa
Siinähän se tiivistettynä onkin, olemisen riemu ja tuska.
![]()
Mä oon hyvä kahdessa asiassa: tiivistämisessä ja huonona esimerkkinä😅