Tarharyhmä huomaa olevansa päivä päivältä kyrsiintyneempi sosiaali- ja hoitoalan opiskelijoihin, jotka ovat hakeutumassa alalle ilmiselvästi terapioimaan itseään! Huh, vaikutin varmaan itsekin sellaiselta joskus. Onneksi Siperia opettaa.
…
Asiaaaaan! Puolentoista viikon spontaani Plinkki-tauko teki hyvää, ja jos minun kanssani ei aleta kinata eikä riidellä, voisin pitää nyt heti toisen vähintään samanmoisen.
Aatelkaapa; minua ei edes bannattu, vaan pidin ihan oma-aloitteisesti spontaanin breikin monistakin syistä!
Parempaa tekemistä kuin Plinkissä jankkaus olisi kyllä ollut aina, mutta nyt sitä alkaa olla ihan erityisen paljon.
Lisäksi on kummallista yhtäkkiä huomata, että joutuu nykyisin IRL paukuttamaan ihan samanlaisia “päihdepoliittisia kannanottoja” ihan omalla naamallaan ja nimellään, joita on paasannut anonyyminä Plinkissä jo vuosia!
Sama ihminen voi olla sekä päihdkuntoutuja että päihdetyöntekijä, mutta ei -Luojan tähden- samanaikaisesti!
Jompikumpi on jätettävä taakseen. Siksikin voisin nyt vihdoin jättää vertaistukeen tarkoitetun Plinkki-foorumin vähemmälle.
Lisäksi musiikki on palannut el’ämääni. Viimeisten viikonloppujen aikana bändimme suorittama paluu lavoille (ompas mahtipontinen ilmaus : ) ja suksee osoittavat, että vaikka edellisestä levystä on vierähtänyt tovi, porukka haluaa edelleen kuulla ja nähdä meitä. Oi iloa! : )
Kaunista syksyä!
kuittaan raittiiina (päihteettömänä ja savuttomana) puhtaana syyspäivänä:
t: Turharyhmä & punakuonot
Meistä sankareita ei saisi tekemälläkään,
hyvä että jalkakäytävällä edes pysytään
Pidä kiinni hei mua niin mä pitää voin sua,
kyllä kaverilta pitää aina saada tukea…
Kiusaamisen ja sottaamisen uhallakin uskaltaudun nostamaan oman ketjuni pintaan. Oltiin bändin kanssa reissulla, ja oli tosiaan aivan ihanaa. Ihmiset monissa maakunnissa tunnistaa meiät, ja sanoo kuulleensa meitä jo levyiltä aiemmin, ja keikallekin tuppaa väkeä ihan satamäärin.
Ei aina jaksa kokea olevansa arvokas ja ihana ihminen; lavalla jaksaa. Kun keikka lähtee menemään oikeesti putkeen, se menee ja on ihan parasta olla.
Olen elämälle kiitollinen, että se on suonut minulle tsänssin tehdä rakastamaani työtä toipuneena päihdeongelmaisena, ja että minulla on jokin merkitys tässä maailmassa.
Olen kiitollinen myös bändikavereille ja mun bestareille (sama asia) , jotka on jaksaneet mua kauan.
Mennään minne vaan ! Frendit päivän kirkastaa. Rakastan. heitä. : )
Katselin ajatuksissani tuon Tiktakin videon “Minne vaan”, ja mieli kertasi monia keikkareissuja vuosien ajalta. On ollut kapakoita, festareita, monareita, nuokkareita… aina bändi joustaa ja mielelllään tulee minne vaan.
Tuli fiilis että haluaisin halata jotakuta lujaa.
Uskaltaudun kirjoittamaan, koska pohdin kaikkea yhä. Jospa saisimme seuraavan levyn ulos, niin sitten “meistä tulisi tosi staroja”. Todennäkösesti ei tulis, kun ollaanhan me jo nyt hieman. : )
Mietin rooliani elämässä. En ole päihdekuntoutuja enää, josko koskaan ollutkaan. Olen ollut katkolla right, ainoa kosketukseni päihdehoitoon.
On ollut ihanaa oppia itse, ja kuitenkin olla vertaisena tällä foorumilla. Joo-o, luit oikein. Vertaisena tällä foorumilla, sillä meillähän on kaikilla entinen alkoholiongelma.
Nämä ajat tammikuusta 2007 jolloin tulen foorumille, ovat olleet elämäni värikkäintä aintaa. Kai siksi vain kirjoitan tälle yhä. Nostalgiasta.
Syksy näyttää kivalta. Ohjelmassa on mm. koulutuksia, mielenterveysmessut, prinsessa-elokuva, jokunen kurssi ja luento…
Funtsailin kan joutessani syntyjä syviksiä. Jokainen alkoholisti tuntenee pistoksen, heh.
Toisinaan saattaa t’ytetyt löttnullar vieriä kohti asiapitoisempaa asiasta.
Sis minun hartialihaksieni kehitystä tykätään? No sepäs on oikeesti ihan persiistä. En ole myynnissä
Huippupeli Nielikänen. 63 laukausta ja kaikki kohti vastustajan maalia. Modetkin vain jäi katteleen silmät pyöreinä ja nieli pillinsä. Sä oot yksinäs parempi, kun koko Jokerijengi. Nää neitikiekkoilijat sai turpiinsa oikein mennen tullen ja palatessa. Mä olin varmaan ihan oikeessa, että niiden mutsi on ommellut tumput kiinni taskunpohjaan. Sillon ei saa käsiä ulos taskusta niin kauan ku pitää niitä nyrkissä. Tässä on mun mielestä illan paras heitto:
Nyt mä kyllä joudun jopa omaksi ihmeekseni miettimään, että mitähän helvettiä mä tälläkin tarkotan! Tämähän on oikeesti paskempaa staffia kuin jopa Rahvaan lorinat.
Keikka oli kyllä ihan huitsin hyvä, eikä siihen aikaan oltu edes kännissä. Aivan loistoa! Ihana viikonloppu sikäli.
Maakunnissa ollaan aina ilosia kun jotain rokkia niiden kulmilla elävänä soitetaan. Eivät ole pilalle lellittyjä niinkuin stadilainen yleisö.
Se, että sinun kohdallasi on kyse alkoholismista käy aivan selkeästi ilmi lukemalla tekstejäsi täälä plinkissä. Ne rappeutuvat päivä päivältä. Nimenomaan tämän vuoden puolella kännikirjoittelusi ovat olleet aivan kauheita. Viime vuonna vielä, pystyit peittelemään juopottelut täältä Plinkistä. Nyt teksteistä voi lukea päivä päivältä, miten seuraava juomisjakso lähestyy. Aivan vanhan kaavavn mukaan. Kireys kasvaa ja sitten mennään.
Kuule eiköhän se johdu aika tavalla teistä muista keskustelijoista. Viime vuonna en joutunut sinun masinoiman henkisen joukkoraiskaamisen kohteeksi kaikenlaisine narsutteluineen ja huoritteluineen.
Nyt kun on tottunut joutunut nyrkit pystyssä, niin ollaan sit kans.
Alkoholia en käytä sen useammin kuin viime vuonnakaan. Ja huomattavasti harvemmin kuin pahoina vuosina 2007 ja 2006.
Mä en juo viinaa vaan siideriä ja kaljaa, sillon harvon kun juon.
Enkä juo sen useammin kuin ennenkään, itse asiassa varmaan harvemmin kuin vaikkapa vuonna 2008. Ei ehdi, eikä maistu, eikä huvita kovin usein. En ole riippuvainen, eikä minusta tule alkoholiriippuvaista vaikka kymmenen nettihörhöä minusta alkoholiriippuvaista loitsuaisi.
Minulla on sentään muutakin tekemistä.
Samaa paskaa se on siideri ja kaljakin. Eikä tuo nyt mitenkään harvoin näy sattuvan tuo juominen. Muut tuurijuopot pitää pitempiä taukoja. Onko loivennus alkanut purra, vai miksi olet noin äkeä?
Vai äkeä? Mitäs mieltä olet ajatulsesta: äijille sopisi varmaan hyvin kiltteyteen sairastuneet, ei-äkeät vaimot ja tyttäret, mutta se ei ole minun tapani elää.
Kiltteyteen sairastuneet hoitavat kotona alkoholisti-puolisoaan tai alkoholistifaijaansa.
Äkeys voi olla joskus toipumisen piirre.
PS. Ja mikä nyt on harvoin?! Kerran tai kaks kuussa on varmaan alle suomalaisten tavisten normimäärän.
Eihän tuo vaikeaa ole marssia kauppaan ja tempaista mäyris kainaloiseen, jos neiti niin suosittelee.Katteeksi ei käy kun eilisiä juttujasi lukee. Toisessa vaakakupissa mäyris ja sekoilu, toisessa purkki antabusta ja ohimenevät mieliteot.suosin vielä jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Huh, vaikutin varmaan itsekin sellaiselta joskus. Onneksi Siperia opettaa.
Tämähän on oikeesti paskempaa staffia kuin jopa Rahvaan lorinat.
