tänäänkään ei tehnyt mieli luovuttaa. Elämä on mukavaa.

Me Lopettajat
41

eli, jos yritän ottaa ymmärtävämmän kannan, tilanne voisi olla se, että joku
teologi harjoittaa ammatikseen tieteellistä, tai ainakin mahdollisimman tieteellistä,
tutkimusta ja voi olla sitten henkilökohtaiselta vakaumukseltaan mikä on.

miten paljon sitten oma vakaumus vaikuttaa tutkimusten puolueeetomuuteen ja tieteellisyyteen,
lienee tapauskohtainen, sama kai muillakin tieteen aloilla.

taas toisaalta herää kysymys, onko tuolalinen tutkimus järkevää hengellisten tai uskonnollisten
asioiden parissa.
on kai toisaalta, mutta ihminen on joko uskonnollinen tai hengellinen missä määrin onkin
ja ei taida tiede pystyä paljoa asiaan vaikuttamaan?
se, että lahkojen tai avoimempien uskontojen ja muidenkin ääriliikeiden asioita tutkitaan, tarkastellaan ja
pyritään valvomaan on hyvä asia.

moni saa kärsiä noiden piirien puuhasteluissa ja mitä suljetumpia jutut ovat sitä enemmän.
onhan esimerkiksi katolinen kirkko vieläkin mielellään asioita salaava ja hoitaisi likapyykkinsä
omissa piireissään. pahaa tehdään yksilöille kaikenlaisen nimissä ja suojissa, ja etenkin lapset
ovat viattomia ja voimattomia kärsijöitä.

sitten 12 askeleen ryhmät ja oma kokemukseni niistä. en ole moiseen hyväksikäyttöön törmännyt.
kaikenlaista ikävää ja ei suotavaa tapahtuu ja varmaan niistä ei haluta liikoja huudella, mutta olen
itse kyllä sitä mieltä, että jos noiden ryhmien piirissä tapahtuu hyväksikäyttöä, se on aina poliisiasia,
jos siihen on aihetta.
eli en koe noiden ryhmien suojelevan rikollisesti toimivia. se mitä ryhmissä kerrotaan on luottamuksellista
ja niistä en itse ainakaan puhu(ainakin toivon etten vahingossakaan), sillä niihin pätee omalla kohdallani
vaitiolovelvollisuus.
jos taas joku ryhmissä käyvä kertoo joutuneensa hyväksikäytön tai jonkinlaisen rikollisen toiminnan
uhriksi, kehoita häntä tekemään rikosilmoituksen tai nostamaan asian esille.

en tiedä osasinko selittää eroja noissa eri ‘liikkeissä’, mutta yritin nyt parhaani mukaan ja oman
kokemukseni perusteella.

42

Ak47:n kanssa olen samaa mieltä, henkilökohtainen vakaumus, eli se että ensin on päätetty mihin lopputulokseen hengellisyyksien suhteen on tultava, ja sitten “tieteellinen tutkimus” sovitetaan palvelöemaan sitä päämäärää, on arveluttava käytäntö.
Tutkimuksessa, kuten muussakin työssä, pitäisi tekijän aina pystyä arvioimaan oma jääviytensä ja omien elämänkokemustensa vaara tulla yleitetyksi koskemaan asioita laajemminkin.

Teologiassa ymmärtääkseni kyllä tutkitaan myös esimerkiksi uskonnon vaikutuksia yhteiskuntaan, uskomusten muuttumista ja kehittymistä, niiden alkuperää jne, eli sinänsä se voi olla hyväkin historian aputiede.

Jos -ja kun- kuitenkin sen piiriin hakeutuvat ensisijaisesti henkilöt jotka ovat itse sitoutuneet hengellisyyteen, uskomaan jopa asioita jotka ovat selvästä ristiriidassa muun tutkimustiedon ja logiikan kanssa, niin aiheuttaahan se epäilyksiä kyseisen tiedon todellisuuspohjaisuudesta.

43

Teologiasta voisi välillä livahtaa teleologiaan.
Se on määritelty seuraavasti
“Teleologia tarkoittaa päämäärähakuisuutta, tai jonkin ilmiön selittämistä viittaamalla sen tavoitteisiin, tarkoitusperään tai päämäärään (kreik. telos, päämäärä).”

Sitähän harrastetaan monessa asiassa. läheistä sukua kehäpäätelmille joihin helposti sorrutaan aiheessa kuin aiheessa.

Tämä aihe nyt kolautti minua historian, ja nimenomaan Suomen historian kannalta. Satuin nimittäin iltalukemiseksi nappaamaan kirjastosta aivan maukkaan Suomen historiaa selvittelevän kirjan.
Siinä ollaan juuri tuon aiheen äärellä. Kirjoittajat ovat teoksensa rakennelleet juuri siksi, että, kuten he itse esittelyssä kirjoittavat, “Suomen historiaa on usein käsitelty ja kirjoitettu vuoden 1917 joulukuun kuudennen päivän tarjoamasta avaimenreiästä. Tuosta päivämäärästä katsoen kansallisesta itsenäisyydestä muodostuu pysäyttämätön vuosisatainen kertomus, jota on suunnilleen yhtä mahdotonta pysäyttää kuin pensaikosta tielle rynnivää hirveä”.

Teoksen nimi on “kulkemattomat polut”, toimittaneet Nils Erik Villstrand ja Petri Karonen. Kun historiaa katsellaankin siltä kannalta että sitä eläneet ihmiset eivät vuonna 1417, 1517, 1617, 1717, 1817…tienneet mikä on tilanne vuonna 2017, ilmeneekin, että tulos olisi voinut olla -kenties usein sattumankin kautta- jotain aivan muuta.

Suomen historia on muuten paljon mielenkiintoisempi kuin nyt hehkutettujen parin viimeisen sodankäynnin kuvausten perusteella voisi ajatella. Tässä asiassa, meidän historiassamme, on näköjään aika paljon muuta…

Kesken tuo kirja minulla vielä on. Hitaana ymmärtäjänä etenen rauhallisesti, väliin on pakko palata muutama sivu taaksepäinkin, miettiä miten oikein menikään, ja joskus ihan vaan pitää hetkeksi nukahtaa sulattelemaan parhaita makupaloja.

Kaikille lukutaitoisille suosittelen, ei lainkaan hassumpi kirja.

44

Suomen historia toki kiinnostaa, ja nyt on mukavaa kun kirjastoihin on laiteltu ihan erillisiä hyllyjä teemaan liittyen. On valtiomiesten ja -naistenkin elämänkertoja, suomettumisen historiaa, ja kaikkea muutakin.
YLE on tänä vuonna näyttänyt ansiokasta dokumenttisarjaa “Suomen historian myytit”, jossa käytiin läpi myyttisiin mittoihin kasvaneita tarinoita historiasta: Vänrikki Stoolista Häjyjen kautta kieltolakiin, sotiin ja sotakorvausten maksuun.

Tottakai kansalla on tietynlainen narratiivi, käsitys oman historian jatkumosta. Se on kaikilla kansoilla. Venäjällä joku haikailee tsaaria, joku Stalinia takaisin. Jotkut muistelevat puolestaan että kyllä oli Lenin suuri nero ja yli-ihminen.
Siellä sun täällä toistetaan trumpismia milloin minkäkin maapalan tekemisestä “great again”.
Viimeksi kuulin sen eilen uutisissa erään zimbabwelaisen suusta. Mugabe on eronnut, eläköön Zimbabwe.

Suomenkin aikajana kulkee tietynlaisten virstanpylväiden kautta. On makuasia, mitä virstanpylväitä siitä haluaa korostaa. Myös tavallisen kansan arkisen aherruksen voi nähdä tietynlaisina vaiheina. Vaikkapa 70-luvun. :bulb:
youtube.com/watch?v=D4cj8eXPGVo

Yhteisen kertomuksen rikkominen voi olla myös informaatiovaikuttamisen, eli propagandan, keino.
talouselama.fi/uutiset/vena … 4c27a2f91f

45

Historia on kai minua jollain tavalla aina kiinnostanut, ja enemmän juuri pitemmällä aikavälillä tapahtunut kehitys.
Suomen historia siinä osana kokonaisuutta.
Taas tuota kirjaa lueskellessa huomasin miten helposti asiat unohtuvat. Sekin, miten monessa valtiossa tai miten monen vallan alaisena esivanhempamme ovat olleet. Rooman kirkko jotenkin tietysti hallitsi koko eurooppaa, ja sen syrjäkulmiin kuului näitäkin alueita. Suomi, eli se länsirannikon kaistale, mutta kai osa Hämettäkin, sen verran kuin siellä asutusta oli. Savolaisia ei silloin tainnut juuri ollakaan, karjalaisten kanssa oli enemmänkin jatkuva sotatila, silloin harvoin kun yhteen törmättiin.

Oltiin siinä osa Tanskaa, Margareetan ja Kristianin aikana ainakin, ja osana unionia joka käsitti koko Skandinavian , Ruotsi (ja nämä alueet siinä mukana) oli pitkään suurvalta, suuriakin on oltu! Välillä taas Puolan kuningas oli meidänkin kuninkaamme, raja itään päin on vaihdellut edestakaisin ja heitot ovat melkoisia olleet. Historian kulkuun vaikuttivat aikoinaan nekin tappelut jotka Novgorodin ja Moskovan välillä käytiin, kumman kanssa kulloinkin tekemisissä oltiin.

Jos taas katsotaan keitä ne esivanhempamme sitten olivat, niin eipä ihan homogeenistä porukkaa ole. Ensimmäisistä tulijoista ei liene vieläkään ihan tarkkaa tietoa, mutta jossain vaiheessa länsirannikolla puhuttiin balttia, suomensukuisia kieliä tuli milloin tuli, ruotsi oli paikoitellen selvänä valtakielenä, sieltä tätä asutettiin ensin muuten vaan ja jossain vaiheessa ihan kruunun organisoimana uudisasutuksena. Idästä karjalaisia ja venäläisiä, Baltian maista tuli väkeä, Saksanmaalta, Skotlantilaisia, Belgialaisia ja Hollantilaisia…niin kauppiaina kuin käsityöläisinä vuosisatojen ajan, joskus harvakseltaan ja joskus yhtenä virtana.

Puheet suomen kansan sisäsiittoisuudesta voivat pitää paikkaansa jonain tiettyinä ajanjaksoina, mutta kokonaisuutena tilanne ei mitenkään muita kummempi ole.

Oman suvun tutkiminen on ollut mukava harrastus sekin, ja jollain tavalla sekin on kai hiukan avartanut käsityksiä. Ei niin, että siitä sen kummemmin viisastunut olisin, mutta ainakin on ollut pakko huomata että ei tämä minunkaan geeniperintöni mitenkään yksiselitteinen ole. Sieltä kun on jo nyt löytynyt väkeä lähes kaikista noista suunnista joista tänne muutenkin on ihmisiä tullut. Ja jos vielä toiset kolmekymmentä vuotta viitsin niitä tutkailla niin lisää uusia esivanhempia eri puolilta nousee varmasti esiin.

Ihan mukava harrastus muuten, kai sitä voi suositella vaikka siihen “mitäs minä nyt sitten tekisin” -olotilaan joka joskus liittyy elämäntapamuutoksiin vanhojen hiukan arveluttavien biletysharrastusten jäädessä vähemmälle.
Omalla tavallaan koukuttavaa tietysti, mikäpä harrastus ei olisi jos sattuu tykästymään.

46

Historiamme havinaa.

47

Lumet lähti saman tien, taas loistaa vihreä nurmikko pihalla. En minä lumitöitä kaipaa, eikä ole varaa talonmiestä palkata joten hyvä näinkin.

Kun ei mitään pakollista tekemistä ole, niin lueskellut olen.
Lainasin kirjastosta myös kirjan “Puhun niin totta kuin osaan”, Politiikka faktojen jälkeen. Tänä vuonna ilmestynyt, ihan justiinsa, joten uusia asioita filunkkipuheen kentältä on esimerkkeinä.
Tosin kyllä kirjoittajat väittävät heti alkuunsa että ei tässä sen kummemmin mitään uutta aikakautta ole, totuudenjälkeistä elämää, kuten suosittu termi kuuluu. Aina on valehdeltu ja popularisoitu asioita, joskus avoimemmin ja joskus peitellymmin.

Hiukan siinä alkuun mietin että oliskohan noin, onhan nyt sentään kaikenmaailman trumppia ja berluskonia ja omia natseja jotka eivät välitä pätkääkään toden ja valeen erosta. Mutta, kun sitten luin eteenpäin niin onhan se noinkin, on osattu ennenkin.

Valehtelemisen teoriaa ja vippaskonsteja avaavat kyllä hyvin selkeästi, kai tuosta taas, kun hiukan mietiskelee itse mukana, jotain oppii ja hoksaa.

Suuret valeet mainitaan. Niitähän esimerkiksi natsit viljelivät. Kerrottiin niin paljon ja niin suuria valeita, että vaikka ihmiset jollain tasolla tiesivätkin että totta eivät ole, niin tarpeeksi kerrottuna ei enää välitetty onko jokin asia totta vai ei -kun kerran kuitenkin kaikessa on valetta niin mitäpä noita sitten erottelemaan.

Tarinankerronta on esillä. Tarinoilla meitä kuljetetaan. Tosiasiat ja asioiden monimutkaisuus voivat saada kyytiä hus helkkariin kun hyvät tarinat johdattelevat. Alku ja keskikohta ja arvolatautunut loppu, siinä peruskaavaa.
Ja tietysti asioiden ketjuttaminen, ensin tämä asia josta seurasi tämä ja se johti tuohon jne kunnes kaikki näyttää yksinkertaiselta, koko elämäkin, se menee kuin juna raiteitaan pitkin suoraan ja jyskyttäen.

Vaikka todellisuudessa asiat ovat keskenään kovin monimutkaisissa vuorovaikutussuhteissa eivätkä välttämättä edes peräkkäin vaan sisäkkäin ja päällekkäin ja vierekkäin ja joskus unohtuen noustakseen taas vaikuttamaan… monimutkaisuus ei vaan tunnu niin kivalta, ei siitä saa hyviä tarinoita.

Mutta, on siinä kirjassa paljon muutakin, mainittu on muun muassa Brandolinin lakina tunnettu huomio, se että täydellisen hölynpölyn kiistämiseen menee moninkertaisesti enemmän aikaa kuin sellaisen levittämiseen. Faktantarkistus on auttamattoman hidasta.
Yhtenä mukavana esimerkkinä on netissä yhä kiertävä juttu Bielefeldin salaliitosta. Vitsinä liikkeelle lähtenyt teoria väittää että Bielefeldin kaupunkia Saksassa ei ole olemassa, vaan se on pelkkä illuusio johon “He” haluavat sinun uskovan. Henkilöltä kysytään, oletko koskaan käynyt Bielefeldissä tai tunnetko edes ketään joka todella asuu siellä? Oletus on että vastaus on kielteinen, ja siinä sitä todistetta sitten jo onkin. Joku harva väittää käyneensä mutta heidät voi aina leimata pahantahtoisiksi huijareiksi jotka ovat “heidän” puolellaan “meitä” vastaan.

Kotimaisetkin poliitikot saavat omat kunniamainintansa, ja ison maailman valehtelijat hiukan enemmän tilaa… Ei hassumpi kirja.

48

^ Kiitos kiinnostavasta kirjavinkistä.

Menneisyyden diktatuurien valheet ovat useimmille tuttuja, mutta varsin hersvyviä esimerkkejä ns. muunnellusta totuudesta löytyy meidän kotoisesta politiikastammekin ihan viime ajoilta. Onneksi meillä ei sentään ole viime vuosina rahdattu ihmisjoukkoja kaasukammioihin tai vankileireille vilunki-perusteilla, mutta tarkkana on hyvä olla aina ettei historia toista itseään Euroopassakin.

Takakontti-episodi, ns. “hallituskriisi” viime kesänä, soten suunnittelun kytkökset bisnekseen (esim. Kokoomus ja Mehiläinen) ynnä muut.
Kaikki salaliittoteoriat eivät ole huuhaata, mutta oikeissa salaliitoissa on se hyvä puoli, että ne eivät yleensä pysy ikuisesti salaisina, kuten Enqvist kirjoitti. :slight_smile:

Huuhaa-osastolla on tietysti kaikenlaista holokaustin kieltäjää, kuulennon epäilijää ja ilmastonmuutos-skeptikkoa.

Totuudesta ja todellisuudesta on hyvä pitää kiinni, varmaan poliitikonkin. Muuten joutuu pilkan kohteeksi, niinkuin nykyinen hallitus. Ja sitä edellinenkin. :slight_smile:

49

Vadelmamunkin heittämä vanha raittiusjuliste on aikansa tuotteita.

Kun joku vuosikymmeniä vanha plakaatti heitetään esille tämän päivän hienostuneempaan informaatiosotaan tottuneiden lukijoiden pällisteltäväksi, niin hilpeyttä se herättää.

Ja niinpä saadaan koko asia tehtyä naurunalaiseksi.

Raittiusliike ei turha ollut, ehkei ole vieläkään. Päihteiden käyttöä vastaan toimitaan ja puhutaan vieläkin, vaikka toisaalta sitä puoltavat tahot antavat ymmärtää että turhaan potkitte vastaan, olette jo kauan sitten hävinneet tämän kiistan, antaisitte nyt vaan palaa. Kun sitä tarpeeksi usein toistetaan niin siihen uskotaan.

50

Juurikin näin. En malta olla kommentoimatta kun taannoin ihan opiskelin medialukutaitoja ja yhtenä aiheena hyvän mainoksen ideaa. Kaukana on tuosta ne seikat, että onko juliste miellyttävä, aisteja virittävä, kummastuttava tai ärsyttävä. Tärkeänä pidetään, että mainos pistää miettimään ja kyllähän tämä siinä onnistui!
Tämänkin voisi luokitella jonkinasteiseksi hyvinvointimainokseksi ja väritys, neutraalius, kliinisyys onnistuu siinä. Muotokieli on tässä kulmikasta ja terävää, minkä tarkoitus on jäädä mieleen.
Loppujen lopuksi hyvä mainos!

51

^ Respect, maaliskuu17, tuosta medialukutaidon opiskelusta. Mielestäni äärimmäisen tärkeä taito nykyisessä informaatiotulvassa, ja soisin kyseistä taitoa omaavan kaikkien hieman.

52

Edellisten kanssa olen samaa mieltä.
Medialukutaito on tärkeä taito.
Yhä tärkeämmäksi se on muodostunut kun tietotulva on paisunut sellaiseksi että esimerkiksi faktojen tarkistukseen ei kukaan lukija käytännössä ehdi.

On ehkä vain oltava varuillaan, muistettava että se mikä uskomattomalta ja epätodelliselta näyttää, useimmiten myös on epätodellista.

Mutta, kysymys;

Miten medialukutaitoa ja kriittisyyttä kaiken huuhaan keskellä voitaisin lisätä muiden kuin opiskeluiässä olevien, nuorempien ikäluokkien kohdalla?

53

Tiedätkö, että tämä onkin iso ongelma. Nuoret opetetaan siihen perusopintojen kautta ja ikääntyneistäkin kannetaan aika hyvin huolta. Tähän ovat panostaneet muun muassa 3.s sektori, yhdistykset ja järjestöt. Suurin huoli nousee keski- ikäisistä ja heidän medialukutaitojen hiomisesta.

54

Totta, Maaliskuu.
Koulutus lienee nyt maassamme kunnossa, lähes kaikki ovat jossain koulussa tai opiskelemassa ainakin kymmenkunta vuotta, siinä ajassa jo ihmisen päähän saadaan melkoiset perustiedot kaikesta mitä voi tarvita.
Hyvin suuri osa pystyy viettämään koulunpenkillä myös ne riuskimmat työvuotensa, monet liki kolmikymppisiksi saakka, ja kun siihen on tottunut niin ehkäpä sitten silloin tällöin osaa livahtaa työelämästä uuden tai täydentävän koulutuksen piiriin. Eiköhän siinä opi erottamaan jyvät akanoista, tutminaan järjellä mitä uskoo ja mitä ei.

Ikäihmisistä saatetaan pitää huolta, kolmas sektori on minun tietojeni mukaan ollut hyvin aktiivinen mm. ATK-taitojen opettamisessa vanhemmille ikäluokille. Ei siinä ehkä kovin usein päästä niin pitkälle että medialukutaitoa opittaisiin.
Kunhan nyt oppivat hoitamaan pankkiasiansa, lehtitilauksensa, lääkärin ajanvaraukset, tiedonhaun googlesta ja tilaamaan uusia vaatteita kotiovelle.

Monelle kahdeksankymppiselle sekin on liian kaukana aikanaan saadusta opetuksesta.

Ja edelleen, vielä on työikäisissäkin tällaisia minun kaltaisiani koulutusta saamattomia, sivistymättömiä, joilla ei ole oikein eväitäkään omaksua kaikkea uutta tietoa. Ei ainakaan minulle yhteiskunta viimeisten vuosikymmenten aikana mainostanut että jotain tuonsuuntaista opettaisivat.
Tässäkin on taas se perhanan maalaisuus yhtenä esteenä.
Silloin tällöin lähettävät kyllä postissa kansalais- ym opistojen mainoksia ja opinto-ohjelmia.
Ei kannata lukea, mökin miehen, semmoisia. Paha mieli siitä vaan tulee.
Kas kun ei täältä ilta-aikaan, jos ei juuri päivälläkään, mitään linja-autoja sinne muutaman kymmenen kilometrin päähän, lähimpään opistoon, kulje. Ja kun ei ole, eikä ole varaakaan, edelleenkään mopoa kummempaan kulkupeliin, taksimatkoihin ei ensinkään, niin parempi kun ei harmikseen ala selaamaan mitä kaikkea kivaa siellä kaupungissa ihmisille tarjotaan.

Meitä on vielä’ jäljellä jonkun verran, tämmöisiä, kouluttamattomia.

Aika hoitaa asian, tottakai.

Viidenkymmenen vuoden päästä on jo kovin vähissä, tämä ongelma. Siksi siitä ei kukaan viitsi niin välittääkään. Pelkkiä kuluja siitä olisi, jos yhteiskunta alkaisi tuommoisenkin asian kanssa tahimaan.

55

^ Mielestäni koulutusta ei kannattaisi väheksyä, mikäli arvostamme tiedettä, rationaalisuutta ja sivistystä. Tietysti on myös todettu, että koulutuskaan ei suojaa kaikelta huuhaalta, mutta yleensä näkisin koulutuksen ja sivistyksen ehkäisevän ainakin jonkin verran pahimpia epärationaalisuuksia, hihhulointia ja ääri-ilmiöitä.

Tieteen vahvistaminen ja tieteellisen tutkimustiedon kartuttaminen tosiaan voi edellyttää, että ihmiset kouluttautuvat hieman pidemmälle kuin aapisen, kertotaulun ja Isä Meidän -rukouksen oppimiseen tarvitaan.

Näkisin myös, että nyky-yhteiskunnassa kouluttautumattomuuskin on usein vapaaehtoinen valinta. Jos ihmisellä on kykyä kirjoittaa ja keskustella internetissä verbaalisesti, hänellä varmaan olisi kykyä myös jonkin sortin opiskeluun.
Asia erikseen ovat ne, joilla on selviä rajoitteita perustaidoissa, kuten lukutaidoissa, oppimisessa, tai kouluympäristöön sopeutumisessa.

Mikään pakko tai velvollisuushan opiskelu ei tietenkään ole, 16 -ikävuoden jälkeen. On kuitenkin hyvä, että yhteiskunta tarjoaa mahdollisuuden aikuisopiskeluun myös myöhemmällä iällä, jos teini-iässä tuntui siltä ettei koulunkäynti syystä tai toisesta maistu.

56

Kansalaisopisto tarjosi ennen ilmaista opiskelua. Joku ilmottautumismaksu oli, mutta se oli häviävän pieni. Se oli todella tarkoitettu kaikille köyhätkin pääsivät sinne opiskelemaan. Posti kun kantaa tään opiston ohjelman joka syksy koteihin niin olen tarjontaa huvikseni selaillut. Siis todella huvikseni, sillä näyttää kurssi kuin kurssi olevan 150 euroa vähintään.

57

Eikös medialukutaidon opettajia saisi tästä ketjusta… ainaskin kolme perin pätevöitynyttä oikolukijaa heti valmiina liitutaululle.

Raittiusjuliste oli jännä, mutta
90 % populasta alkoholia haitattomasti nautintoaineena käyttävän oikeuksia poljetaan mahdollistamalla myyjien syyllistäminen. Asia pitää hyvittää ainakin alkoholinmyyjien perikunnalle.

Vähemmistö määrää tässä maassa vain luonnon - ja eläintenvahingoittamispolitiikassa. Ja omassa valtavirrasta poikkeavassa seksuaalisuudessaan.

58

Saatat olla oikeassa, en osaa sanoa kun luulen etten tuota lausetta tainnut ymmärtää.
Selventäisitkö vähän mitä tarkoitat eläintenvahingoittamispolitiikalla ja mietn siinä määrää vähemmistö?
Viimeinenkin lause meni minulta pikkuisen ohi… miten se mahtaisi kuulua tällaisille hidasjärkisemmille selkokirjoitettuna?

59

^ En tiedä,

miten se mahtaisi kuulua tällaisille hidasjärkisemmille selkokirjoitettuna.

Ainiin, ainakin EVR tulee sanoista EläintenVahingoittamisRintama.

Minkkitarhaus ei mua kiihota ja siitä voi olla mitä vaan mieltä, siitä vaan. Varmasti se vielä kielletään lailla, ellei jo ole kielletty yrittäessäni tätä viestiä mopiililla kirjoittaa, prkl. Se on silti laillasuojeltua yrittäjätoimintaa ja elinkeinonharjoittamista, kuten mikä vaan, kuten jäätelön ja vaatteidenmyynti. Eihän kukaan täydellä kasetilla varustettu ns. normaali mene silpomaan toisen myynnissä olevia vaatteita ostarille, kiertäen kaikki kaupat
tai vapauta ahdistuneita, liian tiukalla kauhalla kuopaistuja jäätelöpalloja kesällä jädekiskalla ja

Eihän luontoa paranneta vapauttamalla sinne täysin kuulumattomia tuhansia tuhoeläimiä, jotka saavat luonnon epäbalanssiin ja järkyttävät ekojärjestelmää pahemmin kuin mikään muu niin lyhyessä ajassa. Tällaset ja sellaset maailmanrakastajat, tuollaista missään kokoluokassa tekevät eivät ole järjellisen kelvollisia päättämään yhteisistä asioista.

Eäintenvahingoittamispolitiikkaa harjoittavat ja ihmislajin vähemmistöön kaikki reikäpäiset
minkkien vapauttajat, koiranhakkaajat ja muutkin eläintenrääkkääjät onneksi kuuluvatkin.

Vähemmistöjen enemmistöt ja enimmäkseen vähemmistöt

Seksuaalivähemmistöjen huomioiminen edellä mennään monessa asiassa, sitä se kai tarkoittaa.
Eihän siinä ole mitään kielteistä ja eihän siinä ole mitään väärää yleisellä tasolla, ellei sitten yksilön
omassa mielessä, josta kaikki kumpuaa. Itse koen oman seksuaalisuuteni kanssa olevani ns. balanssissa.
Tykkään äideistä ja tyttäristä ja olen molempien lajityyppien kanssa harrastanut seksuaalisuutta.

Seksuaalisuus, tuo aivoperäinen perusviettimme. Sitä me olemme, mitä syntyjään olemme ja mitä
suotta sitä kieltämään. On sitten taipuvainen samaan sukupuoleen kuin itse edustaa tai vaikka molempiin.
On sairasta tukahduttaa luonnollinen vietti, kunhan ketään ei vahingoiteta, eikä luvatta toimita ja

yhtään minkkiä ei tarvii vapauttaa minnekään. Ja lesbot on mukavia naisia, mutta tykkään enempi niistä naispuoleisista puoliskoista. Äijämäisyyttä näkee muutenkin, ehkä liikaakin ja finskeissä ollaan vähän liian pidättyväisiä, muka.

Katsoin hiljattain Martina Navratilovasta kertovan dokkarin, joka oli tarina kommunismin ahdistavuudesta paenneesta huippulahjakkaasta tennistähdestä, joka koki luontaista vetoa naisiin ja oli lesbogeeninen jo ammoisina umpimetsän aikoina. Hän on älykäs ja lahjakas nainen, jolla on luonnetta aivan perkeleesti ja todellista sisua. Itse olen enempi Steffi Grafin fani, jopa. Ja onkin varmasti paperilla kovin kaikista naisten kaksinpelin kaikkien aikojen mestareista. Molemmat poikkeuksellisia urheilijoita, kuten usein huipulla olevilla on samanlaisia luonteenpiirteitä ja kykyjä.

Martina lausui täysin vailla kiihkoa ja asiallisesti jossain kohtaa jokseenkin näin, että hetero valkoihoinen mies on ainoa, jonka ei tarvitse koskaan pitää puoliaan tai taistella minkään puolesta . Joo, varmaankin on totta ja en ole tuota asiaa tähän 47 ½ vuoteen mennessä edes tietoisesti ajatellut.

Mutta se tasa-arvo, se tasa-arvo, se tapahtuu kahden välisissä suhteissa, sillä kahden kauppa, eikä valtiollinen sopimus tai pelkästään hyvää tarkoittava kaunis puhe, joka ei vastaa todellisuutta tai tarkoita oikein mitään, sillä:

TALK IS CHEAP

no niin, sori ja vanteeksi, kaikkea se opera speciaali saikin taas sribaamaan, medialukuharjoitteen keskellä päivää,
mutta siis tänään en juo, enkä vapauta minkkejä luontoon — ja pois :arrow_right:

60

En minäkään lähtisi minkkejä luontoon päästämään. Pahaa jälkeä ne siellä tekevät. Voi olla etten kyllä saisi niitä pienissä häkeissäkään pidettyä sukupolvi toisensa jälkeen siksi että saisin tappaa ja nylkeä ja sillä kerätä rahaa elatukseen ja yhä uusien häkkirivien rakentamiseen.

Ehkä, ellei muuta mahdollisuutta olisi, jollain kai ihmisen pitäisi toimeentulonsa turvata.

En myöskään lähde huvikseni metsästämään. Pyssyjen, panosten, lupien, metsästysalueiden vuokrien, kuljetuskaluston ja muiden varusteiden sekä menetetyn työajan laskien luulen ettei siitä jää tekijälle muuta kuin tappamisen ilo. Minulle se on vähän vieras juttu.

Mutta, jos , onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että henkiin jääminen olisi siitä kiinni, kyllä minä jonkun alukan pyydystäisin, tappaisin, söisin, yrittäisin varmaan nahankin kalvaa puhtaaksi lihanrääppeistä, haudata maahan muhimaan, raakata karvat, parkita pajunkuorilla ja muokata sen verran pehmeäksi että siitä oman nahkani verhoksi jotain suojaa kylmää ja naarmuttumista vastaan saisin.

Ei ole sitten vielä tullut sellaista tilannetta, aina ovat luontoretkilläkin eväät ja satunnaisesti pyydystetyt kalat riittäneet.
Mutta, kukapa tietää. Ja kai se hyvä olisi, varmuuden vuoksi, tietää hiukan siitäkin mitä oikein pahoissa tilanteissa voi hätäravintona käyttää. En usko että muurhaisenmunat tai vaikka nuotiolla käristetty kangashauki eli käärme tiukassa paikassa lainkaan pahaa olisi. Kai variksenkin liha alas menisi, tehotuotetun kananpojan puuttuessa.

Tänään ne ovat minulle kuitenkin vain teoreettisia vaihtoehtoja. Näilläkin tuloilla tuntuu olevan varaa syödä jopa enemmän kuin asiallista olisi. Ja kaikenlaisia hupimössöjä, turhan montaa sorttia kertyy kauppareissulla mukaan. Yksinkertaisemmilla aineksilla pärjäisin vallan hyvin.

Olisi nimittäin minunkin viisaampaa kehitellä itselleni niin paljon muita ilonaiheita ettei tarvitsisi syömisestä mitään päivän riemullista kohokohtaa tehdä… ei se vyön päällä kannettava ylimääräinen reppu mikään mukava ole.