Ihmeen valoisalla mielellä heti aamusta. Ehkä jokin toivo on herännyt?
Kirjoittelin kalenteriin päiviin sisältöä ja aion myös noudattaa niin hyvin kun mahdollista. Muutin ompelunurkkaukseni valoisampaan huoneeseen ja sitä aion alkaa myös käyttämään. Käsityöt on olleet mun elämässä aina läsnä ja viime vuosien alamäen myötä nekin vähentyneet radikaalisti. Vähitellen sekin osa-alue takasin.
3 tykkäystä
Kuulostaa oikein hyvältä Viiwa!
Ei muuta kuin päättäväisesti vain eteenpäin ottamaan elämä alkoholilta takaisin pala palalta. 
1 tykkäys
Tänään väsyneempi ja selkeästi matalampi mieliala.
Eilen illalla oli pakko käväistä kaupassa ja siellä siiderihyllyt kovasti veti puoleensa,selvisin ilman ostoa ja onnellinen siitä.
Sain eilen sovittua kävelylenkin tälle ystävän kanssa ja pyydettyä toista ystävää elokuviin. Kuulostaa varmaan arkipäiväisilta asioita,mutta mun viime ajan eristäytyneeseen elämään nämä on ISOJA muutoksia.
Jollain lailla tuntuu,että olen hyökkäys sodassa addiktiota vastaan. Otan takaisin “maita” mitä menetin juomisella. Toivottavasti tämä taistelu mieliala pysyy,enkä ala perääntymään.
3 tykkäystä
Tämä on todella hyvin kuvattu! Noinhan siinä käy; addiktio valtaa elämää kaistele kerrallaan ja nämä menetetyt maat joutuu valtaamaan takaisin pala kerrallaan.
Riippuvuuksissa elämä pikkuhiljaa kapeutuu; harrastukset jäävät, samoin ystävien tapaaminen ja monet muut elämän mielekkääksi tekevät asiat. Minäkin “valitsin” usein mieluiten yksin juomisen kuin vaikka hakeutumisen jonnekin ihmisten ilmoille tekemään jotain kivaa. Elämä muuttui entistä tylsemmäksi ja ilottomammaksi.
Kuulostaa hyvältä tuo päättäväinen asenteesi! Ompelunurkkaus, kävelylenkki ja elokuvissakäynti ovat jo isoja asioita. Aiemmin täällä kirjoittelin Naurismäen kanssa siitä kuin pelkkä piirustusvälineiden esille ottaminen ja tarkastelu ja pienikin luonnostelu auttaa alkuun ja kohottaa mielialaa… tulee tekemisen meininki näiden konkreettisten pikkuasioidenkin avulla ja se ruokkii nälkää tehdä lisää.
Alkoholiongelman selättämisessä jokainen pieniin osavoitto ja raitis päivä on askel eteenpäin ja vastaavasti takapakeille ja retkahduksille ei tarvitse antaa yhtään enemmän tilaa ja painoarvoa kuin mitä ne kestävät… siis että itsensä suomiminen jälkeenpäin vie vain tilaa toipumiselta. Vaivan luonne valitettavasti on varsin kiero ja monilla meistä on takanaan paljonkin retkahteluja ennen raitistumista. Itsekään en sarjaretkahteljana tietenkään tiennyt, että juuri tämä retkahdus ja ajatus “nyt tämä tosiaan riittää” tulee olemaan se, josta pidempi raittius oikeasti lähtee sujumaan.
Voimia tähänkin päivään!
2 tykkäystä
Se yksi lopettaminen on sitten joskus se viimeinen lopetus. Sitä toivon todella myös meille retkahtelijoille,jotka ollaan tarvottu syvässä toivottomuuden suossa.
4 tykkäystä
Viides päivä selvinpäin täällä. Toivon, että tämä lopetus olisi se viimeinen lopetus. Retkahtelijahan minä olen aina ollut, mutta todella väsynyt juomisen jälkeiseen järkyttävään ahdistukseen ja painajaisiin. Ei juominen minun elämästäni parempaa tee millään tavalla.
Pääsin tänään pitkästä aikaa pitkälle pyörälenkille ja se tuntui hyvältä. Mukavaa keskiviikko-iltaa kaikille!
4 tykkäystä
Liikunta on kyllä hyvä lääke.
1 tykkäys
A-Killassa käyty. Positiivinen yllätys ja ihana miljöö. Vastaanotto oli sydämellinen ja tunsin kuuluvani joukkoon. Jos nyt olisi sellainen paikka,josta luonnollisesti saa vertaistukea. Sitä todella toivon.
Tulee varmasti päiviä,jolloin tuollainen matalan kynnyksen paikka tulee enemmän kuin tarpeeseen. Onneksi tartuin härkää sarvista ja otin sinne yhteyttä.
3 tykkäystä
Hei mahtavaa, toihan on tosi iso onnistuminen! Voit toden teolla olla itsestäsi ylpeä. 
1 tykkäys
Eilen alkoi “mopo keulia”,tunnistin että olen ylivireys tilassa ja suoritin taas raittiutta. Kuulokkeet päähän ja mindfulness harjoituksilla kierrokset alas.
Tänään aamulla olinkin tosi väsynyt,mutta jaksoin lähteä vesijumppaan ystäväni kanssa. Se olikin oikein ihana reissu ja voimaannutti kovasti.
Kotiin ajellessa viinapiru taas kuiskutteli,että kyllähän sinä tänään voisit juoda kun olet ollut niin reipas.
Juomia en hakenut ja pysyn vahvana loppu päivänkin.
4 tykkäystä
Eilen illalla elokuvissa Myrskyluodon Maijaa katsomassa. Mikä ihana rakkaustarina,traaginen sellainen toki,mutta silti. Kaunis elokuva,sai sielu taas nauttia muusta kuin viinanhuuruisesta pöhnästä.
Kuuntelen edelleen Lanzin Instagramin reelsejä. Ne on tavallaan tietoiskuja ja hän ratkaisukeskeisenä ihmisenä antaa neuvoja tämän addiktion " selättämiseen". Olen kiitollinen,että löysin nuo ja myös Christer Schoultzin postaukset antaa valtavan paljon.
Mukavaa raitista lauantaita kaikille❣️
2 tykkäystä
Täytyykin tutustua noiden tyyppien sisältöön vähän tarkemmin, kun noin kovasti heitä ylistät. 
Oikein mukavaa lauantaita myös sinulle Viiwa!
1 tykkäys
Muistelin tuossa aamulla Selvin päin kirjassa kerrottua,että alkoholin palamistuotteet veressä on vaarallisempia mitä itse alkoholi.
Hyvä muistutella itselle näitä kylmiä faktoja tuosta niin “houkuttelevasta” rentouden tuojasta.
Huomenna koittaa sitten paluu arkeen. Töihin 8 kk sairasloman jälkeen. Olen lähinnä kauhuissani. Olen lihonut ja muutenkin juominen näkyy olemuksessa. Pelkään myös etten pysty keskittymään kunnolla.
Tänään päivään tarkoitus mahduttaa kuntosalilla käynti,koiran tassun paraneminen otti takapakkia ja sen kanssa ei tule pitkää lenkkiä tehtyä.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.
3 tykkäystä
Kovasti tsemppiä töihinpaluuseen!
Olipas tiukka paikka kaupassa. Salilla ollessa huomasin,että olen jännittynyt ja pelokas,huominen selkeästi alkaa olla mielessä kauhukuvana. Mieli alkoi syöttää tuttua laulua,“rentoudut kun otat siideriä”.
Kaupassa poikkelehdin hyllyjen välissä ja olin jo varma,että sorrun. Mutta kotona ollaan,eikä ole juomia kassissa. Nyt rentoutusharjoitus ja mielen tutkiskelua,että mikä huomisessa on niin pelottavaa.
4 tykkäystä
Ymmärrän, että töihinpaluu pelottaa tauon jälkeen eikä sinänsä ihme, että alkoholi tarjosi itseään ratkaisuna. Minäkin mietin tänään juomisen ostamista vaikean aamun takia, mutta ostin sen sijaan Pepsi maxia. Hyvä me!
1 tykkäys
Hurjasti tsemppiä huomiseen! Ymmärrän jännityksen ja suoranaisen pelon tunteen täysin. Minulla on samanlaisia jo loman jälkeen, vaikka oikeasti työpaikka on mukava, eikä sille ole mitään järjellistä syytä. En tiedä tuleeko tunne menneisyyden huonoista työpaikoista vai hermoheikosta luonteesta vai mistä, mutta jotenkin olen yrittänyt vain hyväksyä ilmiön. Kyllä se ärsyttää joka kerta, ja tekisi mieli keksiä mitä tahansa helpotusta. Yleensä yritän sanoa itselleni että anna olla, typerys. Mikä ei tosin auta. Ei ole auttanut muu kuin kokea se pirun tunne, kerta toisensa jälkeen.
Yritä ajatella, että työpaikka on sinua varten. Sinä saat siitä elämääsi sisältöä ja palkan. Sinä olet siellä tarpeellinen omana itsenäsi, et mikään arvosteltava suorittaja, joka yrittää joka hetki kilpailla paikastaan kenenkään kanssa. Niin yritän itsekin.
Todellakin, hyvä te!
Kiitos taas teille.
Tunnistin jo yhden voimakkaan tunteen,mikä huomisessa on. Huonommuus ja kelpaamattomuus,en ole yhtä hyvä mitä muut. Ikuinen alemmuuden tunne,joka kumpuaa lapsuuden kokemuksista. Koskaan ei tullut hyväksytyksi omana itsenä,aina piti olla jotain muuta ja ansaita kaikki huomio. Monella varmana sama,taitaa kuulua jollain lailla tähän meidän kulttuuriinkin tuo.
Kuulostaa tosi tutulta. Kun mietin itseäni, moni osa minussa kokee työn merkityksen ihan toisenlaisena, kuin se osa joka usuttaa juomaan. Silloin kun se juomiseen pakokeinona päätyvä osa on vallassa, on tosi vaikea saada sille sanottua kovin paljoa rauhoittavia asioita, koska ne empaattiset hyvät sanat eivät sille pakokauhun vallassa merkitse mitään, vihainen puoli saattaa jopa hyökätä hoitavaa minää vastaan ja mieleen voi alkaa tulla jopa itsetuhoisia ajatuksia.
Pysy hyvissä teoissa ja ÄLÄ luovuta. Tee mitä tahansa muuta paitsi se juominen. Olen ollut itse samassa tilanteessa kun olen palaillut pitkiltä hoitojaksoilta. Minulle ne eivät olleet hyviä kokemuksia koska paikka oli yksinkertaisesti väärä, sain uusia ja uusia traumakokemuksia koska arka tunneminäni ei osannut puolustautua, jopa uhriutui lisää, sai siipeensä pahemman kerran. Kaikki uudet traumakokemukset jotenkin todentumattomina ja yhä enemmän taipuvaisena dissosioitumaan kun uusia ja uusia haitallisia toimintamalleja vakiintui käyttööni.
En tiedä mikä sinun tilanteesi on, onko sinulle hyväksi mennä sinne töihin? En siis kritisoi valintaasi millään tavalla, päinvastoin sinun valintasi ovat elämäsi parhaan asiantuntijan eli sinun itsesi tekemiä joka tapauksessa. Voihan olla että sinulla on nyt korostunut huoli ja pelko (koska välität itsestäsi, et haluaisi tulla satutetuksi), ja nämä huolet ja pelot osoittautuvat juurikin ymmärrettäviksi mutta turhiksi, kun pääset työn rytmiin kiinni ja huomaat että se ei ollutkaan niin paha. Saatat jopa voimaantua kun huomaat että pystyit ylittämään huonot tunteesi tarttumatta alkoholiin ja ottamalla elämän vastaan sellaisena kuin se on, kokien hyvää vakaata oloa? Se hyvä kokemus voisi kantaa jatkossakin ja sinä voit saada uusia samanlaisia kokemuksia, oppia uusia keinoja kestää vaikeita oloja. Sinähän teet jo nyt valtavan määrän tosi hyvän kuuloisia asioita kun huolehdit itsestäsi ja pysyt tietoisena huonoista mielihaluista, jotka tiedät itsesi kannalta vääriksi.
Kävi mitä tahansa niin olet hyvä ihminen. Kaikkea hyvää sinulle nyt tässä hetkessä, pysy rakastavissa teoissa ja ne kantavat sinut kyllä. Tsemppiä!
3 tykkäystä