Olen 50-v nainen,alkoholisti.
Juominen lähti karkaamaan käsistä n. 5 vuotta sitten. Tällä hetkellä juon päivittäin ja annokset ovat valtavia.
Olen itsekseen,piilossa ja salaa juova. Kotona jossain kaapissa juomaa,jota ramppaan sieltä siemailemassa.
Olen jo useamman vuoden ajan yrittänyt saada juomista kuriin.
3 vuotta sitten sain pisimmän raittiin jakson n. 8 kk. Tuon jälkeen syöksykierre on ollut nopea ja syvä.
Tämän vuoden maaliskuussa menin AA:han,tuloksena joitakin viikkojen raittiita jaksoja. Kesällä meni viikkoja vain juoden,ensimmäisen kerran kuulin ja koin harhoja.
Syksyllä osallistuin kahteen vertaistukea ryhmään netissä.
Niistä paljon hyvää,mutta juominen vaan jatkuu.
Haluan takaisin elämään,mielekkääseen ja järkevään arkeen. Yritän nyt yhdistää näitä nettiryhmiä ja löytää myös jonkin vertaistukiryhmän missä käydä ihan livenä.
Moikka Viiwa ja kiva kun aloitit ihan oman ketjun tänne. Jotakuinkin saman ikäisiä naisihmisiä ollaan. Minulla on ollut myös tuo ihan kirjaimellinen kaappijuoppokausi. Siitä on useita vuosia, mutta en muistele lämmöllä. Yhh. Itse asiassa näen tälläkin hetkellä edessäni kaapin, missä juomaa silloin useasti oli. Nyt se tuntuu onneksi jo aika kaukaiselta ja toivon kovasti, että jossain vaiheessa sinustakin.
Vaikkei lopullista sysäystä vielä olekaan tullut, niin noista tekemistäsi toimenpiteistä on kuitenkin ollut ihan selkeä hyöty. On siis varmasti hyvä idea jatkaa samoja juttuja, lisäten ja yhdistellen. Olen itsekin ajatellut, että kauaa en voi itsekseni kamppailla, vaan otan tarpeen mukaan asteittain uusia keinoja käyttöön. (Tästä tulee mieleeni muuten palstalla kirjoitellut Puuhapete, mitähän hänelle kuuluu?) No ihan itsekseni en päässyt mihinkään, vaan korvaamaton apu oli Plinkki. Seuraavana tulee sitten muut järjestöpalvelut, terveyspalvelut ja viimeisenä olen päättänyt vaikka ottaa tarvittavan lainan ja hakeutua sen avulla johonkin yksityiseen hoitolaitokseen. Jo keinovalikoiman ajattelu tuo lohtua, ettei peli ole vielä läheskään menetetty, vaan uusia pelaajia löytyy kyllä selustaa turvaamaan.
Mutta tähän mennessä jo Plinkki on auttanut yli vuoden raittiuteen. Siispä kannustan aktiiviseen kirjoitteluun. Josko jo ensi vuosi olisi sinullekin raitis? Ei voi tietää vielä. Toivoa voi, ja pitää peukkuja.
Alkuun riittäisi kuitenkin jo mainiosti, ettei juo tänään. Tai siirtää sitä edes tunnilla eteenpäin. Tai juo vähemmän kuin eilen. Pienetkin askeleet lasketaan. Hirveästi tsemppiä!
Mulle yksi päihdetyötä tekevä ihminen sanoi,että joku kerta se raitistuminen voikin olla lopullinen. Kun ruoskin itseäni siitä,että yrityksiä on takana jo kymmeniä ja aina vaan juominen on jatkunut.
Tänään kävin miehen kanssa kaupassa ja siiderihylly kyllä veti puoleensa,on se älytön tämä juomisen himo.
Tänään olen saanut ommeltua joululahjaksi paidan. Yritän ottaa vanhoja harrastuksia pienellä “pakolla” takaisin elämään,että päiviin tulisi mieltä ja sisältöä.
Tällä hetkellä taas hetki,jolloin tekisi niin mieli siideriä. Kaipaa sitä tunnetta,että pääsisi irti omasta itsestä.
Onneksi vieressä istuu tyttöni,joka on nyt ollut kotona useamman päivän. Yritän nyt olla hänelle läsnä ja mennä hetki kerrallaan eteenpäin.
Äsken heräsin hyvin nukutun yön jälkeen ja olin ONNELLINEN. Ihmeellinen tunne,sitä ei ole tullut juuri koettua.
Voikin taas miettiä,että miksi sitä aina on retkahtanut juomaan kun selvinpäin voi joskus sentään kokea aitoa onnea.
Tuossa toisessa ketjussa pohdiskelin oman traumataustani vaikutusta tähän juomiseen. Addiktioita on elämän varrella ollut muitakin ja kaikessa se sama kaava,poispääsy itsestä. Kuuntelin Juha Lanzin Syvällä podcastia ja hänellä oli vieraana Jussi Pajuniemi,tuo jakso herätti ajatuksia. Pitää kuunnella vielä uusiksi,saa kynän ja paperin kanssa kirjata ylös omia mietteitä. Häpeään kiintyneet on tuon jakson nimi ja se kyllä kuvaa minua.
Minun pitää myös kuunnella tuo podcast, kiitos vinkistä. Häpeä on hyvin syvällä ja vahvana minussakin.
Joku muukin on täällä Plinkissä maininnut nuo aamut. Se on kyllä muutos, mikä pitää palautella mieleen aina välillä. Ne ihanat aamut, kun ei herää minkään sortin krapulassa. Ne ovat jo itsessään ihan todella hyvä syy olla juomatta. Myös ompeluharrastuksen lämmittely kuulostaa hyvältä, siinäkin tulokset ovat mukavan konkreettisia.
Niinpä, eikä minulla ainakaan ole mitään syytä epäillä, etteikö kohdallasi näin kävisi.
Eilen oli useaan otteeseen vahva halu hakea juomista ja päästä pois omasta itsestä. Mietin sitä tyhjyyden tunnetta,mikä minulla noissa hetkissä oli ja annoin sen vain olla. Toisaalta tunnistin myös HALT:in avulla,että minulla oli myös nälkä ja olin väsynyt. Yksinäisyys on nykyään arkisin läsnä aina,koska olen pitkään ollut sairaslomalla ja ns. normaali elämä puuttuu.
Tänään tarkoituksena käydä pitkällä metsälenkillä koiran kanssa. Leipoakin voisi,pullahiiriä on tässä taloudessa aika monta.
On ollut vaikeiden muistojen päiviä,14. päivä tuli 3 vuotta koiran kuolemasta. Tuo koira oli minulle tosi tärkeä,se osasi rauhoittaa mun mielialan vaihteluita ja tuli yölläkin kainaloon,silloin kun jostain syystä taas valvoin. Menetys oli äkillinen ja koira oli vasta 7 vuotias,joten suru oli suuri. Ikävä on…
Kuuntelin tuon podin. Tosi paljon asiaa jotenkin sellaisessa kummallisen huomaamattomassa paketissa. Eli ymmärrän ajatuksen tehdä muistiinpanoja samalla. Pidin. Mahtavaa, että vältit kiusauksen. Tuo on tosi hyvä keino ollut minullakin, miettiä mikä tarve tässä nyt oikeastaan sitä juomaa huutelee. Metsälenkki ja leivonta kuulostavat oikein hyvältä.
Niin ne eläimet osaavat jättää suurempia jälkiä kuin äkkiseltään arvaisikaan. Osanotto menetyksestä. Varmasti jotenkin erityisen raastavaa, kun koira voisi olla vielä elossa, ellei olisi lähtenyt niin nuorena. Mutta ehkä joidenkin tehtävä täällä tulee täytettyä nuorempana, ovat jotain sen verran suurempaa. Jotain sellaista haluan itse ajatella kaiken epäreiluuden edessä.
Tämä on niin tyypillistä minua. Mutta yritän nyt saada itseäni kohtaan lempeämmän asenteen ja sellaisen “tämä on nyt sitte tässä” ajattelun katki. Mun tie raittiuteen on karikkoinen,mutta haluan uskoa että vielä yksi kerta se raitistuminen tapahtuu.
Mietin tuota juomistani. Sitä miten voisin toimia toisin. Tunnistan sellaisen “ainahan minä retkahdan” ajattelin ja en sitten ihan loppuun asti taistele vaan annan periksi,koska ainahan ennemmin tai myöhemmin alan kuitenkin juomaan.
Mutta nyt vaan rakentamaan tätä päivää järkevästi. Vaikeat tunteet on yhä yhtä vaikeita,mutta niitä pitää oppia sietämään
Tuo on varmasti totta, että jos ei itsekään oikein usko onnistumiseen, se ei välttämättä tue onnistumista. Toisaalta kova uhokin voi loppua yhtä lyhyeen. Pitäisi kai löytää asian suhteen joku rauha ja tyyneys, minkä mausteena olisi riittävä ripaus taistelutahtoa.
Monia on auttanut päivä kerrallaan -ajatus. Itsekin olen sitä joskus toteuttanut. Että aha, vai kova juomishimo pyrkii kylään. Nyt en valitettavasti aio ottaa vastaan, mutta palataan huomenna asiaan. Että siirtää asiaa eteenpäin vain vähän, eikä hampaat irvessä mieti, että en saa juoda nyt enkä koskaanikinämilloinkaan. Ideana tietenkin olisi siirtää sitä sitten huomenna taas, jos vain mahdollista.
Nyt en muuten muista, päätinkö itse vuosi sitten lopettaa vuodeksi vai ensin lyhyemmäksi aikaa. Sadaksi päiväksikö ensin? Pitäisi käydä lukemassa omista viesteistä miten se menikään. Mutta koen, että joku aika on kiva olla tavoitteena. Nyt se on tämä kokonainen kalenterivuosi. Sen jälkeen se on taas jotakin. Ehkä seuraava kalenterivuosi, tai ehkä taas vain pari kuukautta. Minusta on ihan mukava leikitellä asialla tietäen, että loppuelämähän tässä oikea tavoite on. Kiva silti saada mielessään välillä joku pokaali. Oli se sitten päivästä, viikosta, kymmenestä päivästä tai vuodesta. Samalla tiedän, että joillekin sopii paremmin eteneminen vain ja ainoastaan yksi päivä kerrallaan, vaikka vuosien ajan. Pääasia, että löytää itselleen sopivan ajattelutavan.
Tajusin yhtäkkiä, etten ole tainnut vähään aikaan mainita toista apua, mikä oli alussa tärkeä. Eli sovellus nimeltä I am sober. Alussa käytin sitä paljon. Merkkailin uusia syitä alkoholin jättämiselle, seurasin päivien kulkua ja säästynyttä rahamäärää. Sain päivittäin uusia kannustavia mietelauseita ja tein tehtäviä. Lueskelin muiden samassa kohtaa kulkevien kommentteja ja tsemppejä. Klikkailin, “olen tänään ollut juomatta”-painikkeita ja sain virtuaalisia pokaaleja virstanpylväistä. Enää en ole availlut sitä kuin satunnaisesti. Tällä hetkellä se kertoo, että olen ollut tavasta alkoli raitis 378 päivää ja säästänyt noin 3500 euroa (missähän ne ovat? ).
Ja kolmanneksi erittäin tärkeäksi avuksi lasken edelleen ja varmaan aina Annie Gracen kirjan Selvin päin. Kaikki eivät siitä pidä, joku pitää enemmän jostakin muusta (esim. Allen Carrin Korkki kiinni!), mutta mikään muu ei minulla ole resonoinut yhtä voimakkaasti kuin tuo. Pidän sen kestokuuntelussa aina muutaman muun jälkeen. Voisikin olla taas heti seuraava, ettei pääse totuus unohtumaan.
Pitää kuunnella tuo selvin päin,näytti löytyvän bookbeatista.
Tuo sovellus vaikuttaako myös tutustumisen arvoiselta.
Olen miettinyt tätä omaa takkuamista ja huomaan,että multa puuttuu usko omaan pystyvyyteen,siihen että voisin raitistua. Jotenkin annan itselleni luvan juoda, koska ainahan minä epäonnistun.
Latasin eilen tuon sovelluksen. Sielläkin näytti olevan keskustelualue,mukava yllätys. Kaikki vertaistuki on tervetullutta.
Aloin myös kuuntelemaan tuota Selvinpäin kirjaa,se haastaa omaa ajattelua tämän addiktion suhteen.
Olen lueskellut m. Lintuannan ja Naurismäen ketjua,kunnioitusta herättävää tuo oman itsen tutkiskelu ja ihmissuhteiden pohtiminen.
Itsellä on huonolla tolalla oleva parisuhde,2 haastavaa nepsy-lasta ja työ,jossa en viihdy. Töitä olisi urakaksi asti.
Ja niin tutulta tuo tarve päästä irti itsestä. Ei auta kuin oppia elämään tuonkin kanssa.
Samalla tiedän, että joillekin sopii paremmin eteneminen vain ja ainoastaan yksi päivä kerrallaan, vaikka vuosien ajan. Pääasia, että löytää itselleen sopivan ajattelutavan.
).