Näytät tekevän monipuolisesti tekoja raittiuden eteen, ihailtavaa. Minäkin katsoin netistä tuota Selvin päin kirjaa ja kuka ties ostan sen vielä.
Minunkin lapseni on nepsy. On autismia ja adhd:ta, ei ole todellakaan vanhemmuus helppoa muutenkaan, saati sitten nepsylasten kanssa. Voimia siihen kovasti! 
Tuo I’m sober-sovellus vaikuttaa oikeinkin hyvältä työkalulta. Joka päivä voi tehdä pieniä tehtäviä ja haastaa itseään miettimään omia ajatuksia.
Eilen illalla oli tosi vihaisten ja kiukkuisten ajatusten aikaa. Toinen tytöistä taas sai minut raivostumaan omalla käytöksellään ja se loppui siihen,että tyttö suuttui. Aikoi olla joulun omalla kämpällään,muutti siis pari kuukautta sitten omilleen. Ollut nyt useamman viikon kotona,kun on voinut huonosti. On masentunut ja ahdistunut,rahatkin lähinnä loppu.
Sitten kotiin kun tulee,niin taantuu täysin jollekin taapero-asteelle ja odottaa vaan kaikkea itselleen ja mitään ei ole valmis tekemään.
Tuo eilinen sanaharkka käytiin viestien, pitää tänään puhua asia vielä läpi kasvotusten.
Väsyttää melko lailla,2 iltana en oikein saanut unta ja heräsin yöllä tämän edellä mainitun tytön konkoiluun kotiin. Pitää muistaa tämä kun tähän päivään lähtee,ettei anna väsymyksessä juomahaluille sijaa.
Tsemppiä väsymykseen ja vanhemmuuteen! Sitä niin ajattelee, että ikä toisi nopeammin muutosta lapsiin, mutta ei sitten niin käykään.
Juuri tällä viikolla näin Ylen uutisissa tai Helsingin sanomissa tm. avoimen kyselyn, mikä meni jotenkin tyyliin “taannutko teiniksi vanhempiesi seurassa” tjsp., niin pakkohan sitä oli miettiä olenko itse aina niin kypsä äitini kanssa. Nolottaa myöntää, mutta en ole. 
Kaiketi jotain samankaltaista voi odottaa jatkossa omalta lapseltakin - tai ainakin välillä, ei tokikaan toivottavasti koko aikaa.
Saatiin puhuttua asiat läpi lapsen kanssa. Päästään laskeutumaan jouluun ilman riitaa.
Minulla oli tänään työterveyspsykologi ,oli oikein rakentava tapaaminen.
Minulla on takana parikin terapiajaksoa,viimeisin oli 6 vuotta kestänyt traumaterapia. Sain palautetta,että käydyt terapiat “näkyy” tavassani käsitellä asioita. Ajattelin siinä,että kun saisi ulotettua tuota käsittelytaitoa myös tähän addiktioon. Ehkäpä minä pääsen jonkun prosessin alkuun,kun kirjoittelen. Olen saanut valtavasti rohkaisua teiltä lukiessani ketjuja.
Jospa ensi yönä saisin nukuttua paremmin,tyttökin on ainakin vielä kotona ja toivottavasti ei lähde mihinkään yötä vasten.
Sain onneksi nukuttua paremmin ja tyttökin pysyi yön kotona.
Heräsin alakuloisena, jokin suru kaihertaa. Olisiko vielä tuo riita tytön kanssa,mikä jäi mieleen ja se vielä vaikuttaa. Tai sitten olen taas kerran nähnyt painajaisia ja en vain muista.
Minähän välillä huudan ja itken unissani pikkulapsen äänellä. Traumamuistot elää yöllä ja aamusin sitten miettii,että mitähän sitä taas on käynyt läpi yön tunteina.
Minun lapsuuteen on siis kuulunut väkivaltainen alkoholisti isä. Minua hän ei ole paljoa lyönyt,mutta olen todistanut raakaa väkivaltaa mitä hän harjoitti äitiä ja koiraamme kohtaan.
Lisäksi on paljon muutakin traumaa mm. useiden viikkojen sairaalajaksoja,sisältäen kipushokki kokemuksia.
Mutta tähän päivään lähden miettien 3 postitiivista asiaa. Tämän opin yhdessä kuntoutuksessa,harjoittaa aivoja katsomaan ulospäin oman sielunmaailman synkkyydestä.
Olkoon tämän päivän hyvät asiat: kaunis luonto,ihanat lumiset puut, koko perhe koossa ja saadaan laittaa joulu yhdessä ja se,että olen saanut paljon plinkistä.
Olen pahoillani puolestasi, mitä sinäkin olet joutunut kokemaan. Siinä mielessä olet selvinnyt pitkälle.
3 positiivista asiaasi kuulostaa hyviltä. Voisin itsekin tehdä tollaisen tehtävän.
Suru on välillä raskasta, mutta aina lopulta käsittelemisen ja kokemisenkin arvoista. Mahdollisimman mukavaa, raitista päivää kuitenkin sinulle!
Heräsin taas väsyneenä.
Tyttö oli taas yöllä menossa ja konkoili kolmelta kotiin.
Eilinen oli henkisesti rankka päivä. Meidän perheen monet kipupisteet oli taas näkyvillä ja kuormituin. Olin surullinen siitä.ettei saatu rauhallista joulun tunnelmaa vaan päivä meni ukon rageamista ja tyttöjen keskinäistä nokittelua kuunnellessa. Illalla juomahalu oli kova,olisin halunnut pois tuosta perhedynamiikasta ja surullisesti olosta. En juonut,vaikka oli juomaa tarjolla ja siitä olen nyt onnellinen.
Tänään vierailu äidillä,jospa siellä olisi sopuisaa ja saisi vähän huokaista.
Minäkin olen pahoillani kaikesta kokemastasi. Ei mikään helpoin polku tallattavana. Tuo on kurjaa, kun lämmin ja iloinen perhejuhla on niin monelle niin paljon kaikkea muuta. Olen kuitenkin super ylpeä siitä, että et juonut. Kaikki mahdollisuudet olisivat olleet, joten osoitit kyllä todellista vahvuutta jättämällä väliin. Onneksi onnellisuus siitä aina palkitsee.
Toivottavasti sinulla on levollisempi ja parempi olo tänään. 
Vaikeat tiet vievät yleensä kauniisiin määränpäihin.
Tuo lause tuli vastaan I’m sober-sovelluksessa. Lohduttava lause,kun olen jotenkin pohjattoman väsynyt ja surullinen. Aina kun rehellisesti tarkastelee omaa elämää,niin huomaa kuinka paljon olen padonnut kaikkea sisälleni ja tukahduttanut kipua juomalla.
Kiitos Hiiri kauniista sanoista.
Täältä Plinkistä saa kyllä tukea ja apua.
Nyt kohta lenkille koiran kanssa ja myöhemmin vaan lepoa ja rentoutumista.
Tuo on kyllä lohdullinen lause. Tuli tarpeeseen tähän hetkeen, kiitos kun jaoit. Muistan pitäneeni noista paljon silloin, kun sovelluksen käyttöä aloittelin.
Lenkki, lepo ja rentoutuminen kuulostaa hyvältä. Olen todella samaa mieltä, että täältä plinkistä saa hirveästi tukea ja apua. Rehellistä ja aitoa menoa.
Jaksamista, kyllähän me tästäkin taas yli mennään. Annetaan alakulolle aikansa, kunnes kömmitään ylös entistä ehompana.
Voimia Viiwa väsymykseen ja suruun! Täällä samat fiilikset. Toivottavasti lenkki auttaa meitä kumpaakin voimaan paremmin, että loppupäivästä on helpompaa rentoutua ja levätä.
Eilen oli vaikea päivä. Sain onneksi “järjen äänen” kuuluviin juomisajatusten keskelle.
Tähän päivään heräsin uupuneena,tuntuu että viime päivien surun ja pettymyksen tunteet ovat vieneet voimat. Tämä oman perheen toimimattomuus on asia,jolle haluaisin tehdä paljonkin mutten saa muutosta aikaiseksi. Se vie tunnetasolla lapsuuteen ja sen aikaiseen turvattomuuteen,traumojen syntyhetkille. Joten ei sinänsä ihme,että väsyttää,koska ollaan niin syvien tuntemusten äärellä.
Jospa jaksasisin tänään tehdä hieman ajatustyötä näiden tunteiden kanssa ja suunnata ajatuksia tietoisesti muualle.
Huonostihan tässä kävi.
Taas niin lapsellisten tunnereaktioiden kautta siiderin pariin.
Minulla oli syntymäpäivä,mies onnitteli vääränä päivänä ja lapset ei muistaneet koko päivää.
Aktivoitui arvottomuuden ja hylätyksi tulemisen tunne. Nyt kohti raitista uutta vuotta ja omien käyttäytymismallien tarkastelua.
Täällä jo innokkaimmat kossit alkoi paukutella pommeja,koira sai jo esimakua tulevasta helvetistä.
Voimia sinulle ja jos on kovin vaikeaa ole vain hetki kerrallaan selvinpäin. Asiat muuttuu parempaan kun lopettaa alkoholin käytön, siis ajan kans, ei heti. Näin minä sen koin että aika on paras parantaja. Ja minullekin sanottiin ettei kannata raittiuden alussa tehdä mitään suuria muutoksia ennnekuin raittius on vakaalla pohjalla ja pää sekä mieli parantunut. Minun mieli-ala muuttui juopottelevien vuosien aikana, mikä nyt jälkeenpäin ajatellen oli ihan järkeenkäypää, kun alkoholihan on hermomyrkkyä, vaikuttaa aivoihin ja tunne-elämään.
Huomasin kun olin ollut vuosia raittiina että se mikä aiemmin näytti olevan muiden syy, olikin vain minun turha liian suuri tunnereaktio asiaan johon ei olisi tarvinnut reagoida niin voimakkaasti. Minun oma itsetunto oli nollassa ja olin liian herkkä loukkaantumaan asioista joista tänään en loukkaannu. Olin liian herkkä.
Tuo on niin totta. Nyt on oikeasti aika tehdä työtä oman tunne-elämän kanssa. Jos aina pakenen juomiseen,niin se tie vie lopulta kuolemaan.
Voimia ja myötätuntoa sinulle, Viiwa. Kyllä minäkin olisin loukkaantunut moisesta. Uutta yritystä vaan!
Kiitos Lintuanna. Vielä me tästä päästään vakaammalle pohjalle elämässä.
Mullahan on tosiaan pitkät terapiat takana,paljon eheydyinkin mutta ilmeisesti ne perustraumat oireilee. Terapeutti sanoi,että joskus on niin syvällä olevia traumoja,ihan vauva-ajalta. Mullahan siis on dissosaatiohäiriö.
Oon miettinyt onkohan mullakin se. Sen verran vaikeaa ja vaihtelevaa elämä on ja vakava traumatisoituminen taustalla. Mulla on traumaterapia vasta meneillään ja sen aikana kaikin puolin mennyt vointi pahemmaksi ja itseluottamus romahtanut nolliin.
Haluaisin myös uskoa, että päästään vielä vakaammalle pohjalle. Siihen on melkein pakkokin uskoa, että tästä selviää. Tsemppiä meille!
Huomasin tässä yhtenä päivänä,että mulla on täällä Plinkissä alemmuuden tunne ja häpeän itseäni suhteessa muihin. Teistä niin moni on verbaalisesti lahjakas ja osaatte niin hienosti analysoida itseänne.
Mutta jokaisella meillä on oma kasvutarina ja ei voi tietää mitä kaikkea toinen käykään läpi.
No voi että, että oli tullut notkahdus. Ei kun oppimaan taas siitäkin ja uutta raitista vuotta kohti.
Täälläkin kuului paukuttelua eilen ja toissa päivänä. On se kumma, kun ei niitä osata pitää jemmassa sallittuun aikaan saakka.
Totta. Tunnereaktioitani aion ensi vuonna tarkastella tältä kantilta. Olen aina reagoinut herkästi ärsykkeisiin, tai siis kokenut ne voimakkaasti, kuten täällä plinkissä moni muukin. Se on fakta, jolle ei sinänsä mitään voi. Mutta yritän opetella ottamaan ne kuten ne ovat, minun kokemuksinani. Vaikka joskus sanotaan, että tunne ei valehtele, niin kyllä se vain voi liioitella, ihan rankastikin.
Täällä Plinkissä ei tarvitsisi itseään hävetä. Itsehän analysoit todella hyvin! Ja vaikkei osaisi tai haluaisikaan analysoida, voisi täällä silti kirjoitella. Olen joskus miettinyt, että toivottavasti se ei ole mikään kynnys kenellekään uudelle, vaikka täällä innokkaitakin kirjoittajia pyörii. Ihan yhtä hyvin voisi vaikka vain kuitata parilla sanalla miltä tuntuu ja onko tehnyt mieli juoda. Ja vaikka käydä nakkaamassa tsempit muille. Ei se ole yhtään vähempiarvoista lopettamista ja keskusteluun osallistumista, vaikka täällä välillä vuolaampisanaisia kehutaan ja kiitelläänkin. Mutta siis ymmärrän pointin mainiosti. On minullakin välillä tunne, että jos en osaa sanoa mitään fiksua, en uskalla sanoa mitään. Pitäisi luottaa, että riittää ihan vain olemalla paikalla. Ei tämä saisi olla suorittamista.
Ei todellakaan. Kukaan meistä ei avaa itsestään täällä ihan kaikkea, vaikka paljon avaisikin. Eihän se olisi edes mahdollista. Ihmisinä ollaan kaikki ihan tasan samanarvoisia ja täällä plinkissä samojen pulmien äärellä.
