Aloin miettiä olenkohan minäkään hyväksynyt sitä, kapinaa nimittäin ainakin on. Toinen, mitä olen miettinyt, että “sisäinen teinini” on se, joka kapinoi; haluaisi juoda hauskaa pitääkseen ja viitata kintaalla kaikille velvollisuuksille ja vastuille ja elää niistä vapaata, huoletonta elämää. Juomisen jälkeen välillä on kauhea olo, kun tajuaa kapinoineensa epäkypsästi ja itsekkäästi eikä silti ole tietenkään yhtään vastuista vapaampi. Älytöntä touhua.
Mulla myös joku teini/lapsi kapinoi sitä vastaan,ettei saisi käyttää helppoa keinoa tuskaisen olon helpottamiseen.
Yritän ihan selvästi myös “käydä kauppaa” siitä ettei minun tarvitsisi olla alkoholisti. Suruprosessin alkutekijöissä siis ollaan.
Mun mielialat ja olot vaihtelee taas rajusti. En ole ollut ilman alkoa,se tuntuu tällä hetkellä ainoalta avulta. Sehän ei ole totta,mutta jotenkin olen vain jumissa.
Töihin pitäis pystyä ja osittain kaipaan kyllä sisältöä elämään,mutta hirvittää tämä oma juominen,miten saan hoidettua työn jos en saa itseäni mihinkään ruotuun
Voimia tosi paljon! 
Toivottavasti työ toisi merkityksellistä sisältöä elämään niin, että juomisen tarve alkaisi sitä myötä vähentyä.
1 tykkäys
Olen miettinyt sitä,että miten jotkut pystyvät tekemään päätöksen lopettaa ja onnistua siinä. Onko kyse vain päättäväisyydestä,pystyvyydestä vai mitä ? Kun tuntuu,etten koskaan tule pääsemään pois tästä helvetistä mitä mun elämä on.
Ehkä mun pitää vielä kääntää kiviä,olla valmis tekemään mitä tahansa,että juominen loppuu.
1 tykkäys
Mä oon miettinyt ihan samaa. Mikä siinä on, että jotkut vain päättävät ja sitten lopettavat - ilman retkahduksia ja räpiköintiä. Kateeksi käy.
Samaa olen minäkin pohtinut. Mutta tullut yleensä siihen johtopäätökseen, että me kaikki ollaan uniikkeja tapauksia ja niin epäreilua kuin se onkin, että toiset pääsevät vähemmälle, niin nämä on ne kortit mitkä on jaettu ja niillä on pelattava. En tiedä pystyykö yksikään ihminen oikeasti lopettamaan tuosta noin vain pitkään jatkunutta alkoholin suurkulutusta ilman työtä, mutta sen tiedän että itse en voi ja se on olennaisin asia. Mutta lohdullista on se, että tämä on matka ja vaikka eteneminen onki välillä konttaamista, niin se on siltikin etenemistä. Vielä jokin päivä me ollaan siellä toisella puolella, vaikka kukaan ei voi varmaksi sanoa, että kauan sinne on vielä matkaa omalla kohdalla.
3 tykkäystä
Kuuntelin viime yönä taas Syvällä-podcastia. Aiheena oli riippuvuuden syntyminen ja se kyllä puhutteli.
Kun opitaan antamaan aivoille suuri dopaamini-ryöppy käyttämällä päihteitä,niin oppiihan ne sitten siihen että sellainen pitää saada. Kauhean kankeasti selitetty,mutta itselle nuo 2 kuunneltua jaksoa antoi ajateltavaa. Siinä Juha Lanz puhui myös siitä,että kun jättää juomisen niin on löydettävä keinot sietää “kipua”,sitä että alkuun pitkän aikaa ei tunnu hyvältä ja on tyhjä olo.
Tuo kivun välttely on itsellä ainakin yksi juurisyy siihen,että juominen aina voittaa.
Kaipaa sitä nopeaa dopamiiniryöppyä ja sen tuomaa hetkellistä helpotusta.
1 tykkäys
Kyselin tuolla aiemmin, että mistä kuuntelet noita podcasteja? Maksaako se?
Minulla on ihan sama; kivun välttely ja nopean helpotuksen etsiminen. Plinkistä saa mielestäni helposti sen kuvan, että kaikilla muilla on helppoa paitsi minulla, sinulla ja Lempeällä ketulla. En laske tähän Hiirtä ja Metsänpeittoa, sillä heillä on jo pidempi raittius alla…Voi toki olla, että minulta on mennyt ohi jotain, mutta rehellisemmältä I am sober tuntuu, kun siellä päiväkohtaisesti tosi moni myöntää, että on vaikeaa. Onko plinkki sitten vaikeampi, kun täällä on kaikille omat ketjut, joihin tallentuu asiat mustaa valkoisella… Ehkä kaikilla ei ole pokkaa myöntää, että itse asiassa tänään oli p*ska päivä ja teki niin ja niin paljon mieli juoda. En tiedä, kunhan pohdiskelen ja kyse on tosiaan vaikutelmista… voi olla, että olen missannut plinkissä jotain.
Joka tapauksessa, kiva, kun Viiwa sinäkin olet täällä ja toivon parempaa menestystä meille kumpaisellekin juomisen saralla.
1 tykkäys
Anteeksi on ihan mennyt ohi sun kysymys tuosta Podcastista. Suplassa siis on tuo syvällä,ilmainen on.
https://www.supla.fi/series/4df9ec15-bad8-40d2-b69b-25cdb52bd222
1 tykkäys
Ei se haittaa! Eihän täällä kaikkea ehdi näkemään. 
Ja kiitos tiedosta, pitää tutkailla voisinko minäkin kuunnella tuota.
Minä olen kuunnellut noita “syvällä” keskusteluja ja kyllä ainakin tuo naisen alkoholismista kertova on ajatuksia herättävä. Tajusin kuinka itsessäni on paljonkin sellaista mitä vois vähän miettiä ja keskustella jossain. mutta missä, se pitää myös miettiä…
1 tykkäys
Mietin tässä,että mikä vois tämän plinkin lisäksi olla vertaistukea. Pitäiskö vielä käydä jossain AA-ryhmässä,jos löytyisi sellainen porukka minne tuntuu kuuluvansa.
Koska jotain pitää tehdä,että elämä muuttuu ja saan juomisen kuriin.
Oon niin väsynyt tähän hommaan.
Jos se tuntuu mahdolliselta, voihan AA:ssa käydä kokeilemassa. Minäkin räpiköin edelleen ja onhan se jo turhauttavaa, vaikka itse robottina taas valinnan teinkin. Pitäisi saada tunne ja järki vetämään yhtä köyttä, ehkä lisätä vuorovaikutusta osien välillä.
1 tykkäys
Kuuntelin tosiaan Cristian Schoulzin haastattelua tuossa yhtenä unettomana yönä.
Sieltä jäin ajattelemaan omaa destruktiivosta,sammumisen asti juomista.
Cristian kertoi kärsimeensä univaikeuksista koko elämänsä,sitten kun veti perseet niin sai nukahtaa. Tunnistan tuon,pitkään on jo ollut “ihana” sammua,pääsee helposti uneen. Olen siis itsekin ihan pienestä lähtien kärsinyt uniongelmista ja muistan sen tunteen,kun heräsin ekaa kertaa sammuttuani sohvalle. Se jotenkin oli muka niin mahtavaa,yhä siihen mieli pyrkii.
Hei ymmärrän ton niin hyvin! Olen vuosia kärsinyt huonosta unesta. Siis juurikin niinä kahdeksana vuotena, kun en juonut ollenkaan. Kun viime heinäkuussa aloin taas juoda, aloin taas nukahtaa. Ongelma tässä on vain se, että nukahdan kyllä, mutta juodessa herään noin kolmen tunnin päästä nukahtamisesta ja olen ihan liian pirteä. Alkoholi korjasi nukahtamisen ongelman kohdallani siis vain näennäisesti…
Unen laatu on huono,kun juo. Siis vielä huonompi mitä normisti.
Toivon niin,että kaikkii nämä kuunnellut stoorit ja tieto sais tehdä tuolla pääkopassa jotain muutosta ja tämä järjetön addiktio saatais kuriin.
Samaa toivon. Mulla oli unenlaatu tosi huono jo tuon 8 vuoden raittiuden aikana. En koe edes oikeastaan, että se olisi huonontunut; aika, jolloin valvon, on vain siirtynyt. Olisikin hyvä, jos olis vielä huonompi, sitten se motivoisi muakin lopettamisessa. Toki mä yritän ajatella, että nukun juodessa vähemmän syvää unta, ja se sinällään motivoi lopettamaankin.
Voi tätä elämää. Lapsi ei tee mitään omien asioiden eteen ja mua niin raivostuttaa.
Mitään ei saa,jos ei yritä.
Kuulemma ei kannata edes yrittää,kun mitään ei saa…
Voi ei, tuollaista on ihan tosi raskasta seurata vierestä. Oma lapsi sai viime viikolla hoitokokouksessa kunnon saarnan samasta aiheesta. Pistivät kovalla vastaan, että sairauslomaa ei tipu ainakaan, jos ei sitoudu hoitoihin. Ihan hyvä loppujen lopuksi, vaikka myönnän, että säikähdin vähän.
Voimia teille tosi paljon! Toivottavasti tytär tajuaa ajattelunsa mahdottomuuden, mitään ei ainakaan saa, jos ei yritä.
1 tykkäys