@Viiwa miten sulla menee?
1 tykkäys
Moi!
Miten sinulla tosiaan menee?
Oma polkuni raitistumisen oli melko kivinen ja olin vuosia moniongelmainen sarjaretkahtelija, enkä oikein enää uskonut selviytymiseeni. Kuitenkin yksi kerta niistä yrityksistä oli se, joka johti pysyvään raittiuteen ja raitista elämää olen saanut elää jo vuosia.
Yhtä lailla sinä voit onnistua! Sitkeästi vaan ylös ja korkki kiinni heti kun sen suinkin pystyy tekemään vaikka retkahtaisi kuinka monta kertaa.
Sinulla on ollut jo hienoja onnistumisia, eikä niitä raittiita päivä retkahtaminenkaan poista elämäsi helminauhasta. Siellä ne ovat edelleen, viinatta elettyinä.
Voimia sinulle!
1 tykkäys
mulla hajosi puhelin ja en jaksanur alkaa säätämään salasanojen yms kanssa.
Huonosti on mennyt,mutta viime yönä kun valvoin ja vatvoin omia ajatuksiani,niin päätin että kyllä mä haluan elää ja siksipä taas vaan uudestaan kaikki toimenpiteet käyttöön,mitä tiedän tähän tarvitsevani.
Taas tekosyynä juoda oli se,etren saanut päihdepalveluista muuta apua kuin jonottamisen. Oman mielen mustuus on ollut myös tekosyynä kiskoa alkoholia.
Mutta kiitos @Lintuanna ja @metsänpeitto ,että jaksatte välittää ja luoda uskoa tähän toivottomuuteen.
1 tykkäys
Kyllä sä haluat elää. Elämällä voi olla vielä tarjottavana ties mitä kaikkea tulevina vuosina. Ja mekin haluamme sun sen kaiken näkevän ja kokevan.
Tuo on kyllä todella kamalaa ja huolestuttavaa, ettei päihdepalveluista saa muuta kuin jonottamista. Yhteiskunnassa on joku todella vinossa.
Miten miehesi nyt suhtautuu? Saatko häneltä tukea juomisen lopettamiseen?
Tsemppihalaus!
@Hiiri kiitos.
Tänään tarkoitus käydä A·killassa. Saa vähän muuta ajateltavaa kuin oma pieni maailma
1 tykkäys
@metsänpeitto Sinun tarina kuulostaa niin tutulta. Haluan uskoa siihen,että vielä se yksi “viimeisin lopetus tulee” ja raitistun
2 tykkäystä
Mulla kävi niin viimeksi, kun lopetin. Retkahtelin silloinkin “julkisesti plinkissä” moneen otteeseen (inhosin sitä silloinkin, mutta pidin avoimuudesta ja rehellisyydestä kiinni kamalasta häpeästä huolimatta), minkä luulen senkin osaltaan vaikuttaneen siihen, että lopulta se viimeinen retkahdus tuli ja siitä lähes 8 vuoden raittius.
2 tykkäystä
Kävin A-Killassa. Siellä on ihanan lämmin tunnelma. Jos tuosta hyvänolon tunteesta voisi pitää kiinni niinä synkkinä hetkinä.
5 tykkäystä
Huokaus, hymähdys ja kyyneleitä. Sain hetken pitää maailman kauneinta harmaata olentoa, joka korjasi minua. Uusi, kaunein pieni elämä. Ja niin ihmeellisesti kuin hän tuli minun elämääni, yhtä yhtäkkiä hänet otettiin pois. Mutta hetken minulla oli maailman kaunein harmaan eri sävyissä hehkuva olento, hetki.
Kiitos Viiwa tuosta kuvasta, se iski <3 Voimia kaikille, itsellä 9 päivä selvinpäin. Ei helppoa kun haluaisi turruttaa ahdistuksen ja pahan olon, mutta yritetään.
1 tykkäys
Viikko on mennyt juodessa. Puhelin läksi samantien uudestaan huoltoon ja on tullut nettipaastoa.
Ajatusta “Saat olla juomatta,saat juoda pakkoa ei ole” mietin. Koska huomaan että nyt juon ajatukseen “mun pitää,mun täytyy, mun on pakko lopettaa”. Se ajatus ettei tarvitse loppuelämää nyt päättää,vaan tämä hetki ja seuraavaksi sen jälkeinen hetki.
Tuo on totta, että ajatus kannattaa usein kääntää niin, että tulevaisuudesta ei vielä tiedä eikä sitä kannata ajatella. Tämä on se hetki kun eletään ja nyt on paras olla juomatta, ihan itsensä tähden. Saisitko mieheltäsi tukea lopetukseen, kun kerran olette jo avanneet keskustelun? Minkälaista, sitä en tiedä, mutta jos miettisitte yhdessä jotain toimintamalleja miten toivoisit hänen tilanteissa reagoivan. Paljon tsemppiä!
Mies ei osaa tukea. Hänen mielestään pitää vaan lopettaa,siis oikeassahan hän on,mutta ei ymmärrä tätä sairautta.
En tajua tätä omaa hullua ajatusmaailmaa. Ihan kuin olisin luopumassa jostain rakkaasta/ tärkeästä. Vaikka alkoholi tuo lähinnä vaan huonoa mukanaan,niin silti se on se tuttu ja turvallinen,josta on vaikea luopua… Huoh,oon niin kyllästynyt tähän omaan sairaaseen mieleen.
1 tykkäys
Se luopuminen tuntui aluksi tosi pelottavalta, aivan kuin hyppäisi täysin tuntemattomaan ja tavallaan siinä hypätäänkin. Sen vuoksi minä olen päätynyt huijaamaan itseäni asettamalla tavoitteita ja ajatellut olevani vain toistaiseksi tauolla, vaikkakin haaveilen sen tauon kestävän ikuisesti. Luotin muiden kokemuksiin siitä, että ajan myötä muu elämä ottaa vallan ja alkoholilla on aina vähemmän ja vähemmän siinä sijaa. Tässä neljännen kuukauden kohdalla näyttää kyllä siltä, että ihan paikkansa nuo muiden kokemukset täytyy pitää ja aivan turhaan luopumisestakin on huolta kantanut.
2 tykkäystä
Viisaita sanoja sinulta,taas kerran.
Ihailen tuota sinun rauhallisen analysoivat otetta. Itse kun olen kuin tuuliviiri,joka poukkoilee miten sattuu.
A-Killan naisten ryhmässä käyty. Toipujia oli useassa eri vaiheessa ja taas kerran koin kuuluvani tuonne
Silti kaupan kautta kotiin ja siideriä kurkkuun. Kyllä minä vain olen…
Voimia Viiwa! Hienoa, että kävit tuolla naisten ryhmässä <3
1 tykkäys
Hyvä, kun kävit ryhmässä! Kärsivällisyyttä tässä tarvitaan paljon. Tsemppiä! 
1 tykkäys
Mietin tässä pakon ja vaatimuksen vaikutusta siihen,että nousee se vastakkainen reaktio ja alkaa vaan entistä enemmän juoda.
Tommy Hellsten joskus sanoi jotain tälläistä,että saat sen mistä luovut Ehkä siis pitää luovuttaa ajatus raittiudesta? Se pakonomainen puurtaminen ja pakko…
2 tykkäystä
Hyvää pohdintaa. Minulla ei ainakaan tule nyt mistään mitään, kun pelon takia tuli taas “pakko” lopettaa. En päässyt puusta pitkälle. Tuntuu, että edelleen yritän liikaa ja mieli on liikaa lopettamisessa. Silloin myös juomisyllykkeitä tulee enemmän, kun se on koko ajan mielessä. Pitäisi lopettaa yrittämästä niin hitosti, mutta miten, en tiedä. “Pakko” ainakin ajaa vain juomaan entistä enemmän. Olen aiemminkin yrittänyt luopua siitä, mutta aina mieleni palaa siihen. Oma mieleni tekee tästä mahdotonta. Ei kai pitäisi ajatella sentään, että mahdotonta… sanotaanko vaikka, että ainakin hemmetin vaikeaa.
Vaikeaa tämä kyllä on,hemmetin vaikeaa