Huomenta. minulle AA oli vapautus. Ja vapautus myös olemaan oma itseni sellaisena kuin olen. minulle sanottiin että minun on ehdottomasti löydettävä “omat kengät” millä kulkea, toisten jälkiä ei seuraamalla ei hyvä tule, olet kuin lammas menet kaikkeen hyvää ja pahaan vain toisia seuraamalla. ja sitähän minä en halunnut. Raittius antoi vapauden valita, sain lähteä ja mennä ja tehdä asioita joihin en ennen mennyt, nyt menin. Opettelin kaikkea uutta. matkustin. Muutin paikkakuntaa. Vaihdoin työpaikkaa.
Ylpeys ja ennakkoluulot olivat ennen minun pahimpia vihollisia. Ylpeys estää vaihtamasta mielipidettä jostain, kun on päättänyt että tuo on huonoa niin se on huonoa. Ei turhaan mainita että ylpeys on suurin este ihmiselle muuttua ja saada ehkä parempaa elämää.
Minullekin tänään ylpeys on se suurin este ollut löytää helpotusta yksinäisyyteeni. Ylpeys yrittää tukkia tietä toisen ihmisen luo. Mutta nyt kun sen kirjoitan niin jo helpottaa ja tie näyttää jo valoisammalta ja helpommalta. hyvää ja raitista viikonloppua!
Päihdehoito oli tuossa keskustelunaiheena, joka on aina minua kiinnostava aihe. Itsehän omaan kokemusta ns. “tiskin molemmilta puolilta”, eli olen ollut päihdehoidossa sekä asiakkaana että työntekijänä.
Kokemukset ovat tietysti aina yksilöllisiä, mutta itse en ole kovin paljon törmännyt minkäänlaiseen “moralisointiin” tai vastaavaan päihdehoidon palveluissa. Toisaalta kokemukseni asiakkaana on hyvin paljon lyhyempi ja suppeampi kuin työntekijänä, enkä voi arvioida esim. kaikkien työkavereitteni työotetta asiakkaan näkökulmasta.
Asiakkaan näkökulmasta voisin kyllä muistella, että esim. oma hoitajani A-klinikalla vuonna 2007 oli toisinaan rasittava nalkuttaja. Mutta en minä häntäkään pahalla muistele, ja kyseisen A-klinikan keskusteluryhmässä oli aina mukavaa käydä. Siinäkin muuten yksi vaihtoehto AA:lle: klinikoiden yms. paikkojen keskusteluryhmät, joita ainakin Helsingin seudulla on paljon.
Olen ollut sekä asiakkaana että töissä klinikkatyylisissä palveluissa, joiden asiakaskuntana on yhteiskunnan koko kirjo: syrjäytyneistä päihderiippuvaisista hyvätuloisiin porvareihin.
Kun asiakasporukka ja toipujien skaala on hyvin heterogeeninen ja monenlaisista lähtökohdista ponnistava, tulee melko laaja perspektiivi koko problematiikan kenttään.
Päihdehoidossahan työskentelee hyvin paljon oman päihdekokemuksen ja toipumiskokemuksen omaavia henkilöitä. Jos mukaan lasketaan vähintään läheiskokemuksen omaavat, tulee ns. kokemusammattilaisten joukko vielä isommaksi. Onhan suurella osalla suomalaisista ollut lähipiirissään vähintään joku alkoholisti.
Monet päihdetyössä työskentelevät hoitajat, sosiaalialan ammattilaiset ja lääkärit, joilla on henkilökohtainen kokemus ongelmasta, eivät tietenkään pidä kovaa ääntä siitä omasta kokemuksestaan. Sote-alan ammattilainenhan ei saa olla ammatissa hoitamassa itseään, vaan asiakkaita/potilaita.
Asia erikseen on sitten kokemusasiantuntija, jolla nimikkeellä on myös työntekijöitä eri hoitopaikoissa, jopa terveysasemilla nykyisin. Kokemusasiantuntijahan on nimenomaan antamassa neuvoja omaan kokemukseensa perustuen, ja kertomassa oman tarinansa niille jotka haluavat kuulla.
Tässä viestissä en nyt kiukutellut systeemiä vastaan, mutta ehkä jo seuraavassa.
On Pridet, Metoot, Black Lives Matterit ym. ym. ihmisoikeusliikkeet. Hyvä niin. Näillä riittää vielä paljon työsarkaa ennen kun ehkä ja toivottavasti joskus tekevät itsensä tarpeettomiksi. Niiden ihmisten, joita em. liikkeet edustavat, asiat ovat kuitenkin jo saaneet paljon näkyvyyttä. Jos joku ihmisryhmä tarvitsee oman ihmisoikeusliikkeensä, niin vammaiset. He ovat niitä näkymättömiä ja syrjään jääneitä tässä yhteiskunnassa, joka on tehty vammattomille. Esteettömyys ei 90 %:sti toteudu yhteiskunnassa kaikista kaunopuheista huolimatta. Yleinen ajatus on se, että kaikkihan nyt kävellä osaavat tai kaikkihan nyt eteensä näkevät. Muutenkin suhtautuminen vammaisiin on usein kovasti alentuvaa. Esim. jos ihminen on pyörätuolissa, moni pitää häntä jotenkin syyntakeettomana, vaikkei hänen järjenjuoksussaan olisi mitään vikaa. Myöskin seksistä ja seksuaalisuudesta ajatellaan herkästi, että ne eivät kuulu vammaisille.
Toki vammaisaktivisteja on ja kaikki kunnia heille, mutta muutama harva aktivisti ei vielä suurtakaan kansanliikettä ja yhteiskunnallista muutosta saa aikaan.
^ Päättäjiksi tarvitaan vammaisia ja vammaisten läheisiä. Vihreissähän oli aikoinaan legendaarinen Kalle Könkkölä, mutta hänen jälkeensä ei vammaisia ole tainnut Eduskuntaan asti päästä.
Kunnallistason poliitikoissa vammaisia toki on mukana. Tunnen esim. vihreistä erään pyörätuolia käyttävän, joka on nimennyt itsensä esteettömyysasiantuntijaksi.
Oma lukunsa on sitten erilaiset neurologiset oireyhtymät, joita omaavilla ei välttämättä ole voimavaroja olla mukana politiikassa.
Vihreiden entisellä kansanedustajalla Noora Koposella on erityislapsi Nuuti, joka on autistinen. Nuutin tarina on myös kirjoitettu kirjaksi.
Nuutin tarina | Noora Koponen
^ Joo, eivätpä ne vammaisten asiat mihinkään etene, jos kukaan ei ota niitä edistääkseen. Hyvä minunkin tässä hurskastella, kun ei ole aikomustakaan ryhtyä miksikään aktiiviksi. Toki aikojen saatossa on tehty lakimuutoksia vammaisten asioiden parantamiseksi, mutta ei sillä lopulta ole paljoakaan väliä mitä laki sanoo, jos asenteet eivät juurikaan ole muuttuneet niistä ajoista, kun mm. mainitun Kalle Könkkölän kohdalla mietittiin ihan tosissaan voiko moista vammaista päästää Eduskuntaan ensinkään
Joo. Kokoomus ei halua että verovaroilla rahoitetaan julkisia palveluja jotka kuuluisivat kaikille. Köyhillekin.
Valtavaa kirjoittelua. Luin.
Hienosti sitten juosten kustiin tämä uusi, Ruokaviraston ylläpitämä koirarekisteri. Samoin käynee sille suunnitellulle kissarekisterille, jos sellainen nyt joskus tulee. Olin ensin tosi iloinen, että tuollainen rekisteri tulee pentutehtailun ym. eläinten kaltoinkohtelun suitsimiseksi. Edelleenkin kannatan tuollaista rekisteriä lähtökohtaisesti, mutta tämä homma vedettiin sieltä, mistä aita on matalin ja vieläpä aivan suolle rakennettu. En itsekään ilmoittaisi elukkaani moiseen höpöhöpörekisteriin.
Ei ihmisten väestörekisterikään toimi niin, että yksityishenkilöt ilmoittelevat sinne huumori- tai kiusantekomielessä, rikollisissa tarkoituksissa ja väliin toki ihan rehellisestikin kuka on syntynyt tai kuollut. Kyllä se pitää voida ihan pätevästi todentaa, että tällä ja tällä mikrosirulla merkitty eläin on todella se, jonka sen kerrotaan olevan tai ylipäätään jollakin ilmoitetulla mikrosirunumerolla on koskaan merkitty joku eläin. Miten tämä todentaminen sitten käytännössä kävisi? Siihen minulla ei ole mitään näppärää ratkaisua. Toki eläinlääkäri voi skannata mikrosirut ja sitten ilmoittaa rekisteriin nämä tsekatut eläimet, mutta se olisi aivan helevetinmoinen ruljanssi, että muutama virkaeläinlääkäri pyhittäisi muutaman vuoden elämästään niiden 800 000(Vai paljonko niitä Suomessa tiettävästi on?) koiran läpikäymiseen. Salapoliisin työtäkin siinä tarvittaisiin. Joka tapauksessa; jos rekisteriä ei pystytä mitenkään järkevästi valvomaan, sellainen rekisteri on tyystin turha.
Edit: Asiasta ihan toiseen: Tämä nuoriso vapettaa -hysteria on paisunut täysin järjettömiin mittasuhteisiin. HUOM!: Olen itsekin sitä mieltä, että vapettaminen ei kuulu alaikäisille, eikä ole mitään harmitonta touhua, mutta jotakin alkeellista suhteellisuuden tajua penään. Nuoriso on iät ja ajat polttanut perinteistä tupakkaa, joka ainakin on kiistatta äärimmäisen haitallista terveydelle. Tämä tuntuu nyt täysin unohtuneen niiltä entisiltä nuorisolaisilta, jotka suu vaahdossa vouhkaavat, kuinka vapettaminen on suunnilleen pahinta maailmassa. No, eihän tässä olekaan enää kyse edes vilpittömästä huolesta nuorten terveydestä, vaan homma on muuttunut silkaksi valtataisteluksi. Ainahan nuoriso on ollut ihan hirveää ja pilalla, oli muodissa sitten Beatles tai Sex Pistols
Hei, olen uusi täällä, noin nelikymppinen nainen, jolla on mennyt juominen ehkä hiukan yli nyt muutamana päivänä… En ole rauhoittavien viihdekäyttäjä mutta miksi niitä määrätän niin nihkeästi? Olen työssäkäyvä, siivo ihminen joka tarvitsee toistaiseksi lääkinnällistä apua rauhoittumiseen erittäin vaikessa hermoromahduksessa. Miksi joillekin lapioidaan uskomattomia määriä lääkkeitä ja toisille ei sitten millään?
No, mä olen varmaan tällainen ihminen, jolle lapioidaan uskomattomia määriä lääkkeitä. Nimenomaan niitä bentsodiatsepiineja, joihin olletikin viittasit. Eipä noita enää kiinnosta käyttää lainkaan siinä määrin, mitä reseptit sallisivat, mutta hyvä kai noitakin olla pahan päivän varalle.
Riippuu tietysti ihan lääkäristä, mutta nähdäkseni aika olennaista on se, onko ihmisellä psykiatrinen diagnoosi ja olemassa oleva hoitokontakti sen alan erikoislääkäriin(Tai muu diagnoosi ja kontakti sen alan erikoislääkäriin. Käytetäänhän em. lääkkeitä monen somaattisen vaivan hoitoonkin). Tässä tapauksessa ei yleensä nihkeillä lainkaan siihen malliin vs. jos käy satunnaisesti terveysaseman yleislääkärillä valittelemassa jotakin epämääräistä pahaa oloa. Ihan ymmärrettävää. Sillä erikoislääkärillä on ihan erilailla osaamista vaivan X hoidosta ja usein on perehtynyt potilaan tilanteeseen paremmin ja tällöin pystyy perustelemaan lääkemääräyksensä paremmin, jos ja kun Valvira niiden perään säännöllisesti kyselee. Ihan yhtälailla ja enemmänkin siitä tulisi sanomista, jos psykiatrin vastaanotolta kirjoiteltaisiin alvariinsa antibioottireseptejä. Jokin yksittäinen resepti vielä mennee ja kyllä monetkin ovat saaneet ihan “tavalliselta” lääkäriltä benzokuurin johonkin kriisiin ilman varsinaista mielenterveysdiagnoosia. Paljon se tosiaan riippuu lääkäristä, sekä siitä mikä linja on otettu jossakin tietyssä yksikössä ja kuinka paljon siellä esimies hengittää niskaan asiasta. Mitenkään kiellettyä benzojen määrääminen ei ole, vaikka sellaista nykyään jotkut tykkäävät väittää.
Aikamoinen epäkohta on se, että aktiivisesta päihdeongelmasta kärsivillä ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla naisilla ei ole asiaa turvakoteihin. Heillä, joilla kyseiselle palvelulle olisi monesti eniten tarvetta. Päihdehuuruisissa parisuhteissa lätty tuppaa lätisemään herkemmin ja mitään muuta paikkaa, mihin mennä ei helposti löydy, kuin sen väkivaltaisen ukon kämppä, jos ei halua öitään kadulla viettää. Välit sukulaisiin tai selväpäisiin(tai ainakin vähän skarpimpiin) ystäviin saattavat olla huonot tai tyystin poikki. Omaa asuntoa ei ihan kädenkäänteessä hommata, jos edellisestäkin tuli häätö, nekin vuokrarästit vielä maksamatta ja luottotiedot menneet. Turvakodissa voisi saada muutakin apua elämäntilanteeseensa, kuin vain sen katon pään päälle, mutta ei, ne mestat on tarkoitettu vain kunnon ihmisille. Poliisi voi toki parisuhdeväkivaltatehtävältä viedä naisen putkaan tai selviämisasemalle tai päihtyneiden hätämajoitustiloihin, mutta nuo nyt eivät ole mikään ratkaisu. Ei putkassa/selviämisasemalla kukaan asu muutamaa tuntia kauempaa ja päihtyneiden asumispäivystyksissä meno usein vasta levotonta onkin ja niihin päätyminen monelle sen viimeisen loppuluisun alkua.
Perusteluna on se, että turvakodeissa on usein lapsia, jotka ovat saaneet jo ihan tarpeekseen päihtyneiden riehumisesta. Joo, ymmärrän täysin, mutta A) päihtynyt/päihdeongelmainen ei automaattisesti rähjää tai käyttäydy muutenkaan levottomasti. Moni on hyvinkin lungi saatuaan fiksinsä. B) Ei selvinpäinkään saa rähjätä. C) Ei missään muuallakaan saa rähjätä. Ei edes niissä paikoissa, missä päihtymystila on sallittua ja suorastaan suotavaa.
Mikään hirveän kallis ja vaikeasti toteutettava hommahan se ei olisi laittaa turvakotiin oma loossinsa päihdeongelmaisille. Seinä johonkin väliin tai vaikka pari konttia pihalle. No, lopultahan tässäkin on taustalla silkka moralisointi. Päihdeongelmainen nainen on huono nainen ja ihan itse aiheuttanut tilanteensa. Nauttikoon nyt siitä. Sama homma, kuin aktiivisesta päihdeongelmasta kärsivän on vaikeaa saada apua mielenterveyspalveluista. Ensin pitäisi selvittää päänsä puoleksi vuodeksi ainakin ja tehdä tämä siis ilman apua siihen ongelmaan, joka on usein nimenomaan se perimmäinen syy. Näin siitäkin huolimatta, että moneen kertaan on jo tunnistettu ja tunnustettu se tosiasia, että päihde- ja MT-ongelmat kulkevat usein käsi kädessä ja hoidon evääminen vain pahentaa tilannetta ja tulee yhteiskunnallekin lopulta kalliimmaksi.
Mun mielestä isoin epäkohta on ihmisessä itsessään, jos elämä on siinä pisteessä, ettei mitään vastuuta mistään pysty ottamaan ja koetaan, että yhteiskunnan tehtävä on taata kaikki mahdolliset palvelut joka tilanteessa selviytymiseen.
Keskiverto ihminen tässä maailmassa tienaa n. 5-800e/kk ei ole korkeakoulutettu, lähinnä siksi, ettei kukaan ole koulutusta maksanut, elää ahtaasti ja usein vielä lähettää tuosta palkasta osan vanhemmilleen, kun sosiaaliturvaa ei ole, eikä vanhemmillaan ole riittävää eläkettä. Tästä asiasta kukaan ei Suomessa pahemmin keskustele, vaikka kyseessä on miljardit ihmiset ja fakta, että heillä on hyvin rajoitetusti mitään mahdollisuuksia tai mukavuuksia ilman mitään päihdeongelmia.
Putka on mun mielestä ihan riittävä paikka herättelemään ihmistä ymmärtämään, että täytyy ottaa vastuu omista ongelmista.
^ Ymmärsinkö oikein, että mielestäsi ihmisellä ei ole oikeutta kiukutella systeemiä vastaan, jos on saanut sen lottovoiton, että syntyi Suomeen? Tottahan täällä asiat ovat ihan nykyhallituksen aikanakin paljon paremmin, kuin no… aika hiton monessa muussa maailmankolkassa. Itse olen ihminen, jonka mielestä ongelmat on tehty ratkaistaviksi ja kyllä minuakin monesti ärsyttää jengi, joka vain valittaa ja syyttelee yhteiskuntaa tai jotain muuta, kuin peiliä, vaikka itse hakkaa päätään seinään samalla tyylillä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Ei se kuitenkaan ihan niin mene, että kun köyhänkin kakaralla on mahdollisuus kouluttautua vaikka kuinka pitkälle, kaikki ongelmat ovat vain ihmisen omaa syytä. Jos kotoa on saatu lähinnä se oppi, että peruskoulun päättötodistus on perseen pyyhkimistä varten ja ryyppääminen ja narkkaaminen ihmisen päivätyö, siinä on ihan eri lähtökohdat käyttää näitä mahdollisuuksia, kuin vähän toisella tavalla kannustavista kotioloista tulevalla. Siinä vaiheessa, kun sieltä putkasta tai mistä vain laitoksesta löytää itsensä, asiat ovat menneet jo niin pitkään ja perusteellisesti päin helvettiä, että eipä se kauheasti jaksa herätellä. Lasta en ihan lähtisi syyttelemään siitä, että sai kelvottomat vanhemmat.
En tarkoita, etteikö aikuisella ihmisellä ole vastuuta itsestään ja tekemisistään, eikä paskaa lapsuutta tai muita huonoja lähtökohtia voi loputtomiin syytellä omista sössimisistään, mutta totuus on, että kyllä noilla on iso vaikutus.
Aina on näitä tapauksia, jotka ovat nousseet ties mistä paskasta ja porskuttavat menemään vallan hyvin. Tosin näitä on myös niissä yhteiskunnissa, joissa sosiaaliturva ei riennä auttamaan joka käänteessä. Suomalainen systeemi toki hyödyttää tuossa hyvin paljon, mutta paljon riippuu myös muista muuttujista, jotka eivät ole niin vain valittavissa. Mm. älykkyys ja loppupeleissä ihan temperamentti. Se on sisäsyntyinen ominaisuus, jota ei muutella mihinkään ja selitys, miksi esim. ihan samasta perheestä ja samoista lähtökohdista tulevista lapsista toinen pärjäilee elämässään iloisesti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja toinen linnoittautuu itsemurhayksiöön narkkaamaan. Tietenkään yhteiskunta ei voi mitään kenenkään temperamentille, mutta tahtoo sanoa, että ei se myöskään ihmisen oma valinta ole.
Myöskään tuurin merkitystä ei pidä aliarvioida. Se on potkinut montaa hyväosaista, jos toki huono-osaistakin. Se on taas toinen juttu, kuinka sen tuurinsa osaa hyödyntää.
Resurssien hukkaamista auttaa ihmisiä, jotka ei ota vastuuta elämästään. Se oli ainut asia, minkä halusin sanoa. Ainahan se raha on pois jostain muusta, kuten vanhustenhoidosta jne. ihmisiltä, jotka ovat jotain yhteiskuntaan kontribuoineet.
Jos puoliso vaan ryyppää / narkkaa / pahoinpitelee / pelaa jne. paras ja ainut tapa auttaa on jättää! Samalla tavalla ainut tapaa auttaa rikollisia on tehdä vankilaoloista niin karmeat, ettei sinne kukaan halua joutua. Sehän on ihan selvää, että jos ihmistä jonka toiminta on haitallista ei oikeasti rankaista se toiminta jatkuu.
Muuten sitten tuohon polveilevaan viestiin on vähän vaikea vastata.
Tämähän on todettu toimimattomaksi jo moneen kertaan. Mm. Jenkeissä, Venäjällä, monessa kehitysmaassa ja vaikka missä vankilat ovat varsinaisia rotanloukkoja ja rangaistuksetkin paljon kovempia ja silti niihin vankiloihin halutaan kovasti. Rikollisuus ja rikoksenuusiminen on paljon hurjemmalla tasolla, kuin Suomessa. Suomen kuntouttava vankeinhuolto on tietysti vain osasyy. Suuri syy on juuri tuo “resurssien tuhlaaminen”, eli sosiaaliturva ja palvelut myös niille, jotka eivät ota vastuuta elämästään. Ei ole pakko tehdä rikoksia henkensä pitimiksi, eikä näköalattomuutta, vastakkainasettelua ja katkeroitumista yhteiskuntaa kohtaan synny niin pahoin. Kyse ei ole vain vankien, narkkareiden, työttömien tai muun “huonomman aineksen” ymmärtämisestä ja hemmottelusta, vaan myös siitä, että yhteiskunta pysyy suht rauhallisena ja vakaana myös ns. kunnon kansalaisille. Suomessa tavikset yleensä uskaltavat pistää nokkansa ovesta ulos vailla pelkoa, että heti joutuu jonkun randomin ryöstämäksi. Noissa yllämainitsemissasi yhteiskunnissa, joissa suurin osa jengistä tienaa nälkäpalkan ilman koulutusta ja elättää sillä vielä vanhempansakin, usein on myös rikollisuutta ja muuta levottomuutta ihan eri tavalla, kuin Suomessa ja päihdeongelmia on toki myös.
Rangaistusten pitäisi kyllä olla pidempiä monista rikoksista, mm. väkivalta- ja seksuaalirikokset. Ei sillä ennaltaehkäisevää vaikutusta ole, mutta se olisi tärkeää yleisen oikeustajun ja uhrin oikeuden saamisen vuoksi, sekä siksi, että potentiaalinen rikoksenuusija pysyy pidempään pois pahanteosta.
Edit: Diagnooseista tismalleen sitä mieltä, että niitä lätkitään nykyään aivan liian heppoisin perustein ja se ei hyödytä ketään tai mitään. Jos ihmisellä on ongelmia elämänhallintansa kanssa, siihen auttaa paljon paremmin jotkin käytännön toimet, kuin todeta, että sinulla on muoti-ADHD ja se selittää kaiken. Oikeasti vakavat mielenterveyden häiriöt ovat asia erikseen, mutta ei niiden diagnosointi olekaan lisääntynyt merkittävästi.
Samaa mieltä myös siitä, että hakkaavasta tai muutoin paskasta puolisosta pääsee eroon hyvin näppärästi jättämällä sen. Niin itse toimin nuorena naisena. Heti ensimmäisestä turpaani saamisesta ilmoitin silloiselle avomiehelle, että tuossa on ovi. Henk.koht. en ymmärrä, miksi joku jää hakattavaksi/huonosti kohdeltavaksi parisuhteeseen tässä maassa, jossa se ei ole mikään pakko, MUTTA tässä tulee huomioida juuri se, että minulla oli lapsena kaikinpuolin hyvät kotiolot. Ne varmasti vaikuttivat paljon siihen, että minulle oli itsestään selvää, että minuahan ei kotonani lyödä. Jos joku on kasvanut siihen, että vaimonhakkaaminen on ihan normaalia toimintaa, eikä ole oppinut koskaan mitään itsensä arvostusta, homma ei välttämättä olekaan niin simppeli.
K3, J7: Hyvinvointivaltio - Suomi osa 1 | Tervo & Halme tosisuomalaisuutta etsimässä | Yle Areena
Jari Tervo ja Jani Halme tutkailevat suomalaista hyvinvointivaltiota tv-sarjassaan. He vierailevat peruskoulussa, hoivakodissa, terveysasemalla, vankilassa, poliisiasemalla ja diakonia-työntekijän juttusilla.
Lopputulemana on se, että vaikka julkisuudessa ja mediassa nostetaan usein esiin vain ongelmat (niin kuin pitääkin), paljon hyvääkin löytyy.
Toki voi olla, että ohjelmassa haastatellut hyvinvointivaltion ammattilaiset vetävät kommenteissaan hieman kotiin päinkin, mutta tuskin he ihan puutaheinää päästelevät.
Esim. peruskoulun opettaja kertoo, että lasten lukutaito ja kirjojen lukeminen ei ole ihan niin heikolla tolalla kuin julkisuudessa usein kauhistellaan.
Vanhusten hoivakoteja on paljon ihan hyviä ja toimiviakin, joissa asukkaat viihtyvät. Esiin tulleet karmeimmat tapaukset toki tahraavat koko vanhustenhoidon maineen, jolloin hoitohenkilökunta alkaa vältellä vanhustenhoitoa, työvoimapula pahenee ja ongelmat lisääntyvät entisestään.
Vankiloista myös kerrotaan samaa kuin ketjussa jo mainittu, että ns. kuntouttava vankienhoito on keino siihen, että rikolliset eivät ryhdy uusimaan rikoksiaan heti vankilasta päästyään. Tarkoitus on siis, että rikollinen ei olisi enää niin vaarallinen vapautuessaan. Hänellä olisi mahdollisuuksia elää lakien mukaan, tehdä työtä jne.
Suomessahan henkirikokset ovat vähentyneet huomattavasti ajan mittaan. Myös nuorisorikollisuus oli laskusuunnassa koko tämän vuosituhannen, kunnes tuli koronakriisi.
Maailma on täynnä esimerkkejä, että vankiloiden kurjuus ja rangaistusten kovuus eivät suinkaan vähennä rikoksia vaan päinvastoin. Ne aiheuttavat sen, että rikolliset ovat entistä vaarallisempia vapautuessaan tai paetessaan.
Itse kannattaisin tosin pahimpien väkivaltarikosten kohdalla elinkautista vankilatuomiota, joka olisi oikeasti elinkautinen.
Mutta sitä minä en ihan täysin hahmota vieläkään, mistä johtuu se, että monelle köyhälle pelkkä valtion järjestämä sosiaaliturva ei riitä. Kelan toimeentulotukihan kattaa myös terveydenhoitokulut ja reseptilääkkeet.
Usein kuitenkin kuulee, että kirkon diakonia-työ ja elintarvikejakelut ovat välttämättömiä suurelle joukolle köyhiä.
Minä elän itse minimitoimeentulolla, eli tuloni ovat siinä 1000 euron kieppeillä kuukaudessa. Minä pärjään sillä ihan hyvin, vaikka pelkkä asunnon vuokra vie tuostakin tonnistani puolet.
Loppukevennys:
Halme: “Miten sinä haluaisit tulla haudatuksi?”
Tervo: “Kuolleena.”
Muistaakseni kirjoitin aiheesta taannoin toiseen ketjuun. Ihan hyvinhän Suomessa pärjäilee minimitoimeentulolla, jos vähän vaivautuu katsomaan eteensä. Kaikilla ei vain syystä tai toisesta ole sitä kykyä katsoa eteensä, eikä osaamista edes alkeelliseen budjetointiin. On monia sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät todellakaan ole pienituloisia, mutta silti ovat jatkuvasti kusessa raha-asioidensa kanssa. Kyllä sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon saa hetkessä heitettyä suuriakin summia, kun vain reippaasti heittelee. Sanonta: Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot pitää erittäin hyvin paikkansa.
Tietenkään yhteiskunta ei voi olla loputtomiin vastuussa jonkun umpisurkeasta taloudenpidosta, pl. ne tapaukset, jotka ovat niin ns. syyntakeettomia, että edunvalvonnalle on ihan oikeat perusteet.
Minua on jo pitkään sapettanut suunnattomasti tämä käsittämätön suhtautuminen nuorisoon. Ilmiö on toki ollut olemassa siitä lähtien, kun on ollut nuorisoa ja aina ne entiset nuorisolaiset jossakin vaiheessa unohtavat olleensa joskus nuoria ja liittyvät tähän nuorison paheksujien kerhoon. Onko se jotakin kateutta kauas kaikonneista nuoruusvuosista vai mitä hittoa sen taustalla on? Tälle on vieläpä ihan yleinen ja yhteiskunnallinen hyväksyntä. Jos jostakin muusta ihmisryhmästä alvariinsa puhuttaisiin, kuten nuorisosta siitä tulisi jo syytteitä tai vähintään yhdenvertaisuusvaltuutettu meuhkaisi suu vaahdossa. Toki muistakin ihmisryhmistä käytetään yleistyksiä, mutta ei tuossa määrin, eikä noin tuomitsevasti. Ja jos käytetään, nousee nimenomaan se haloo syrjinnästä.
Asia tuli taas mieleeni, kun luin uutisia siitä Tampereen isosta hiphop-festarista Blockfestistä, jossa yleisö tosiaan edustaa enimmäkseen nuorempaa väkeä. Uutisointi oli lähtökohtaisesti sitä montako poliisitehtävää siellä oli, paljonko järjestyshäiriöitä, mitä poliisi tästä sanoo, kuinka moni siellä käytti huumeita jne. Sama juttu kaikkien nuorison kokoontumisajojen kanssa, esimerkiksi nyt koulujen päättäjäiset. Etukäteen valmistaudutaan suunnilleen, kuin Helvetin Enkelit olisivat kokoontumassa, jälkikäteen raportoidaan kaikki pahat mitä on puuhailtu ja joku yhteiskunnan tukipilari on taas sitä mieltä, ettei nuoriso saisi juhlia lainkaan, vaan kotona käkkiminen on se oikea vaihtoehto nuorelle.
Pääasiassa varttuneemman väen bileistä puolestaan kerrotaan, kuinka se ja se bändi veti hyvän setin ja kysellään jengiltä onko hyvä meininki. Niissä saa tapahtua jokin ihan oikea rikos, että se ylittää uutiskynnyksen ja silloinkin se on yksittäistapaus, ei suinkaan kaikkien rokki-/iskelmä-/hevi-/punk-diggareiden yhteinen harrastus. Itselläni on kokemusta paljon raskaamman musiikin festareista ja voin kyllä sanoa, että niillä meininki on varsin leppoisaa. Ei vain kuulu siihen kulttuuriin rähinä ja tappelu, vaikka humalaisia riittääkin. Jos ja kun joku välillä rähinäviinaa juokin sitä ei katsota hyvällä ja ryhmäpaine rauhoittaa sellaisen aika nopeasti. Aivan varmasti silti niillä metallifestareillakin aina joku käyttää huumeita, tulee käsirysyjä, ahdistellaan seksuaalisesti ym., mutta koska kyseessä on enimmäkseen keski-ikäisten ja vanhempienkin ihmisten suosima musiikki, ei ole tarpeen raportoida koko kansalle jonkun idiootin perseilystä.
Ja jos nuoriso on hirveää, kaikki potentiaalisia rikollisia, niillä on kummallisia muotihumputuksia(Aikuisillahan ei koskaan sellaisia ole) ja kaikki tyynni kykenemättömiä edes puhdistamaan lattiakaivoa(Aikuisillahan ei koskaan näitä elämänhallintaongelmiakaan ole), niin väliin repäistään silloin tällöin juttua siitä, kuinka nuoret(ilmeisesti ne KAIKKI) ovat niin fiksuja, filmaattisia ja valveutuneita siinä ja tässä ja tuossa asiassa ja paljon parempia, kuin vanhemmat ihmiset. No, eivät ole sitäkään. Jotkut toki ovat, jotkut ovat niitä uusavuttomia reppanoita ja rikollisia ja hyvin monet ihan tavallisia ihmisiä jostakin siitä väliltä. Olisikohan se mitenkään mahdollista puhua nuorista ihan ihmisinä ja yksilöinä, ei homogeenisenä joukkona joko antisosiaalista ainesta tai superfiksuja maailmanparantajia.
^ Jossain mediassa oli joskus joku vertailu, paljonko järjestyshäiriöitä ja poliisitehtäviä on eri festareilla. Kärjessä oli Seinäjoen Tangomarkkinat, eli hieman “aikuisemman” väen tsembalot. No, onhan sekin kai tavallaan hohdokasta, jos tangomarkkinoilla elää vanha kunnon “pullo kossua päähän ja nyrkit heilumaan” -kansanperinne.
Rauhallisimpia ja vähiten poliisia työllistäviä festareitahan on perinteisesti Tuska, jossa ei joinain vuosina ole ollut yhtään ainoaa poliisitehtävää.
Eipä Puntalassakaan varmaan poliisitehtäviä ole kauhean paljon ollut, vaikka toki sen tapahtuman yleisömääräkin on huomattavasti pienempi kuin isoissa tapahtumissa. Muistelen, että melko harvoin Puntalassa on poliisia edes näkynyt, tai se on käynyt vain piipahtamassa ja toteamassa kaiken sujuvan o.k.
Ja pääsääntöisestihän kytät eivät ole natsisikoja, vaikka laulussa niin sanotaan. Tai ainakaan suurin osa heistä ei ole.
Mitä nuorisoon tulee, niin minullakin on tapana usein puolustaa heitä. Monet nykynuoret ovat myös huomattavasti fiksumpia, kuin itse olin heidän iässään. Toki joukossa on sitten niitä moniongelmaisia ja monin ikävin tavoin oireileviakin nuoria, mutta niitäkin on ollut jokaisessa sukupolvessa aikojen alusta asti.