Kun lopettelin juomistani, kävin vähän vastentahtoisesti terapiassa (josta en nyt jälkeenpäinkään osaa sanoa, oliko siitä mitään hyötyä…psyk.päihdehoitaja oli ns terapeuttini). Koko hoidon ajan hän lähti oletuksesta, että join ahdistukseeni. Itse ymmärsin vai ymmärsinkö, ainakin koin silloin ja koen nyt, että ahdistuin, koska join.
Ahdistus hävisi pikkuhiljaa juomisen loputtua. Ja kuten olen joskus täällä kertonut, en mitenkään pikkusievästi tissutellut, vaan join miesmäisesti kaksin käsin.
Muutaman diapamin ja jokusen imovanen otin joskus kovaan krapula-ahdistukseen, unettomuuteen, muuten en lääkkeitä ole käyttänyt, paitsi antabusta vieläkin silloin tällöin. Ehkä käyn sen nytkin nappaamassa, koska juomisajatukset taas tuntuvat kiusaavan.
Olen kuitenkin työssäni nähnyt kymmenia ( tai satoja, kolmenkymmenen vuoden aikana) alkoholisteja, joita pidetään juomakuntoisena lääkkeillä. Unilääkettä, rauhoittavaa, psyykenlääkettä ja eikun paanalle taas. Helppoa, resepti kouraan eikä tarvitse puuttua itse ongelmaan.
Luotan lääketieteeseen ja lääkkeisiin, mutta kyllä näillä rauhoittavilla ja unilääkkeillä ja lyricoilla on tehty monien elämä helvetiksi. Itse varoinkin tarkasti vaihtamasta yhtä helvettiä toiseen.
Huumeisiin suhtaudun samalla tavalla. En ymmärrä, miten mikään niin suurta riippuvuutta aiheuttava aine voisi olla kenellekään hyväksi. Kukaan ei niitä oikeasti tarvitse. Lääkkeet sairauden aikana on eri asia ja esim. vahvoja kipulääkkeitä pitää antaa esim. syöpä- ja leikkauspotilaille. Kuitenkin tavallinen näky edelleen on kaapin kokoinen nuori mies, lihakset pullistellen, resepti kädessä tyyliin temgesic-xanor-diapam ja annokset ylärajalla. diagnoosi: kovaan selkäsärkyyn.
Tosin esim. Temgesic on käytössä huumevieroitukseen ja pitkä ja tuskallinen on sekin tie. Suurin osa näistäkin nuoria miehiä. Jonkun olen nähnyt raitistuvan lopullisesti, useimpien en: osa häviää, jonnekin, osa vankilaan, osa kuolee, toisen tai oman käden kautta.
Myöskin vanhoissa ihmisissä on näitä unilääkeriippuvaisia, paljonkin. Jopa vuosikymmeniä on annettu tenoxia ja imovanea ja sitten tulee nuori virkaintoinen lääkäri ja ottaa lääkkeen pois ja määrää melatoniinia tilalle. Kyllä ovat mummot ja papat tuskassa, eivätkä mitenkään ymmärrä olevansa väärinkäyttäjiä ja riippuvaisia lääkkeistään. Sama Panacodin kanssa, meidänkin pikkukaupungissamme lääkärin vaihduttua ko lääkkeen myynti laski varmaan 90 prosenttia. Ja vieroitusoireet olivat kymmenien tavallisten työssäkäyvien ja eläkeläisten riesana.
Mutta alkoholista luopuvalle kyllä antaisin neuvoksi, että aivan pahimman tuskan voi taittaa rauhoittavilla, ensimmäiset viikot korkeintaan ja sitten poikki.
Mulla tulee keväällä kolme vuotta, kun lopetin urakalla juomisen. Helppo ei se alku ollut ja viime vuoteenkin mahtuu pari retkahdusta, mutta ilman lääkkeitä on siis menty. Juuri löysin kyllä yöpäydän laatikosta imovanea ja diapamia, mutta roskiin ne joutivat. Aina ei nukuta, mutta sitten valvotaan.
Riippuvaiseksi olen kylläkin tullut liikunnasta, pari päivää ilman lenkkiä tai kuntosalijumppaa ja pää tuntuu hajoavan. Tiedän, että se johtuu addiktoituvasta luonteestani, mutta kai se kuitenkin on se pienin paha.