No voi hihhuli hihhuli hei 
. Onko sun mielestä sitten humaanimpaa laittaa tänne joku kärsimään, kuin “murhata” se siinä vaiheessa, kun se ei tajua asiasta vielä mitään? En mä ainakaan muista mitään kohdussaoloajastani ja mua ei ainakaan haittaisi, jos mut olisi abortoitu, olisinpa säästynyt monelta kärsimykseltä. Mulla ei siis todellakaan ole huonot vanhemmat millään tapaa, mutta muuten on tullut aika lailla paskaa niskaan koko elämän ajan, eikä kaikki ole todellakaan itseaiheutettua. Kyllä moni on valitellut syntymäänsä, mutta enpä ole kuullut kenenkään valittavan siitä, ettei ole syntynyt.
Nyt meni kyl ihan riman alle Winston. “Etkö tosiaan ole kuullut kun kukaan ei ole valittanut kun ei ole syntynyt” 
Heh,heh…
dark magus: No tällä kertaa ei onneksi ole oma lehmä ojassa.
Sä olet harvinaisen yksinkertainen ja mielipidejäykkä ihminen. Onko sulla oikeesti niin paljon kokemusta elämästä että voit olla täällä toisia tuomitsemassa?? Katsokaa peiliin ihmiset! Mä en ole puolustanut yhtäkään raskaana olevaa päihdekäyttäjää. Oon vaan puhunut sen puolesta ettei ketään tuomittais. Mä en ainakaan ikinä ottais tässä maailmassa sitä roolia että mä voin tuomita muita ja sanella miten kenenkin pitäis elämänsä elää!
Enkä myöskään oo sitä mieltä ettei fas-lapsen elämä olis elämisen arvoista. Sitähän te täällä toitotatte kuinka pitäis tehdä aborttia yms jottei näitä syntyis.
Sellainen lapsi voi olla hyvinkin onnellinen jos pääsee hyviin olosuhteisiin. Mikä sä “dark magus” olet sanomaan ettei jonkun sairaamman yksilön elämä ole elämisen arvoista?! Ihmisiä syntyy vammaisena muutenkin kuin alkoholin/huumeiden vaikutuksen takia. Kaikkiko ne pitäis lahdata tai leimata jotenkin jo valmiiksi ennenkuin edes nähdään miten ne elämässään pärjää??
V***u mitä porukkaa.
Keskustele nyt sitten sekaisin olevan ihmisen kanssa…(lue oma tekstis) Mieluummin luovutan.
Kaikkea hyvää itse kullekin. Toivon ettei yksikään lapsi (syntymätön tai jo syntynyt) joudu kärsimään. Ja jos joutuu niin toivon että tilanne korjataan mahdollisimman pian.
Ok, nyt viimeistään luovutan. Tsemppiä.
Addiktina tiedän että aina löytyy joku, joka elää itseäni huonommin. En rännää, otan vain lääkärin määräämiä, vähennän, lääkäri antanut luvan… Olisin narkomaani jos hyväksyisin nämä ehdot. Tietyissä asioissa itsesuojelu (=riippuvuus) ohjaa ihmistä enemmän kuin järki! Muiden vertailu on yksi näistä…
Ystäväni ei ole kertaakaan ollut hoidossa tai käynyt alkoholin tähden minkäänlaisissa toimenpiteissä tai merkitty niistä… Miksi hänen lapsensa pelkäävät känniläisiä/narkomaaneja?? 2-3 vuotiaat takertuvat eivätkä ole ikäistensä seurassa tai tietävät jotakin jota ei tulisi tietää?!? Pelkäsivät lapset aikoinaan itsekin ennenkuin alkoivat dokaamaan… Aika kultaa muistot… Toivottavasti lapsille kerrotaan että “äiti+/isä on hiukan sairas”, ei kannata uskoa mitä se puhuu jos se on ottanut tuollaista juomaa/nappeja tms. mikä TESTEISSÄ ei näy; että ei usko kaikkea kuulemaansa… Voi mennä perheen roolit hiukan sekaisin!
Lapsi pelkää eniten vanhempien hylkäystä. Mikäli putki on päällä, niin hän ei omia ongelmiaan (mikäli ymmärtää tarpeeksi elekieltä siihen mennessä) kerro ihmisille, koska pelkää ailahtelevaisten ihmisten hylkäävän hänet… Mutta on helpompi selittää itselleen että olen parempi kun en tee tätä tai tätä!
Ainoa oikea ratkaisu omasta mielestäni on, että hankitaan tukiperhe jolloin lapsi ei katso vanhempien sekoilua… Usemman ihmisen olen kuullut ja olisin voinut nähdä esim. rännäävän vauva sylissä… Olen ottanut tavakseni huolehtia lapsista kunnes ne otetetaan huostaan. Sekös kismittittää äitejä, kun lapset/lapsi tarvitsee kaiken huomion äidin ystävältä… Ei ole äidin ystävä, lapsen turva koska pelkäävät sekavia aikuisia… Ennemmin istuvat tekemättä mitään kun hakevat apua ihmisiltä, ketkä eivät ole edes hoidon piirissä! Toiset ovat, mutta tietyt lääkkeet saavat näkyä; voi vetää vaikka 100kpl/pv…
Sairauteen kuuluu etsiä ihmisiä ketkä kohtelevat lapsiaan huonommin… En voi tehdä itsepetosta jonka tiedän itsepetoksekseksi… 
On ne silmät vaikea avata, mielummin pidän ne auki kun yritän selitellä itselleni syitä miksi olen parempi, vaikka käytän vain jotakin… Lääkärin lupa… Lääkäri ei tiedä geeneistä, eivät tutkijatkaan tarkasti tiedä… Itse katsoo tuloksia ja voi ehkä hiukan auttaa jos on sentään ollut melko hyvät lähtökohdat, monet laittavat geenin piikkiin… Geenien takia en voi kieltää lapsia itseltäni; näkyvät periytyvän 1-2 polven ylitse helposti. Omaa käytöstäni voin kontrolloida… tai jos en voi, niin ei ole tarkoitettu näin…
Malibu: Totta puhut. On hienoa että on tuollaisia ihmisiä vielä olemassa.
Mutta edelleenkään en allekirjoita sitä että jokainen meistä osaisi aina arvioida tilanteensa täydellisesti. Kun ei vielä tiedä oman riippuvuutensa maksimia niin silloin tulee tehtyä virhearviointeja. Monille päihdeäideille käy juuri niin, koska lapsen saaminen on kaunis ajatus ja sitä luulee että parantuu sen lapsen tuoman onnen myötä. Enemmän on näitä äitejä ja isiä kuin niitä jotka paskan vertaa välittää.
Aikanaan minäkin pidin itseäni parempana, kuin “alhaisia” narkkeja ja alkoholisteja jne. koska olin “vain” lääkeriippuvainen. Sitten aloin tosissani tutkimaan riippuvuutta, sen syntyä ja sitä, miten se mahdollisesti periytyy. Lopulta hyväksyin väitteen, että kaikki riippuvaiset ovat samanlaisia. Aineella/päihteellä ei ole väliä vaan niin röökaajat kuin piikittäjät ovat kaikki riippuvaisia. Aineet vain vaihtuu. Eli se mitä yritän sanoa on, että ennen minäkin tuomitsin ja nostin itseäni korokkeelle niin kuin ihmiset täällä tuntuu edelleen tekevän.
Sitten tajusin eränä päivänä, ettei mulla ole oikeutta tuomita ihmisiä riippuvuuden vuoksi. En mä ole parempi, vaikka en olekaan koskenut piikkiin tai koviin huumeisiin. Mä olen samanlainen narkki, kun ne, joita mä tuomitsin niin herkästi. Valitettavasti olen huono selittämään asioita, mutta koittakaa ymmärtää. 
Sitä lapsettomana luulee, että raskaaksi tullessa kaikki muuttuu ja riippuvuuden voi voittaa tosta noin vaan. No sehän on vain kuvitelmaa. Mitä sit, kun ite oisit lopettamas super nopeesti ja A-klineltä sanotaan, että et saa. Lapsen vaarantaminen liian rajuilla refloillakin on kiellettyä. Jos syntymätön lapsi selviäisi siitä seinään lopetuksesta niin äiti tuomittaisiin sossunpuolelta huonoksi, kun äiti otti riskin ja lopetti luvatta seinään. Vaikea varmaan uskoa, mutta näin se menee: Multa kiellettiin raskausaikana 2006 liian nopea lääkkeiden pudotus. Sanottiin, että se on vastuutonta lapsen hengen vaarantamista. Itse toki suutuin tästä ja tein salaa isompia pudotuksia, kuin mitä minulle sallittiin, mutta silti en saanut 8 kuukauden aikana laskettua pannareita nollille.
Kaikki ei mene kuulkaas suunnitelmien mukaan. No mun lääkepudotus meni tuolloin suunnitelmien mukaan, mutta tarkoitan siis sitä, et lapsettomana sitä kuvittelee asioiden menevän ihan erilailla, kun miten ne todellisuudessa menee. Sitä tuomitaan kaikki päihteiden käyttö raskausaikana, eikä osata olla yhtään empaattisia. Veikkaan että kirjoitan aika turhaan tässä. Tuomitsijat vaan suuttuu ja sitten saa meitsikin jälleen paskaa niskaan. Mut tuomittiin ja lynkattiin sanallisesti jo vuonna 2006 niin rajusti, et istuin konella itkien monet ja taas monet kerrat. En jaksaisi sitä taas. Eli jos tyydyttäisiin siihen, et oon jo kuullu kaiken paskan ja sitä ei mulle tarvi enää kertoo. Mä tiedän, et mä oon todella hyvä äiti ja sitä kukaan ei voi kiistää. 
Yrittäkää siis ymmärtää ja tukea ja ohjata ihmisiä ns. oikeaan suuntaan, älkääkä tuomitko ja haukkuko ja mesotko. Ystävällisyys ei kai tapa ketään. 
^ ^^ Mä tiedän että lääkkeitä ei saa pudottaa liian nopeasti, lapsikin kärsii. Kaikki pikemminkin ihmettelevät aloittajan viestiä, jossa hän on käynyt kk:den testeissä ja kysyy kauan testit kestävät… Kyseessä vain pilvi… Niin, on näitä ketkä vannovat pilven nimeen, mutta mielestäni täällä puolustellaan aloittajan viestiä lukematta sitä hiukan “kriittisemmin silmin”.
Itse tulen tod. näk. käymään seuloissa 3v menneisyyteni tähden mikäli lapsia joskus siunaantuu. Myös nämä 2 entistä frendiä sekä 1 tuttu on päässyt irti aineista vasta lapsen syntymisen jälkeen. Liian moni palannut myöhemmin takaisin vaikka lääkkeillä tai ilman ollut pari ensimmäistä vuotta. Ketjun aloittaja asuu väärässä maassa jos hän ei pidä ganjaa huumeena. En itse luokittelisi sitä aivan huumeiden joukkoon, mutta en haluaisi testata mitään ainetta omaan lapseen; kysymys kuulostaa pelkästään siltä että “koska saan taas polttaa ganjaa, olen jo kk:den käynyt seuloissa”… Maata voi vaihtaa tietenkin suvaitsevampaan suuntaan…
Syyttämistä on ollut puolin ja toisin… mikäli huomataan. Pääasia on että tiedostaa ongelman ja tahtoo muutosta sekä minimoi vahingot. Seuranta päihdeklinikalla on lapsen tähden. Onko joku aloittajaa puolustajista oikeasti sitä mieltä että aloittaja miettii lapsensa parasta??? 
En nosta itseäni muita ylemmäs, mä katson mitä voi tapahtua ja mitä en itse kestäisi… Täällä kuitenkin sanottiin että ei ole ollut oikeasti riippuvainen jos ei asiaa ymmärrä yms. Se on hyvä jos lapsi antaa syyn raitistua, ikävämpää jos päihteet vievät lapsen ollessa muutaman vuoden tai sen pakolliset ½v ennen huostaanottoa… Mä en voi pitää ketään toista parempana, mutta viatonta ihmistä tahdon suojella. Riippuvuus on kuitenkin ongelma jonka yrittää kieltää viimeiseen asti…
Tulihan sieltä se vastaus kysymykseeni MIKSI lapsia pitää tehdä, jos kerran jo tietää olevansa addikti. Aika vanha virsi vain tuo. Jopa niin vanha, että luulisi jo muidenkin kuin minun tajuavan, että siinä ei todellakaan välttämättä käy niin. Voihan sitäkin toki kokeilla vieroittautumiskeinona, jos omatunto tosiaan kestää sen, että sillä vieroittautumisyrityksellään(joka yllättäen meni päin vittua) tuhosi jonkun viattoman elämän.
Oot winstoni ajatuksissasi todella kapea. Koita saada elämänkokemusta enemmän ennen kuin alat tuomita muita. Sulla ei ole hajuakaan päihdevanhemman syyllisyyden tunteesta.
Yleensä ajateltuna, ootko sitä mieltä että kaikkien päihdevanhempien lapset on tuhoon tuomittuja?
Viattomia lapsia ovat kerran olleet myös ne jotka päihteisiin ovat sortuneet. Ootko koskaan miettinyt sitä?
Kyllä ärsyttää ihan pirusti ihmiset joilla ei ole kokemusta siitä elämästä, jonka he tuomitsevat. Kyllä mä muistan kuinka itekin 2kymppisenä manasin kaikki alkoholistit helvettiin. Itsellä kun ei ollut vielä silloin mitään näkökulmaa asiaan.
Just tää lasten teko tuntuu olevan vaikein aihe. Mikä siinä on että ne joilla ei jälkikasvua ole, ovat kaikkein pahimpia tuomitsemaan muita, vaikka itse ovat mitä ties hepo-porukkaa… Sitä ihmettelen. Se ei jumalauta ole itsestäänselvyys, että jos oot päihteiden käyttäjä niin olet huono vanhempi.
Ja korostan sitä etten puolusta päihteiden käyttöä vaan toivon että sellaiset vanhemmat saisivat tukea arkeen. Mahdollisimman paljon!
Mä en tuomitse ketään, yritän vaan puolustaa niitä joilla ei tukijoukkoja ole.
Kuule winston, toivon että kasvat ja karvoitut ja tulet sen jälkeen keskustelemaan (ainakin mua todella harmittaa toi perusasenne mikä sulla on). Kaikkihan on just tota mieltä. Mitä sillä on saavutettu?
Elämä on edelleenkin julmaa eikä kovinkaan kaunista. Mutta jos hitusen rakkautta pystyt antamaan virheistäsi huolimatta niin ansaitset paikkasi täällä pallolla.
Eikös täällä ole paljonkin puhuneet juuri sellaiset ihmiset, joilla on sitä kokemusta, nimenomaan kokemusta siitä alkoholistin lapsena olosta(en nyt edelleenkään puhu itsestäni). Eikös sinullakin sitä kokemusta ollut, ainakin sitä tuolla Lasisessa lapsuudessa olet porannut.
Etkös siellä porannut sitäkin kuinka lapsesi kärsivät juomisestasi, mutta nyt olet niin hyvä äiti että…
Vaikka mä olenkin tällaista “hepoporukkaa” , niin viattomia lapsia en siihen halua sotkea. Mulla ei ole jälkikasvua, koska tajuan omat rajoitteeni. Ehkä en siis olekaan niin epäkypsä kuin väität.
Outo jankkaamista, kun te ootte kaikki asiasta pääasiassa samaa mieltä. Eroja löytyy lähinnä siitä, kuinka jyrkästi haluaa muista puhuu.
Mutta mitäs mä siitä, antaa mennä vaan vaikka ympyrän kehää.
Myönnän itse syyllistyneeni morkkaamaan ihmisiä “hepo-porukaksi”. Se meni alta riman, täytyy myöntää. En halua loukata ketään. Nyt tuntuu pahalta se mitä kirjoitin.
En vaan käsitä miten sellainen ihminen joka on päihteistä riippuvainen, voi tuomita toista kaltaistaan?
Se ei vaan mun moraaliini mahdu, ei mitenkään.
Se että oot päihderiippuvainen ja saat lapsen ei muuta tilannetta todennäköisesti mitenkään. Joo, niin te monet väitätte ettette tee lapsia just sen takia kun ootte itse ongelmissa mutta mä en usko tuohon puheeseen. Ikävä kyllä. Niin monta kohtaloa samankaltaista oon nähnyt…
Winstonille vielä haluan sanoa että on kait ihmisellä oikeus “itkeä” asioitaan jos jossain sen uskaltaa tehdä. Enkä mä mielestäni ole missään vaiheessa tässä keskustelussa kuvitellut olevani täydellinen äiti. Päinvastoin, myönnän oman addiktioni ja tarkoitus oli vähän puolustaa muita samankaltaisia äitejä. Siitähän tää sananvaihto lähti alunperinkin käyntiin kun uskalsin hiukan puolustaa alkuperäistä kirjoittajaa… Mutta kuten sanottu, toivon kaikille lapsille hyvää elämää. Oli sitten päihdevanhemmat tai ei niin kunhan rakastavat lapsiaan tosissaan! Rakkaus on kaikki kaikessa
Itse olen riippuvuuteni tajunnut. Lääkkeitä on vähän ja koulua jäljellä. Riitti se puolet elämästä itsetuhoista ja päihteitä ihannoivaa elämää jossa pakenin. 30-vuotiaana ei ole liian vanha jatkamaan elämää uudella ammatilla ja “huumeita” (=lääkkeitä) olen pudottanut pitkään. Edelleen saan masennuskausia ja olen välillä itsetuhoinen, mutta onneksi olen vielä koulussa sekä toipumisvaiheessa. 3v aiemmin oli huonommassa kunnossa, mutta paljon huonommassa kunnossa olin vielä siitä muutama vuosi aiemmin…
Pitkään olen ollut myös irti käyttäjäporukasta. Uskon kokeneeni oman pohjan, enkä vedä päätäni sekaisin. Pystyn kyllä ottamaan alkoholia kohtuudella, pilveen en jää koukkuun myöskään; molemmat pystyn lopettamaan ja aion lopettaa ennen lapsen yrittämistä. En tarvitse niitä mihinkään, mutta itselläni on onneksi vaihtoehto vielä tehdä asioita; en ole kenestäkään vastuussa. Samoin lääkkeitä kokoajan olen vähentänyt. Hoidossa pystyn elämään melko normaalia elämää olematta sekaisin tai erityisen kipeä…
Koen olleeni riippuvainen enemmän sekaisin olosta, jolloin asenteen vaihtaminen auttaa. Terapian avulla uskon pääseväni tietyistä asioista eroon, joita en tahdo itse toistaa. Olisinko onnistunut ilman korvaushoitoa, en tiedä… Haluanko lapsia hoidon aikana? En halua. En vaikka lääkäri kertoo sen olevan turvallista. Pitäisinkö lapsen, mikäli jäisin raskaaksi? Vaikea sanoa, onneksi en koe itseäni riippuvaiseksi muusta kuin lääkkeistä joten arviointikykyni määrätyissä asioissa pysyy samana; mä ainakin tiedän mitä en halua… Lapsia en tällöin “halua” ennenkuin lääkitys ja koulu on suoritettu (ts. käytän ehkäisyä, tarvittaessa käyttäisin jälkiehkäisyä; en tahdo tehdä liian vaikeita valintoja). Minulla on mielipiteeni ja oikeus mielipiteeseeni, mutta en nosta itseäni muiden yläpuolelle. Tiedän päihderiippuvuuden olevan sairaus, mutta en halua siirtää opittuja sairauksia eteenpäin. Geeneihin en pysty vaikuttamaan.
Teenkö sen itsekkäistä syistä? Tietenkin teen, en pystyisi elämään itseni kanssa mikäli tuhoaisin toisen elämän. En vain tahdo saman kaavan jatkuvan käytöksessä tai ongelmissa. Mitä minulla on jäljellä ellei periaatteeni? Kuitenkin ne pahimmat asiat jotka olen tehnyt aineissa, voin todeta tehneeni “eri ihmisenä”. Uskon että koskaan ei ole myöhäistä muuttua, mutta olen kadottanut perusarvoni sekä itseni, ellen elä periaatteideni mukaisesti… Olen todennut lähipiiristä, että mikäli päihteidenkäyttö lapsien parissa jatkuu, parempi on että lapset ovat muualla kunnes ongelma on poistunut. Tällöin käyttäjän velvollisuus on todistaa raittiutensa. Itsekin tulen sen tekemään, jos joskus lapsia tulen saamaan.
“Oli sitten päihdevanhemmat tai ei niin kunhan rakastavat lapsiaan tosissaan! Rakkaus on kaikki kaikessa 
”
Ei todellakaan ole, omat vanhempani rakastivat ja rakastavat vieläkin minua (ja lapsiani), mutta heidän alkoholinkäyttönsä koko varhaislapsuuden,teini-iän ja kun itse täytin 18vuotta, niin oli rankkoja koettelemuksia minulle aina. On siinä kiva sitten kun on äitin käsi katkottu, kämpästä lasivitriinit yms säpäleinä ja kämppä palasina, ja vanhemmat kertovat kuinka rakastavat minua. Ei siinä kohtaa minua ainakaan se lohduttanut tippaakaan, ehkä siitä johtuu osa “tunnevammaisuuteni” välillä joitakin ihmisiä kohtaan, olen kylmä ihminen ja en tunne juurikaan empatiaa kovinkaan monen kohdalla (pois luettua lapseni, avovaimoni jne). En osaa vieläkään näyttää tunteitani, osasin lapsena jo piilottaa tunteeni ja poissulkea tapahtumien kulut. Teini-iässä osasin jo sanoa vastaan ja käännyttää vanhempani pois huoneestani, koska tiesin, että tullaan itkemään kun äiti on tuollainen tai isä on tuollainen jne, eli siis olin aina välikätenä asioissa. asiaan tuli helpotus kun lähdin helvettiin kotoa, vaikka tiedän että siellä niitä sotia oli, enkä enään pystynyt olemaan puolustamassa esim. äitiäni (fyysisen väkivallan uhkatessa/kohdatessa).
Nyt asia on muuttunut suuresti, kyllähän sitä alkoa heillä menee runsaasti, mutta lapsenlapset usein kylässä niin eivät kehtaa olla edes krapulassa silloin, kun olen sanonut, ETTEIVÄT LAPSET SAA nähdä sitä mitä minä olen joutunut koko lapsuuteni / aikuisuuteen valmistumiseni kestämään.
Monasti ovat itkeneet sitä jälkikäteen millaisia “traumoja” ovat minulle aiheuttaneet. nämäkin vasta tulivat noin 20vuotta! myöhemmin, kun passitin heidät mukaani omalle terapeutilleni missä olen kertonut taustani (taustallani ei siis ole esim huumeiden käyttöä yms, eikä sen suurempia alkoholinkäyttöä, mitä ennen lapsia tuli juotua vain viikonloput ja silloin kun ei ollut työpäiviä/koulupäiviä (eli juhlapyhät) ), siellä he vasta tajusivat lopullisesti mitä olen joutunut kärsimään.
Sain paljon rakkautta, minua ei pahoinpidelty enkä muutenkaan elänyt ns. huonossa kodissa, vaan molemmat kävivät kyllä töissä, mutta töitten jälkeen aukesi aina pullo → se jatkuva riitely, tavaroiden paiskimiset, toistensa hakkaamiset yms. Ei hyvä… niinkuin aiemmin jo sanoin opein jo todella nuorena koska en ole kotona tai jos olen kotona, niin osasin ns. suodattaa nämä kaikki huudot yms läpi, tai sitten laput korville ja musiikki soimaan lujalle ja jotain tekemistä/nukkumista.
En toki väitä, etteikö välittäminen olisi myös tärkeää, mahdollisesti olisin aloittanut päihteilyn, tai en olisi enään tässä kirjoittamassa jos minua oltaisiin alati haukuttu, eikä pidetty huolta jne. Mutta ei se pelkkä rakkaus ole MIKÄÄN poistamaan muuta ympärillä tapahtuvaa.
Tai onko se edes välittämistä/rakastamista jos antaa lapsensa kuulla/nähdä/kärsiä/korjata vanhempiensa jälkiä yms??
Melko sekavaa tekstiä, mutta koita poimia edes joitakin kohtia tuolta, ja yrittää ymmärtää niitä jotenkin.
Mä en ole kieltänyt ihmisiä itkemästä täällä asioitaan. Niinhän mä itsekin teen ja sitä vartenhan koko Plinkki on olemassa(ainakin suurimmaksi osaksi), että täällä ihmiset vinkuvat niitä paskoja asioitaan, mitä ne sitten kelläkin ovat. Tarkoitus oli sanoa, että sullakin oli sitä näkökulmaa alkoholismiin jo ennen kuin itse alkoholisoiduit ja se, että lapsesi kärsivät juomisestasi, vaikka nyt oletkin yrittänyt vakuuttaa, ettet ole ollenkaan niin huono äiti, mitä olet muualla antanut ymmärtää.
Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, kuten kukaan ei muutenkaan ole täydellinen ihminen. Vähemmän hyvän vanhemmasta tekee päihteiden käyttö. Se rakkaus kun ei pitkälle riitä yksinään, kuten Addiekin jo sanoi.
Puolustat päihdeongelmaisia äitejä. Selvä. Mä puolustan edelleen niitä lapsia, jotka joutuvat vanhempiensa päihdeongelmista kärsimään.