Synnytyksen jälkeinen seulonta

[malibu]

Itse tiedän ihmisen jolla oli 2 lasta huostaantotettu lastenkotiin (molemmilla FAS + muita liitännäis-sairauksia), ajatteli että uusi elämä alkaa kolmannella lapsella. Tiesi että joutuu keskeytykseen mikäli raskaudesta tietävät th-alan työntekijät, joten odotti niin pitkään että lasta ei voitu abortoida. Synnytti kolmannen FAS-lapsen joka lähti huostaan samantien. Äidille tehtiin ilm. vasektomia. Tosin oliko kyse tahallisesta raskaudenpeittelystä, iästä 3:sta lapsesta joista kaikilla FAS; sitä en tiedä…

2+ palstalla tuomitsevat lapsettomat pariskunnat. Ehdottavat mm. että kaikille päihdeongelmaisille annettaisiin summa X (erittäin vähän), jotta vapaaehtoisesti laitettaisiin johdot poikki… Ongelmasta voi kuitenkin parantua… Monet abortin/synnytyksen tehneet päihdeäidit ovat saaneet ehkäisyn ihon alle, halusivat he sitä tai eivät… Resursseja ei kuitenkaan ole hoitoon kun on raskaana, vaan asia hoidetaan testien ja avohoidon saralla.

Jokainen ihminen joka haluaa perheen, haluaa tehdä eri tavalla ne asiat jotka itse koki pahimmaksi omassa lapsuudessa. Silti kaikki elämä ei mene kirjoitusten mukaan. Enää käyttäjien vanhempia ei voida leimata ainostaan “huonon lapsuuden” tähden, koska käyttäminen on nykyään niin yleistä että se ulottuu jokaiseen yhteiskuntaluokkaan… Silti heidän lapsensa haluavat muuttaa joitakin asioita jne… Ihminen muuttaa vain niitä asioita joita hän siinä elämäntilanteessa pystyy muuttamaan. Monet ovat tajunneet kuitenkin, mitä haluavat muuttaa; kamalinta on nähdä että joidenkin mielestä on ok vetää lapsen kanssa… Addie on muuttanut asiat, jotka hän on kokenut kauheimmaksi mikä on hienoa… Itse tahdon olla varma että voin muuttaa asioita, jotkut ovat päättäneet että geenit ovat niin huonot, että suku ei jatku… Itse en välttämättä kykenisi moiseen…

Salailu on kaikista pahinta mitä voi tehdä. Kaikki mahdollinen apua ja mikäli kunnalla jostakin ihme syystä olisi varaa, niin pidempi äiti-lapsi päihdekuntoutus… Siinä pääsisi opettelemaan sitä elämää, jota päihde/mt/eritt. uskonnollisissa (kirjoissa nämä kolme asiaa rinnastetaan lapsen mt-häiriöihin) perheissä ei ole koskaan nähnyt…

Sitä ihmettelen, että moni käyttäjä ei käytä ehkäisyä ja jos tulee keskenmeno (testeistä huolimatta alkoholi + lääkkeet suurina määrinä tuntuvat aiheuttavan melko paljon) tai päätyy aborttiin; alkaa oma syöksykierre… missä voi olla mukana vanhempi lapsi/a. Osa yrittää “jollakin tasolla eroon”; kamalinta on jos tahtoo hoitoon, mutta kunta päästää äidin hoitoon vasta lapsen synnyttyä. Miksi vanhemmat kenen lapsi on huostassa; eivät edes puhu kun olisivat äitejä/isiä? Tämä on asia jota en ole koskaan ymmärtänyt; useiten kyse on tietenkin bubresta. Ilm. aineesta on mahdoton päästä eroon, joten on turha yrittää saada lasta takaisin itselleen jos haluaa yhä käyttää??

Pakko antaa sulle Soflin pointsit kotiin siitä, että sait oltua raskausajan raittiina… Ottaisitko laitospaikan lasten kanssa vastaan (=pidempi aika rennompaa hoitoa jolloin saisit kokea sen, mitä et ole itse kokenut eli opettelisit raittiina elämään lasten kanssa ja muita keinoja rentoutumiseen/riippuvuuteen tms. kuin alkoholi?) jos sellaista tarjottaisiin?? Itse olen miettinyt tuota “harmaata aluetta” ja sen ylläpitämisen vaikeutta (musta-valkoinen ajattelu= täysin ilman päihteitä tai käyttää) käyttäjälle itselleenkin… Aineesta riippumatta näkyy olevan ihmisiä ketkä ovat ilman ainetta useita vuosia, mutta kun ei voi koskaan sanoa että “ei koskaan”.

Tässäkin asiassa moni mietti tuota aloittajan kysymystä siinäkin suhteessa, että hän on saattanut käyttää vahvempia ja tuo “kyttääkö koko lapsen ajan jollakin tasolla” tuo mieleen, että lopetus ei ole käynyt mielessä… Itse tunnen pariskunnan joka ei ole hoidon piirissä ja heidän lapsensa katsovat tissuttelua kotona. Äidillä ei ole tekemistä niin tissuttelee viiniä… Tosin melko suuria määriä… Suomessa harva naapuri soittaa poliisille, ellei kuulosta että teurastetaan ihmistä… Minkä tähden varmaan moni täällä asiaan voimakkaasti reagoi. Jos ei ole hoidon piirissä eikä asia näy ulospäin, on todella vaikea tietää onko lapsilla hyvä olla… Toivottavasti saat itsesi raittiiksi, jotta voit katkaista kierteen sekä olla ylpeä itsestäsi raittiinä äitinä. Eipä sitä kovin ylpeä riippuvuudestaan taida kukaan olla… Oman lapsen riippuvuus on varmaan pahin asia, jonka vanhemmat voivat kokea. Tämä on asia, joka ei ole päätettävissä; siksi itse tahdon että en joutuisi kokemaan syyllisyyttä asiasta että itse olisin sen aiheuttanut…

BTW: Itse vihaan yli kaiken että on joko “maailman huonoin äiti” tai “maailman paras äiti”. Ei ole mitään siltä väliltä… Äidilläni ei ole ollut päihdeongelmaa mutta on asioita joihin hänen olisi pitänyt puuttua… Itsekin saanut olla viestinviejä puolelta toiselle…

[soflin]

Mullakin ollut rankka lapsuus isän alkoholinkäytön vuoksi ja äidin kylmän ja ailahtelevaisen luonteen takia.

Käyn tällä hetkellä AA:ssa vasta tänään juttelin yhden vanhemman AA-tyypin kanssa. Oli mukava, lämmin keskustelu Kyllä siis teen asioille jotain ja haluan raitistua. Tiedän että voin olla raittiina vielä parempi äiti kuin nyt.

Katkeruudesta tuntuu olevan kaikkein vaikeinta päästä eroon. Katkeruus vanhempia kohtaan. Miksi hemmetissä ovat minut synnyttäneet kun eivät kuitenkaan osanneet olla läsnä ja välittää tarpeeksi? Mutta varmasti hekin tekivät parhaansa niissä olosuhteissa. Molemmat heistä kun ovat myös oman lapsuutensa traumatisoimia.

En vaan halua tuomita ketään. Se on ollut mun pointtini tässä keskustelussa, koska siitä ei ole mitään hyötyä: ei päihdehoidossa, ei ihmissuhteissa, ei missään.

Tsemppiä kaikille

[malibu]

^Tiedän mitä tarkoitat. En oikeasti epäile sitä, koska itsekin elin jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa. On vaikea etsiä sitä oikeaa suuntaa, kun on vain yksi perhe jossa elänyt… Siksi osittain tarkkailen muita… Muista että SINÄ olit tällöin syytön… Tuntuu itsekin järjettömältä että olimme haluttuja lapsia ja silti etenkin itse (odotetuin ensimmäisenä); aivan väärässä roolissa jossa piti piiloittaa tunteet ja ongelmien ilmaantuessa kaappilasit ja vinkut alkoivat maistua epävakaammalle ihmiselle, jolloin taas sai pelätä väkivaltaa yms…

Uskon että kun näkee kuvion ulkopuolisena (itse näen asian riippuvuussuhteena jossa vuoronperään toista dissataan ja haukutaan sekä ilmapiiri voi vaihtua ilman syytä tms. juhla jolloin alkoa menee ukolla aamusta asti); tajuaa että oli vain välikappale… Ei ansainnut sitä, eikä ansaitse satuttaa itseään. Tavallaan kuitenkin itsensä satuttaminen (riippuvuus), voi johtua että kokee olevansa tietyn arvoinen ihminen. Toivon että itse ymmärrät että vanhempasi eivät tajunneet miten lapsi kärsii ja ei se kärsimys ole loppunut…

Voimia sulle! Mä itse enemmän tuota aloittajan viestiä boikotoin, mutta mitä minulla on ellei moraalini?? Itse yritän elää musta-valkoisella alueella päihteiden suhteen. On ainakin kongreettisia mittareita mikä on retkahtamista ja mikä ei… Itsekin olen hiukan tuossa vaiheessa että “miksi minä?”… Miksi olin kaikesta vastuussa, en onnistunut missään ja silti kuuntelin ties mitä paskaa sekä uskoin mitä sanottiin… Ehkä vanhempasi kuvittelivat että lapsi auttaa heidän väleihin… Kuitenkin siinä tilanteessa sinä olit se kuka ei ollut syyllinen… Itselläni kadoksissa ollut lähes kaikki negatiiviset tunteet, ei halua kokea turhaa vittuilua asiasta… Nyt enemmän säälin asiaa… Kaksi epätasapainoista ihmistä joiden suhde ei ole vieläkään terve… Uskon että saat asiasi kuntoon, sinun täytyy vain uskoa että syy ei ollut sinun… Lisäksi kannustimena toimii varmasti että haluat lapsillesi parempaa elämää kuin oma lapsuutesi… Kun noudatat päätöstäsi että lapsesi ei tarvitse kokea samaa, puhut asiasta ja näet asian objektiivisesti (on suru-aika, mutta siihen ei saa jäädä silti rypemään vuosikausiksi…); voit elää tyytyväisenä itseesi ja mallina lapsillesi… Tuskin haluat elää kuten vanhempasi elivät? Et sinä muuten kirjoittaisi tänne asiasta…

Moni tuttu olisi ohittanut asian vedoten geeneihin. Sinä tahdot muutosta. Samaa tahdon itsekin, mutta pitää ansaita ensin oma luotto itseeni sekä tuntea itseäni sen verran paremmin; etten todellakaan esim. uhkaile asiattomuuksilla!! Voimia ja muista että vaikka asian läpikäyminen on vaikeaa, näkee asiat lopulta kuten ne olivat aikoinaan… Sen heikkouden vanhemmissa… Onneksi sitä kirousta ei ole pakko siirtää eteenpäin, helpompaa se niin olisi… Sinua varmasti auttaa myös, että voit antaa jotakin lapsellesi, jota sinä et saanut… Siihen jos mihin kannattaa pyrkiä ja mikäli siihen pääsee; voi olla todella ylpeä…

Valitettavasti kaikki äidit eivät ole yhtä moraalisia kuin tänne aloittajaa puolustaneet… Olen kuullut näitäkin että “vedin herskaa ja ajattelin lapsen hoituvan siinä sivussa”… Kannattaa silti muistaa että yrittää pysyä itselleen rehellisenä… Tosin se ei ole aina helppoa, mutta sinulla on tavoite jonka tahdot saavuttaa; mikäli muistat sen, voit olla ylpeä… Ei ne sanat, vaan ne teot… Mikäli ei pärjää, on pakko soittaa apua; eräs äiti soitti sosiaalitoimistoon että “hakekaa lapsi”… Harva kykenee tuollaista tekemään… Itse yritän ennaltaehkäistä mahdollisimman pitkälle, joillekin lapsi on kannustin; jotkut… eivät välitä…

[malibu]

^Huomaa että itse et usko ihmisen pystyvän muutokseen. Pieni kannustus ja muistutus omasta lapsuudesta voi auttaa parantumaan… On melko harvinaista sentään olla raittiina edes odotuksen aikana… Itse en jaksa aihetta enää. On omat mielipiteet ja elän niiden mukaan… Sentään hoidossa olevia jotenkin kontrolloidaan, muut rellestävät vapaasti…

[soflin]

Dark Magus: Sä pilaat oman elämäs tuolla katkeruudella. Onko se sen arvoista? Ja sit vielä yrität ulottaa sen toivottomuuden kaikkiin muihinkin. Ei mitään järkeä.

[Winston-84]

^ Kai sitä oman elämänsä saa pilata, jos haluaa. Eri asia onkin sitten pilata joidenkin muiden elämä .

[soflin]

Mäkin lähden tästä jo meneen. Ei siis mitään tolkkua täällä oo.