Onnea, Peco!!
Kiitos Hemmentaali 
Ulkona on pimeää ja kylmää, lähteäkö lenkille vai eikö lähteä?!
Eiliseen kysymykseesi veikkaan, että lähdit lenkille 
Ihan hurjan jännä elämänvaihe sulla meneillään. Onnea isojen haaveiden toteutumiseen! Ja mikä parasta, että miehesi on innolla mukana.
Joo, lähdin lenkille ei kyllä ole olleet ihan parhaat lenkkisäät tällä viikolla, vettä on tullut niskaan. Tänään on parempi ilma, jos tänään vielä kävisi.
Joo, on jännä elämänvaihe ja risteilen eri fiilisten välillä. Välillä tuntuu mahtavalta ja välillä hirvittää ja ahdistaa niin pirusti. Miten kaikki menee? Onnistuuko asiat? Olenko huomannut ottaa kaikki asiat huomioon? Mitä jos jotain kamalaa tapahtuu?
Alkoholin kannalta on tämä viikko mennyt suurkulutuksen puolelle. Ei mitään överikännejä eikä ole ollut siis krapuloitakaan, mutta useana päivänä ollut jotain ja niistä pienistä kertamääristä tulee yhteensä paljon. Pe ja la on ollut sosiaalisia tapahtumia joihin on kuulunut alkoholi. Viikolla oli iltatissuttelua parina iltana. No, nyt sitten alkavan viikon työtilaisuuksissa pysyn holittomana (illallisia tiedossa) mutta perjantaina on syömingit johon ehdottomasti kuuluu punkku. Mutta jos sitten olisikin loppu marraskuun juomatta jos ei mitään superkivaa ilmaannu.
Kyllä on pirullinen työviikko. Kauheasti tekemistä ja täytyy osata vaikka mitä. Yksi hommakin meni pieleen (on onneksi korjattavissa). Valivalivali. No kumminkin, nyt sitten tekisi mieli drinkkiä. Ei mitään viiniä vaan tujeeta viinaa joka rentouttaa. Mutta en ota. Päätös on olemassa…
Paljonkin positiivistä Pecorino. Virheen voi korjata, siskoni aina lohdutti minua virhetilanteissa, että kukaan ei ole kuollut, hän itse oli vastuussa ihmishengistä. Vaikka laihalta se lohdutus tuntui, kun itse oli kämmännyt töissä niin maan perusteellisesti. Ja positiivistä sekin, että on työ, missä tehdä virheitä. Minäkin paras, viimeisen päälle peruspessimisti, pessimisti ei pety. Häntä pystyyn.
Joo, sen korjaamisen aloittaminen tuntuu vaan työläältä. Ei silti, kyllä sä olet oikeassa. On se hyvä että on työ missä voi niitä virheitäkin tehdä. Tänään oli palkkapäivä ja se on tosi hyvä, kyllä sitä rahaa vaan kummasti tarvii ja sitä kummasti menee.
Jos syyskuu ja lokakuun puoleenväliin menikin hyvin niin nyt ei mene. Eilen päätös ei pitänyt, vaan ihan illan päätteeksi kirjaa lukiessa piti taas ottaa jotkut yömyssyt. Kyllähän se sillä hetkellä rentoutti ja jotenkin sai sekavat ajatukset ja tunteet rauhoittumaan, mutta tänä aamuna taas harmittaa vietävästi. Ja heti tulee nämä terveysajatukset. Että mitähän mun sisuskaluille kuuluu. Vaikka toisaalta järki sanoo, että ei ne nyt tästä noin vaan heti mene huonoksi. Huomaan, että iän myötä nämä terveellisyysajatukset (muutkin kuin alkoon liittyvät) kotostuvat.
Huomenna vielä on kekkerit joissa kyllä viiniä tulee otettua. Pitäisi saada taas tämä tilanne rauhoittuun ja oma olo jotenkin normaalimmaksi. Ja se päätös, kunnon päätös selväksi itselle.
Kohta taas töihin ja kaaos jatkuu. Mulla on niin monta selvittämätöntä asiaa keskeneräistä työtä että en edes tiedä mitä pitäisi tehdä ensin. Hallinnan tunne työmaalla on kadonnut mikä tarkoittaa, että uupumusoireet ovat pian taas nurkan takana. Mitkään drinksut eivät tietenkään siinä auta. Toivon, että ehdin tänä iltana rauhoittuun ja rentoutuun.
Olet Peco monesti mielessäni nykyään kun tiedän, että olet muuttamassa sinne USA:n. Varmaan se hullu unenikin siitä otti sijaintinsa.
Se mitä olen miettinyt on itseasiassa Amerikan juomakulttuuri ja sinun vähentämisoperaatio. Olisi todella hyvä, jos olisit sinne muuttaessa jo aika varmalla pohjalla, niin kuin enimmäkseen vaikutat jo olevankin. Olet varmaan itsekin siellä käydessä huomannut, että heillä on aika “vapautunut” suhtautuminen alkoholiin ja sitä usein juodaan arkisin työtapaamisten jälkeen. Ja autollakin saatetaan ajella vielä kotiin kostean illan päätteeksi. Luotan täysin, että sinä et tuohon autoiluun lähde, mutta jos on yhtään itsellä on tapana rentoutua työpäivän päätteeksi parilla drinksulla niin tuolla siihen on helppo lähteä mukaan.
Viimeksi kun itse olin edellisen työpaikkani kautta USA:ssa työmatkalla kolmisen viikkoa vierailin erään kollegan kotona. Hänen puheistaan sain käsityksen, että hän ja pari muuta kollegaa ottivat useamman kerran viikossa viiniä. Ihmettelin kun olivat aina niin pirteinä kuitenkin töissä, mutta kai siihenkin tottuu. Toinen heistä kertoi hoitavansa kaupassakin käyntiä yöllä sen jälkeen kun on vähän tissutellut viiniä. En tiedä pitikö käydä tankkaamassa lisää vai eikö vaan osannut mennä nukkumaan päissään. Mutta heidän mielestä oli ihan ok ajella vielä muutaman viinilasillisen jälkeen. Ihmettelivät kun minä huolin vaan yhden lasillisen kun piti ajaa takaisin hotellille.
Pahin tapaus oli kerran noin 10 vuotta sitten yhdellä työmatkalla kun mentiin työkavereiden kanssa perjantaina baariin. Minulla olisi ollut periaatteessa kävelymatka sieltä takaisin hotelliin mutta oli pakko ottaa taksi ja raahata yksi kolleega siihen mukaan kun hän olisi lähtenyt ajamaan vaikka ei edes enää oikein pystyssä pysynyt. Enkä varmaan olisi uskaltanut kävellä siellä kun tajusin, että hän ei suinkaan ollut ainoa joka siinä kunnossa rattiin lähti.
Älä nyt ota itseesi näistä jutuista, kyllä tiedän että sinä homman klaaraat. On vaan pyörinyt mielessäni sen jälkeen kun kuulin tulevasta muutostasi. Pidä mielessäsi vaan positiiviset muutokset tulevaisuudessa ja unohda tällaiset pirujen maalailijat kuin minä 
Moi Vilma, en ollut tullut ajatelleeksi tuota. Onneksi mulla on perhe ja lapsetkin mukana joten luulen, että mieleni halajaa ennemmin kotiin kuin baariin. Tietysti joissain porukoissa kuvioon ns kuuluu (yhteishengen luomista) että drinksutellaan yhdessä.
Mä olen jonkun verran reissannut ja huomannut, että on hyvin erilaisia työyhteisöjä tässä asiassa. Saa nähdä mimmoinen tämä on. Mä jotenkin ajattelisin, että olisi helpompi olla juomatta kun on poissa tutuista rutiineista. Saapi nähdä… mutta kiitos varoituksesta Vilma, en tosiaan ollut ajatellut tuota. Ja Joo, en varmasti ajele siellä päissäni 
I promise!
Huomenna on sitten yhdet kekkerit. On aikaa kun tällä porukalla tavattiin mutta taidettiin suurin osa ottaa vähän liikaa. Nyt mä aion oikein keskittyä että en ota liikaa vaikka olisi kuinka kivaa ja tunnelma veisi mennessään. Sanoin miehellekin tästä asiasta, että näin olen ajatellut. Jos sitä keskittyisi enemmän syömiseen 
ruokaa meinaan kyllä on.
Työviikko on ollut aivan mielipuolinen. Huomenna ei juuri helpota. Ensi viikko on kanssa tiivistä menoa mutta sitten ehkä vähän helpottaa. Ellei taas ilmaannu uutta. Just nyt haaveilen siitä joulusta. Rauhaa… mies sanoi mulle tänään aika napakasti, että nyt sun on aika tehdä jotain, että sun täytyy sanoa esimiehellesi että sulla on liikaa asiaa. Tässä on nyt semmoinen varmaan työelämässä aika yleinen juttu, että kun olet se henkilö joka saa aikaiseksi kaikkea, niin sitä enemmän sitä tekemistä vaan ilmaantuu. Tämä ei ole mikään piiloitsekehu vaan ihan fakta. Mua nyppii jossain määrin kun osa porukasta menee ns. persoonansa taakse, että “no mä en vaan ole luonteva tässä ja tuossa”. No en minäkään ole ollut mutta olen käynyt tarpeeksi monta kertaa mukavuusalueeni ulkopuolella että olen oppinut yhtä sun toista. Mutta se myös tarkoittaa, että sitä enemmän sinulle tulee kaikkea hommaa. Mä en oikein edes tiedä miten näitä erilaisia vyöryviä lumipalloja pysäytetään. Mutta ei tämäkään ihan reilua ole.
Jeps, nyt nukkuun. Sitten aamusta heti sata lasissa 
Ennen nukkumaanmenoa itsetyytyväinen raportointi: meni hyvin! Ei tarvii olla aamulla morkkiksessa oli tosi kiva ilta eikä mennyt edes humalan puolelle. Ei tarvinnut ponnistella (y) .
hienoo, Peco!
Hyvä Pecorino! Ja kateuden piston tunnen sydämessäni koska tuohon ei mun itsehillintä olisi perjantai-iltana riittänyt 
Koin jo pelkästään mun keskiviikkoisen törpöttelyn onnistumisena kun olin ”jo ennen yhtä” kotona. Samat sembalot perjantaina, niin en todellakaan olisi ollut 
Juu tää oli nyt kyllä mainio. Olin kuin “kaikki muutkin” ja kaikki muut oli tosi asiallisesti. Mutta siis söin ja join kaikkea muuta vähän väliä. Eikä silti ollut sellaista fiilistä että jotenkin pidättelen itseäni. Ei siis tarvinnut ponnistella. Olen very very happy.
Huomenta. Sunnuntaiaamu. Mietin herätessäni, että jääkaapissa on suklaakakkua, tekisi mieli. Päätin, että mähän voin syödä sitä. Niinpä loikoilen nyt sängyssä ja syön kakkua aamupalaksi
Hyvä Pecorino! Upeasti klaarattu kekkerit. Kyllä tuota kakulla kelpaa juhlistaa.
Kiitos Fridas. Ja maanantaihuomenta. Laskeskelin tässä, että pari viikkoa on nyt vierähtänyt enemmän “vanhoissa merkeissä”, olen ottanut ne muutamat viinilasilliset työtilaisuuksissa (en kaikissa) ja viikonloppuisin on ollut holillista menoa. Viikkomäärät ovat siis jälleen olleet reiluja. Huomaan, että taas rupeaa tekemään enemmän mielikin. Nyt siis käynnistyy taas mun nollaviikot. Viikonloppuna olisi taas menoa mutta täytyy klaarata se vaikka holittomilla siidereillä. Sen verran on aihe taas pyörinyt päässä että teen sen varotoimenpiteen mitä tein loppukesästä: siirrän baarikaapin väliaikaisesti ulkorakennuksen. Yllättävän tehokas kun rupeaa illalla tekeen mieli yömyssyä. Ei viitsi yöpaidassa lähteä pihalle
Mä en nyt sitten ehtinyt viemään viinejä ulkorakennukseen, mutta en usko että se haittaa. Nyt on taas the päätös päällä eli nollaviikkoja edessä. Muutaman tissutteluviikon jälkeen tuntuu oikein hyvältä.