bongasin erityisesti tuon kohdan ettei sitä enää odota täpinöissään jotain sovittua iltaa milloin “saa” juoda.
tämän panin merkille esim pari kolme viikkoa sitten kun se ystäväni tuli yökylään ja sovimme jo ennakkoon että se on sitten viinin paikka. sama juttu nyt mun synttäripäivänä. ihan oisin voinut lähteä kulmakuppilaan jo alkuillasta kieli pitkällä että ihanaa ihanaa, ny on lupalappu kaataa sidukoita kurkkuunsa.
tai, itse asiassa, olisin voinut kipaista Alkossa jo päivällä “synttärin kunniaksi” ostamassa poreilevaa. näin huolimatta siitä etten yleensä vietä syntymäpäiviäni millään tavalla.
joka tapauksessa tämä ettei täpinät kuormita enää mieltäni on itselleni se merkittävin muutos.
Oli minullakin täällä eilen vähän ihmetyksen aihetta (plinkki-sivujen toimivuudesta puhun). Aika pitkään täällä lueskelin ja paljon kirjoittelinkin, mutta kun kirjasin itseni ulos tuli ilmoitus, jotain sellaisa että “sivu on ollut auki yli 2 tuntia ilman mitään toimintaa, automaatio on kirjannut sinut ulos”. En nyt muista tarkkaa sanamuotoa. Mutta se oli silkkaa puppua ettei olisi ollut mitään toimintaa. koko ajan olin koneen ääressä ja tosiaan kirjoitin ja lueskelin ketjuja/ketjuihin koko ajan.
Nyt on jonkinlainen feminiinisyysvaroitus, arvaan, että miehet ainakin kokee päässä jotain mielenkiinnon herpaantumista jos jatkavat lukemista. Mulla on pieni iltahekumointi täällä. Laitoin makuuhuoneeseen tuoksukynttilöitä (vaniljaa ja omenaa), mulla on hyvää iltapalaa (jota syön selälläni), pistin pienet kausivalotkin tänne jo palaan, mulla on hyvä kirja (loppuhuipennus jäljellä), rasvasin ihon miedosti hedelmiltä tuoksuvalla voiteella ja makaan puhtaissa lakanoissa. Ahhhh!!! 
mun mies ei ole kotona vielä, tulee varmaan kohta ja kommentoi kausivaloja (sen mielestä ne on jouluvalot).
Pitkä päivä takana, mutta tuli sitä kaikenlaista saatua aikaiseksi. Töitä kaikenlaista, ihmisten kohtaamisia, kuntoilua, kaupassa käymistä ja lasten harrastuksia. On kuitenkin aikaansaanut olo joten ihan ok fiilis.
Onpahan taas ollut työviikko. Väsyttää ihan hulluna. Liikaa asioita tehtävä ja mietittävänä. Ja mun luonteelle liikaa sosiaalista toimintaa…
Ei muuta kuin lisää eilistä iltahekumointia kaikkine naisellisine lisineen
Nyt ei pysty edes siihen jos yrittäisi olla mättämättä kaikkea missä on vähänkin sokeria ja aikaisin nukkuun…
Mä muuten tein pitkästä aikaa sen audit-testin ja riippuvuustestin. Oliko se Sylvia joka sanoi tehneensä kanssa jonkun aikaa sitten. Molemmista tuli vastaukseksi lievästi kohonneet riskit / lievä riippuvuus. Muistan, että viimeksi kun olen tuon auditin tehnyt niin tuli se… ööö… kohtalainen riskikö se seuraava on? No anyways, muistelisin, että 4 pistettä on tippunut siitä.
Tuohan on hienoa kehitystä! Näköjään vähentäminen on mahdollista, kun haluaa ja yrittää. Tein itse eilen ja tuloksena oli odotetusti korkea riski. Pyrin siihen, että seuraavalla kerralla on jo parempi tulos.
joo, tein testit taas kun unohdin merkata ne ylös. SADD-testistä 9 pistettä, lievä riippuvuus. AUDIT 8 p, lieviä riskejä.
olin täysin rehellinen. mutta kyllä mun juomiseen liittyy riskejä ilman muuta, sillä esim kun ystäväni oli täällä yökylässä me juotiin molemmat 9 annosta jolloin muun muassa kaatuminen on todellakin mahdollista. ja kesällä olin kerran täysin naula päässä kun huitaisin niitä mansikkamargariitoja. eli toi “lievä”-sana on erittäin lievä kuvaamaan todellisuutta.
ihana sun naisellisuusilta, Peco 
mitä äijäs tuumasi kun tuli kotiin?
Juulia, just toi sama radirampsu Plinkissä että sivu on ollut auki 2 tuntia ja plaa plaa plaa, tulee mulle liki joka päivä. siis silloinkin kun olen ollut “aktiivinen” sivulla eikä pelkästään silloin kun jätän sivuston auki vaikken lue/kirjoita. outoa 
Cadmium, kyllä tää vähentäminen toimii monelle joten miksi ei Sullekin. todella kiva kun liityit porukoihin mukaan!
Moi, se on perjantai ja vähän täytyisi kai jaksaa siivota. Ei YHTÄÄN huvita. Tekisi mieli vaan löhötä.
Sylvia, se sanoi juurikin että “oot sitten jouluvalot laittanut” mihin mä vastasin “ei kun kausivalot”.
Vähän on iltamenoa suunnitteilla, ei mihinkään alkoholipitoiseen paikkaan. Nyt on tosiaan se viikonloppu kun mieskin lupasi olla ilman drinksuttelujaan. Mielenkiintoista.
Varhaista lauantaihuomenta
Heräsin kuten olisin töihin lähdössä. Ei mua haittaa kunhan ei sitten väsytä kauheasti päivällä tai aikaisin illalla.
Mies tosiaan kärvisteli illan kun pyysin sitä olla ostamatta mitään perjantaipulloa. Hän on juonut vähemmän aktiivisesti kuin minä tässä vuosien varrella plus että hänen määränsä miesten mittapuulla ovat maltillisemmat kuin mun naisten. Hän ei myöskään koskaan juo viikolla. No, nyt tässä oman vähentämisen myötä mua on alkanut haittaan hänen juomiensa, lähinnä se, että mua jotenkin ärsyttää jos pitää sekä pe että la illat istua lasi nokan alla plus että se vaikeuttaa kyllä mun vähentämistä.
Nyt tosiaan on luvannut olla tämän vkolopun ottamatta mitään. Eilen selvästi leikki ajatuksella, että jospa kumminkin. Ei kuitenkaan sortunut (tietääkseni, tulin häntä ennemmin nukkuun). Sanoin, että olen ensi vkonlopuna lasten kanssa pois kotoa joten voi sitten ottaa ihan rauhassa. No, yksi selvä viikonloppu ei muuta mitään, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että hänen pitäisi myös vähän miettiä tilannetta ja vähentää kanssani.
Vanhin lapsi on yöreissussa, hänen pitäisi tulla suht aamusta kotiin.
Tänään olisi vähän pihatöitä ja lenkkeilyä ja muuten vaan oleilua. Jossain välissä pitäisi käydä mun vanhemmilla. Ensi viikolla on ihan hullu työviikko mutta ehkä en ajattele sitä vielä…
Mukavaa lauantaita kaikille.
Moikka
Tosi outoa, iski hirveä masennuskohtaus. Lähti niinkin arkisesta asiasta kuin pankkitilillä olevan rahan vähyys. En tajua mihin mun rahat menee vaikka en mielestäni osta mitään ihmeellistä. Siitä seurasi hetkellinen mielialan lasku joka nyt tuottikin kokonaisvaltaisen alakulon. Siis todella kumma tilanne. Ei ole ollut tämmöistä siis toooodella pitkään aikaan. Tämä ei nyt liity alkoholiin, ts. tämä ei mitenkään lisää juomafiiliksiä tms. Tekee mieli vaan maata ja olla hiljaisuudessa. Ihmettelen itseäni.
Huomenta vaan. Angstifiilis jatkuu. Herääminen oli samanlainen kuin krapulamorkkiksessa 
että ihan kiva. Tämä alkoi siis eilen kuin napista painamalla eikä mene ohi. Mulla on ensi viikolla tulossa ihan ultimate stressiviikko joten en tiedä painaako se tuolla alitajunnassa.
Mulla on kans kummallinen apatia-kohtaus ollut monta päivää. Tekee mieli vain istua hiljaisuudessa. Ajatttelin, että onkos tämä jotenkin nyt asiaankuuluvaa kun pää ei ole viinihöyryissä
Mulla nämä tunnelmat kyllä seuraa yleensä juomista. Siksi mä ihmettelenkin. Tosin kyllähän tässä mielialaan vaikuttaa muukin kuin juominen, kuten hormonit ja stressi ja ravinto, eli ehkä tulee laitettua liikaakin alkoholin piikkiin silloin kun on ottanut ja krapulassa. Mulla tämä huono mieliala on pahimmillaan aamulla, joten nyt alkaa - ehkä - vähän helpottaan vaikka se perus alavire taustalla vaikuttaakin.
No niin, nyt on jotenkin mieliala jo taas parempi, toivottavasti säilyy sellaisena. Viikonloppu on ollut holiton, myös miehellä. Varmaan siksikin on ollut aikas helppoa. On Se punaviini käynyt mielessä, mutta olen myös ajatellut, että no kyllä mä ehdin sitäkin vielä fiilisteleen.
Kyllä mulla on tässä tämä terveysajatuskin aika vahvana. Se on tullut lasten myötä, ymmärrän, että minua tarvitaan vielä pitkään täällä. Olisi itsekästä tuhota terveytensä tietentahtoen. Ja vaikka olen vältellyt ajatusta niin kyllä, mun vastuulle tulee myös vanhempieni asiat… halusin tai en. Minä olen ainoa joka siihen kykenee, mitenkään liioittelematta. He puhuvat nyt kovasti näistä asioista ja kaipaavat minulta ja mieheltäni jotain sanoja siitä, että me olemme läsnä kun tarvitaan. En jaksa kiukutella tai olla katkera menneistä. Että Joo, varmasti kannan vastuuta myös heistä. Tämä asia jotenkin konkretisoitui tänään käytyäni keskustelua vanhempieni kanssa ja tuntuvat stressaavan ikääntymistään. Toivottavasti jossain kohtaa lasten kasvettua saisi elää ihan omaakin elämäänsä… Ja toki, myös itseni takia täytyy miettiä terveyttä. Mutta itsestä on helppo ajatella, että no mitä sitten. Tai mun on.
Nyt kun vähentäminen on muuttunut sanoista teoiksi niin huomaan, että viikko viikolta murehdin terveydestäni aiempaa vähemmän. Siis kun pahimpina aikoina mietin vähän väliä että kuinkahan nyt pilaan terveyteni ja kuinkahan pitkään edes elän tms. Tuntuu siis jotenkin vahvemmalta nyt.
Edit. Nyt aamun tunteina heräsin stressaamaan tästä. Näin eilen äitiäni ja hän latasi taas hirveän lastin omaa ahdistustaan mun niskaani. Omia tarpeitaan, murheitaan, kaikkea. Jestas että voi ihminen olla taitava omaan napaan tuijottaja. Mun lapset on menossa sinne kylälleen joten mun täytynee soittaa äitille ja sanoa, että ei sitten lastaa samaa sontaa lasten niskaan. Vanhimmalle on ainakin joskus höpöttänyt näitä juttujaan. Koko maailmanhan täytyy kannatella häntä, jopa lasten…
Nyt kyllä hermostuttaa. Tällä viikolla täytyisi olla töissä taas tavallistakin fiksumpi ja filmaattisempi ja täytyisi saada asioita onnistuun. Esiintyä. Monen päivän ajan. Suoriutua asioista kuten natiivi enkunpuhujat. Joululomaa odotellessa…
esiintymistä ja vielä monen päivän ajan ja enkuksi vai?!
huh huh, en ikinä selviytyisi moisesta! olisi kyllä niin älyttömän kivaa tietää mitä tuo sun työsi pitää sisällään ja mikä on ammatti?
entä jos olet näyttelijä? ja nyt sulla on joku roolitus-kokous? casting vaikkapa ulkomaalaiseen elokuvaan? miksipä ei!
teet viisaasti jos/kun mainitset äidillesi että lapsiasi ei saa missään tapauksessa kuormittaa. äitisi ei totisesti tunnu olevan niitä kaikista hoksaavimpia ihmisiä. se hänen kademielisyyskin on aika hanurista. ihmettelen miten sinusta on tullut noin fiksu?
onnea tämän päivän koitoksiin! kerro sitten miten kävi.
En ole näyttelijä mutta työssäni on kyllä monia yhtäläisyyksiä heidän kanssaan tietyllä tavalla.
Sylvia, en siitä fiksusta aina tiedä, mutta se, että olen päässyt tähän henkiseen tilaan missä nyt olen, on vaatinut aika paljon. Erittäin tasapainoisen puolison, terapiaa ja… niin, aika monta litraa alkoholin tarjoamaa “terapiaa” (ennen virallista terapiaa) ja unohdusta jonka avulla olen saanut alunperinkään puhuttua asioista ja jäsenneltyä niitä päässäni.
Hei, taas yksi solmu aukesi tässä mun työvyyhdissä 
useita on vielä mutta fiilis on taas korkealla. Ja stressiviikko on vasta alussa joten katsotaan kuinka tämä kestää.
Tsempitykset työviikkoosi Pecorino! Kuvaamasi kuulostaa erittäin tutulta se kun työ on haastavaa ja ei ole pelkästään yksi asia jännitettävänä vaan monta (niinkuin nyt vaikka esiintyminen, samalla ehkä vieraiden viihtyminen, aikataulujen pitäminen, oma osaaminen, siihen päälle vielä mitä laittaa päälle, onko tukka hyvin ja herääkö ajoissa - listaan nyt vain omasta päästä näitä oman kokemuksen perusteella).
Mä olen joskus vaikeana hetkenä kirjoittanut huoleni ja pelkoni ylös, sain vinkin yhdeltä ystävältäni. Jotenkin se on hieman helpottanut koska mörkö jotenkin pienenee kun sen näkee mustaa valkoisella. Siis vaikka: ”Pelottaa että en osaa vastata johonkin kysymykseen ja joudun naurunalaiseksi.” Siihen on helppo jo itselleenkin vasta-argumentoida että so what, kaikille käy joskus niin ettei osaa eikä se tarkoita että kukaan nauraisi tai edes huomaisi koko asiaa.
No, en tiedä onko sulla tällaiselle tarvetta mutta kerronpa vaan että mua on auttanut. Ja tokikin ihmiset kokee stressin eri tavoin mutta omalla kohdallani stressin perimmäinen syy näyttäisi olevan pelko epäonnistumisesta.