Hei SW10!
Lukasin ketjusi viimeisen sivun ja varmasti tutustun myöhemmin myös muihin sivuihin, mutta lukeminen kirvoitti kommentoimaan, että olipas kuvauksesi kuin elämästäni tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Tosin nyt olen ollut raitis yli 5 viikkoa, mutta silti, jotain hyvin tuttua.
Kirjoittelusi oli hyvä silmienavaus itselleni, kun mietin toisinaan vähän hulluja juttuja, kuten, että onko lopettamisesta mulle hyötyä.
Tsemppiä sinulle kovasti maaliskuuksi vähentämiseen!
Voi ei SWkybä! Tuo oli kyllä moka. Mutta pystyn kyllä itse tunnistamaan syyt mitkä ovat siihen voineet johtaa, kuten itse sanoit petaamaan tuollaista. Joskus mietin, että olisi kiva viettää yksi pitkä viikonloppu koko ajan kännissä, miettimättä ollenkaan mihin aikaan päivästä on soveliasta juoda tai kuinka paljon. Eikä siinä mitään, mielestäni se olisi ihan ok vaikka kerran vuodessa noin tehdäkin jos siitä ei vaan tulisi niin perhanan paska olo ja se siirtyminen arkeen olisi niin vaikeaa. Tällä kertaa siitä selvisit ilmeisesti aika helpolla, mutta pidä mielessäsi menneisyys ja se kuinka helppoa on lähteä tuosta lipsumaan maanantai aamun tasottaviin siellä junassa. Sitä muistellessa ehkä sitten helpompi vastustaa seuraavalla kerralla kiusausta.
Pidetään me juopottelu vain niissä sosiaalisissa tilanteissa vai mitä?
Hei Lempea kettu ja Vilma!
Kiitos kommenteista. Mulla nakojaan on nyt tullut parin vuoden aikana noin joka kolmas/neljas kuukausi tuollainen muutaman paivan aamusta iltaan putkijuopottelu. Viimeksi syksylla ja sita ennen paasiaisena viime vuonna. Jotenkin viime viikolla oli todella hyva mieli/olo ja muistan viela kun lahdin perjantaina toista, etta ostanpa nyt juomaa kunnolla ja vietan “laatuaikaa”. Ollakseni rehellinen, olihan siina kiva olla maistissa ja tuntui etta luovuuskin iski (tein joitakin talooni liittyvia juttuja siina pohnassa ja viela tuntuu talo olevan pystyssa 
). No, eilen aamulla ei ollut kivaa. Taytyy sanoa etta oli suoranainen ihme etta paasin toihin ja siina minuutteja laskettiin million paasee kotiin.
Moka mika moka mutta nokka pystyyn ja eteenpain. Olen niiiiin tyytyvainen ettei tarvitse menna ensi la bileisiin ja sitten ei olekaan mitaan sen tyyppista koko maaliskuussa.
Terve SW10. Tosi harmi, jos LIIKAA äidyt itseäsi sättimään. Ainakin minun nykyisessä pätkäraitistelussani yksi kuluttavimpia elementtejä on tissutteluepisodeja seuraava syyllisyyden, itseinhon ja turhautumisen hyöky. Toisinaan silti pysähdyn myös kummastelemaan, että miksi ihmeessä olen AINA niin tolkuttoman negatiivinen itseäni kohtaan?? Tämä kun lopulta on minun ihkaoma, ainutkertainen elämäni: maksan itse virheistäni, joten miksikäs en voisi saada hiukan meriittiäkin pyrkiessäni korjaamaan niitä ja edes yrittäessäni tehdä parempia valintoja? Olen kuitenkin itse itseni läheisin ystävä ja jos jopa SE ystävä ei osaa muuta, kuin ivata ja puukottaa selkään, niin eipä “keskustelusta” paljoa rakentavuutta löydä! Missään tapauksessa pois ei pyyhkiydy se fakta, että puolisentoista vuotta sitten Plinkkiin liityttyäni oma juomiseni on vähentynyt varmaan viidennekseen alkuperäisestä - ja sinä olet nähdäkseni pärjännyt vielä paljon sitäkin paremmin!!
Juomasession piilopetaaminen kalskahtaa tutulta. Ainakin kerran olen jo aamulla selvästi päättänyt retkahtaa sinä perjantai-iltana - ja Alkossa sitten vieläpä hamstrannut “herkuttelun nimissä” niin paljon juomia, että niillä puksutti yhtä kyytiä sunnuntaihin asti. Kuitenkin vasta myöhemmin todella tiedostin, kuinka kaukana spontaaniudesta ko. viikonloppuhuuruilu oli ja kuinka häpeämättömästi olin pedannut puitteet kolmipäiväiselle ilottelulle(?).
Pakko kysyä: jäikö tuiskeisesta viikonlopustasi YHTÄÄN mitään positiivista kätöseen? Tarkoitan, saitko esim.
huuhdottua systeemistäsi ulos jonkin salaisen kokeilunhalun tai opitko itsestäsi jotain tai, tai…?
PS. Hups, huomasin vasta tätä lähettäessäni, että olitkin ehättänyt kirjoittaa jo uuden viestin.
Wuhuu! Vanha Kamu Wisefool täällä! Ihan mahtavaa, sinua ja jutusteluasi on kovin ollut ikävä. Olit niin mahtava tsemppari mulle vuosi sitten. Ja tervehdys myös SW. Ihailen, että aina noin nopeasti reipastut ja suoriudut lenkille, vaikka on tullut törpöteltyä olusten parissa.
Moi Wisefool (long time no see?) and Onneli!
Noniin, kostea viikonloppu ja jalkimainingit ovat pelkka muisto vaan. Eilenkin illalla uskaltauduin lenkille , mutta kieltamatta oli vahan sellainen allottava olo, varsinkin kun oli viela vahan nestehukkaa ja juostessa viela hikoili lisaa. Istuin illalla sitten (juopottelusohvalla) ja katsoin jotain aivot narikkaan ohjelmaa. Tanaan on sitten ihan normaali olo, mutta taytyy pitaa huolta ettei tuollainen putkijuopottelu toistu.
Yhta asiaa ihmettelen ja se on etta en ikina hikoile oisin kun olen juonut oikein kunnolla. Eli maanantai ja tiistaiyot meni ihan normaalisti. Tassa kun on lukenut toisten juttuja niin tuntuu etta jokainen “bilettamisen” jalkeen hikoilee lakanat maraksi. 
Tassa olisi tarkoituksena nyt pitka kuivattelukausi. Saisi olla yli paasiaisen. Loppukuusta piti tulle tyomatka ulkomaille mutta meilla on nyt matkustuskielto koronan vuoksi. Eipahan tule kosteaa paluumatkaa. Tosin viime aikoina juuri tyomatkat on mennyt aivan alkotta.
Ainiin piti viela Wisefoolille vastata, etta kai sain jonkinlaisen tyydytyksen siita kokeilusta etta milta tuntuu olla pari vuorokautta olutpohnassa. Ja niinkuin sanoin aikaisemmin oli aika “hauskaakin”, enka todellakaan juonut mitaan itkuviinaa. Olis vaan pitanyt jattaa perjantaihin.
Tervehdys Mansesta.
Onpahan ollut viikko. Viime torstaina testasimme kotoa tyoskentelya, ihan selvittaaksemme kestavatko systeemimme ja IT sita jos kaikki ovat toissa pois toimistolta. Ja sille tielle jaatiin. Maanantaina tuli tieto etta eras tyontekijoista on saanut positiivisen virustuloksen ja osaa porukasta (ei minua kun en ollut tekemisissa kysolevan henkilon kanssa ollenkaan) pyydettiin jaamaan kotiin. Samana iltana tuli uusi tiedotus etta hallitus suosittelee kaikille kotoa tyoskentelya jos mahdollista. Viimeisin tieto on se etta ainakin nelja kuukautta teemme etatoita.
Silloin kun saimme tietaa mahdollisesta pidemmasta etapaivasta kierot juopon aivoni tietysti ajatteli etta tassahan tulee tilaisuus tissutteluun. No, ne ajatukset on todellakin karanneet mielestani, silla olen kerrankin jarkevasti ajatellut etta jos otan parikin paivaa saan tietysti siita krapulan, mutta jos samaan aikaan iskee tama toinen vakavampi tauti niin silloin voikin olla pahat ajat edessa…
Eli nyt ilman alkoa mennaan. Etana tyoskentely on aika rankkaa, kun samassa talossa koko ajan. Silloin talloin puhelinkokoukset piristavat vaikka tyoasioita niissa jauhetaankin. Onneksi lounaalla paasee lenkille ja illallakin voi kayda kavelemassa. Sosiaalisten kontaktien valttely tietysti syo miesta ja naista. Lenkkikaverini kanssa naemme sunnuntaina, toivottavasti kummallekaan ei tule estetta. Ja tietysti juoksemme 2-3 m paassa vaikka voi vahan karjumiseksi menna keskustelu.
Viela ei ole niin tiukat rajoitukset kuin Suomessa mutta luulen etta se on vain ajan kysymys.
Tsemppia kaikille!
Hei kaikki
taalla sita ollaan lahes taysin eristyksissa. Ainoastaan ruokakaupat on meidan kylilla auki. Tiet ja puistot ovat autioina. Aika positiivisin mielin olen silti ja alkoholia ei ole tehnyt yhtaan mieli. Ehka tama on aivonyrjahdys vol2 . 
Ja ihan tosissaan en halua tehda mitaan mika voisi laskea edes vahankaan yleiskuntoa varsinkin jossa tassa sairastuu siihen koolla alkavaan tautiin. Yhdella kaverillani nousi korkea kuume, lahes 41c, nyt parempi, mutta kotieristyksissa kaksi viikkoa. Joten ei ole leikin asia.
Kavin asken ruokaostoksilla. Kassajonossa oli mies, jolla oli ainoastaan viskipullo korissa ja mies vapisi silmiinpistavasti. Kylla kavi saaliksi ja toivoin hanelle mielessani etta apua loytaisi.
Asken saimme viestin etta kotoa tyoskennellaan heinakuun loppuun ainakin. Koska hajurakoa pitaa olla ihmisten valilla vah 2 metria niin elokuusta alkaen vain alle puolet toimiston deskeista on vapaana, mika taas merkitsee sita etta kotoa tyoskennellaan 2-3 pv viikossa. No, siinahan taas tuli vanhasta muistista hyvat suunnitelmat kotijuopotteluun. Ihan naurahdin aaneen itselleni!
Muistan noin kuukausi sitten kun tulin tyomatkalta ja maailma oli suht koht normaali. Nyt on kaikki muuttunut. Maaliskuu-20 jaa varmaan kaikkien mieleen.
Itsellani alkoholin kaytto oli runsaampaa maaliskuussa kuin olin suunnitellut - varsinkin alkupuolella. Niinpa nyt vietan tipattoman huhtikuun. En koe edes etta paasiainen olisi haasteellinen silla kaikki ravintolat ja pubit ovat kiinni ainakin taman kuukauden. Ja luonnollisestikaan mitaan kotibileita ei ole tiedossa. Yhdenkin kaverin 60v juhlat vietetaan sitten kun turvallista tehda niin (tanaan synttarit ja juhlat piti olla viikon pasta).
Etatoita olen tehnyt nelja viikkoa. Yhden kostean viikonlopun jalkeen sorruin ottamaan myos maanantaina. En aamusta, mutta siina lounaan jalkeen muutaman lasillisen ja illalla lisaa. Mitaan krapulaa ei tullut, mutta olihan se taysin periaatteitani vastaan. Etatyo on aika rankkaa kun pienistakin asioista pitaa jarjestaa puhelinkokous. Toisaalta on kiva kuulla kollegoiden aanta kun tassa ei nyt voi ketaan tavata. Ei voi oikein lenkkeillakaan virtuaalisesti kavereiden kanssa. On tama sooloilu helpompaa kuin lapsiperheessa jossa molemmat vanhemmat tyoskentelevat kotoa kasin ja sitten lapsille pitaisi samalla home school jarjestaa… parilla tuttavaperheella on asiat noin ja eika kateeksi kay. Tietysti pitkat illat on joskus tylsia varsinkaan kun ei niita juoksulenkkeja joka ilta jaksa.
Onkos muut aloittanut mitaan uusia harrastuksia kotona?
Terve LounasKymppi! Pitääkö siellä teillä eristäytyä niin ettei voi käydä kaverin kanssa lenkilläkään? Eihän se toki mitään lisää tuo tekemistä, mutta sentään antaa vähän sosiaalisuutta elämään. Itse olen kerran pari viikossa käynyt kävelylenkillä jonkun ystäväni kanssa. Ihan hyvää vaihtelua kotona miehen kanssa nyhväämiseen.
Mä en ole aloittanut mitään uusia harrastuksia, kun olen niin peruslaiska. Vapaa menee vähän liikaakin sohvalla kirjojen ja telkun seurassa. Jumppaa pitäisi tehdä enemmän, pelkkä kävely ei riitä lihaskuntoa ylläpitämään. Sen huomasin kun tein yhden on-line treenin tällä viikolla. Oli 2 päivää vatsalihakset niin kipeänä ettei oikein naurukaan sujunut 
Moi Vilma!
Joo, siis nyt on ollut kaksi viikkoa maarays etta ei saa menna ulos lenkillle (exercise) kuin saman talouden jasenten kanssa. Ja kerran paivassa max. Eli jos asut yksin niin et sitten kylla nae ketaan. Kaupassa saa kayda, mutta niissa on jonotus systeemi eli paastavat vain vahan kerrallaan sisalle, jotta ei tormailla. Ja tanaan tuli tieto etta pariskuntia ja lapsiperheita etc ei paasteta vaan pitaa yksin ruokashoppailla. Facetimea olen kavereiden kanssa kayttanyt ja kylla yksi tuhmasti ehdotti etta jos vaan tavataan ja juostaan 5 metrin paassa toisistaan niin kukaan ei huomaa…. 
Siina on vaan se juttu etta lenkit/exercise taytyy tehda kodin lahella eika ajella kilometrien paahan. Poliisit kylla pysayttaa nyt autoja ja voi tulla sakot jos selitykset ontuu.
Luonnollisesti en ole kaynyt Mansen keskustassa kolmeen viikkoon, ja sehan on aivan ghost town kuulemma. Paasiaisen jalkeen tulee tieto loysataanko rajoituksia. En usko etta viela.
Eli viikonloppu minulla menee yksin lenkilla huomenna ja sunnuntaina. Muuten kotona, voisi tehda kunnon kevatsiivouksen ainakin
Viikonloppu selatetty alkotta. Perjantaina toiden jalkeen olin tosi vasynyt - ihan vaan pitkalta tuntuneen viikon jalkeen ja jostain syysta perjantai iltapaivana oli viela paljon tyokiireita jota yritin viela hoitaa kuuteen saakka. Hyvin nukutun yon jalkeen lauantaina lahdin pitkalle lenkille aurinkoon joka tuntui aivan mahtavalta. Kotiin tullessa oli oikein hyva olo ja eika tullut edes mieleen “palkita” itseaan. Katselin muutaman leffan ja lykkasin siivoussessiot sateiselle paivalle. Sunnuntainakin menin lenkille (lyhyemmalle tosin) ja kokkailin hiukan ruokaa alkuviikolle. Sitten eilen sunnuntai iltana oli vahan sellainen ylipirtea olo vaikka olin vain juonut yhden kupin kahvia aamulla. Mietin etta pitaisiko tassa juoda jotakin vetta vakevampaa (kulmakauppa on auki joka pv 11 saakka illalla ja sielta saa kaikkea mahdollista alkoholipitoista), jotta saisi nukuttua. Ajattelin kuitenkin, etta ei mitaan jarkea, valvotaan nyt sitten jos ei vasyta. Ja valvottua tuli pikkutunneille, lueskelin sitten ja torkahdin kunnes ulkoa kuului aikamoista metelia - ketut tulee joskus tanne puutarhojen taakse huutelemaan ja raakymaan. Ja siihen kylla heraa koko pohjois-Englanti. Herasin siihen pari kertaa ja sitten herasin taas johonkin painajaiseen jota en nyt muista. Se oli kuitenkin aika ahdistava ja sydan laukkasi satasta. Ihan kuin olisi ollut pahempikin darra Kavin keittiossa juomassa vetta ja rauhoituin ja samalla siirsin kellon soittoa 830 normaalin 7 sijaan. No, nukuinpahan sitten kahdeksaan saakka. Onneksi nyt voi nukkua pidempaan kun ei tarvitse junalla menna toihin.
Paasiainen on tulossa ja siita tulee ihan kotipaasiainen pakostakin. Viime vuonnahan repsahdin oikein kunnolla, muistaakseni torstaista sunnuntaihin tissuttelua ja maanantaina oli sellainen krapula mika ei yhdessa paivassa poistunut vaikka kuinka yritin lenkkeilla oksennus kurkussa Nyt tama paasiainen viisaammin. Menihan joulu ja uusivuosikin ihan raittiina. Kirjoitanpahan nyt ihan itselleni tahan muistiin etta jos ei mitaan muuta tekemista ole niin voisit jarjestaa boiler kaapin jonka jarjestamista olet suunnitellut 10v
Hyvaa viikonalkua kaikille!
Varsin erikoinen ilta eilen. Kavin kavelemassa puistossa toiden jalkeen ja sina aikana kaveri tekstasi etta Boris on joutunut teholle. Pysaytti kylla kirjaimellisesti. Istuin puiston penkille ja aloin lukemaan uutisia, kunnes tajusin etta ei saisi istua ulkosalla ainoastaan juosta tai kavella kerran paivassa joten juoksinpa sitten kotiin ja seurasin uutisia loppuillan. Matkalla kotiin yhdella paavaylalla meni muutama ambulanssi pillit soiden niin kylla vahan alkoi ahdistamaan. Siis tuli aivan surrealistinen olo, etta onko tama jotain unta. Ihme kylla nukuin ihan hyvin ja taas aika pitkaan ja nyt on jarkevampi olo. Vanhaan aikaan olisin varmaan kumonnut pari viinipulloa “ahdistukseen”.
Niinkuin Vilmaston ketjuun kirjoitin, nyt ei ole sohvalla juopottelu kylla mikaan prioriteetti. Tiedan etta paasiaisena tulee tylsyyden hetkia kun “kaikki hommat on tehty”, mutta eihan nyt elama voi olla koko ajan pakertamista ja tekemista. Ilokseni asken huomasin (vaikka en ole mikaan tv:n suurkuluttaja) niin tv yhtio on antanut nyt yli 200 tv-kanavaa ainakin toukokuun alkuun ilmaiseksi ja siella on paljon vanhoja sarjoja joista aikoinaan pidin ja katsoin saannollisesti niin eikohan silla pari paivaa saa kulutettua 
Muutenkin paasiaisen saasta nayttaa tulevan melko aurinkoinen niin ulkona pitaa kayda sen sallitun kerran paivassa.
Mitenkas muiden paasiaissuunnitelmat?
Paasiainen ei mennyt ihan kuivin suin. Tekemisen puutetta alkoi olla heti parin paivan lojumisen jalkeen joten tulihan sita sitten alkoa otettua vaikka piti olla ilman. Takaisin ruotuun eilen maanantaina. Toi liikkumattomuus on mulle pahinta: meidan iso puisto on nyt suljettu kun porukka ei noudattanut saantoja vaan siella lohoiltiin helleviikonloppuna ja pistivat sitten lauantaina illalla kiinni. Olen nyt kaynyt muualla juoksemassa, mutta mihinkaan liian pitkalle ei saa menna eika samanlaista puistoa lahelta loydy. Onneksi tanaan oli takaisin arkeen paiva ja toita ollut ihan aamukasista tahan neljaan saakka. Yolla oli liskojen yo. Kauheita painajaisia (tyypillista ennen tyopaivaa kun kaikki tyoasiat pyoriin mielessa) ja itse asiassa hikoilin yhden tyynyn maraksi ja sellaista ei ole pitkaan aikaan tapahtunut. Positiivista juomisessa oli se etta siita sai vahan lisaarvoa kun tein facetimea kavereiden kanssa. Hekin kun joivat niin miksen minakin eika nyt tullut mitaan putkea. Eli viime paasiaiseen verrattuna parannusta, mutta jouluun ja uuteenvuoteen verrattuna ei. Onneksi nyt ei ole tulossa mitaan erikoista pitkaan aikaa, vain normaaliviikonloppuja. Toivon etta puisto avataan tanaan illalla/huomenna. Kayn ainakin toiden jalkeen katsomassa.
MItes muiden paasiainen meni?
Minä selvisin pääsiäisestä ilman liskojen yötä, enkä painajaisiakaan nähnyt. Mikä ei kauheasti olisi hämmästyttänyt, kun olen viime aikoina nähnyt tosi ahdistavia unia ihan ilman alkoakin. Mutta viime yönä näin pitkästä aikaa todella mielenkiintoisia unia. Minulle on aika tavallista nähdä seikkailu-unia, mutta ovat loistaneet poissaolollaan jo pitkään. Otin sitten sen takaisin todellakin viime yönä.
Ensin näin unta, että pakoilin / jahtasin sarjamurhaajaa. Uni ei ollut pelottava, mutta alkoi lopulta rasittamaan, kun siitä ei tullut valmista mihinkään suuntaan. Emme saaneet tyyppiä kiinni, mutta hän ei myöskään onnistunut tappamaan lisää ihmisiä. Kun sitten heräsin vessaan päätin, että en halua tuota enää katsoa enempää.
Seuraava uni veikin sitten ihan eri maisemiin. Olin villissä lännessä ja jostain syystä minun piti viedä sieltä intiaanityttö (välillä myös poika) Nizzaan laulukilpailuihin. Homma annettiin kuulemma minulle siksi, että osaisin laulaa paremmin kuin paikalla olleet cowboyt (no en varmana osaisi ). Kauheasti oli taas kaikkia esteitä matkalla mutta päästiin lopulta Ranskaan. Mielestäni kylläkin Pariisiin eikä Nizzaan mutta ei kai se niin tarkkaa ole.
Kolmannessa unessa olin töissä rakennusliikkeessä. Sellaisessa joka järkkää rakennustöitä, mutta myös myy tarvikkeita. Siellä alkoi paljastumaan jotain hämärää rahanlainaustoimintaa, josta olivat vastuussa kiinalaiset. En muista miksi heitä oli otettu partnereiksi firmaan, mutta kähmintää harjoittivat ja se minun piti selvittää. Herätyskello sitten soi ennen kuin sain koko todistusaineistoa kasaan.
Arvaa vaan väsyttikö aamulla tuon rupeaman jälkeen 
.
Ekaan uneen keksin heti selityksen kun luin Lars Kepleriä juuri ennen nukkumaan menoa, mutta muuten en keksi muuta syytä näin villille toiminnalle yöllä kuin se, että elämä korona eristyksessä alkaa olla pikkaisen liian tylsää minun aivoille 
.
Paras todella kerätä niitä selviä päiviä, että tietää ettei hullut unet ainakaan johdu mistään ulkoisista substansseista!
Olipa sulla unet Vilma1966!
Ma olin jossakin pahassa junaonnettomuudessa Japanissa, missa junat oli juuri tormaamassa ja herasin sitten siihen kun sydan loi ainakin satasta.
Taas pistan itselleni muistiin tahan… Pari hankalaa yota ollut. Herailen jatkuvasti ja aamulla vasyttaa sitten kamalasti. En tieda oliko viikonlopun rilluttelujen arvoista. Tuntuu etta nestehukkaakin on ollut aina tahan aamuun asti. Ennen seitseman paivan viinikuurista selvisi lahes parissa paivassa ja nyt kolmen paivan rilluttelusta kestaa kolme paivaa toipua. Ja outoa on se etta ekana alkottomana paivana olo on ihan jees ja lenkillekin uskalsin menna. Tulee nama olot nakojaan jalkijattoisesti!
SW10
Joo, veikkaan että moni ei edes usko, että näen tuollaisia unia. Tai sitä, että pystyn jossain määrin (joskus, en aina) ohjailemaan uniani. Silloin kun ne on seikkailu unia ne on monesti tosi hauskoja ja haluan katsoa niitä mahdollisimman pitkään, mutta niitä ei todellakaan tule aina. Yleensä enemmän silloin kun olen ollut pidempään juomatta, joten siinä mielessä pääsiäinen ei aiheuttanut kauheaa vahinkoa minulle. Tunnistan kyllä tuon, että nykyään jälkioireet todellakin kestää. Nuorena meni parin viikon etelän loma bilettäen sillä, että kotiin palattua nukkui yhden yön kunnolla. Nyt jos yksi runsaampi juopottelu aiheuttaa monen päivän vauriot. Minulla tuo pääsiäisen 2,5 päivän ryyppäys teki mm sen, että vieläkin iho on aivan kuiva vaikka olen juonut kauheasti vettä ja rasvannut naamaani huolella.
Mutta vielä uniin. Viime yönä olin asianajajan hommissa. Minun piti löytää todisteet jollekin syytetylle hänen syyttömyydestään. En muista yksityiskohtia, mutta aloin löytää todisteita ja laitoin niitä siinä muistiin, mutta taaskaan en saanut jotenkin hommaa menemään millään maaliin. Jos joku näitä uniani viitsisi tulkita tulisi varmasti siihen johtopäätökseen, että minua stressaa jokin asioiden keskeneräisyys ja totta kai se vähän onkin. Töissä on monia hommia auki, mutta kun on hiljaista en saa vietyä niitä päätökseen. Ja sitten noissa unissani toistuu se, että minun pitää pelastaa tilanne vaikka minulla ei ole siihen varsinaisesti valmiuksia. Enhän ole poliisi, asianajaja, laulaja tai intiaanien kuljettaja Onko minulla suuret luulot itsestäni vai jotain mistä en kuvittele selviytyväni. No, en oikeasti jaksa kauheasti unia analysoida. Jos ne on hauskoja nautin niistä ja jos ne on inhottavia psyykkaan itseäni katselemaan jotain muuta.
Hyviä toipumisia edelleen ja pidetään huolta, ettei sille ole vähään aikaan tarvetta, eiks vaan?
Kylla perjantaihin asti meni ennenkuin taysin toivuin. Unet olivat tosi katkonaisia koko viikon ja toissa piti jaksaa, onneksi kotitoimistolta. Vasta perjantai-iltana tuntui normaalilta ja uni maittoi kuin myos viime yona. Varsinainen seikkailu-uni yolla: olin isossa amerikkalaisessa kaupungissa (tod nak Boston) . Istuin ystavani kanssa pilvenpiirtajaravintolassa syomassa. Sivusilmalla huomasin etta viereisessa asuintalossa oli ilmeisesti tulipalo kun savua tuli yhdelta parvekkeelta. Sitten palokunta tuli paikalle. Jatkoimme syomista ja ystavani tilasi molemmille viinia ja kauhistuin etta enhan nyt tassa kuussa enaa voi juoda kun paasiainen meni niin kosteasti. Yhtakkia viereinen asuintalo alkoi vajota maan alle. Ja sitten seuraava. Juoksimme ystavani kanssa ulos rakennuksesta (oltiin jossain 60krs mutta sitten oltiinkin alakerrassa silmanrapayksessa). Hyppasimme vieressa menevan junan paalle ja yhtakkia olinkin kuskina. Takana talot vajosivat maan alle ja vajoaminen uhkasi meitakin ellen kiihdyttanyt junaa. Meille sanottiin etta jos paasemme tietyn pisteen ohi, olemme turvassa. Ja siihen herasin. Heratessa ei ollut mikaan paniikkiolo vaan sellainen tosi tyytyvainen olo!
Tanaan on ohjelmassa lohoilya. Kayn huomenna aamulla ennen toita juoksemassa. Mulla on yksi esitys heti tyopaivan aluksi ja juokseminen etukateen auttaa pysymaan skarppina. Kaikille hyvaa viikonlopun loppua ja tulevaa viikkoa.
Hienoa, että en ole ainoa maailman (yö)pelastaja
