Tervehdys.
Ajattelin aloittaa uuden ketjun taalla “Me Vahentajissa”, kun taalla nayttaa olevan ihan hyvaa keskustelua ja jengikin on sayseampaa kuin tuolla lopettajissa. Voin perustella tata “takinkaantoa” vaikka silla, etta tavoite on vahentaa nollaan. Loogista eikos vaan?
Vahan taustaa, n.50v miehenalku, asun Manchesterin lahella ja kayn keskustassa toissa. Eli ulkosuomalainen, jonka alkokaytto oli nuoruudessa melko hillittya ja sitten noin 35vuotiaana alkoi maistua enemman. 45v alkoi kunnon putkijuopottelut ja nyt on jarruteltu, kun krapulat ei enaa olleet hauskoja. Vuonna 2017 menin aikamoisissa pohjamudissa, kun toissakin aina siemalin valkoviinia ja tulihan siita sanomista vaikka taalla ei paheksuta jos lounaalla “vahan” ottaa. Sitten v2018 oli huomattavasti parempi. Join kylla silloin talloin, mutta ei enaa 7vrk valkkari dietteja ja aamuyrjoja ennen toihin menoa, joita yritin sitten korjailla junamatkalla tyylikkaasti muovisista pikkuviinipulloista, jotka eivat kolise salkussa tai repussa. Ainoastaan joskus iltaisin toiden/lenkin jalkeen. Tuolta lopettajien puolelta voi lukea “Hyvasti valkoinen viini”-ketjuani. Muutama horror krapula “rentouttavien lomien” jalkeen siella on kuvattu, joten jos suuta napsaa oikein kunnolla niin sinne vaan lukemaan.
Jouluna otin viimeksi. Hiukan humalaan, mutta en kuitenkaan sellaista 24/7 kannaysta. Joulupaivana join aamulla hiukan, nukuin ja sitten vahan lisaa. Ei ollut oikeastaan kivaa. Tapaninpaivana join viela loput oluet jaakaapista ja muistan viela kun viiden aikaan iltapaivalla totesin itselleni etta eihan tassa ole mitaan jarkea ja pistin sitten korkin kiinni. Seuraavana iltapaivana olin jo pitkalla juoksulenkilla vaikka oli hiukan krapulainen olo.
Nyt sitten ollaan tammikuun lopulla. V2019 on alkanut hyvin, joskin viikonloppuisin olen huomannut alakuloisuutta. La-Su olivat yleensa ottopaivia, varsinkin lauantai. Heti aamuharrastusten jalkeen korkki auki ja sohvalla kokottamista. Harvoin vapaa-ajalla ravintoloissa juopottelin, lahinna tyopaivina tuli lounastunnit ja tauot alakerran ravintolassa oltua valkkarin aarella.
Olen taalla vahentajissa aika monta ketjua lukenut alusta loppuun, esim Vilma, Vilmasto, Tyrakki ja Sylvia. Erityisesti voimia Sylvialle!
Olen nyt paattanyt kirjoitella tanne silloin talloin, en paivittain, mutta silloin kun tuntuu silta. Se taytyy sanoa etta krapulattomat aamut tuntuu mahtavalta. Nyt on aamuisin ollut vaan tosi unenpopperoinen olo ja pitaa ihan pari minuuttia odottaa, etta heraa kunnolla. No, kylla se hakkaa unettomat/vahauniset yot mennen tullen.
Viime yona nainkin varsin eriskummallisen unen. Olin kaupassa toissa kassalla ja kauppa oli jotenkin osa ravintolaa. Olin sulkemassa kassaa ja viimeisella asiakkaalla oli lasi valkoviinia, jossa ei ollut hintaa. Selitin, etta mun taytyy kayda tuolla ravintolan puolella tarkistamassa taman hinta. Tiskin takana oli kaksi tuttua tarjoilijaa (toinen oli ex kollega ja toinen yks suomalainen tuttu) jotka sanoivat, etta sinua onkin tassa odoteltu. Laitetaanko se normaali annos eli kaksi tuoppia valkoviinia (two pints of white wine)? Hataannyin ja sanoin, etta olen vain hintaa hakemassa kun asiakas odottaa kassalla. Analyse that! Mahtava tuo ihmisen alitajunta.
Kaikille reipasta viikkoa pakkaspohjolassa.
t. SW10
Tervetuloa SW10!!!
Sovit tänne oikein hyvin. Täältähän se Tyräkkikin ponnisti ikuiseen raittiuteen 
Nyt se kyllä varmaan tulee tuota ikuisuutta kritisoimaan
Ei me täällä arvostella todellakaan ketään sen perusteella jos haluaa vähentää nollaan. Päinvastoin, kannustetaan varmasti. Ja voihan olla, että joku meistä vaikka innostuu seuraamaan perästä. Täällähän on jo näitä todella reippaasti vähentäneitä useampiakin.
Kiva saada vähän ulkomaan väriä tälle palstalle myös. Jos en olisi aiemmin kuullu UK:n tavoista olisin voinut olla hämmästynyt kun aikanaan luin että joit junassa viiniä pikkupullosta. Täällä sen yhdistäisi spurguun, joka ei todellakaan ole menossa töihin. Suomalainen kävisi kaatamassa vessassa sen viinin johonkin terveysjuoma puteliin, jotta kehtaisi julkisesti juoda 
. Kyllä täällä ollaan varmaan vähän enemmän piilojuoppoja kuin siellä. Paitsi sitten kun ollaan ihan deekiksellä.
Anyway, kiva kun liityit joukkoon. Älä hämmästele jos huhuilemme perään jos / kun et jaksa kirjoitella.
Ihana kun tulet tervehtimään meitä! Sanasi lämmittää vähentäjien mieltä Ja asut kaiken lisäks sangen viehättävässä maassa! Vaikken mä ole ku Lontoossa käyny,mutta sen perusteella sanon näin.
Olen harvasanaisella tuulella kun inhoan puhelimella tänne kirjottamista.
Kiva kun tulit tännekin puolelle!
Tervetuloa vaan minunkin puolestani! Olenkin itse asiassa lukenut kaiken kirjoittamasi jo ajat sitten, minun on luontevaa samaistua ajatuksenjuoksuusi ja vaikutat kaiffarilta, josta on helppo pitää. Pistetäänpä siis isolla porukalla yhdessä vähän rotia tähän juomispuoleen, ei se nyt NIIN hankalaa voi olla (heko, heko)!
Lyhyestä virsi kaunis! Tervetuloa munkin puolestani. Upea maa tuo saarivaltakunta vaikka minäkin vain Lontoossa käynyt mutta TV:n perusteella brittihuumori on parasta huumoria!
t. Juhani
Enpa malta olla kiittamatta monesta lampoisesta tervetulotoivotuksista! Tassa lounastunnin lopuksi ajattelin muutaman rivin kirjoittaa takaisin. Teidan kaikkien ketjut olen kylla lukenut ja paljon on yhtalaisyyksia mun ajatusmaailmaan.
Tuossa mainittiin Lontoo. Siella kayn aika usein toiden puolesta ja junassahan sitten nakee yhtasuntoista viininlipittajaa. Ja ihan avoimesti juodaan, vaikka pikkupullon suusta. Tosin mulla noi juomiset ajoittui aina aamuihin oman turvallisen lahijunan viimeisessa vaunussa ja viimeisessa penkkirivissa. Oops.
Nyt tammikuun aikana on kaksi kertaa tullut sellainen olo, etta pyh ei mua kiinnosta taa raitistelu, vedanpa p—et olalle pari paivaa. Mutta voin kylla vakuuttaa, etta tuollaiset olot menee ohi nopeasti. Lisaksi mulla on tietynlaisena pelotteena ika. Kun ei tassa olla enaa mitaan parikymppisia, jolloin ei krapuloita ollut (mulla ei tosiaan ollutkaan kun en ollut mikaan hirvea bilehile). Joulun jalkeisen pikkuputken jalkeen toivuin silti melko nopeasti, mutta vasymys kesti aina uuden vuodenaattoon asti. Muistan selvasti (heh heh) kuinka pirtea olin vuoden ekana paivana ja tuntui kuin usva olisi kadonnut paasta.
No, tanaan mennaan alkotta taas. Toimistolta lahden 5-6 aikaan ja yleensa suoraan lenkkipolulle. Tanne on lumimyrakkaa (lue: 1 mm lunta) tulossa ja joka kanavalta tulee lumivaroituksia. Taalla ei pahemmin hiekotella, joten pitanee olla varovaisempi kuin yleensa.
Hyvaa tiistain jatkoa teille kaikille!
SW10
Ps. Olen myos brittihuumorin ylin ystava!
Moi. Tervetuloa 
täälläkin on lumimyräkkää - taitaa olla vaan vähän isompi kuin siellä. Kolme kertaa olen kaivanut tänään auton esille kun aina pysähtyessä oli tullut uusi kerros.
Suomessa kyllä katsottaisiin kieroon jos juo viiniä junassa paitsi ehkä “soveliaana aikana” eli pe tai la ilta, ja seurassa on sosiaalisesti hyväksytympää kuin yksin.
Ei muuta kuin jatketaan kirjoittelua.
muoks
Olen vuosia harrastanut talvijuoksua niillä sellaisilla kumilenksuisilla irrotettavilla nastoilla. Miksi niitä nyt sanotaan? No, toinen niistä painoi jotenkin niin että meinasi isovarpaan kynsi irrota! No, nyt syksyllä oli varsinaiset nastalenkkarit tarjouksessa. Silti turhan kalliit mutta ostin kumminkin. No niistä menee jalat paikoin ihan verille kun juoksee. Kävellessä ei paina mistään. Olen ollut viikkoja flunssassa eli en ole päässyt ajan niitä sisään. Kyllä ottaa päähän jos ne meni ihan hukkaan. En tiedä millä pitäisi talvella juosta 
Tämä nyt vähän eksyi aiheesta…
Mainiota, että tulit tänne tervehtimään ja kirjoittamaan. Sun ketju on tullut kokonaisuudessaan luettua varmaan pariinkin kertaan. Hyviä juoksukelejä sinne suuntaan ja toivotaan, että järki voittaisi brexitin suhteen.
minunkin puolesta tervetuloa SWkymppi! olen lukenut joitain sun päivityksiä tuolta naapurista. täällä ollaan aika jämptejä siinä, että ketään ei ylenkatsota ja jokaisen henkilökohtaisia tavoitteita kunnioitetaan. ja aina kannustetaan lopettamaan kokonaan jos se tuntuu parhaimmalta, joskus myös ainoalta, vaihtoehdolta. täällä EI vähätellä, kuten joskus valitettavasti kuulee sanottavan.
minusta toi kuulostaa eri hyvältä että vähentää nollaan saakka!
Heippa munkin puolesta SW10,
Jäin tekstisi luettuani pohtimaan erilaisia kulttuureita, mitä kaikkea maailmaan mahtuukaan.
Itse en ikimaailmassa menisi humalassa töihin, viikolla juon, tai siis JOIN, (rimpuilen tavasta eroon, sanamuodot tärkeitä) aina niin että vaikka tulin illalla humalaan, ei aamulla ollut promilleja jäljellä. Tosin työnkuvani voi humalaiselle olla jossei hengenvaarallinen niin ainakin huonolla säkällä amputaation paikka.
Tuttuni kertoi juuri kuinka kesken työpäivän lounaalla hänelle oli puskista tarjottu lasillista valkkaria, ja lainkaan ajattelematta hän heti ilmoitti että ei kiitos, olen töissä. Jälkeenpäin harmitteli asiaa, eihän se nyt niin vakavaa olisi ollut, olisi saanut uusiin ihmisiinkin tutustua. Mutta sisäänrakennettu automatiikka kieltäytyi heti.
On mukavaa että kirjoittelet, on kiva saada erilaista näkökulmaa tähän meidän häpeällistävään alkoholikulttuuriin.
Moi ja tervetuloa SW10!
Joskus kun näen lähijunassa jonkun kaljatölkki kädessä, niin aattelen häntä automaattisesti alkoholistiksi. Paitsi tietenkin viikonloppuisin, jolloin itsekin olen harrastanut junajuomista. 
Hyvaa keskiviikkoaamupaivaa!
Taallahan on tosi aktiivista. Hienoa! Eilinen meni siis taas alkotta. Lunta tuli jonkin verran, mutta ei ollut varsinaisesti liukasta. Mulla on ihan tavalliset lenkkarit (hyvalla nilkkatuella tosin) ja niissa on myos pitoa joten eivat tunnu liukkaalta. Lisaksi mulla on niin tuttuja reitteja, etta varmaan puolisokeana pystyisin ne juoksemaan ja nama reitit on yleensa jaasta vapaat, silla ne on suosittuja.
Joo, ja eilen oli taas junassa tunnelmaa. Aika monella nain pienen viinipullon tai oluttolkin. Ei ollut seurueita vaan jokainen tuntui olevan itsekseen tai max yhden kaverinsa kanssa. Nyt kiinnitan tahan oikein huomiota.
Ensi viikolla on taas Lontoon reissu pari paivaa. Joudun lahtemaan aikaisin aamulla, yksi yo hotellissa ja seuraavana iltana myohaan takaisin. Noilla reissuilla en yleensa ole ottanut. Mun lahimmat kollegat Lontoon toimistolla voi pyytaa minua ulos illalla, mutta mulla on jo hyva syy kieltaytya, eli varhainen lahto (juna lahtee n.545am). Alan haukoitella sopivasti iltapaivalla niin eivatkohan tajua vihjeen.
Tyoviikko on melkein puolessavalissa ja toinen puoli menee aina nopeammin. Saa nahda onko taas lauantaina vahan alakuloinen olo. Sunnuntaiaamuksi olen sopinut lenkkikaverin kanssa deitin, joten kello soi aikaisemmin kuin viikolla. Ihan tarkoituksella niin ei tule houkutuksia la iltana. Nykyaan olen aika hyva pitamaan lupauksiani, kun taas pari vuotta sitten keksin valkoisia valheita suut ja silmat tayteen.
No, nyt takaisin toiden pariin. Kiitos taas kaikille vastanneille ja tervetulotoivotuksista. Tama puoli tuntuu enemman “kodilta” kuin tuo lopettajien puoli (joskun ajattelin postauksen jalkeen, etta sanoinkohan jotain vaarin kun kukaan ei kommentoinut lol).
Terkuin
SW10
Moikka SW10. Olen uusi täällä, juuri tänään kirjauduin sisään, muutamia kertoja olen käynyt täällä vähän kurkistelemassa.
Oli pakko kommentoida kun Manchester osuu omaan nilkkaan:
Vuonna 2008 loppukesästä olin ollut 4½ vuotta yhtäjaksoisesti poissa työelämästä kotona hoitamassa lapsiani (silloin 3kpl). Syksyllä oli tarkoitus palata työelämään ja uuteen työpaikkaan, olin vaan aivan loppu ja poikki henkisesti nuista kotona vietetyistä vuosista. Rakas ystäväni varasi meillä matkan Manchesteriin, hän kustansi minulle lennot ja yhdessä kikkailtiin myös halvan majoituksemme maksaminen. Nyt nollattaisiin mun mammavuodet oikein kunnolla. Yövyimme muistaakseni kolme yötä. Ihanaa!! No joo.
Nousuhumalat otettiin jo menomatkalla lentokoneessa, hihittelyä ja humalaista vitsailua sitten lentokentällä turva- ja passintarkastuksessa ja taksikin jopa onnistuttiin saamaan ja hotelliin päästivät sisään . Illasta eksyimme johonkin kellarikuppilaan, tutustuimme Bon Jovin keikalla olleisiin mukaviin ihmisiin. Aamulla kauhea kankkunen mutta shoppailemaan piti lähteä. Primark oli löytö, kauheasti halpaa vaatetta koko perheelle. Ja huono ilmanvaihto, hyi helvetti kun vaaterekit pyörivät silmissä ja ihmisiä oli aivan liikaa. Voi luoja mikä olo mutta pakko oli vaan jaksaa, shop 'til you drop. Illalla sitten uuteen nousuun ja tutustuimme erääseen “vanhempaan” pariskuntaan , jotka veivät meidät Canal Streetille gay-baariin. Aluehan oli tuttu ystäväni kanssa fanittamastamme Queer as folk-sarjasta. Wow. Sen verran persiit tuli vedettyä että muistan paikoista vain sen että esitimme ystäväni kanssa “tyttökaveita” ettei meitä heitettäisi ulos. Siinäpä se sitten olikin. Aamulla taas huono elämä ja morkkis, kaikesta kivasta huolimatta. Muistikuvat kameran filmillä. Viimeisenä päivänä tuuletimme pääkoppaamme sightseeingillä, vettä satoi ja tuuli melkoisesti kun värjöttelimme katottoman turistibussin yläkerrassa paikallisia nähtävyyksiä “ihaillen”. Jäihän se vähän pinnallikseksi kokemukseksi ja aikakin oli lyhyt. Ehdottomasti milloin vain taas uudelleen mutta mikä taltuttaisi suomalaisen viinanhimon lomamatkan ajaksi?
Hei SWKymppi!
Tervetuloa minunkin puolesta tänne turisemaan!
Kiitos Aitiaurinkoinen ja Varjoilija!
Sunnuntai-Ilta ja aamulla lahto Lontoon toimipisteeseen. Kello soi 430. Viikonloppu mennyt kivasti ja nyt kun odotin tylsaa lauantaita aamulenkin jlk niin ei se tylsa ollutkaan. Tein kaikkea pikku juttua kotona ja sitten kello olikin jo 10 illalla. Tanaan samanlainen tahti. Alkoa ei ole oikeastaan tehnyt mieli. Nousuhumalan tunnetta kaipasin tana aamuna, mutta sitten muistelin niita kauhukrapuloita.
Tassa illalla tv katselun ohella olen taas muutaman ketjun lukenut. Hyvaa terapiaa!
Kirjoittelen myohemmin lisaa - ehkapa kun olen hotellissa. Strategiana on huomenna tehda duunit, syoda iltapala ja menna hotelliin lohoilemaan. Jos joku pyytaa pubiin , niin sanon olevani vasynyt/aikainen heratys etc.
Mukavaa viikkoa kaikille.
SW10
Lontoon tyokeikka meni hyvin. Itse asiassa loistavasti. Mutta palattuani Manseen join parina iltana. Tuntui vaan tosi tylsalta, ei edes lenkkeily kiinnostanut. Vilma muistaakseni mainitsi tuossa, etta itseaan ei kannata laittaa liian kirealle, ja en ole siten “ruoskinut” itseani. Onnekseni join “vain” olutta, joten en saanut mitaan krapulaakaan.
Mutta nyt taas uutta kohti. Ehka elamaani kuuluukin tallaiset pikku lipsahdukset ja sitten tuntuukin hyvalta kun niista nousee. Ihan vakaasti olen sita mielta etta mitaan putkia en pysty juomaan enaa ikina.
Tanaan on vain puolikas tyopaiva. Naen kaverini iltapaivalla ja illalla katson suosikkisarjaani nauhalta.
SW10
Iltaa kaikille.
Nostetaas omaa ketjua. Viikko mennyt ja ilman alkoa. Eilen lauantaina oli taas sellainen alakuloinen olo, varsinkin kun kaveri perui lenkkitreffit viime hetkella. Aikoinaan kylla itsekin sita tein milla tekosyylla tahansa kun aamuyosta jo kallistelin pulloa. Lauantaina iltapaivalla harkitsin etta haenko lahikaupasta olutta ja viinia ja vedan ns perinteiset sohvakannit. Mieliteko poistui, kun taalta lueskelin ketjuja ja mietin krapuloita.
Kiire tyoviikko taas edessa ja joka ilta jotain harrastetta. Kaikille tsemppia tavoitteissa!
Moi SW! Siis hetkinen: KUINKA hyvin tuo sinun vähentelysi itse asiassa sujuukaan?? Ymmärsinkö oikein, että olet ylimalkaisesti arvioiden kahdessa kuukaudessa juonut vain yksittäisen paripäiväisen?? Tai vaikka olisinkin hahmottanut tilanteen väärin, niin et montaa kertaa kuitenkaan? Tuohan on aivan järkiheittoisen upeaa!! Olet aivan eri mies, kuin vielä vaikkapa v. 2017! Mikä on muuttunut? Tai siis että mistä olet löytänyt noin valtavasti itsekuria ja motivaatiota ja sen sellaista?
Hehe, varmaan, koska olen itse niin uusi yrittäjä oman alko-ongelman kanssa painimisessa, olen pohjattoman utelias kuulemaan ihmisten sekä vaikeuksista, että palkinnoista, joita selvinpäin oleminen tuo muassaan. Olin lukevinani, että olet jossain määrin joutunut kitumaan ajoittaisissa alakulon, tyhjyyden ja tylsistymisen tunteissa (ja kenties hetkittäin “Ei ittu nyt haluan vetää prseet!” fiiliksissä!) mutta että pääpiirteissään alkuvuosi on mennyt varsin… kivuttomasti. Niinkö tosiaan on?
No, entäpäs se “palkintopuoli”, oletko vaikkapa työelämässä kokenut muutoksia? Käsitin, että sinulla sujuu työrintamalla mahdottomankin hyvin, mutta että jossain vaiheessa työnantaja oli hiukan, sanotaanko, valpastunut ja ilmapiiriin tuli häivähdys kyttäämistä. Nyt, kun aamujunaviinit ja lounaaksi huitaistut hätäviinit ovat poissa kuvioista, onko se tuntunut tai kuulunut työelämässä?
Oli miten oli: mielettömän hyvin handlaat alkoholin käyttösi tällä hetkellä!
(Hehe, sori, minulla on selvästikin meneillään jonkinlainen kyselyikä! )