testi
Moi Wisefool and the gang
joo, siis vain kahtena kertana ottanut joulun jalkeen. On siis aivan eri tahti kuin vuonna 2017. Jotenkin mulle vaan valalstui, etta noi putket on niin tyhmia kuin olla ja voi. Muistan kylla hyvin kaikki tunnot ja tunteet noiden putkien aikana…mista ostaa seuraava satsi, onko aamulla tarpeeksi korjaussarjaa, kauhua siita kuinka pistaa poikki, varsinkin jos oli viela tyoviikko kun ei viitsinyt saikutellakaan. Ehkapa hakkasin (paksua) kalloani seinaan ja vihdoinkin opin. Better late than never they say… 
Ja onhan tasta Plinkista ollut suuri apu, kun huomas ettei tassa yksin olla.
Viime vuonna sain yllatysylennyksen ja palkankorotuksen, joten olen ollut hyvin skarppina toissa. PUtkien aikana oli mieiestani vahan hallavalia tyyli minulla, mutta silti tuli tuo ylennys ihan puskista. Ilmeisesti tein tyoni sittenkin hyvin vaikka juopottelin rankasti.
Luin myos Wisefool sinun ketjusi ja mainitsit etta viime kerralla kun otit niin ei siita mitaan ihme fiilista tullut. Mulla oli pari viikkoa sitten ihan sama juttu! Toivoin vain etta ilta sujuisi mahdollisimman nopeasti. Ja tuon oton jalkeen en ruoskinut itseani. Vuonna 2017 olin ihan alamaissa aina kun retkahdin.
Kirjoittelen myohemmin lisaa, mutta nyt toissa ja en viitsi pitaa Plinkkia auki. Toisaalta ei kukaan ymmarra tata outoa kielta 
Mukavaa viikonjatkoa sinulle ja muille.
SW10
Piti viela lisata, etta kun on tullut sellaisia tylsyyden/alakuloisuuden hetkia (varsinkin viikonloppuisin) niin olen pakottanut itseni tekemaan jotakin. Hyva keino on sopia seuraavaksi aamuksi jotakin tosi aikaisin!
SW10
oikein hyvä meininki sulla Swkybä. tylsyyshetkiä tulee väistämättä, mutta onneksi ne aika usein myös menevät ohi sen siliän tien. vau, mikä viisaus vai mitä 
tsemppiä sinne ulkomaan meininkiin. ja todella paljon ONNEA ylennyksestä!!
Kiitti Sylvia! Joka aamu junassa luen kuulumisesi ketjustasi.
Nyt olen muutamana iltana ottanut 2-3 olutta. Lahinna sosiaalisesti. Ja enka ole potenut huonoa omaatuntoa. Viime vkolla siis 2 krt ja eilen maanantaina. Tein ihan alyttoman pitkan lenkin eilen ja menin sitten hikisena lahipubiin, jossa kaksi olutta pahimpaan janoon ja kotona Pari tolkkia. Kohtuukayttoako? Varmasti tuolta naapurisivustolta tulisi kovasti kritiikkia etta kuinka putkiuopottelija voi tollain kusettaa itseaan. Homma on nyt niin muuttunut, etta putket vaan [i]ei kiinnosta[i]. As simple as that.
Huomenna menen kaverini kanssa illalliselle. Jos otamme ruuan kanssa oluen, niin siita vaan. Loppuviikolla onkin sitten aktiviteetteja, joissa ei alkoa oteta.
Kohtuullista viikonjatkoa kaikille!
tervehdys SW!
mä uskon vakaasti että sulla on mahdollisuuksia hylätä kokonaan ne putket; ne todellakin saattavat olla kohdallasi mennyttä elämää.
täällä Vähentäjissä on niin paljon onnistujiakin mukana että sekin kertoo asian puolesta. tsemppiä se vaatii ja päivittäistä ajatustyöskentelyä ettei pääse unohtumaan millaiset seuraukset niillä putkilla on. tai rupea kuvittelemaan että nyt tää menee tästä vaan omalla painollaan eikä muka tarkkana pidä olla. kyllä pitää.
tämä on meitin vaikea ristimme ja rastimme mutta sen kanssa voi pärjätä. omalla kohdallani sanon aina, että riippuvuus on ja pysyy minussa mutta se ei kuormita liiaksi (enää) mun mieltä. tulevaisuudesta ei tietenkään ole tietoa.
koen siis, tai tunnistan, että jossain pinnan alla se riippuvuus muhii ja totta kai, säännöllisesti, mulla pulpahtaa kylmä olut mieleen kun tunteissa kuohahtaa. just noi tunteet. pelkkä tapakin oli vaikea selättää; se ainainen kaljahyllyköihin kuikoilu - mutta eniten olen ollut tuiki tavallinen tunnejuoppo.
minusta tämä on elämäntapa, tämä vähentäminen. joskus oon ajatellut, varsinkin silloin vähentämis-projektini alkuaikoina, kun olin vielä tervekin ja vähentäminen alkoi kuin alkoikin luistaa (mistä iso kiitos Plinkin), että tässähän mulla on ikään kuin uusi harrastus. elämäntaparemontti, prosessi, koko elämänpituinen prosessi, mihin liittyy myös kokonaisvaltainen henkisen puolen huolto sekä hoiva.
pettymysten sietokykyä piti treenata, oppia “sietämään” myös niitä ilon hetkiä ilman bisseä, tunnistaa mieliteon ja harjoitella sitä ettei lähde ryntäämään sen pauloissa kaljakauppaan vaan rauhoittua ensin.
no, tiedät kyllä mistä puhun.
koen että itselleni tämä Plinkki on ollut kuin insuliiniruiske diabetikolle. lääkettä on saatava sopiva annos säännöllisesti.
juuri siksi, ettei asian ydin pääse unohtumaan, ettei palaisi siihen vanhaan elämäntapaan. tuoreessa muistissa on ne ajat, että kun oli viikon ilman alkoholia niin sitä kuvitteli ettei tässä mitään hätää ole. tämähän on tuttua juttua myös Loppareiden puolelta.
enivei, olen kirjoitellut tänne 2 v 3 kk ja jo vuoden aktiiviajan jälkeen pääkopassa alkoi tapahtua selvä muutos.
joku voi ajatella, että hyvähän ton on tossa vähennellä ja raitistella kun se on niin sairaskin ettei se yksinkertaisesti voi juoda, mutta itse tiedän että kyllä se muutos on paljon syvemmällä tasolla.
jatketaan siis samaan malliin! ja muistetaan semmoinenkin juttu, että päivä on se tulevakin ja sitä yhtä mielitekobisseäkin voi siirtää tuonnemmaksi. aamun mieliala kiittää. pikkiriikkisetkin onnistumisen kokemukset ovat mittaamattoman tärkeitä sekä motivoivia.
mutta tosi hyvä meininki sulla nyt. oon iloinen puolestasi!
palataan taas ja hyvää kevättalvea sinne
Se on aina niin hauskaa lukea tekstiä ilman äätä ja öötä sujuvasti sitä lukee, mutta kun minä ainakin äännän ne päässäni jotenkin hassusti. Kiva tuulahdus naailmalta!
Jälleen kerran minäkin tässä aamukahvillani istun ja tuijottelen välillä tuonne koivujen latvoihin. Aika monta kertaa tässä on jo tosiaan tullut kirjoiteltua ja mietittyä. Monta kertaa olen senkin todennut etten todellakaan tiennyt mille matkalle läthisin itseni kanssa kun silloin loppiaisena krapulaisena tänne kirjauduin. Mä olin lopettajia vähän lukenut, mutta siellä oli joku sanaharkka menossa ja tää puoli tuntui olevan sille hetkelle just paremoi kun en todellakaan tiennyt mitä piti tehdä. Muuta kuin saada muutos aikaan.
Joo no senhän minä olen saanut aikaiseksi todellakin. On ollut sitä hampaidenkiristelyä ja taistelua ja on tapahtunut muutenkin elämässä monelaista surua ja iloa samalla. Ja kun kaikki liittyy kuitenkin aina kaikkeen niin eihän siinä voi välttyä, että tästä voi tulla tosiaan jo elintapakin. Se mikä ohjaa tätä juttua on etten voi palata entiseen. En halua palata entiseen. Välillä pähkäilin sitä rajoilla roikkumistakin.
Mutta jos olisin jatkanut entiseen malliin vapaa-ajan tissuttelua niin olisin varmaan saikulla uupumuksen takia tms. Tai mistä sen tietää jos se tissuttelu olis tosissaan ryöstäytynyt käsistä ja se oliskin nyt joka iltaista. Sehän oli se mun hälytysääni kun ennen yövuoroa edeltävänä iltana vetäsin välillä liikaa viiniä ja se tuntuui tosiaan sitten seuraavana iltanakin kun väsyneenä lähti yöksi töihin.
Mä ajattelen olojani välillä palloina. Paha olo on iiiiso pahan värinen pallo ja hyvä olo on totta kai ollut nätin värinen pikkunen. Nyt ne on tässä vähitellen muuttaneet valtasuhteitaan. Hyvän olon pallero syö pikku hiljaa tuosta isosta pahasta palasia pois. Se tosiaan nykyään näkyy mun elämässä, että olen oppinut antamaan tilaa uusille jutuille ja etten enää kuvittele, että mun pitää pelastaa koko maailma ja sitten musta tuntuu, että olen oppinut luopumaan turhista asioista.
Aluksi ajattelin, että tää plinkki on joku muutaman kuukauden juttu ja se on siinä sitten. Taisin kyselläkin jossakin välissä, että kauanko täällä ollaan yleensä mukana 
Allekirjoitan noita Sylvian juttuja minäkin. Tästä tuli kokonaisvaltanen prosessi. Se on se vähentäminen se ydin tässä kuitenkin ja tarkkana saan olla edelleen etten vaan lähde takasin päin.
Kiva kun olet mukana SW10 
Kiva kuulla mansesterin kuulumisia!
Me täällä vähentäjissä ei tietenkään moralisoida ketään joka juo alkoholia, mutta nyt täytyy kyllä myöntää, että tunsin pienen syyllisyyden piston sydämessäni kun luin, että olet myös mentaalisti siirtynyt lopettajista meihin vähentäjiin, etkä pelkästään plinkin palstalla. Tiedän, että se ei johdu siitä, että me puhumme täällä siitä kuinka alkoholia juomme, emmekä me varmaan sinun elämääsi niin paljoa vaikuta, mutta silti tuli sellainen fiilis, että “onko tämä meidän vika?”. Mutta mikäs siinä, jos homma pysyy hanskassa ja varmasti pysyykin kun aktiivisesti pidät mielessä millaista elämä silloin oli, kun kunnon putkia olet juonut.
Tuo mitä Vilmasto kirjoitti skandikirjainten puuttumisesta on niin totta. Jotkut sanat saa oikeasti hauskan uuden merkityksen kun ottaa pisteet päältä pois .
Siellä teidän saarella tehtiin kuulemma eilen lämpöennätyksiä, onko tuntunut Mansessa asti?
Hello ladies!
Kiitoksia vastauksista - kiva oli lukea nain lounastunnin alussa. Lamminta on piisannut taalla, olen tanaan itseasiassa Lontoon toimistolla ja aurinko paistaa taysia ja shortseissa olisin jos voisin (pukupakko…)
Niinkuin Sylvia mainitsi niin on se riippuvuus siella jossakin ja pulpahtelee aina silloin talloin pinnalle. Luulen, etta vuonna 2017 olin jotenkin masentunut, kun piti saada alkoa aamusta iltaan. Nyt pidan ajatusta tosi absurdina ja myos epaterveellisena (kiitos Plinkin olen saanut paljon tietoa alkon haitoista vaikka tavallaan niista jo tiesinkin). Ja tosiaan, kun muistelee niita putkien jalkeisia olotiloja, niin huh huh. EVVK!
Siirryin lopettajista tanne, kun ensinnakaan en jaksanut “raivoraitistella” ja paatin etta sosiaalisissa tilaisuuksissa on ok ottaa, mutta ei enaa sellaista sohvalla tissuttelua paivakausia. Ja taalla tuntuu olevan mahtavan kannustava ilmapiiri ja on sellainen fiilis etta samassa veneessa ollaan.
No, nyt taytyy lahtea syomaan. Palaamme astialle
SW10
Että nyt tiedetään tämäkin 
just nuo pikku pisteet muuttaa niin hauskasti merkitystä
Oli kahvit lentää rinnukselle töissä kun luin tämän. Joku työkaveri kyseli, että mikä naurattaa. “joo facessa yks tuttu vaan hyvän vitsin murjas”.
SW10, kuinka kevät etenee Mansessa? Eihän ole putket palanneet?
Hei Vilma
Kevat mennyt itse asiassa hyvin kiitos mutta paasiaisena repsahdin. Onneksi “vain” kolme pv. Lomaa on viikko viela joten vanhamina olisi jatkanut. Eilen oli kylla sellainen kankainen etta enpas muista ennen karsineeni. Ihan oikein mulle! Nyt kirjoittelen vahentajiin kun porukka taalla kivemman oloista.Nyt laskuri nollattu ja toinen selva pv. Olo kohentunut kun raakkasin itseni lenkilla vasyksiin eilen illalla ja nukuin suht hyvin. Aamulla oli vaan shokki laskea tyhjat pullot ja tolkit 
jos jotain hyvaa hake niin valkoviini ei enaa maistu. 
Ikävä kuulla repsahduksesta. Nyt ei sitten muuta kuin tarkempaa seurantaa jatkossa. Itselle kävi sama 2 viikkoa sitten ja henkisesti meni monta päivää toipua. Siis että taas pystyin itse hyväksymään mokani. Mutta kummasti aika parantaa. Siksi on hyvä käydä täältä näitä välillä käydä muistelemassa, että emme kuvittele, että voimme vetää parin päivän putkia ilman seuraamuksia. Sitä kun voi alkaa uskomaan (ainakin minä siis) olevansa voittamaton 
.
Älä muuten liikaa rääkkää itseäsi lenkeillä krapulassa. Siitä ei välttämättä hyvä seuraa. Niin kuin itsekin olet sanonut, et ihan nuori enää ole
Kiitti vastauksesta Vilma. Joo, 50v tulee tayteen parin kk paasta joten ei enaa olla 20v kireessa kunnossa.
Kulunut viikko maanantain kauhukrapulan jlk sujunut kohtuuhyvin. Olen siis ollut lomalla taman viikon ja takaisin duuniin maanantaina. Pari kertaa ollut ihme kolotuksia kropassa, joko ne ovat putken jalkihoyryja tai sitten juoksulenkeista tulleita kolotuksia.
Faceen tuli muistutus etta mitas sita tehtiin 2 vuotta sitten…Olin ulkomailla tyomatkalla, josta suoraan viikon loma. Pitihan sita Eurotunnelissa alkavaa lomaa juhlistaa ja juhlistamista jatkui 7 paivaa aamusta iltaan. Se vieroitusoireviikko toissa loman jlk on piirtynyt sieluni syvyyksiin.
Koitan kammeta itseni kavelylenkille vaikka taalla on kova myrakka. Hyvaa lauantaita kaikille.
Moi SW10! Minäkin olen täällä puolella, enkä lopettajissa, ihan tunnelman vuoksi Vaikka käytännössä lopettaminen on mulle se toimivampi juttu. Nyt vasta treenaan sitä kuitenkin. Vinkkinä sullekin tuo This Naked Mind -kirja, joka muovaa alitajuntaa ja vahvistaa AF-otetta elämään. Löytyy esim. e-kirjana Amazonista. Virkeää viikonloppua kohti!
Hei SW10, miten menee? Eihän ole uusia useamman päivän repsuja tullut?
Kuinka muuten elämä sujuu siellä Mansessa?
Terve!
Nostetaas omaa ketjua ylos. Kovasti olen lukenut teidan kaikkien kirjoituksia, mutta laiska kirjoittamaan. Ehka siksi kun toissa joudun kirjoittamaan ihan tarpeeksi. No nyt istun viela toimistolla ja ajattelin viimeiset 10 minuuttia kayttaa PL updateen.
Ihan kuivin suin en ole ollut, mutta en mitaan putkia juonut. Joten se on parannusta tuosta ankeasta vuodesta 2017. Mutta miksi sitten yleensa juon, onkin se kysymys. Siis olen nyt ottanut alkoa 1-3 kertaa viikossa. Ei overeita, lahinna ruoan kanssa ja illalla tvta katsoessa tai teatterissa pari lasia. Eipa niista nyt mitaan huonoa omaatuntoa ole tullut. Lisaksi periaatteena on ollut etta perj ja la EI oteta. Ainoastaan alkuviikosta silla silloin osaan ottaa kohtuudella, eika aamulla tee mieli lisaa. Kun taas jos otan kunnolla perjantaina niin todnak jatkaisin heti la aamuna.
Muuten elo on varsin hyvaa ollut, joskin tasaista. Olen loytanyt juoksemiseen liittyvia ns. sivuharrastuksia hyvassa seurassa, mika on ollut iso plussa.
Toivottavasti kaikki pysytte tavoitteissanne. Tsempit Mansesta (UK).
SW10
Nostetaas taas omaa ketjua ylos.
Niinkuin totesin tuonne krapula ketjuun niin tana vuonna ei ole paljon putkia pukannut. Paasiainen meni tosin hauskasti humalassa ja oli taas yksi ikimuistoinen krapula paasiaismaanantaina.
Sen jalkeen viime viikonloppuna otin reippaammin, mutten sentaan krapulakuntoon itseani saanut. Nyt on taas sellainen olo, etta ei kiinnosta juoda. Ei edes sita paria lasia viinia ruuan kanssa.
Taalla on kylla hienoa lukea toisten ajatuksia, vaikken nyt ole ehtinyt/jaksanut kommentoida. Nytkin kirjoitan tata duunista, kun kotona vain ipad ja siina aina tulee joku ihme joku check missa pitaa liikennevaloja yms rustata ennenkuin paasee eteenpain. Eilen meinasi kylla hermot menna kun laitoin tuohon krapula ketjuun kommentin mun piti-tulla-krapula-mutta-ei-tullutkaan paivasta.
Heinakuu nayttaa olevan melko hiljainen minulla - duunia ja vain pari tilaisuutta jossa ehka otan, ehka en. Lisaksi tyomatka, joilla en enaa ole ottanut sitten vuoden 2017. Valitettavasti joudun koko heinakuun olemaan toissa kun alkuvuodesta pidin lomia. Taalla on ihan kunnon kesa. Eipahan tule houkutuksia menna pitkan kaavan mukaisesti terasseille.
Kaikille tsemppia tavoitteissa ja jos oikein napsuu niin kannattaa lukea mun kirjoituksia ns megakrapulasta joka viela piti duunissa karsia.