Saanko kysyä miltä tuntuu kun maksaa pistelee? Siis missä kohtaa tunne kropassasi tulee? Tiedän kyllä missä maksa suunnilleen sijaitsee, mutta mistä kipu tai pistely ikään kuin tulee ulos? Kysyn siksi, että olen itse välillä krapulassa ajatellut, että minua sattuu maksaan mutta taipumukseni on kuvitella jos jonkinlaista niin olisi kiva kuulla muilta miltä se oikeasti tuntuu. Maksa-arvoni ovat aina olleet hyvät ja kun lääkäri tunnusteli maksaani sanoi sen olevan normaalin kokoinen. Mutta silti epäilen, että joskus kun olen useamman päivän juonut todella reilusti on joitain oireita sisäelimistä tullut. En vaan tiedä ovatko kuvitteluani.
Toivon, että jatkossa niitä ei enää tule, että en enää koskaan juo niin paljon / pitkään. Varmuuden vuoksi haluaisin kuitenkin saada hieman selkoa asiaan.
Sieltä se pistely tuntuu tulevan missä maksa sijaitsee. Ihon alta, viiden sentin syvyydestä. Ja tosiaan en tiedä tuleeko se oikeasti maksasta vai mistä. Selvässä yhteydessä se kuitenkin on alkoholin kanssa lutraamiseen. Muutaman viikon kun päivittäistissuttelua harrastaa, niin se alkaa. Kun juomisen lopettaa, niin viikossa se loppuu.
Jahas, ei tästä hommasta mitään tule. Nelisen päivää olin vissiin juomatta ja sit taas neljä päivää juomista. Kurssini menee sahaavasti alaspäin. Satunnaisia kuivia kausia on, mutta niiden välissä olevat ryyppykaudet pitenevät koko ajan. Joulukuun puolivälissä nerokkaasti annoin itselleni luvan ottaa hiukan. Siitä ryyppy hirtti päälle ja tässä ollaan.
Nyt taitaa olla taas neljäs kuiva päivä. Nyt olen viilannut elämäntapoja terveellisenpään suuntaan muutenkin, kun sillä tavoin tuntuu hieman paremmin pystymään sinnittelemään juomatta, mutta olo on että tämä taistelu on hävitty.
En vaan ymmärrä itseäni. Voisin olla mitä tahansa, mutta olen juoppo. Vaikka en edes halua olla.
Arkipäivien selvänä klaaraaminen on helpottunut, mutta viikonloppu tulee olemaan vaikea. Mieleni yrittää hävitä sen jo etukäteen. Ei ole edes taistelutahtoa. Puhumattakaan uskosta parempaan tulevaisuuteen.
Ensimmäinen kuiva viikko pariin kuukauteen. Fiilis on ollut aika hyvä. Kaljaa ei kovin pahasti ole tehnyt mieli. Yritän olla aktiivinen ja välttää sohvan pohjalle jämähtämistä.
^ Siitä se raitisteluputki taas lähtee. Tosiaan ei kannata miettiä että “taas alkaa alusta”, vaan jatkaa siitä mihin jäätiin. Mulla kesti jotain pari viikkoa että lakkasi vituttamasta kun ei voinut juoda päivittäin. Nyt 24 päivää tipatonta, Antabuksen avulla tosin, mutta toi troppi toimii silleen hyvin että aina kun alkaa raitistelu vituttaan, niin tarvitaan määrätietoinen päätös Antabuksen lopettamisesta 7 päivän ajan!
Jahas. Taas täällä syntejä tunnustamassa Parisen viikkoa viimeksi olin kuivin suin. Sitten iski aika raju flunssa. Muutaman päivän sen kanssa pärjäilin, mutta järjen ( ) ääni sisälläni sanoi että kun ottaa vähän konjakkia, niin olo helpottuu ja kipeä kurkkukin paranee nopeammin kun saa desinfiointiainetta.
Eli parisen viikkoa tissuttelin siinä sairastaessa ja paranemisen jälkeen jälkeen vielä viikon verran, kun Järjen Ääni™( ) perusteli tissuttelua joka päivä ties kuinka vakuuttavilla syillä Viimeisenä päivänä ei pitänyt ottaa ollenkaan. Kuitenkin 11 lonkeroa huitaisin aamupalaksi, kun oli vähän krapulaa. Siihen onneksi sain sit pysäytettyä ja lasketeltua loppupäivän ja illalla join ainoastaan pari kaljaa jotta saisi nukuttua. Hyi hitto noita kokonaismääriä.
Nyt taas lähdetään ihmettelemään elämänmenoa selvin päin. Neljäs päivä menossa. Pari ekaa päivää meni suhteellisen siedettävästi, mutta sen jälkeen on päivät ja yöt olleet vaikeampia. Ahdistaa ajoittain suht isosti.
Ajatus ei kulje yhtään. Mikään ei kiinnosta. Käsissä ihon alla ja pään sisällä tuntuu sellaisia paniikinomaisia väristyksiä. Maha on ripulilla ja oksennusrefleksi tulee aina hampaita pestessä. Vellon jossain siellä mielialojen pohjakerroksissa.
Eli ihan normaaleja dokausputken jälkeisiä tuntemuksia. Näissä samoissa fiiliksissä ollaan oltu ennenkin, mutta silti ihan yhtä lohduton on olotila.
Mutta pitää vaan taivaltaa tämän läpi. Koko ajan, hetki hetkeltä olon pitäisi parantua pikkuhiljaa. Yritän hokea itselleni että jokaisen tunnin joudun kärsimään vain kerran. Sitten se on voitettu ja olen taas tuntia lähempänä tunnelin päätä.
Päivä 5. Nyt se iski. Aamukaljahimo. Ensimmäistä kertaa näiden päivien aikana tekee mieli nousuhumalaa. Yritin juoda sen pois litralla vettä, mutta vaikutus oli aika olematon.
Psyykkeen tila hieman parempi kuin edellisinä päivinä. Mutta tämä The Himo.
Eli taitaa mennä kärvistelyksi tämä päivä. Flunssan viimeiset rippeet vieläkin vaivaavat. Jopa hiukan pahemmin taas.
Pitäisi vältellä huonoa seuraa. (Lisäksi pitäsi vältellä tekosyiden antamista juomiselle.): Ajaudun eräänlaisen tissutteluporukan seurassa juomaan pari lauantaina. Siinä nyt ei mitään vakavampaa, mutta se laukaisi koneen käyntiin joten taas eilen sunnuntaina tissuttelin aamusta asti riittävästi lisää. Etsitään valoisia puolia asiasta, niin viikon kokonaiskulutus jäi sentään niukin naukin riskirajan alapuolelle.
Seurassa juominen on kyllä todella vastentahtoista puuhaa. Ainakin silloin jos kyseessä ovat ns. normaalit ihmiset. Alkuvuodesta kävin laivareissulla ja se jos jokin oli tuskaa istua karaokebaarissa ja varo-varo-vasti maistella muiden vauhdissa kaljaa. En halunnut kiinnittää huomiota itseeni kippaamalla omaan tahtiini, vaan koko risteily meni siinä kun hampaat irvessä seisoin kaksin jaloin jarrupolkimella.
Viime viikon ahdistus kesti viisi päivää. Kuudentena päivänä alkoi olo olla vähemmän säikky ja pelokas. Nyt yhden päivän tissuttelun jälkeen ei mitään kummempaa kankkusta. Fiilis muutenkin ihan hyvä tuosta eilisestä tyhmäilystä huolimatta.
terve lämpömittari, pärskähdin nauruun kun kirjoitit että seurassa juominen on kyllä vastentahtoista puuhaa. :mrgreen:
pitäisi varmaan itkeä paremminkin kuin huvittua. itselläni tismalleen samat tuntemukset. viihdyttävintä on omin päin dokailu… semmoiseksi on touhu vuosien saatossa mennyt. ei välttämättä sen takia ettenkö seurassa kehtaisi napata omaan tahtiin, vaan lähinnä sen takia että viihdyn parhaiten omassa poterossani. se ei ole kovin hyväksyttävää. kuten tavataan aina korostaa “en koskaan juo yksin”. sitähän pidetään eräänlaisena mittarina että kuinka pitkälle ihmisen alkoholismi on edennyt.
mullakin taas kärvistelypäivä.
heräsin aikaisin, päivät hommat tehtynä, aurinko paistaa ja sitä rataa.
ja viime viikon morkkis on taas jo kadonnut taivaan tuuliin.
Mä niin ymmärrän tuon jalka jarrupolkimella juomisen viime vuonna olin kaverin kanssa jolle juominen on sitä “yks saunaolut viikossa” Tallinnassa ja olihan se välillä urheilusuoritus mulle kun piti tarkkana olla ettei hörsi tuoppiansa tuhatta ja sataa omaan tahtiin. Yks iltapäivätuopponen terassilla, viinilasi ruuan kans ja yks drinksu illalla. Enpä ole koskaan reissussa noin vähän juonut päivän aika mutta urheilusuoritus se oli! onhan näitä urheilusuorituksia tosiaan riittänyt kun tutut on oikeestaan nykyään kaikki kohtuukäyttäjiä. Ennen ei ollut ja minä vaan olen kulutustani jatkanut. Tai mistä minä tiiän muitten vapaa-ajan käytöstä!!voihan nekin istua tursottaa sohvan nurkassa viininsä kanssa. Epäilen kyllä, mutta mistä sen koskaan tietää
Uutena täällä kirjoittelen. Lueskelin päiväkirjaasi jonkun verran. Tuntuu, että sinulla kuitenkin tahtoa ja sisua riittää, hatun nosto siitä!
Itselläni ainakin niin korkea alkoholin sietokyky, että parista lasista viiniä tulee vaan paha mieli, mielummin olen juomatta!
Ens viikon loppuna olisi mahdollisuus lähteä sukulaisten kanssa mökille. Siellä kumminkin tissutellaan, ja en haluaisi juoda salassa. Joten päätän olla menemättä.
Tervehdys taasen. Kyllä, tuo seurassa juominen ei enää nykyään sovi ollenkaan minulle. Olen niin erilainen alkoholinkäyttäjä, joten energia menee niiden kulissien ylläpitämiseen, että juon muka samalla tavalla kuin muutkin.
Nyt on viikko mennyt nollalinjalla. Draivi on ollut lähes jumalainen. Raitis minä on viikossa tehnyt saman määrän asioita kuin tissuttelujaminä kuukaudessa. Silti hommia on iso pino tekemättä edelleen, mutta pino madaltuu päivä päivältä.
Eli toistaiseksi menee hyvin. Mutta olen kyllä sitä mieltä että minun tulisi lopettaa alkoholin käyttö kokonaan. Tämä vähentäminen on todella paljon tuskallisempaa kuin olla kokonaan ilman. Koska itselläni suurin ongelma juomisessa on juomisen lopettaminen. Se vie viikkoja aina kun tissuttelun aloittaa.
Mutta sitten kun pullon hengen on vihdoin saanut teljettyä takaisin sinne öljylamppuun, niin se on huomattavasti helpompi pitää siellä sisällä verrattuna siihen, että ottaa korkin pois ja päästää sen ulos ja seuraavana päivänä yrittää saada sen survottua takaisin sisään.
Näillä ajatuksilla olen mennyt jo pitkään. Enää en vain tiedä kuinka käytännössä sen toteuttaisin. En vaan kehtaa myöntää ihmisille että homma ei pysy mulla hanskassa. En tiedä miksen. Tai miksi en muka vaan sanoisi ettei kiinnosta enää juominen. Helpon asian saa tehtyä vaikeaksi kun asennevammaa riittää
Mutta ulkona paistaa aurinko ja fiilis on muutenkin hyvä. Ilon kautta siis
Viikko numero 13. lusittu. La 4,5 annosta ja sunnuntaina ehkä 8-9 annosta. Ei siis ihan putkeen mennyt, muttei ihan pieleenkään. Joka tapauksessa viikkokulutus “normaalikansalaisen” rajoissa. En oikein tiedä edes miksi nuo muutamat join, tottumuksesta ehkä.
Enivei, kolmas viikko pulkassa suht pienellä kulutuksella. Yritetään jatkaa samalla tapaa.
Sunnuntai, viikko alkaa olla pulkassa. Tummanharmaalla alueella edetään; Eilen olin talkooporukan kanssa grillaamassa. Kaksi kaljaa join siinä ruuan kanssa. Sitten jengi lähti baariin, niin minäkin. Aika pian kuitenkin terve järki ja oma peti voitti seurassa “käsijarrujuomisen” ja päivän saldo jäi kahdeksaan annokseen.
Tänään eilisestä jäi kaljahammasta kolottamaan ja muutenkin jollain itsepetoksellisella konstilla kun olen itseni saanut muka-uskomaan viikonlopun viihdekäytön hanskassapysymiseen, niin huitelin aamupalaksi ehkä 9 kaljaa. Nyt lasketellaan loppupäivä promillet nollaan illaksi juopon lupaus,
Näin kulutus on mennyt viimeisimmän ryhtiliikkeen jälkeen:
Vko 11, 19 kpl
Vko 12 0 kpl
Vko 13 14kpl
Vko 14 21 kpl
Eli vain vaivoin homma on pysynyt lapasessa. Objektiivinen arvioni on, että tuo on tyyntä myrskyn edellä ja pian homma repeää…
Toivottavasti kuitenkaan ei. Tsemppiä vähentäjille ja nauttikaa aurinkoisesta päivästä
^ hyvin on sinnitelty, mutta annokset on semmoisia että ne varmaan alituisesti houkuttaa ottamaan lisää koska pyyhkii NIIN hyvin, vai mitä?
Mun annokset about 0-30 / viikko, riippuen onko antabusta vai ei. Yleensä A tulee kuvioon maanantaina viikonlopun tinaamisen jälkeen, ja jo torstaina alkaa vituttaa että vkl voi ottaa vain pari jos A lopetetaan nyt. Nyt taas pohdin antabuksen ottamista pääsiäistä turvaamaan, ettei tiistaina vituta!
Käsijarrudokaamista siis täälläkin… Mukavaa ja turvallista pääsiäistä mittarille!
Kyllä sä Narkkis olet sen luokan ennustaja että ei muuta kuin laitat teltan pystyyn markkinoille
Eli mitään yllättävää juonenkäännöstä ei tähän saagaan tullut, vaan sitä normaalia. Eli otettu on. Välillä kohtuupaljon ja välillä tosi paljon. Liikaa kuitenkin koko ajan. Viikon Saksanreissu viime viikolla tuli kirsikaksi kakun päälle. Se kaljankittaamisen määrä on oli ihan älytöntä. Tai siis kovin jurriin siinä ei tullut, mutta juotua tuli koko ajan aamusta iltaan. Sen viikon annosmääräksi laitan nyt 100kpl, vaikka se taitaa olla alakanttiin.
Nyt on kuitenkin hyvä fiilis, kun raittiutta tulee pian täyteen 24 h jo. Jopa sellainen raittiuskiima jyllää, dokailun lopetin yhtä huolellisesti vähän kuin paperitehtaan sulkemisen; tuotantoa ajettiin alas neljä päivää. (Vaikka oikeasti tuo johtui vaan siitä että niinä kaikkina neljänä päivänä piti ottaa vain yksi. Loput arvaakin.
Päivitetään tähän arviot uusimpien viikkojen annosmääristä vielä, niin ei totuus pääse unohtumaan.
Syvissä vesissä on taas uitu. Ja pohjamudissa. Fiilis kuitenkin jostain syystä yllättävän hyvä, vaikka soppa on maistunut viikon verran taas päivittäin pieniä määriä. Se alkoi yhdestä oluesta viikko sitten sunnuntaina. “Jos nyt yhden vaan…” Ja oho, ei jäänyt siihen yhteen. Nyt on viikko mennyt joka päivä tissutellen.
Tänään jatkan elon polkua raittiina. Työrintamalla sain yhden rankan projektin valmiiksi, joten ei pinnakaan ole niin kireällä enää. Yksi tekosyy vähemmän helpotuksen hakemisesta pullon hengeltä. Ilon kautta siis kohti matalampia maksa-arvoja
Päivitän viikkokulutuslistan tähän taas, niin on eksaktia dataa siitä, kuinka eksaktisti päin mäntyä tämä vähentely sujuu
Viides selvä päivä päällä, perjantai. Neljä ensimmäistä menivät todella mukavasti, oikeastaan kalja ei montaa kertaa edes mielessä käynyt sen ensimmäisen aamun jälkeen.
Mutta nyt.
Aamusta asti suu on napsunut oikein kunnolla. Aamulla sain vain vaivoin pinnistettyä itseni tekemään päätökset järjellä, en tunteella. Pakko jatkaa samalla linjalla vaan. Nyt kyllä olisi kaikki mahdollisuudet muutamaan olueen. Ei pakollista menoa eikä kenenkään ihmisen tapaamisia tiedossa. Voisin käpertyä neljän seinän sisään halaamaan pulloa.
Mutta en tänään. Tai en ainakaan vielä. Yritän keksiä pieniä askareita itselleni, joilla saan aikaa tapettua.
Nyt maanantai. Selvisin rimaa hipoa perjantain himotuksista. Seuraavana päivänä oli todella ylpeä ja onnistunut olo ja sen voimin sain sunnuntainkin lievät himotukset kuitattua. Vaikka kyllä tosissani aioin ottaa yhden kaljan. Sen viimeisen juhlallisen oluen, jolla ikäänkuin tasaan tilit viinapirun kanssa. Tyhmältähän se näin kirjoitettuna kuulostaa, mutta pääni sisälläni se vaikutti todella fiksulta, eikä edes ollenkaan tekosyyltä. Olin kuitenkin sitten ilman.
Kävin kylän grilliltä hakemassa ananashampurilaisen ja sitä mutustaessa muisti taas elämän pienien ilojen voiman.
Eli seitsemän tipatonta päivä takana. Olokin kohentunut ja paino laskenut kun pöhötykset ovat valuneet viemäriin. Tässä viikkotilaston päivitettynä:
Parisen viikkoa viimeksi olin kuivin suin. Sitten iski aika raju flunssa. Muutaman päivän sen kanssa pärjäilin, mutta järjen ( 
) ääni sisälläni sanoi että kun ottaa vähän konjakkia, niin olo helpottuu ja kipeä kurkkukin paranee nopeammin kun saa desinfiointiainetta.
Viimeisenä päivänä ei pitänyt ottaa ollenkaan. Kuitenkin 11 lonkeroa huitaisin aamupalaksi, kun oli vähän krapulaa. Siihen onneksi sain sit pysäytettyä ja lasketeltua loppupäivän ja illalla join ainoastaan pari kaljaa jotta saisi nukuttua. Hyi hitto noita kokonaismääriä.
mutta urheilusuoritus se oli! onhan näitä urheilusuorituksia tosiaan riittänyt kun tutut on oikeestaan nykyään kaikki kohtuukäyttäjiä. Ennen ei ollut ja minä vaan olen kulutustani jatkanut. Tai mistä minä tiiän muitten vapaa-ajan käytöstä!!voihan nekin istua tursottaa sohvan nurkassa viininsä kanssa. Epäilen kyllä, mutta mistä sen koskaan tietää 
