Hahaa, ei edes Duff-Man saanut minua sihauttamaan eilen. Tänään maanantaina on hämmästyttävä päivä, kun ei aamulla edes tehnyt mieli. Nyt kyllä vähän maistuisi kun pitkää päivää teen tänään.
Kyllä tässä vaan olotila hitaasti mutta varmasti kohenee. Kolme viikkoa olen ollut kuivin suin ja koko ajan jaksamisen taso nousee. Erikoinen se ei ole vieläkään, mutta suunta on selvästi oikea.
Rok rok 
Onnittelut munkin puolesta ja paljon tsemppiä jatkoon! Täällä mennään toista viikkoa raittiina.
t. satunnainen tissuttelija
Kirjattakoon ylös, että 21 päivää kantoi kuivattelu tällä kertaa. Kolmen viikon kohdalla tuntuu olevan vahva vastustaso, josta en pääse läpi helpolla. Eli eilen 6 kaljaa jo puolen päivän aikaan, koska väsytti, vitutti ja lamaannutti. Siihen jätin. Tänään tottumuksesta sitten aamupalaksi kolme isoa, eli 4,5 annosta.
Bad habits die hard.
Kaikki ei kuitenkaan ole vielä piloilla. Katsotaan josko tästä taas homma lähtisi oikeille raiteille.
^ Nyt sitten vaan N päivää taukoa, niin ei olla kuitenkaan ihan lähtökuopissa, vaan vähentelyn kovassa ytimessä! 
Aivan oikein Narkkis. Eli ei muuta kuin leuka rintaan ja suojaus ylös. Kanveesissa on käyty, mutta ottelua ei ole hävitty. Staying strong (tai ainakin yritetään…)
Kuis viikonloppu meni? Turvallisesti nurkassa tissutellen vaiko uusi raitis erä ennen kanveesia? 
Nooh, sanotaanko vaikka näin, että kovin tuloksellista ei ole vähentäminen taas ollut. Tai no, tulostahan on se negatiivinenkin tulos 
Joo, eli enempiä tai vähempiä määriä on tullut loivenneltua viikon verran. Sunnuntaina oli piikki ja taisi jotain 15 annoksen kohdalla olla “loiventelun määrä”, muina päivinä pääasiallisesti alle 10 
Tosin parina päivänä kyseessä oli sosiaalinenkin tapahtuma, jotta hieman sentään saan siitä tekosyytä toiminnalle. Lisäksi olen treenipäivinä lopettanut tissuttelun ajoissa, jotta treeneissä promillet nollissa. Mutta ei tästä silti Strömsön jaksoa voisi tehdä.
Tänään nyt on Ensimmäinen Kuiva Päivä™.
Tosiaan kova ja raaka laji tämä vähentely tuntuu olevan. Oma itsepetoksellisuus kasvaa ihan uusiin sfääreihin lajin parissa.
Kaikesta huolimatta olo ei ole samanlainen kun yleensä kuivattelun alussa. Se normaali “kaikki on mennyttä”-fiilis puuttuu. Onneksi niin. Eli hyvällä fiiliksellä työnsin Mr. Hyden nippusiteillä ja jeesusteipillä paketoituna kellariin ja paistattelen huudeilla taas hetken aikaa Dr. Jekyllin kamppeissa.
Eipä siitä kuiva ura alkanutkaat (tähän se yllätyitkö, minä en-meemi). Yksi kuiva päivä siinä saattoi olla, mutta muuten aina aamusta 6-7 kaljaa aamupalaksi johon aina sain stopattua se, koska illaksi töihin. Tänään on toinen kuiva päivä aluillaan. Eli parin viikon tissutteluputki tuossa oli välissä. Samaan aikaan haluan juoda itselleni nousuhumalan, mutta kuitenkin elää selvänä. Ja kun olen nousuhumalan juonut, niin ihmettelen kun ei se niin ihmeellisen hienoa olekaan, kuin päässäni olin ajatellut. Joka kerta.
Tästä jatketaan. Aurinko paistaa ulkona ja promillet ovat nollassa, joten huonomminkin voisi olla. Tästä tulee hyvä päivä
Siitä vaan lisää tipatonta! Paljon tsemppiä!
t. Juhani
Alan kuulostamaan rikkinäiseltä levysoittimelta. Eli ei se korkin kiinni laittaminen onnistunut viime postauksessakaan. Vasta viime perjantaina 23.9. meni korkki kiinni toistaiseksi. Lähes kaikkina muina päivinä nautiskelin vuoteessa aamupalaksi 6-7 kaljaa ja joskus illalla vielä yksi tai kaksi
Eli kolmen viikon rallatus siitä yhdestä kerrasta alkoi. Jännä etten ikinä opi tuota, että menoa se heti on kun pirulle antaa pikkusormen. Tuonne lopettajien puolellehan minä kuuluisin. Minulla ei selvästikään ole lahjoja tähän lajiin, jossa vaan vähennetään.
Katsotaan mihin suuntaan tämä tästä jatkuu. Nyt on taas toistaiseksi tissuttelut menneen talven lumia, ja muu laiffaaminen maistuu. Parin viikon päästä on pakollinen kurlailutilaisuus. Jos jumalat ovat suosiollisia, niin siihen asti saattaa maksa saada levätä. Paino sanalla saattaa.
^ Mullakin mennyt pari viikkoa sen sixpäkin kanssa melkeen joka ilta, eli kohtuukäyttäen ja vähennellen. Nyt 3 päivää tipatonta, eli hyvinhän tää sujuu!!! Eli tsemii kaikille joille maistuu ja sit taas ei jostain syystä maistukkaan!
Mites Narkkis vähentely etenee? Itsellä nyt kuiva päivä nro 8. Aamut ja aamupäivät ovat kaikkein pahimpia hetkiä. Silloin tekee nestemäistä aamiaista mieli välillä ihan huolella, mutta keskipäivän jälkeen alkaa olo helpottamaan ja iltaisin ei juurikaan käy edes mielessä.
Tasan viikon päästä on pakollinen ryyppytilaisuus, jota en pysty mitenkään väistämään. Sen illan annan mennä melkein miten menee, mutta se seuraava päivä pitäisi saada sujumaan ilman korjaussarjaa. Se huolettaa paljon.
Olen alkanut enemmän tai vähemmän tosissani miettimään kaiken maailman vippaskonsteja tähän vähentelyyn (minkä olen muutenkin todennut toimimattomaksi kaltaiselleni selkärangattomalle nilviäiselle). Eli milloin olen miettynyt sitä juomishimoa hillitsevää Selincroa ja milloin olen tilaamassa ilokaasua, jonka viihdekäytön uskottelen korvaavan alkoholinhimoni. Typerää tuo on, mutta niin mieli tuntuu toimivan.
Viimeksi kun olin sen kolme viikkoa kuivin suin, niin se tuntui kestävän ikuisuuden. Kun korkki napsahti ja seuraavat kolme viikkoa tissuttelin, niin se meni niin nopeasti ettei huomannutkaan. Tosin stressaavaa se on. Todella stressaavaa. Se tyhjien tölkkien piilottelu, kurkkupastillien jatkuva imeskely ja promillemäärien palamisaikojen laskeminen. Puhumattakaan siitä krapulantyngästä joka sitten on joka ilta. Ja kuitenkaan kun se kännissä oleminen ei edes ole hauskaa. En vaan pysty ymmärtämään itseäni, miksi juon.
Kuudes päivä vesilinjalla. Ihan kivaa ollut toistaiseksi. Tulipa tuossa luvattua tyttöystävälle, joka parin viikon tissuttelusta alkoi olemaan niin hirveän huolissaan mun sinänsä sivistyneistä sixpäkeistä, että mennään tipattomalla loppuvuosi. Sen jälkeen juon taas, milloin mitenkin, satunnaisen epäsäännöllisesti, koska se nyt vaan on kivaa juoda! Jatkuva juominen taas ei ole kivaa kenellekkään.
Jahas, kuiva päivä nro 10, sunnuntai, eli The Tissuttelupäiväni. Käytiin eilen tuttapariskunnan octoberfest-tsempaloilla kääntymässä. Tarjolla oli jos jonkinlaista saksalaista makkaraa yms. ja kaljaa tottakai. Paikka ei siis ollut ihan paras mahdollinen kaltaiselleni kuivattelijalle, varsinkaan kun kenellekään en tästä probleemastani kehtaa kertoa. Eli undercover-raitistelijana jouduin kolme kaljaa juomaan, jotta peitteeni ei paljastuisi. Join ne niin hitaasti ja runsaan ruuan kera, ettei mitään nousuhumalaa edes huomannut. Sen sijaan väsymys iski nopeasti ja eilen sainkin unenpäästä kiinni nopeammin kuin moneen päivään.
Tänään sitten aamupäivällä eilisen kaljan makuun pääsemisen ja yleisen sunnuntaisuunapsauksen yhteisvaikutuksena kaljaa tekimin mieli ihan tuelta. Ajoittain olinkin jo lupaamassa itselleni vain yhtä™, mutta jotenkin palasin järkiini kuitenkin onneksi.
Olen muutenkin yrittänyt alkaa olla “järkevä” ihminen. Yritän tehdä mahdollisimman vähän sitä mitä tekisi mieli tehdä, ja keskittyä sen tekemiseen mikä on järkevää ja kannattavaa. Haluaisin olla tunteeton psykopaatti, joka toimii ainoastaa loogisesti itselleen asettamansa päämäärän eteen, ilman impulssimielitekoja.
Päivät ovat tässä menneet pikkuhiljaa paremmin. Energiatasot nousevat koko ajan ja yritän täyttää päiväni tekemisellä. Ehkä tämä tästä vielä (no ei kyllä oikeasti kuitenkaan ). Nyt kun olen näin raittiuskiimoissani tässä, niin pitäisi keksiä joku yyber-nolo slogan vielä tälle raitistelulle, kun sellainenhan kaikilla Hyvään pyrkivillä kampanjoilla aina on. “Raittius on rokkia”
Tässä lueskelin sun ketjun läpi. Kyllähän tuo veivaaminen on tosiaan näyttänyt jo toteen sen että, ei tuo vähentäjät taida se sinun paikka olla. Sulta lähtee jokaikinen kerta homma hanskasta kun annat itsellesi luvan “yhteen”… Lisäksi pisti merkille nuo selittelyt “pakollisista” otto kerroista. Ei sellaisia hyvä ihminen olekkaan kun pakolliset juomingit, ainoastaan alkkiksen on pakko juoda kun tilaisuudessa on tarjoilua. Sen taidat kyllä itsekkin tietää.
Ikäväkseni totean että kuullostaa sun touhusi aivan mun touhulta. Loppu ja tämän vuoden alku puolella olin putkeen 3kk juomatta. Sitten lähti taas määrät kasvamaan kun sen kerran annoin luvan ottaa… Eli itse tiedostan että vähentäjät ei ole mun osioni. Vaikka tänne jostain syystä haluaisinki kovasti kuulua. Kauhean vaikea sitä on hyväksyä. Mut ehkä se lopettaminen tosiaan on ainut lääke tähän ongelmaan.
Mun ottaminen on aika pitkälti juuri kun sinun, yö ihmisenä vaan painottuu iltaan ja määrät ovat hieman pienempiä ja mulla tulee aina pari päivää ottamista, pari taukoa, sit taas alusta. Mut samaa veulaamista tää vähentely taas ollut alku vuoden jälkeen kun sullakin.
Iso tsemppaus taas alkavalle jaksolle! Itselläni tänään eka päivä vesi linjaa. Edellisi päivänä join vaan yhden ja eilen puolikkaan siiderin. Piti tuhota ns kummittelemasta nuo viimeiset eloon jääneet kaapista. Etten sitten repsahda… Näin itselleni selitin senkin asian… Luoja miten typerältä muuten kuullostaa näin kirjotettuna, kun yhtä kaikki nekin tuli juotua. No tästä lähtee taas. Katsotaan saisiko sen kolmen kk edellis enkan ylitettyä nyt kun vihdoin taas tosissaan huvittaa leikkiin lähteä. Pidän peukkuja meille kaikille täällä 
Juu JareGo, tämä vähentäjät on väärä palsta mulle. Kun “tiedän” käytännön kokemuksen perusteella, että mopo lähtee aina keulimaan kun yhden kerran otan. Mutta siltikään en vaan itseäni saa oikeasti vakuutetuksi siitä, että asia tosiaan on niin. Jotenkin ajattelen että “joo, se oli silloin ennen, mutta Uusi Minä kyllä handlaa tilanteen…”
Miljardi typerää tekosyytä juomiseen olen käyttänyt, mutta nuo “pakolliset” juomiskeikat eivät kyllä kuulu niihin. Eli ovat illanviettoja, jotka tosiaan ovat hyvin kosteita. En muutenkaan viihdy isoissa ihmisjoukoissa ja sitä en kestä ollenkaan, että pitäisi sen yleisen epämukavuuden lisäksi olla selvinpäin jurristen seurassa. Eli vaikka tuonne tsempaloihin taas lauantaina joudun lähtemään, niin enemmän mä epäviihtymisenä sen illan ajattelen, kuin sitten hyväksyttävänä syynä dokata.
Ja jos jollekin kertoisin tästä alkoholiongelmasta, niin silloin joutuisin pakostakin tunnustamaan ne tuhat ja yksi valhettakin, joilla juomistani olen salaillut. Kun en mä ikinä ihmisten seurassa ole juonut. Juon yksin neljän seinän sisällä ja välttelen kaikkia ihmiskontakteja silloin mahdollisimman paljon.
Tänään tulee pari viikkoa täyteen juomatta (lasken juomiseksi ainoastaan sen “epäpakollisen” juomisen , eli yksin tissuttelun). Homma on mennyt tosi mukavasti. Aamuisin menee monta kertaa tunti pari hereillä, ennenkuin aamukalja käy mielessä. Olen urheillut aika paljon ja ollut muutenkin aktiivisempi. Nyt ei ole ollenkaan tullut niitä unia juomisesta, joita normaalisti tässä vaiheessa on ollut jo useita. Nukkuminen on muutenkin ollut ihmeen huonoa. En saa unta ja heräilen aika paljon.
Duunirintamalla homma näyttää taas vähän paremmalta, joten stressitasot on senkin vuoksi paljon alempana.
Salaa uskon että juomishommat saisin kuriin tästä. Tai no, sanakirjamääritelmä uskolle on luottamus ilman todisteita, eli enhän mä edes salaa luota siihen.
Eli oikea muoto on: Salaa toivon juomishommien tulevaan aisoihin nyt. Uskoo ken tahtoo
Mutta kaiken kaikkiaan nyt elämä tuntuu olevan mukavasti mallillaan; aurinko paistaa ulkona, pullon henki on pysynyt tulpattuna ja illalla pääsen thainyrkkeilyyn ottamaan naaman ja reidet kipeiksi. Life feels good
Tsemppiä kaikille muillekin!
Heips. Mä pidän sulle peukkuja, kuullostaa homma sujuvan tässä kohtaa oikein hyvin. Toivottavasti tulevaisuus jatkuu samalla hyvällä boogiella ja kaljat pysyy kaupassa. Kohta jo on se seuraava pari viikkoa plakkarissa ja sitten taas seuraavat. Siinä se pikkuhiljaa menee eteenpäin. Hitaasti mutta varmasti. Tsempit sinne!
And here we go again. Tänään on keskiviikko. Viime perjantaina oli pakollinen kurlailu, josta lumipallo lähti normaaliin tapaan taas vierimään. Eli perjantain saldo oli ehkä 15, la 10, su 15, ma 5, ti 6. Tänään olen kolmella korjaillut. Tuntuu tosissaan vaativan melkoista tahdonvoimaa saada korkki kiinni alle viikossa aloituksesta.
Henkinen puoli on niin lamaannuksissa, ettei mikään muu huvita kuin maata sohvalla olutta hörppien. Ei vain huvita eikä jaksa. Tänään ei kuitenkaan ole promillet nousseet edes ajokunnottomaan tilaan, joten sekään ei syy ole ollut tekemättömyyteen. Yritän pakottaa itseni jo kuiville raiteille jollain keinolla.
Puolentoista tunnin päästä promillet pitäisi olla nollissa. Siitä se tuskallisuus sitten alkaa. Pikku sievässä olo tuntuu normaalilta, mutta täysin selvänä ollessa pullon henki kuiskii korvaan koko ajan.
Eihän tämä millään tapaa uutta ole, mutta aina se vaan yllättää kuinka vaikeaa on saada motivaatio siihen kuivin suin olemiseen. Järki sanoo että korkki kiinni, mutta jokin pikkupaskiainen se vaan väittää toista. Ja voittaa väittelyn, vaikka onkin väärässä.
Nyt vaan kohti nollapromilleja siis 
Hakkaa, marssi, tuhoa, raivaa!
Ihme ja kumma, kyllä tuon viime postauksen mukaisesti vihdoin löysin kuivaa maata jalkojen alle. Eli nyt kolmas kuiva päivä meneillään. Ei mitään raittiuskiimastelua ole vielä, mutta tämähän on vasta alkua. Valoa kohti siis
Hyvä! Hyvä!
Viikonlopusta kun selviät kuivin jaloin niin sitten varmaan näyttää horisontissa hyvältä!
t. Juhani
