Tää nyt meni vituiksi tää oman tarinan kertominen niinkuin alkoholistilla yleensäkin. Kerron joskus, kuumottaa liikaa että joku tunnistaa just nyt. Ei ole kummempia tapahtunut omassa elämässä. Samaa toistoa kuin kävisi punttisalilla, painona saattaa olla Karjala, tai Lidlin ölberi kertaa xx määrä.
Pointtina lähinnä että kyllä tässä ollaan vielä kehityskelpoisia ihmisiä. Alkoholinkäytön suhteen. Hävettää vaan niin vitusti, venaa suurta romahdusta. Pelkää sitä. Haluaa sitä. Kaunistelua, bullshit!
Ajatuksien harhailua, itsesääliä. Kaikkea sitä mihin voi tarrautua, vaikka siihen ei olisikaan taas aihetta.
Olen Lämpömittari lukenu lämmöllä näitä ajatuksia ja sun kokemuksia. Anna palaa, oikeasti. Kerron joskus vielä omani, kun aika koittaa. Nyt on huono hetki, niinkuin aina. Alkoholisti osaa jopa valehdella uskottavasti!
^ Tsemiä Douglasille, Lämpömittarille ja muille vähentämisen kanssa kärvisteleville. Jos pääsiäisen pyhistä pääsee yli kohtuudella (=max 12 olutta tai 5dl viinaa), on mielestäni Vähentäjä-mitalinsa ansainnut. Parasta tietenkin olisi että kaikki vähänkään pidemmät juhlapyhät pidettäisiin tipattomana. Mutta jos on “pakko” ottaa, on parempi ottaa tasaisesti aamusta iltaan, kuin hirveällä rytinällä vasta illalla.
Tervehdys pitkästä aikaa. En ole tässä hetkeen jaksanut mitään kirjoitellakaan. Syykin on ikävä kyllä se, minkä saatta jo arvatakin. Hegemoniallisesta voittokulusta ja menestyksestä on niin paljon mukavampi kertoa, kuin siitä kuinka pahasti on pataan tullut. On ikävää poimia omia hampaitaan kadulta murtuneilla sormilla, mutta vähintään yhtä ikävää on siitä raportoida kaiken kansan kuullen.
Ei nyt ihan totaalista syöksykierrettä ole tullut, ja syvemmälläkin on useasti tullut kahlattua AEP (aikana ennen päihdelinkkiin raportointia), mutta nyt olen koko ajan mennyt pidemmälle Syntien Maailmaan.
Eli parisen viikkoa tuli silloin tissuiteltua maaliskuun alusta ja sen jälkeen on vaihdellut juomattomuuden ja tissuttelun kaudet. Varsinainen pakonomainen juominen on ollut poissa ja olen jollain tavalla selitellyt itselleni ettei tälläinen “ei-pakonomainen” juominen ole pahasta. “Jos jamppa tahtoo juoda, niin se hälle suotakoon.” Määrät ovat taas pikkuhiljaa nousseet lähemmäs kymmentä annosta päivässä ottopäivinä.
Ensi viikolla on kaveriporukan kanssa sovittu Saksan-reissu. Silloin en edes yritä raitistelua, mutta nyt loppuviikon ajan ainakin pidän korkin tiukemmalla ja sen reissun jälkeen lienee itsetutkiskelun paikka. Kohtuukäyttö tuntui tavoitteena niin säälittävän helpolta ajan myötä, että kiinnostus hävisi siihen, kun ei ollut haastetta. Tai näin ainakin koen siinä käyneen. Vähintään kolmesti viikossa kuitenkin thai-nyrkkeily ja punttisali ovat olleet kuvioissa, joten ihan alimmalle portaalle en ehtinyt vielä vajota. Suunta kuitenkin hitaasti ja varmasti vetää alaspäin tällä meiningillä.
Nyt siis taas alan kauhomaan kohti pintaa. Hyvällä fiiliksellä tottakai. Ei anneta epätoivolle sijaa
Tervehdys taas, juoppolallit En ole aikoihin käynyt täällä edes vilkaisemassa, vaikka syytä kyllä olisi ollut. Olin kuukausi sitten Saksassa viikon päivät ja se meni odotusteni mukaisesti iloisesti naukkaillessa. Itse en osallistunut siihen pahinpaan sikadokailuun, vaan ainoastaan tissuttelin aamusta iltaan. Edes varsinaista krapulaa ei ollut kuin ehkä parina aamuna. Annosmäärät kuitenkin olivat tolkuttomia, kun aamu alkoi useasti saksalaisella kaljalla ennen sängystä nousua.
Sen jälkeen homma jäi vähän päälle (mikä yllätys ) ja kevyttä tissuttelua lähes päivittäin tuli kolmisen viikkoa harrastettua. Sitten kyllästyin siihen ja lopetin. Olin viikon verran kokonaan ilman ja nyt viikonloppuna kävin veljen 40-vuotispäivillä. Siellä viini virtasi ja tottakai itsekin join. Sen jälkeen nyt on kaksi päivää ollut kevyttä “krapulan alasajoa”. Ketuttaa sanalla sanoen.
Joku laittoi tuolla hyvän tekstin tuosta alkoholimin keskivaiheesta. Tai miten niin tuosta. Tästä keskivaiheesta.
Ymmärtäisin, että voi olla vaikeaa, jos pitää tehdä jotain. Kiivetä vuorelle, tappaa lohikäärme tai koodata uusi käyttöjärjestelmä. Mutta kun ainoa tarve olisi olla tekemättä jotain; olla juomatta alkoholia? Miten hitossa se muka voi olla vaikeaa?!
Nooh, mitäpä noistä menneistä. Tänään en juo enää. Tästä teen hyvän päivän
Tsemppiä Lämpömittari! En lukenut koko ketjua. Aika pitkä. Mutta samanlaista kärvistelyä oli oma hommeli vielä kolme viikkoa sitten (ja siitä muutamia vuosia taaksepäin). Vappuna tuli kuitenkin ryssittyä viinan kanssa sen verran perusteellisesti, että tuli stoppi ja tajusin lopulta oman tilanteeni aika perusteellisesti. Menin lekuriin ja otin antabukset. En enää edes kuvitellut itse pystyväni lopettamaan niin monen yrityksen jälkeen. Nyt huomenna kolme viikkoa selvänä. Elämä alkaa maistua elämältä. Ei enää hikisiä öitä sekaisin vilistävien ajatusten kanssa eikä yrjö kurkussa töihin lähtöä tai duunipäivän kesken salaa korjailua. Ei viikonloopuja niin että isi istuu työhuoneessa “tekemässä töitä” eikä osallistu lasten hommiin. Addiktio loppuu kun haitat kasvaa isommaksi kuin hyöty
Terve Lämpömittari. Olen ollut kuukauden täysraittiina, pilsuakaan en ole ottanut, kun olen pudottanut sekä lääkekäyttöä että juomista. En ole ihan yhtä pahassa koukussa koskaan ollut, mutta suurkuluttaja kuitenkin. Varsinkin viikonloppuisin on maistunut, ei viikolla niinkään näin vanhemmiten - olen jo päälle viisikymppinen. Juoma on maistunut nuoresta pitäen.
Olen onnistunut vuosien mittaan vähentämään käyttöä, joten ei se mahdotonta ole, mutta ei helppoakaan, kun maitti voi iskeä aika helposti. Juomisen aikana määriä on vaikea hallita, joten parempi vähentää juomapäiviä on kokemukseni.
Nyt on tapahtunut yllättävän helposti, kun on ollut lääkereflaa ja terveyshuolia. Olo on kohentunut eräin osin, kunto on loistava ja raittius sikäli palkitsevaa. En ole suunnitellut absolutistiksi rupeavani, mutta jos saisin tapajuomisen pois ja jätettyä läträämisen sosiaalisiin kuvioihin niin se olisi jo tarpeeksi terveydenkin kannalta. Se on itsekurin kannalta vaativaa hommaa, mutta näin niistä synneistään on maksettava.
Tervehdys taas. En ole tänne kirjoittanut aikoihin. En edes käynyt lukemassa. En ole kehdannut.
Kesä mennyt todella huonosti. Pitkittynyt flunssakierre puolitoista kuukautta piti huolen siitä, ettei mitään urheilua ole voinut ajatellakaan. Ja kun ei ole urheilua ja olo muutenkin taudin takia huono ja voimaton, niin silloin se menee kaljoitteluksi. Sillä tavalla kuvittelen pystyväni sietämään paremmin olotilaani. Seurauksena on etten sitten pysty sietämään itseäni ja taas juon päästäkseni omaan pöhnäiseen kuplaani. Viikkomäärät ovat niin tolkuttomia, etten ole uskaltanut edes laskea niitä. Tasan yksi selvä päivä mahtui tähän kesään ja muina päivinä jotain 6-15 annosta. Hyi hitto.
Tänään en ole ottanut ollenkaan. Enkä aio ottaakaan. Mutta hittoako näihin sanoihin luottamaan, kun olen niin monta kertaa ennenkin pettänyt lupaukseni. Itseinhoni määrä on kesän aikana saavuttanut aika megalomaaniset mittasuhteet. Itsetunto ja elämänhalu ihan nollissa.
Olen puolivakavissani ajatellut lääkärille mennä juttelemaan tästä, mutta osui silmiini uutinen, jossa rekkakuski oli kertonut rehellisesti juomamääristään. Ne olivat jotain ehkä 35/viikko. Seurauksena ajokortin uusiminen ei onnistunut kun tietoihin oli merkitty tuo juominen. Omaa alaani tuo koskettaa niin läheltä, etten voi ottaa riskiä lekurille kertomisesta. Hyvässä lykyssä lähtisi ammatti tästä vielä alta, niin sitten se vasta syöksylaskua olisikin…
Mites Pula-aika sulla on mennyt? Itse nyt pakotan itseni olemaan juomatta ja kun vihdoin flunssa on helpottanut, niin menen kevyttä liikuntaa harrastamaan tänään. Sillä keinoin pystyn juomisen pitämään kurissa hetken aikaa.
Viides selvä päivä meneillään. Mitään normaalia suurempia fyysisiä vieroitusoireita ei ole ollut, mutta henkinen puoli koettelee. Muutenkin kun elämässäon nyt paljon ongelmia, niin juuri nyt en kaipaisi yhtään enempää haastetta tähän. Ahdistaa, vituttaa ja tunnen itseni täysin voimattomaksi. Ongelmat kyllä olen suurelta osin itse juomisellani tilannut, joten mitään epäreilua tilanteessa ei ole. Vetistelen itsesäälissäni, mutta pulloon en ole onneksi tarttumassa, kun vielä tiedostan että se on ongelmien alkusyy, ei ratkaisu.
Mistään muusta kun en ole välittänyt kuin juomisesta viime kuukaudet, niin tuntuu kaiken olevan menetetty jo, vaikka toistaiseksi asiat vielä ovat korjattavissa. Pitäisi olla vaan se tarmo siihen.
Tämä nyt oli tälläinen siipi maassa kirjoitettu itsesäälipäivitys. Toivottavasti jo pian luen tätä ja hymyssä suin mietin, että melko melodramaattisesti meikäpoika on pikkumurheistaan tarinoinut.
Luin tämän ketjuni läpi. Olin suuren osan tekstieni tapahtumista unohtanut jo. Mutta ketjun viesti on selvä; ei tästä mitään tule. Tämä on ollut jatkuvaa noidankehää siitä, kun ensin karautan valkoisella ratsulla paikalle ja kirkasotsaisesti julistan Uutta Uljasta Raitista Elämääni. Sitä jatkuu 1-3 viikkoa jonka jälkeen jostain syystä otan yhden kaljan. Siitä seuraa 1-15viikkoa dokailua ja itseinhossa tilitän foorumille kuinka tänäänkään ei onnistunut selvän päivän pitäminen, mutta huomenna kyllä. No joidenkin viikkojen jälkeen se selvä päivä vihdoin tulee ja sitten alkaa taas se naivi ja kirkasotsainen julistus uudesta elämästä jne. Kunnes ratkeaminen jne.
Ei toimi. Ei mitenkään.
Vuosi melkein tässä on mennyt ensimmäisestä päivityksestä, mutta homma ei ole edennyt ollenkaan. Ei tässä taida olla mitään muuta järjellistä vaihtoehtoa kuin lopettaa juominen kokonaan. Olen niin kauan nyt yrittänyt kohtuullistaa tuota juomista, mutta ei siitä mitään ole tullut. Nyt vasta sen näkee konkreettisesti kuinka älytöntä pään hakkaamista seinään tämä on. Käärme syö häntäänsä.
^ Tästä eteenpäin tietty päivä kerrallaan, kunnes janottaa ihan liikaa, ja on valmis verestämään muistoja kaikesta siitä jonka “se ensimmäinen” tuopi mukanaan…
Tää nyt menee varmaan vähän väärälle osastolle, kun mulla ei ole edes aikomusta vähentää toistaiseksi.
Itse asiassa kiihdytin juuri muutama viikko sitten. Isäukko kuolemassa, umpipaska kesä, jne.
Olen 46vee ja juonut tähän asti 5-10 annosta tasaisesti viikossa. Nyt olen muutaman viikon antanut mennä.
Tein uuden ennätykseni männä viikolla, 52 annosta. Edellinen ennätys oli 28 annosta monen vuoden takaa.
Ei minkäänlaisia krapuloita, nukun paremmin kun juon. Raittiina kuorsaan lujaa, juotuani en. Raittiina kusettaa pitkin yötä, kusen sorsaan kun en jaksa vääntäytyä vessaan. Juotuani menee koko yö putkeen unessa.
Alkoholi ei siis vie minua, enkä ole sairas, vaan juon nyt ihan vakaasta omasta tahdostani. Tiedän entisenä morfinistina sen mitä on, kun aine todellakin vie ja panee matkustamaan jopa ulkomaille välittämättä rahasta.
Alkoholi ei ole sellainen aine, minulle, sen kokemuksen jälkeen. Juon, koska haluan nyt juoda. Tulevaisuus on musta.
Onnea raittiudelle. Siinäkin on puolensa. Itse pidin usein raittiita viikkoja.
Narkkis kyllä tietää mistä puhuu. Itselleni se tulee tapahtumaan taas, kun jossain vaiheessa koen olevani “parantunut” taas ja juon yhden kaljan ja hellurei kun taas mennään syöksykierteessä alaspäin.
raitis päivä meneillään. Edelleen olo on alakuloinen ja saamaton. Kävin punttisalilla kahden kuukauden tauon jälkeen. Lähinnä ahdisti ne muut ihmiset siellä ja koko ajan mietin kuinka he ovat parempia ihmisiä kuin minä säälittävä juoppolalli. He tykkäävät treenata oikeasti, mutta minä pakenen salille juoppouttani. Joskus oli aika kun itsekin tykkäsin treenata oikeasti. Toivottavasti se aika palaa vielä.
Paleltaa, väsyttää ja ahdistaa. Onneksi ei tee mieli dokata (tai oikeasti kyllä käy mielessä useinkin ottaa vain yksi). Yritän psyykata itseni ajattelemaan pelkkää huonoa alkoholista. Haluan että ajatus siitä alkaisi kuvottaa yhtä paljon kuin tupakka. Ja minä siis poltin joskus. Senkin lopetin kun se alkoi ahdistaa. Typerässä nuoruudessani kasvatin hamppua ja polttelin sitä päivittäin pari vuotta. Siitäkin pääsin eroon lopulta. Joten kyllä tämä viinapirunkin aion vielä tunkea oksasilppuriin ja palaset syötä Tammerkosken ahvenille.
Kopioin tähän löytämäni aikajanan fyysisestä paranemisprosessista dokaamisen lopettasen jälkeen. Siinä on jotain maaleja joihin tähdätä. Tätä ekaa vaihetta ennustetaan 6-9 päivää kestäväksi. Toivottavasti helpottaisi pian. Olen niin säälittävä luovuttaja tällä hetkellä. Kaikki taistelutahto ja testosteroninkatku puuttuu. Vetistelen yksikseni surkeuttani.
Haluan nousta täältä.
Jottei nyt pelkkää valittamista tämä olisi, niin kirjataan positiivisetkin asiat:
Krooninen jomotus maksan ja haiman kohdalta loppui muutamassa juomattomassa päivässä.
Ruokahalu on alkanut palata. Lisäksi tekee mieli oikeaa ruokaa ja hedelmiä, eikä pelkkiä keksejä ja suklaapatukoita.
raitis päivä aluillaan, sunnuntai. Tämä on aina ollut se kovin tissuttelupäivä. Eka tölkki on narahtanut auki viimeistään puolisen tuntia heräämisen jälkeen. Tänäänkin taisin pedata itselleni paikkaa siihen, kun en syönyt aamulla mitään. En nyt kuitenkaan ole vielä korkkaamassa.
Olo muuttunut hieman. Enää ei ole niin paljoa oudon möykyn muljahtelua vatsassa, vannetta pään ympärillä ja ahdistunutta oloa, vaan enemmänkin puhtaan lannistuneen surullinen ja voimaton olo. Samanlainen kuin silloin kun kuulin äitini syövästä. Pala on kurkussa koko ajan ja silmät yrittävät vetistellä. Ja minä siis en ole itkenyt sitten ala-asteen, mutta nyt se tuntuu olevan nurkan takana koko ajan.
Näin kuusikymppisen setäni tänään pitkästä aikaa. On puhdas alkoholisti joka sai korkin kiinni pari vuotta sitten. Nyt oli kännissä ja kuulemma keväästä asti ryypännyt. Vaimonsa ei juo, mutta kärsimys näkyi kasvoiltaan.
On tämä melkoista taas. En muista tälläistä psyykkistä myllerrystä olleen ennen. Tosin nyt on muitakin ulkopuolisia paineita ja stressiä ehkä enemmän kuin koskaan ennen elämässäni. Ja omalla toiminnallani olen ne aiheuttanut. Tai siis päinvastoin. Kun en ole tehnyt töitäni, vaan juonut vain kaljaa omassa laalaa-maailmassani, niin nyt sitä satoa korjataan.
Toivottavasti ei ole liian myöhäistä korjausliikkeelle.
Huh, taas yksi päivä tässä taistelussa. Kyllä se on muiden ja myös itsensäkin vaikea uskoa miten kavala tuo alkoholismi on, eillen ei tehnyt mieli yhtään nyt taas tutisen ja vatsa sekaisin kun odotan että voin korkata.Ajattelen että pienessä kepeässä on kivempaa ja saan tähän synkkyyteen jotain iloa, noh sitähän tulee koska alkoholin vaikutuksesta tulen puheliaaksi ja menojalka vipattaa ja tarvitsen seuraa. Yksin jos tinttailen kotona niin luuri käy kuumana. Sitten juodaan velaksi jos ei rahaa ei sillä hetkellä ole, ja voi armias mitä morkkista sitten pukkaaa. Huomenna ei ole mitään menoja joten ihan hyvin vosii tänään tissutella, tämän hetken ohi kun pääsisi jollain keinolla niin hyvä olisi.
Täälläkin on taas selvistelty hetki, itse asiassa eilen iltapäivällä tuli kolme viikkoa täyteen. En olekaan pariin vuoteen ollut näin pitkään selvinpäin, yleensä viikkoannokset ovat huidelleet siellä viidenkymmenen tienoilla satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta.
Kumma kyllä nyt ei edes tee mieli viinaa, mutta eiköhän niitä huonojakin päiviä ole vielä tulossa. Jääkaapissa olisi kyllä valkkaripönttö ja tiukat viinatkin tuolta kaapin perältä lähettävät kutsuhuutojaan mutta ne on ollut yllättävän helppo torjua.
Tällä kertaa ei ole mitään tavoitteita, vaan menen päivä kerrallaan. Jonkun verran helpottaa kun perheen arjen pyörittäminen edellyttää aamuisin ja iltapäivisin ajokuntoa, entisen kaltaisille päiväkänneille ei siis ole nyt pienintäkään saumaa.
Päivä 8. Huh, jotenkin havahduin aamulla että olen ollut viikon juomatta. Hämmästyin. Siitä on joitakin kuukausia kun viimeksi on yhtä pitkä kuiva kausi ollut. Eilen alkoi henkisen puolen oireilu hieman helpottamaan. Ei nyt vieläkään mieliala ole normaali, mutta parempaan päin mennään. Lisäksi tänään oli ensimmäinen päivä piiitkään aikaan ilman ripulia.
Tosin koska olen ennenkin tässä vaiheessa ollut, niin tätä ketjua lukemalla aikaisemmilta sivuilta selviää mihin tämä johtaa. Eli kun jossain vaiheessa olen jonkun aikaa ollut juomatta, koen olevani parantunut eikä mulla mitään ongelmaa olekaan enää, niin juon pari kaljaa joku ilta ja voi pojat kun lähdetään taas kohti kuopan pohjaa siitä.
Ei niin ettäkö olisin pessimisti, tai petaisin jo paikkaa retkahdukselle tällä ennustuksellani (“mähän sanoin että näin käy”), mutta kun tuo sama kuvio on toistunut niin monta kertaa jo, niin en vain osaa uskoa mitään muuta loogista jatkumoa.
Kerron joskus vielä omani, kun aika koittaa. Nyt on huono hetki, niinkuin aina. Alkoholisti osaa jopa valehdella uskottavasti!
En ole aikoihin käynyt täällä edes vilkaisemassa, vaikka syytä kyllä olisi ollut. Olin kuukausi sitten Saksassa viikon päivät ja se meni odotusteni mukaisesti iloisesti naukkaillessa. Itse en osallistunut siihen pahinpaan sikadokailuun, vaan ainoastaan tissuttelin aamusta iltaan. Edes varsinaista krapulaa ei ollut kuin ehkä parina aamuna. Annosmäärät kuitenkin olivat tolkuttomia, kun aamu alkoi useasti saksalaisella kaljalla ennen sängystä nousua.
) ja kevyttä tissuttelua lähes päivittäin tuli kolmisen viikkoa harrastettua. Sitten kyllästyin siihen ja lopetin. Olin viikon verran kokonaan ilman ja nyt viikonloppuna kävin veljen 40-vuotispäivillä. Siellä viini virtasi ja tottakai itsekin join. Sen jälkeen nyt on kaksi päivää ollut kevyttä “krapulan alasajoa”. Ketuttaa sanalla sanoen.
