Hei kaikille…tässä lueskellut teidän kirjoituksia ja nyt rekisteröitynyt tänne mukaan.
Nim lopittaja jo kertoo ongelmastani…
Olen ollut absolutisti lähes 40 v asti, kärsinyt isän juomisesta lapsuudestani asti, ja haudannut äitini veljiä jo heidän nuoruudessaan, alkoholismiin.
Mutta miten minulle kävi, avioeron jälkeen muutto kerrostaloon, taloudellisia ongelmia, osa-aikatyötä, ja sitten jalan tapaturma jonka myötä nyt viidettä vuotta saikulla ja kohta alkaa työkyvyttömyyseläke.
Löysin viinin…aluksi vl, sitten iltaisin, kun ei saanut unta ja nyt pari vuotta kokopäiväisesti! Litra ei ole vielä mitään päiväannokseksi ja lisäksi, kun alkaa janottamaan, niin muutama olut.
Olen lihonnut, verenpaineet nousseet ja myös maksa-arvot. Uutena oireena tän talven aikana vapinaa, ennen aamuviiniä.
On lopettamisen paikka, mutta en uskalla katkaista kertaheitolla, koska paineet ja muut oireet painavat päälle. En myöskään halua mennä mihkään hoitoon tai ees kertoa ongelmista lekureille.
Aion siis alkaa pitämään päiväkirjaa, eikö täällä ollu sellianen jossain?
Hyvän päätöksen olet tehnyt. Täällä plinkissähän voi myös halutessaan aloittaa vaikka oman päiväkirjamaisen ketjunkin, missä kirjoitella kuulumisia ja saada vertaistukeakin. Olet aina tervetullut myös Lopettajien puolelle.
Lipittäjälle vinkiksi, että kannattaa tosiaan kokeilla päiväkirjamaista ketjua. Itselleni ainakin on auttanut suuresti juomisen hahmottamisessa ja vähentämisessä. Eritoten siinä, kuinka tolkuttomia juomamääriä sitä kurkusta meneekään pidemmällä aikavälillä. Aina kun olen kuitenkin ajatellut jotenkin, ettei omat määrät nyt niin pahoja ole, kun en ole “oikea juoppo”
Nyt päivä nro. 11 päällä. Ja vasta tänään aamulla tuli ensimmäistä aito himo juomiseen heti aamulla. Oli niin hyvä tilaisuus, kun en olisi jäänyt siitä kiinni kuin itselleni. Pakotin kuitenkin itseni tekemään jotain, ja se sitten juomishimokin jäi. Työkuvioista on tässä parin viikon aikana itselleni kertynyt muutama siideri ja yksi terävä pullo. Katsotaan sitten joskus käyttöä noille. Ei vielä, eikä yksin.
Eli sääntönä itselläni on, että juoda saan ainoastaan seurassa. Yksin juominen on se nou-nou.
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että objektiivisesti asiaa tarkasteltuna en ole kovinkaan vakuuttunut tuon onnistumisesta. Olen lueskellut muiden ketjuja aika paljon, ja ihan samoja ajatuksia on muillakin ollut. Jokainen samojen ongelmien kanssa painiva tuntuu kulkevan enemmän tai vähemmän saman polun: Ensin pyhästi vannotaan tiettyjä sääntöjä juomisilleen ja ne kestävät hetken aikaa ja sitten kun jonkin “todella_vakuuttavan_syyn” vuoksi niitä sääntöjä venyttää, niin paluu entiseen tapahtuu hetkessä.
Mutta jotenkin pöljyyksissäni haluan uskoan olevani poikkeus. Aivan kuten kaikki muutkin ovat kuvitelleet. Ihan kuin olisin jokin uniikki lumihiutale, jota ei koske samat käyttäymisen lainalaisuudet, jotka koskevat kaikkia muita homo sapienseja.
Menipäs nyt negatiiviseksi, vaikkei siihen oikeaa syytä olekaan. Aurinko paistaa ulkona eikä muutenkaan ole sen suurempia huolia. Tämä on hyvä päivä
Et ole pöljä, olet hyvän pohdinnan äärellä lämppäri .
Mun ajattelu on lähtökohtaisesti vähentämisen suhteen aivan erilainen kuin tuo "säännöt, “lupaukset” ja “vannomiset”- tapa.
Mainitsemasi pitämättömät pyhät lupaukset voivat minun mielestäni olla yksinkertaisesti liian suuria ja ehdottomia omaan tilanteeseen. Jos oma fiilis on laatimiaan sääntöjä katsoessa se, että “en mä tuotakaan pysty pitämään”, ovat tavoitteet joko vääriä tai sitten on oikeasti aika harkita ihan kokonaan alkoholin käytön lopettamista koska ei ole enää minkäänmoisia eväitä hallita juomistaan. Näin mä tän vähententelypsykologian perusteet näen .
Onnistuneita vähentäjiä on, ei se ole poikkeus. Ihmiset oikeasti muuttavat tämän tästä alkoholinkäyttötottumuksiaan, täällä plinkissa tulee vähän “sokeaksi” sille joskus, koska täällä on niin paljon todella raskaan, epäonnistuneen tien kulkeneita. Tunnen itsekin tällaisia onnistuneesti vähentäneitä ihmisiä, myös netissä törmäilee joskus sellaisiin keskusteluihin. He eivät vain tietenkään tosiaan kirjoittele plinkkiin, koska eivät tarvitse tämän tyyppistä vertaistukea alkoholinkäyttötapansa muuttamiseen.
Minulle vähentäminen on pidempi projekti, haluan pysyviä ja kestäviä tuloksia ja tarvitsen siihen plinkkiä erityisesti. Olin jo niin upottavassa suossa että siitä oli enää vartti vakavaan alkoholiongelmaan, siksi myös muutosten tekeminen ottaa multa aikaa. Se ei ole itsepetosta riippuakseni juomisessa kiinni, se minulle on puhdasta realismia.
Jokaisen pitää tietenkin itse arvioida raa´an rehellisesti, missä kohtaa oman alkoholinkäytön kanssa mennään, että onko vähentäminen tosiaan vain toiveajattelua, vai onko siihen oikeasti vielä kykyä tai syytäkään.
Kaikki me ollaan erilaisia homo sapienseja, jokaisella oma tie tässäkin alkoholiasiassa. Rentoa päivää uniikille lumihiutaleelle .
Muutama vuosi sitten kun huomasin et viiniä saa 3 litran laatikoissa, niin aattelin ettei sitten ei tarvi niin usein käydä alkossa, että kestää monta päivää… jokainen varmaan arvaa ettei niin käynyt! Sehän hupeni pikavauhtia, kun jatkuvasti oli vääntämässä hanaa auki ja oli ylevä olo, kun viiniä riitti. Oli mukavaa ottaa ruonlaiton ja siivouksen ohella, ja telkkarin ääressä jne…
Sitten oli pakko rangaista itseään ja siirryin litran tölkkeihin, ja ostin vain yhden kerralla! Jätin bussikortinkin lataamatta ja siirryin euroilla maksamiseen.
Koko ajan pitää vahtia itseään!?
Eilen otin VAIN 2 lasia viiniä, tosin aamulla pari olutta, kun vapisutti. Nukuin yön yllättävän hyvin ja nyt ei aamulla vapisuttanut yhtään.
Tosin kaupunkireissu edessä ja aion vielä tänään ostan yhden viinin ja yritän saada sen kestämään vielä huomisenkin.
Samalla seuraan verenpaineita jotka eilenkin tosi korkealla;(
Lapset jo kasvatettu maailmalle ja heistä huolehtimisen sijaan joudun nyt valvomaan itseäni!! Miten tää elämä niin menee?
Netissä kaikki kärjistyy. Olipa kyseessä sitten alko-ongelma tai leikkaus tai kipsi jalassa, netissä suurinta ääntä pitävät ne, joilla on mennyt kaikki pieleen, tietenkin. Kel onni on, se onnen kätkeköön. Arvatkaapa kirjoittelinko yhtään minnekään päihteistä niinä 8:na vuotena, kun en juonut tai niinä muutamana, joina onnistuin kohtuukäytössä? Minulla on tuttavia ja sukulaisia, jotka ovat käyneet tien juoposta absolutistiksi ja siitä kohtuukäyttäksi. Eihän alkoholismin syytä edelleenkään tiedetä; miltä osin se on kemiaa, miltä osin opittua? Keskimäärin ihminen pystyy melkein mihin vaan, miksei siis myöskin ongelmansa hallintaan ja ratkaisemiseen? Kokeilin nuorena holtittomaan juomiseeni Reviaa ja sen määrännyt lääkäri piti minulle ansiokkaan luennon käsityksestään alkoholiongelmasta. Pääpiirteissään ajatus oli, että humalajuominen, tuodessaan mielihyvää, aina vahvistaa tiettyjä aivojen mielihyväratoja, jokainen juomaton päivä ja kausi heikentää niitä. Puro löytää aina uomansa ja tietysti ajan myötä jo opitun oppii helposti uudestaan. Mutta periaatteessa voisi kuvitella, että jos lopettaa juomisen riittävän pitkäksi aikaa, saa nämä totutut radat vaiennettua JA jos ei enää palaa säännölliseen juomiseen, ne eivät kenties vahvistu niin, että alkoholi saisi yliotteen.
Tämän olen oikeastaan itsekin havainnut, sillä niin kauan kuin vuosien tauon jälkeen pidin juomiskerrat hyvin harvoina, ongelmia ei ilmaantunut. Vasta kun innostuin kohtuukäyttäjyydestäni ja sallin itselleni juomisen useammin ja useammin, alkoivat ongelmat nostaa päätään. Etenkin suuri käänne tapahtui, kun sallin itselleni juomisen yksin. Se on aina ollut kompastuskiveni. Seurassa juominen ei tavallaan ole ongelma, silloin juon seurassa ja seura säätelee juomistani (enkä omaa kännääviä tuttavia juurikaan). Yksin juominen kertoo aina, että siirrytään riskialueelle.
Eihän tämä tarkoita, että kaikilla kaikki toimii samoin. Jokainen käy tässäkin asiassa, niin kuin aivan kaikessa muussakin, oman polkunsa. Kyllä sen itseään rehellisesti tutkailemalla huomaa, mikä itsellä toimii ja mikä ei. Tyhmyyttä on tietenkin hakata päätä seinään. Jos useista yrityksistä huolimatta joku ei toimi, aiheellinen kysymys on, kannattaako sen opetteluun tuhlata enää aikaa?
Niin, itse en kans omaa juurikaan " juopottelevia" ystäviä, juon yksin kotona. Kesäisin terassilla ystävien kanssa, mutta sen pari lasillista. Toiseks, en juo itseäni humalaan, vaan saadakseni hyvän ja rennon olon. … mutta se lipittäminen;(
Tänään aion pysyä puolessa litrassa viiniä ja seuraavaksi niin etten ota ennen iltakuutta. Lukujärjestys on korvien välissä ja katotaan miten käy.
Huomenna on onneksi menoa melkein koko päivän, ja ei sisällä alkoholia lainkaan.
En sitte ntiedä pääsenkö viinistä koskaan eroon, mutta jos sais opittua sen etten ainakaan kokopäiväisesti lipitä…
Kyllä muistiradat muistaa vuosienkin päästä niin alkon kuin tupakankin. eli hetken kokeilu niin on vaarana että mopo lähtee käsistä, näin olen ymmärtänyt.
Nyt on parisen viikkoa tullut oltua juopottelematta. Tänään päivällä join kaksi kaljaa, mutta koska se tapahtui seurassa, niin sitä ei lasketa. Kotiin palatessani oli jotenkin ristiriitainen olo. Luulin ensin että tekee mieli alkaa juomaan lisää, mutta toisaalta se tuntui vaan sellaiselta opitulta tavalta. Eli oikeastaan oikeasti ei edes tehnyt mieli juoda. Enkä kyllä juonutkaan.
Tällä raitistelujaksolla on muutenkin tuntunut erilaiselta. Ihan kuin elimistö olisi alkanut toimimaan taas normaalimmalla tavalla. Nukun todella hyvin, treenaaminen maistuu hyvältä ja kaljoitteluun ei ole imua ollut juuri yhtään. Jokohan tämä homma tästä lähtisi skulaamaan. Toki turha tässä vielä on sen enempää henkseleitä paukutella, jos pari viikkoa on selvinpäin ollut, mutta olo tosiaan tuntuu vapautuneemmalta kuin ennen. Ihan kuin se lahkeessa roikkuva viinapirulainen ei enää hidastaisi yhtä pahasti omia menemisiä
Totta. Yksin juominen kyllä on pahin virhe minkä voi tehdä. Itselläni se aluksi oli ihan terveellä pohjalla kun otin yhden tai kaksi kotona yksin välillä. Vuosien saatossa huomaamatta määrät nousivat aivan tolkuttomiksi. Ja jossain vaiheessa alkoi muiden asioiden raivaaminen pois elämästä, jotta voisi juoda enemmän joka ilta yksin.
Nyt olen alkanut hakeutumaan niihin tapoihin taas, jotka juomisen myötä jäivät pois. Olen salilla käynyt taas, jatkoin kamppailutouhuja ja ruokavaliota olen säätänyt terveellisempään suuntaan. Parikymppisenä söin todella terveellisesti, urheilin neljästi viikossa enkä alkoholiin juurikaan koskenut. Jos joku olisi silloin sanonut millainen elämäntapatissuttelija minusta vielä tulee, en olisi uskonut.
Toivottavasti se tissutteluvaihe on nyt taakse jäänyttä elämää. Tänään sunnuntaina on pari kertaa käynyt kalja mielessä, sillä sunnuntai on aina ollut itselleni The Dokauspäivä. En kuitenkaan tosissani ole sihautusta harkinnut, koska The Code kieltää yksin juomisen
Kyllä just noin, Juhani ja Lämppäri, en voisi olla enempää samaa mieltä. Yksin ollessani en minäkään enää halua juoda, taustallakin sama vähitellen kasvanut kotikäyttö kuin Lämppärillä ja se tie piti katkaista.
Mulle tuo kotona juominen on se varovaisuuden paikka vaikken aina ole “yksin”, sikäli että onhan mulla perhettä yleensä aina kotona, mieskin tissuttelee joka viikonloppu jos kotona on - mutta yhtäkaikki minä join yksin, omassa kuplassani oleskelin joi toinen tai ei, oli joku kotona tai ei. Juomisesta oli tullut semmoinen mun oma viihdyke. Mä ainakin tiedän nyt, että semmoinen valinta oli kyllä totaalinen virhearvio.
No joo. Homma ei mennyt ihan nappiin. Mä sunnuntaina dokasin. Koska halusin. Sen jälkeen ei vaan korkki ole mennyt kiinni kunnolla. Eli joitakin kaljoja olen lipitellyt joka päivä. Määrät eivät ole tolkuttomia sentään olleet, ehkä keskimäärin joku 7 kaljaa päivässä. Treenaamassa sentään olen pari kertaa käynyt, mutta muuten en ole muuta tehnyt kuin ollut töissä puoliteholla tai kotona koomaillut. Mitään hyödyllistä en ole tehnyt koko viikkona.
Ja juuri kun mä olin jo tulossa keulimaan tänne että kohtuukäytössä ei ole mitään probleemaa
Nooh, nyt yritän pitää korkin kiinni taas ja jatkaa normaalia laiffia. Sinänsä pitäisi olla helppoa, kun mitään krapulaa ei ole vaivaina. Pitäisi. Suurin probleema kuitenkin on korvien välissä. Kaikki muu elämä on ollut todella vastentahtoista nämä tissuttelupäivät. Välttämättömimmät hommat teen, ja sen jälkeen avaan kaljan ja pakenen arkea sinne The Ihmemaahan, jossa ruoho ei kuitenkaan ole koskaan vihreämpää kuin normielämässä.
Jotenkin hämmästyttävää, että vaikka oma käytökseni on niin ennustettavaa, niin siltikään en suostu uskomaan sitä Eli dokauksen jälkeen kun otan “yhden loiventavan”, niin aina todistelen itselleni sen jäävän siihen. Mutta kun maailma ei siitä yhdestä loiventavasta mullistukaan, niin otankin vielä yhden. Ja maailma sittenkään vielä mullistu. Jne. Lienee tuttua kauraa kaikille.
Mutta, en luovuta. Taistelu on hävitty, mutta sota jatkuu. Sitä paitsi, alkoholin kokonaiskulutus on itselläni vähentynyt koko ajan. Eli suunta on oikea, vain vauhdissa on sanomista. Mutta toisaalta, ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Ei jumalakaan maailmaa päivässä luonut. Jne
Eli nyt nousen kanveesista, leuka rintaan, suojaus ylös ja annan palaa. Ilon kautta
Plinkissä on valiteltu että onnistuneita vähentäjiä on niin olematon määrä lopettajiin verrattuna.
No olkoon miten vaan mutta esimerkiksi minä tunnen ainakin tällä hetkellä onnistuneeni vähentäjänä. Tänä vuonna olen juonut vain loppiaisena ruokakutsuilla ja 1. helmikuuta kylpylässä.
Seuraavan kerran juon kahden viikon päästä kun loma alkaa. Paljonko lomalla? on vielä suunnittelupöydällä.
Mulla ei ole tällä hetkellä yhtään aktiivista ketjua ja muihinkin ketjuihin olen melko laiska kommentoimaan.
Eli kyllä meitä " näkymättömiä " onnistujia on ainakin tämä mies!
Vinkkinä sinulle, kannattaisi ehkä pistää välit tyttöystävään poikki, koska olet tällähetkellä hänelle todella huonoa seuraa.
Jos olet vastuullinen ihminen hoidat ongelmasi ensin ja vasta sitten ajattelet parisuhdetta. Sanoit olevasi kolmekutonen. Tyttöystäväsikin on varmaan kolmekymppinen. Ehkä hän miettii perheen perustamista. Älä tuhlaa tämän naisen aikaa ja elämää jos et aijo olla muuta kuin pettymys,
Nääh, multitasking on päivän sana. Vain moniosaajat selviytyvät nykymaailman haasteissa. Niinpä aion samaan aikaan pärjätä vikuroivan tyttöystävän ja ohramaltaan houkutusten kanssa. Jos oikein pontevaksi heittäydyn, niin pureskelen purkkaa ja lasken pitkävetokertoimia päässä vielä samaan aikaan.
Kirjattakoon aikakirjoihin että raitisteli kantoi tällä kertaa 21 päivää. Siihen päälle tuli viikon verran tissuttelua. Tissuttelu oli ihan mukavaa, mutta alkoi kyllä kyllästyttää. Ei tuo nyt ihan tervepäistä touhua ole, mutta kun yritän valkopestä tapahtunutta ja löytää auringonsädettä siitä risukasasta, niin juominen oli jotenkin “vähemmän pakonomaista” loppua kohden. Join koska se oli aika mukavaa ja lopetin kun mukavuus loppui siitä. Katsellaan taas miten homma tästä jatkuu. Vuoden ekat kuukaudet ovat olleet joka tapauksessa parhaat moneen vuoteen ja tästä jatketaan. Ilon kautta
Vaikuttaa hieman epäillyttävältä, että hyörin ja pyörin täällä Vähentäjissä. Lupasinhan jo pari päivää sitten pysytellä Lopettajissa. Kyllä siellä aatteellisesti olenkin. Ei ole tarkoitus alkaa tästä enää yhtään enempää vähentämään.
Täällä minua varmaan viihdyttää tämä informaation “niukkuus”. Kun en ole varustettu kovin kehuttavalla järjenjuoksulla, tuntuu tämän puolen informaatio"helpommin hallittavalta. No; tämähän on minun iki oma ropleemani.
Nähdään kuitenkin (ehkä) seuraavan kerran Lopettajissa.
Hei Lämpömittari.
Kovin tutulta tuntuu kaikki kertomasi. Samalla se auttaa. Olet fiksu ja minusta sinun kannattaisi kertoa tilanteestasi tyttöystävällesi, En usko, että hän siitä hätkähtää, jos suhteenne on vakaalla pohjalla. Toisaalta, jos hän ei jostain syystä pysty tai halua auttaa sinua tämän asian kanssa, suositan eroa.
Itse jouduin vaimolleni vakuuttamaan, että alkoholinkäyttöni on ongelma, vaikka hän ei sitä niin nähnyt: Erilaisista kuvioista johtuen päivittäinen käyttöni on n. 10 annosta vaikka en krapulaani juokaan. Ongelmana on se, että juon yksin - ja tätä on jatkunut jo yli 10 vuotta. Sekoilut auton ratissa omat oma lukunsa, mistä olen hinnan maksanut. Paino on taas puolen vuoden aikana noussut lähes kilon viikkovauhtia, kun liikunta juomisesta johtuneen tapaturman vuoksi keskeytyi ja korvautui juomisella ja muulla mässäilyllä. Nyt pitäisi aloittaa katko niin kauan kuin kulissit eivät romahda.
.
Eli dokauksen jälkeen kun otan “yhden loiventavan”, niin aina todistelen itselleni sen jäävän siihen. Mutta kun maailma ei siitä yhdestä loiventavasta mullistukaan, niin otankin vielä yhden. Ja maailma sittenkään vielä mullistu. Jne. Lienee tuttua kauraa kaikille.