Edelleen sama päivä. Juomahimo on kalvanut koko päIvän eikä loppua näy. Kävin jo tyttökaverin viinakaapillakin, mutta viime hetkellä laitoin pullon takaisin. Nyt jo pari tuntia on ollut suunnitelmissa kaljanhakureissu. Helkkari sentään. Ihan todellako aion vetää kolme selvää viikkoa vessasta alas? Jostain luin, että maksa-arvot puolittuvat kolmessa viikossa, mutta enkö tosissaan pääse pidemmälle. Viimeiset kaksi päivään olen ollut kuivin suin vain hampaat irvessä, mutta on vain ajan kysymys koska taivun, jos olo ei helpota. 
Voi sattans sentään. Puolitoista tuntia viime viestistä ja taistelu jatkuu. Kaksi kertaa jo oon antanut luvan itselleni korkata kaljan, mutta olen vilkaissut vain pulloa ja sitten kääntynyt kannoillani. Lasken täällä minuutteja jo, jotta päivä loppuisi ja pääsisi nukkumaan. En ymmärrä mikä tämän julmetun ahdistuksen ja juomahimon oikein laukaisi. Kunpa pääsisin treenaamaan pian, niin sillä saisin nämä himot kuriin. Muuta keinoa en tiedäkään. Pelkästään hampaita kiristämällä tämä laiva ei kauaa pinnalla pysy. Kello käy viinapirulle koko ajan.
Puuh, pahin himo loppui tältä illalta. Join kaikkia sokerilimuja ja pyrin aina kymmenen minuuttia olemaan ottamatta kaljaa. Ja kun kymmenen minuuttia oli mennyt, niin “vain yksi vielä”-logiikkaa käyttäen olin sitten vielä yhden kymmenminuuttisen ilman alkoholia. Jne. Ja tuossa kymmenen jälkeen aloin huomata sairaalloisen himon laantuneen.
Tänään kyllä pitää olla ylpeä siitä, etten lopulta ottanut hörppyä, vaikka päivällä tosiaan oli jo tyttökaverin viinapullo käsissäni. Milloinkaan ennen en ole enää siinä vaiheessa onnistunut lukkojarrutusta tekemään, kun olen taipunut itselleni hörpyn sallimaan. Eli ehkäpä tässä tosiaan edistystä on tapahtunut 
Niin ja yksi osatekijä oli tuo nimemerkin alla oleva juomattomuuslaskuri. Sillä on yllättävän suuri psykologinen merkitys, enkä haluaisi sen nollautuvan. Usein tulen palstalle vaan katsomaan ja ihastelemaan, kun laskuriin on tullut pykälää isompi numero. Kaikenmoista sitä aikuinen ihminen harrastaakin 
Tuo laskuri on hyvä. Kun ottaa sopivan välitavoitteen raittiudelle, niin siitä on helppo seurata. Mulla se välitavoite on 100, mutta saa tulla enemmänkin raittiita päiviä. Vaikea luvata loppua elämää raittiina, mutta tauot juomisessa on paikallaan ja tavoitteet ihan hyviä kannustimia.
Jep. Ja mitä pienemmäksi tavoitteen asettaa, niin motivoituneempana siihen tähtää. Helppo uskoa aa-kerhon “tämän päivän olen selvinpäin”-olevan fiksu tapa olla juomatta pidenpäänkin.
Itsellä kosahti homma. Kotiutin voittoja, eli otin kerääntyneet selvät päivät plakkariin 
Sain työjutuista kaljaa ja vaikkei edes pahasti mieli tehnyt, niin avasin ensimmäisen. “Tätä ei lasketa kun en kuitenkaan ole itse ostanut”. Sit toinen muutama lisää vielä, kuten kaikki tietää miten se menee.
Eilen ehkä 7 annosta joista vain 2 seurassa (seurassa juotuja en laske, sillä se on normaalia alkoholinkäyttöä) Tänään ehkä kymmenkunta mennyt tähän mennessä, kun lääkitsen kuviteltua krapulaa (eiliset 7 join aikavälillä 17-22). Sööttiä miten helposti vanhoihin tapoihin pääsee takaisin.
Että näin.
Jahas, homma tosiaan karahti kiville. Eli lauantaina otin ehkä 8 annosta, eilen sunnuntaina noin 12 ja nyt maanantainan yhden aikaan on kuutisen annosta koneessa. Aamukahvin skippasin kokonaan ja aloitin päivän viskillä. Siihen päälle olen nyt muutaman kaljan juonut.
En kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon. Varsinakaan eilinen tissuttelu ei ollut ollenkaan mukavaa. Närästi ja hikotti aivan julmetusti ja työnsinkin sormet kurkkuun yhdessä vaiheessa ja oksensin kunnon lastin. Siinä rykiessä nenäkin alkoi vuotamaan verta tipoittain, mikä oli aika hämmentävää, kun koskaan elämässäni ei ole verta nenästä tullut. Kai se oli jotain verenpainejuttuja, samalla tavalla kuin pari katkenutta verisuonta näkyy naamassa oksennuksen jäljiltä, kun sitä on oikein puristettu raivolla ulos.
Mutta joo, tilanne nyt ei ole ihan hyvä. Valoa kohti tässä kuitenkin lähdetään taas. Pohjalta on hyvä ponnistaa yms.
Taistelu on hävitty, mutta sota jatkuu. Voimaa ja rohkeutta taistelijoille
Tsemppiä vaan taisteluun, Lämpömittari, arvelenpa tietäväni varsin hyvin tämän hetkiset tuntemuksesi. Tai no, nythän sulla kaikki on vähän turtaa vielä ja se ihana ylös rämpiminen edessä… 
Lueskelin joku ilta tämän ketjun läpi, kun olen muutenkin palstalle palannut. Tai palannut ja palannut, kerran kävin katumuspäissäni 
kirjoittelemassa, että aion vähentää. Ja aioinkin. Ja välillä ehkä vähensinkin. Nyt tulin siihen tulokseen, että kyllä se niin on, että pitää lopettaa, joten lopetin, toistaiseksi. En tällä erää laita mitään tavoitepäivämääriä, koska aiemmat tavoitteeni ovat tarkoittaneet tasan sitä, että oikeus juoda ilmaantuu, kun tavoite on saavutettu. En oikeastaan halua sitä - vaikka edelleenkin sinällään haluaisin osata juoda kohtuudella.
Olen nainen ja nelissäkymmenissä. Juon satunnaisesti, mutta vähän niin kuin sinä, yhdestä annoksesta tulee kaksi ja yhdestä päivästä kaksi päivää ja ehkä jopa kolme. Pahimpia ovat morkkis-krapulat juomisen jälkeen, yksin niiden takia haluan lopettaa. Sekä ihan siksi, että juominen nyt ylipäätään on jo pitkään vienyt reilusti enemmän kuin tuonut. Terveys on vielä kai kunnossa ja asiat ja kulissit kaikki, koska juon tosiaan harvakseltaan. Mutta mutta…
No, nyt taitaa olla päivä 8, oli paljon mukavampi herätä tänään kuin viikko sitten maanantaihin
Tätä selkärangattomuutta Tänään taas kuudes peräkkäinen ensimmäisen selvän päivän yritys. Eli viikon dokailurallatus siitä yhdestä illasta lähti. Ja nyttenkin koko ajan päässä soi, että ota ihan pari vain. Äkkiä käyt kaupasta hakemassa, niin saa samalla vanhat tölkitkin palautettua. Inhoan itseäni.
Olen mä niin jumalattoman tyhmä ihminen. Kuuteen asti olin juomatta minuutteja laskien ja sit annoin itselleni luvan, että juon YHDEN siiderin. Vain näyttääkseni itselleni että mulla on selkärankaa.Lopputulos oli, että join sen siiderin ja kuusi kaljaa siihen päälle tunnissa. Sit iski jumalaton ketutus aiheesta ja eikun vessanpöntölle ja sormet kurkkuun. Oksensin niin paljon kuin onnistuin, jotta vahinko olisi pienempi. Tämä mun touhu saavuttaa koko ajan absurdimpeja muotoja.
Nollaan laskurin taas.
***tana!
No en minä tuota selkärangattomuudeksi kutsuisi vaan alkoholismiksi.
Ennenkin esittämäni mielipiteeni on, että jos ei kuukautta helposti ilman kärvistelyjä pysty olemaan juomatta on alkoholismi edennyt niin pikälle, että lopettaminen on oikeastaan ainoa vaihtoehto. Turha haaveilla vähentämisestä.
Lopettamiseen on sitten eri apuja, joita kannattaa kokeilla itselle pätee.
Lienet Dave oikeassa. Itse en vaan sitä oikein ole sisäistänyt.
Nyt olen täällä ollut kolme kuukautta, eli lienee ensimmäisen kvartaalin osavuosikatsauksen paikka.
Marraskuun alussa kun raitistelun aloitin, niin se kesti 11 päivää. Sen jälkeen 30 päivää juomista.
2. raitistelu kantoi 9 päivää jota seurasi 14 päivää juomista.
3. raitistelu kantoi 23 päivää, jota seurasi 8 päivää juomista. (oletuksena että nyt se loppui, ja tänään on selvä päivä)
Eli kokonaisuutena 52 päivää juomista ja 33 päivää selvänä.
Ovathan nuo aivan hirveitä lukemia, kun nyt niitä katsoo. Vain 38% päivistä ovat olleet raittiita. Nolottaa todella paljon.
MUTTA. Trendi on kuitenkin oikeaan suuntaan. Eli juomisputket ovat lyhentyneet ja raitisteluputket pidentyneet. Eli on tässä kehitystä tullut päihdelinkin myötä, mutta vielä on paljon työtä tehtävänä. Tai no, mitään ei tarvitse tehdä. Pitää vain ei-tehdä alkoholilla tyhmäilyä.
Just do it!
Raitistelu vol 4 eka päivä selätetty. Ja helposti. Oon ollut tosi positiivisella fiiliksellä ja tehnyt kaikkea koko ajan, että kaljaa ei ole tehnyt mieli aamun jälkeen. Toivottovasti nyt vihdoin olisin niin kurkkua myöten täynnä tuota tissuttelua, että saisin elämäni vihdoin kuntoon.
Tsemppiä muillekin saman asian kanssa painiskeleville
Hienoa, Lämpömittari Kyllä se siitä taas!
Ihan turha lannistaa itseään ja laskea epäonnistumisia. Kuten nuo laskelmasikin osoittavat, olet menossa sentään oikeaan suuntaan. Missä tahansa lajissa tuota pidettäisiin lupaavana ja hyvänä saavutuksena, tämä alkoholiongelma vaan on sellainen pahis, että mikään ei koskaan riitä, ellei kerralla saa korkkia kiinni ja heti seuraavalla viikolla nostettua suosta itsensä lisäksi ainakin kymmentä vertaistaan.
Aivan oikeasti, ongelma alkoholin kanssa on niin syvään juurtunut ja niin monitahoinen (lopulta ei tietenkään ole kyse pelkästä alkoholiongelmasta), että kaikki edistys on edistystä ja vain toinen saman läpi käynyt tietää, millaista vahvuutta kaikki taistelu tässä vaatii.
Tiiätkö minä olen myös tehnyt tuota, että olen juonut ja sitten sormet kurkussa oksentanut Kyllähän se ihan idioottimaiselta tuntuu, mutta kun olen jonkun pakkomielteen vallassa juonut liikaa, olen muka äkkiä yrittänyt korjata vahingon. Sama mekanismi kai siinä on kuin bulimiassa jotakuinkin. Mutta minullakin tuollainen hulluus alkoi vasta vähentämis/lopettamisyritysten myötä.
Mulla tauon pitämiseen on auttanut se että en valehtele itselleni kun tiedän että se ei hyödytä mitään ja on tyhmää. Olen kuitenkin liian usein sanonut että “eihän mulla mitään vakavaa ongelmaa ole kun kaikki asiat hoituu”. Toinen asia mikä on auttanut kovasti niin yritän harrastaa jonkin asteista liikuntaa tavoitteellisesti eli jos on tehnyt illalla punttitreenin jne. ja on hieman väsynyt niin menee mielellään nukkumaan kun A) ei halua heittää treeniä hukkaan B) turha juoda kun menee nukkumaan kuitenkin kohta.
Kiitos tsempeistä Gaia. Tuntuu tosiaan, että kaikki pitkälti samasta puusta meidät juopot on veistetty. Eli ihan samoilla keinoilla salataan juomista ja yritetään lopettaa. Itsellä tuosta väkisin oksentamista tuli aika mukavat verenpurkaumat silmien ympärille. Päivässä tosin lähtivät pois.
Nyt on kolmas selvä päivä. Jotain selvästi on tapahtunut päässäni, nimittäin en ole yhtään kaivannut alkoholia kolmeen päivään. Lisäksi olen muutenkin ollut energinen ja järkevä. Ihan kuin silloin joskus aikoja sitten, kun en ollut Kuninkaan orja. Siis se henkilö, Oikea Minä, jota olen kaivannut, tuntuu palanneen. Tuskin tämä tila kuitenkaan pysyvä on. Haluan kuitenkin ajatella niin, että kun viime kuukausina alkoholin käyttö on ollut laskusuhteessa, niin aivokemia on alkanut palautumaan sen verran, että pitää selvää olotilaa enemmän normaalina olotilana, kuin kännistä. Ja siten olen alkanut saamaan kiksejä taas oikeasta elämästä ja normaaleista asioista, eikä vain pään sumentamisella kaljan kanssa.
Olo on ollut kuin pilvien päällä nyt muutaman päivän. Treeni maistuu, ruoka maistuu, seksi ei ole pakkopullaa ja suorittamista ja innostusta on palannut myös töiden hoitamiseen. Life feels good
Hyvä, Lämpömittari, pidä tuosta kiinni!
Minun koko tämä uusi viinan kanssa läträämiseni (olin siis taannoin 8 vuotta juomatta) on ollut niin satunnaista, että melkein joka välissä olen saanut kiinni normaalista aivotoiminnasta ja hyvästä olosta. Suurin motivaattori, nyt kun mietin, juomattomuudelle taitaa ollakin se, että ei halua menettää sitä hyvää oloa. Sen saa kyllä hyvin äkkiä viemäristä alas, kun riittävän monta päivä hukuttaa itseään viinaan. Onhan sitä nytkin huonompia päiviä, kuten tänään, v**uttaa, kun ei tunnu saavan mitään aikaiseksi, mutta tämä olo voi muuttua milloin vaan, viinalla kun itsensä sekoittaa, tietää, että tie ylös on taas pitkä.
Joten joo, en juo tänäänkään, vaikken jaksa koko asiaa juuri nyt niin ajatella.
Mukava kuulla hyviä fiiliksiä Lämpömittarilta! Suurin motivaattori taitaa olla mullakin vähentämiseen olla se, etten halua sitä alkoholin liikakäytön tuomaa kuolettavaa zombiefiilistä elämääni sotkemaan.
Joo ja kyllä mullekin maistuis seksi, mutta on tuo parisuhde niin kylmä, että joutuu vaan haaveilemaan naapurin työmiehistä .
Sunnuntai. Olen viikon nyt ollut juomatta. Tai eilen join kaksi lasillista punkkua, mutta sitä ei lasketa, koska join sen seurassa. (Vain yksin tissuttelu on se mikä tuhoaa elämäni). Siitä hehkuttamastani ylenpalttisesta energisyydestä on osa karissut viime päivien aikana, mutta silti olo on paljon parempi kuin pitkään aikaan.
Yllättävää, ettei juomistakaan ole tehnyt juurikaan mieli. Edes tänään, sillä sunnuntai on aina ollut itselleni se The Dokauspäivä, kun tissuttelu on alkanut heti aamulla kun olen noussut ylös. Olen usein jopa noussut ylös aikaisemmin sen vuoksi, että pääsee juomaan kaljaa. Vain ajoittain juominen on nyt käynyt mielessä, ja silloinkin vaan sellaisena “entä jos”-ajatusleikkinä, missä en ole ihan tosissani ollut.
Eli tämä viikko on ollut juuri sellainen, millaista haluan elämäni olevan. Elämää, jossa kaikki ei pyöri sen juomisen tai juomattomuuden ympärillä.
Edelleen kyllä hämmästyttää miten nopeasti aika kuluu juodessa. Viimeinen 8 päivän tissutteluputkikin meni ihan yhdessä hujauksessa, eikä siinä mitään muuta silloin ehtinyt tekemäänkään. Nyt kun viikon olen ollut juomatta, niin siinä ajassa olen saanut aikaiseksi vaikka mitä.
Mielenkiintoista nähdä kauasko tämä raitistelu tällä kertaa kantaa. Itsestänihän se vaan on kiinni, eikä mistään ennustamattomasta luonnonvoimasta, MUTTA…
Nooh katsotaan. Ilon kautta
Tsemppiä! Juomattomuuden opettelu on vähän samanlaista kuin juomisenkin opettelu. Joka päivä kun on joko vesilinjalla tai alkolinjalla, niin siitä tulee pikkuhiljaa semmoinen tapa. Päivittäin asenne muuttuu noin 5-10%, joten parin viikon kohdilla “edellinen” elämä on jo semmoista että tuntee olevansa oikeasti vapaa, eli enää sen jälkeen ei ärsytä että ei voi ottaa.
Mulla toimii vähentely parhaiten pitempien kuivien kausien kanssa, eli viikottainen kohtuukäyttö, tai annosten laskeminen on oikeestaan semmoista nollasummapeliä, jolla vaan ylläpidetään alkoholiaddiktiota.
Jotta onneksi olkoon vaan tauosta, ja kun on viikko takana, niin siitä vaan hyvillä mielin toinen, ja kolmaskin. Sitten voipi kokeilla taas jonain juhlapäivänä, mutta vain kohtuudella. Esim muutama viinlasi tuo ihan eri tyydytyksen, kun on pari kuukautta vesilinjalla. Sitten pitää tosin olla seuraavat 10 päivää aika tarkkana, ettei “huvin vuoksi” oteta paria heti seuraavana päivänä.
Toivottavasti raitistelusi kantaa!
Olen kelannut tätä sun ketjua edes takaisin syystä tai toisesta, ja koko ajan mun päässä kilkattaa omaankin ketjuni lainaamani Prossan ajatus siitä, että on usein hyödytöntä antaa itselleen vaihtoehtoa juodako vai eikö juoda, sen tietää kumpi voittaa kun päättää pitää. Myös toi Daven edelliselle sivulle postaama “jos ei kuukautta helposti ilman kärvistelyjä pysty olemaan juomatta”-ajatus on minusta hyvä.
Lainasin tän sun viime vuoden puolella laittaman ajatuksen, koska se jotenkin kytkeytyy tuohon ensin kirjoittamaani. Itsestähän se on tosiaan kiinni kuten nyt kirjoititkin, kunnes tulee se MUTTA. Jos vaan jää ikään kuin odottelemaan, että saas nähdä kauanko kantaa, ei se kyllä kanna. Jää pettää alta todennäköisesti. Näin mä olen ainakin asian kokenut, ja siksi allekirjoitan ihan sydänverellä tuon “monta päivää pilannut minulta”-ajatuksesi. Joten toivottavasti löydät nyt semmoisen vaihteen, ettet pian lämpömittari miinuksella tärise kylmänä takaisin pystyyn alusta aloittaen. Se on hirmu kuluttavaa duunia uudelleen ja uudelleen.
Olen ihan eri mieltä kuin pelimies, että juomattomuuden opettelu on vähän samanlaista juomisen opettelu - vaikka se nyt olikin vähän kieli poskella ilmeisesti sanottua. Kyllä jokainen vaikeasta ongelmajuomisesta tosissaan irti pyristelevä tietää, miten heikoilla ihminen on alkoholismin kanssa. On se ryyppääminen sen verran helppoa.