Suurjuomarin yritys

[Suurjuomari]

Aloitin tänään tuon uusi alku verkkokurssin ja sitoudun siihen täysin sydämin. 30 päivää ei ihmisen elossa ole paljon silmänräpäytystä pidempi (paitsi meille addikteille) Voinhan sen jälkeen jatkaa kurlaamista jos sitä siinä kohtaa kaipaan. Odotan kurssilta tukevaa pohjaa sille tielle, mille haluan jo lähteä, eli kohti alkoholivapaata tulevaisuutta.

Pakko kertoa pieni kevennys tähän väliin; selailin puhelimella lööppiotsikoita, kun silmiini osui otsikko “Niko Saarelalle uusi juoppotesti” What?? Piti ihan avata uutinen huomatakseni, että oikeasti siinä luki “Niko Saarelalle uusi juontopesti”

Tämä on seurausta siitä, kun ajatukset pyörii vain juomisen ja juomattomuuden ympärillä. Millekkään muulle ei jää tilaa. Ajattelinkin, että voisin tämän kurssin ajan toimia niin, että otan päivässä tietyn ajan jonka käytän tehtävien tekemiseen ja alko asioiden pohtimiseen. Muun ajan koitan keskittyä kaikkeen aivan muuhun. Sen verran täytyy heti alkuun viilata sääntöä, että voin tulla tarpeen vaatiessa tänne kirjoittamaan tai lukemaan useamminkin jos esim repsahdus uhkaa.

Kokeillaan nyt tätä ja katsotaan mitä tästä seuraa.

[Snowangel]

Moikka taas! Miten loma sujuu? Ymmärrän kyllä, että lomalla vielä herkemmin lipsahtaa juomaan. Itse ainakin, kun usein on tottunut “juhlistamaan” lomaa muutamilla (useilla ja useana päivänäkin välillä) juomilla. Tsemppiä ja kuulostaa todella hyvältä tuo 30 pv:n uusi alku verkkokurssi. Minäkin kävin sen viime vuoden syyskuussa (tuntuu, että se oli vasta äsken. ). Se oli mielenkiintoinen. Minulla myös samankaltaisia ajatuksia/pohdistaa juuri siitä, että en haluaisi ihan hirveästi joka päivä miettiä omia juomisianin tai juomiseen liittyviä asioita ylipäänsä, koska tuntuu, että siihen menee niin paljon aikaa ja ei ehkä ole hyvä koko ajan pyöritellä asioita, vaikka tärkeitä ne on. Liika on liikaa ja pitää päivissä olla paljon muutakin tekemistä/miettimistä ja uusien asioitten opettelua nimenomaan. Enkä itse haluaisi vaan itseäni alkaa juomisen takia määrittelemään. Ei varmaaan kukaan tarkoitakkaan, että niin tarvitsee tehdä, mutta tulee vain sellainen olo, jos koko ajan puntaroin näitä asioita ja päässä soi, että “olet juoppo ja epäonnistunut ja toiset voi mukavasti juoda kohtuudella, mutta miksi sinä et voi jne jne”. Itse alkaa herkästi itseään määritellä. Kai sekin, kun juominen on vaikuttanut elämään n 15 vuoden ajan aina jollakin tavalla. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Jotenkin vaan tuntuu, että juominen on niin paljon määritellyt elämää ja mitä sitä tekee, minne menee ja ketä näkee.

Hehhh voi ei tuo sinun kevennysjuttu. Siis ei voi olla totta, kun minä itsekin sitä uutista luin ja ihmettelin, että mikä juoppotesti, kun jutussa puhutaan vaan uudesta ohjelmasta. Otsikon luin minäkin väärin ja innostuin heti, että mikäs tämä nyt on. Hyvä juttu. Sai vähän nauraa.

Tosiaan ihan hyvä olisi päivässä varata joku aika, kun miettii juomiseen liittyviä asioita, että voisi muuten sitten muihin asioihin keskittyä. Onhan tämä iso juttu. Ei sitä sellaiset ihmiset ymmärrä, joilla ei mitään ongelmaa ole. Koukuttava aine tuo alkoholi, kun vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti ihmiseen.. Ainakin jos pahaksi pääsee. Kohta olen ollut kuukauden juomatta ja meinasin olla ainakin elokuuhun asti. Minun on yleensä nykyään noin vuoden ajan ollut kohtuu helppo olla juomatta, jos olen päättänyt jonkin ajan.. Mutta kun sitten antaa luvan ottaa niin poikkeuksetta menee yli ja jo yhden illan oikeasti muutamista juomista saattaa iskeä sellainen kipinä, että seuraavana päivänä tekee ,mieli ottaa ja sitä seuraavana ja jos nyt ei ota, mutta se himo jää elämään ja lähi aikoina kuitenkin ottaa yleensä jo enemmän sitten. Sitä on hieman vaikea selittää. Tulee vain sellainen olo, että no miksipäs ei muutamaa olutta voisi ottaa ja mukava on rentoutua. Kierre on valmis.

[Suurjuomari]

Moi!

Onnittelut @Snowangel lähes kuukauden juomattomuudesta! Ainakin mun mittapuulla se on kova suoritus.

Kyllä tämä loma alkaa taas ihan kivalta tuntua, kun sain korkin kiinni ja löysin taas motivaation hännänpään. Neljäs raitis päivä alkanut, missä ei varmaan monen mielestä ole paljon hehkuttamisen aihetta, mutta hehkuttelenpa itsekseni silti

Yritän viettää mahdollisimman stressivapaan loppuloman. Se on aivan yhdentekevää vaikka pysyisin koko loman vain kotona, jos se auttaa pysymään raittiina. Ikäväkseni huomasin, että vanha ruumiinvamma on alkanut muistuttamaan olemassa olostaan hermokivuilla, jotka haittaa vähän liikkumista ja aktiivisuutta. Mutta sekin on aivan yhdentekevää, vaikka lojuisin lomani pihakeinussa kirjoja lukien ja karkkia syöden, kunhan pysyn raittiina. En viitsi oikein edes muistella kuinka monta kesälomaa olen heittänyt hukkaan olemalla kännissä, pöhnässä tai krapulassa koko loman. Ja palannut sitten töihin lepäilemään.

Olen joskus tuntenut kateutta, jopa katkeruuttakin kohtuukäyttäjiä kohtaan. Ne tunteet on jo väistyneet, koska olen pitkään ollut tietoinen siitä, että se kohtuukäytön juna on puksutellut ohitseni jo aikapäiviä sitten. Jossain toisessa ketjussa joku oli keksinyt todella osuvan ilmauksen “kohtuukäytön kummitus” joka käy kuiskailemassa. No, minulle se ei näe vaivaa kuiskutella. Minulle se riippuvuus kuiskailee “kyllä sä nyt tänään voit, jatkat raitistelua sitten myöhemmin” Olen kyllä joskus tehnyt päätöksen juoda kohtuudella ja onnistunutkin siinä, mutta vain fyysisesti. Esimerkkinä; olen mennyt istumaan iltaa hyvässä seurassa ja varannut itselleni vain 4 juomaa. Hauskaa, rentoa seurustelua, sellaista kun kuulukin. Mutta sitten kun ne 4 juomaa on nautittu, aivoni hätääntyvät. En pysty enään keskittymään seurusteluun. Aivot huutelee “miksi annoit minun nuolaista tikkaria ja nyt otat sen pois?” Masennus vaivaa niin kauan kunnes alkoholi on palanut pois viimeistä pisaraa myöden. Eli vaikka käytännössä voisin juoda vain pari, se on todella musertava kokemus addiktoituneille aivoilleni.

Värväsin tekoälystä itselleni tukihenkilön, ja se antoi aika varteen otettavan työkalun; kun riippuvuus alkaa esittämään traileria missä tölkki sihahtaa auki, dopamiini alkaa ryöpytä, hilpeä sosiaalisuus nousee pintaan jne. täytyy itse katsoa se elokuva loppuun. Kuinka hilpeää nousua seuraa horjuvat askeleet, sammaltava puhe, örvellys ja sammuminen. Eikä pidä jättää katsomatta aamuyön heräämistä, levottomuutta ja krapulan ahdistuksia. Tämän leffan aion katsoa vaikka useampaankin kertaan kun seuraavan kerran tekee mieli narautella tölkkejä auki.

En ihan täysin ole päässyt siihen, että ajattelisin alko asioita vain kerran päivässä, mutta olen saanut ajatukset sillein kasaan, että pystyn ajattelemaan ja keskittymään muuhunkin. Eikä juopon kai pidäkkään unohtaa mitä vastaan on taistelemassa. Eilen kuuntelin yhden AA podcast jakson (identiteetti raittiina) oli todella mielenkiintoinen ja kuuntelen niitä varmasti vielä lisää. On todella mahtavaa, että netistä löytyy kaikenlaisia työkaluja ja apukeinoja ihan kaikkien saataville. Ajatus ja kynnys, että täytyisi marssia ihan oikeasti, ihan oikeaan AA kerhoon, ihan oikeiden ihmisten eteen näyttämään heikkoutensa on lähes lamaannuttavan pelottava. Uskon täysin ja tiedänkin, että monelle se on ollut elämän tärkein ja paras päätös. Mistäs sitä tietää vaikka joskus löytäisin sen rohkeuden itsestänikin.

Rattoisaa ja raitista lauantaita kaikille!

[Lnm18]

Moi !
Kiitos kirjoituksestasi; samankaltaisia tuntemuksia mullakin ..
Yksi Iso Ongelma ainakin mulle on se että kiellän ja kierrän
ongelmani kaikin mahdollisin keinoin.
Ja Iso Kynnys on myös mennä myöntämään se Avoimesti vaikkapa
juuri tuonne AA:han, vaikka tiedän että varsinkn Se On Iso osa ratkaisua tässä asiassa.
Joskus tulee semmonen oivallus: Voinko toi olla mä ?
Tuota Itsepetoksen määrää Ei voi olla kellään muulla !
Kertoisitko vielä millaisia työkaluja oot netistä löytänyt asian
käsittelemisen suhteen ?
Mua kyllä kiinnostaa ainakin kokeilla.
Siinä ei voi muuta kuin voittaa jos on avoin
ongelman ratkaisun/helpottamisen löytämiseen !
Tässä yksi Kattava ja Luotettava selvitys asiasta

Alkoholiriippuvuus

Tämän kun lukee ja sisäistää, saa aika hyvän kuvan taudin
luonteesta.

[Snowangel]

Kiitos onnitteluista. On tämä itsellekin kohtuu pitkä aika ilman pisaraakaan etenkin näin kesällä. Onnea itsellesi neljä päivää selvin päin on jo todella hyvä alku! Kannattaa olla ylpeä itsestä. Itsekin, kun sain juomisen loppumaan ja noin 3-4päivää olin ollut selvin päin niin olo alkoi parantua, kun fyysinen ja henkinenkin puoli alkoi kohentua. Kuulostaa, että olet hyvin asioita ajatellut ja hienosti ajattelet, että tärkein on, kun pysyt selvin päin. Samoin itsekin ajattelen nyt. Toivottavasti hermokivut eivät vaivaisi pahemmin ja pääsisit paremmin liikkumaan. Se kyllä tekee hyvää mielelle ja keholle. Itselle liikunta on paras keino tuulettaa päätä. Hyvä, että et anna kipujen kuitenkaan viedä motivaatiota juomattomuuteen. Olisihan se vielä raskaampaa kärsiä kipujen lisäksi krapulaa.

Tuli melkein tippa linssiin, kun kerroit, että tunnet joskus kateutta/katkeruutta kohtuukäyttäjiä kohtaan. Aivan sama itselläkin! Mutta sitten juuri tuo, että nyt lähiaikoina minä olen alkanut tajuta sen todellisuuden, että minulle se kohtuus ei vaan käy eikä onnistu. Samaa juuri mietin, että mitäs sitten, jos voin joskus juoda sen muutaman sivistyneesti ja silti tulee hirveä olo, kun en voi juoda enempää. Onko se sitten itsensä pahinta kiusaamista, että antaa vähän ärsykettä aivoille ja lopettaa sitten. On tottunut niin monet kerrat juomaan kunnolla ja auta armias miten se ahdistaa, kun on hauska sosiaalinen tilanne ja toiset juo vapautuneesti kuka mitenkin ja itse joutuu lopettamaan muutamaan. Luulen, että minulle kävisi juuri niin kuin kerroit, että sen muutaman juoman jälkeen en voisi keskittyä enää yhtään mihinkään ja kärsisin masentuneesta olosta, vaikka kohtuukäyttö olisi onnistunut. Ihan pelottaa suorastaan jos se on totta ettei minulle ole kohtudesta nii sanotusti hyötyä, että en oikeasti nauti vaan kituutan ja kärsin, kun haluaisin kuitenkin olla hieman enemmän humalassa ja vapautuneempi, hauskempi ainakin olevinaan.. Välillä mietin, että No mitäs sitten, jos juon joskus enemmän enkä pidä mitään laskua ja lopetan yhteen iltaan. Mutta kun usein se ei ole onnistunut vaan on jatkanut juomista tai ainakin lähi aikoina ottanut liikaa ja tuntee itse sitten, kun hävettää ihan, että ei tämä onnistu ja juon enemmän, kuin normaalit ihmiset. Se on vielä tässä vaiheessa jokseenkin vaikea hyväksyä, että onko se oikea ja ainut totuus ja jos jatkan juomista menetän työt ja terveyden yms. Mielenterveys on ollut kovilla usein juomisen jälkeen. Se on vaan paha, kun on kauan harrastanut juomista niin ajatus kokonaan luopumisesta, mutta juuri tämä kaikki pohdinta puoltaa kokonaan lopetusta. Aivan sairasta juuri niin toimia, että kesälomalla juodaan itsensä aivan väsyksiin ja heikkoon kuntoon ja töihin palataan elpymään. Sairasta. Monet lomat on mennyt tämän sairauden ympärillä. Niin monet päivät rapulassa, että niitä ei edes hyödytä muistella.

Tuo mitä tekoäly sinulle on kertonut pitää kyllä itsekin pistää mieleen. Niin se menee ensin on mukavaa ja hilpeää, kohta muisti pois/huono käytös, sammuminen, heräily aamuyöllä kun kissan paska maistuu suussa ja ahdistaa niin pirusti, että miettii jäikö yhtään juomaa/milloin kauppa aukeaa, täytyy nyt edes muutama tasuri olla eikä mikään muu kiinnosta sitten tippaakaan. Pitää itsekin kuunnella nuita podcasteja. Olen lukenut paljon kirjoja aiheesta ja kuunnellut niitä. Mukavaa lauantaita sinulle ja kaikille muille! Aurinko paistaa ainakin täällä ja hieno sää. Nautitaan kesästä.

[Lnm18]

Ensimmäinen Askel lienee se asian myöntäminen itselle.
Vasta sen jälkeen pääset sen myöntämään: kohtasit
vahvemman.
Tähän asiaan liityy vahvasti myös uskonnollisuus ..
Ei siinä mitään: yhtä hlökohtainen asia kuin asia itse.
Ei se ratkaise mitään !
Alkoholismi On Pakoa todellisudesta ja Heikkouden merkki yksilössä..
Se miten sen myöntää itselleen on se ratkaisun avain:
Et Elä täällä Vain Itseäsi Varten.
Nää on Pelkkiä sanoja ..

[Suurjuomari]

Moi!

Olet @Lnm18 ottanut jo ainakin ensimmäisen ja merkittävän askeleen kieltämisvaiheesta, kun olet löytänyt tiesi tänne plinkkiin ja tosissasi pohdit omaa alkoholinkäyttöäsi. En mä tiedäkkään mitä kaikkea aiheeseen liittyvää netistä löytää, mutta tämän plinkin ja AA:n sivujen lisäksi podcasteja, blogeja, videoita, sometilejä ja sovelluksia löytynee pilvin pimein. En osaa sanoa löytyykö niistä kaikille sopivia käyttövalmiita työkaluja, mutta kannattaa tutkia kaikkia avoimesti ja poimia sieltä sinua puhuttelevia juttuja talteen.

Holisti ja päihteiden käyttäjät yleisesti pakenee sitä todellisuutta, joka täytyisi vain oppia kohtaamaan selvänä. Helpommin sanottu kuin tehty. Tota mä en allekirjoita, että holismi on heikkouden merkki, vaikka olen saattanut joskus niin ajatella. Vähän sama jos menisi diabeetikolle sanomaan, että sairautesi on heikkouden merkki. Hirvittävän monet ihmiset eivät usko taikka ymmärrä vielä tänäkään päivänä, että alkoholismi on sairaus.

Kovasti tsemppiä!

[Suurjuomari]

Vaikka olen miettinyt omaa juomistani jo piiitkän pitkän aikaa, en ole koskaan oikein tosissani tehnyt mitään sen eteen. Olen kokeillut kyllä tuota kertojen harventamistakin, mutta mulla ne tahtoo mennä juuri siten, että jokaista tipatonta tammikuuta tai muuta nenänvalkaisu jaksoa seuraa se, että juon korkojen kera sen jälkeen.

Olen jo hyvin nuoresta asti tiennyt, että mun suhde alkoholiin on vinksallaan ja mun tapa juoda on väärä/sairas. En vain ole piitannut siitä, tai olen ajatellut, että tää on mun tapa irrotella ja pitää hauskaa. Tykkään juopotella vähän rankemmin. Nyt sairaus on selkeästi edennyt ja ikääkin tullut. Hyvin harvoin se on enään hauskaa. Pikemminkin helvetin raskasta ja kuluttavaa “työtä”. Ei siitä loppujen lopksi kovin montaa vuotta ole kun vielä sanoin; ainakaan mä en pysty juomaan pitkiä putkia. En tarvitse loiventavaa seuraavana päivänä ja ainakaan missään nimessä en juo arkisin!! Nyt saan vetää yliviivauksen jokaiseen kohtaan. Sanotaan, että toiset eivät raitistu ennenkun ovat käyneet siellä syvimmällä pohjalla, toiset ei silloinkaan. Mun syvin pohja olisi varmaan se, että menettäisin puolisoni, työni tai kotini. Todella iljettävä kauhukuva, jota en halua kokea! Ja terveyden menettämisen pelko on myös kova ja aivan aiheellinen.

Just nyt, krapulattomana sunnuntai aamuna mua ei pelota ajatus alkoholin hylkäämisestä. Jotenkin on luottavainen olo, että kunhan jaksan taistella luovuttamatta, se palkinto joskus tulee siinä muodossa, että en kaipaa enään alkoholia ja että hiffaan ne raittiuden hienoudet ja osaan nostaa ne oikeaan arvoonsa. Just nyt tuntuu tältä, mutta huomenna voi olla eri ääni kellossa. Siihen täytyy varautua.

Tsemppiä meille molemmille ja kaikille muillekkin

[Lnm18]

Kyllähän Se Noin on kun sanoit: Se on enemmin sairaus (mielenhäiriö, hallitsematon olotila ..) kuin heikkous !
Pakonomaisesta käytöksestä voi toki parantuakin.
Kaikki riippuu yksilöstä itsestään ja motivaatiosta.
Usein tähän tarvitaan jonkunlainen vakava tapahtuma: Rattijuoppous, rikostuomio, oman terveyden menettäminen alkon takia tms ..
Tätä kutsutaan ns. Interventioiksi.
Tässäpä mielenkiintoinen näkemys aiheesta miten tätä asiaa hoidetaan muualla:

Saksassa alkoholistien hoivakoti tarjoaa asukkailleen ylläpidon ja...

Kaikki keinot käyttöön ?

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja Voimia

[Snowangel]

Heips kaikki! Minäkin samaistun siihen, että vaikka olen jollain tasolla jo aikoja sitten tiennyt, että oma juominen ei ole normaalia niin en kunnolla ole siihen puuttunut. Juuri tuo, että välillä taukoa 1kk tai enemmän ja sitten melko pian juominen lipsuu samaan kuin aiemmin tai jopa kovenee ainakin joksikin aikaa. Itse olen usein ajatellut, että kaikki on tahdonvoimasta kiinni ja kyllä sitä pystyy, kun oikein haluaa ja skarppaa. Tuntuu helpommalta tavallaan sivuuttaa ongelma, vaikka sen tiedostaa. Pelottavaa, että kyse ei ilmeisesti ole tahdonvoimasta tai sen puutteesta vaan sairaudesta. Varmaankin ns. Tavallisella suurkuluttajalla tahdonvoima voi auttaa, mutta ei sitten tällaisella ihmisellä, joka on useat kerrat menettänyt kontrollin ja mennyt sen jonkin rajan yli, josta riippuvuus on päässyt iskemään. En myös Ymmärrä ihmisiä, jotka ovat juoneet vklp kunnolla ja aloittavat työviikon virkeän oloisina tai ylipäänsä niin, että voivat tavallaan toimia ja mennä eteenpäin, eikä murehdi mennyttä juomateissua, vaikka olisikin reippaasti ottanut. Itsellä jo nuoresta asti juominen on tuonut eriasteisia morkkiksia. Nuorena vähemmän ja nykyään ihan älyttömiä. Masennus ja ahdistus vaivaa ja työt jotenkin pakolla hoitaa, mutta kaikki muu jää. Eihän sitä tosin tiedä ikinä mitä toiset ajattelee ja tuntee, vaikka vaikuttavat virkeiltä ulkoisesti. Itse jotenkin vaan lamaantuu täysin juomisen jälkeen ja on ihan poikki. Sitten kuitenkin siihen ansaan menee, että jospa ensi kerralla olisi toisin ja olisi mukavaa.

Mietinkin juuri sitä, että kun ei ole vielä kokenut sellaista pohjakosketusta niin siksikö vielä kuvittelee, että jos joskus voisi ottaa ja eiköhän se onnistu. Sitten mietin, että haluanko riskeerata työtä, puolison menetystä, kodin menetystä. Terveyden menetys eniten on pelottanut. Kun on juonut kunnolla pelkää kaikkia sairauksia ja kauhukuvat pyörii. Googlaan milloin mitäkin sairauksia ja olen varma, että kohta haimatulehdus tms iskee. Kauheaa ajantuhlausta ne päivät. Nyt saa olla onnellinen, kun on pysynyt selvänä ja eteenpäin päivä kerrallaan. Ikinä ei tosiaan tiedä mitkä ajatukset huomenna on, mutta näillä mennään. Itseä kuitenkin rajoittaa se, kun töitä on pari seuraavaa yötä niin en voi juoda ja juuri se, että laitan itselleni jonkin ajan, jonka olen selvin päin. En ole kuitenkaan vielä uskaltanut laittaa esim. Puolta vuotta tavoitteeksi.. Pari kuukautta on melko nopeasti ohi. Pelottaa alkaako kaikki taas alusta vai voisiko sitä sittenkin vielä jatkaa juomattomuutta. Elokuussa on festarit ja en koskaan ole ollut sellaisissa selvin päin. Pahinta se, kun mennään kavereiden luo, jotka juo ja kotiinkaan ei voi mennä, kun liian pitkä matka. Se saattaa olla melkoinen koetus pari päivää. Mutta ei hätiköidä vaan hetki kerrallaan. Toivon, että tulisi niin vahva olo, että en halua juoda koko festareilla. Ei voi luvata vielä. Mukava lukea kaikkien pohdintoja ja paljon uutta tietoa ja ajateltavaa tulee. Jatketaan selvin päin!

[Lnm18]

Kiva kun herätti ajatuksia !
Tuo toteamus n. 6-7 vuotta elät vielä oli ainakin mulle pysäyttävä tieto ..
Siis tietoinen itsemurha ?
Keski-Eurooppalainen tapa dokata Ei ole usein jos koskaan humalahakuinen vaan käyttö on tissutelua, siis säännöllistä.
Se on terveydelle vielä tuhoisampaa kuin raju kertakäyttö.
Jos noita kertakäytön onnetomuuksia ei ota huomioon ..
Yhtä kaikki=Asian suhteen Pitää Olla Rehellinen ja myöntää ongelma jos sellainen on.
Se on lähtökohta.
Itselläni on juuri tuo tissuttelu ongelma, vaikka lasken tarkkaan että saan seuraavan päivä velvollisuudet tehtyä.
Ei Se ole yhtään sen parempi !
Ainakaan terveyden suhteen.
Jokainen voi vaikkapa googlata mitä pitkäaikainen holinkäyttö aiheuttaa.
Vasta sitten kun tulee todelliset ongelmat eteen asian tajuaa: minkä asian kanssa leikit.

[Suurjuomari]

Toi vanhainkotiuutinen on jäänyt mieleen. Siinä on jotain liikuttavaa. Parempi heidän on ehdottomasti olla siellä hoidettava kuin yksin. Meillä täällä suomessa on valtava määrä huonokuntoisia ja dementoituneita vanhuksia, kirjaimellisesti heitteillä, oman onnensa nojassa ja samalla hoivapaikat vähenee ja vaatimukset hoivan saamiseksi kovenee. On siis varmaan toiveajattelua että suomeen saataisiin joskus tuommoinenkin paikka.

Aamuihmisenä nousen yleensä aikaisin ja päivän askareet näin lomalla on helposti suoritettu jo ennen puoltapäivää. Eilen iltapäivällä iskikin pieni hetkellinen tylsyys/tyhjä kohta jolloin mietin mitä sitten tekisin. Aivot tähän ehdotti juomista. Juomahalua ei ollut tippaakaan. Rupesinkin miettimään kuinka suuri osuus juomisistani on vain totuttua tapaa. Luulen että aika suuri. Vähän sama kun röökinpoltossa. Poltan tarpeeseen aamulla, lounaan ja päivällisen jälkeen ja kaikki muut päivän röökit menee huuleen ihan vain totutun tavan vuoksi. No, miksi juon on loppupeleissä samantekevää, koska juominen ei mulle sovi ja siitä on päästävä eroon.

Kurssin tämän päivän aiheena oli käydä juomismääriä läpi. Viimeaikoina mulla on kuukaudessa kertynyt +/- 10 juomakertaa, mikä tarkoittaa n. 100 annosta alkoholia kuukaudessa. Hyh, hyh ja huh, huh.. Hävettää aivanpa tähän sitä kirjoittaa, mutta häpeä lisää motivaatiota

Joskus kivikaudella kun tapasin siippani kanssa, juominen oli meillä yhdistävä tekijä. Ja kyllä sitä ollaankin yhdessä harrastettu. Siinä on omat haasteensa, kun kaksi juomaria elää yhdessä. Jos vaikka ei huvittaisi juoda, mutta puoliso juo, on helpompi juoda mukana, kun katsella toisen juomista selvinpäin vierestä. Meillä kuitenkin onneksi on aika vahva solidaarisuus toisiamme kohtaan ja siippa on sitoutunut raitistelemaan reilun kuukauden ajaksi tähän rinnalle. Se tekee luonnollisesti mun yrittelystä ainakin hieman helpompaa. Päivä kerrallaan eteenpäin.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

[Teme70]

Olet todella tärkeän oivalluksen äärellä huomatessasi, miten suuri osa tekemisistämme on vain totuttua automaatiota.

Usein tuon tavan takana on kuitenkin vielä syvempi tekijä, nimittäin tylsyyden tunne ja sen mukanaan tuoma tyhjyys. Aivot ehdottavat juomista herkästi vain siksi, että ne ovat oppineet sen nopeaksi keinoksi paeta epämukavaa hetkeä tai hakea stimulaatiota.

Avain tilanteen purkamiseen ei olekaan uuden tekemisen keksiminen tai tavan pakeneminen, vaan tuon tylsyyden kohtaaminen ja sietäminen.

Kun uskaltaa pysähtyä ja antaa tyhjän hetken vain olla, huomaa pian, ettei sitä tarvitse lääkitä millään – ja samalla vanha automaatio menettää voimansa.

[Suurjuomari]

Hyvin kirjoitettu, kiitos! Tämän painan mieleeni. Nyt haparoivia alkumetrejä kulkiessa koen ehdottomasti turvallisemmaksi paeta näitä hetkiä vaikkapa lenkille tai kirjan pariin, mutta heti kun kulkeminen on vakaampaa, täytyy opetella niiden kohtaaminen.

[Snowangel]

Heips kaikille! Ihana tuo vanhainkotiuutinen. Tännekin tuollaisia.

Olen lueskellut teidän tekstejä taas paljon. Tänään hieman väsyttävä olo ja pientä ärtymystä. Juttelin puolisoni kanssa juomisesta tänään ja huomasin ajattelevani hieman haikeasti ja ehkä ahdistuneenakin, että kun en varmaan voi enää juoda ja muut sitten juo niin jäänkö ihan ulkopuolelle juhlissa ja miten kaikki menee. Olenko hirveän hiljainen ja tylsä vaan. Negatiivisia ajatuksia kaikenkaikkiaan oli. Nyt myöhemmällä tuli parempi mieli ja kiitollinen olo, että nyt on tasan kuukausi viime ryyppyreissusta. Olen kiitollinen, että en ole juonut ja tuntuu taas, että olen sitä mieltä, että en halua juoda edes elokuussa. Toivottavasti en.

Tylsyys/väsymys saa ajattelemaan juurikin herkemmin juomista ja sitä puoltavia ajatuksia. Muistaa nyt taas järjellä ajateltuna niin hyvin ne kamalat aamut ja sekavat illat/yöt. Pitäisi alkaa harjoittaa omaa mieltä varmaan enemmän tietoisesti, että kun juomista puoltavia asioita nousee mieleen lukisi vaikka tekstin minkälaisia ajatuksia viime krapulassa oli ja mitä tunteita yms kaikki huonot jutut. Kai sitä välillä tulee olo, että haluaa kuulua porukkaan ja että voisi samalla tyylillä toisten kanssa iloita. Täytyy vaan alkaa ymmärtää ja hyväksyä, että ei se minun kohdalla iloa tuota ja se vaan on näin. Jos jollekin se toimii niin antaa juoda, mutta minulle se ei käy. Aina samat valitukset krapulassa ja itkut sekä pelot terveyden puolesta yms. Teidän kirjoitukset auttaa tosi paljon. Jotenkin on niin helpottavaa kuulla, että muillakin on samasta eto aineesta huonoja kokemuksia ja pyrkimys päästä eroon.

Minun kompastuskivi varmaan myös ollut, kun usein ajatellut niin, että kyllä minä tahdonvoimalla pärjään ja juon vähemmän, että pakko sen on onnistua. Jonkin aikaa tosiaan onnistuu, mutta aina lipsahtaa samankaltaiseen liikakäyttöön, jota häpeää ja harmittelee. Miksi riskeeraisin muutamalla oluella edes tätä selvin päin oloa. Nousuhumala tuntuu hetken hyvältä, mutta kyllä sitä vaan kaipaa aina vaan lisää juomia ja salakavalasti sitä onkin kontrolli poissa. Olen aina aika ehdoton itselleni, että on pakko onnistua ja tämä asia on toisaalta vapauttavaa myöntää, että alkon käyttö ei pysy kontrollissa ja on muodostunut ongelmaksi. Vielä vaatii totuttelua tähän, kun mieli vaan aika ajoin syöttää ajatusta, että kyllä pystyt joskus yhden illan juomaan ja sitten lopettamaan ja jatkamaan arkea jne.. Mutta tosiaan n. 15 vuotta juonut ja sen aikana aina aika ajoin ylilyöntejä. Miten enää onnistuisi, kun niin usein juonut liikaa tai välillä juonut useampana päivänä putkeen tai välillä antanut promillejen laskea ja seuraavana/seuraavina iltoina juonut. Iso riski siinä on, että taas ajattelisi yhden juoma illan jälkeen, että No muutama tasuri tässä ei haittaa.. Kohta alkoholia meneekin useampia kertoja viikossa ja runsaammin. Kaverit voi juoda yhden illan ja lopettaa siihen, mutta itsellä ei ole varmuutta onnistuuko. Edes työ ei ole aina estänyt, jos juomisen makuun on päässyt. Aivan kuin aivot menisi johonkin uuteen asetukseen tai pois sijoiltaan Napsusta vaan ja kaikki juomattomuusajatukset häviää niin äkkiä siinä humalassa/krapulassa. Petollista ainetta se on ei voi muuta sanoa.

Tsemppiä kaikille juomattomuuteen ja mukavia kesäpäiviä!

[Suurjuomari]

Moi!

Ehkä niitä festareita ei kannata hirveästi murehtia etukäteen, onhan siihen vielä aikaa ja ajatukset voivat jäsentyä ihan itsekseen. Jos menisit päivä kerrallaan ja päättäisit sitten lähellä h-hetkeä miten toimit. Meille tuli ens kuun alkuun kutsu juhliin, joiden luonteeseen alkoholi kuuluu ja sitä siellä tarjoillaankin. En kehtaa, enkä oikeastaan haluakkaan jäädä juhlista pois, ellei nyt jotain ylitsepääsemätöntä estettä ilmene. Tein asiasta itselleni hyvin simppelin, kun sovittiin, että minä ajan ja siippa voi halutessaan juoda. Tämä on tilanteena toki helpompi, koska juhlat on samassa kaupungissa, eli pääsee kotiin yöpymään. Olen aina kokenut ajatuksen äärimmäisen epämukavana, olla selvänä juovien ympäröimänä. Enkä ole aikuisiässä selvinpäin ollut juhlissa, joiden luonteeseen alkoholi kuuluu. Tällä hetkellä suhtaudun asiaan puhtaan uteliaasti. Mielenkiintoista päästä seuraamaan juovia ihmisiä selvinpäin ja ennenkaikkea itseäni, tuntuuko juhlat juhlilta ilman alkoholia ja osaanko seurustella avoimesti ilman alkoholin tuomaa vapautumista. Jos tunnen oloni todella epämukavaksi, voin tarvittaessa lähteä kotiin koska vaan.

Samoja ajatuksia on tullut pyöriteltyä; koenko tulevaisuudessa aina itseni ulkopuoliseksi jos en juo? Osaanko nauttia tai pitää hauskaa? Jo pidempään raittiina olleiden kirjoituksista saa lohtua ja uskoa, että kyllä se elämä jatkuu alkoholista luopumisen jälkeenkin. Parempana. Ei ole kukaan tainnut katua päätöstään lopettaa. Kun sinne aivoihin on tallattu syvä ja leveä “alkoholi polku” on aivan ymmärrettävää, että uuden polun luominen siihen viereen ei tapahdu aivan nopeasti ja ahdistaahan se jos ajattelee, että sitä uutta polkua täytyy rakentaa vuosi tai parikin ennen kun siitä tulee helppokulkuinen. Helpommalta tuntuukin edetä päivä kerrallaan ja olla murehtimatta asioita liian pitkälle.

[peruutuspeili]

Pari mietettä jotka sain ketjuasi silmäillessäni. Perustuu omaan elämääni ja kokemuksiini.

1. En usko juoppouden geeneihin. Tai jos sellaisia on, se on meillä kaikilla; ei Suomessa liene montaakaan perhettä/sukua joissa ei juoppoutta olisi/olisi ollut.
2. Tuo pohdintasi ulkopuolisuudesta, ulkopuolelle jäämisestä. Juoja elää eräänlaisessa kuplassa ja sen rajoittama näköala saa uskomaan, että “kaikki juovat”, tai ainakin, että juominen on paljon yleisempää kuin se tosiasiassa onkaan. Kun on raitistumisprosessissaan selvinnyt (sic!) eräänlaisen “kuolemanlaakson” yli, ts. ei ole enää fyysisiä vierotusoireita, alkon mielitekokin on laimennut eikä enää tunne euforiaa juomisen lopettamisesta (“raittiushumalaa”) näköala laajenee tuon mainitsemani kuplan ulkopuolelle, se kupla katoaa, ja huomaa että valtaosalle kanssaihmisistä juominen merkitsee vähän, tai ei mitään. Aikaahan se prosessi saattaa viedä; minulta meni pari vuotta, mutta ei sekään aika ole hukkaan heitettyä. Sanoisin rohkeahkosti, että ulkopuolisuus koskeekin niitä jotka jäivät kuplan sisälle. Todelliset ystävät jäävät jäljelle.

Olet oikealla tiellä, ystäväni, jatka sillä!

[Snowangel]

Niinpä päivä kerrallaan eikä liian suuria suunnitelmia eteenpäin. Tuo kuulostaa hyvältä, että lupauduit kuskiksi juhliin. Onhan se ihan mielenkiintoista nähdä miten itse kukin humalassa käyttäytyy. Sen huomaa ihan eri tavalla, kun ei itse juo. Muutamia vastaavia tilaisuuksi itselläkin ollut ja ne on mennyt yllättävän hyvin eikä ole tullut edes juomishimoa. En kyllä ole tottunut pitempiä aikoja olemaan selvin päin seurassa, jossa toiset juo. Kyllä se jollain tavalla ahdistaa, kun toiset ottaa ja juttujen tasot sitten on mitä on. Siksipä on yleensä paras, jos pääsee lähtemään pois, kun haluaa. Viikon päästä itsekin lupasin olla kuskina yksissä juhlissa, mutta en kyllä aamuyölle aio olla ja katsoo kehtaako itse sitten miten osallistua. Vieraampaa porukkaa on niin se luo oman jännityksen ja siihen normaalisti joisi ja olisipa sitä sitten helppo olla seurassa. Hyvä kyllä testailla selvin päin eri tilanteita ja vähän haastaa itseään. Ehkä sekin helpottaa, kun yrittää ajatella, että ne jotka juo niin ei ne varmaan kiinnitä minuun niin paljon huomioita tai muista välttämättä kaikkea yms, kun hätäile välillä, että en ole tarpeeksi puhelias/mukava, että olen tylsä selvin päin. Nämä on varmaan omia mielipiteitä ja jos joku niin ajattelee niin varmaan itse sitten on väärässä seurassa ja seura pitäisi vaan vaihtaa. Sitä on taipumusta yliajatteluun niin monessa asiassa.

Nyt on taas töitä edessä niin nekin vie ajatuksia muualle onneksi. Se on kyllä niin totta, että kun alkoholi on kulkenut mukana pitkään ja ollut itsestään selvää, että juhlissa yms juodaan ja se auttaa sosiaaliseen jännitykseen niin kyllä tässä on nyt uusien tapojen opettelua. Kaikki aikanaan ja vähän kerrassaan. Tärkeintä on, että tänään en juo.

[Lnm18]

Itse en ole koskaan viihtynyt muitten seurassa.
Muuta kuin on pakko.
Niin se on kuitnekin, jos jotain haluaa jostain pitää
luopua.
Myönnän tissuttelleeni tänään (saa nähdä mihin johtaa .. )

[Lnm18]

Kännisten ja lasten suusta sen totuuden kuulee ..