Aloitan tämän ketjun ikäänkuin päiväkirjaksi itselleni, jotta voin palata tarvittaessa näihin ajatuksiin ja fiiliksiin. Tietenkin kaikki vinkit, tsempit ja huomiot on hyvin tervetulleita.
Tämä aloitus kuuluisi tuonne lopettajien puolelle, koska ei näin pahasti alkoholisoitunut ihminen voi mitään kohtuukäyttöä enään saavuttaa, mutta tuntuu itseään kohtaan lempeämmältä aloittaa ”vähentäjänä” Ehkä en ole saavuttanut omaa pohjaani ja haluan pitää takaoven raollaan..
Tänään “olisi” tullut mittariin 5 päivää, mutta ei tullut. olin heikko paska..
Täällä mä siis kipuilen kännissä.. Enkä ole oikeutettu pyytämään, enkä saamaan apua (tähän perään maailman pirullisin itsesääli)
Et ollut heikko paska. Olet addiktoitunut alkoholiin. Jos haluat päästä irti addiktiosta, pääset. Tärkeintä on, ettet luovuta, vaan etsit uusia keinoja niin kauan kuin onnistuu.
Kaada loput juomat pois ja mene nukkumaan. T. Puuhapete
Ehkä ihan hyvä, että hankin lisä häpeää postaamalla kännissä, koska häpeä on melko hyvä motivaation alkuun potkaisia. Tänään en juo ja tästä eteenpäin päivä kerrallaan.
Korkki on pysynyt kiinni. Tänään siis 7. päivä raitistelua. Alkuviikko meni pitkälti alavireisenä, yöt oli katkonaisia ja hikisiä, mutta nyt on jo kaikin puolin parempi fiilis. Juomat/juominen on käynyt nopeina välähdyksinä mielessä, mutta mitään himoa tai halua ei ole ollut. Arki ja velvollisuudet pitää hyvin suojaa yllä, enkä ole alkavasta viikonlopustakaan yhtään huolissani. Viikon päästä alkava kesäloma vähän huolestuttaa alitajunnassa, mutta en ole antanut sille ajatuksissani tilaa. Parempi keskittyä elettävään hetkeen, eikä tulevaisuuteen.
Eilen töiden jälkeen oli ihan hyvä fiilis ja energiaakin vielä jäljellä, niin rupesin leikkaamaan nurmikkoa. Tiedostin täysin, että en ole sitä (enkä paria muutakaan vastenmielistä) askaretta tehnyt selvinpäin ainakaan kahteen vuoteen.. Siinä kun ihminen, joka ei kamppaile alkoholiriippuvuuden kanssa ajattelee varmaan “tarvin tähän nurmikonleikkaamiseen 3h aikaa tai 1.5L bensaa” minä olen ajatellut, että tarvitsen siihen hommaan 5 tölkillistä olutta.. No ei se niin vastenmielistä loppujenlopuksi ollut
Täytyy etukäteen miettiä ja suunnitella kuinka toimin tilanteissa, jotka yhdistän juomiseen ja kuinka selätän juomahalut sitten kun ne iskee. Edessä on ne vaikeammat ajat. Mun tyypilliset raitistelut on kestänyt n. 3 viikkoa, joskus jopa 6-7 viikkoa. En aseta itselleni nyt mitään etappeja, joita tavoitella, vaan keskityn menemään päivä kerrallaan. Tietysti haavena on, että voisin jonain päivänä sanoa olevani raitis.
Hyvää viikonloppua myös sinulle ja kaikille muillekin!
Huomenna tulee 2 viikkoa raitistelua. Vieläkään ei ole herännyt juomahaluja, mutta juominen on ollut sekä unissa että ajatuksissa nyt enemmän, varmaan alkavan kesäloman takia. Tässä on vapaa-aika kulunut sopivassa suhteessa puuhastellen ja lepäillen. Vähän sellaisen ilottoman tylsäilyn varjostamana. Se tylsyys on pidemmän päälle aika vaarallista, koska sitä olen tottunut taittamaan juomilla. Heti syntyy iloa ja actionia kun saa havitella nousuhumalaa. On niitä positiivisia huomioita toki tapahtunut myös. Unen pituus ja laatu (juoma unista huolimatta) on parantunut huimasti, energiatasot nousee hitaasti, mutta varmasti, eikä oo sängyn pohjalla vietettyjä krapulapäiviä (krapulat on nykyään aivan hirveitä jopa yhden päivän juomisesta)
Viime lauantaina yks juomarikaveri soitti. Tai siis yritti soittaa, jätin röyhkeästi vastaamatta. En sen takia, että olisin pelännyt olevani helposti houkuteltavissa, vaan siksi, että en halunnut ruveta selittelemään juomattomuutta. Nämä juomarikaverit parhaiten sen tietää kuinka hyvin mulle maistuu ja kuinka änkyrään itseni juon, joten periaatteessa heille pitäisi olla kaikkein helpointa sanoa suoraan, että en nyt juo koska yritän raitistua. Ei tarvis keksiä mitään tekosyitä eikä valkoisia valheita. Kyllä mun sukulaiset ja ystävätkin tietää, että “tykkään juopotella” mutta ei heistä monellakaan ole varmaan aavistustakaan kuika usein ja kuinka paljon, joten ei mun tee mieli huudella raitistelusta sinnekkään suuntaan. Onneksi on tämä plinkki, minne kirjoitella kun siltä tuntuu. Myös valtavasti olen ammentanut tietoa ja rohkeutta toisten kirjoituksista. En mä varmaan alvariinsa tänne kirjoittele, jos en erityistä tarvetta koe, mutta jos nyt edes jonkinmoisen viikkoraportin kävisin rustaamassa.
Juhannus tuli ja mä saan nollata raitistelumittarin..
Aamupäivällä puoliso heitti ilmaan kysymyksen “pitäiskö tänään ottaa vähän”?
Salamaakin nopeammin vastasin, että ei pitäisi. Niin vain tuo ilmaan heitetty kysymys jäi pyörimään mun päähän kuin rikkinäinen levy ja muutaman tunnin myöhemmin olin jo aivan valmista kauraa.. Ei kuulu korvissani euforiset laulut, eikä muutenkaan ole kovin hyvä fiilis. Tein tästä yrityksestä “julkisen” aloittaessani kirjoittamaan tänne. Nyt koen pettäneeni itseni lisäksi kaikki myötäeläjätkin. Tietenkin täältä voi nousta ja noustaankin. mutta tänään kävi näin..
Mulla on vähän samat fiilikset. Torstaina töiden jälkeen muutama lasi kuohuviiniä, ja siitä se lähti. Harmittaa niin vietävästi. Tällä hetkellä pyörii mielessä, että eikö sitä nyt juhannuksena vähän voi ottaa. Ei voi
Mikä on tehnyt minusta tällaisen kun olen? Geenit tukee juomista molempien vanhempien sukuhaaroista. Isä oli lapsuuteni ajan totaali juoppo (raittiina nyt jo 30v)
Ensimmäiset kännit join 12 vuotiaana ja väittäisin jääneeni humalan koukkuun jo tuolloin. Se ajatus, että “tämä on minun juttuni” heräsi jo teinivuosina. Niistä ajoista alkaen juominen on ollut kuvioissa lähes joka viikonloppu. Ja toisinaan myös arkisin. Mun lasi on aina puoliksi tyhjä. Aivan sama, onko siinä olutta vai kossua, se täytyy kumota alas pikimmiten. Kaikenlaista on sattunutkin juopottelun takia. pahojakin asioita.
Työ on kuitenkin aina ollut minulle tärkeää. Ei pelkästään toimeentulon takia, vaan se on pitänyt mun juomisen uomissaan. Olen koko elämäni aikana ollut alkoholin takia poissa töistä vain 2 päivää. Krapulaisia työpäiviä on kyllä kertynyt senkin edestä.
Avun pyytäminen. Miksi se on niin helvetin vaikeaa? “teflon panssarilla varustettu akka” ei apuja tarvi. No, taitaa kuitenkin tarvia.. kokeilen varmaan tulevalla viikolla AA-n verkkotapaamista (jos osaan huonoilla tietotekniikan taidoillani itseni sinne sukkuloida) jos onnistun, niin kerron toki täällä mitä ajatuksia se minussa herättää.
Huomenta, näin on käynyt useimmille meistä. Jos haluat lopettaa juomisen, niin se onnistuu.
Tärkeintä ei ole täydellinen suoritus vaan jatkaa yrittämistä. Eri keinot, lisää panoksia.
Kirjoita tänne, mene kokouksiin, hanki antabus, järjestä itsesi avohoitoon, keksi harrastus, lue kirjoja kuten Selvin päin, katso youtubesta alkoholismivideoita ja niiin edelleen. Kunnes löydät keinot.
Terveisiä tältä toiselta puolelta. Viikon päästä kaksi vuotta tulee täyteen.
Nuo kaikki neuvot asian suhteen Puuhapete On Todella Hyviä !
Ensimmäiset askeleet on niitä Tärkeimpiä ja samalla Vaikeampia.
Ehkä se tärkein on se että Myöntää itselleen hävinneensä taistelun.
Koko sota asiaa vastaan Ei kuitenkaan ole menetetty !
Näin ei sais tehdä mutta teen sen kuitenkin: Yksi ehdottomasti Parhaimpia kirjoja teemasta on: Seireenien Kutsu (M. Nokela).
Oli jopa niin hyvä että hommasin opuksen lopulta itselleni.
Siinä mainitaan sellainenkin asia kuin Ihmisen huolto-opas ..
Mistä tasapainoinen elämä koostuu Ilman Alkoa ja mitä se tarkoittaa jos se vie sua
kuin lastua laineilla.
Nää on helppoja neuvoja antaa toiselle; tee se Itse niin tiedät.
Kuka tahansa meistä voi sairastua Addiktioon, se on Inhimillistä.
Omituisen ristiriitainen tää asia kuitenkin on ..
Miten Sä Pystyit tohon Puuhis (Puuhapete) ?
Mikä oli se alku ja Varsinkin pysyminen siinä ?
Olen suorastaan kateellinen suoritukselle !
Holi pysyy mielessä mulla usein täyttäen ajatukset ..
Introvertti luonne On Itseasiassa Heikko ..
Tää on todella omituinen olotila: Miten on mahdollista harrastaa näin tuhoisaa asiaa tietäen seuraukset ?
Alkoholismi on paljolti Mielen Hallintaa ?
Siis jonkinlainen häiriö ?
Kysymyksiä tulee mullekin Paljon mieleen, Ei Vastauksia.
Joskus suorastan epätoivoisia ..Jonain päivänä ajatus kirkastuu, sitä toivon
Mulla ei ole mitään positiivista hehkutusta kirjoitettavana nyt, joten olen valinnut kirjoittamattomuuden. kirjoitin eräälle ystävälle viestin, kerroin siinä, etten enään aio olla aktiivinen meidän humalaiselle yhteydenpidolle. itkettää, kun joutuu luopumaan ihmisestä, joka on rakas ja vahingollinen mun uutta elämää ajatellen.
Hei! Olen uusi täällä. Olen lukenut näitä keskusteluja kyllä jo yli 10 vuotta aina aika ajoin. En ole vielä saanut aikaiseksi kertoa omaa tarinaa, mutta tämä viestiketju kiinnostaa ja etenkin aloittelija, koska joitain samoja asioita omasta elämästä löydän. Varmaan vaikea paikka lopettaa ystävyys ihmisen kanssa, joka on tärkeä. Eikö hän hyväksy sitä, että sinä haluat olla juomatta vai itsekö koet, että et kykene siinä seurassa olemaan juomatta? Minuakin huolestuttaa, koska lähes kaikki ystävät ja tutut juo ainakin välillä ja kutsuvat mukaansa ja olen tottunut juomaan heidän seurassaan niin selvin päin olo on uutta siinä seurassa tai no muutamia kertoja tässä onnistunutkin ihan hyvin, mutta kieltämättä jonkin lainen ulkopuolinen olo ainakin välillä tulee ja kun on hiljaisempi ja ujo ihminen niin on tottunut alkoholilla niitä estoja vapauttamaan ja olemaan olevinaan enemmän oma itsensä, vaikka päinvastoinhan se juuri on. Elämä opettaa aina uusia asioita. Pitkään sitä kuvitteli, että ei tässä mitään ongelmaa ole. Tavallaan helpottaa, kun voi tunnustaa, että ongelmia on. Lähimmille ihmisille on helpompi kertoa rehellisesti miksi en tykkää juoda, koska se menee lähes poikkeuksitta yli ainakin usein. Oletko voinut olla nyt juomatta? Onko tullut himoja? Minulla 3vk juomattomuutta takana. Eilen ekaa kertaa iski kova kaljan tuska. Älysin, että musiikki, jota kuuntelin aktivoi sen juoma innostuksen minussa. Onneksi se meni ohi ja olin kyllä melko varma etten hae juomaa, koska olin näin päättänyt, mutta silti se älytön himo säikäytti. Tiedän, että olisin voinut juoda vaikka kuinka monta kylmää kaljaa ja unohtaa kaiken hetkeksi, kunnes laskuhumalassa/juomien loputtua jo morkkis olisi ja alakuloinen olo. Olen huomannut, että juominen on aluksi hauskaa, mutta usein loppu illasta tulee negatiivisia asioita mieleen ja ilo häviää. Anteeksi, kun omia juttuja aloin tähän nyt näin paljon kertoa. En ole tosiaan saanut vielä aikaan kirjoittaa uutta ketjua nii tuli tähän laitettua asiaa. Mielenkiintoista olisi kuulla, että onko se aa verkkotapaaminen miten sujunut ja minkälainen, näkeekö siellä toisten kasvot yms? Tsemppiä kaikille juomattomuudessa tai vähennyksessä.
Ei mennyt kerrasta. Yritin niin pitkään, että onnistui. Aina uusia keinoja ja lisää panoksia
Järjestyksessä alkoi näin, meni viikkoja ja kuukausia ja nostin aina panoksia
Luin palstaa
Kerroin työterveydessä
Pyysin antabusta (en syönyt)
Kirjoitin palstalle
Kerroin vaimolle
Katsoin videoita
Luin kirjoja
Hakeuduin päihdehoitajalle
Pääsin avohoitoon palvelusetelillä
Tässä kohtaa oli jo 3kk tauko
Sitten uusiksi ja
Aloin syömään antabusta
samoja kuin edellä
Maksoin itse lisähoitoja
Lopuksi korkeat verenpaineet ja muut oireet saivat heräämään. Jos keho ei olis reagoinut ja en olis älynnyt lopettaa, olisin ehkä jäänyt toiselle puolelle.
Lopettakaa ajoissa. Tai ainakin älkää antako periksi. Huomenna tulee 2 vuotta juomatta.
Mä en ole päässyt sen verkko AA kokouksen suhteen vielä toteusasteelle. On muutenkin mennyt aika takaperoiseksi tämä mun homma. Reilu viikko lomaa takana ja olen jo ottanut parit tukevat pöhnät loivaripäivineen.. Mulle ei varmaan ole toimiva ratkaisu alkumetreillä käyttää kaikkea hereilläoloaikaani juomisen/juomattomuuden vatvomiseen, mitä olen nyt tehnyt. Sitä hanakammin haluan olla luopumatta alkoholista “vielä tänään”
Edellinen postauskin on pöhnäpäissä kirjoitettu. Poistamaan en sitä pystynyt, mutta muokkaamaan sen verran, että joku muukin kuin minä voisi löytää siitä punaisen langan. Kaikki mun kaverit juo. Toiset kuten minäkin, toiset huomattavasti enenmän ja osa sitten vähemmän. Näiden vähemmän juovienkin kanssa tapaamiset sisältää aina alkoholia. Mä osaan kyllä olla yksinkin, mutta aika ykstoikkoiseksi menee elämä, jos ei koskaan ole mitään kanssakäymistä vapaa-ajalla muiden kanssa. Hirveä surku on parista kaverista, joilla ei juuri muita ole ja jos minäkin “käännän selkäni” niin ei jää sitäkään vähää. Tiedän tasan tarkkaan, että en voi ottaa vastuuta muiden juomisesta, enkä voi jatkaa juomista muiden vuoksi.
Tämä mun hienolla ajatuksella alkanut postaus on alkanut ahdistamaan, koska käyn täällä pöhnäpäissäni vonkumassa. Aion käydä lukemassa lähetulevaisuudessakin täällä ja ammentamassa sitä voimaa, mutta äänessä en aio aktiivisesti olla ennen kun löydän selkärankani uudestaan. Mussa on aivan helvetin suuri tahdonvoima, joka on juuri nyt hukassa. Mutta sitten kun sen taas löydän, palaan, enkä toivoni mukaan tähän ketjuun, vaan aloitan ketjun lopettajissa, kuten olisi alunperinkin pitänyt.
Toivottavasti me kaikki voitaisiin jonain päivänä olla kuten @Puuhapete eli raittiita, itsevarmoja ja kannustavia kaikkia muita kohtaan <3
!