Se on varmasti juurikin noin, kun @peruutuspeili sanoi, että sitä täällä omassa kuplassaan tekee jos jonkinlaisia oletuksia toisten suhtautumisesta, mitkä ei sitten ole lähelläkään totuutta. Poislukien ne omat tietyt piirit, joiden keskiössä alkoholi on aina ollut. Siinä tulee todennäköisesti tapahtumaan sellainen luonnollinen erkaneminen. Ei huvita selvänä hakeutua näihin porukoihin ja kunhan tieto raitistelusta sinne asti kiirii, niin loppuu ne yhteydenotot sieltäkin suunnasta. Jotain pientä haikeutta se herättää, koska juominen juuri näissä porukoissa (kaltaistensa kanssa) on ollut kivaa. Ne harvoiksi käyvät kerrat kun juomista on voinut enään sanoa kivaksi. Ja toisaalta, jos nämä ihmiset eivät halua tavata ja tehdä asioita kanssani selvinpäin, se vahvistaa sen, että ovat aina olleen vain juomakavereita, eikä sellaisia ihmissuhteita tarvitse ylläpitää. Aika näyttää.
Täällä starttasi päivä 10 ja olo on ihmeen seesteinen. Odotin, että näin lomaillessa joutuisin käymään taistoja itseni kanssa aamusta iltaan, mutta ehkä se motivaatio on nyt tähtien kanssa oikeassa asennossa. On todella hyvä olla.
Hyvä homma @Suurjuomari, jatka samaan malliin !
Kattelin tossa tähän ketjuun laittamiani postauksia ..
On se jännä miten tuo alkoholi muuttaa persoonaa.
Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut jutuistani.
Tää on mulle jonkunlainen varaventtiili.
Täällä alkaa olla kesäloma lopussa. Päivät on soljunut rauhakseen ja loma on tuntunut moninverroin pidemmältä, kun sitä ei ole tuhlannut pöhnäilyyn ja krapulapäiviin. Kuun alussa olin aika kauhuissani ja mietin, pitikö näin huono ajankohta valita kun kesäloma. Tarkemmin ajateltuna ajankohta oli täydellinen. Ei stressiä, suorittamisen makua eikä sitä arjen pyörteisiin pakenemista vaan ihan rauhaisaa itsekseen oloa eninmäkseen. Jotain pieniä “korjaavia kokemuksia” olen hankkinut, tai oikeastaan kumonnut itse itselleni keksimiä olettamuksia. Esim. ravintolassa nautittu pihvi ei todellakaan mennyt hukkaan, vaikka sitä ei huuhtonutkaan alas isolla lasillisella punaviiniä
Olen tykännyt “harrastaa” erikoisoluiden “maistelua”. Laittaa aivan naurattamaan, kuinka se kuulostaa melkeinpä fiiniltä tai vähintäänkin sivistyneeltä. Aivan erilainen kaiku kun siinä, että hakee kaupasta salkullisen sitä halvinta mahdollista varasto-olutta ja nappailee menemään. Pohjimmainen syy niiden hienojen pienpanimo-oluiden “maisteluun” oli kuintenkin aina päihtyminen, ei makukokemus. Tästä syystä olen (ainakin toistaiseksi) jättänyt ostamatta kaikki alkoholittomat petkutusjuomat. Monet niitä tuntuu juovan ja monille ne ilmeisesti sopii, mutta itsestäni uskon jopa ilman kokemusta, että kohdallani ne olisi suuri riski alkaa himoitsemaan ihan oikeita alkoholillisia versioita. Olen nyt maistellut jonkinverran erikoislimppareita, mikä on aika omituista, koska en ole ikinä välittänyt niistä, enkä mistään muistakaan makeista juomista. Siksi ne ainakin on turvallisia valintoja, etteivät muistuta mitään juomiani alkoholeja.
Aikaisempina vuosina on nämä viimeiset lomapäivät mennyt pitkää tikkua vetäen, että viettäiskö ne leväten ja unirytmiä korjaten vai joisiko vielä ne loman viimeiset kännit. Helpottavaa jättää tämä taisto nyt välistä ja palata töihin aidosti levänneenä. Lepoa elimistö huutaa vieläkin, vaikka välillä on ollut aivan energisiäkin päiviä. Raskasta hommaa siis tuo ryyppääminen.
Ensimmäinen loman jälkeinen työviikko takana, eikä janota vieläkään. On sanoinkuvaamattoman ihanaa herätä virkeänä ilman krapulaa Tänään aamulenkki metsän rauhoittavassa energiassa ja mukaan saatiin vähän herkkujakin. Tämä alkaa tuntua elämältä josta haluan pitää kiinni.
Toivon että tästä kuvasta on jotain hyötyä jollekin.
Paikka jääköön tutkitavaksi.
Mielenrauhaa sitä mäkin kaipaan, uskon myös niin että
moni asia johtuu lapsuudesta.
Eikä sitä saa takaisin.
Täydellistä vanhemmuutta ei ole, milloin olet ylihuolehtiva ,milloin välinpitämätön, salliva, vaativa, Aikuinen ymmärtää tämän ja ottaa vastuun omasta elämästään hyväksyen. Moni alkoholistiperheen lapsi kertoo vaikeuksista huolimatta rakastavansa vanhempiaan ja yhtä moni kärsii vielä aikuisenakin.
Tänään on ollut ensimmäinen oikeasti vaikea päivä. Työviikko on ollut jotenkin sekava ja raskas ja pms puskee myös pintaan, eli kaikki joko ärsyttää tai vituttaa Ajattelin ensimmäisen kerran jo aamulla, että nyt olisi tarve nollata, eikä se tunne päivän aikana helpottanut vaan päinvastoin. Huomenna on aikaisin aamulla meno, mutta siitä huolimatta mietin jokaisen kolmen kotimatkani varrella sijaitsevan kaupan kohdalla, että pysähtyiskö kuitenkin hakemaan olutta. En pysähtynyt. Kotona heti syömään, pesulle ja pyjama päälle niin nyt on jo melko turvallinen olo. Ehkä huomenna aamulla osaan taas olla kiitollinen.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille ja erityistsempit kaikille joilla tekee juuri nyt tiukkaa
Heips Suurjuomari! Kiinnostaisi kuulla miten sinulla menee nykyään? Ei ole kuulunut pitkään aikaa mitään. Syksy on alkanut tulemaan. Olen itse käynyt melko usein lukemassa toisten kirjoituksia, mutta kommentoinut vähemmän. Tunnistan sen, että kun olin pitempään juomatta n. 3kk niin aloin välillä ajatella, että ehkä tämä ei ole oikea paikka minulle ja mietin muutenkin vähemmän juomista, koska selvin päin olo alkoi olla niin normaalia. En kokenut, että tarvitsen pohtia juomista kovin syvällisesti ja käytän aikaani muuhun. Ainahan se taustalla mielessä oli, en muuten olisi koko sivustolla käynytkään. Minulla oli parina edellisenä viikonloppuna sellaista menoa, jossa tiesin juovani. Tai no pari viikkoa sitten oli ulkomaan reissu, jonka ajattelin olla juomatta. Se oli viikonlopun reissu (onneksi). Alku reissu sujui juomatta, mutta toisena iltana sorruin. Kaikki muut joi, heillä oli riitoja ja olin hyvin stressaantunut. Olipa typerää siihen oloon ottaa yhtään. En älynnyt jotenkin alkaa miettimään sen tarkemmin miten ei kannattavaa se oli, mutta tuli vaan olo, että No otan minäkin muutaman, että ei se haittaa. Join kuitenkin enemmän, kuin oli tarkoitus (yllätys yllätys). Toleranssi myös laskenut, jota en sitten kunnolla älynnyt vaan entistä kaavaa jäljitellen tuli juotua, mutta toki vähemmän kuitenkin, koska se toleranssin lasku. Tunnistin, että nousuhumala oli mukava. Rentouduin kerrasta, mutta loppu illasta muisti hieman pätkii ja sellainen ei ole kivaa. Heräsin vaatteet ja meikit päällä sängystä ja oli melko kova krapula. Kamala olo. Ei kannattanut juoda. Kestin krapulan niin, että illan aikaan join 3 isoa kaljaa. Raskas päivä, kun kaupungilla piti kävellä monia kilometreja ja lento lähti myöhään illalla. Vähän puolustusta tässä miksi halusin ottaa ne muutamat vielä. Meinasin juoda kyllä vielä pari lisää, mutta sain järjen päähän ja älysin, että ei enää yhtään. Huomenna on taas paha olo ja entinen tyyli jatkuu. Olen tyytyväinen siihen, että en varsinaiseen krapulaan juonut, koska illalla vasta otin ja kärsin olot veden voimalla. Reissu jälkeen en viikolla juonut. Normaalisti olisi viikollakin voinut ihan hyvin muutamia ottaa, kun loma on.. No sitten viime vklp yhtenä päivänä join melko monta annosta vaikkakin edelleen vähemmän, kuin ennen juomataukoa. Söin hyvin, en ollut stressaantunut ja juomat jakautui pitkin päivää, mutta tosin illalla baarissa tahti hieman kiihtyi ja tunnistin, että meno alkoi lähennellä entistä tyyliä. Kaveri sai minut lähtemään pois baarista. Jos hän olisi houkutellut jäämään niin luulenpa, että olisi tullut otettua paljon enemmän. No krapula tuli silti ja morkkis, kun taas loppuilta hieman pätkii vaikkakin pääpiirteissään muistan illan kulun. En juonut krapulaan ja en ole juonut nyt lauantain jälkeen yhtään.. Mutta!! Ärsyttää, kun se entisenlainen levottomuus/tylsyys välillä nyt on nostanut päätään ja etenkin alku viikosta oli ajatuksia “hakisinko pari/ehkäpä muutaman saunajuoman, olisi mukava rentoutua”.. Tällaista paskaa. Yritän nyt olla juomatta ja kirjoittaa päiväkirjaa sekä tunteita noista juomakerroista. On se petollista, kun hetki tuntuu hyvältä ja sitten sitä turtuu siihen humalaan ja kohta muisti pätkii ja jää vaan krapula. Ei kannattanut juoda se oli taas opetus. Kuvittelin taas, että ei tällaista oloa tule. Ehkä jos olisin pysynyt muutamassa niin ei olisi tullut näin pahoja oloja henkisesti, mutta toisaalta mietin myös sitä, että varmaan jotain oloja olisi tullut tauon jälkeen kuitenkin krapula jonkin asteisena vaikka kuinka vähä olisikin ottanut. Ei vaan sovi tuo juominen. Se on niin pienestä kiinni meneekö yli vai pysyykö kohtuudessa ja toisaalta kyllä en tiedä haluanko sitä kohtuutta, koska lähes poikkeuksetta juhlissa/menoissa tulee se olo, että vielä lisää ja ei millään halua lopettaa. Sekin tuntuu sitten tylsälle lähteä vaan kotiin siinä olevinaan parhaassa olossa. Opettelua tämä on, mutta en voi sanoa, että oli järkeä ottaa kumpaakaan kertana. Hetkessä tuntui hyvältä. Se kai se on, että pitäisi osata pysähtyä ja miettiä ihan rauhassa kannattaako ja antaa sen himon mennä ohi. Suotta jäädä myöskään liikaa murehtimaan, koska ei se menneiden liika keilaaminen hyödytä. Tehty mikä tehty ja nyt on nyt. Ainut hetki mihin voi vaikuttaa on juuri nyt. Sen kun osaisi pitää mielessä. Hyvää päivää kaikille ja tsemppiä!
Olipas mukava lukea kuulumisiasi pitkästä aikaa @Snowangel Täällä kuulumiset on hyvin samansuuntaisia. Lukemassa käyn täällä kyllä viikottain, mutta ei ole ollut oikein mitään sanottavaa. Voisihan sitä lyhyestikin välillä kuulumisia raportoida. Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen olen juonut kahdesti. Ensimmäistä ei voi sanoa repsahdukseksi, koska tein päätöksen etukäteen juoda venetsialaisia viettäessä. Ilta oli tunnelmaltaan hyvä, mutta juuri tuon mainitsemasi toleranssin laskun ja humalanhakuisen juomisen vuoksi ilta osaltani päättyi aikaisin. Sitä seurannut krapulakin oli aivan kamala. Toinen kerta oli hyvin spontaani. Sauna oli lämpenemässä ja jääkaapissa vichyä ja inkivääriolutta saunajuomaksi, mutta sittenpä naapuri poikkesi tuomaan 6packin olutta kiitokseksi saamastaan avusta, niin alta aikayksikön saunavichyt vaihtui saunaoluisiin. Miehen kanssa kun yhdessä juotiin, eihän se tehnyt kun 3 tölkkiä per nuppi. Mutta tuo 3 tölkkiä riitti viemään loppuillasta keskittymiskyvyn ja sekoittamaan seuraavan yön unetkin. Vaikka tiedostankin sen, ettei juomaton aika ole mennyt hukkaan, vaan on ollut hyvinkin opettavaista, seurasi näistä juomakerroista pilviin kohonneen motivaation inflaatio. Juoma-ajatukset tulee käsi kädessä lähestyvän viikonlopun kanssa ja se addiktio kuiskailee, että “vituiksihan tämä jo meni, niin juo vaan”. Juomatta pysyminen on taas paljon työläämpää ja vaatii sitä, että sovin viikonlopun täyteen menoja, jotka estää juomasta. Ehkä se motivaatio herää jossain kohtaa uudestaan ja helpottaa. Eli toisin sanoen en ole vielä oikealla polulla, mutta oikeaan suuntaan se kuitenkin tällä hetkellä vie.
Moi! Kiitos, kun vastasit. Mukava kuulla sinusta. Mielestäni nuo sinun juomiset ei kuulosta pahalta etenkään tuo kolme olutta. Mutta samalla ymmärrän tunteesi. Samankaltaista itselläkin juuri se kumma levottomuus minkä muutama juoma voi saada aikaan. Ei ole mukava olo ja etenkin kun yöunet kärsii. Sitten se on kaikista ärsyttävintä, että seuraava juomakerta kuiskuttelee jo enemmän ja tuntuisi helpommalta ottaa lähi aikoina muutama.
Kyllä tämä on ihme kirous ja ihmettelen ihmisiä miten yhden juomapäivän jälkeen voi kärsiä krapulan ja olla juomatta taas vaikka kuinka pitkään sen kummemmin miettimättä tai ilman houkutuksia. Yksikin kaveri sanoo usein, että ei käy edes mielessä juoda pitkään aikaan etenkin, jos krapula on tullut reilummin otettua. Hän ei koskaan ole viikolla/yksin juonut vaan aina seurassa/juhlissa. Itsellä on ollut vuosia sitä, että on “nautiskellut” ihan arjessa saunaoluita tms rentoutusta tai palautusjuomia lenkin jälkeen ja miksipä niitä aina haluaa sanoakaan, kun tekee mieli ottaa. Sitä on varmaan opettanutkin itsensä erilaiseksi ja jäänyt siihen koukkuun sitten, kun ne oluet niin äkkiä antaa sen hetken helpotuksen. Kuulostaa hyvältä etenkin se, että noiden juomakertojen jälkeen et jatkanut juomista seuraavana/lähi päivinä. Onhan se jo paljon eteenpäin kuten itsellänikin sen koen hyvänä. Koen kyllä, että itsellä on kovat riskit ollut rueta juomaan noiden kertojen jälkeen useammin ja palata entiseen. Ponnisteluja on vaatinut ja seki on ihme miten motivaation joutuu saavuttamaan uudelleen.
Miten voikaan yksi juomakerta tehdä sen olon, että motivaatio laskee ja lisää tekisi mieli ottaa. Olen ylpeä itsestäni, että kun oli loma ja olisi ollut mahdollista juoda enemmän enkä juonut. Tiedostan, että riskinpaikkoja ne oli ja ehkä omalla tavallaan antoivat vaikutelmaa, että hallitsen juomista. Tiedän, että en hallitse kuitenkaan. Huomasin, että tärkeintä on kärsiä krapula eikä ottaa edes yhtä. Sitten on hitusen voiton puolella ja jos seuraavat pari päivää onnistuu olemaan juomatta niin jonkin verran helpottaa. Nyt on 10.päivä ilman juomista ja on jo parempi motivaatio. Onneks vielä neljä työvuoroa edessä ei voi juoda. Sitten taas täytyy miettiä vapaille muita itsensä palkitsemiskeinoja. Juoksuharrastus on auttanut paljon itsellä.
Kirjoittelehhan aina kun jaksat. Inhottava tuo, että naapuri toi olutta palkaksi, vaikka varmaan hyvää tarkoitti. Itse en oikein voi alkoholia säilytellä kaapissa ainakaan pitkiä aikoja, kun se kiusaus tulee ottaa yksi ja sitä rataa kaikki ainakin sitten lähiaikoina.
Onko kumppanisi ollut myös juomatta enimmäkseen? Minun on ja ei, mutta asutaan erillään ja on nähty selvin päin yleensä. Ei minua sinänsä haittaa, jos hän muutamia juo, mutta kyllä se siinä vaiheessa häiritsee, jos kovin humalassa on ja usein juo. Ei ole sellaista tehnyt. Selvin päin juhlissa joissa toiset juo on kyllä kieltämättä jonkin verran ulkopuolinen olo ollut, vaikka ihan ok mennyt, mutta en voi sanoa nauttivani sellaisesta ainakaan pitkälle yöhön tau kulkemisesta baarista toiseen muiden mukana selvänä. Tsemppiä eteenpäin ja ollaan kuulolla!
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tuo edellinen 3 oluen juomakerta tuskin olisi jäänyt 3 annokseen, jos juotavaa olisi ollut enemmän. Jos juotavaa kotoa löytyy, johtaa se ennenpitkää juomiseen. Mieheni on raitistellut mallikelpoisesti mukana ja tuntuu, että hänelle se on helpompaa kun minulle.
Motivaatiota nostaa pari pelottavaa kohtaloa ympärillä. Eräs sukulais nainen, jolle keitto on aina maistunut, on eläkkeelle siirtyessään suistunut todella pahaan tilanteeseen. Ei toistuvat haimatulehduksetkaan pysäytä. Viikon-parin sairaalahoidon jälkeen meno jatkuu. Jos nyt palaisin jatkamaan juomaharrastusta vanhaan malliin, niin kuinka kauan voisin jatkaa ennen kun olisin samassa tilanteessa? Vuoden? 5vuotta? Vielä on jotenkin helppo naiivisti sanoa, että en ikinä päästäisi itseäni tuohon kuntoon, mutta ymmärrys siitä, että kyseessä on etenevä sairaus kertoo, että on täysin mahdollista päätyä samaan tilanteeseen.
Vältän yhä ajattelemasta, että en juo enään koskaan. Toivon että se päivä vielä koittaa kun voin niin sanoa ilman, että siihen kuuluu luopumisen tuskaa. Nyt ajattelen kokeilevani raitista elämäntapaa. Päivä kerrallaan.
Moikka! Huippua, että sinulla on tuollainen kumppani, joka tukee raitista elämää ja on itse siinä mukana. Se on varmasti iso plussa ja tuki. Ainakin itse koen sen tärkeänä. Jos toinen juo saman katon alla niin kyllä se vaan jonkinmoisia haasteita tahtoo luoda. Kokemusta siitäkin, että ei sitten jaksa itsekään olla aina selvin päin. Kuulostaa, että sinulla on hyvä suunta. Itsellä nyt kolmas viikko alkanut juomatta. Äkkiä kyllä aika on mennyt ja enää ei toistaiseksi ole tullut sitä “poltetta”, että hakisinko nyt muutaman iltakaljan. Helpottavaa, että se outo levottomuus on nyt taas kadonnut, mutta täytyy olla varuillaan ja melko varmasti se tulisi, jos sen muutaman ottaisi ja sitten taas menisi päiviä piehtaroidessa sen asian kanssa. Pitää yrittää hyväksyä, että on itse erilainen, kuin esim kaveri, joka voi oikeasti juoda sen muutaman eikä homma etene ja arkea voi jatkaa normaalisti. Hänellä ei ilmeisesti ole addiktoituneet aivot. Yllättävää oli kyllä nähdä miten hän pystyi juomaan saman määrän kuin itse viime juomakerralla ja hänelle ei tullut krapulaa. Nousi mieleen, että on tainnut kuitenkin lisätä juomista, kun kestää niin hyvin. Ennen juonut minun aikaan vähemmän. No on hän isompikokoinen kyllä. Kun on itse ollut enemmän selvin päin niin kiinnittää huomiota erilaisiin asioihin. Varmaan kai se on hyvä merkki, että tulee krapula ja siitä pääsee yli ilman lisää juomatta. Itselleni usein se krapularyyppy on ollut kompastuskivi ja jatkanut juomista tai sitä kierrettä, että iltaisin usein otetaan. Minäkään en osaa/uskalla sanoa, että en enää ikinä joisi. Toivon, että sellainen päivä tulee, kun sen tuntee ja voi aidosti olla oma itsensä ja ei tarvitse juoda. Toivon, että joku päivä kalja ei maistuisi enää niin hyvältä. Eräs tuttu kertoi ennen rakastaneensa kaljaa, mutta nykyään se ällöttää ja ei juo yhtään enää. Olen lähes kateellinen tuosta, mutta sitä päivää odotellessa. Pitää löytää se oma juttu. Liikunta on hyvä motivaattori itselle. Säikäyttää myös tuollainen, kun kuulee jonkun tutun olevan huonossa kunnossa juomisen vuoksi. Pistää miettimään, että jos jatkaa itse samaa rataa niin mikä on lopputulos. Arvaamaton on elämä. Yritän muistaa viimeisimmän pahan krapulan, jolloin pelännyt kaikkia sairauksia ja eniten hulluksi tulemista. Koettanut ajatella, että sekin oli lopputulema niin mukavasta ja rennosta syntymäpäiväjuhlasta, jolloin join pari päivää putkeen sekä kolmantena päivänä piti vielä tasoitella lirkkimällä kaljaa jopa väkipakolla, kun se ei maistunut, mutta tuntui, että pitää ottaa olon helpottamiseksi. Hirveä henkinen helvetti ja fyysinen olotila heikko. Että niin sitä mukavasta ilottelusta voikin tulla karmea olo ja häpeä vielä, kun baarissa käynyt mi siellä töheltänyt. Kaikkea semmoista kun ajattelee niin eipä tee mieli narauttaa olutta.
Mieheni ei koe tarvetta luopua alkoholista kokonaan (ainakaan tällä hetkellä) mutta on onneksi sitä mieltä, että vähempi on parempi. Hänen seuraava juopottelu tapahtuu kavereidensa kanssa mökillä, niin en altistu sen takia kiusaukselle.
Edessä on odotettu syyslomaviikko, joka tulee tarpeeseen. En jännitä selvää lomaa oikeastaan ollenkaan, kun kesäloma meni niin leppoisasti. Vaikka ei mitenkään akuutisti janota, alkoholi silti luikertelee mieleen. Mietin, että olisipa ihanaa, jos lomalle osuisi joku nätti pilvetön ilta, niin voisi istuksia nuotion ääressä ja tiirailla tähtitaivasta. Ja sitten siihen visioon luikertelee punaviinilasi sanoen ”minähän suorastaan kuulun tähän kuvioon” Ärsyttävää.. Loman tärkein pointti on lepo ja palautuminen. Ei sitä tekemistä tarvi etukäteen suunnitella. Mielen ja jaksamisen mukaan sitten mitä sattuu huvittamaan
On tullut siivoiltua ulkovarastoja ym. ja niistähän kertyi pari isoa kassillista tyhjiä tölkkejä. Siitä tyhjien tölkkien kauppaan palauttamisestakin on tullut tosi ahdistavaa ja noloa. Jos en olisi näin saakelin pihi, ruttaisin ne mielummin roskikseen tämä tölkkiongelmakin ratkeaisi sillä, ettei niitä enään ostaisi eikä joisi.
Lomaviikko vierähti turhan nopeasti, kuten on tapana. Vettä satoi enemmän tai vähemmän joka päivä, joten paljon tuli lojuttua sisällä akkuja lataillen, niinkuin oli tarkoituskin. Rahaa sain palamaan paljon siitä huolimatta ostelemalla itseäni miellyttäviä ja hyvinvointiani tukevia asioita. Kävin mm jäsenkorjaajalla ja kylläpä sitä korjattavaa löytyikin ja paljon. Suuri osa jumeista ja kolotuksista juontaa varmasti juomisesta ja sen seurauksena tulleesta stressitilasta. Olo tuon käsittelyn jäljiltä on kuin jyrän alle jääneellä, mutta ihanaa huomata kuinka pölkyiksi jäykistyneet jäsenet liikkuu pitkästä aikaa normaalisti.
En ole koskaan pitänyt lukua paljonko juomaharrastukseen kului rahaa. En suoraa sanoen ole halunnut tietää. Nyt sen vain huomaa, että rahaa jää säästöön tai ylimääräisiin lainanlyhennyksiin. Sen sijaan olen hyvinkin tietoinen kuinka paljon rahaa kuluu kahden tupakoitsijan syöpäkääryleisiin kuukaudessa ja se tieto ahdistaa. Aion hankkiutua tästä paheesta eroon ennen vuoden vaihdetta. Elämäntapamuutokset aiheuttaa sitä, että tekisi mieli korjata kaikki epäkohdat kerta rykäisyllä, mutta kokemusten perusteella se ei ole viisasta. Liikaa muutoksia kun ahnehtii samanaikaisesti, joku niistä kosahtaa takuulla, mitä taas helposti seuraa sellainen hälläväliä asenne kaikkia muutoksia kohtaan. Täytyy löytää malttia ja keskittää energia siihen tärkeimpään muutokseen eli raitisteluun.
Tänään aamulenkki metsän rauhoittavassa energiassa ja mukaan saatiin vähän herkkujakin. Tämä alkaa tuntua elämältä josta haluan pitää kiinni.
Ajattelin ensimmäisen kerran jo aamulla, että nyt olisi tarve nollata, eikä se tunne päivän aikana helpottanut vaan päinvastoin. Huomenna on aikaisin aamulla meno, mutta siitä huolimatta mietin jokaisen kolmen kotimatkani varrella sijaitsevan kaupan kohdalla, että pysähtyiskö kuitenkin hakemaan olutta. En pysähtynyt. Kotona heti syömään, pesulle ja pyjama päälle niin nyt on jo melko turvallinen olo. Ehkä huomenna aamulla osaan taas olla kiitollinen.
tämä tölkkiongelmakin ratkeaisi sillä, ettei niitä enään ostaisi eikä joisi.