Verikokeella voidaan ymmärtääkseni mitata vain vapaana kehossa veren mukana kulkevan serotoniinin määrää. Verikoe otetaan yleensä esim. serotoniinia erittäviä kasvaimia etsiessä. Selkäydinnäytteestä saataneen samantapaista tietoa kehossa vapaana olevista pitoisuuksista? Ei siis sitä miten ne toimivat hlön a tai b aivoissa.
Ööööh 
Suo anteeksi että viestini otti sua pattiin, enkä mielelläni kävisi kommentoimaan kenenkään itsemurhadepressioita varsinkaan kun ei ole koulutusta alalle.
Viestistä kilpirauhasosuus oli vastausta sinun kirjoittamaasi, loppu kommentointi Rahvaan kommentointiin.
Taisin yleistää taas liikaa kun en vieläkään ymmärrä käyttäytyä ja tajuta kuinka toiset ihmiset ottaa varsin henkilökohtaisesti kaiken kommentoinnin.
Mitä omakohtaisiin kokemuksiin tulee, sitä on tarpeeksi.
Siis, että vaikka säännöllinen kerran kuussa leijuminen aiheuttaa masennusta? Onko toi tiettävästi tilastoitu tieto vai mututuntumaa? Onko kannabiksesta tehty puolueetonta kattavaa tieteellistä näyttöä, että kyseessä on todella haitallinen aine, siis haitallisempi kuin alkoholi?
Voisin olla eri mieltä tai sitten en.
Viestisi oli aivan asiallinen ja ymmärrän näkökulmasi 
Ei se ottanut minua lainkaan pattiin.
Ymmärsin hyvin että et minua henk.kohtaisesti tarkoittanut.
Olen lisäksi samaa mieltä että liian usein jollekulle tyrkätään resepti kouraan ja sanotaan “seuraava potilas”. Mutta poikkeuksiakin on.
Liika lääkemyönteisyys ja liika lääkekielteisyys eivät ole hyvästä. Kultainen keskitie,sanoisi Aristoteles.
Hyvää Itsenäisyyspäivän jatloa !
Alkoholi+pelit kirjoitti:En tiedä pitäisikö minun aloittaa vallan oma ketju, mutta kirjoittelen nyt tähän kannustuksenkin vuoksi. Olen juonut jo 16-vuotiaasta asti. Reilut 20 vuotta siis. Loppua kohti meno on tietenkin vain kiihtynyt. Nyt olen jo siinä vaiheessa, että ensimmäinen antabus-resepti on vuosi sitten haettu, kokeiltu kuukausi ja pistetty kaappiin.
Nyt olen antabuksen taas tuohon pöydälle nostanut, mutta en haluasi sitä syödä, koska inhoan jo valmiiksi tulevaa ilta-ahdistusta (nykyään ahdistaa kyllä koko päivän), johon käytän siis lääkkeeksi alkoholia. Eli alkoholi toimii kohdallani:
-ahdistuslääkkeenä
-unilääkkeenä
-palkintona/juhlistaja
-ruokajuomana
Millä lääkkeillä tai metodeilla nuo voisi korvata? Haluaisin raitistua, mutta koen elämän ilman "lääkkeitäni" tai "piristeitäni" lähes ihmisarvottomana...Aikaisemmin auto piti sentään jotenkin elämän syrjässä kiinni, mutta nyt senkin pois laitettuani elämässä tuntuu olevan vain tv, tietokone ja alkoholi. Ja ajoittain yhteishuoltajuudessa oleva 3 vuotias lapsi.
Vuosi sitten lääkärissä käydessäni valitin masennusta ja alkoholismia ja sain antabukset ja peräti 10kpl stellaa unilääkkeeksi. Mitä lääkettä ahdistukseen? Tupakka periaatteessa auttaa, mutta ei viitsisi opetella uutta addiktiota tähän lisäksi. Mitään mielialalääkettä ei ehdotettu muistaakseni ainakaan. Kuinka voi olla raittiina, jos kokoajan vituttaa ja ahdistaa ja on täysin toimintakyvytön? Pienessä kännissä (kaljapöhnässä) olen heti energinen ainakin muutaman tunnin ajan...
viikon aikaero tässä välissä (alla siis kirjoitettu 6.12.2010)
Onkohan minulla bipolaarinen oireyhtymä, kun nyt olo on hyvä ja ei ahdista ja koko ylläoleva teksti tuntuu hieman vieraalta? Nyt siis olen kolmatta iltaa täysin selvin päin, eikä mitään ahdistustakaan ole vaikka on maanantaikin lisäksi.
Lisäksi viimeyönä oli vaikea saada unta ja silti heräsin aamulla kohtuu pirteänä…Nyt tuntuu, että unta tuskin tulee moneen tuntiin. Siksipä lähden tästä kävelylle raittiiseen ilmaan.
Eikö bipon tunnusmerkkejä ole juuri mania/masennus ja unettomuus/liiallinen väsymys ja yltiöoptimisti/toivottomuuden tunne?
(Nyt olisi hyvä hetki vetää antabuksetkin naamaan, kun ei ahdista ja pelota/vituta mutta taidan odottaa viikon puoleen väliin, jos tulee jotain edustamista ja siellä haluan olla pienessä sievässä tällä kertaa. Tekee minusta paremman seuramiehen ja on lisäksi tyhmää mielestäni kutsua vastapuoli ruokailemaan ja ravintolaan, jos itse juo vaan vichyä…)
EDIT: Kopioin viestini tänne toisesta ketjusta. Siis itseäni kommentoin/lainasin tuossa. Noin viikko väliä kirjoituksilla. Onko tuo SSRI-lääke siis bipon vai pelkän masennuksen hoitoon? (Anteeksi, en ehtinyt lukea koko ketjua, mutta luen sen kyllä kunhan palaan iltalenkiltäni…)
SUMMASUMMARUM: Olisiko minun syytä kokeilla SSRI-lääkitystä mielestäsi?
Kannabiksen käytön ja masennuksen(kin) yhteydestä löytyy Googlella riittävästi viitteitä. Tarkoitin edellisen viestini “säännöllisellä käytöllä” sitä, että joku polttelee pilveä päivittäin. Tarkoitushan oli rinnastaa kannabiksen käyttö masennuslääkkeen käyttöön, joka sekin on päivittäistä (ja koko rinnastus edelleen lähtökohtaisesti älytön).
–kh
Millä tavalla se on älytön?
Jotkut tahot pitävät lähes päivänselvänä asiana, että ssri- lääkkeillä olisi yhteyksiä esim. väkivaltaiseen käytökseen. Tämä on mainittu mm. kouluampumisten yhteydessä useaan otteeseen. Lisäksi monet tahot pitävät ssri- lääkkeitä itsemurhaan altistavina. Ssri- lääkkeet ovat myös kohtalaisen uusia lääkkeitä ja niiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa. Jotkut näitä lääkkeitä käyttäneet ovat kertoneet pitkäaikaisen käytön seurauksena pysyvästä impotenssista ja orgasmivaikeuksista, jotka jäävät pysyviksi ongelmiksi pitkäaikaisen ssri- lääkkeiden käytön jälkeen. Joillekin - kuten minulle - ssri- lääkkeillä ei ollut lähes minkäänlaista tehoa. Sitten on heitä joille ne aiheuttavat erittäin voimakkaita reaktioita. Monet hc- päihdeongelmaiset eivät voi koskea ssri- lääkkeisiin koska ne aiheuttavat niin voimakkaan reaktion, vaikka samat tyypit ovat vetäneet kaikki maailman aineet sisuksiinsa.
Kannabiksesta sen sijaan on huomattavasti pidempi kokemus. Kannabistuotteita käytetään myös reseptilääkkeinä esim. silmänpainetaudin hoidossa. On siis erikoinen mielleyhtymä, että sama aine reseptillä olisi turvallinen, mutta ilman reseptiä vaarallinen.
Myrkkyjä ne on kaikki tyynni. Mistä siis noin sinisilmäinen kuvitelma, että respalääkkeet olisivat automaattisesti jotenkin harmittomia?
Joskus ihmiset jonottivat omaehtoisesti lobotomiaan. Se oli uutena hoitomuotona moderni ja hieno toimenpide johon ihmiset halusivat, koska sen ajan psykiatrit kertoivat, että se tekee masentuneelle ihmiselle hyvää. 
Hyväuskoien auktoriteettiusko = paha usko. Ei kannata. 
Kannabis on päihde. Sitä käytetään siis päihtymistarkoituksessa. Kannabis lääkärin määräämänä, vaikkapa kivunlievitykseen, on toinen asia… mutta siitähän ei ollutkaan nyt kyse.
Monenko kuukauden raittius sinulla oli tuolloin pohjalla?
–kh
Juujuu, se on ihan “eri asia” käyttääkö ihminen kehoon kuulumatonta keinotekoista tai luonnonmukaista myrkkyä syyn A takia, vaiko syyn B takia. Miten toi kuivahikan ajattelutapa kuulostaakin yhtäkkiä niin kovin päihderiippuvaisen logiikalta… 
Keho ei tosiaankaan tiedä, minkä ajatuksen siivittämänä se vastaanottaa ja käsittelee vieraita aineita. Pointti on siinä, että kannabis toimii päihdekäytössä, SSRI-lääke ei.
Enempää en jaksa tästä asiasta vääntää. Huumejutut kuuluisivat muutenkin jollekin toiselle palstalle.
–kh
H*elkkari mitä entisten juoppojen kitinää koko tämä palsta…
Tietääkseni kouluampuja oli joko lopettaut juuri SSRI-lääkkeiden käytön. Vai olikohan aloittanut?..no niin tai näin, sekä ensimmäiset viikot aloittamisesta ja lääkkeiden äkillinen lopettaminen voivat aiheuttaa ikäviä sivuoireita. Itsetuhoisuutta, väkivaltaisuutta… Mitkään lääkkeet eivät taida olla täysin turvallisia. Minulle ne eivät ole kuitenkaan aiheuttaneet mitään sivuoireita. Lääkkeitä syö 700 000 suomalaista, ja olettaisin, että valtaosalla käytöksessä ei ilmene tuollaista häikkää. Mitäköhän siitä tulisi, että 700 000 suomalaista olisi pilvessä joka päivä. Toteutuisi ainakin tämä Slow life -haave.
Tiädätkö mitä? On tosi hienoa kitistä entisenä juoppona. Olet väärässä siinä, että kaikki olisivat entisiä juoppoja, tässäkin ketjussa kitisee myös nykyisiä juoppoja ja sehän tästä keskustelusta hiukan hankalan tekeekin. Asioiden vääntäminen, inttäminen, tarve olla aina vastaan ja sanoa viimeinen sana, tahallinen väärin ymmärtäminen ja hyökkäävyys…siinä muutamia piirteitä mistä erottaa nykyisen juopon kitinän.
Moi!
Ajattelin näin ketjun aloittaneena juhlallisesti ilmoittaa, että itseltäni lensivät KAIKKI lääkkeet roskikseen. Lopetin Seroxatit alkuunsa ja pamit vedin vessasta alas (näinhän ei saa tehdä, ongelmajätettä). Että se siitä, eipä ole sivuvaikutuksia. Lauantaina juomattomuutta 4,5 kk. Raittiudesta nyt puhuisi…eilen oli lähellä, kävin jo koskemassa Karhu-tölkin kylkeä, oi voi. No mukavaa keskiviikkoiltaa kuitenkin kaikille!
No perhana, aika sissi!
Entäpä ahdistus, siedettävää?
Karhun kyljen hiplaaminen kenestäkään juoppoa tee, kitistään ilman viinaa vaan, vaikka piruuttaan… 
Kiitti vastauksesta 
No vähän paremmin menee ahdistuksen kanssa. Taitaa olla niin tuttu kesto-olotila että saan silti pakolliset duunit hoidettua kunnialla. Muuhun ei kyllä juuri tällä hetkellä paukkuja riitä, sohva kutsuu ja lihakset itkee. Voi olla että mulla on vieläkin juomatonta viinaa jäljellä, näkee sitten (eli se siitä sissistä 
). Ei kuitenkaan vielä tänään eikä huomennakaan 
Itselläsi tuntuu menevän melko kivasti, ainakin kirjoituksista päätellen, hienoa ja tsemppiä
Kovasti sinä ainakin teet työtä itsesi kanssa ja näemmä tuloksellista, kun olet tehnyt pelit selviksi, mitä et ainakaan syö, etkä näemmä juokaan, vaikkakin kiusaavat hieman. On kyllä tärkeää saada itselleen selväksi, mihin sitä on joutunut sen juomisen myötä ja mihin se johtaa, jos jatkaa tai aloittaa uudestaan.
Toivottavasti sinulla on hyvä muisti, ettet unohda kokemuksiasi, kun niitä tarvitaan, sillä Karhut ei maailmasta lopu.
Kitos Lizzy,
kohtalaisen mukavasti menee, melko oudoista oloista huolimatta. Sain tuolla reissussa ollessa pari aika epätodellista, kukas minä oikein olenkaan -kohtausta. Ne oli aika pelottavia, mutta toisaalta osasin jotain sellaista odottaakin, en pelästynyt kauheen pahasti…Huvitin itseäni säikähtämisen jälkeen, että mistäköhän sitä löytää kohta itsensä, jos vaikka ihan nimikin unohtuu Kyllä sinä Lizzy tästäkin yli menet ja sitten palaat uudestaan tähän lääkitys asiaan, jos olo vaikeutuu tai ei helpota, tsemppistä vaan sinullekkin
Kiitos tsemistä, yritetään yritetään. Vexi salmi äsken Kari Tapiosta “Jos Karista jotain haluaa sanoa, hän oli oikea suomalaisuuden perikuva” niinpä niin ei ole ihme että jätti tämän maailman kuusvitosena. No ihan hieno esiintyjä ja kohteliaan tuntuinen mies vaikka en faneihin (ehkä myös musagenren vuoksi) lukeutunutkaan. Viina vei kuitenkin miestä voi voi… RIP
Minulle ei ole tehty mitään verikoetta masennuksen toteamiseksi.
En kyllä ole samaa mieltä kanssasi näistä objektiivisista testeistä ja faktisista osoituksista. Yleensä minun kohdallani diagnoosin tekeminen on mennyt niin, että suurin osa ajasta on mennyt haastatteluun oireista, sitten vähän koputellaan ja katsellaan, ja siitä tehdään diagnoosi. Sitten määrätään jotain lääkettä tai ei määrätä, ja jos määrätään niin niitä syödään ja tullaan takaisin lääkärin vastaanotolle, jos vaiva ei katoa. Eli läheskään aina fyysistenkään sairauksien kohdalla ei oteta näytteitä ja tehdä viljelyjä tms. Tai esimerkiksi allergiatestejä ei läheskään aina tehdä, käsketään vain välttämään todennäköisiä ruoka-allergian aiheuttajia. Ja jos vaiva katoaa, niin päätellään siitä, että vaivan aiheuttaja oli juurikin tuo vältetty ruoka-aine.
Tietysti jos on vaikka pitkään kärsinyt, vaikkapa koko elämänsä, masennuksesta, on vaikea kuulostella itse oloaan, kun eihän sitä edes tiedä että millainen sitä olisi se “normaali” olotila. Tai eritellä sitä, että onko kyseessä edes masennus. Tai että mikä sen taustalla voisi olla. Itsellä on se onnekas tilanne, että minulla on aiempaa kokemusta sekä siitä normaalista olotilasta että masennuksesta, ja olen pystynyt välttämään nykyisessä elämässäni ja ympäristössäni kaikkea sitä, mikä voi aiheuttaa masennusta. Kun on muuten tasapainossa, niin ei myöskään epäile itseään tai omia kokemuksiaan. Voin yhtä selkeästi todeta vaikkapa sen, että koskeeko päähän vai eikö koske, kuin sen, että ahdistaako ja masentaako vai eikö ahdista ja masenna. Ei tarvitse arpoa, että miltä minusta nyt tuntuu.
Itsekin olen lukenut noista SSRI-lääkkeiden placebovaikutuksista. Placeboa tai ei, niin minulla ne lääkkeet ovat auttaneet. On kuin joku paksu, musta peitto olisi nostettu päältä pois. Minulla masennus aiheutti sitä, että joku todella pieni asia, vaikkapa joku poislähtemätön tahra vaatteessa, aiheutti ihan valtavaa ahdistusta ja paisui mielettömän isoksi. Saatoin jäädä jotenkin jumiin yhteen tuollaiseen pikkuasiaan, ja murehtia ja itkeä ja ahdistua siitä parikin päivää. Kuulostaa hullulta, mutta vaikka kuinka olisin yrittänyt opetella kaikenlaisia keinoja päästä asian yli, niin se ei vaan opettelemalla onnistunut. Masennuksessa tavallaan katoaa perspektiivi, ja elämänhallinnan voi suistaa raiteltaan joku yksikin pikkuruinen juttu.
Lääkityksen kanssa oloni on normaali, on iloja ja suruja, mutta asiat on realistisemmassa perspektiivissä. Masennuksessa kun katoaa tavallaan realismi, koko maailma ikäänkuin vääristyy ja menee vinksalleen. Minulla tosiaan masennus on ilmentynyt myös (siis kaiken masennukseen liittyvän lisäksi) ihan hirveinä ahdistuksen puuskina, jotka ovat estäneet minua tekemästä yhtään mitään pariin päivään, siis muuta kuin ahdistumasta ja itkemästä. Lääkitys estää noita ahdistuksia tulemasta, joten voin mennä vaikkapa ulos, käydä kaupassa, tavata ystäviä, tehdä kotihommia, lukea kirjaa yms.
Tämän vuoksi en mitenkään väheksy omaa kokemustani ja saamaani hoitoa, lääkkeitä, tai minua hoitanutta lääkäriä.
Hyvin kuvailtu masennusta, tuo teksti olisi voinut olla itseni kirjoittama. Juuri tuollaiselta se tuntuu. valtavia ahdistukohtauksia mitä ihmeellisimmistä asioista joiden yli ei meinaa päästä. Asiat jää päähän junnaamaan ja paisuu äärimmäisiin mittasuhteisiin. Aloitin juuri uudestaan lääkityksen puolen vuoden tauon jälkeen ja olo alkaa helpottamaan. Pystyn taas toimimaan suhteellisen normaalisti.Itselläni tämä on todennäköisesti lopunikäinen hoito, eli lääkitys. Välillä on hyvä kokeilla ilman niin lääkityksen teho paranee, koen sen itse näin.Tällä kertaa ei ole tullut sivuvaikutuksia, ei niin minkäänlaisia. Itse ajattelen sen niin, että silloin lääke tulee tarpeeseen, eli serotoniinit ovat ihan loppu minun aivoistani
Niin tai näin, lähes vuoden raittius ei masennukseeni auttanut ja päätin lopettaa kärsimykseni ja aloittaa lääkkeen syönti. Jo ihan perheenikin vuoksi. Lapset eivät kaipaa äitiä joka ei kykene tekemään muuta kuin makaamaan sohvalla ja itkemään tai sitten raivoamaan, vuorotellen. Töissäkin on helpompaa ja keskittymiskyky on parantunut huimasti!