Masennuksessa aivot menee tavallaan ihan juntturiin, ehkä juuri siitä kun ne täyttyy kaikesta epäolennaisen murehtimisesta. On vain koko ajan sellainen tunne, että aivot eivät toimi kunnolla, asioita unohtuu, mikään ei jää päähän, on ihan mahdotonta oppia mitään uutta. Jatkuva unohtelu taas aiheuttaa lisää ahdistusta ja elämänhallinnantunteen menettämistä.
Hienoa että sinullekin on debiili löytynyt sopiva hoitokeino, kaikkien kohdallahan näin ei ole. Hienoa siis etenkin lapsiesi kannalta, sillä heille masentunut äiti on ihan älyttömän raskasta kestää, epäjohdonmukaisena, arvaamattomana, suhteellisuudentajun kadottaneena stressipaukkuna.
Kysymys oli siitä, onko masennus sairaus, joka johtuu “aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta”, siitä ettei ssri- lääkkeiden toimintamekanismia ole koskaan faktisesti osoitettu, ja siitä mihin masennus- “sairauden” diagnosointi perustetaan.
En sanonut ssri- lääkkeiden olevan plaseboa.
Minunkaan ei tarvitse mennä kysymään lääkäriltä olenko minä masentunut. Koko väite siitä, ettei ihminen tiedä itse “miltä minusta tuntuu” on täysin absurdi. Ihminen tietää itse parhaiten omat tunnetilansa.
Ihminen ei välttämättä tiedä/halua tietää miksi tuntee kuten tuntee ja myös saattaa haluta evätä itseltään kaikki tunteet, paitsi ne joita saa juomisen/päihteiden avulla. Sairastava alkoholisti tietää vain tuntevansa jotain, mutta ei oikein halua tuntea muuta, kuin mitä se autuaaksi tekevä pilleri saa aikaan tai siis miten sen luvataan toimivan. Tietääkö pillerihumalassa oleva ihminen tunteensa? Minusta ei, koska suurin osa niistä on piilossa tai turrutettu, jotta ei tuntisi mitään.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että juovana aikana en enimmäkseen tiennyt miltä minusta tuntuu. Tunteet olivat yhteensulautuneita möykkyjä, joista erottui selkeästi vain terävät huiput ja niitä huippuja sitten viinalla joko tavoitteli tai tasoitteli. Nyt aina välillä osaan jo tunnistaa, erottaa ja nimetä tunteitani ja jäljittää niiden alkuperän.
No, eihän välttämättä masennuksen syyt aina ole välittäjäaineiden epätasapainossa. Minun kohdallani näin selkeästi on, vaikkei sitä ole “faktisesti osoitettu”. Perustan tämän väitteeni siihen, ettei masennukseeni ole auttanut mikään muu, kuin lääkkeet, jotka taas aivan selvästi siihen auttavat.
Jaa. Ehkäpä luin viestisi huolimattomasti, tai jonkun toisen viestissä puhuttiin placebosta. Oli miten oli, itse olen lukenut joskus jostain, miten verrokkiryhmälle annetulla placebolla oli samoja vaikutuksia, kuin itse lääkkellä.
Silloin pari vuotta sitten, kun minuun iski masennus, ja sitä ensimmäisen kerran alettiin hoitamaan, tarvitsin psykologin ja lääkärin kertomaan minulle, että olen masentunut. En olisi tajunnut sitä itse. Masennus tavallaan korruptoi niin sitä omaa ajattelua ja pistää epäilemään itseään ja omia tuntemuksiaan niin suuresti, etten tosiaan oikein osannut edes hahmottaa sitä, että miltä minusta todella tuntuu. Enkä siis luottanut omiin tuntemuksiini hiuskarvan vertaa. Lisäksi sitä vain piti itseään niin huonona, ja ylipäätään kaikkea omana syynään, ettei olisi tullut mieleenkään se, että kyse voisi olla siitä että olisin ollut sairastunut. Vähän vaikea selittää… Siis jos mielessä olisi edes käynyt, että tämä ei ole varsinaisesti normaalia, ja että ehkä saattaisinkin olla sairastunut, niin sitä koki, että on niin huono että on sen ansainnut ja että koska olen tällainen paska, niin tämä on ihan normaalia minulle. Nyt sairauden uusiutuessa olen vähän viisaampi, kokeneempi ja tasapainoisempi, että tunnen itseni ja tunnetilani, ja tajusin aika nopeasti mistä on kyse.
Miten ihminen voisi manipuloida itse tunteitaan esim. kemikaalien avulla jos hän “ei tiedä miltä hänestä tuntuu”? Tunteiden manipulaatio kemikaaleilla edellyttää sitä että ihminen tietää mistä tunteesta haluaa eroon, ja minkä tunteen haluaa siihen tilalle.
Ihminen voi olla pihalla omien tunteidensa kanssa. Voi myös olla niin, että ihminen ei oikein tiedä itsekään miltä hänestä tuntuu. Mutta on täysin mielipuolista uskoa, että joku toinen ihminen voisi tietää toisen tunnemaailman/mielenmaiseman paremmin kuin hän itse.
Hah joo ssri- lääkkeiden vaikutusta tuskin humalaksi voi sanoa. Mutta on turha väittää etteikö myös niiden syöminen ole tunteiden manipuloimista keinotekoisesti.
Voihan sitä toki manipulaatioksi sanoa, mutta silti tuo “keinotekoinen manipulaatio” kirskahtaa korvaani aika epämiellyttävänä. Se kun antaa mielestäni aivan vääränlaisen kuvan.
Itse näen pikemminkin niin, että tunne-elämäni on ollut masennuksen manipuloimaa (koin lähinnä vain yhdenlaisia tunteita), kun taas nyt koen kaikkia tunteita, vitutuksesta iloon, surusta onneen. Saatan itkeä tirauttaa kun luen liikuttavaa kirjaa, nauran hohotan ääneen kun sattuu jotain hauskaa, hermostun kissalle kun se ei osaa päättää haluaako sisälle vai ulos, koen onnistumisen tunteita kun työssä kaikki menee putkeen, olen aamulla väsynyt ja iltapäivällä nälkäinen, ähkin turhautuneena kun luen päihdelinkistä että ssri-lääkkeitä käyttävät ihmiset sekoittavat päätään pillereillä… Siis ihan normia.
Nyt tuntuu siltä että keskustelijoiden tietämys SSRI-lääkkeistä on puutteellinen. Kemikaali on mielestäni väärä sana. Kysehän on ns. serotoniinin takaisinoton estäjistä, jolloin serotoniinin pitoisuus aivoissa nousee. Serotoniinihan on välittäjäaine, jota aivoissa erittyy luonnollisestikin, eli mitään ylimääräistä kemikaalia lääkkeistä ei mielestäni saa, korjatkaa jos olen väärässä. Masentuneella ihmisellähän serotonipitoisuudet ovat matalat suhteessa ns. normaaliin ihmiseen. Vajetta on mm. myös dopamiinista ja noradrenaliinista. On myös lääkkeitä jotka vaikuttavat näiden aineiden pitoisuuksiin aivoissa. Ongelma on että mitään laboratoriokoetta asian tutkimiseksi ei kaiketi ole, tai siis varmasti on mutta se olisi liian kallista toteuttaa. Korjatkaa taas jos olen väärässä. Helpompaa on testata lääkkeen vaikutusta ihmiseen. Jos masennus korjaantuu lääkkeen avulla niin hyvä on. Se miksi alkoholistit kärsivät masennuksesta muita enemmän on se, että alkoholi vaikuttaa kys.välittäjäaineiden pitoisuuteen aivoissa, vähentävästi. Itse olen ajatellut että liian nuorana aloitettu juominen ja toisaalta pitkään jatkunut liika juominen on “liottanut” aivoni välittäjäaineet taivaan tuuliin. Totta on että lääkkeitä syödään liian paljon ja liian helposti, kun tulee eteen pieniä elämään kuuluvia murheita. Omalla kohdallani masennus on kroonistunut myös koska en ole saanut siihen asiankuuluvaa apua ja terapiaa ajoissa. Siitä on kiittäminen nykyistä tilannetta, joka vaivaa kaiketi koko Suomea. Hoitoa joutuu odottamaan pitkään ennenkuin pääsee ja toisaalta hoitoajat ovat lyhyet. Ja esimerkiksi lapsiperheille ei ole kotiapua yms tukea saatavilla. Itse odotin puolivuotta aikoinaan ennenkuin pääsin perheneuvolan asiakkaaksi. Tuolloin pahin oli jo tapahtunut, eli olin jo vahvasti koukussa alkoholiin. En jaksanut hoitaa kotia enkä lapsia ja olin todella masentunut. Apua ei saanut ja lähipiiristäkään sitä ei ollut saatavilla omasta takaa. Kunnalta sitä oli turha pyytää! Juomalla sain edes jotain tehtyä kotona ja sain olon hetkeksi paremmaksi, tosin seuravana päivänä olin entistäkin masentuneempi. Kierre oli valmis!Onneksi mitään kamalaa ei päässyt tapahtumaan.
Onneksi nuo ajat ovat takanapäin ja nyt voin yrittää hyvittää lapsilleni ja miehelleni tapahtunutta, olemalla selvinpäin! Ja syömällä kiltisti lääkkeeni!
AA:sta sain avun lopettamiseen. Ongelmana oli vain, että aloin kuvittelemaan, että ohjelman avulla voin parantua kaikista vaivoista, kuten masennuksesta. Lopetin lääkkeiden syömisen ja olo paheni entisestään. Itsepintaisesti sinnittelin puoli vuotta, kunnes tilenne oli niin huono, että aloin pohtia itsemurhaa vaihtoehtona. Nyt olen jättänyt AA:n kokonaan, sillä pelkään, että sama toistuu. AA:ssa on paljon hyviä puolia mutta kannattaa olla myös varuillaan, mitä neuvoja ottaa vastaan.
Eiköhän jokainen tiedä mitä ovat selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät. Vinettokin voi vaikka kooklettaa ettei mene kilpirauhaslääkkeet sekaisin ssri- lääkkeiden kanssa.
Jos tuo nyky"tietämyksen" (eli sen mitä meille halutaan kertoa virallisesti ssri- lääkkeistä) kyseenalaistavan näkökulman esille, se ei tarkoita että kysymys on tietämyksen puutteesta.
[size=85]“Depression has NOT been demonstrated ever in anykind of scientific research (mielestäni se sanoo tuossa että “revalds”, mutten saa kunnolla selvää ku puhuva pää siinä puhuu hieman epäselvästi) that needs to be proved to be the cemical imbalance. There is no cemical imbalace test, there is no way to assure that your chemicals are imbalaced, and there is no evidence that antidepression drugs really balace chemicals. If that’s hard for you to believe don’t believe it cus I’m saying it, but check it out, look for the evidence, ask your doctor for the evidence, it doesn’t exist. They give you an opinion, they believe a theory, but the evidence is not there.”[/size]
PST: Länsimaalaisuuden perusarvojen on yleensä uskottu perustuvan kristinuskoon. Kristinusko perustuu Uuteen Testamenttiin ja Jeesuksen opetuksiin, ei Vanhaan Testamenttiin. Juutalaisuus perustuu Vanhaan Testamenttiin sillä juutalaiset eivät tunnustaneet (hellareiden mielestä eivät tunnistaneet) Jeesusta Messiaakseen.
Kristinuskoon liittyvä muiden auttaminen - vaikka sitten nälkäisten ruokkiminen - perustuu Uuteen Testamenttiin. Länsimaisuuden perusarvot perustuvat kristiuskoon ja Jeesuksen esimerkkiin siitä miten hän itse eli. Koska Jeesus auttoi köyhiä, paransi sairaita, oli humaani sen ajan yhteiskunnassa monella tavalla, siihen apostolit ja myöhemmin muut ristityt p+erustivat toimintansa.
Eivät suinkaan mihinkään 1. mooseksenkirjan historiamerkintään.
Kai se tärkeää on, kun on kerran Mooseksen kirjaan kirjattu.
Kyseisestä herrasta kerrotaan myöhemmin:
“Hänellä ei ole isää, ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua.”
“Asia käy vielä selvemmäksi silloin kun virkaan astuu uudenlainen pappi, joka Melkisedekin tavoin
ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan lain käskyn mukaan vaan häviämättömän elämänsä voimasta.”
Eli - kuten minä asian ymmärrän, kyseinen Melkisedek on esikuva oikeauskoisuudesta. Mitaltaan sellainen, johon Jeesusta voitaisiin joskus tulevaisuudessa verrata. Tässä mielessä kovin harvakseltaan mainittu Raamatun hahmo merkitykseensä suhteutettuna.
Ymmärtääkseni sinun pitäisi sitten puhua juutalaisuuteen perustuvasta yhteiskunnasta eikä länsimaisesta yhteiskunnasta joka arvomaailmansa pohjaa kristinuskoon.
Kieltämättä Melkisedek on mielenkiintoinen hahmo raamatussa. Mutta mielenkintoisen siitä tekee nimenomaan se, että hän on saavuttanut “häviämättömän elämän” jo silloin kun ihmiselle se on vielä mahdotonta. Luomiskertomuksessa itse Luojamme kauhisteli ajatusta siitä että söisimme hyvän ja pahantiedon puun lisäksi myös Elämän puusta.
Mutta kristinusko, tai "ahneen länsimaalaisuuden köyhien ruokkimishalu " ei siihen liity mitenkään.
Jokainen päättää itse omasta lääkkeiden käytöstä. Mutta jos on vuosien kokemus masennuksesta niin eiköhän sen sitten itse tiedä tarvitseeko lääkettä vai ei. Vaarallista nyt mielestäni on neuvoa ihmisiä lopettamaan lääkkeiden syönti perustellen sitä mitä ihmeellisimmillä teorioilla joista ei ole varmaa tietoa. Eiköhän jokainen keskustele asiat oman lääkärin kanssa. Puhun kokemuksesta, sillä kerran eräs ihminen sanoi, että hän on varma että kukaan ei tarvitse masennuslääkkeitä yhtään mihinkään. Ajattelin, että ehkä hän on oikeassa ja lopetin lääkkeiden syönnin. Menin aika nopeasti huonoon kuntoon. Sinnittelin 5 kk ja lopulta aloin hautomaan itsemurhaa kun oli niin paha olla. Sama kävi AA:n kanssa kun ohjelma sanoo, että sen avulla ja Jumalan avulla voi “vapautua” kaikista mielen murheista. Tällä kertaa sinnittelin 6kk ilman lääkkeitä(tuolloin olin jo raitistunut) kunnes olin taas yhtä huonossa kunnossa. Kuinka moni teistä sanoisi saman jollekulle päin näköä, että lääkkeet on turhia ja niitä ei tarvitse mihinkään. Täällä netissä on niin hyvä sanoa mitä vain nimettömänä ja kasvottomana, mutta mielestäni täällä pätee samat säännöt kuin todellisessa maailmassa. Ei nyt mitä vaan voi sanoa sillä varjolla että ei kukaan tunne. Sama pätee nyt kaikkeen, eikä vain tähän lääkekeskusteluun. Voihan se olla että monet ihmiset täällä palstalla “toteuttaa” itseään, kun todellisessa elämässä ei uskalla sanoa mielipidettään yhtään mihinkään asiaan kasvotusten ihmisten kanssa.
Onko joku väittänyt jotain muuta? Jo ensimmäisessä viestissäni sanoin:
Enkö minä olisi saanut tuoda tätä näkökulmaa esille koska debiili uskoo toisin?
Kuka on neuvonut ihmisiä lopettamaan lääkkeiden syönnin?
Ei mulla ole mitään ongelmaa keskustella näistä näkökulmista normielämässäkään. Olen useasti jubannutkin näistä asioista kasvotusten erilaisten ihmisten kanssa. Mitä ihmeellistä siinä on?
