SSRI-lääkkeiden sivuvaikutuksista

Ihmiset on erilaisia, mutta alkoholismi on samanlainen ja siksikin on ensiarvoisen tärkeää tietää, ettei lääketiede ole vielä keksinyt lääkettä jolla alkoholisti pääsisi eroon:
a’ alkoholistisesta juomisesta
b’ alkoholistisesta käyttäytymisestä ja elämästä.
Kävelykeppejä raitistumiseen etsitään lääkkeistä, mutta yhtä usein se sama keppi löytyy rehellisyydestä itseään ja elämäänsä kohtaan. Lääkäreiden kyky antaa rehellisyyttä ongelmalliselle ihmiselle on hyvin vajavainen, koska ongelmainen ihminen ei itse ole valmis siihen. Valmiutta kohdata elämä ilman lääkkeitä on vain kuvitellun vaikeaa ja tietysti siihen vaikuttaa moni muukin tässä yhteiskunnassa, kun kaikkien pitäisi olla vahvoja, nopeita, kyvykkäitä,… ja heikkouksia ei suvaita.

On musertavaa tiedostaa, ettei kohta ole ihmistä jolle ei tyrkytettäisi jotain lääkettä, jotta tuo ihminen voisi elää tässä yhteiskunnassa, töissä, perheessä, harrastuksissa,… ja ongelmissaan.

Ei minun mielipide muutu lääkkeitä keksimällä lisää eikä yhdenkään puolestapuhujan vuoksi, kun tiedän miltä elämä maistui syödessäni noita lääkkeitä ja miltä maistuu tänään olla ilman. Itselläni on kokemusta kieltäytymisestäkin, vaikka lääkärisetätäti sitä lähestulkoon vaati, mutta nähtyään että pääni/sydämeni kesti leikkauksen mainiosti, myönsi oman tietämyksen perustuvan vain siihen mitä oli halukas kuvittelemaan.

En minä ole erilainen alkoholisti kuin kukaan muukaan, vain poikkeuksellisen onnekas, kun olen saanut tämän raittiuden tällekin päivälle. Lääkkeillä on tietysti oma osuutensa, ne näytti minulle mitä minun kuvitelmani itsestäni oli.

Älä sano mitään, sillä ohjelman sydämen asiakseen ottaneet on saaneet aika paljon muutakin itselleen, kuin vain juomisen tarpeen menetyksen.

Yhtenä esimerkkinä vaikka se, että tunnen tupakoitsijoita, joille ohjelmasta on ollut kovastikin hyötyä, ovat päässeet eroon siitäkin “paheesta”. Se on tietysti kunkin oma asia miten ohjelmaa noudattaa ja mitä elämästään haluaa muuttaa.
Itse olen saanut ohjelmastamme kaiken sen hyödyn mitä siellä luvataankin ja se ei ole vain pakonomaisen juomisen loppuminen, vaan myös pakonomaisen kieltämisen, valehtelemisen,… poistumiset. Puhumattakaan peloista pääsemisen.

AA ja AAn ohjelma on kaikille sama, mutta yhtä usein kaikki ajattelee ja tuntee sen eri aikoina hieman erilaisesti. Se miksi AA on toiminut niin kauan kuin on toiminut perustuu myös siihen, että se toimii ja jos se ei toimisi, kuin luvataan, niin sehän kuolisi samantien. Minäkään en olisi saanut kokea toipumisen ihmettä, jos en olisi ottanut koko ohjelmaamme käyttööni, kuten niin moni minua ennen on tehnyt ja niin moni näyttää vielä tekevän, luojan kiitos.

Tuo on tyypillistä AA-jargonia.

En jaarittele asiasta enempää. Tuossa terveiset AA:n hyvin tuntevalta lääketieteen edustajalta:

juwanet.org/sosterv/alkoholi … _hoito.htm

[u]Tämä tuo meidät tämän asian ytimeen: lääkitykseen. On 12-askeleen ohjelmia, jotka pitävät kaikkea lääkitystä pahana ja painottavat, että henkilöt, jotka ovat hyväksyneet mitään lääkkeitä lääkäriltä, edes masennuslääkkeitä, ovat “livenneet” tai retkahtaneet. Monia niistä, jotka tuntevat näin pidetään “12-askeleen guruina”, joilla mahdollisesti on valtava vaikutus ohjelman tulokkaisiin.

Tehdään asia selväksi nyt heti: Tällaiset yksilöt ovat vaarallisia ja harjoittavat lääketiedettä ilman pätevyyttä. 12-askeleen perinteet sallivat “ulkopuolisten” ammattilaisten, mukaan lukien lääkäreiden, auttaa päihderiippuvaisuuden hoidossa. On eri asia, että on lääkäreitä, jotka antavat mielialaan vaikuttavia lääkkeitä väärin perustein, kuin että kielletään koko lääketieteen ammattilaisuus ja kaikki lääkehoidot.[/u]

Aika moniulotteinen asia. Kun tuo varsin hyvä paperi taas vedettiin esiin, niin luetaan sitä sitten myös aivan kunnolla. Ensinnäkin kirjottaja on päihdeelääketieteeseen erikoistunut lääkäri Andrew Baer. Tähän artikkeliin usein yhdistetään myös Matti Rossi, joka on artikkelin kääntänyt.

Andrew Baer toteaa: “Se mitä kutsumme vakavaksi masennukseksi, jossa monet yllämainitut oireet ovat ilmeisiä tässä potilaassa, menee tavallisesti itsestään ohi noin yhdeksässä kuukaudessa, jos se jätetään hoitamatta.”

Olennainen on kuitenkin myös Baerin toinen näkökulma, jota hän kuvaa oman kokemuksensa kautta. Andrew Baer: “Mistä siinä lopultakin oli kysymys oli se, että kärsin pahasta vakavasta masennuksesta… Olin niin masentunut, että se tosiasiassa esti tunne-elämän toipumisponnisteluni. Niin se on; voit olla niin masentunut, että se tekee tunne-elämän asioiden läpityöskentelyn mahdottomaksi.”

Olennaista Baerin kommentoinnissa on, että se sisältää kaksi näkökulmaa - Usein lääkityksellä yritetään korjata ongelmia, joihin lääkityksellä ei ole vaikutusta. Samaan hengenvetoon Baer jatkaa, että joskus lääkkeiden käyttäminen on välttämätöntä, jotta luonnonmukainen toipuminen tulisi mahdolliseksi.

Vineton kanssa olen samaa mieltä siitä, että lääkevastaisuus on ajoittain liian syvällä AA-laisessa ajattelussa. Erittäin paljon olen samaa mieltä siitä, ettei ammattitaidottoman pidä ryhtyä tekemään lääkärin töitä. Oli lääkäri oikeassa tai väärässä, niin omin päin ei kannata keksiä omia hoito-ohjelmia, eikä niitä toisille suositella.

Samaan aikaan pitää kuitenkin muistaa, etteivät nämä ongelmat Baerinkaan mukaan ratkea lääkkeiden avulla. Ei ole olemassa sellaisia raittiuspillereitä, jotka ratkaisevat päihteidenkäyttöön liittyvät ongelmat. Ei myöskään ole sellaisia lääkkeitä, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi. :smiley:

Painotan vielä kerran sitä asiaa, ettei AA tai AAlaisuus tee kenestäkään lääkevastaista, vaan oma kokemus omasta lääkkeiden käytöstä. Itseäni lähinnä tympii se, kuinka lääkemyönteisiä kaikki nykyään on, kuinka helposti niitä määrätään pelkän kuvittelun vuoksi, jospa nämä auttaisi mentaliteetilla ja jos joku kertoo omaa kokemustaan miksi söi lääkkeitä ja mitä ne auttoi tai oli auttamatta, niin heti koetetaan niputtaa sitä AAn syyksi tai AAlaiseksi ajatteluksi. Ei noista lääkkeistä kukaan AAssa normaalisti puhu mitään ja jos puhuu, niin pääsääntöisesti miten on niistäkin päässyt eroon. Onko se AAlaista ajattelua? Minusta se vain kertoo miten alkoholismi on toiminut, kun on paennut lääkkeisiinkin ja miten ohjelmamme myös, kun on päässyt niistäkin eroon.

Kukaan ei voi kieltää sitä, etteikö lääkkeitä syödä näinä aikoina yhä enemmän ja enemmän, oli tarvetta tai ei. Lähes joka tuutista kerrotaan myös lääkkeiden pahenevasta väärinkäytöksistä yms. Ajattelen vain näin, omaan kokemukseeni vedoten, että kaikki ne jotka syö lääkkeitä turhaan tietää sen itsekin, mutta eivät voi sille mitään, kuin eivät voineet juomisellekaan, ennenkuin oli pakko. Onko se lääkäreiden tai yhteiskunnan vika tai alkoholismin syy, niin minusta vähän kaikkien.

Minusta lääkkeiden käytöstä puhuminen yleisellä palstalla odottaen muiden kokemuksia ko lääkkeistä, on jotenkin ymmärrettävissä myös näin; Lääkäri määrää lääkkeen ja täältä haetaan ohjeita/tukea niiden syömiseksi :open_mouth: . Jotenkin hullunkurista ja nurinperistä tapaa ottaa selvää siitä mitä oikein on popsimassa :frowning: . Jos lääkärin ammattitaito ei riitä vakuuttamaan niiden toimivuudesta ja haittojen vähyydestä suhteessa tehoon, niin kuvitellaanko täällä plinkissä käyvillä ja kirjoittavilla olevan sellaista ammattitaitoa :open_mouth: .

Rahvas oikeassa!

Meillä maallikoilla ei ole saatavissa sitä tietoa, mikä lääkäreillä on. Tärkein verkkolähde lääkäreille netissä on Terveysportti, mutta sen lääkäreille tarkoitettuun sisältöön pääsevät tutustumaan vain lääkärit omilla tunnuksillaan. Toisekseen lääkärit - uusinta tutkittua tietoa tarvitessaan - turvautuvat yleensä tieteellisiin vertaisarvioituihin lehtiin (joista he lukevat yleensä vain muutaman artikkelin - toisin kuin humanistisilla aloilla lääketieteessä ei jaaritella). Yleensä tällaiset lehdet ovat verkosta luettavissa (alalla kuin alalla) vain käyttäjätunnusten avulla (joita on esim. yliopistosairaaloiden henkilöstöllä). Wikipedia ym. vapaasti luettavissa oleva materiaali on yleensä ns. heikko lähde.

Lääkkeiden määräämisestä:

Oman kokemukseni perusteella väitän, että todellisen tarpeen lisäksi lääkkeiden määräämiseen vaikuttavat hoitosuhteen toimivuus, potilaan esiintymistaidot sekä sosiaalinen asema (korkeammassa asemassa olevat saavat helpommin erilaisia kolmiolääkkeitä).

AA-laiset ja lääkkeet:

AA-laisissa on sekä lääkkeisiin neutraalisti suhtautuvia (mm. vuorotyöläiset saattavat käyttää nukahtamislääkkeitä) sekä ehdottoman lääkekielteisiä (eivät esim. syö edes Aspiriinia). Lääkekielteisten AA-laisten en ole havainnut tuputtavan asennettaan muille.

Kannattaa kuitenkin muistaa se, että sen lisäksi että masennus on raskas ja tappavakin sairaus sairastuneelle itselleen, se on myös hyvin raskasta sairastuneen läheisille, esim. puolisolle.

Joskus vain on niin (kuten nyt on omalla kohdallani), että omat konstit ovat jälleen kerran lopussa, ei auta oman historian läpikäyminen, rehellisyys, oman persoonan analysointi ja uusien näkökulmien etsiminen, terveet elämäntavat, kalanmaksaöljy, nettipaasto, metsässä kävely, hyvä unirytmi ja riittävät unet jne. Aivokemiat on mitä on, ja ne on saatava kuntoon lääkkeellä. Masennukseen ei auta sen “kohtaaminen” ja “läpikäyminen”. Kuinka kauan ihmisen on kärsittävä ahdistuksesta, mustuudesta, sosiaalisista kontakteista eristäytymisestä, työkyvyn menetyksestä, aamusta iltaan itkemisestä ilman mitään syytä? On ihan kammottavaa tulla masennuksen pikkuhiljaa nielaisemaksi.

Mielestäni juurikin rehellisyyttä on tunnustaa se, että minulla nyt sattuu olemaan tällainen sairaus. Ja sitä pitää hoitaa, vaikka sitten lääkkeillä. Jos ei oman itsensä, niin sitten vaikka puolisonsa takia. Masennuksen hoitaminen lääkkeillä ei ole pakenemista tai epärehellisyyttä. Miksei se sitä joidenkin kohdalla voi ollakin, mutta hyvin useiden kohdalla näin ei ole. Ja mielestäni on kohtuutonta ja suorastaan vastuutonta lyödä lisää taakkaa masentuneen niskaan, tyyliin että et nyt ole itsellesi rehellinen. Masentunuthan ei muuta tekään, kuin syyllistää itseään muutenkin.

No, onneksi itsellä on tästä sairaudesta jo kokemusta, ja sen hoidosta. Sikäli minua ei hetkauta kaikenmaailman yleismiesjantusten ja poppatohtoreiden lausunnot. Mutta jotakuta masentunutta ne voivat hetkauttaa, syyllistää ja johtaa jopa lääkkeiden käytön yht’äkkiseen lopettamiseen. Tämä kannattaisi muistaa, kun netissä jakelee nimettömänä neuvojaan. Helppoahan se on, kun ei joudu kuitenkaan olemaan loppupeleissä minkäänlaisessa vastuussa näistä ihmisistä ja heidän sairauksiensa hoidosta.

Aika vainoharhainen suhtautumistapa. Aivan kuin masentuneet ihmiset olisivat vailla harkintakykyä.

Lääkäri osaa kertoa lääkkeen tuotesisällöstä ja tehoista yleisesti, mutta hänellä ei ole välttämättä omaa kokemusta niistä tuntemuksista, joita lääkkeen käyttäjät kokevat. Varsinkin masennuslääkityksen aloitusoireet voivat olla itse koettuna varsin ikäviä, joten tuntuu hyvältä kuulla toisten kokemuksia vastaavista oireista. Aivan yhtä hyvältä tuntuu myös kuulla jonkun kertovan siitä, miten hänen elämänlaatunsa on parantunut lääkityksen alettua toimia.

Ei lisättävää. 12 askeleen ohjelma, rehellisyys ja itsetutkiskelu eivät välttämättä riitä kaikissa tapauksissa, joissa ihmisen aivokemia on lähtökohtaisesti sekaisin.

–kh

Miten monen teistä, joiden aivokemioiden on todettu olevan epätasapainossa, tämän diagnoosin tekemiseen on liittynyt jonkinlainen lääketieteellinen testi kuten verikoe tms?

Kun menet vatsakivun takia lääkäriin, kivun syyn selvittämiseksi tehdään aina lääketieteellisiä testejä. Vasta objektiivisten testien perusteella, joilla voidaan faktisesti osoittaa ihmisen sairastavan jotakin sairautta, voi lääkäri tehdä diagnoosin. Todellinen, uskottava lääketiede perustuu objektiivisiin testeihin.

Maailmassa on lukuisia länsimaisen lääketieteen asiantuntijoita, lääkäreitä, psykiatreja, neurologeja ym ym. jotka kivenkovaa väittävät, ettei ole olemassa minkäänlaista testiä jolla aivokemiatasapainoja edes voitaisiin mitata. Tämä asiantuntijaryhmä väittää ettei ole olemassa tieteellistä näyttöä, joilla esim. psyyken- ja mielialalääkkeiden todellinen vaikutusmekanismi olisi voitu osoittaa. Näiden lääkkeiden vaikutus perustuu ainoastaan ihmiskokeisiin. Ihmiskokeiden perusteella saatuihin tuloksiin pohjaten jotkin tahot ovat keksineet yksityiskohtaisia teorioita siitä, miten nämä kemikaalit vaikuttavat aivokemiatasapainoihin.

Tämä on helppo uskoa. Itse olen saanut mt- diagnoosin johon liittyi tohtorin yksityiskohtainen selostus siitä miten aivokemiatasapainoni on muka häiriytynyt ja millä tavalla ssri- lääke sitten aivoissani alkaa toimia. Yllättävän tarkasti osasi tohtori kahden keskustelun ja yhden rasti- ruutuun- lapun täyttämisen perusteella tietää sellaisia biologiaan liittyviä asioita kuin aivokemiatasapainoni ja erilaisten välittäjäaineideni toiminnan. Ilman ainuttakaan testiä joka liittyisi kemikaalien testaukseen, tai muuhun fyysiseen testiin.

Jos tohtori toteaa sinun kärsivän vaikkapa dopamiinin puutteesta, kysyppä häneltä mihin tämä tohtori diagnoosinsa perustaa, kun ei ole minkäänlaista objektiivista testiä tehty.

Edit: En ole sanomassa kenellekään mitä kunkin pitäisi tai ei pitäisi itselleen tehdä. Kunhan toin taas tämänkin näkökulman esille. Tätä näkökulmaa ei suomessa tuoda koskaan esille. Harvat suomalaiset ovat edes tietoisia siitä, että tällaistakin asiantuntijatason näkökulmaa on olemassa.

Minulle on ainakin toistaiseksi riittänyt käytännön kokemukseni siitä, että aloittaessani lääkkeen X ottamisen alan voida pian paremmin, vaikka elintavoissani tms. ulkoisissa olosuhteissa ei samalla tapahdu muutoksia. Toinen todiste on vanhojen oireiden palaaminen lääkityksen lopettamisen jälkeen. Pelkästä uskonasiasta ei siis ole kyse, ero olotiloissa näkyy ja tuntuu.

–kh

Huhhuh… :laughing:

“Raamatussa, Mooseksen kirjan alkupuolella, kerrotaan ihmisen saavuttavan ikuisen elämän valmistamalla aterian nälkäiselle matkamiehelle.”

Mikä raamatunkohta?

Hyvä niin. Mutta monen muunkinlaista omakohtaista kokemusta on olemassa samoista lääkkeistä. Huomautettakoon, että monet ihmiset ovat kokeneet omakohtaisesti myös kalkkitablettien vaikuttavan radikaalisti mielialaan. Plasebolääkkeet, joita erilaisissa tutkimuksissa on käytetty verrokkilääkkeinä, ovat aina olleet hämmästyttävän tehokkaita ottaen huomioon ettei niissä ole koskaan minkäänlaista vaikuttavaa ainetta. Ihmisellä on hämmästyttävä kyky uskoa jotakin, kun uskomiseen on tarpeeksi hyvä syy.

Täytyy vielä todeta, että monet alkavat voida paremmin ottaessaan vaikkapa kannabistuotetta vaikka elintavoissa ei samalla tapahdu muutoksia. Kun he ovat ilman kannabistuotetta vanhat “oireet” palaavat, eli elämästä tulee tylsää ja ahdistavaa.

Minulla tehtiin verikokeet samassa yhteydessä kun sain elämäni ensimmäisen reseptin ko. lääkkeelle. Kilpirauhasarvot olivat päin helvettiä ja tämä osaltaan indikoi masennusta. Arvot olivat olleet ilmeisesti vuosia pielessä mutta mitäpä minä raavas suomalainen mies verikokeisiin olisin mennyt. Samaa myötä kun lääkityksen avulla masennus alkoi häipymään niin myös ko. arvo palautui normaaliksi.

Eipä riitäkään. Jos riittäisi niin tuskinpa alkujäsenkään Bill W olisi turvautunut vuosia kestäneen syvän masennuksensa hoidossa aikoinaan jopa LSD:n käyttöön.

12&12 auttaa tehokkaasti juomisen pakkomielteen kurissa pitämiseen päivän kerrallaan. Ja ilmeisen hyvin myös muihin vastaaviin pakonomaisuuksiin.

En siis halua arvostella AA:ta ! Enhän arvostele vanhaa äitiänikään jolta sain ensimmäisen elämäni jonka likipitäen juomisella tuhosin. AA-liikkeen avulla sain toisen elämän joka on ollut onnistuneempi näinä yli 8000 juomattomana päivänä. :smiley:

Tuossa on hyvä esimerkki todellisesta objektiiviseen testiin liittyvästä diagnoosista. Kilpirauhasen toimintahäiriöihin liittyvä masennus on korjattavissa myöskin objektiivisiin tieteellisiin testeihin pohjautuvalla lääkityksellä. Kilpirauhasen toimintahäiriöitä ei hoideta ssri- lääkkeillä, eikä yleensäkään masennuslääkkeillä, vaan tyroksiinilla tai liikatoimintaa radiojodihoidolla. Lienet sanut siis kipirauhaslääkityksen, joka ei ole masennus- eikä mielialalääkitys.

Olin laittamassa samaa kommenttia. Kilpirauhasen vajaatoiminta ei parane mielialalääkityksellä.

Mua tympii sama asia toisesta syystä.
Lääkärit määrää lääkettä vedoten tilastoihin kuinka mikäkin lääke ihan varmasti auttaa mihinkin vaivaan ja nämä lääkemyönteiset vahvistavat massauskoa siihen, et kylhän se lääkäri nyt tietää kun kerran mullakin toimi.
Tästä syystä lääkärit pääsevät hirvittävän vähällä kirjoittaessaan sen respan seurauksiin syistä piittaamatta, ihminen saattaa jäädä tämän vuoksi hoitokierteeseen moneksi vuodeksi tai koko loppuelämäkseen tilastoidun positiivisen tuloksen vuoksi.
Turha oikeastaan myös sitten ihmetellä miksi lääkärillä on kiire kun hoito pyörii kehää samojen hoidettavien ympärillä.

Olen käynyt yhden kerran lääkärillä reilun 20 vuoden aikana jonka olen ollut raittiina ! Olisiko ollut parempi että olisin tehnyt raittiina itsemurhan depressioni takia ? Ehkä tiettyjen AA:laisten ,esim. Rahvas ja kumppanit mielestä, olisi ollut parempi. “Sehän kuoli raittiina…” :smiley:

Juoma-aikanani minua hoidettiin siellä sun täällä Järvenpään sosiaalisairaalassa, Lapinjärven huoltolassa, Kyläsaaren hoitolaitoksessa, Helsingin Kaisaniemen A-kilinikalla, Helsingin Töölön A-klinikalla, Töölön tapaturma-asemalla, poliisin selviämisasemalla ja käsiraudoissa vietynä Hesperian Sairaalassa.

Plasebo-efektiin en ota kantaa, ei ole kokemusta. Mutta kannabiksen ja masennuslääkkeen rinnastus ei toimi. Kannabis on päihde, jonka säännöllinen käyttö tiettävästi aiheuttaa masennusta.

–kh

Sinähän sairastit kilpirauhasen toimintahäiriötä etkä depressiota! Depressiosi parani kilpirauhasen toimintahäiriöön liittyvällä hoidolla. Nyt puhutaan SSRI- lääkkeistä jotka eivät liity kilpirauhaseen yhtään mitenkään.

:arrow_right:

Ainut millä välittäjäaineiden pitoisuuksia pystyy luotettavasti tutkimaan, on selkäydinnäyte.