Itse käyttänyt aika monenlaista lääkettä. Mistään ei ole toistaiseksi ollut mitään suurenmoista hyötyä enkä tällä hetkellä käytä vakituisesti mitään - vaikka varmaan pitäisi tilanteen huomioon ottaen.
Sivuvaikutuksia on ollut melko vähän. Paino on kyllä jonkin verran noussut, mikä on myös lisännyt masennusta. Tosin olen kyllä sen saanut laskuunkin, kun olen panostanut ruokavalioon ja liikuntaan. Alkujaan kun en ollut lääkkeisiin tottunut, niin oli pientä pahoinvointia ja huimausta, mutta meni pian ohi. Aika vähän mitään muuta on ollut. Seksuaalisuuteen ei ainakaan minulla ole vaikuttanut.
Heh karkasipa keskustelu kauas itse otsikosta, mutta väliäkö sillä pääasia että keskustellaan Ja aidosti aikuinen voi olla rakentavasti eri mieltä sanon mä No lääkkeisiin, neljäs päivä menossa Seroxatia, ainoa tuntemus on pieni päänsärky joten voihan olla ettei muuta tulekaan ja homma lähtee luistamaan (=ahdistus vähenee). Katson rauhassa kuukauden, parin päivät ja jos ei vaikutuksia löydy, lähtee roskikseen. Bentsoista sen verran, että olen nyt kokeillut sekä diapamia että oxaminia ja jotenkin ihmettelen miten niihin voi jäädä koukkuun. Nuo eivät aiheuta itselleni mitään muita tuntemuksia kuin että alkaa väsyttää älyttömästi ja sitähän minä en halua. Nukkua keskellä päivää ja laahustaa nuutuneena niin ettei jaksa edes lenkille lähteä. Ei mitään muuta. Roskikseen vaan. Muuten lähti 107. selvä vuorokausi liikenteeseen ja nyt ulos lumiseen luontoon Mukavaa sunnuntaita kohtalokaverit!
Tosiaan, itse aiheeseen liittyen, tänään on ollut jostain syystä erityisen vaikea päivä. Ahdistaa oikein kunnolla, psyykkisesti ja ihan fyysisestikin. Mieliala huitelee jossain maan alla, koko ihmisenä oleminen tuntuu aivan mitäänsanomattomalta. Nyt on siis menossa 6. päivä Cipralexin kanssa, joten en osaa sanoa missä määrin olo on ihan tästä lääkkeen “sisäänajosta” johtuvaa. Haukotuttaa ainakin, mitä muistan tapahtuneen myös viimeksi kun kuurin aloitin.
Kävin juuri tunnin verran kävelylenkillä hakemassa helpotusta ja sen päälle tietenkin suihkussa, auttoikin ehkä vähän. Pitää vielä kokeilla ihan vanhaa kunnon live-juttelua luottohenkilön kanssa, oma veli jos kuka tuntee minut. Toivon mukaan saan nukuttua ensi yönä kunnolla eikä aamulla enää ahdista, jotta pääsen aamulla taas töihin. Se on usein parasta toimintaterapiaa.
Meillä on ihan samat kujeet Lääkettä “ajetaan sisään” ja tuloksia odotellessa…haukottelen myös kovasti. Kyllä liikunta ja varsinkin ulkoilu aina hippasen helpottaa että kannattaa lähteä vaikka aina ei edes huvittaisi (kävelin myös tunnin reippaasti). Kyllä tämä tästä kh! Maanantai on hieno päivä kun ei paina viikonlopun krapulat päälle Tsemii.
Joo, kyläily muutaman tunnin maailmanparanteluineen teki sen minkä pitikin, eli hyvää. Kyllä se niin on, että minun on ruvettava olemaan enemmän tekemisissä ihmisten kanssa vapaa-ajalla. Koko raittiusajan, vajaat kaksi vuotta nyt siis, olen ollut enimmäkseen yksin. Duunissa tulee toki sosiaalista kontaktia välillä liiaksikin, mutta silloin olen itse aina se antava osapuoli, auttaja. Kuka kuuntelee minua?
No, nyt katse tähän iltaan ja ensi yöhön. Aamun olotila ratkaisee, palaanko (sovitusti) töihin vai otanko lisää saikkua ja jatkan tätä lääkkeen sisäänajoa kotona rauhallisessa ympäristössä. Joka tapauksessa tulevalle viikolle tavoitteena on toteuttaa ainakin yksi kyläilyreissu.
Jospa tämä tästä. Selvin päin asioilla on taipumus järjestyä .
Tuo on niin totta, ihmisen murheet ja ikävät olot paisuu yksinäisyydessä. Yhteys muihin ihmisiin ja asioiden jakaminen on ihan parasta lääkettä moneen vaivaan.
Tämäpä olikin ihan mielenkiintoinen ketju. Mulla myöskin on samantapainen lääkekokeilu meneillään kuin Lizzyllä. Olen vuosikausia syönyt Cipralexiä ja vedellyt viinaa siinä sivussa (joten vaikutus lienee + - nolla). Sivuvaikutuksista en osaa sanoa ku olen tuota niin kauan käyttänyt
Odottelen nyt myöskin kun 30. raitis päivä tulee täyteen että näenkö vihdoin valoa siellä tunnelin päässä (en tietysti vielä, viinan aiheuttamat henkiset vauriot vaikuttaa varmaan vielä pitkään). Olen miettinyt sitä että ehkä tämän minun alakuloisuuteni on sitten enemmänkin ominaisuus kuin vika jota tarvitsisi lääkkeillä korjata. Että asian ydin on se että oppisi elämään niiden fiilisten ja tarkoituksettomuuden kanssa … mene ja tiedä. Olen tulevaisuuden suhteen sillä mielellä että josko raittiuden myötä kuitenkin se joku tarkoituskin sieltä ajan kuluessa löytyisi …
Noinhan noissa SSRI-lääkkeissä kannattaakin toimia, alussa saattaa olo huonontua mutta sitten parantua jopa huomattavasti. Mutta mikäli näin ei tapahdu, niin roskiin vaan.
Bentsoihin voi kyllä jäädä pahaankin koukkuun jos niistä sattuu pitämään, yleensä varsinkin alkoholistit niistä addiktioherkkinä ihmisinä pitävät. Mutta mikäli ne eivät sinut ahdistusta helpota ja aiheuttavat ikävää tokkuraisuutta ja väsymystä, niin ehdottomasti kannattaa luopua mitä pikimmin niistä. Koska vaikka et niiden vaikutuksista pitäisikään ja söisit niitä 1kk-2kk niin saattaisit lopettaessasi kokea hyvinkin ikäviä vieroitusoireita.
Joo vähäisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että Diapamiin yms ainakin minä olisin hyvin voinut jäädä koukkuun. Cipralex ja Cipramil ei mulla toimineet edes silloin, kun olin joitakin kuukausia raittiina, puhumattakaan juodessa. Ehkä raittiusjakso oli kuitenkin mulla liian lyhyt, että olisivat tehonneet. Eipä ollut kyllä sivuvaikutuksiakaan, paitsi ihan alussa jotain lievää huimausta.
Itsellä on tuo yksinäisyys suuri ongelma. Jotenkin niin huono ihmisten kanssa, että ilman alkoholia jään kyllä aika yksin - ja tiettyyn pisteeseen asti jopa pidän siitä. Mieluummin olen yksin kotona kuin baarissa raittiina. Ainakin nyt.
Kiitos kaikille hyvistä kommenteista Huomenna seroxatin annoksen nosto ylläpitotasolle (20 mg). Sivuvaikutuksia: pieni kuvotus ja väsymys, menevät varmaan ohi. Ylläolevat mojiton kommentit lainasin kun osuvat naulan kantaan. Eli on ihan lääketieteellinen fakta että alkoholi kumoaa SSRI lääkkeiden vaikutuksen (tietoa netissä vaikka millä mitalla). Ja ajatelkaa kuinka moni niitä “sekakäyttää”, ihan turhaa rahanmenoa koska ei juuri mitään vaikutusta (en puhu taviksista jotka ottavat lasillisen silloin tällöin). Sitten tämä toinen kommentti mikä liittyy itselläni siihen, että en ole myöskään halunnut ennen “päätäni lääkkeillä korjailla” vaan olen ajatellut että geenit ja historiani ovat vaan tehnyt minusta tällaisen ja se pitää hyväksyä. No kokeillaan nyt Raitista iltaa ja viikon jatkoa!!!
Lyseisessä linkissä on mielestäni hyvikin pätevää/kriittistä puhetta SSRI-lääkkeistä ja helposti tajuttavaa juttua luontaistuotteiden eduista ja muutakin mielenkiintoista juttua.
Olen kokeillut Tolosen karnosiinia + E-EPAA yli 1200 milligramman päiväannoksella. Eivät valitettavasti auttaneet ahdistukseen. Muuten kyllä suosin luontaistuotteita ja -hoitoja.
Itse olen oman ravintoterapeuttini hoitosuositukseni mukaan syönyt tätä tuotetta—> [Poistettu kaupallinen linkki -Päihdelinkin toimitus]
8 kapselia vuorokaudessa joka tekee 3600mg E-EPAA ja 1600mg DHA:ta. Tätä kutsutaan siis terapeuttisiksi annostuksiksi. Minulla on kyllä auttanut nyt selkeästi jo 3viikon kuurin jälkeen. Ja tarkotuksena on jatkaa noin 2kuukautta. Omassa ketjussani on myös paljon muitakin luontaistuotteita joita hän määräsi.
Olin alussa hyvin skeptinen näille asioille mutta nyt muuttanut kantaani radikaalisti.
Kannattaa myös tehdä oman olonsa eteen pieniä asioita, joista nauttii - alakuloinen sielu kaipaa yleensä ‘kauneutta’. Sen tietysti kukin määrittelee tavallaan, mutta musiikki, kirjallisuus, maalaustaide toimivat ainakin itselläni. Jos on kykyä, suosittelen myös soittamista, kirjoittamista, maalaamista, piirtämistä, kutomista, mopojen rassailua - ihan mitä vaan, jolla saa aikansa kulumaan itseään miellyttävällä tavalla. Ettei tarvitse vain ‘odotella’ että olo paranee
En minäkään ole aivan ymmäränyt oman elämäni tarkoitusta mutta vielähän tässä on aikaa sitä etsiskellä.
Sen verran olen ymmärtänyt kuitenkin että mitä ilmeisemmin elämäni tarkoitus ei ole sen tuhoaminen. Tuota tuhoamistahan harjotin pontevasti kovalla alkoholistisella juomisella usean vuoden ajan.
Mielialalääkkeistä sen verran että itse rimpuilin parikymmentä vuotta raittiina ilman minkäänlaista lääkitystä. Jotenkin se ei vain sopinut ajatusmaailmaani. Paiskin töitä pitkiä päiviä, kävin tiukkaan AA-palavereissa ja “tein” askeleita. Fyysiset sairaudet nostivat iän myötä päätään pintaan ja olo oli joskus hyvinkin alakuloinen ja kireä. Viinaa ei kuitenkaan tehnyt mieli ja juominen ajatuksena ei tuntunut vaihtoehdolta - siihen helvettiin en lähtisi kun kerran sieltä katuojasta olin päässyt nousemaan. Ajattelin että kohtaloni on vain tälläinen.
Sitten erään lääkärikäynnin yhteydessä ajattelin ottaa fiilikseni puheeksi kun tuo fyysinen kremppakin on tutkitusti omiaan aiheuttamaan depressiota. Sainkin reseptin Efexor nimistä uuden ajan lääkettä. Se on toiminut kohdallani todella hyvin, en ole lainkaan niin ahdistunut ja kireän alakuloinen ja olen myös saanut innon palauttaa liikuntaharrastukseni joka autaa fysiikkaan. Elimistöni omat serotononiini ovat alkaneet toimia itseni hyväksi.
Lääkitys ei aiheuta riippuvuutta ,koska joskus melkein unohdan ottaa annokseni. Ja se ei sekoita kupolia eikä turruta sillä tavoin kuin ammoin popsimani Diapamit yms. Juoma-aikanani noita pameja yms. sai helposti, niitä jopa tyrkytettiin.
AA:ssa taitaa yhä kyteä tiettyä ennakkoluuloa kaikenlaista lääkitystä kohtaan. Osa tuosta lääkekielteisyydestä on vanhaa perua juuri tuolta menneiltä vuosikymmeniltä kun koukuttavia lääkkeitä sai liian helposti.
Tämä ei ollut kehoitus alkaa käyttämään lääkkeitä mutta ei myöskään kehoitus pidättäytyä niiden käyttämisestä. Tämä oli vain yhden raitistuneen alkoholistin kokemus.
Ahdistuksissani joskus suostuin kokeilemaan tuota Efexor nimistä mielialalääkettä joka on serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä. Vaikutuksen alettua noin muutaman viikon kuluttua en meinannut tuntea itseäni ja oloni oli kaikkea muuta kuin hyvä. Ahdistus ainoastaan paheni. Lääkäri suoraan sanottuna kusetti kun sanoi, jotta kyseinen lääke ei aiheuta minkäänlaisia vieroitusoireita lopetettaessa. Jo pelkkä wikipedia sanoo “Efexor lääkitys on lopetettava asteittain annosta pienentämällä muutaman viikon tai kuukauden kuluessa, jotta vieroitusoireet jäisivät mahdollisimman vähäisiksi”
Lopetus oli helvetillistä.
Tämä on tietysti vain minun kokemukseni ja varmasti kyseinen lääke auttaa monia mutta kyseinen lääke AIHEUTTAA VIEROITUSOIREITA lopetettaessa. Eli jos tulee vieroitusoireita niin silloin on oltava ennen lopettamista myös jonkin asteinen riippuvuus kyseiseen lääkkeeseen.
Joo ajattelin vetää näitä SSRI-lääkkeitä maksimissaan ensi kesään asti mikäli jotain hyötyä ilmenee. Sitten luontaistuotteeet, homeopaattiset lääkkeet, akupunktio jne jne saavat luvan auttaa vuorollaan. Armoton väsymys on nyt runsaan viikon käytön jälkeen ainoa sivuvaikutus. Ja eihän niitä mitään voi lopettaa kuin seinään, silloin viekkarit on kyllä taattu ja saattaa olla jopa vaarallista. Mukavaa raitista viikonloppua! Huomenna täynnä 4 kuukautta
Mielestäni AAssa ei kyde lääke, kuin alkoholikielteisyyskään, kun ne saavat ohjelmamme mukaisesti juoda viunaa ja syödä lääkkeitä jotka niitä tarvitsee. Ainoastaan sellaista olen kuullut, ettei jotkut lääkkeitä käyttäneet toverit, käyttäneet niitä muun syyn vuoksi, kuin peitelläkseen ongelmiaan, niinkuin minäkin yritin. Oma tarinani lääkekielteisyydestä perustuu vain omaan kokemukseen eikä ennakkoluuloihin eikä kysymys ole yksinomaan PKV lääkkeistä, vaan kaikista alkoholismin oireisiin tyrkytetyistä lääkkeistä.
On oikein surkuhupaisaa lukea ja kuulla yhden sun toisen selityksiä lääkkeiden puolesta, kun ne ovat niin samoja joita itsellänikin oli. Ihan kuin ihmiset eivät enää kykene löytämään elämästä itsestään voimavaroja, jotka jo yksinään auttaisi pärjäämään ongelmiensa kanssa, saati pääsemään niistä eroon. Kuinka moni oikeasti harrastaa esim liikuntaa tai syö terveellisesti tai pyrkii edes olemaan itselleen rehellinen, jotta saisi käyttöönsä myös henkisiä voimavaroja. Onhan se tiedetty kautta aikain, että ripittäytyminenkin auttaa, kun se paatunein murhamieskin lopulta tunnustaa kaiken, jotta pääsisi peloistaan, ongelmistaan ja saisi itselleen rauhan. Lääkkeillä se murhamies ei saa itselleen rauhaa, vaikka kuinka zombina kulkisi.
Minä en löytänyt elämästä voimavaroja, kun en osannut löytää niitä siitä suunnasta johon pakenin ja vielä sekin, että pelkäsin elää sitä elämää jota elin, mutta pelkäsin myös raitistumista ja siksikin minun oli pakko syödä kaikki mitä lääkärisetätäti minulle vain määräsi.
AA ei siis ota kantaa, vaan ne ihmiset ottavat, joille lääkkeet ja niiden popsiminen oli vain sairastelun jatkamista, niinkuin minullakin oli. Se vaan sattuu olemaan niin, että suuri osa alkoholisteista käyttää jossain vaiheessa lääkkeitä, enenmmän tai vähemmän, jotka ovat tarkoitettu sen alkoholistisen elämän ongelmiin. Siksi myös niitä puheitakin kuulee AAssa, niinkuin täälläkin myös minun suusta, ettei lääkkeillä tehnyt mitään muuta, kuin piilottautui niiden taakse.
Eihän se tuo AA ole kuitenkaan kuin yhden asian liike. Sen ohjelman avulla voi päästä eroon pakonomaisesta juomisesta mutta eipä juuri muuta.
Ihmiset ovat erilaisia ,samoin alkoholistit ovat erilaisia. Toisilla on enemmän ongelmia mielenterveytensä kanssa kuin toisilla. Siksi mitään lääketieteellistä apua ei ole syytä väheksyä tietysti aina muistaen alkoholismin addiktoivan luonteen.
Pitää paikkansa että lenkkeily ja ruokavalio saattaa auttaa useissa tapauksissa alakuloista ihmistä näkemään vaikeuksiensa taakse. Mutta vakavasti depressoitunutta ihmistä ne eivät paljoa auta.
Ja aidosti aikuinen voi olla rakentavasti eri mieltä sanon mä 
No lääkkeisiin, neljäs päivä menossa Seroxatia, ainoa tuntemus on pieni päänsärky joten voihan olla ettei muuta tulekaan ja homma lähtee luistamaan (=ahdistus vähenee). Katson rauhassa kuukauden, parin päivät ja jos ei vaikutuksia löydy, lähtee roskikseen. Bentsoista sen verran, että olen nyt kokeillut sekä diapamia että oxaminia ja jotenkin ihmettelen miten niihin voi jäädä koukkuun. Nuo eivät aiheuta itselleni mitään muita tuntemuksia kuin että alkaa väsyttää älyttömästi ja sitähän minä en halua. Nukkua keskellä päivää ja laahustaa nuutuneena niin ettei jaksa edes lenkille lähteä. Ei mitään muuta. Roskikseen vaan. Muuten lähti 107. selvä vuorokausi liikenteeseen ja nyt ulos lumiseen luontoon 
Lääkettä “ajetaan sisään” ja tuloksia odotellessa…haukottelen myös kovasti. Kyllä liikunta ja varsinkin ulkoilu aina hippasen helpottaa että kannattaa lähteä vaikka aina ei edes huvittaisi (kävelin myös tunnin reippaasti). Kyllä tämä tästä kh! Maanantai on hieno päivä kun ei paina viikonlopun krapulat päälle 
Tsemii.
.
