Jep! Mulle on kirkastunut viime kuukausina jotenkin sellainen ajatus, että vähintään yhtä oleellista kuin tehdä irtiottoa juomisesta, on tehdä raittiuttaan: rakentaa sitä, toteuttaa sitä, hakea uutta, kehittää ajatteluaan ja asenteitaan, muuttaa koko elämää. Mitä hanakammin katse ja tekeminen alkaa suuntautua siihen itse raittiuteen, sitä turhemmaksi jo ajatuskin juomisesta tuntuu muuttuvan. Eihän sille juomiselle mitään voi tehdä, sehän tässä on jo opittu 
Tätä omaa ketjuahan voisi käyttää omana ‘Tunnustusten luolana’. Siis tähän tapaan: tunnustuksien.luola.net/
Tunnustus 1: Minua on viime aikoina ruvennut surettamaan ja ärsyttämään, että ystäväpiirini koostuu melko yksinkertaisista ihmisistä. Ei pidä käsittämän väärin, rakastan ystäviäni, olen heistä kiitollinen, enkä myöskään pidä itseäni minään ruudinkeksijänä. Mutta. Helkkari kun ei koskaan voida puhua jostain oikeasti tärkeästä. Kukaan ei heistä varmaan tiedä mitä esim. tapahtuu Pohjois-Koreassa. Harva äänestää ja jos äänestää, niin silloinkin samanikäistä ja samassa elämäntilanteessa olevaa (ihan pölhöä valita ehdokas vain noilla kriteereillä). Kaikille on aivan sama, että Afrikassa tapetaan ihmisiä meidän kännyköiden takia. Ilmastonmuutos on ihan oikea uhka ja sille pitäisi tehdä jotain. Hyvähän se on olla välittämättä, kun ei mitään mistään tiedä. Kuumia puheenaiheita ovat hiukset, vaatteet, lapset ja mies. Muutenkin lapset on nykypäivänä nostettu jollekin hemmetin jalustalle ja niitä palvotaan kuin jumalia. 1-vuotiaalle järjestetään synttäreitä, joihin on tilattu joku pelle. Äly hoi, mitä sekin sinappikone siitä tajuaa. Ja miestä on sitten mukava mollata siiderilasillisen tai kermakakun äärellä. Eihän se osaa siivota oikein. No helkkari, yrittää edes.
Tunnustus 2: olin viime sunnuntaina koirapuistossa ja katselin vierestä, kun oma koira pissasi jonkun vieraan miehen päälle. Se mies oli siis siinä kyykistyneenä, eikä huomannut, kun koira vaan muina miehinä nosti jalkaa. Ei sitä pissaa varmaan kovasti tullut, kun oltiin jo oltu pitkään ulkona, mutta kuitenkin… en jotenkin vaan kehdannut sanoa, että hei, luulen, että koirani päästi pienet lirut housuillesi 
eikä se nyt niin vaarallista ole. Se on vaan toinen juttu se, että mitä tehdään tuommoiselle holtittomasti pissaavalle koiralle?!
Tunnustan, että juuri tänään tekisi mieli vetää perseet olalle ja päästää aivan irti ratista. Tunnustan, että vituttaa ajatella niin, että nukun kuitenkin yön yli ja dokaan vasta huomenna, jos vielä tuntuu siltä.
Tunnustan, että vastoin jonkin tason tahtoani, en silti halua juoda huomennakaan. Tunnustan, että kaiken tämän takana on vain kiukku.
Mikähän se Antilooppia kiukuttaa. Ja minkähänlainen antilooppi se Antilooppi yleensä on? Veikkaan, että Abbottinsukeltaja-antilooppi (Cephalophus spadix) - Tansaniassa elävä kotoperäinen ja uhanalainen, sukeltaja-antilooppien alaheimoon kuuluva sorkkaeläinlaji. Yleisväriltään abbottinsukeltaja-antilooppi on tummanruskea, mutta sen otsassa on punainen töyhtö. Abbottinsukeltaja-antilooppi liikkuu enimmäkseen öiseen aikaan. Se syö enimmäkseen hedelmiä, ilmeisesti myös kukkia ja versoja (Wikipedia). 
Tunnustus 3: Jos pitäisi valita työnnänkö jyrkänteeltä alas varmaan kuolemaan a) joko jonkun ihmisen, ihan kenet tahansa, vaikka äitini tai b) koirani, niin työnnän sen ihmisen. Jos jonkun mielestä se on säälittävää, niin imeköön lerssiä. Koira on kuitenkin ainoa elävä olento, jolle kelpaan tällaisena kuin olen ja jolle ‘kunnes kuolema meidät erottaa’ on totista totta.
Sama juttu noppu. Joskus oikeen kauhistuttaa miten pinnallisia jotkut ihmiset onkaan. Nyt keväällä on ollut heti aamulla herätessä jonkinlainen tuska mailman tilasta mielessä. Tänäaamunakin pullahti heti herätessä mieleen ne tyynessämeressä kelluva muovilautat.
Mulla ei oikeen ole ystäviä. En tiiä miksi. En vaan ole koskaan läytänyt hengenheimolaista ja ystävyydet on haalistuneet ja yhteydenoito on jäänyt.
Kaksi ystävää on joiden kanssa soitellaan. Ovat kumpikin todella erilaisia kuin minä.
Lähinnä hengailen töissä työystävien kanssa ja sukulaisystävien seurassa vapaalla.
Mutta todellakin jotkut minua nuoremmat äiti- ihmiset eivät luota miehiensä taitoon edes pukea lapsia oikein. Soittelevat perään vaikka ovat varanneet rätit valmiiksi.
Tunnen itseni ihan huithapeliksi kun uskallan antaa mieheni jopa valita garderoopin lapselle eskariin. Kyllä hänkin on joskus sattunut menemään jossain " ei hoitovaatteessa" mut so what. Kerran hoitotäti sanoi että huomenna menevät kerhoon joten voi laittaa jotain siistiä päälle. Mies tiesi tämän ja oli löytänyt jostain collegehousut joissa oli nyrkin mentävä reikä ja jotka oli ihan kuin jossain kaurapuurossa. Ei ollut hämärässä huomannut. En tiedä missä meillä oli sellaset edes olleet!
Mua vaan nauratti. Luulen että mun kontrollifriikki työkavereilla olis tullut paha aviokriisi tai peräti ero jos mies olis noin munannut. Kriisiä pukkaa jo sillon jos on jotain vääränsävyistä pinkkiä päällä. Huoh. Elämme eri planeetoilla.
Ja saattavat oikeesti jauhaa tuntitolkulla joistain " kivoista" vaatteista ja ostoksista.
Minäkään en mikään älykkö tai viisas ole mutta miellenkiinnon aiheet on erilaiset. Ei ne tosin mun kanssa alakaan setviä vaatteiden sävypulmia kun tietävät ettei se mua kovin kiinosta. Osaavat kyllä muustakin puhua.
Ennen mulla oli työkaveri jolle tuli seiskalehti. Ihmettelin että eikö hän muuta lue niin sanoi että ei hän sitäkään lue vaan alleviivaa siitä kaikki telkkariohjelmat jotka aikoo katsoa. Hän ei koskaan lukenut mitään, ja sen kyllä huomasi.
Toisaalta töissä aina kyselevät multa kun tietävät että mulla on monesta asiasta jotain tietoa.
Itteekin ärsyttää ettei osaa elää fiksummin ja pienemmällä hiilijalanjäljellä. Vaikkei olekaan elämäntehtävänä uusien kivojen sisustustavaroiden ja vaatteiden ostaminen niin silti tulee kulutettua liikaa luonnonvaroja.
No, eteenpäin nyt vaan tulee kaikki ilmastoepäkohdat ja muu hulluus mieleen.
Pikkuherra oli tehnyt ennen heräämistäni itselleen popcorneja mikrossa. Olin ostanut yleensä boikotoimiani mikropopcorneja koska siwassa ei ollut tavallisia. Hän perusteli että ei voinut tietää ettei lapsi saa yksin niitä tehdä koska ei osaa lukea. No, hyvä etteivä palaneet. Tiesi kyllä että kolme minuuttia riittää.
Jahas. Ja nyt tuo koira pissasi olohuoneen pöydän jalkaan. Tuosta noin vain. Käytin sitä pari tuntia sitten ulkona, joten ei sillä niin kova hätä voinut olla, huviksensa pissasi vaan. Voi pylly, mitä tuon kanssa tekee. Käyn ostamassa sellaiset pöksyt, joita se saa pitää sisällä. Olisko kevät tähän syypää? Nuori poika ja kevättä rinnassa? Ja siksi pitää pissata ihmisten ja huonekalujen päälle 
Minäkin olen rakasminä seurannut huvittuneena joidenkin tuttujeni lasten pukemista. Eräskin mies sai aivan karmeat huudot, kun oli ystäväni mielestä sitonut lapsen lakin nauhat väärin, rusetti pitää kuulemma sitoa sivuun, ei leuan alle. Se siis ilmeisesti painaa siinä leuan alla? Mahtaneekohan olla noin. Ja tosiaan, perään soitellaan liioittelematta tunnin välein, onko pukenut oikein, mitä ja miten pitää syöttää, nukuttaa, pestä pylly. Ja nukkumaan lapset saa vain äiti, isä ei osaa nukuttaa. Tuossakin perheessä voisi auttaa, jos lapsille luettaisiin joku satu ennen nukkumaanmenoa. Siellä ei siis lueta lapsille juuri mitään. Eräs tuttuni on ala-asteen opettaja ja sanoo erottavansa lapsista ne joille ei ole luettu satuja. Eivät osaa kirjoittaa aineita, mielikuvitus ei ole kehittynyt kunnolla.
Tunnustus 4: Jos tekisin itsemurhan, niin murhaisin muutaman muun ihmisen siinä samalla. Tai ainakin räjäyttäisin jonkun ydinvoimalan tai jotain. Ihan tarkkaan en ole asiaa miettinyt, kun en ole aikonut sitä itsemurhaakaan tehdä. Siis ei mitään viattomia ihmisiä, vaan joku diktaattori tai sotasankarina juhlittu massamurhaaja. Ulkomaille pitäisi varmaan mennä.
Tunnustus 5: Olen ihan tosissani miettinyt, että mitä jos pakkaisi passin ja hammasharjan (ja koiran) ja jättäisi kaiken ja muuttaisi pois. Ei kertoisi kellekään minne menisi, laittaisi puhelimen kiinni, myisi kaiken omaisuutensa ja aloittaisi ihan nollasta jossain Intiassa tai Kambodzassa. Mutta eipä sekään ihan ilmaista ole. Millä siellä eläisi? Ja nuo maat on liian kuumia tuolle koiralle (se on mahoton karvapörhö). Tulisiko minusta rikollinen, kun jäisi opintolaina maksamatta? Pitäisi mennä maahan, jossa alkoholi on kielletty, muutenhan tämä alkoholiongelma seuraa perässä.
Ja tätä mieltä olen muutenkin tänään: youtube.com/watch?v=NyP9rAsVwfc
Moikkis. Koirien tuntijana seuraavanlaista: Koirasi ei kuse huviksesi paikkoihin. Eikä sen takia, että sillä olisi pelkästään “hätä”. Merkkaa reviiriään. Kuulostaa ulkopuoliselta siltä,että koirasi on ottamassa laumastanne komentoa. Kokeilee murrosikäisen tavalla rajojaan. Korkein aika näyttää, kuka on pomo. Koirien maailmassa ei tunneta demokratiaa. Selvä lauman sisäinen arvojärjestys antaa koirallesikin varmuuden ja turvallisuuden tunteen.
Heipsis andante. Se voi olla juurikin noin, olen ollut liian lepsu tuon koiran kanssa. Karjaisin kyllä kuin leijona, kun pissasi siihen pöydänjalkaan, mutta muuten olen lellinyt sen piloille. Annan namipaloja omalta lautaselta ja rapsutan aina kun se sitä on vailla. En komentele tarpeeksi tiukasti, kun se on niin pieni ja viattoman näköinen. Nyt otetaan sitten tiukempi kuri, se on koirallekin parempi.
Meinasin äsken lähteä kauppaan ostamaan olutta. Joku joi jossain tv-ohjelmassa oikein hartaasti kylmää, huurteista tuoppia ja tietenkin alkoi tehdä mieli. Yhtä olutta. Mutta heti alkoi ajatukset raksuttamaan: eihän se yksi olut mene päähän, pitää ostaa ainakin kahdeksan. Mutta niistä tulee kauhea pöhötys, parempi olisi ostaa viiniä. Tai kirkasta. Menee päähän, muttei pöhötä. En sitten mennyt ostamaan sitä yhtä olutta enkä muutakaan. Tai kohta menen ostamaan kermaviiliä. Maailman yksinkertaisin kastike kalalle: purkki kermaviiliä ja sinappista kurkkusalaattia. Seesamilohi on jo valmiina. Nami.
Moikkis “Noppu”. Vähän selasin ketjuasi taaksepäin ja toteaisin, että onhan sulla siinä koirulissasi (minkä ikäinen?) maailman paras ja uskollisin ystävä. Kotieläimen terapeuttinen merkityskin muuten on aivan tutkittukin tosiasia. Älä nyt innostu äkseeraamaan liikaa- luultavasti tunnet kasvatus- ja ojentelukeinoja itsekin, mutta tollaselle “kusilurkille” voisi pieni suihku vesipistoolista sopivalla äänellä (ei pls. karjumalla) saatettuna tehdä selväksi mitä ei saa tehdä. Ehkä koira ei vain yksinkertaisesti tiedä sitä? 
Sun “tunnustus” viitoseen viitaten voisit ehkä lähteä joksikin aikaa vaikka johonkin Euroopan eläinkotiin tekemään vapaaehtoisduunia ruokaa ja kortteeria vastaan. Kokeilumielessä tapetinvaihtoa joksikin aikaa siltoja polttamatta. Ja koiruli kapsäkkiin mukaan!
Sitten vielä ehkä asiaakin. Hyvä kun ohitit ne juomisideasi. Kyllä mainitsemasi kalaruoka aina pilsnerinmaut voittaa. Wäääääh! Tuli vesi kielelle, eikä täällä sisämaassa saa yhtä hyviä kaloja kuin teilläpäin. Ja sitten vielä kehtaatte päivittäin kertoa auringonpaisteesta ja hankikeleistä! Ette tiedä, kuinka rikkaita olettekaan! 
Tämä ei nyt liity palstan varsinaiseen aiheeseen, mutta lapsuudenkodissani meillä oli poikakoira, joka alkoi yhtäkkiä toisena keväänään merkkailla kummallisiin paikkoihin (täytti silloin siis vuoden). Yksinkertainen ratkaisu oli pallinpoisto, eikä sen koommin tarvinnut kärsiä ei-toivotuista koivennostoista
Miksei poistettu koipea?!!
Mekin on kahdeksisen vuotta sitten otettu iloksemme uroskoira. Vieläkin se merkkailee paikkoja. Keväällä, kun on enemmän ihanantuoksuisia narttuja, nousee kinttu aika paljon useammin eitoivottuihin paikkoihin.
Viime viiikolla pilkillä ollessa se kusi meidän pilkkijakkaraan oikein isosti. Jäällä kun ei ollut mitään muuta koholla olevaa. Eihän se poikakoiran pissiminen käy laatuun ihan tasaisella. Ja aina jos kotiin tuodaan jotain uutta ( kuten kukkamultapussi, joka sai kauniin keltaisen kuorrutteen) on siihen pikkusen ruikattava oman reviirin hajua. Ei se kyllä vieraiden kenkiä ole merkkaillut ja laukut pyydän nostamaan jonnekin ylös varmuuden vuoksi.
Jossain vaiheessa lupasin että tuo on ensimmäinen ja viimeinen uroskoira meillä. Olen myös uhkaillut tiettyjen elimien lähtevän pian viimeiselle matkalleen.
En kuitenkaan ole toimeen ryhtynyt kun merkkailu ei kuitenkaan niin kovin jokapäiväistä ole. Pelkään että jos luonne muuttuu tai alkaa lihoa ja laiskistuu. Nyt kun kaveri on tosi nuorekas ja touhuamaan.
Sitä olen miettinyt että minkälaisia nuo miehet on joille soitellaan ja nalkutetaan lasten pukemisesta. Omallani varmaan menis hermot ja tuntisi itsensäkin lapseksi jota täytyy jatkuvasti ohjata. Kertovat nuo nuoret täydelliset naiset muutenkin nalkuttavansa kaikesta miehilleen.
Miesraukat yrittävät poukkoilla vaimon mielen mukaan ja aina menee väärin. Onkohan tuollaisissa " ammattiäitien" perheissä tilaa isäparalle.
Eihän sitä tiedä mutta ulkopuolelta katsottuna näyttää että ei varmaan kauheen hyvä ole olla kummallakkaan olla jos tyytyväisyyden sanelee kaikki ulkopuolinen krääsä ja ostelu. Ja se miltä näytetään hoidossa. Onkohan lapsilta kysytty?
Joo,joo itehän tässä taas ollaan niin hyviä ja osataan elää.
Kivaa sunnuntaita! Raittina ja krapulattomana!
Minusta tuntuu, että lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta on tehty turhan vaikeaa ja keskitytään ihan epäolennaisiin seikkoihin. Siis hyvähän se on minun huudella, kun niitä lapsia ei ole 
Joillekin naisille lapset ovat kuin eläviä nukkeja, niitä on kiva pukea ja syöttää, ostaa merkkivaatteita ja järjestää lastenkutsuja. Joillekin on tullut yllätyksenä,että siinä samalla joutuu kärsimään niistä ikävistäkin asioista, kiukunpuuskista, kiljumisesta, itkemisestä, housuunpaskomisesta jne. Muistan ainakin omasta lapsuudestani, ettei sen pukemisen kanssa ollut tarkkaa. Minä halusin välttämättä pukea itse itseni tarhaan ja äiti on myöhemmin kertonut, että häntä hävetti välillä, kun joskus olin ollut jotkut reikäiset kalsarit jalassa hoitoon mennessä. Mutta oikeasti, mitä väliä, kunhan on ollut tarpeeksi lämmintä päällä? Ruoka oli ihan erilaista ennen. Monesti kotona syötiin makaronivelliä tai spaghettia ketsupin ja voisilmän kanssa. Viikonloppuna kyljyksiä tai rössypottua. Lapsia ei kuskattu joka viikon päivä johonkin harrastukseen, pihalla me möyrittiin ja rakenneltiin majoja. Ainoastaan silloin ei päässyt ulos, kun oli yli 35 astetta pakkasta. Ja ihan on hengissä selvinnyt. Äitikin aina välillä toteaa minulle ja siskolle, että on niin ylpeä, kun meistä tuli ihan ‘tolokun muljakkeita’
Pallien poisto voisi olla kyllä ihan varteenotettava ratkaisu. Siis tuolle koiralle. Minun käsittääkseni sitä suositellaan uroskoiralle ja ei sen pitäisi sen luonteeseen erityisemmin vaikuttaa. Ei koira osaa niitä palleja kaivata, rauhoittuu vaan, kun ei tarvitse kiihtyä jokaisen juoksuisen nartun takia. Mietin tuossa, että saatan itse olla syypää noihin viimeaikaisiin pissaepisodeihin. Minähän olen itse se juoksuinen narttu! Olen jostain lukenut, että jotkut uroskoirat reagoivat omistajan kuukautisiin ja siitä taitaa olla täälläkin kyse. Karjuminen ei tosiaan ole tehokas koirankoulutusmenetelmä. Yleensä en karju, vaan korotan ääntä ja päästän sellaisen ihme kälätyksen, josta koira tietää, että metsään menee. Ja vesisuihkepullokin on tehokas väline, mutta se ei tietenkään aina ole käsien lähettyvillä.
Moi.
Uroskoiralla (joillakin) voi olla niin voimakas tuo hormonitoiminta, että narttujen hajut ulkoa (pitkään keväisin ja syksyisin) käyvät sen psyyken päälle todella. Tiedän omien koirieni ja tuttavien kokemuksella, että koiran kastroiminen tekee siitä levollisemman kotikoiran, leikkisämmän ja tyytyväisemmän, jos siis on näitä ylihormoneja
Ruokahalua se parantaa, siitä on sitten itse vastuussa enemmän, ettei syötä liikaa.
Yleensä ne hormoniryöpyt vielä pahenevat iän myötä. Paras ikä kastroimiseen on 1-1,5 v mutta vanhempaankin hormonihirmuun se auttaa. Jos taas sitten on muita ns. johtajuusongelmia lisäksi niin ne “vaivat” eivät kastroimisella katoa, sitten on muutettava omaa käyttäytymistä. Monille uroskorille on ollut todella helpotus kun ne pääsee siitä jatkuvasta lisääntymisvietin paineesta, sen ihan on huomannut koiran levollisuuden ja läsnäolevuuden parantumisena. Suosittelen, jos ei lisääntymistarvetta ole.
Koiratkin on hyvin erilaisia.
Koetahan jaksaa luikauttelua jos se jatkuu…
Teikkis.
Hyvää raitista sunnuntaita kaikille. Tuli tosta “reviirin merkkauksesta” mieleen, että eiköhän meistäkin muutama ole reviirejä milloin mihinkin merkkaillut! Loraus porttikäytävään, toinen puistoon- milloin mihinkin! “Silloin” se ei edes häirinnyt… :mrgreen:
Siitä on toistakymmentä vuotta aikaa, kun menin Tampereelle tekemään yhtä haastattelua. Merkkasin hotellihuoneen sängyn, jolle olin sammunut tietysti vaatteet päällä. Heräsin keskellä päivää, kun kiukkuinen siivoaja möykkäsi huoneessani. Ehdin haastatteluun, vaikken ehtinyt suihkuun. Ei kyllä haitannut yhtään ja tuskin oli haastattelijallekaan epäselvää, missä menevät reviirini rajat.
Huvittaa nuo viimepäiväiset kirjoitukset. Taas ne pääsivät yllättämään, niin kuin joka kuukausi, ne naisten vaivat. Joskus olo vaan on että pitäkää tunkkinne ja haistakaa paska koko valtiovalta 
Ja jos joku mies siellä nyt taas miettii niitä naisten vaivoja, niin kuvailen niitä tämän laulelman avulla: youtube.com/watch?v=Wws7mnMewPw
Nyt ei onneksi potuta mikään muu kuin se, että uunissa muhii kaalilaatikko eikä ole puolukkaa sen kanssa
eikö nyt olisi sopivampi vuodenaika tehdä kevätkääryleitä?
käytetäänköhän niiden kera puolukkaa…hmm…
Vähän turhan hempeää kamaa tuo verrattuna menkkaraivostukseen… Nimim. Pian se taas tuleeee… 