Soitan vaikka pasuunaa, jos siltä tuntuu.

Me Lopettajat
1

Heippa vaan. Kirjoitan tänne, koska tuo Me Vähentäjät -puoli on vähemmän aktiivinen. Minähän teen mitä lystään :laughing: Sitä paitsi saattaapi olla, että on pakko lopettaa juominen kokonaan. Aion kuitenkin vielä yrittää kohtuukäyttöä, mikä tarkoittaa minun kohdalla sitä, etten voi päästää itseäni edes pikku pieruun ja että minun on vahdittava itseäni, etten hörsäise itseäni umpitunneliin. Olen nainen 37v, viisitoistavuotiaasta asti suomalaiseen tapaan viikonloppuisin mukiinmenevä, mutta viime vuosina ruvennut juomaan yksin kotona, joskus viikollakin ennen työpäivää :blush:

Ja mitäkö tuo otsikko tarkoittaa? Asun vanhassa kerrostalossa ja täällä kuuluu seinien ja lattioiden läpi tosi hyvin mitä naapurit tekevät. Olen miettinyt, että kuulevatkohan kaikki kun aamuyöllä laulaa ujellan kekkulissa Spotifyn päälle tai oksennan seuraavana päivänä kylpyhuoneessa? Välillä nolottaa kohdata rappukäytävässä. Viime perjantaina hain puoli pulloa leijonaviinaa ja pari olusta ja jossain vaiheessa naureskelin itsekseni, että paskatko millään on mitään väliä. Sama kuulevatko naapurit känniörvellystäni, soitan vaikka pasuunaa, jos siltä tuntuu :unamused:

Sitten lähdinkin elämäni ensimmäistä kertaa yksin baariin. Se tuntui jälkeenpäin tosi pelottavalta, sillä yleensä juon ihan yksinäni turvassa neljän seinän sisällä. Viina teki minusta ihan eri ihmisen, laitoin ihan kummalliset vaatteetkin päälle ja painelin tapaamaan ihmisiä. Baarimaailma ei ole turvallinen paikka yksinäiselle, känniselle naiselle ja seuraavana päivänä totesin, ettei tämä voi jatkua, olen siirtynyt johonkin uuteen vaiheeseen ja se ei tiedä hyvää. Pari päivää selvittyäni rupesin selaamaan netistä tietoa alkoholismista. Juomiseni on ollut aina humalahakuista, noloja, kännihuuruisia tilanteita on sattunut turhan paljon, mutta nyt parin viime vuoden ajan ole juopotellut yksin kotona. En ole kuitenkaan luokitellut itseäni alkoholistiksi. No nytpä luokittelen, olen vaan varhaisemmassa vaiheessa kuin veneen alla asuvat juomarit. Suku on täynnä alkoholisteja, en perinyt siskoni tavoin korkeaa kolesterolia, vaan ‘kännigeenit’, jihuu.

En halua enää koskaan olla änkyräkännissä tai krapulassa. En halua menettää muistia, oksentaa sisuskaluja ulos ja kylmä hiki otsalla miettiä, mikä saamaton paska olen. Luulin, että olen masentunut, koska olen yksinäinen ja köyhä. Ja sen takia juon. Mutta nyt luulenkin, että olen masentunut, yksinäinen ja köyhä, koska juon. En vastaa puhelimeen, kun ystävät soittavat, osa onkin lakannut soittamasta. En saa lopputyötä valmiiksi, kun pää on täynnä krapulaista sahajauhoa. En valmistu, enkä saa parempipalkkaista työtä. En saa miestä, kun en jaksa hakea ja karkuunhan se juoksisikin, kun huomaisi kuinka naista janottaa. No mutta. Jospa sitten se olisi uuden elämän aika?

youtube.com/watch?v=igj20M84hbo

2

Toi vaikuttaa aika hyvältä oivallukselta, minkä seurauksena myöskin taisit vaihtaa palstalla porukkaa! :slight_smile: Ole tervehditty, maan asukas! Itse taidan kuulua siihen porukkaan, joka joillain mittareilla arvioituna voisin “pelastua” vähentämällä - mutta jolle se ei riitä, koska minä haluan aina ja vain KAIKEN hyvän itselleni :mrgreen:

3

No niinpä. Ihan uskomatonta, että vasta nyt tajuan ja myönnän syyn alakuloisuuteeni. Itselleni olen vaan uskotellut, ettei ole alkoholiongelmaa, ettei vaan joudu lopettamaan juomista. Kaikki muutkin juovat, miksen minä muka saisi hörpsytellä? Just joo. Totuus on, että kaikki eivät juo ja aika harva juopottelee yksinänsä itseltänsä tajua kankaalle. Ja jos muut niin tekisivätkin, niin miksi minä seuraisin perässä? En muutenkaan ole mikään laumasielu, voishan sitä ruveta juhlien kummajaiseksi, pommacin ryystäjäksi :slight_smile:

4

Tervehdys “Noppu Ermaali!”

Töräytyksesi kuului tännekin asti ja töräytän takaisin vähän “mezzo fortella”, koska sisälläni syttyi punainen hälytysvalo palamaan. :wink:
Oletko varma, että kannattaa kokeilla kohtuukäyttöä? Kirjoituksestasi päätellen olet jo tiedostanut, että homma on kiihtyvällä vauhdilla lähtemässä hanskasta. Mikä siis vielä puhuu uusien kokeilujen puolesta?
Olet onneksi myös tiedostanut että alkoholisteja löytyy jokaisesta yhteiskunta- ja ammattiluokasta.
Valkotakki- ja -kaulustyyppejä kuten myös syrjäytyneitä. Allekirjoittanut on kauppatieteitten maisteri josta alko teki “kuppitieteitten mestarin”. Juristitkin voivat muuttua “jurristeiksi”. :laughing:
Sulla on todella hyvät edellytykset jiirata homma, jos pelaat varman päälle ja lyöt kortit pöytään myöntämällä alkoholisairautesi. Tekee asian huomattavasti yksinkertaisemmaksi.

5

Heippa Andante.

Juupa juu. Olen miettinyt, että helpompaa voisi olla kokonaan ilman. Olin uuden vuoden jälkeen viisi viikkoa ilman ja se oli yllättävän helppoa. Tarkoitus oli olla juomatta tippaakaan juhannukseen asti, noin puoli vuotta ja tarkastella tilannetta sitten uudemman kerran. Viiden viikon päästä oli kuitenkin tylsää ja mälsää ja ulkona pimeää ja muuta soopaa ja kävin pitkäripaisessa hakemassa lämmikettä. Laskeskelin muka, että hakemallani määrällä ei tule kuin pikku hiprakkaan. No ei ihan, kamala kännipöhnä ja kuvotus tuli. Ja aamulla tietty morkkis ja suolukan nälkä. Sen jälkeen on taas perjantaisin kuumottanut, että pitäis olla juotavaa.

Viime perjantain jälkeen kuitenkin myönsin itselleni, että olen alkoholisti. Kun saavutan tietyn humaltumisasteen, minulla ei ole mitään rajaa, juon niin kauan kuin juomaa riittää ja silmät liikkuu. En kuitenkaan ole vielä valmis laittamaan korkkia ihan kokonaan kiinni. Haluan koittaa, voiko tämä alkoholisti ottaa pari, siis 1-3, ja jättää sen siihen. Jos en tässä onnistu, niin sitten se on sananmukaisesti selvä peli. Jos vielä kertaakaan herään siihen ‘mikä maa, mikä planeetta’ -fiilikseen, niin sitten on loppu Noppu Ermaalin hörpsyttely.

6

Heippa vaan sulle Noppu! Sun juomistapa kuulostaa hyvin paljon omaltani. Itsekin olen kipuillut sen kanssa olisinko ilman vai olisiko musta kohtuukäyttäjäksi, ja puolitoista vuotta meni tässä jaapatessa. Nyt olen varmistunut siitä, että petän vain itseäni jos edes kuvittelen että juomiseni voisi olla normaalia. Kun ei se ole, ei se ole ollut enää vuosiin. Toivon, että enää ei tarvitse epäröidä ja kokeilla taas, sillä nyt parin kuukauden juomattomuuden jälkeen on seesteinen olo. Olen ollut siis aiemminkin kuukausia ilman, mutta silloin kuitenkin pohjalla oli vielä se ajatus, että josko vielä sitä kohtuukäyttöä…Nyt toisella kerralla ajatus loppuelämästä ilman viinaa kuulostaa aivan hyvältä. Jos kerta viina ei minulle sovi, niin mitä minä sillä itseäni kiusaamaan. Mahtavaa, että saa valita juomattomuuden. Tsemppiä sinulle kovasti näiden pähkäilyjen kanssa. Luulenpa vahvasti, että olet aloittamassa uuden polun raivaamista juuri. Vauhdin määräät itse. :slight_smile:

7

Heippa Pumpkin.

Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Kun olin vuoden vaihteen jälkeen ilman viisi viikkoa, niin olo oli oikeastaan vapautunut, sillä pienen mielen ei tarvinnut koko ajan miettiä, että ‘joisko vai eikö jois, mitä jois ja paljonko’. Miksi sitten en lopettaisi nyt heti kokonaan? Haluan vielä katsoa tämän viimeisen kortin. Minulla on nyt erilainen olo, koska myönnän reilusti, että jos en ole tarkkana, niin lapasesta lähtee. Kyllähän minä välillä siis otan esim. äidin kanssa lasin kaksi viiniä ja siihen se jää (äiteen kanssa ei voi juoda umpitunneliin, sittenhän hän tietäisi salaisuuteni ja nämä kulissit ropisisivat alas). Entäs jos se jäisi siihen yhteen kahteen nyt ja aina? Joisin ainoastaan seurassa, en koskaan yksin. Kaksi simppeliä sääntöä: aina seurassa ja 1-2 annosta. En mene vannomaan, että onnistuu, mutta jospa kokeilen.

Vaikka en nyt vanno raivoraittiutta, niin olo on kuitenkin helpottunut. Sairauteni on saanut diagnoosin, kiitoksia Google ja tohtori Ermaali. Mieleni tekisi levittää ilosanomaa, juosta useamman tuttuni luo ja hihkaista ‘ding’, olen alkoholisti, ‘ding’, niin olet muuten sinäkin. Halataanko? :stuck_out_tongue:

8

Hei Noppu!
Nyt kun tiedät olevasi alkoholisti, uskot tyytyväsi yhteen-kahteen lasilliseen. Voin kertoa, että niin uskoin minäkin, tosin pariin-kolmeen olueeseen. Kuitenkin vastaan tuli sellainen päivä, että lakkasin uskomasta kuvitelmaani kohtuujuomisesta. Pohjalla tuli halu luopua kokonaan alkoholista. Hain tukea halulleni ja siitä asti olen ollut raittiina. Raitistunee alkoholistit kertoivat minulle nerokkaan konstin, miten en tule humalaan: jätän ottamatta ekan lasillisen.

Hyvää muutosta elämääsi, on se sitten kohtuujuomista tai raittiutta!

9

Multa saat ainakin voimahalauksen takaisin- jos otat vastaan. :smiley: Sinun tarinasi kuulostaa kaikkine vivahteineen niin tutulta. Kaikilla jipoilla täälläkin yritetty aikanaan kohtuukäyttöä. Ja vielä pahempi asia, juomataukojen pitämistä. Mainitsen juomataukoihin pyrkimisen ja niiden osittaisen onnistumisenkin alkoholistille pahana, kohtalokkaana asiana, koska se tuudittaa pettävään varmuuden tunteeseen.
Mun ei onneksi tarvinnut tehdä Google-diagnooseja, mulla on lekureilta leimat papruissa. Ja kokemukset sen verran selkäytimessä että “kenttäkokeiluihin” ei enää tarvitse ryhtyä. Selvä asetelma on harvinaisen helpottava- tosiaan!
Mitä sääntöihin tulee: alkkishan on ovela. Kiersin sen “ensimmäisen lasin säännön” muikeasti aloittamalla aina viidennellä! :laughing:

10

Noppu Ermaali, ompa vinkeän kiva nimierkki. :slight_smile:

Fiksusti olet myös analysoinut tilaasi, mutta jos haaveilet vielä kohtuukäyttömahdollisuudesta tai siis vakavissasi suunnittelet sen yrittämistä, niin sitten pitää yrittää vaan! Toivotan koko sydämestäni onnea ja toivon että onnistut kohtuukäytössä.

On mielipiteitä jakava asia, että miten pitäisi suhtautua kohtuukäyttöön pyrkivään alkoholiongelmaiseen tai alkoholin suurkuluttajaan. Pitäisikö toppuutella ja varoitella koska juomisen jatkaminenhan voi pahimmillaan olla hengenvaarallista, vai pitäisikö vain toivottaa onnea matkaan ja tsemppiä kohtuukäyttöön pyrkimiseen, kun kokeileehan se sitä kuitenkin. :smiley: Siinäpähän oppii sitten.

Kaikki miehet ei muuten juokse karkuun jos naista janottaa, vaan jotkut pyrkivät jopa juottamaan janoista naista lisää! Baareissa voi tavata joskus kaikkien janoisten naisten sankareita.

Mutta Noppu, päätit sitten pistää korkin kiinni kokonaan tai yrittää kohtuukäyttöä, niin jatka kirjoittamista tänne Lopettajien puolellekin ja kerro kuinka sujuu. Viikonloppua!

t: Milli Peljoona ja “moottoritie on jäässä”.

11

Perjantai on pahin. Tämä on minulle se janoisin päivä. Tuntuu, että koko muukin maailma käy hamstraamassa juomisia. Normaalisti lähtisin iltapäivällä pitkäripaiseen ja pyörisin siinä viinihyllyillä muka sen näköisenä, että miettisin mikä viini sopii minkäkin ruuan kanssa. Myyjä saattaisi tiedustella toiveita ja sanoisin, että jotain seurustelujuomaa haen. Hah hah. Ohjelmassa on seurustelua Noppu Ermaalin ja tv:n kanssa, hakusessa on tarpeeksi alkoholipitoinen juoma, josta ei tulisi niin karmea krapula. Noh, ostaisin putelin jotain litkua ja kotona korkkaisin sen heti. Jo ensimmäisen hörpsyn jälkeen toteaisin, ettei yksi viinipullo riitä mihinkään ja nakkaisin takin niskaan ja hakisin kaupasta lisää juotavaa. Ettei vaan lopu kesken. Ajattelisin, että juon niin kauan kuin huvittaa, lopettaisin ja joisin loput huomenna illalla. Mutta sittenpä kuitenkin humalassa kaikki on aivan sama ja juon kaiken yhteen syssyyn. Koira seuraisi touhua huolestuneena vierestä. Jos joku soittaa, en vastaa. Jos olen sopinut menoja seuraavalle päivälle, perun ne tekstarilla. Olen kuin peikko luolassa, kömmin täältä ulos sitten kun huvittaa. Mur mur.

Mutta tänä perjantaina en juo. Menen iltapäivällä pitkäripaisen sijasta jumppaan. En peru huomista tapaamista ystävän kanssa. Käyn huomenna aamulla koiran kanssa pitkän lenkin. Lauantaiaamuna seitsemän aikaan kaupunki on todella hiljainen, mietin, että kuinkahan monessa asunnossa ympärilläni maataan humalahuuruissa. Iloitsen, että olen selväpäisenä kirpakkaassa pakkassäässä. Koirakin nostaisi peukkua, jos voisi, heiluttaa nyt vaan kippurahäntää. Suomi on kyllä jossain mielessä aivan karmea paikka. Itse olen juomani kurkkuun kaatanut, mutta olisiko elämäni mennyt toisin vaikka Italiassa, olisinko pystynyt siemailemaan muutaman lasin hyvän ruuan ääressä. Mutta turhapa sitä on jossitella ja velloa menneessä, tehty mikä tehty, juotu mikä juotu. Nyt alan kuulostaa ihan Matti Nykäseltä, apua.

12

Loistavaa! Loistavaa nimittäin miten yksityiskohtaisesti pystyt kuvaamaan “D-daysi”, eli perjantain tilannetta ja olotilaasi. Sekä toteuttamaan lukijoiden nähtäväksi sitä, mitä kutsun “simuloinniksi”. Käyt juomiseen liityvän prosessin askel askeleelta läpi jopa seuraukset ennakoiden. JEES!! :smiley:
Epäilen, että elämäsi olisi mennyt alkoholin suhteen toisin jossain muualla. Itselläni olisi voinut Suomessa mennä jopa paremminkin! Vielä siellä asuessani alkoholin saatavuus oli sen verran säännösteltyä, ettei ainakaan spontaanit hankinnat olisi ollut mahdollisia. No, olut on ollutta ja mennyt mennyttä. Silti: kyllä alkoholistiksi voi opiskella myös niissäkin maissa, joissa juomakulttuuriin liittyy vähemmän ritualisointia ja mystiikkaa kuin Suomessa. :mrgreen:

13

Tervehdys kaille. Jännää, että täällä on ihan täyspäistä ( :laughing: ) porukkaa, luulin että kirjoittelisin rappiolla olevien Rampen ja Naukkiksen kanssa.

Ketostix: olen kyllä huomannut, että janoiselle naiselle löytyy seuraa ja ilmaisen viinan bileiden järjestäjiä. Sellaiset tyypit ja näin janoinen nainen on vaarallinen yhdistelmä. ‘Oikealla asialla’ olevat miehet kiertävät känniapinan kaukaa. Tai häipyvät kuvioista viimeistään sitten kun huomaavat, että tällä janoisella naisella karkaa mopo useimmin kuin on soveliasta. Nyt vasta pystyn myöntämään, että muutaman miesystävän olen juonut matkoihinsa. Tähän asti ajattelin, että syy oli heissä, huumorintajuttomia nipottajia, menkööt s*atana. Tai sitten ajattelen, että minun kohdallani karman laki toteutuu. Särjin kauan sitten hienon miehen sydämen ja nyt olen lopun ikääni tuomittu epäonnistumaan miesjutuissa. Ihan pölijää ajatuksenkulkua, tajuan sen nyt.

Andante: turha kait syyttää synnyinmaata. Olen asunut myös Englannissa pitkän aikaa ja se ei ole Suomea sen parempi, oikeastaan pahempi paikka. Siellä mennään yleisesti koulun tai töiden jälkeen pubiin muutamalle ja viikonloppuna otetaan kunnon rännit. Tai nautitaan muita aineita. Mutta alkoholia saa Suomessa(kin) liian helposti. Muitan kun lapsena isä haki alkosta tiskin takaa paperipussissa pullon kossua. Kaupat pisti ovet kiinni aikaisemmin. Ei meillä muutenkaan ollut kotona kovin kostea meininki, äiti on aina ollut kohtuukäyttäjä, isäkin oli vielä kun olivat naimisissa.

Anssi Kela on nero! youtube.com/watch?v=_xkOIqemtVI

14

Noppu Ermaali: Tervetuloa palstalle! Minä liityin tänne tasan viikko sitten, ja mulla alkoholisoituminen eteni juurikin kuvailemallasi tavalla (taustoistani kerron tarkemmin Minun tarinani-viestiketjussa). Aloin siis juoda yksin kotona ja vähitellen huomasin, ettei homma enää kestä lapasessa.

Yritin myös vähentämistä viimeisen vuoden aikana mitä erilaisimmin keinoin (haen muutaman siiderin vähän ennen yhdeksää, jolloin en enää saa kaupasta lisää, ostan viinipullon ja juon siitä ainoastaan puolet, syön kunnolla niin en juo niin paljoa kerralla jnejne.) kunnes oli pakko tunnustaa, ettei musta ole vähentäjäksi, päinvastoin juomamäärät kasvoivat tasaiseen tahtiin. Jos olisin jatkanut entiseen malliin, olisi pian joutunut ongelmiin työpaikalla ja varmasti fyysinen terveyskin olisi alkanut reistailla.

Oikeastaan olen ollut helpottunut nyt, kun en edes yritä kohtuukäyttöä. Pohjimmiltani sitäpaitsi tiedän, etten minä sitä paria viinilasillista halua juoda, vaan kokea vapauttavan nousuhumalan - siis kännin. En tahdo saarnata sinulle tai painostaa toimimaan tavallani - jos haluat kokeilla vähentämistä, sun tulee kokeilla sitä. Ja voihan olla, että se kohdallasi onnistuukin!

Joka tapauksessa rentouttavaa perjantaita ja viikonloppua sulle, ja kirjoittele tosiaan tänne mitä tahansa eteen tuleekin :slight_smile:

15

Eiks ookki! :laughing: Olen huomannut, että minua on joskus ottanut aivoon muualla, kun ihmiset eivät osaa keskustella niin järkevästi ja syvällisesti kuin täällä plinkissä. Te arvon plinkkiläiset teette kuulkaa minusta vaativan, kun ootte niin fiksuja. :smiley:

16

[quote=“Noppu Ermaali”]
Andante: turha kait syyttää synnyinmaata.

Häh??? En minä ole ainakaan tietoisesti syyttämässä mitään enkä ketään! Tai käsitinkö jotain väärin? :confused:
Itse asiassa oman nuoruudenaikani juomakulttuuri oli lopettamiselle helpompaa Suomessa koska siinä dokaaminen huipentui ja rajoittui lähinnä viikonloppuun. Ainakin niissä piireissä joitten kanssa olin vielä 18 vuotiaaksi asti tekemisissä.
Alkoholismin kehittymiseen on omasta mielestäni kaikkein vaarallisinta jatkuva, päälläpysyvä käyttö. Ei ensi kädessä määrät eivätkä laadut. Siinä vaiheessa kun “nautinto” muodostuu jokapäiväiseksi, lääketieteellisesti sallitun rajan (hämmästyttävän pienimääräinen,muuten!) ylittäväksi itsestäänselväksi tavaksi, ollaan menossa heikoille jäille.
Sainko selvennettyä?

17

Tämmöstähän se on eikä siitä kannata liiaksi itseään soimata, minusta. Nämä ovat selkärangan ja ällin kysymyksiä ehkä vasta siitä alkaen, kun todella herää omaan todellisuuteensa. “Taudinkuvaan” kuuluu, että ajan mittaan tietoisuus itsestä ja sen tilanteen muuttumisesta vääristyvät ja hämärtyvät. Ollaan kuitenkin tekemisissä aika vaikean asian kanssa, päihderiippuvuuden. Se on varmaan millä tahansa mittarilla arvioiden varsin monimutkainen psykologinen vyyhti, vaikka ratkaisut noin ulkokohtaisesti voivatkin olla jotenkin yksinkertaisia. Lähtökohta on ainakin kovin simppeli: juominen on ohi, se ei enää ole mikään vaihtoehto.

18

Heippa vaan ja tervetuloa joukkoon tummaan!!
Mua oikeastaan vähän huvittaa tuo sun ajatuksesi yrittää kohtuukäyttäjäksi. Ihan samoin mäkin ajattelin silloin, kun tälle palstalle eka kertoja eksyin. Itse kyllä ajattelin jo silloin olevani selkeästi alkoholisti, olinhan jo noin kymmenen vuotta käyttänyt alkoholia lähes päivittäin. Piilopulloja, salajuopottelua ja sen semmoista. ja kauheitä kännejä ja sekoilua ja sen semmoista. Mut joo, se siitä.
Tuo myös kuulostaa kovin tutulta tuo pohdiskelu ahdistuksesta ja masennuksesta. Itsekin olin parikin kertaa vuosien aikana lääkärin vastaanotolla ja varovaisiin puheisiini, vihjailuihini, ei tartuttu. Ehkä alkoholia ei vaan lääkäritkään uskalla helposti ottaa puheeksi. Onko se aihe niin vaikea, keinot vähäisiä ja tuleeko ajatuksiin heti lääkärille se, miten työlästä on alkaa alkoholistia raitistamaan.
Ja se helpompi tie on ne lääkkeet. Niitä sain mutta en syönyt. Aivan kristallinkirkkaasti ymmärsin jo vuosia sitten, että en juo masennukseeni vaan päinvastoin. Masennun, ahdistun, en nuku, kaikki johtuu juomisesta.
Ja pitkään myös kuvittelin, että kärvistelen tässä selvin päin aikani ja sitten alan juoda sivistyneesti, kuten suuri osa suomalaisia. Kaikenlaisia takapakkeja tässä on tielle osunut, mutta kyllähän tuokin asia on jo selvinnyt- alkoholistista ei koskaan tule kohtuukäyttäjää. Ja miksi pitäisikään.
Kun tässä on itse selvin päin arjet pyhät, huomaa, että se on todellakin suurelle osalle ihmisiä aivan normaali olotila. Ennen kuvittelin, että ihmiset teeskentelevät, aivan kuten itse tein. Join salaa, ainoastaan oma perheeni tiesi. Olen varma, että edes lähipiirini ei aavistanut todellista asiaintilaa.
En tiedä, miten pitkään olen raittiina, tänään olen, enkä edes haaveile kohtuukäytöstä enää.
Yksi on liikaa ja sata liian vähän, karu totuus.

19

Alkoholistille veneen alle päätyminen ole ongelma, vaan se miten pystyisi pääsemään eroon siitä kohtuujuomisen ja tai juomisen ihanuudesta, kun se juominen ei ole mitään ihanaa, jos sen vuoksi pitää pettää, valehdella, salata, piilotella, vihata, pelätä, kärsiä, inhota…

Toivottavasti sinäkin löydät tälle päivälle syyt olla juomatta ja raitistua.

20

Heippa vaan kaikille ja kiitos vastauksista. On aika hienoa pystyä pohtimaan asioita ihan reilusti niin kuin ne on, ystäville joskus olen jotain varovasti sanonut, mutten koskaan myöntänyt kuinka paljon oikeasti juon. Itseänkin olen onnistunut huiputtamaan, olen vaan sopivasti unohtanut kännitörttöilyt, ajatellut, että koskapa lähinnä törttöilen kotona ja kukaan ei sitä näe, niin sittenhän sitä ei lasketa :unamused:

Andante: siis minä syytin synnyinmaata alkoholisoitumisesta :slight_smile: ja totesin sitten seuraavassa viestissä, että oli miten oli, ei kostea kaveripiiri, kännigeenit, alkoholimainokset, juhlien runsas alkoholitarjonta tai mikään muukaan pakota minua ryystämään kaikkia maailman viinoja. Olen alkoholisti, asuin sitten maassa tai kuussa. Tai itse asiassa niillä kännigeeneillä on käsittääkseni hieman osuutta asiaan :imp: Alkoholisoituminen on kai monen tekijän summa.

Minua ei haittaa yhtään, että suosittelette mieluummin raittiutta eikä kohtuukäyttöä. Tarkoitatte hyvää. En todellakaan ole varma, että kohtuukäyttö onnistuu kohdallani. En kaipaa (ainakaan nyt) humalaa ja kontrollin menetystä. En kaipaa alkoholin makua. Mutta haluaisin voida kilistellä lasillisen juhlissa ja joskus ottaa saunaolusen. Luovun näistäkin, jos mopo karkaa vielä kerrankin. Ja se voi karata vasta puolen vuoden päästä. Tai ensi viikolla. En tiedä. Kai minä teen jotain surutyötä tässä. Sanon hyvästejä vanhalle, kaksinaamaiselle rakastajalle.

Mitä sitten, jos en ota enää? Kerronko suoraan kaikille, etten ota, kun ei se alkoholistille sovi? Vai sanonko, että laihdutan tämän kakkumakkaran (kaljamakkaran) vyötäröltä? Vai olenko selittelemättä mitään? Siis eihän jokaiselle vastaantulijalle ole tarvis selitellä, mutta kyllä minun lähipiiri tulee asiaa ihmettelemään. Pelkään, että reaktio on ‘väärä’. En halua sääliä, en myötähäpeää, vaan kannustusta.