Kyseessä on vanhaakin vanhempi riitti. Syntynyt lapsi otetaan yhteisön jäseneksi. Samanlainen riitti kuin esimerkiksi ripillepääsy on aikuistumisriitti.
Uskonnot ovat kautta aikain korvanneet nämä riitit omilla uskonnollisilla menoillaan. Esimerkiksi kasteella ei ole enää jäljellä sitä korvaavia vaihtoehtomenoja joten helpoin tapa on järjestää ristiäiset. Minä olen mennyt naimisiin maistraatissa emmekä järjestäneet mitään sukupartyjä sekä lapsiamme ei kastettu. - Tämä herätti joissain närää.
Näin myöhemmällä iällä asiaa tarkastellessani huomaan, että näillä riiteillä on oma merkityksensä kun eletään yhteisössä.
Kyllä sellaisetkin ihmiset, jotka eivät uskon asioista piittaa paskankaan vertaa, haluaa viettää kirkkohäät perinteisin menoin.
Taidat unohtaa teoreettisen fysiikan uskomustieteistä. Sen sijaan psykiatria on paljolti uskomustiedettä. Muut tieteenalat tekevät varsinaiset tieteellisen työn ja psykiatria leipoo niistä päätelmänsä.
^ Suhtaudun skeptisesti tuohon näkemykseen psykiatriasta. Kyseinen tieteenalahan perustuu jatkuvaan tutkimiseen ja havainnointiin. Jos kyse olisi “uskomustieteestä”, pitäisimme varmaan edelleen mielisairauksia demonien ja riivaajien aikaansaannoksina.
Niin, lapsikaste rituaalina? Parikuukautinen ihmisen taimi liitetään uskonnollisen yhteisön jäseneksi, hänen ymmärtämättä mitään, mikä on edes uskonto taikka Jumala.
“Kyseessä on vanhaakin vanhempi riitti”. Niin on muuten tyttölasten “ympärileikkauskin”, eli sukuelinten silpominen Afrikan maissa. Joskus vanhaakin vanhemmat riitit on oikein hyvä kyseenalaistaa, vaikka niiden vahingollisuus vaihteleekin.
Miksi ihmeessä kasteelle pitäisi olla korvaava rituaali? Voisihan sitä viettää vaikka nimenanto-juhlaa. ilman taikakaluja ja taikauskoa (“kastamaton lapsi joutuu helvettiin jos kuolee”)
No eikös tämä nimenanto-juhla ole nimenomaa riitti. Nyt se vain korvaisi kastejuhlan, joka jo pitkään on ollut vallitsevana käytäntönä muiden yleisesti hyväksyttyjen vaihtoehtojen puuttuessa.
Niin, se jumalan kuulustelu ei kyllä tuo apua tämän kärsivän vanhemman pohjattomaan ja parantumattomaan suruun, joka varjostaa koko loppu elämää. Sen sijaan pastori voi "sielu"työntekijänä tuodan lohdutusta tälle ihmiselle.
^ Jumala, joka sallii kaiken pahuuden, lasten tappamisen ja kidutuksen, eikä piittaa pätkääkään ihmisten kysymyksistä, on aika vastenmielinen Jumala. Tokkopa kukaan ihmiskunnan hirmuhallitsijakaan pystynyt moiseen niin pitkän ajan kuluessa.
Millä tavalla tällaisen tyrannin maanpäällinen edustaja, eli pastori, voi helpottaa rääkätyksi tulleen tuskaa?
Uskonto ei pysty vastaamaan muuta kuin että “tutkimattomia ovat Herran tiet”. Thanks for nothing.
Rääkätyksi tulleen tuskaa ei pysty kukaan helpottamaan. Näitäkin tapauksia kuitenkin sattuu, oli valtiomuoto tai uskonto aivan mikä hyvänsä.
Jäljelle jää kysymys kuinka auttaa ihmistä joka jää elämään tuollaisen surun kanssa? - Tavallinen meikäläinen on kauhuissaan tuon lapsen kohtalosta ja omaisten kohtalosta, vaan sellaista apua ei osaa antaa kuin pastorilla on tarjolla. Eli mikäli uskonto kiellettäisiin, mitä tulisi tilalle? Valtion palkkaama surupsykiatri, surutyöntekijä, mikäli et osoittaisi paranemisen merkkejä määrätyn ajan kuluessa, joutuisit suruosastolle surunkäsittelyhoitoon.
Helpotus hoituu kuiskuttelemalla katalia valheita kärsivän korvaan liperit kaulassa tietysti. Onko se sitten kuinka moraalisesti hyväksyttävää onkin jo toinen asia.
Nuo kriisityöntekijät ja ammatti-kuuntelijat kuulostavat järkevämmältä vaihtoehdolta, kuin se liperi-kaulainen jonka ainoa selitys on “tutkimattomia ovat Herran tiet”.
Selityksiä toki ei ole sekulaarilla auttamistyölläkään, koska lohduttavia selityksiä ei aina vaan ole. On vain tuettava tuskassa, kuunneltava.
Saa sille liperikaulaisellekin puhua, mikäs siinä. Ihmissuhdetyön ammattilainen hänkin on. Hänen palettiinsa tosin kuuluu mielikuvitukselliset teoriat, tyyliin “tapaamme tuonpuoleisessa”, tai “hän (kuollut) on nyt enkeli”.
Tällaisetkin uskomukset saattavat vaikeuttaa surutyötä, ja altistaa outouksille, kuten parapsykologialle.
Kannatan itse juuri tälläiseen tilanteeseen valtion palkkaamaa “puska-shamaania” (jolla on psykiatrian erikoislääkärin ja psykoterapeutin koulutus) ja surutyön tekemistä vaikka karjalaisten itkijänaisten laulukuoron säestyksellä. Niistä mustakaavuista kannattaa jokaisen täysjärkisen pysyä kaukana.
Tämä on niinsanottua höpöhöpö puhetta ja hurujuttuja sillä ainakaan nämä korvat eivät ole tippakaan “märkiä” sekä ne duunitkin tehdään niin hyvin, että pomotkin kumartaa
Mistä sä sen tiedät mihin vielä puhumaton vauva uskoo ja mihin ei? Ei me voida tietää mitä pikkulasten mielenmaisemassa liikkuu. Meillä ei aikuisina ole siltä ajalta tietoisia muistikuvia.
Jos puhutaan vauvasta joka ei osaa vielä puhua, tai niin pienestä lapsesta joka ei pysty ymmärtämään tällaisia käsitteitä, häntä ei todella voi luokitella ateistiksi - sen enempää kuin Jumal- uskovaiseksikaan - koska me emme voi tietää millainen pienen lapsen todellinen mielenmaisema on.
Jos taas puhutaan vähän isommasta lapsesta, heitä ei sitten millään muotoa voi pitää ateisteina. Ateistinen maailmankatsomus ulossulkee jumalien lisäksi kaikki muutkin “satuolennot” joiden olemassaoloa ei voida todistaa. Lapsilla on usein ihan itse keksittyjä meilikuvitusystäviä ja he keksivät myös ihan itse niitä eivätkä ne ole aina aikuisilta opittuja. Tämän vuoksihan Jumal- uskovaisuutta pidetään usein lapsellisuutena koska nimenomaan lapsilla on taipumus uskoa satuolentoihin ja keksiä niitä itse.
Lapsella pitää olla oikeus päättää itse oma maailmankatsomuksensa sitten kun hänen kehityksensä sallii tällaisten käsitteiden ymmärtämisen ja niiden merkityksen.
Minun lapsuudenkoti ei ollut uskovainen. Muistan kyllä kun äitini opetti minulle iltarukoukseksi levolle laske luojani jne. Ja kertoi suojelusenkelistä. Muuta “uskonollisuutta” meillä ei esiintynyt. Äitini piti kyllä huolen, ettei eräät jehovasukulaiset päässeet käännytystouhuihin, muistan vieläkin sen raivarin minkä mutsi sai heh, heh hee. Kirkkoon meillä kuuluttiin. Kun täytin 18 erosin kirkosta. Uskontotunneilla kävin niinkuin muutkin. - Tietysti jos on helvetillä peloteltu pienenä niin jättäähän se jälkensä suhtautumiseen.
Sen harvan kerran kun olen pappien kanssa ollut tekemisissä, ei minulle ole heistä kukaan ollut mitään jumalia tyrkyttämässä. Tietysti pappejakin on moneen lähtöön niin kuin on myös meitä immeisiä muuteskii.
Hassua sinänsä että minä olen fundiskristillisestä kodista mutta en ole koskaan kuulunut mihinkään kirkkokuntaan eikä minua ole kastettu. Rituaalien puitteissa olen siis aina ollut täys pakana, mutta kaikilla muilla tavoilla minun puolestani kyllä päätettiin jo heti synnytyslaitoksella mihin minun tulee uskoa.
Lapsi, jolle ei ole kerrottu Jumalasta, ei voi myöskään uskoa Jumalaan. Tämä on toivoakseni ihan selkeästi käsitettävä fakta. Jos lapselle ei ole kerrottu joulupukista eikä hän ole koskaan nähnyt joulupukkia, hän ei todennäköisesti myöskään muodosta itselleen uskomusta joulupukista. Hän on kuin onkin siis ajoulupukkisti, kunnes ensimmäinen punanuttuinen coca-cola pukki herättää hänen mielenkiintonsa vaikkapa Aku Ankan sivuilla.
Ateistinen maailmankuva ei sulje mitään pois sinänsä. Minä olisin erittäin mielelläni ottamassa vastaan Jumalan sanoja, jos itse Jumala näyttäytyisi niitä minulle lausumaan. Ja jos saisimme tieteellisiä todisteita henkimaailman olemassaolosta, tai Jumalasta, tokihan voisimme niihin alkaa uskoa. .
Sama pätee aaveisiin, humanoideihin ja Loch Nessin hirviöön. Olisi valtavan kiehtovaa löytää todisteita niiden olemassaolosta. Mutta kun kovin pitäviä todisteita ei löydy, ei voi niihin uskoa saati alkaa niitä palvomaan.
On virheellistä sekoittaa uusateismi tai sekulaari humanismi valtiolliseen vanhaan ateismiin, jollainen oli kommunistisissa diktatuureissa ja joka tosiaan oli vihamielistä, ja luonteeltaan poliittista. Uusateisti voi sen sijaan olla yhtä hyvin porvari, tai vaikkapa kepulainen.
Fernetti, totesit ettei lasta saa luokitella ateistiksi, mutta mitä mieltä olet siitä että lapsen saa kastaa kristityksi jo muutaman viikon vanhana?
Taas käyty akupunktiossa. En voi olla hehkuttamatta sitä. Eilen oli verenpaineet vielä 140/100 vaikka diapamia olen syönyt paketillisen kahdessa päivässä. Nyt akupunktion jälkeen verenpaineet oli 120/84. Pitäiskö minun ottaa korvarenkaat akupunktiopisteisiin? Ajaisko saman asian? En tosin usko, sillä se tunnin rentoutuminen neulat korvassa taitaa vaan olla meikämasokistille niin rentouttavaa.
Kävin myös AA kokouksessa. Siellä oli hyvä meininki. Korostivat, että ei tarvitse siihen uskonnollisuuteen liikaa jumittua. Se on joillekin tärkeää ja toisille on tärkeää se ryhmähenki, kai. Vaikea vielä sanoa mitään, kun kävin ekaa kertaa.
Minuakin huvittaisi käydä AA:ssa pitkästä aikaa. Muinainen kotiryhmäni kokoontuu ehkä vielä sunnuntaisin. Mutta toisaalta: mitäpä minä siellä.
Verenpaineeseen auttaa nähdäkseni parhaiten elämäntapojen (liikunta, ruokailu) muuttaminen, ja jos ne eivät riitä, niin sitten lääke. Rentoutuminen tietysti laskee verenpainetta tilapäisesti, eli pelkät neulat korvissa ilman samanaikaista rentoutumista tuskin auttavat paljonkaan.
Tuohon en osaa sanoa, mutta luultavasti se voi johtua siitä rentoutumisesta, että jo kolmesti olen vieroitusoireiden loppuvaiheessa käynyt siinä akupunktiossa ja aina on mittarin punaisilta lukemista laskenut paineet ja pysyneet normaaleina siihen asti, kunnes taas vetäisen 2-> päivää yötäpäivää juomia. Nyt tosin en aio vetäistä alkoholia ennen kesää ainakaan, tai mulle käy huonosti, se on varma.
ilman taikakaluja ja taikauskoa (“kastamaton lapsi joutuu helvettiin jos kuolee”)
Hän on kuin onkin siis ajoulupukkisti, kunnes ensimmäinen punanuttuinen coca-cola pukki herättää hänen mielenkiintonsa vaikkapa Aku Ankan sivuilla.
