Mielnkiintoista pohdintaa, vaikkakin kun aiheena on minun päänuppini toiminta ja elämäni, historiani ja tämänhetkiset resurssini taitaa käydä niin että nuo tutkielmat lopulta kertovat enemmän kirjoittajien toiveista kuin minun todellisesta tilanteestani. Sitä kun voi olla hankalaa ihan arvailemalla päätellä.
Varsinkin tuo “hirvittävissä peloissa eläminen” (Hui sentään!) huvitti minua . Toivomukselta se kuullostaa, ainakaan en ole itse elämässäni semmoista tässä selvin vietetyn viiden vuoden aikana huomannut.
Se osallistumisen ja yhteistoiminnan kyräily, joka mainittiin… kovin vieras ajatus sekin. En yhtä sokeasti hurahda mihinkään dogmaattisiin askelmerkkeihin joita erilaiset sisäänlämpiävät järjestöt edelleen asettelevat, mutta niin tässä nyt taas työttömänä ollessa on käynyt että useammanlaisten yhteisöjen toiminnoissa tulee mukana oltua. Ei minulla ole mitään osallistumista ja osallisuutta vastaan, pikemmin minä kovasti tykkään siitä!
Varsinkin jos toiminta on avointa, kehittyvää, kriittisen keskustelun ja vuorovaikutuksen sallivaa ja täysin julkista, niin mitäpä minä semmoisessa pelkäisin? Onhan niitä, ryhmiä ja etujärjestöjä, puolueita ja aatteellisia yhdistyksiä toki sellaisiakin joiden tavoitteet ja arvot ovat niin vastakkaiset omieni kanssa, etten niihin mene, mutta sekään ei tarkoita vielä sitä että pelkäisin tai vihaisin tai kieltäytyisin totaalisesti yhteistyöstä kaikissa asioissa.
Vain hyvin harva ääriliike on niin kaukana minun hyväksymistäni arvoista etten usko löytäväni mitään yhteistyön mahdollisuutta. Niitä siis on todella vähän.
Mutta, eiköhän tässä ketjussa tuhraannu turhan paljon voimavaroja minun henkilökohtaisen olemukseni arvailuun ja haaveiluun siitä millaista tuskaa sen tulisi kiukkuisempien mielestä olla?
Skeptisyyden arvosta tai arvottomuudesta ja epäilyttävistä asioista, epäilemisestä ja kriiittisestä palautteesta esitettyjen teorioiden ja ajattelumallien suhteen keskustelu voisi pitkällä tähtäimellä olla meille kaikillekin paljon hyödyllisempää.
Siinä ehkä voisimme jotain uuttakin oppia ja huomata aukkokohtia tarjotussa tietopuurossa.
Metsänreunan miehen sielunelämää mustamaalaamalla ei taida kukaan päästä minkään asian pohdiskelussa yhtikäs mihinkään.
Mutta, mikäs minä olen tietysti sitäkään kieltämään, jatkakoon jota se huvittaa. 
Kyllä kai minä sitten taas jotain kirjoittelen vaikka tuonne omaan ketjuuni, kunhan näiltä kiiruummilta (talkoilla tehdyistä yhteisöllisistä )hommistani täällä irl ehdin.
