Onko mahdollista kirjoittaa viestiä ilman megalomaanista kuvaa?
Jäämme miettimään.
Kaikesta voi toki ärsyyntyä mutta Galaksin kuvasta ? Taisi olla peräti linnunrata !
Elämä on niinkuin sanotaan .
Uskomukset ja luulemukset syntyy yrityksestä vastata johonkin käsittämättömään vähintäänkin yhtä käsittämättömällä .
Kuoleman rajapyykin taakse on kehitetty kaikenlaista vastausta , ja jos jotain vastaa olet yhtä oikeassa kuin sadat miljoonat muut eri vastaukset. Nuo kysymykset jätän kuolemani jälkeiseen aikaan , jos se on jotain muuta kuin oletan niin tulen sitten Jessen kanssa teillekkin sen kertomaan .
Valon Ritarina jatkan matkaani tavoitteena 300 000km sekunnissa ,
Onhan niitä viritelmiä tosiaan enemmän kuin laki sallii. Valon Ritarilla vaikuttaa olevan tavoitteet kohdallaan ja suunta oikea. Itse en vielä kykene ihan tuollaisiin nopeuksiin mutta treenaus on kovaa sen voin luvata. Eli lähdenpä tästä ensitöikseni tunnin aamulenkille etten vallan tipahda kyydistä :mrgreen:
Valon luonne alkoi kiinnostamaan Jedi touhuillessa ja sitä kohti kulkiessa .
Valtava määrä tietoa on saatavilla siitäkin , jos vaan kiinnostaa tutkittu juttu .
Monet kylläkin pitäytyy tässäkin asiassa aavikkoheimon selvitykseen tähtien tuikkeesta .
Asiallisesti yritän varoittaa teitä jotka haette apua päihdeongelmassa. Varokaa vaihtamasta päihteen valhetta toiseen valheeseen . Kysykää apua hakiessanne käsin kosketeltavaa tietoa hoidon seurauksista , siitä asiasta kuinka siinä on yleensä käynyt . Oma elämä on panoksena , kannattaako sitä heittää peliin luulemushoitolan riepoteltavaksi .
Esim aa-porukoissa sanotaan ihan suoraan " ettemme ole kiinnostuneita siitä kuinka sinun käy , riittää kun pysymme itse raittiina " . Todennäköisesti joudut palaamaan viellä päihteisiin , ei kiinnosta heitä vaan " et ollut vielä juonut tarpeeksi ja pääasiahan olikin että me itse pysymme raittiina "on toteamus joka kaikuu palaverista toiseen vaikka lähes kaikki sieltä apuahakeneista ajautuu entistäkin syvempään epätoivoon .
Minä olen Skeptinen päihdeongelmien hoidon suhteen , mutta esim, Kannel / MM:n kerronta antaa meille toivoa paremmasta …
Hyvää Sunnuntaita , kyntteliä ikkunoihin 
Aika eri universumeissa tunnutaan elävämme MP:n kanssa. Olen aikoinani käynyt monissa ryhmissä enkä muista, että koskaan olisi sanottu mitään tuollaista kuin MP kirjoittaa. Eihän siellä varsinaisesti sanottu juuri minullekkaan tai muille muuta kuin, että kiva kun tulit ja sitten jokainen vuorollaan puhui omalla puheenvuorolla juttunsa.
Olisi mielenkiintoista tietää ja ymmärtää mistä tuollainen halu tuomita toisten tapoja olla juomatta kumpuaa. Varsinkin kun tälläkin palstalla on aika monta jotka kokevat apua aa:sta saaneensa. En minulla ainakaan ole mitään syytä dissata esim MM:n omatoimista juomattomuutta. Hieno juttu kerrassaan ja varmaan sopii monelle.
^
Mä en ymmärrä minkään elämäntavan dissaamista niin kauan kuin se ei aiheuta ulkopuolisille haittaa.
Eri asia olla skeptinen kuin pilkallinen. Erityisesti minua ärsyttää se miten jotkut ihmisryhmät ovat yleisesti hyväksyttyjä pilkanteon kohteita. Ihan vain pilkanteon ilosta, vaikka heidän elämäntapansa ei itseen vaikuttaisi millään tavalla. Vrt. esim. uskonnolliset ryhmät ja heidän jumalansa.
Mitähän tarvetta esimerkiksi tämä miljoona kertaa kuultu näsäviisastelu niistä aavikkoheimojen “naurettavista” jumalista palvelee tuleeko siitä keskusteluun sitä älykkyyden napakkaa tuntua vaiko mitä? Onko uusi ja ennenkuulematon älynväläys että ehkä ihminen itse keksi jumalat eikä päinvastoin? Ja älypisteet siitä kotiin heille ketkä tämänkin uuden ja ihmeellisen ajatuksen ehtii ensimmäisenä esitellä. 
Ja faaraotkin sitä ja tätä.
Pilkkaketju. (asiallisesti) 
Hyvä Fernetti, ihmettelen juuri tätä samaa asiaa minäkin.
Skeptisyys yhdistetään yleensä vapaa- ajatteluun jonka tarkoitus on vapauttaa ihminen ajattelemaan vapaasti ja kyseenalaistamaan opittuja ajatusmalleja. Skeptisyyden pitäisi mahdollistaa ajattelun laajentaminen avarammalle pois suppeista ajatusraameista joissa on sallittuja ja ei- hyväksyttyjä ajatuksia.
Tämäkin ketju jälleen osoittaa miten skeptisyyttään alleviivaaville tapahtuu yleensä juuri päinvastoin. Skeptisyys itsessään luo umpimielisen lokeron jossa on ehdottomia pakkoajatuksia, sallittuja ja virheellisiä tapoja tulkita maailmaa.
Syntyykö skeptisyys omista peloista ja jostain menneisyyden negatiivisista kokemuksista? Tai siitä että joku toinen ihminen tai yhteisö istuttaa ihmisen alitajuntaan tietynlaisia tapoja suhtautua asioihin? Vanhempi siirtää esimerkiksi tiedostamattaan omia pelkojaan lapseensa? Tietynlainen ketju jatkuu? Ja onko todellinen avarakatseisuus itse asiassa peloista vapaampaa elämää? Ihmisten välistä aitoa kohtaamista?
Tulee mieleen kun pelkojahan voi analysoida vaikka hamaan tappiin asti noin niin kuin teorian tasolla, mutta jos niitä ei siis oikeasti ikinä aidosti kohtaa niin eihän niistä eroonkaan pääse, vaikka miten hienosti niitä osaisi selittää.
On tietysti hyväkin olla “skeptinen” mitä sillä nyt tässä sitten sanana tarkoitetaankaan. Näkee esimerkiksi toisten ja tietysti itsensäkin paskanpuhumisen lävitse, mikä on aika tärkeää ettei päästä vahingollisia ihmisiä turmelemaan omaa elämäänsä, mutta ei myöskään päästä itse turmelemaan itseään. Omaa terveet rajat siis, mutta ei semmoisia valleja kuitenkaan ettei sinne sisään päästä ketään.
Wikipediasta löytyy helpoiten se mitä skeptisyydellä haetaan .
Fernetti … Minä dissaan aa:ta sen tähden mitä pahaa se aiheuttaa , olen joskus sanonut aa:n itsessään aiheuttavan alkoholismia peruusteettomilla väitteillään hoidosta. Voi olla että olen väärässä sanalla " aiheuttaa " ehkä tarkoitan pahentaa alkoholismia . Tervetuloa kolikon tällepuolen . Täällä nähdään Se juttu tässä valossa . Odotan jonkin tahon tutkivan väitteeni todenperäisyyttä , vaikka sitä tutkimusta tuskin voi toteuttaa aa:n vastustuksen johdosta .
Ferne . Skeptisyys minulle tarkoittaa Ennakkoluulotonta tutkivaa asennetta elämään nähden . Olen heti valmis todisteet saatuani muuttamaan kantani vaikka sitten jumaliin nähden . Niitä odotellessa olen näin .
En mä ole millään puolella mitään kolikkoa tässä asiassa. 
Olen käynyt tutustumassa erilaisiin ryhmiin enkä itse voisi edes kuvitella käyväni sellaisissa paikoissa ollenkaan. Minusta ne olivat paikkoja jotka kutsuvat “sairastamaan” yhdessä muiden kanssa. Minulle ne eivät sovi enkä tuntenut mitään samanlaisuutta heidän kanssa joita siellä oli. Mutta mitä siitä jos jotkut käy? Pitää kunnioittaa toisten toisenlaisia teitä.
Alkoholiongelmia aiheuttaa vain ihminen itse itselleen sillä että itse päättää juoda alkoholia liikaa. Motiivit voi olla mitä tahansa (usein ymmärrettäviä), mutta päihdeongelman aiheuttaminen ja sen pahentaminen on ihmisen oma valinta.
Todellinen avarakatseisuus on mielenkiintoinen ajatus. Onko olemassa todellista avarakatseisuutta?
Ainakaan kaiken epäilemisen ja asioiden kyseenalaistamisen kieltäminen ei ole avarakatseisuutta.
Mikä muu sitten on avarakatseisuutta, sitä en tiedä.
Tuskin myöskään itsekeskeisyys ja yhden asian nostaminen irralleen elämän kokonaisuudesta, suuremmaksi ja tärkeämmäksi kuin muut osatekijät.
Olisikohan avarakatseisuutta pikemmin asioiden tutkiminen kokonaisuuden kannalta, juurikin epäillen kovin voimakkaita painotuksia ja myös “ylhäältä annetun” ainoan oikean tiedon kunnioitettavuutta?
Avarakatseisuus voisi olla aihe joka ansaitsisi ihan oman ketjun. Siinä saattaisi riittää pohdittavaa hetkeksi, kenties siitä voisi jopa keskustella ilman että kukaan ryhtyisi mainostamaan omia järjestöjään avarakatseisuuden perimmäisinä omistajina ja korkeimman tiedon haltijoina. Asiasta voisi jopa keskustella epäillen valmiiksi pureskeltuja vastauksia.
Onko joku ollut kieltämässä sitä?
Kuka ja missä on ollut mainostamassa jotakin omaa järjestöään avarakatseisuuden perimmäisinä omistajina ja korkeimman tiedon haltijoina?
Fernet ,
Terveenä ollessaan ihminen on tilanteen herra ja hidalko , mutta tässä päihdeongelma jutussa en kaataisi vastuuta sairauden pahenemisesta ongelmaisen niskaan . Näkisin jopa niin että yhteiskunta on osa ihmisen sairauskehitystä parantaen tai pahentaen tilannetta . Olosuhteilla ja kotikasvatuksella on oma vaikutuksensa taudin kulkuun .
Sinulla Fernet on vankat mielipiteet , niitä on mukava lukea . Saanen selittää " Kolikon tänpuolen " olemusta.
Suomessa on laulettu ylistysvirttä sanoin kuinka " alkoholisti on aina alkoholisti ja kuinka ei voi kuin olla ottamatta tai kuolla " Siitä laulukuorosta ollaan erillään ei siksi että laulu pitäis paikkaansa vaan siksi että täyttä potaskaa on ne luulemukset millä kansalaisia pelotellaan . Päihdeongelmasta toivutaan mutta valitettavasti ei ole sellaista hoito-ohjelmaa joka toivuttaisi . On kaikenlaista joista huolimatta jotkut meistä eivät kuolekkaan mutta eipä ole vielä paikkaa mistä ei suurin osa juomaan lähtisi .
Alkoholiongelmia aiheuttaa vain ihminen itse itselleen sillä että itse päättää juoda alkoholia liikaa. Motiivit voi olla mitä tahansa (usein ymmärrettäviä), mutta päihdeongelman aiheuttaminen ja sen pahentaminen on ihmisen oma valinta.
Fernet … Tuo yllä , mitä kirjoitit . On tai ei mutta en tiedä oikeestaan tai en muista kenenkään sanoneen haluavansa juoda liikaa , siis liikaa . Minun piireissä yleensä otettiin pikkasen tai sopivasti .
Kommenttisi ontuu myös alkoholiongelman aiheutumisen suhteen , tietoisella tasolla asiat ei ole noin yks oikoisia . Saavutettuaan päivätajunnan ongelmia yleensä lähdetään ratkomaan , siis siinä vaiheessa kun on varaa ne huomata .
Niinpä niin. Itse juon aina vain yhden paukun. Sitten minusta tulee kuin toinen ihminen ja se toinen juo ne loput. 
Mutta sen toisen henkilön paikalle ilmaantuminen on myös oma valinta. Se on sen ensimmäisen paukun päässä jonka juon minä itse.
There for: päihdeongelman aiheutuminen ja sen paheneminen on minun valinta. Minä päätän saako se toinen henkilö minussa mahdollisuuden juod ne loput.
Mä en ole ikinä väheksynyt ympäristötekijöiden ja olosuhteiden vaikutusta siihen mikä motivoi ihmistä käyttämään päihdyttäviä aineita. Mielestäni se on paljon olennaisempi kysymys kuin se mikä olisi sopiva hoito päihderiippuvuus- nimiseen “sairauteen”.
On semmoista varmaan ainakin teoriassa? Mutta pystyykö kukaan ihminen sitten kuitenkaan täysin olemaan puhtaasti avarakatseinen kaiken aikaa? Kaikilla meillä kuitenkin on enempi tai vähempi niitä “omia totuuksiamme” asioista.
Voisiko se avarakatseisuuden opetteleminen olla vähän semmoinen koko elämän kestävä oppimisprosessi? Ei olisi aina niin että “Kyllä minä muutes!”, vaan mitä enempi sen “minän” tilalle kykenee tuomaan sanan “me” niin siinä on jotain semmoista mitä kannattaa harjoitella?
No joo.
Ehkä joskus voisi erottaa leikin maailman ja todellisen maailman ja olla skeptinen ihan vaan hiljaa itsekseen.
Silloin kun on kysymys lasten ja leikin maailmasta, jolle kai voidaan olemassaolon oikeus antaa.
Skeptisyyttä tarvitaan silloin kun todellisuutta aletaan aikuisten oikeeesti keskusteltaessa tulkitsemaa " olis voinu olla" -periaatteella.
Ehkä tuo pappi ei uskalla niitä aikuisten satuja epäillä ja siksi on kiirehdittävä kertomaan että lasten sadut ovat vain satuja.