No juu. Arvasin. 
Kiitos vinkistä, vaikutti kirjaesittely ainakin mielenkiintoiselta.
Kävimpä nyt sitten kirjastosta lainaamassa tuon kirjan. Mielenkiintoiselta vaikuttaa alkutekstin perusteella.
Painajaisten täyttämästä viime yöstä ja huonoista unista huolimatta päivästä tuli kerrassaan hyvä! Paljon hyviä keskusteluja useiden ihmisten kanssa ja hyvä ryhmä päivän päätteeksi. Muutama “lempipuhuja” paikalla, oli kiva kuunnella.
Sitten kotiin ja herkullinen left-over omeletti ja puhtaat lakanat odottavat. Näin sitä oppii arvostamaan pieniä asioita. Huomenna kohti kirjastoa aamupvästä reippaan aamupalan jälkeen.
Hyvin nukuttu yö takana, tunteja tuli tarpeeksi, ei painajaisia - ei mitään unia. Terveellinen ja riittävä aamupala, pieniä kotiaskareita vielä ja sitten kirjastoon. Sitten matto pesulasta, pientä työaskaretta sähköpostitse ja sen jälkeen lunch. Hmm… mitähän sitten… jos menisi vaikka lukemaan kirjaa veneelle.
Olipas melko hyvä päivä, kaikinpuolin. Kävin “vieraassa” ryhmässä, siellä oli minulle hyvä malliesimerkki, jokusen kymmenen vuotta AA:n ansiosta raittiina pysynyt lady. Vaikeita asioita käynyt silti läpi tänään yhden sun toisen kanssa, mutta silti positiivinen lataus pysynyt tähän asti. Muutaman vanhan frendin kanssa pitkästä aikaa tässä illalla soittelin, oikeinkin jees keskusteluja.
Tulipa flashbackina mieleen sellaisia juttuja, kun kaljanhimo alkkiksella - näistä kalareissuista kirjoittelin aiemmin. Kerran loppui olut (ja tupakki) - mökki on todellakin korvessa, keksin soittaa mökin rakentajalle ja sain kuin sainkin hänet tuomaan korin olutta. Ajoi n. 50km tämän takia. Kuinka supliikki minä (tai alkkkis minä) onkaan…?? Sitten seuraava vuosi ja eikun sama tilanne, kaveri toruu, että ensi kerralla sinä et sitten laske, kuinka paljon tarvitaan. Ei kehdannut samalle miehelle soittaa, mietittiin, että eikun taksi - no, kaupunkiin x on 50km ja kaupunkiin y on 60km, kyllähän kahdella deekulla kortilla täppiä sen verran on että eikun rehvakkaasti vaan taksia!!? Juopot keksivät yhdistää läppärin kännykkään ja googlella löytyi kylätaksi ihan siitä 5km päästä ja kyläkauppaan ja takaisin 24km!! Jippii!! Olimme niin kekseliäitä ja iloisia! Seuraava vuosi, ei meinannut kaljat mahtua autoon… otettiin todellakin varman päälle. Nyt kun jälkikäteen miettii, että kuinka monta olutta meni kolmella ihmisellä kolmen päivän aikana, niin… ei helvetti. Siis aivan tolkuton, todellakin tolkuton määrä.
Ja kun tämän patternin huomaa nyt itse, niin pahemmaksi meni vuosi vuodelta, kahden sijaan oli kolme juojaa (tämä kolmas kuulemma eilen menetti korttinsa, “onneksi” ylinopeuden vuoksi), eiköhän siellä olisi seuraavaksi ollut neljä, viisi, kuusi deekua ja… En edes halua ajatella. Joukossa tyhmyys olisi todellakin tiivistynyt. Näin tänään. Huomenna kotiryhmä, haen lapset päikkäristä ip muutamaksi tunniksi mun luo, onkin ollut tosi ikävä, en ole viikkoon nähnyt…
Kirjalle “Havahtuminen” oli 19 varausta kirjastossa by the way.
Näkyypä olevan plinkillä lukijoita. Heti kun kirjaa vähän kehutaan, niin kirjastoissa on jonoa 
Kirjakaupassa sen hinta oli joko 17 tai 22 Euroa. Siitä kiva kirja, että sitä voi lukea moneen kertaan ja sieltä täältä. Aina rauhoittaa mielen.
Olipas mahtavaa herätä uuteen, selvään päivään! Ruokahalu on palannut erinomaiseksi ja vietin pitkän tovin herkutellessani hesarin kera. Sitten uhrasin hetken ulkonäkööni, ajoin parran ym. Katsoin peiliin ja totesin, että ei ihan pahalta näytä eikä ainakaan haise pahalta =) Olen myös huomannut, että mielenkiinto on palannut mm. ruoanlaittoon, ei enää mitään ulkona syömistä tai valmis-shittiä kaupasta. Kokkaaminen on kiva harrastus.
Sen verran tuli eilisilta uniin näköjään, että näin unta mökistä. Ajoin mökille ja ihmettelin, kun pihalla oli toistakymmentä autoa. Valtava määrä ystäviä oli päättänyt järjestää yllätysjuhlat, jengi lillui järvessä (kaikilla pelastusliivit päällä…??) ja muutama oli tuonut mukanaan pienen purjeveneenkin, joilla sitten skabailtiin. Saunottiin ja kalastettiin. Viinasta ei ollut tietoakaan.
Nyt smart casualit päälle ja asioille!
Aika hauskaa! Jopa sun alitajunta on nyt virittäytynyt pitämään sinut raittiina (hence pelastusliivit) 
Nöyryys… hmm… taas pisti miettimään ryhmässä. Paskat mikään nöyrä ole ollut, vaikka niin luulin!? Kasvatukseni opetti vaatimattomaksi, epäitsekkääksi, nöyräksi. Missähän meni pieleen, kun minusta sitten tuli kuitenkin itsekeskeinen ja ahne. Minä minä minä minä ensin. Kaikessa. Luulin olevani nöyrä ja vaatimaton, kaiken helvetin kiiltävän ja kulissin perään sitä sitten kuitenkin aikuisiällä oli/on. Tästä pitäisi päästä irti. Toiset ensin, minä itse sitten - niin luulin.
Mikä sitten on ollut käytäntö? Jotkut minut tuntevat kertovat, että olen toiset huomioon ottava, epäitsekäs… Jaa-a, toiset, minut TODELLA hyvin tuntevat ja päivittäistä käytäntöä nähneet voisivat olla aivan helvetin eri mieltä. Puheet ja käytäntö eivät ole kohdanneet. Olin lasten kanssa tänään ja oli aivan järjettömän hieno fiilis, kun kaksi pientä pampulaa tulee halimaan ja pusuttelemaan, kun on ollut niin ikävä! No niin olikin, puolin ja toisin.
En ole kuitenkaan ollut täysin rehellinen itselleni, sen tiedän. Kuinka sitä voi kusettaa itseään, en ymmärrä. Tai ei ehkä kusettaa, mutta “antaa itsensä ymmärtää” että olen sellainen ja tällainen. Jopa peilin edessä. Kyllä on itsellä alkanut omat kulissit rapisemaan oman itseni suhteen… En olekaan sellainen, kuin kuvittelin. Haluaisin olla kyllä paljon parempi ihminen. Jostain luopuminen myös jäi mieleen. Pänkki mikä pänkki, omista huonoista luonteenpiirteistä luopuminen tai ennenkaikkea niiden tunnistaminen. Enhän minä ole sellainen? Entäs jos olenkin? Entä jos ne toiset ovatkin olleet oikeassa ja minä väärässä? Huhhuh…
Kyllä minäkin taivun ja muutun, näin uskon, itseänihän minä paremmaksi yritän tehdä. Ilmeisesti minulle joskus pitää asiat todella vääntää rautalangasta. Tässä kohtaa kyllä kiitän AA-ryhmää luomien taas enemmän raottumisesta…
Ja lisäys, viimeksi eilen kovin paapatin näkemyksiäni siitä ja tästä ja tuosta eräälle henkilölle. Olisi minunkin korkea aika pitää suuni kiinni ja KUUNNELLA. Tuleeko askelien ja perinteiden mukana lisää sitä, että osaa pitää turpansa kiinni, varsinkin silloin, kun luulee olevansa oikeassa ja vaikka olisikin oikeassa, niin silti pitää se turpansa kiinni? Tulisielu olen, näin jotkut ovat sanoneet, en silti pidä siitä. Jos jotain siitä hyvää hakee, niin nollasta sataan menee sekunnissa ja sitten on rauha maassa. Kun saisi ne tunteensa kohdilleen sillä lailla, että jäisi se nolla ja sata tuntematta - sellainen kultainen keskitie sopisi oikein hyvin. Ei tarttuisi joka ikiseen pieneen sanankäänteeseen ja alkaisi vääntämään siitä asiaa… Näkisi metsän puilta ja kokonaisuuden kokonaisuutena. Ja osaisi ymmärtää paremmin muita ja arvostaa ihmisten henkilökohtaisia ominaisuuksia. Asiaa oli ja on paljon. Edelleenkin, what the fuck am I complaining??!
On välttämätöntä nähdä itsensä raadollisesti sellaisena kuin on, ennen kuin muutos edes voi alkaa. Perusta, jolle uusi raitis ihminen rakennetaan, pitää olla tiedossa siitä huolimatta, että rehellisyys tuo mukanaan tuskaa ja epätoivottavien luonteenpiirteiden tunnustamista… Kamalaa myöntää, mutta en olekaan niin vilpitön ja epäitsekäs tyyppi kuin minkälaisena halusin itselleni näyttäytyä
Me olemme kaikki vain ihmisiä. Samanarvoisia, vaikkakin erilaisia. Helposti odotan itseltäni enemmän kuin kanssakulkijoiltani, mutta tuon samanarvoisuuslogiikan mukaan tuomitsemisasteikkonikin pitää olla sama kuin ystävilleni ja kanssakulkijoilleni - eli jos annan ihmisenä olemisen virheet anteeksi heille, pitää minun antaa ne itsellenikin anteeksi. En ole heitä parempi enkä huonompi. Vain erilainen.
Vasta rehellisen itsetutkiskelun jälkeen voin alkaa rakentaa itsestäni sitä, joka haluan olla. Se mitä minä haluan olla, on ihminen, joka on tasapainoinen ja tyytyväinen elämäänsä. Se miten voin olla se ihminen, alkaa siitä, että tunnen itseni, arvostan itseäni sellaisena kuin olen, hyväksyn tekoni ja sanani ja teen asioita, jotka ovat hyvinvoinnilleni olennaisia. Kaikki muu (fringe benefits ) tapahtuu näiden asioiden myötä.
Hyvä alku paremmalle ihmiselle on rehellisyys varsinkin itseään kohtaan.
Et sinä huonokaan ole, mutta jos tunnet niin, niin se vain kertoo vain miten paljon sinun pitää muuttaa vielä ajatuksiasi, tekemisiäsi, korjata tehtyjä ja lopulta tajuta että, kaikki langat on sinun käsissäsi miten itseäsi kohtelet. Jos tunnet ikävästi joistain tehdyistä asioista, niin vaikuttaahan se siihen mitä tunnet olevasi, mutta siinä se onkin, että miten muutat tekemisiäsi ja ajatuksiasi, jos ne kerran häiritsee. Jotkut on tosiaankin käyttäneet “muita” apuna, kun itsekseen se on hieman hankalampaa, ellei sitten mahdotonta. Taisi täällä joku sanoa, että Minnesotahoitokin on olemassa ja minä puhun mielelläni sen puolesta, kun näkee melkein joka päivä sen tuloksia ja ne ovat aina positiivisia.
Tässä kohtaa ei tule muuta mieleen kuin Kristian Meurman - Vapauta mut - ajan autoa ja 3,5 v tyttöä taustapeilistä katsellen ja hän laulaa kirurgintarkasti:
Taas sydän särkynyt, itkeä saa. Vapauta mut, tahdon elämältä enemmän. Päästä pois mut pois, aurinkoon nousevaan. Vain rakkaus, ajan takaisin saa.
Vapauta mut, en kaipaa enää valheita. En yhtään tyhjää suudelmaa. En yhtään hymyä. Vapauta mut.
“Iskä miksi sä itket” kysyy hän…
P
Luin tekstejäsi pitkään, hartaasti ja ajatuksella. Kiitos niistä.
Itse olen raitistumiseni alkutaipaleella. Vähentänyt olen jo useamman kuukauden, mutta en pystynyt pitämään juomistani kurissa vaan juominen piti minua otteessaan. Minuakin uhkaa perheen menetys. Tähän asti olen aina ajatellut, että kyllä puolisoni ymmärtää ja että eihän meille niin voisi käydä.
Tällä viikolla minulle on TODELLA valjennut, että minulle voikin käydä niin. Hakeuduin kiireesti A-klinikalle ja pyysin antabukset. Nyt on aika raitistua. Kummasti on nyt huojentunut olo, kun on saanut tuon askeleen otettua. Uskon, että mikäli nyt saan itseni kasattua, mitään peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut. Tosin tämä taitaa olla nyt viimeinen mahdollisuus.
Voimia sinullekin raittiin elämäsi matkalla!
Kiitos kiitoksesta. Ja pelasta vielä, kun jotain pelastettavaa on.
Tänään varsin terapiatäyteinen päivä tiedossa. Syötiin iltapala lasten kanssa eilen, saunoin tytön kanssa ja oli oikein mukava hetki. Kasteltiin vahingossa kuivat pyykit litimäräksi kun vesi lensi kahdesta löylykiposta urakalla. Muuten viikonloppu meni… no, niin no. En jaksa edes ruotia. Aamulla menin aikaisin ex-kotiini, kun ex-siippa lähti aikaisin töihin. Herättelin lapset ja vein päiväkotiiin ja haen sitten ip luokseni. Aion muutekseen hakea antabukset itsekin mahd. pian. Jos mieli on heikko, niin käytetään sitten kaikki uudet konstit hyväksi.
P
Mitäpä jäi tämän päivän palaverista? Jotenkin aivan uskomattoman liikkis olotila monestakin syystä - vieläkin. Muutamasta henkilökohtaisesta syystä ja siitä, että tunsin taas sen ryhmän ihmeelisen voiman. En mitään hengellistä etc. mutta sen mielettömän fiiliksen kuin oikeastaan ensimmäisellä kerralla.
Lisäksi puheenvuorot olivat erittäin koskettavia ja niin moni asia liippasi läheltä omaa elämääni. Kyllä sitä yksi ihminen on pieni monen asian edessä. Ja lisäksi se jäi niin takaraivoon taas, että en voi muuttaa kuin itseäni. Sepä se. Miksi pitää yrittää muuttaa muita ja koko maailmaa, kun omissa asioissakin on niin paljon tekemistä. Sitten kun saa tämän teorian ja ymmärryksen kautta käytäntöön, niin eiköhän tämä tästä.
Tervehdys Petteri,
on ollut todella hienoa lukea rehellistä kirjoitustasi elämästäsi. On uskomattoman upea tunne lukea siitä kuinka vaikeaa raittiina eläminen voi olla muillekin kuin itselleni on ollut. Tuntemuksia siitä kuinia pelot ja kauhut täyttävät ajatukset, yöllä ei uni tule ja jokainen solu huutaa viinaa.
Kertomuksesi vaikeuksista ja voimattomuuden tunteistasi antaa minulle voimia kohdata oma voimattomuuteni alkoholiin ja elämään nähden, kiitos sinulle siitä.
Ollos hyvä vain, ja kaikki muutkin, jos saatte jotain positiivista tai “pelottavia kauhukuvia” kirjoituksistani irti. Oman itseni vuoksi kirjoitan ja oman itseni vuoksi käyn AA:ssa.
P
Tulipas taas valitettavasti aika episodi äsken puhelimessa erään henkilön kanssa… Kyllä meinas suoni katketa päästä, kun kävi toisaalta ilmi, että on säädetty yhteisiä asioita selän takana ja nimenomaan kun oli aiemmin sovittu, että niin kauan kuin asiat ovat vielä niin ja näin, niin kumpikaan ei tee mitään toisen selän takana. Prkl!! #¤/#%¤T%¤#¤"#!!!½!#¤%!!!
Sekö, että olen alkkis ja ollaan erottu, oikeuttaa toisen ihan minkälaiseen käytökseen ja tekoihin tahansa, niinkö?? Se, että on kärsinyt toisen alkoholismista, oikeuttaa jotenkin kostamaan ja piikittelemään? Se, että alkkikseen ei ole voinut luottaa, oikeuttaa jatkossa toisen viittaamaan kintaalla suullisesti ja kirjallisesti sovittuihin asioihin sekä tekemään asioita omavaltaisesti oman tulkinnan mukaisesti? Tietoisesti tai epätietoisesti. Tahallaan tai ei-tahallaan.
Toisaalta olen alkanut ymmärtämään ja toisaalta en ymmärrä hölkäsen pöläystä edelleenkään. Hyökkäys on aina paras puolustus ja alkoholin piikkiin voi laittaa lähes kaiken. Jollei muuta keksi, niin alkoholihan se taas oli syynä siihen tähän ja tuohon ja seliseli sitä ja seliseli tätä.
Kävi suoraan sanottuna kyllä mielessä, että tulipas taas oikein tosi hyvä syy ottaa känni päälle. Ei tästä kovin kauaa ole, kun niin olisinkin tehnyt. Nyt keitin kahvit ja otin ryhmäluettelon käteen ja katsoin lähimmän ryhmän tälle illalle ja menen sinne. Istun sitten vaikka hiljaa ja puren huulta, mutta menen kuitenkin enkä ota.
Oman elämäni kivijalka on AA.
P(rkl)
^Mitenkään nyt kritisoimatta sua, niin eikös sun juominen oo vaikuttanut perheeseen aika negatiivisesti? Ei oo voinut lupauksiisi luottaa, etkä varmaan aviomiehenä oo ollut ihan siitä parhaimmasta päästä alkoholiongelmien aikana?
Alkoholistihan päättää muista piittaamatta juoda ja näin pilata yhteisen ajan. Harva jatkuvasti alkoholia juova on mukavaa seuraa läheisilleen, vaikka niin itse kuvittelisikin. Eli jos oot itse monta vuotta (tai kauan nyt sit joitkaan) ollut piittaamaton vaimoasi kohtaan, niin pitäisikö ex-vaimosi nyt ottaa sinut täysin huomioon joka asiassa? Mun mielestä sitä ei voi olettaa ihmiseltä, joka on kärsinyt sun juomisesta! Kostaminen ei oo kivaa, myönnetään, mut musta on ymmärrettävää, ettei sun vaimo nyt ota sua huomioon. Miksi sen pitäisi, jos säkään et oo sen mielipiteistä tai toiveista välittänyt?